ohjauskuvioita kerrakseen

Ekaksi siis taisteltiin poispäinkäännöksen kanssa hyppyjen 11 ja 12 välissä. Ei meinannut taipua millään oma ohjaus oikeaan asentoon. Harjoiteltiin sitten sen kunniaksi Iippasen kanssa ihan pelkkää poispäinkäännöstä hetki ja kävihän se selvääkin selvemmäksi, että "koira on toispuoleinen ja sen takia se ei taivu tähän toiseen suuntaan" -löpinä on ihan legendaa - ainakin tässä tapauksessa. Kyse oli ihan puhtaasti siitä, etten itse osaa ohjata toiseen suuntaan poispäinkäännöstä oikein. Miten se voikin olla niin vaikeaa?

Muuten rata meni ihan nätisti, vaikkakin hyppyjen 3 ja 4 välissä tehty jaakotus oli aina vähän myöhässä. 10-hypyltä yhdelletoista mennessä Iippanen ei edes yrittänyt mennä hypylle 7.














Ikään kuin peruuttamalla tehdyssä versiossa sitten olikin haastetta kerrakseen. 3-hypyltä siirsin saksalaisella Nokin vasempaan käteen ja poispäinkäännöksellä vippasin hypylle 5. Se toimi yllättävän hyvin. Kasilta nappasin Nokin sylkkärillä kiinni ja käänsin hypylle 9. Toimi ihan hirmuisen hyvin. :)

Kaiken kaikkiaan Noki toimi jälleen erittäin mallikelpoisesti, vaikka sisähallin lämpötila huiteli jossain 25 asteen ja saunan välimaastossa. Kun kerran näinkin vaikeat ohjauskuviot sujuvat ihan yllättävänkin hyvin, niin olisiko liikaa vaadittu, että edes joissakin kisoissa en mokaisi jollain typerällä putkeen viennillä? Mur.

(Anna piirsi lopulta ratakuvan. Oma aivo ei toiminut tarpeeksi, että olisin saanut oikean kuvan aikaiseksi.)