noki, tuo pieni liituri

Noki on kyllä mitä mainioin agiliituri. :) :) :)

Kola ei päässyt vielä tänäänkään treeneihin, kun nilkutti etujalkaansa. Niinpä Iikku tuli treenipojaksi ja melkoisen hyvä treenipoika se onkin. Tehtiin radanpätkää, jossa minä sekoilin ihan erityisen huolella. Iikku meni oikein taitavasti, vaikka se ei vielä osaakaan kovin hyvin irrota minusta - siis radalla. Eteen lähettämisessä targetin avulla sitä vastoin Iiikkuseni on erittäin erittäin taitava!

Namialustan voi viedä yhdessä Iikun kanssa eikä Iikkua tarvitse yleensä edes kieltää koskemasta alustalle pistettävään namiin, sillä Iikku kyllä tietää jutun juonikuvion tarkasti. Se ei yritä ottaa namialustan namia, kun se siihen laitetaan, vaan melkein dum-di-dumia hyräillen se pompahtelee kanssani targetilta pois. Sitten se ehkä karjahtaa muutaman intohaukun ja istuu sivulleni odottamaan lupaa. Ja kun lupa tulee, se sinkoaa suoraan targetille täysillä. :D Ihana otus.

Tehtiin tänään Nokin kanssa myös keinua. Se on meille vielä ihan mystinen laitos. Mutta hyvin Noki kesti keinun heiluttelun ja seisoi ahmimassa kinkkua, vaikka Annina liikutteli keinua Nokin jalkojen alla.

Nokin kanssa on mahtavan hauskaa treenata, sillä se ei kiihdy liikaa vaan sopivasti. Se rakastaa yhdessä tekemistä ja agilityä, mutta sen rakkaus ei ole ryppyotsaisen lähes hysteeristä kolamaista rakkautta vaan sellaista hyväntuulista "hihi-dum-di-dum-pumptsi-pum" -rakkautta. :)

Toivottavasti ensi viikolla Kolakin pääsee jakamaan ryppyotsaista agilityrakkauttaan kentälle. ;)

siellä ne ovat

Läpivalaisu sen todisti. Nokin lonkat ja kyynärät ovat siellä, missä niiden pitääkin olla. Piskillä on siis kaksi lonkkaa ja kaksi kyynärää ja kuulemma näyttävät ihan hyviltä kaikki neljä.

Jäämme odottamaan virallista arviota.

hipsuvarpaiden paluu

Kuoriutuminen turkista alkoi tällä kertaa varpaista. Ja siihen se myös tällä erää jäi. Eli hipsuvarpaat on etsitty turrukkatossujen sisältä ja jossain vaiheessa jatketaan kuorimista lisää. Ehkä huomenna. Ehkä ensi viikolla. Tai sitä seuraavalla.

Ken tietää.

Noki liitää

Kola on edelleen sairaslomalla, koska pyllerö on ollut jollain tavalla arka vielä viime päivinä. Pönttöä ei kylläkään ole pidetty päässä moneen moneen päivään, mutta hyppääminen ja äkkinäiset liikkeet ovat näyttäneet vielä siltä, että ei agilityä Pompulle. Toivottavasti ensi viikolla taas päästään herra Ärjylänkin kanssa reenaamaan. :) (Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että eilen Komppu pääsi Nokin treenien päätteeksi tekemään kepit pari kertaa.. Ja voi hitto sitä tekemisen vauhtia! :)

Kolan sairasloman takia Noki on nyt kahtena viikkona päässyt treenailemaan sekä keskiviikkona että torstaina. Ja sekös Piksulle sopii! Keskiviikkona treenailtiin välistävetoja Annan johdolla ja sokea putkikulmakin tuli käydyksi läpi. Välistävedot ovat Nokille vielä aika haastavia, mutta kyllä pari hyppyä saadaan tehtyä pulmitta. Kolmannessa välissävedossa minä varmaan teen jotain mystillistä, eikä se oikein onnistu.

Sokeat putkikulmat sujuvat Nokilta hienosti. Putkea ollaankin treenattu kesällä runsain mitoin.

Torstaina tehtiin I-HAHin treeneissä ensin Annan johdolla eteen lähettämistä. Noki irtosi ihan mukavasti hyppy-putki-hyppy -suoralle kuten myös hyppy-pussi-hyppy -suoralle. :)

Toisena vuorossa oli takaakierto. Ja nyt täytyy kyllä antaa arvoa minulle itselleni, sillä takaakierto sujui Nokilta takuuvarmasti näin hienosti juuri siitä syystä, että se on yksi niistä asioista, joita viime kesänä treenattiin kerta toisensa jälkeen. Saatiin kehuja pikku-Mari -kouluttajalta ja treenikaverikin tuli kysymään Nokin ikää ja hämmästeli, että "kun se on teknisesti niin taitava!" 8) Kyllä siinä meinasi omistajan sydän sulaa. :) :)

Viimeisenä tehtiin vekkausta, joka onkin agilityterminä minulle ihan uusi. Ja ajattelutapanakin se on vielä hyvin hataralla pohjalla. Vekkaus on siis käsittääkseni sitä, että ei juostakaan suorinta reittiä esteeltä esteelle, vaan ainakin nyt aluksi myös itse juoksen tietyllä tavalla epäedullista (eli mutkan kautta) reittiä seuraavalle esteelle. Edullisen tästä reittivalinnasta tekee se, että koiran saa näin ohjaamalla suorittamaan hypyn siten, että seuraava hyppy on helpompi suorittaa, koska koira on välittömästi hypyn jälkeen paremmassa asennossa kohti seuraavaan hyppyä.

Tunsin mahtavaa oppimisen ja älyämisen iloa, kun huomasin, että pystyin juoksemaan niin, että Noki teki vekkauksen! Aivan uskomatonta. Ketterä kuin kananmuna ja silti osasin muuttaa juoksulinjaani. WAU.

Itä kutsuu.

Ensi viikosta alkaen EmppuPiksuPomppula muuttaa osoitteensa Mellunmäkeen! :)

Hyvästi, Leppävaaran urheilupuisto. Hyvästi, Se Märempi Metsä eli Se Joku Niistä Lintukouluista. Olette olleet anteliaita ulkoilumaastojenne suhteen. Uskon ja toivon, että Mellunmäellä on ulkoilumaastojen suhteen yhtä paljon tarjottavaa kuin Leppävaaralla. :)

..Nyt täytyy enää opiskella itä-helsinkiläinen elämäntapa ja murre..

PALLERO!

Katjalta saatiin roskikseen matkalla ollut pallero. ..ja kuinka paljon siitä iloa irtosikaan..?

Iltalenkillä aurinko laski.

Kompun pompulat

Kola on pitänyt pönttöä päässään paljon, sillä se on selkeästi paljon Nokia tietoisempi, että jotain on nipsaistu jalkojen välistä pois. :D Noki ei ehkä ollut ehtinyt niin kiintyä palleroihinsa.

Pussukat olivat turvoksissa pari päivää, mutta nyt takajalkojen väliä koristavat tyhjät ryppyiset nahkasäkit. :D Jos pussukat eivät ota kadotakseen, joudun ehkä yleisen soveliaisuuden vuoksi viemään Kolan kauneuskirurgin puheille. ;)

Tänään pönttöä ei ole enää tarvinnut onneksi juuri lainkaan.

noki liitää ja liitää

Noki pääsi tällä viikolla sekä keskiviikkona että torstaina liitelemään. Keskiviikkona jaakotettiin ja torstaina tehtiin välistävetoja.

On suorastaan eriskummallista, miten "taipuisa" Noki agilitykentällä on. :O En siis tarkoita, että se vääntyilisi sinne tänne, vaan se taipuu ohjaukseeni ihan käsittämättömän vähäeleisesti ja vaivattomasti. Se ei tarvitse erityisen kovaäänistä ohjausta ja se lukee ohjaustani ja liikkeitäni, vaikka (Katjaa lainatakseni) olen ketterä kuin kananmuna.

Jaakotuksessa Noki melkein tippui riman päälle hypyssä, kun käännyin ohjaamaan sitä hypyn jälkeen takaisin tulosuuntaan. :O Kola ei takuulla tee samoin. Se tykittää kohti vastakkaista seinää TÄYSILLÄ eikä ilman voimakasta käskytystä käänny. (Tai näin ainakin uskoisin olevan, vaikken ole harjoitellut jaakotusta Kolan kanssa kovinkaan paljon.)

Välistävedoissa Noki tuli nätisti hyppyjen välistä, kun vedin sitä itseäni kohti vastakkaisella kädellä, ja taipui seuraavalle hypylle pienellä käsiliikkeellä.

Täytyy opetella jotenkin ihan uusi ja erilainen lähestymistapa radan suorittamiseen Nokin kanssa. Ei karjumista ja enemmän saattamista esteille.

Tänään sain olla itsekseni erittäin ylpeä piskistäni. Se osasi kosketusalustan avulla tehdä kontakteja ällistyttävän hienosti! Puomin kokonaan läpi suorittaminen on edelleen haasteellista, koska ollaan keskitytty oikeastaan sataprosenttisesti harjoittelemaan puomin alastuloa. Mutta luottavaisesti uskon, että puomista ei tule mitään ylitsepääsemätöntä haastetta, kunhan kontaktit ovat hallussa. Ja ne ovat tällä hetkellä paremmassa kunnossa Nokin kanssa kuin Kolalla oli vielä ennen kesää!

Nokin vahvuudeksi on ehdottomasti luettava myös se, että se keskittyy minuun treeneissä täydellisesti. Se tekee, mitä pyydän ja lopettaa tekemisen, kun päätän lopettaa. Se ei karkaa muiden koirien luo, vaikka pysähtyisin kuuntelemaan kouluttajan ohjeita. :)

(.. JA HUOM! Siis lasken tässä yhteydessä treeneiksi ne hetket, kun tehdään sen kanssa treeniä.. Odotteluaikana se ei todellakaan keskity minuun. Huoh.. :D Noki villiintyy karjumaan kateellisena, kun joku ryntää putkeen. Ilmiselvästi etenkin putken rytinä saa Nokin ihan lieskoihin. Niinpä harjoittelemme odotteluhetkinä hiljaa odottelemista. Siinä riittää todennäköisesti haastetta tuleviksi vuosiksi..)

Mahtava rakki! :)

...ja toooosi outo ohjattava agilityssä...

operaatio nipsnaps

Kola kirjautui sisään Sopulitien eläinlääkäriasemalla varttia yli neljä. Lääkäri otti Kolan tiedot ylös ja tyrkkäsi kankkuun nukutuspiikin. Kolalle meinasi tulla paha olo juuri nukahtamisen hetkellä. Sama ilmiö tapahtui myös lonkkakuvien yhteydessä. Oksu ei sitten kuitenkaan lopulta tullut, vaan uni voitti.

Jätin ukkelin sinne lääkärin kanssa ja hymähdin lähtiessäni, että "kai se nyt pärjää, jos mä tästä lähden tonne odotushuoneeseen..?" Hämmästyin, kun lääkäri vastasi, että "Jos en pärjää, huudan apua." Siis ihan asiallisesti totesi. :O Mikä voi olla sellainen tilanne, että a) kastraatiossa ei pärjää JA b) ei voi poistua paikalta vaan tarvitsee huutaa apua? :D

Käytiin Nokin kanssa Kolan operaation aikana kävelemässä ja 20 minuutin pikkukävelyn jälkeen hain nukkuvan Kolan auton takakonttiin. Itse operaatio siis vei lääkäriltä 15 minuuttia. Nopeaa se on, ei voi muuta sanoa.

Kotiin päästessä käytiin painiottelu Emppu vs. löysä liha. Suurilla voimillani sain kyllä Kolan pois takakontista ihan näppärästi. Ensimmäinen painihaaste kohdattiin, kun takakontti olisi pitänyt saada kiinni. Lopulta sain Kolan aseteltua niin, että toisella kädellä yletin sulkemaan takakontin. Toinen painihaaste oli kerrostalomme alaovi. Laskin Kolan suosiolla maahan ja avasin oven. Maasta löysän 20 kilon nostaminen kävi työstä ja olikin painiottelun kolmas erä. Lopulta sain Kolan hissin ovelle ja hetkisen kuluttua hissin ovenkin auki. Kun viimein laskin herran unikeon olohuoneeseen uinumaan, hiki suorastaan roiskui. Olin ihan litimärkä siitä painin määrästä. HUH.

Painiottelu päättyi siis onnellisesti Emppu 1 - löysä liha 0.

pariskunta Pimpeli&Pompeli

Piksu ja Pomppu ryhtyvät pariskunta Pimpeli&Pompeliksi huomenna keskiviikkona. Kola pääsee untenmaille klo 16:15 ja saapuu kotiin arviolta tuntia myöhemmin paria ruumiinosaa kevyempänä.

Hyvästi pallerot, emme jää kaipaamaan.

nips naps ja veks -pohdinta jatkuu

Joko tämä on sattumaa tai sitten Kolan hormonipiikki todellakin vaikuttaa sen olemiseen paljon niin pihassa kuin puutarhassakin. Kola on kotona jollain tavalla rennompi. Se todennäköisesti nukkuu enemmän tai on ainakin rauhallisempi. En oikein osaa antaa konkreetteja esimerkkejä, sillä kyse on enemmänkin tunteesta.

Eilen käytiin poikien kanssa MaiMiikaMiskalassa kylässä ja yleensä Kola on heti ovelta ilmoittanut Misselle, että "ja vittu täällä ei sit kakarat riehu, kun minä olen paikalla. PISTE." Tällä kertaa Kola tassutteli sisään rauhallisesti ohi nöyristelevän Mispen ja ärsyyntyi kyljellään toisiaan hammastelleisiin kakaroihin hyvin kevyesti vasta sitten, kun Kola alkoi näyttää toooodella väsyneeltä ja kello kävi puoltayötä.

Kola myös näyttäisi kestävän pyörittelyä ja nuhjaamista paremmin kuin ennen. Yleensä vähintään sen silmistä näkee, että sitä vähän ällöttää joutua vaikkapa Miikan painiotteiden/muun nyhjäämisen kohteeksi. Nyt sen ilme oli rento.

Tänä aamuna pyysin Kolan viereeni sohvalle sunnuntaipötköttelylle. Kolalle tuli pian kuuma ja se poistui, joten halipulaisena pyysin paikalle Iikkusen. Iikku painautui kylkeeni ja pian Kolakin ilmaantui sohvan reunalle katselemaan. Mielenkiinnosta pyysin Kolankin kainaloon. Hetkessä sohvalla oli kasa, jonka alimmaisena olin minä, välissä Iikku ja päällimmäisenä postimerkin kokoisella alueella hyvää asentoa yritti löytää Kola. Aiemmin pojat eivät yhtä aikaa ole möllöttäneet kainalossa - tai ainakaan tätä ei ole tapahtunut niin rennosti kuin mitä tänä aamuna. Iikusta kylläkin irtosi lopulta pientä pörinää Kolalle (mikä oli melkoisen yllättävää!) kun Kola lopulta lätsähti käytännössä Iikun päälle makaamaan. Taisi vähän ahdistaa, kun isoveli röhnöttää päällä yli 20 kilon painolla. :D

---------

Turkkipohdinta käy myös kuumana. Iiikku läähättelee kotona paljon enemmän kuin yleensä. Jos maltan odottaa vielä muutaman viikon, niin voisin sitten ehkä jaksaa elellä kasvavan turkin kanssa kevääseen asti.. Viime vuonna ajelin turkit talvea ennakoiden muistaakseni lokakuussa ja muistelisin niin, että silloin jaksoin katsella turkkeja aina helmikuun loppuun asti.

Mutta kun! Sormet syyhyäsivät jo nyt ajella noilta turkit pois..

Kolan pimpelipom

Viikko sitten Kola pääsi lääkäritädin juttusille ja siinä juttelun ohessa tuupattiin niskaan pieni pimpelipom-piikki.

Nyt, vähän yli viikkoa myöhemmin, Kolan käytöksessä kyllä huomaa muutosta. Kola ei yritä astua Nokia. Ennen piikkiä Kola aika ajoin vetäisi panokorva-asennon ja alkoi tuijotella Nokia Sillä Silmällä. Nyt sitä ei ole tapahtunut koko viikkoon. Lisäksi toissapäivänä agilitytreenien jälkeen sain ensimakua siitä, miten Kola käyttäytyy urosten kanssa pimpelipompelipiikin jälkeen. Kola suhtautui jäähdyttelylenkillä Remuun erittäin rennosti. Yleensä Kolan on aina tarvinnut Remulle osoittaa eleillä, että "muistathan, kuka täällä on The Man!?" Mutta nyt sitä ei tapahtunut. Kola suhtautui Remuun kuin johonkin neutraaliin olentoon.

Sama toistui tänään. Mentiin Katjan ja koirien kanssa Lintumetsän koulun metsään. Kola ei pullistellut yhtään. Ei pienintäkään vähää. Kola kyllä karjui Remulle ja Ronjalle, kun äiti-poika -paini oli villeimmillään. Mutta karjunnasta näki erittäin selvästi, että karjunta on sellaista innostunutta hyväntahtoista kiihtymystä. Häntä ei ollut tikkuna, vaan rennon terhakkaana. :)

Oli sykähdyttävän hauskaa nähdä Kola rentona. Siinä sydän melkein sulaa, kun pieni myrskypilvi osaa relata. :)

nakki.

Nyt jo useampi kurja lurjus on kysynyt minulta, että "Ehh... Heh... Siis.. Onko sun koiran nimi... Nakki?" Tänään agitreeneissä treenikaveri kyllä lohdutti, että "oishan se ihan hyvä nimi.. Tai siis.. Että voisi sanoa, että Nakki tuu hakee nakkia!" Ei paljon lohduttanut. :D

Pahuksen Nakki. Piksusella on niin monta muuta paljon parempaa lempinimeä eikä Nakki edes ole sen lempinimi! (Paitsi Annan mielestä ehkä! Perhanan Anna-lurjus.) Iikku on Nokin yleisin kutsumanimi tällä hetkellä. Todennäköisesti sekoitan uudet agitreenikaverit ihan totaalisesti, kun ensin kerron koirastani Nokista ja sitten omalla vuorollani vien kentälle koiran, jota kuitenkin kutsun Iikuksi. Mahdollisesti sekoitan mukaan vielä pari Piksu-tarinaa ja soppa on ihan valmis.

Noki oli tänään agitreeneissä erittäin puuhakas ja tarmokas ja teki ensimmäiset kolme varttia niin paljon kaikenlaista kivaa ja hauskaa, että viimeiset puolisen tuntia Noki näytti lähinnä litteältä lätyltä treenikentän reunalla. Harjoiteltiin kontakteja ja tällä kertaa puomi sujuikin oikein mallikkaasti. Noki osaa 2on2off-asennon ajoittain erinomaisesti. Vaatii toki toistoja, toistoja, toistoja ja toistoja, ennen kuin herra Nakki oikeasti tajuaa yhdistää esteen suorittamisen ja oikean loppuasennon, mutta hyvällä tiellä tässä ollaan, olen ihan varma siitä. :)

Lisäksi otettiin vähän keppialkeita, pöytää, rengasta ja eteen lähettämistä. Eli kuten sanottua: erittäin puuhakkaat ja työntäyteiset treenit! Ensi kerralla lupaan muistaa tauottaa Nokin työskentelyä vielä enemmän, ettei hommasta mene maku ja into.

sinä ja minä

Mitä isoveli edellä, sitä pikkuveli perässä. Tai toisinpäin. Nämä kuvat kertovat siitä, miksi kaksi koiraa on parempi kuin yksi koira. :) Kaksin aina kaunihimpi, tai ainakin useimmiten!