Noki ja Kola Perrosen elämä

kisaamassa

2012-02-25T21:00:00.004+02:00

Tänään aamulla mentiin ensin Kolan kanssa testaamaan uudelleen kisaamista Vuokkoset-areenalla agilityradalla. Ja iltapäivällä Noki pääsi sekä agility- että hyppyradoille.

Aamulla Kolasta melko heti näki, että se säilytti toimintakykynsä ihan eri tavalla kuin ensimmäisissä agilitykisoissa. Kola pystyi tarjoamaan temppuja. Se haki Miialta silityksiä. Kola katseli ympärilleen korvat höröttäen ja säpsyi vain hyvin harvakseltaan. Kun päästiin radalle, otin Kolan pannasta irti jo ennen istuttamista ja se nostikin Kolan kierrokset sopivasti koholle, joten se oli helppo saada lähtöpaikalla istumaan. Viimeksihän ongelmana oli, ettei Kola tunnistanut agilitytilannetta, vaan oli melkein liian paineistunut noudattaakseen istu-käskyä. Nyt Kola tunnisti tilanteen heti ja istui odottamaan lähtölupaa.

Rata sujui oikein hallitusti. Ainoa moka sattui, kun Kolan piti tulla A-este. Videollehan se tallentui, kun Saviojan treeneissä sekoiltiin oikein huolella A:n kanssa. Kola huomasi A-esteessä mustan tapin alastulon reunassa ja mitä ilmeisimmin luuli, että kyseessä on palkkalelu. Kola kääntyi alastulolla lähes poikittain ja meni nuuskimaan tappia. Tuli Kola sentään alastulokontaktille, mutta etujalat eivät kyllä tulleet oikeaoppiseen 2on2off-paikkaan. >:( A menee siis superhyperuusintakertaukseen. Vedätin Kolaa hieman liikaa sen taitoihin nähden radan takaosassa, jolloin Kolalle tuli niin kiire perääni, että se pudotti riman. Muuten rata oli virheetön ja aliaikaakin kertyi yli kuusi sekuntia. :)

Nokin kanssa ensin oli edessä hyppyrata. Radan aikana tuli jotenkin tosi hallittu fiilis. Tiesin, mitä haluan ohjata ja missään kohtaa ei tullut apua-mulla-on-hirvee-kiire -tunne. Muurilla juoksen Nokin päälle, kun se tulee muurin yli, joten palanen putosi ja siitä tuli virhepisteitä. Ja kun alla oli vitonen, päätin kepeille viennissä testata, hakeeko Noki kepit kisatilanteessa yhtä pienellä ohjauksella kuin treeneissä. Testin tulos: ei hae. Niinpä tuloksena oli kielto kepeiltä. Jäi kuitenkin ihan hirmuisen hyvä mieli radasta.

Toinen rata oli agilityrata. Radan takaosassa oli kohta, johon en keksinyt mitään hyvältä ja varmalta tuntuvaa ohjausta. Olisin toki saanut Nokin helposti hypyistä yli, mutta kun hyppyjen jälkeen piti saada koira puomille ja vieressä oli putki, johon koira toisensa perään juoksi, jos hyppylinja oli huono, niin yritin sitten siihen keksiä jotain ratkaisua. Olisi varmaan pitänyt vaan ottaa riski ja vetää hypyt hyppyinä ja sitten vaan luottaa siihen, että kyllä Noki erottaa puomin putkesta. Näin en tehnyt, vaan ensinnäkin saattelin Nokia pituudelle ja sitten ehdin miettiä, että "nyt en ehdi valssata!", joten käänsin jollakin poispäinkäännöksen tyyppisellä huitaisulla hypylle. Eihän siitä mitään tullut. Noki lipsahti hypyn taakse ja hyppäsi sen väärään suuntaan.

Loppurata meni tietenkin sitten taas oikein mainiosti ja sujuvasti, kun tiesin, että hylkäys on tiedossa. Ei tarvitse jännittää, niin koiran antaa tehdä paljon rennommin juttujaan.

Päivän ajatuksia:
* Kolan kanssa saadaan se nolla ihan varmasti jossain vaiheessa. Tänään se oli jo niin lähellä, että en epäröi vähääkään, etteikö nolla olisi ihan mahdollinen tulos.
* Nokin kanssa muurille pitäisi tehdä jotain. Kerta toisensa jälkeen muurilla palat kolisevat. Ideoita?

OBS! HUOM!

2012-02-23T19:15:00.002+02:00

Tänään opittua
1. Nokia EI jäädä ihailemaan, kun se menee hypylle. Ei ole mitään järkeä pysäyttää omaa liikettä ja jäädä toljottamaan kuin lehmä uutta aitaa, että "ohhoh, siinäpäs hyppää!", koska silloin olen seuraavaa estettä varten myöhässä. Lisäksi Nokiin saa ihan uuden vaihteen silmään, kun sitä vedättää esteeltä esteelle.

2. Nokia pitäisi palkata lisää ohjauskuvioihin tulemisesta. Eli palkka hypyn jälkeen sinne, mihin haluaa Nokin laskeutuvan. Näin saisi opetettua Nokia irtoamaan kauempaa hypylle ja tulemaan silti ohjaukseen mukaan.

UGH. Olen puhunut.

annen treeneissä taas :)

2012-02-22T22:46:00.003+02:00

Tehtiin kolmosluokan tasoista rataa ja aivan käsittämätöntä oli se, että ensin vedettiin Nokin kanssa rata kaksi kertaa putkeen nollana (joskin toinen huonompi nolla ja toinen parempi) ja Kolan kanssakin tehtiin melkein-nollia pari kappaletta! :O Kolalle vaikeaa oli jälleen putki-puomi -erottelu, mutta Kolaan tepsi vastaisen käden ohjaus. Tuli sellainen olo, että vitsit tää menee sujuvasti ja vitsit mulla on mukavat yhteistyökumppanikoirat. :) Koirat sai Anneltakin kehuja. :)

Enpä olisi vielä ennen joulua uskonut, että Kolan rata ei mitenkään hillittömän silmiinpistävästi eroa Nokin suorituksesta. Mutta niin se vaan on, katso vaikka!

hyvän mielen valokuvia

2012-02-22T13:15:00.003+02:00

Pojat on erittäin ilmeikkäitä nyt, kun niillä on lyhyt kevätturkki.

31 hihityttävää ototsta

auringossa aina..

2012-02-22T10:17:00.002+02:00

..varjo seuraa haukkujaa.

Keväinen aurinko on täällä taas! Ikkunat näyttävät piristävän ja keväisen likaisilta! Kola ja Noki reagoivat kevätturkkiin kumpikin omalla persoonallisella tavallaan. Tiitiäinen käpertyy Arska-pehmokoiran kainaloon ja näyttää melko myrskypilveltä. (Se jopa sanoi Kolalle "mur >:(" kun Kola sähläsi ja riehasi. Kolan ilme oli sen jälkeen näkemisen arvoinen. Se oli kuin pikkupoika, joka oli saatu kiinni tuhmuuksista.)

Kola reagoi turkin lähtöön sähläämällä. Se tassuttelee ympäriinsä. Tarjoaa lelua. Tarjoaa toista lelua. Tassuttelee. Heittää uinuvan viluisen Tiitiäisen päälle keltaisen pallon ja saa Tiitiäisen sanomaan hiljaisen kirosanan. Ja sitten Kola taas tassuttelee vähän.

Kasari-Pirjo ja vilukisu kevätauringossa

uusi tukka, vanhat kujeet

2012-02-21T19:37:00.002+02:00

Sanna Lehtosen kurssilla

2012-02-19T20:13:00.005+02:00

Lauantaina oltiin ohjaustekniikoiden teematunnilla ja pääsinkin tarkentamaan käsitystä erityisesti saksalaisen suorituksessa. Oli tosi jees päästä kokeilemaan samaan ratapätkään tosi monta erilaista ratkaisua. Helpoimmaksi, tutuimmaksi ja Nokiin eniten luottavaiseksi osoittautui niisto. Pakkovalssi tuntui ihan oudolta. Saksalaiseen sain ihan uutta tatsia. Jäi vähän sellainen olo lauantailta, että hitsi kun jotkut ohjauskuviot on niiiiin outoja. Pakkovalssista ei vaan tuntunut saavan mitään otetta.

Sunnuntaina oltiin rytmiryhmässä harjoittelemassa oman liikkeen rytmittämistä radalla. Radan osana oli lauantaina treenattu pätkä, mikä olikin erittäin toimiva ratkaisu Sannalta. :) Radalla oli niin monta haastavaa juttua, että tuntui hyvältä, kun edes osa radasta oli jo jollain tavalla hallussa ja oli jo joku näkemys, että miten tulen sen pätkän vetämään. :)

Noki teki ensimmäisenä treenatun pätkän mainiosti. Erityisen tyytyväinen olin keppeihin. Noki teki ne kerta toisensa jälkeen erittäin luotettavasti ja nopeasti. Jäi tosi hyvä maku suuhun. Poispäinkäännöskin toimi, vaikka se ei kuulukaan aktiivisesti käytettyihin ohjauskuvioihimme. Putkijarrutus ei myöskään ole erityisen tuttu, joten se sotki kerta toisensa jälkeen ajatukset kovin pahasti. Siinä kohtaa homma aina meni päässä ihan kaurapuuroksi, joten en pystynyt niinkin vaikeaan ohjauskuvioon kuin valssaukseen.. Huoh. ;)

Toisella ratapätkällä aloitettiin A:sta ja päädyttiin ensin harjoitellun ratapätkän alkupisteeseen. Tämän pätkän ehdottomasti vaikein kohta oli saada Noki tiukalla käännöksellä hypyn ympäri, sitten putken ja putkesta 7 metrin päässä sivusuunnassa olevalle hypylle niistoon. "HEILUTA SITÄ VASENTA KÄTTÄ, HEILUTA!" Neiti Kainulainen heilutti kyllä. Oikeaa. Voi tuuba. Ensin olin kerta toisensa jälkeen myöhässä, minkä lisäksi Noki hyppelehti villivarsana väärää hyppyä. Sitten olin kai jo ihan hyvissä ajoin. Noki oli siitä huolimatta edelleen villivarsa. Vasen käsi heilui kuin epilepsiakohtauksessa ja silti villivarsa hypähteli väärää hyppyä. :D Halvattu. Eipä olla Nokin kanssa kai juuri koskaan tehty noin pitkiä siirtymisiä esteeltä toiselle niin, että Nokin pitäisi juosta 7 metriä minua kohti ilman ainoaakaan estettä matkan varrella. Lopulta saatiin Nokin kanssa sovittua sävelistä ja oltiin yhtä mieltä siitä, että putkesta tullaan siihen villisti vispaavaan vasempaan.

Sain Sannalta ja katsojilta (suuret kriitikkoni neidit Maija, Annina ja rouva Katja) palautetta siitä, että selostin omaa suoritustani. :D Voi pyhä lehmä. Ei siinä siis NIIN kiire ollutkaan juoksennella vispaamaan vasenta tai kääntämään kabaita, koska ehti samalla kertoa katsomolle, että "no oohhhhoh!" tai "hhupsis, olen myöhässä" tai "voi perhanaaaaarghh.." :D Jätin sen selostamisen sitten kai aika suurelta osin siihen, kun siitä niin kovin hihitellen huomautettiin!! ;D

Lopulta yhdistettiin toinen ja ensimmäinen rata kokonaiseksi ja tehtiin päivän viimeiset suoritukset. Sanna oli kieltänyt käyttämästä "TÄSSÄ!" -käskyä muualla kuin tarkasti harkituissa kohdissa. Radan edetessä korvissa soi kerta toisensa jälkeen "NOKI TÄS" ja jälleen "TÄSSSS!" ja "NOKI TÄÄÄNNNE!" "TÄSSSÄÄÄÄÄÄ!" Suusta vaan sinkosi niitä tässiä, vaikka ei pitänyt. Mutta kuten Sanna sitten sanoi, niin nolla mikä nolla. Ei niistä tässistä jaeta miinuksia - vaikka kyllä niistä pitäisi päästä eroon.

Päivä päättyi siis loistavasti nollarataan ja oma fiilis hipoi taivaita. :) Vielä kohti Lahtea ajellessa kävin läpi kerta toisensa jälkeen päivän kulkua ja löysin monta juttua, joita pääsen soveltamaan oman torstairyhmäni kanssa! :)

Päivän viimeinen rata ja käytettyjen ohjauskuvioiden nimet (En mene vannomaan, että ohjauskuviot tulisivat oikein tehdyiksi videolla.)

Tykkäsin erityisen paljon Sannan koulutuksessa siitä, että käytiin ohjauskuvioiden nimet läpi vasta ihan viimeisenä juuri ennen kotiin lähtöä. En siinä rataa harjoitellessa edes tajunnut, miten montaa itselleni täysin nimeltä vierasta ohjauskuvioita tuli käytettyä. Ihan turhaa olisi ollut sotkea ohjauskuvioiden nimiä radan opiskeluun. Osaan pyörähtää itseni ympäri ja sitten juosta minkä jaloistani pääsen. Tai osaan ottaa askelen eteen, heittää Nokin hypylle ja tehdä sitten persjätön. No problem. Mutta en osaa tehdä kabaikäännöstä tai sylivekkiä.. Paitsi että näköjään osaan. :) (:

Kyseinen koulutustapa herätti paljon pohdintaa ihan oman työnkin osalta. Pakkoko sitä on aina paljastaa, että tässä nyt opiskellaan jotain uutta? Ikään kuin narrataan opiskelijat tekemään itselle uusia juttuja, koska hämätään luulemaan, että "kyllähän sä tämän jo osaat". Otan tämän jutun ehdottomasti omaan käyttööni ja sovellan sitä hyväksi katsomassani kohdassa! :)

Kaiken kaikkiaan sunnuntaista jäi ihan hemmetin hyvä fiilis. Jos aina olisi kevät, kesä tai syksy, niin voisin treenata vaikka miten paljon. En jättäisi päivätyötäni, sillä tykkään siitäkin. Mutta voisin sitten aina työpäivän jälkeen mennä vääntämään aksaa poikien kanssa.

Huhtikuu ja sulat maat, tule jo.
Kevät, sinua odotellaan kovasti.

läkähtyäkö vaiko eikö läkähtyäkö

2012-02-19T09:42:00.003+02:00

Espanjanvesikoiraharrastajat ry:n järjestämässä Sanna Lehtosen koulutusviikonlopussa kävi ilmi, että Nokille tulee ihan karmea hiki, kun treenataan lämmitetyssä hallissa ja turkki on 5 kuukautta vanha. Niinpä kone sanoi eilen surrur ja tänään treeniviikonloppua pääsee jatkamaan naku urheilijanuorukainen. :)

tekniikkaa haltuun

2012-02-17T22:19:00.002+02:00

Noki melkein poikkeuksetta osaa. Minä en. Niinpä minun pitää treenata. Yritin tänään saada haltuun saksalaista ja viskikäännöstä.

Viskikäännös on sekä minulle että Nokille uusi juttu. Tätä päästiin kokeilemaan ekaa kertaa Annen treeneissä viikko sitten. Otettiin tänään vähän haltuun uutta ohjauskuviota, mutta tuossa treenissä liikkeeseen ei tullut niin paljon vauhtia, että tilanne olisi esim. kisaradan näkökulmasta kovin realistinen.

Saksalaisessa en oikein itse osaa vielä hallita sitä, miten nopeasti pitäisi lähteä "alta pois". Eli pitäisi löytää tasapaino sen suhteen, etten jää Nokin tielle hypyn alastulopaikalle, mutta toisaalta en voi karata liian aikaisin, ettei Noki jätä hyppyä hyppäämättä. Ensimmäisillä kerroilla olin liian kauan Nokin edessä.

Lopuksi otettiin muutama toisto itsenäisiä keppejä erilaisista lähetyspaikoista ja erilaisilla häiriöjutuilla.

hyvää tuulta!

2012-02-15T21:59:00.005+02:00

Neljä opittua asiaa:

1. Lähtö kannattaa suorittaa lähes 90 asteen kulmasta, jos haluaa saada koiran irtoamaan itsestään aivan halvatun kauas sivusuunnassa. (kts. ratapiirrustuksen lähtö)
2. Käsky pitää huutaa ihan hiton ajoissa - eikä sen jälkeen jäädä ihailemaan sitä käskyä noudattavaa koiraa, vaan JALAT LIIKKUU JALAT LIIKKUU!
3. Putkea suorittava koira kuulee käskyn seuraavaa estettä varten. JOTEN HUUDA SE KÄSKY, PERHANA! (kts. ratapiirroksen putki-pussi -yhdistelmä)
4. Pussista tuleva koira on pakko ottaa hyvin haltuun, jos haluaa saada koiran haltuun, ettei se mene ns. herran haltuun.

Aivan sairaan hauskat treenit tänään! :) Otin ensin radan Nokin kanssa, koska ajattelin, että Kolan jäljiltä olen pelkkä värisevä hermoraunio.. ;) Rata sisälsi nimittäin erittäin paljon sivuttaista irtoamista, ja se ei ole Kolan vahvimpia puolia. Tai näin ainakin oletin.

Lähdöstä välittömästi koira piti saada irtoamaan niin paljon sivusuunnassa, että ohjaaja pääsi juoksemaan puomin eri puolta kuin koira. Sivuttainen irtoaminen saatiin Kolankin kanssa aikaan ilman pienintäkään ongelmaa, kun lähetin sen ensimmäiselle hypylle kuvan osoittamsta kohdasta. Enpä olisi ikimaailmassa keksinyt moista, ellei Anne olisi tuohon lähtöpaikkaan opastanut koiraa viemään. Jouduin jopa odottelemaan Kolaa nelosen ohjaukseen! ODOTTELEMAAN! Kolalle meinasi tulla hätä, kun yhtäkkiä kakkoshypyn jälkeen olinkin jo melkein nelosella odottelemassa ja Kola päätti pitää näköyhteyden ja tulla puomin ali niin lujaa kuin jaloista pääsee. Jouduin siis himmaamaan vauhtia niin, että pystyin tekemään rintaman käännöllä Kolalle selväksi, että sen pitää mennä kolmosputkeen.

Ehdin myös erittäin mainiosti tekemään kummankin pojan kanssa 7-8 -kohtaan persjätön ja Kolakin tuli radan kaikkiin persjättöihin aivan käsittämättömän mainiosti. Noki (tietenkin;) myös. Alan vähitellen olla ihan rakastunut persjättöihin! :O

Puomin jälkeen Nokin kanssa hinkattiin kepeille heittoa ja keppien TODELLA itsenäistä suorittamista. Se sujuikin paremmin kuin uskalsin toivoa, kunhan vaan ensin oltiin tehty yhden kerran niin, että vietiin palkkapallo keppien päähän odottamaan ja sen jälkeen toinen suoritus niin, että Anne palkkasi Nokin keppien jälkeen. Näiden treenien jälkeen pystyin juoksemaan puomin "väärää" puolta eikä Noki kiinnittänyt minun liikkeeseeni pienintäkään huomiota. Kolan kanssa en edes yrittänyt moista, sillä Kola tarvitsee minut parin metrin säteelle itsestään kepeillä. Hyvin Kolankin kanssa ehti, kun heitti keppien jälkeen mahdollisimman kaukaa putkeen ja pinkoi minkä jaloista pääsi kohti A:ta käsi korkealla ja raivokkaasti käskyä karjuen. Sain kehuja A:lle viennistä Annelta, joten nähtävästi tällä kertaa jalat veivät lujempaa kuin arvelin. :D

A:n jälkeen hypyt ja putki sujuivat mallikelpoisesti kummaltakin pojalta. Putkesta omatoimisesti pussiin irtoaminen ei puolestaan sujunut kummaltakaan - paitsi siinä vaiheessa, kun Anne siirsi pussin suun kiinni putken takakaarteeseen niin, ettei "umpikujasta" päässyt pois kuin pussin kautta. :D Minulla ei ollut toivoakaan ehtiä pussille viemään poikia takaakiertoon. Treenattiin siis takaakiertoon pussista viemistä ihan erillisenä juttuna ja siinä saikin olla tarkkana, että koira ei karannut lapasesta paikkaan X, vaan tuli ihan aikuisten oikeasti siihen ohjaavaan käteen ja lähti takaakiertoon. Tarkkuutta pussin kanssa, siis!

Aivan sairaan hauskat treenit, kuten sanottua. Ihan hirmuisesti haastetta ja ihan hirmuisesti juttuja, joita ei tule tavallisesti treenattua. Sain Nokista kehuja, että siitä tosiaan näkee, että keppien kanssa on tehty töitä. Etupalkka toimi piiiiiiiiitkästä keppitreenitauosta huolimatta törkeän hyvin, eikä Noki edes harkinnut, että jättäisi kepit tekemättä, vaikka etupalkkaa ei ollut kukaan vahtimassa. Se tikutti kuin ompelukone kepit kovalla vauhdilla ja olisin voinut tehdä vaikka niitä Annen mainostamia kärrynpyöriä. "Ootko siis oikeesti kokeillu kärrynpyöriä?" Anne kysyi, kun kehuin, että häiriötekijöitä on tullut harjoiteltua. Ei sentään. Ei taida vanhan selkä kestää sellaista puuhaa enää. ;)

kola kierroksilla

2012-02-11T11:41:00.003+02:00

Eihän tämä kisatilanteessa matalammassa vireessä tekeminen tietenkään saanut aikaan mitään siirtovaikutusta treenitilanteeseen. Annen treeneissä keskiviikkona lauteille asteli jälleen moottori punaisena hyrräävä Komppu Perronen. (Ja lähes yhtä pahasti ylikuumentunut Tiitiäinen.) Yli kahden viikon lähes täydellinen treenitauko (kisoja lukuunottamatta) ja muutenkin pakkasen takia vähillä liikkumisilla vietetyt lähipäivät näkyivät ja kuuluivat.

Lisäksi Anne oli valinnut treeniradaksi kolmosluokan kisaradan, joten Kolalla oli todellakin haasteen paikka edessään. Ja minulla myös. Nokin sain kyllä vietyä kai nollalla radasta läpi - joskin tosi rumalla nollalla - mutta Kolan kanssa homma kaatui ensinnäkin siihen, että A:n alla oli putki, jonka molemmat päät olivat A:n ylösmenon vieressä tarjolla. Ja toisekseen Kola olisi pitänyt saada taipumaan viskikäännökseen, ja sehän nyt ei kuulu tässä vaiheessa Kolan repertuaareihin ollenkaan. Niinpä Kola ei voinut käsittää, mitä yritin huitoa ja miksi juoksentelin sen selän takana ihan-mihin-sattuu -paikkoihin.

Eikä Kola voinut tajuta sitäkään, että Anne pistää lypsykumin (joka sitten saatiin Annelta ihan ikiomaksi ja johon Kola rakastui lähes hysteerisesti) A:n huipulle, mutta sitä ei saakaan sitten heti singota hakemaan. Että muka pitäisi ensin malttaa tehdä putki ja hyppy ja vasta sitten juosta A:lle. Tarkoitus oli saada Kola siis valitsemaan putken sijasta A, mutta koko homma meni kyllä ihan reisille. :D Enkä sitä oikean valinnan tekemistä aio jatkossa todellakaan tällä systeemillä (houkuttelemalla) opettaa. Mutta olihan se kaiken kaikkiaan hihityttävää, kun Kolaa ei ensin saa A:lle edes pakottamalla ja lypsykumin voimasta johtuen sitä ei sitten saanut enää A:lta alas. Kirjaimellisesti. (Onneksi videon kohdassa 3:02 selviää, kuka pilasi koiran.. :D )

Treeneissä tuli kyllä taas niin vahvasti se tunne, etten osaa vielä oikeastaan yhtään tehdä yhteistyötä Kolan kanssa. Noki on kuin Sitikkani, helppo ajaa ja ohjata, kiva ja tuttu. Kola on kuin englantilainen, ratti väärällä puolen ohjaamoa sijaitseva kiihdytysauto, jolla pitäisi ajaa vasemmanpuoleisessa liikenteessä liikenneympyrään ja sieltä ulos. Kolan treenivuoron jälkeen oli ihan sellainen fyysinen helpotuksen tunne, kun tuli Nokin vuoro. Ei tarvinnut enää pinnistellä oman osaamisen äärirajojen tuolla puolen.

Saanko esitellä: sähläystä kerrakseen -treenit

aurinko 8)

2012-02-08T16:12:00.004+02:00

Ei sitä voi kukaan enää kieltää. Kevät tulee, vaikka mitä tekisitte! Hähää!

Tossut tarvitsee silti, sillä pikkuherra Hipsuvarvas on varsinkin oikea herkkäkoipi. Kola taas kyllä kulkisi ilman tossujakin ehkä, mutta se on sellainen hienohelma, että sen elämä menee hetkessä ihan piloille, jos varpaisiin tai sääriin tai häntään tai kuonoon tarttuu ällöttäviä lumipalleroita. Ei voi kävellä, jos pallerot riivaa mielenterveyttä.

Muutama poiminto keväänenteilylenkiltä löytyy täältä.

Kolan ekat viralliset!

2012-02-04T14:58:00.011+02:00

Olin erittäin kaksijakoisissa fiiliksissä, kun aamulla pakkasin kisakamoja ja Kolaa valmiiksi.

Toisaalta tuntui ihan tosi rennolta, koska tavoitteet oli asetettu Kolan suhteen ihan eri tavoin kuin Nokin kanssa. Kolan ja minun tavoitteena oli saada onnistunut lähtötilanne ilman radalle karkaamista ja onnistuneet kontaktit.

Mutta sitten toisaalta ei todellakaan tuntunut rennolta vaan lähinnä pakokauhuiselta. Mitä hittoa mä olen mennyt tekemään? Vien Kolan ja itseni ihan liian haastavaan tilanteeseen!

Mentiin Ojankoon jo tosi hyvissä ajoin nuuskimaan Kolan kanssa kisafiilistä. Ajattelin, että ehdin hypyttää Kolan henkihieveriin lämppähypyillä. ;) Sitä ennen kuitenkin saatiin Saviojan Annelta kuittaus uunituoreeseen kisakirjaan siitä, että Kola on kuin onkin maksi. ;) (Ei edes mitattu, koska pyysin ettei Kolaa suotta huidota mittatikulla.) Siinä sitten moikkailtiin tuttuja ja Kola näytti yllättävän jotenkin.. yllättävän hallitulta.

Menin lämppäesteille ja hämmästys oli melkoinen, kun yhtäkkiä tajusin, että Kolaa jännittää tosi paljon. Kola nuuski maata eikä pystynyt istumaan tai kuuntelemaan käskyjä. Sen korvat olivat luimussa ja häntä matalana. Pieni jännäpissiolohan siinä tuli itselle, kun oltiin palattu siihen, mistä vuosien työn kautta on päästy eroon. Sain lopulta Kolan istumaan ja siinä samassa Kola tunnisti tilanteen ja ryhdistäytyi. Se tuijotti hyppyä ja lähti käskystäni tekemään lämmittelyesteitä ihan tavalliseen tapaan. :)

Odottelua oli ihan tosi paljon ennen ensimmäistä rataa ja päätin, etten lähde mitenkään kehumaan tai huomioimaan Kolaa tai edes yritä saada sitä väkisin irti jännitystilasta. Juttelin tuttujen kanssa ja Kola änkesi jännittyneenä kaikkien tuttujen rapsuteltavaksi. ;)

Lopulta oma vuoro lähestyi ja menin Kolan kanssa lähtöalueen liepeille notkumaan. Päätin temputtaa Kolaa muutamilla pölyisillä nameilla, joita taskun pohjalta löysin. Se toimi paremmin kuin olisin voinut arvata. Kola teki nenä-temppua ja läts-temppua, istui ja meni maahan. Ja sen silmistä katosi ylitse vuotava jännitys. Se terästäytyi ja katsoi minua käskyä odottaen. Viimeisenä temppuna ennen omaa vuoroa käskin Kolan sivulle, otin hihnan pois ja marssittiin lähtöpaikalle. Kola oli ryhdistäytymisestään huolimatta tosi hitaalla ja vaisuna ja minua jännitti, että jääkö se siihen istumaan, kun kävelen ekan hypyn taakse lähtölupaa antamaan, vai lähteekö stressaantuneena nuuskimaan tai karkaa radalle. Pysyi se. :) Ja loput näettekin sitten videolta.

Kola oli paremmin hallinnassa kuin treeneissä koskaan. :) (: Selvästi jännitys laski sen kierroksia monta astetta alaspäin ja se pystyi kuuntelemaan sen ansiosta ohjaustani paljon tarkemmin kuin milloinkaan. Otettiin kuitenkin ekalta radalta hylly, koska en oikein keksinyt hyvää ohjauskuviota kepeille vientiin ja Kola lipsahti väärälle hypylle.

Toiselta radalta saatiin 10,73 virhepistettä riman putoamisesta, kiellosta ja yliajasta. Yliaikaan syynä oli kontakteilla istuttaminen, mutta se oli ihan harkittua ja noudatteli juuri sitä, mikä minun ja Kolan tavoitteena radoilta oli. Kontaktien suorittaminen oli toinen päätavoite, joten aikavirheellä ei ollut mitään merkitystä. :) Toisellakin radalla Kolan jännitys näyttäytyi parempana ohjattavuutena. Veikkaan, että tämä piirre on himmenevää sorttia eli ohjattavuus laskee, kun Kola tottuu kisafiilikseen ja -tilanteeseen. Mutta ei se mitään. :)

Toisella radalla oli muuten pöytä! Pöytä?! Hitto. Olin ihan varma, että Kola sinkoaa putkesta pöytää hipaisten kohti ääretöntä ja sen yli. Niinpä päädyin Anninan kanssa neuvoteltuani siihen, että menin U-putken sisäänmenopäähän ottamaan Kolaa putkesta vastaan, suhisin, kumarruin Kolaa kohti ja painoin käsiä nyrkissä alas lähellä itseäni. Käytin siis koko jarrutusreperutaarin, että saisin Kolan käytännössä pysähtymään putken jälkeen. Se toimikin! :D Sen jälkeen aika hallitsemattomasti marssittiin pöytää kohti ja suoritettiin se ihan ilman virhepisteitä! :D :D

Kisaura ei pääty todellakaan näihin kisoihin vaan tästä on erittäin hyvä jatkaa. Ja väittäisin, ettei nollien tavoitteleminen ole Kolankaan kanssa näköjään mitenkään epärealistista!

---------

Kisat osoittivat, että Kolan kanssa tärkein treeniä vaativa juttu on keppien itsenäinen suorittaminen. On jotenkin sydäntä sulattavan yllättävää, että Kolan kanssa treenitavoite on jotain näinkin arkipäiväistä ja yksinkertaista. Kolan kanssa asiat harvoin ovat yksinkertaisia tai arkipäiväisiä, joten ilolla otan vastaan tämän haasteen ja keppitreeni tulee olemaan tämän kevään juttu. :)
----------
Nokille agiradoilta kaksi hyllyä. Ensimmäinen oli ihan karmeeta sekoilua ja toisessa rytisivät muurin palat ja rima ja lisäksi keppien jälkeen tein radan jatkon hetkellisesti unohtaneena persjätön, jota ei todellakaan pitänyt tehdä. Noki lipsahtaa putken väärään päähän ja sekin rata oli siinä. Muuten toinen rata oli oikein sujuvan tuntuinen suoritus. :)

Toinen rata

-------------
Loppuun päivän piristyksenä Annan sponsorihenkinen seuran sivuille otettu seurakuva. (Tai seuranhakukuva? Hm.)

kola on sekaisin

2012-02-03T21:43:00.001+02:00

Kolalla vinksahti päässä hetkellisesti. Se yritti kovasti muistella menneitä Nokin kanssa.

..mutta eihän siitä sitten lopulta mitään tullut..

ulkoilemassa

2012-01-27T16:07:00.006+02:00

Urpo ja Turpo nauttivat parin miinusasteen säästä ja omistaja olisi voinut vaikka valloittaa vuoren, koska paistoi aurinko. Aurinko lataa omistajan akkuja niin että sisäinen hyrinä vaan käy. :) (: Tuntui ihan keväältä!

Noki taisi Kolan mielestä olla tänään oikea karavaanari ja teiden tukko, kun kerta toisensa perään Noki toimi elävänä agilityesteenä kapeilla poluilla. :)

Kolalla meinasi mennä synkistelyn puolelle, kun herra Pikkuherra tuli härskisti ja rupesi syömään Kolan omaa keppiä. Mutta mahduttiin sitten kuitenkin vielä yhteiskuvaan synkkien ajatusten jälkeenkin. ;)

kolan tasapainottava voima

2012-01-26T19:58:00.002+02:00

Saviojan Annen sanoittama huomio Kolasta mietityttää edelleen. Tässä viikon aikana olen tiedostanut, että "älä mene mukaan sen kierroksiin, pysy itse rauhallisena" -ajatus kantaa läpi Kolan kaikkien elämän osa-alueiden.

Tänään oltiin poikien kanssa lenkillä Miian, Milkan, Jassun, Pepin ja Lukan (Pepin veli) kanssa. Tunnin lenkin aikana Kola osoitti useassa kohdassa erittäin selvästi sitä, miten joko tuen ja lisään sen reaktioiden suuruutta tai vastapainoisesti tasoitan ja vähennän sen reaktioita. Eikä tämä lisääminen tai vähentäminen toimi oikeastaan millään käskyllä, vaan minun eleeni, ilmeeni, liikkeiden nopeus ja äänensävyni saavat Kolassa aikaan reaktioiden laatua. Voin toki käskyttää Kolan istumaan paikoilleen ja näennäisesti rauhoittaa sen, mutta siinäkin tilanteessa - vaikka Kola istuisikin käskystä - voin helposti joko hermostuttaa Kolaa tai rauhoittaa sitä. Eli pelkkä istu-käsky ei itsessään aiheuta mitään "tunnetilan" muutosta Kolassa.

Kun käveltiin poikien kanssa kohti päiväkodin kulmalla olevaa tapaamispaikkaa, matkanvarrelle sattui remonttimiessakki ja kauhakuormaaja. Miehet häärivät kauhakuormaajan ympärillä ja jättimäinen kauha raapi asfaltin pintaa, jyrisi ja kolisi korvia huumaavalla äänellä. Reittimme kulki jalkakäytävän tukkivan kauhakuormaajan ohi, joten keräsin koirat hyvissä ajoin lyhyelle hihnalle ja ängettiin itsemme metelin ohi. Tiesin jo kauhakuormaajaa kohti kävellessä, että Kolaa tulee jännittämään liikkuva ja kovaa ääntä pitävä kauha. Nykyään en joudu enää tietoisesti niin kauheasti miettimään, vaan toimin aika tiedostamatta, kun valikoin sopivia tapoja reagoida Kolan mielentiloihin. Kola laski häntänsä alas ja veti korvia luimuun. Minun vastaukseni Kolan hiljaiseen "o-ou!" -huutoon oli, että pidin katseeni suoraan eteenpäin ja askelteni rytmin täysin muuttumattomana - en edes harkinnut katselevani Kolaa tai kiihdyttäväni tai hidastavani vauhtia. Kola hidasti ja olisi halunnut selvästi kauhistella enemmänkin kolinan ja jyrinän lähdettä. Minä tokaisin tympeällä äänellä: "Mee jo >:|" ja jatkoin marssimista.

Kola jatkoi matkaa ja nosti häntänsä taas pystyyn. Se ei katsellut taakseen eikä jäänyt muistelemaan tilannetta.

Namittaminen olisi lisännyt Kolan jännitystä.
Kehuminen olisi lisännyt Kolan jännitystä.
Kieltäminen olisi lisännyt Kolan jännitystä.
Pysähtyminen olisi ehkä toiminut, mutta sitten olisi pitänyt seisoskella niin kauan, että Kola nostaa itse ilman minun apuani häntänsä pystyyn tai muutoin osoittaa tylsistyneensä ja rentoutuneensa. Siihen ei ollut aikaa. Ja oltaisiin tukittu koko hitsin jalkakäytävä. :D

Oma toimintani siis osoitti Kolalle, että tilanteessa ei ole mitään sellaista, miksi ryhtyisin sitä kehumaan tai kieltämään saati palkkaamaan. Ei se lenkillä muutenkaan saa palkkaa/kehuja/kieltoja yhdentekevistä tavallisista asioista, joten miksi kauhakuormaajastakaan. Ja Kolan reaktio osoitti, että se pääsi hieman jännitystä aiheuttaneesta hetkestä välittömästi ohi.

Täysin päinvastaisesti lenkin puolivälissä aiheutin Kolassa reaktion - tosin epähuomiossa. Metsurit olivat putsaamassa kävelytieltä talvimyrskyssä kaatuneita puita ja sähköjohtoja. Koirat piti saada hihnaan, mutta Milka oli sitä mieltä, että "jos tässä nyt kuitenkin vaan ihan irti lenkkeillään.." Milka hölkkäsi pois päin Miiasta, joka huuteli Milkaa luokseen. Milka kiihdytti kohti minua ja hihnassa olevia poikia, joten ajattelin ärjäistä Milkalle, jotta se ei saisi poikien huomiosta palkkaa kutsun noudattamatta jättämisestä. Ärjäisin ja aivan välittömästi Kola oli minun reaktiossani mukana. Kola karjaisi ja hyökkäsi samaan suuntaan kuin minä, vaikkei todennäköisesti ehtinyt edes tajuta, mille tässä oikein karjutaan. Kola oli hetkessä siirtynyt rauhallisesta hihnakävelytunnelmasta hyökkäysvalmiuteen. Milka kääntyikin takaisin, sillä Kolan ärjäisy on (yllättäen :D) paljon tehokkampi kuin minun kauheinkaan karjunta. ;) Kola rauhoittui välittömästi, kun se huomasi, etten ollut tosissani hyökkäämässä minkään ulkopuolisen uhkan kimppuun eikä mielentilani siis ollut oikeasti aggressiivinen.

Näitä vastaavanlaisia välikohtauksia sattuu joka lenkillä. Ne eivät yleensä ole sellaisia hetkiä, joita ulkopuoliset pystyisivät mitenkään huomaamaan. Päivittäin Kola kääntyy katseella hakemaan omalle käytökselleen tai aikomukselleen tukea. Ja lähes poikkeuksetta minä käytökselläni sammutan sen aikomuksia. Kola siis näkee, haistaa tai kuulee jotain, mihin se luonteeltaan terävänä haluaisi reagoida jollain suurella ja näyttävällä tavalla. Mutta koska se ei saa minulta tukea reaktioihin, se lähes poikkeuksetta jättää minuun katsomista lukuunottamatta täysin reagoimatta tai lieventää reaktion määrää.

Minun pitää siis olla jing, kun Kola on jang. ;) Kauhakuormaajatilanteesta olisi ollut hirmuisen helppoa tehdä ongelma. Olisin vain lähtenyt Kolan fiilikseen mukaan ja nostanut sen kierroksia.

Matala ääni. Hitaat liikkeet. Muuttumaton toiminta. Rauha. Niiden kautta pyrin olemaan vastapainona Kolalle.

Ja tämän keksimiseen tosiaan meni vuosia.

ON/OFF

2012-01-23T23:08:00.005+02:00

Kola on äärimmäisyyksien koira. Tänään Kolan oli kovin KOVIN vaikea ymmärtää, että lähdettäisiin ihan oikeasti muka johonkin hitsin treeneihin, kun kello on jo karvaa vaille nahka ja isojen ja pienten koirien nukkumaanmenoaika on ollut ja mennyt aikapäivää sitten. Yritin sillä tavalla ystävällisen kevyesti innostaa omaan petiinsä yöunille käynyttä koiraani lähtemään. Videolle tallentuivat parin minuutin suostuttelu-/herättelytuokiosta viimeiset puoli minuuttia. :D Koko aikana koirasta liikkui ainoastaan oikea silmä. :D :D (Ehkä vasenkin, kuka tietää..)

Mutta sitten, kun päästiin hallille, oli kierroksissa vähän toinen lukema.. Kola rysäyttää TODELLA pahasti renkaaseen ja joku toinen koira saattaisi todeta sellaisen jälkeen, että "mä en kiitos enää halua treenata enkä ainakaan rengasta". Kolaa ei jäänyt painamaan, vaan se teki rengasta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kun rysäytyksen jälkeen mentiin heti uudestaan "hevosen selkään", ettei jäisi pahaa mieltä tai muistikuvia. Rengas meni mäsäksi, kun Kolan voima sai yhden koukkuruuvin suoristumaan. Mutta mitä yhdestä rysäyksestä, tuumii Kola.

(Ja jos katsoo Kolan häntää välittömästi törmäyksen jälkeen, niin häntä on vietikkäästi pystyssä ja heiluu. Moottorissa kierrokset on niin korkeella, ettei törmäystä kai ehdi edes huomata. :O )

parhaat kaverit

2012-01-22T19:01:00.002+02:00

Nokin ja Kolan parhaat kaverit ovat ehdottomasti villakoiraneidot Milka, Jassu ja uutena tulokkaana kääpiövillis Peppi, Nero, Neva, Miska, Ronja ja Remu. Videokoosteeseen ovat tällä kertaa päässeet villakoiratytöt ja Nero. Peppi tekee parhaansa, että pysyisi muun lauman mukana. Aina ei ehkä ihan vauhdissa pärjää, mutta mitä siitä. Kunhan yrittää parhaansa. ;)

kola tekee renkaasta selvää

2012-01-20T21:07:00.003+02:00

Kyllä. Tauko on tehnyt tehtävänsä. Rengasta hinkattiin joskus pari kuukautta sitten Kolan kanssa oikein urakalla ja nyt ei olla puututtu kyseiseen esteeseen ollenkaan - paitsi tänään. Kola haki renkaan ees ja taas, sieltä ja täältä, mutkasta ja suorasta, vinosta ja käänteestä. Kola suorastaan linkosi itsensä renkaaseen aina kun siihen suuntaan vähänkin viittasi - tai jätti viittaamatta, niin renkaaseen oli siltä aivan huikeaa sujahtaa. :D

Eiköhän me Kolan kanssakin suunnata kuonot kohti kisakenttiä, nyt kun epävarmin estekin alkaa olla hallussa.

Kola Saviojan treeneissä

2012-01-18T22:46:00.005+02:00

Kola puhkui ja pullisteli intoa, kun pääsi treenaamaan ihan ilman Nokia. :) Ukkeli oli jotenkin ihan tohkeissaan ja onnellinen. Kun päästiin vuorollamme radalle, ehdin tehdä Kolan kanssa kai viisi tai kuusi ensimmäistä estettä ennen kuin tuli joku moka. Lähdin viemään Kolaa uudestaan radan alkuun. Kun Kola jäi lähtöpaikalle, Anne tokaisi jotain, mikä porautui aivoon ihan välittömästi ja osoitti ainakin minulle, että meidän treeniä katselee tällä hetkellä ihminen, joka todellakin tietää koirista paljon.

"Sä ET voi hermoilla. Sun täytyy pysyä TÄYSIN rauhallisena. Et lähde mukaan sen kierroksiin."

W a u.

Kolan kanssa on tullut treenattua vuosia, eikä kukaan ole koskaan osannut tuota asiaa sanottaa tuolla tavoin. Kolan pulmien kanssa on paininut yksi jos toinenkin ihminen ja olen hakenut apua sieltä, täältä ja tuolta. Olen saanut neuvoja, että "ärähdä sille" tai "älä huomioi sitä" tai "pistä se kuriin" tai "kehu sitä" tai "vie se seinään".. Kaikenlaisia varmasti monelle koiralle sopivia ohjeita.

Ja sitten siinä seisoo ihminen, joka viiden esteen suorittamisen jälkeen tietää, miten pitää toimia. Sillä niin Kolan kanssa on pakko toimia. Jos haluan työskennellä sen kanssa, minun on oltava tasapainottava voima. En voi lähteä edes ajatuksen tasolla sen kierroksiin mukaan, vaan minun on rauhoituttava sitä enemmän, mitä enemmän Kolan kierrokset nousevat. Ja mitä vakavammin Kola homman ottaa, sitä iloisemmin ja huumorintajuisemmin minun pitää toimia. Tämän olen oppinut nyt hieman yli vuoden aikana kantapään kautta kokeilemalla, joten sikäli Annen kommentti ei muuttanut omassa toiminnassani mitään. En ollut lähdössä Kolan kierroksiin mukaan. Mutta osoittaa minulle melkoista koiratuntemusta, että pystyy näkemään tuollaisen asian noin lyhyessä hetkessä.

Kola toimi tänään paremmin kuin kai koskaan. Ja pääsyy siihen lienee, että minä olen oppinut liikkumaan. Toki Kolakin on varmasti oppinut jotain - esimerkiksi hermojen hallintaa, koska se ei saa minulta enää tukea kierroksilleen - mutta tässä kohtaa ottaisin silti kunniasta pääosan itselleni, jos se vain sopii. ;)

Kola pystyi tekemään takaakiertoja, poispäinkäännöksiä, takaakiertosokkareita, jaakotuksia, eteen ja sivulle irtoamisia... :) Kunhan saan Kolan liikkumistapaa haltuun ja opin sopeuttamaan omaa liikkumistani ja ohjaamistani sille paremmin sopivaksi, niin en näe mitään estettä nollienkin saamiseen. :) Tällä hetkellä en osaa suhteuttaa omaa liikettäni oikein mitenkään Kolan liikkeeseen, enkä osaa ennakoida, miten mikäkin liike Kolaan vaikuttaa. Niinpä ohjaaminen tuntuu aika arpapeliltä. Mutta onneksi tuota on mahdollista oppia. Lisäksi käytän edelleen ihan liikaa aikaa siihen, että pinnistelen ehtimisen äärirajoilla ja kulutan energiaa "MÄ EN EHDI" -ajatukseen. Täytyy opetella ohjaamaan Kolaa ennakoiden.

(Helpommin sanottu kuin tehty.. :D Mutta onhan tässä aikaa opiskella.)

Treenien jälkeen Kola vaahtosi ja puhkui. Se oli ihan puhki. Kehuin ja rutistelin työn sankaria ja Kola nautti selvästi tilanteesta. :)

Ai niin. Treenien lopussa tehtiin nopeaa juoksurataa, jossa haasteena oli J-putken juokseminen. Kuulemma oli ollut monelle koiralle haasteellista säilyttää usko siihen, että putkesta pääsee ulos, kun koiran pistää sukeltamaan J:n sisään niin, että ensin on pitkästi suoraa putkea ja sitten tiukka kurvi. Kola räjähti J-putkiin kuin hiukkaskiihdyttimeen, eikä todellakaan jäänyt epäröimään putken kanssa. Putken jälkeen edessä oli hyppy, jonka jälkeen piti saada koira kääntymään nopeasti seuraavalle hypylle. Kola linkosi itsensä hiukkaskiihdyttimestä seuraavalle hypylle sellaista vauhtia, ettei käännöksistä tullut oikein yhtään mitään. Niinpä Annen innostamana lähdin testaamaan, miten hyvin Kola osaa suhina-jarrutuksen. Lähetin Kolan putkeen ja juoksin itse hypyn taakse suhinalla jarruttamaan Kolaa. Kola sukelsi putkesta edessä olevaa hyppyä (ja samalla hypyn takana seisovaa minua) kohti TÄYSILLÄ. Suhisin ja painuin Kolaa kohden molemmat kädet ojossa.

TUMPS.

Tuli osoitetuksi, ettei Kola osaa suhinajarrutusta.

Se ei myöskään täydessä viettihurmoksessa osaa tai halua tai viitsi väistää, vaan läsähtää päin kuin kärpänen auton tuulilasiin. :D :D Onneksi ehdin reagoida sen verran, että otin askelen poispäin, jolloin oma liikkeeni oli Kolan kanssa samansuuntainen, eikä törmäys ollut niin voimakas. Hihitytti ihan hillittömästi. Useinhan sitä tulee sanotuksi, että "koira tuli hypyssä päälle, kun en väistänyt ajoissa", mutta en kyllä itse koskaan ole nähnyt, että koira tulisi tuolla tavalla ihan kirjaimellisesti päälle. Aivoihin tatuioitui vain silmät palaen päin syöksyvä piski, joka ei reagoinut millään näkyvällä tavalla suhinaan ja päin kumartumiseen.

tiitäinen keulii

2012-01-18T16:01:00.003+02:00

Nokin kynttä operoitiin maanantaina. Kynttä ei ONNEKSI jouduttu kuorimaan, mutta nipsaistiin sen verran lyhyeksi, että treenikentille ei tällä viikolla mennä ja vapaana kirmaileminenkin on ollut nyt kaksi päivää kiellettyjen asioiden listalla. Kynsi onkin pysynyt ihan kuivana ja puhtaana eikä ole vuotanut tippaakaan verta. :) Tästä syystä uskaltauduin tänään testaamaan, mitä tapahtuu, jos Tiitiäisen päästää tossu jalassa Kolan kanssa metsään ulkoilemaan. Pojat eivät yleensä kaksistaan pahemmin riehaa tai rällää, joten ajatus oli, että kun kerran kynsi on pysynty vuotamattomana hihnalenkeillä, niin miksei sitten vapaana metsässä kävelemässä.

Vaan enpä ole aiemmin testannut, mitä tapahtuu, jos hihnalenkittää ensin kaksi päivää ja vapauttaa metsään sen jälkeen. Eihän se mennyt ihan niin kuin Strömsössä. ;)

Ajattelin, että päästän Tiitiäisen ensin irti, että se saa rauhassa köpsötellä nostamaan jalkaa lähimmäiseen mäntyyn. Noki näytti ihan rauhalliselta vielä siinä, mutta kun annoin luvan lähteä, niin Tiitiäinen keuli kuin mikäkin hitsin kiihdytysvempele. :D WWWwwRrRRROOOOOMMmmmmmmm.. Ja sinne meni. :D Ei Noki _koskaan_ aiemmin ole yksin lähtenyt kurvaamaan takapuoli hepulista matalana polun mutkan taakse, vaan se on aina jäänyt odottelemaan Kolan ratkaisuja. Noki melkein hyppi nelitassutasajalkapomppuja, kun sillä oli selvästi vieterissä muutama ylimääräinen kierros kahden erittäin rauhallisesti - lähinnä nukkuen - vietetyn päivän jäljiltä. Noki suditteli ja ryntäili, pomppi ja repi Kolaa kaulapannasta. Onneksi tossu pysyi menossa mukana ja alla oli pehmeä hanki. Niinpä lenkin jälkeen kotiin saapui ehjäkyntinen lumipallokoirakaksikko. :)

kisaamista ja sairauslomaa

2012-01-15T17:29:00.010+02:00

PORSKin kisoissa tänään Noki teki jälleen tasaisen varmaa työtä. Ensimmäistä rataa ei tullut videoitua, ikävä kyllä. Seitsemäntenä radalla ollut U-putki imaisi väärään päähän, kun en saanut käsiteltyä Nokin linjaa sellaiseksi, että se olisi valinnut oikean pään. Muutoin rata oli hyvän tuntuista ja hallittua, nopeaa etenemistä. Aliaikaa kertyi hieman alle 10 sekuntia, vaikka ei tehty kontakteja missään määrin hätiköiden tai kiireellä. Rata päättyi puomiin ja hyppyyn ja koska alla oli hylly, juoksin puomin jälkeen maalihypyn ohi minkä kintuistani pääsin ja vapautin Nokin vasta, kun itse olin jo maalialueella. Hienosti Tiitiäinen jäi kontaktille istumaan ja lähti vasta luvan saatuaan perääni. 8)

Toisella radalla jo rataan tutustumisessa oli tunne, että "tää ei oo mun rata". Rataprofiili oli yhtä kiemuraa ja kieputusta eikä ainoaakaan suoraa linjaa löytynyt. Rata ei siitä huolimatta oikeastaan ollut kovinkaan vaikea - löysin yhden ainoan ansakohdan. Mutta jotenkin rata ei vaan tuntunut hyvältä.

Rataan tutustumisessa kävelin takakulman hyppy-U-putki-pituuden ympärillä kerta toisensa jälkeen, kun en oikein saanut sitä kohtaa mitenkään järkeväksi tai omille jaloille sopivaksi. Tuntui, että en vain saa sitä kohtaa haltuun. Ja niinhän siinä kävi, että olin autuaan myöhässä ja pihalla kuin lumiukko kisatilanteessakin. Valssi puomin jälkeen tuntui ihan typerältä ratkaisulta, mutta Noki on persjätöissä karannut pari kertaa kontaktilta. Niinpä otin varman päälle ja valssasin. Valssin jälkeen vein Nokin ihan turhaan pitkälle kohti seuraavaa hyppyä ja olin myöhässä putken jälkeen. Noki lipsahti selän taakse ja unohdin melkein radan ja kaiken tämän sählingin perusteella Noki saa pituudelle niin kurjan ponnistuspaikan ja minun liikkeeni on yhtä kaaosta, joten Nokilla ei oikein ole mitään toivoa suorittaa estettä oikein. Videossa lukee, että oltaisiin saatu vitonen, mutta kymppihän siitä tuli, kun saatiin pituudesta sekä kielto että virhe. Ilmeisesti siksi, että paloja kaatui ja Noki tuli pituuden sivusta pois..

Rata oli melkoista pyöritystä ja käännöstä käännöksen perään, joten sikäli voinen olla ihan tyytyväinen, että selvittiin siitä noinkin pienin "vaurioin". ;)

edit. Ai niin! Tunnustaako joku, että kuka hitsi se oli, kun sanoi kisojen ilmoittautumisessa, että "ai TÄMÄ on SE Noki!" Oliko se joku, joka minun pitäisi ehkä tietää tai tuntea? (Pahoittelen, jos oli. Kasvo- ja nimimuistini on äärimmäisen huono.) Tosin veikkaan, että kyseessä oli sellainen joku, joka tuntee Nokin (ja Kolan?) muttei niinkään minua.. ;)

Illalla huomasin, että Nokin kynsi on lohjennut. Voi pylly. Huomenna mennään Sannalle näyttämään varvasta. Oma veikkaukseni on, ettei ole mitään toivoa, että kynnen voisi säästää. Kolan vastaavalla tavalla pituussuunnassa lohjennut kynsi poistettiin, joten mikäpä säästäisi Nokinkaan kynnen.. Kolasta tulee siis tulevan kuukauden (?) ajaksi treenikoirani ja varmaan myös kisakoirani. Eiköhän me Kolankin kanssa uskaltauduta kisaamaan, nyt kun ei ole mitään tekosyytä ("En mä ehdi/jaksa/pysty kahdella koiralla kisaamaan...") olla kisaamattakaan. ;) Onneksi on kaksi koiraa, koska kynnen paranemiseen menee kuitenkin useampi viikko, ja olisin ihan rikki ja hajalla, jos pitäisi piiiiitkät viikot vaan maata kotona kun muut saa treenata! ;)

edit. Sanna ei onneksi joutunutkaan kuorimaan koko himputin kynttä, joten sairausloma jää vain pariin viikkoon. Hieno homma. :)

Kola ei oo mikään Jopo.

2012-01-14T20:29:00.001+02:00

lumipuuhia

2012-01-14T15:05:00.002+02:00

Lahteen on tullut kunnolla lunta. Pojat nauttivat pihatöistä ja osallistuvat autoremonttiin parhaiden taitojensa mukaan - eli kuskaavat lelua lelun perään remonttireiskalle heitettäväksi.

Videolla lelliprinsessan pettymyksen hetki, niskakenohaukunnan alkeita, onnellinen lelliprinsessa hevosmaisten onnellisuusloikkien kourissa ja espanjanlumikoirapupujen talviloikkia.

Niinu Linnan treeneissä

2012-01-05T19:53:00.000+02:00

Anne Saviojan ekat treenit

2012-01-05T12:29:00.003+02:00

Kevääseen asti koutsina I-HAHin kouluttajien treeneissä on Saviojan Anne. Ekat treenit olivat suhteellisen simppelit, mutta treeneissä oli pari kikkokolmos-kohtaa, joissa tuli yllätyksiä.

Radan alku sujui oikein kivasti oikeastaan aina puomille 10 asti. Hypylle 11 en tajunnut lähettää Nokia ensin niin, että se kääntyisi heti hypyn jälkeen takaisin tulosuuntaan keppejä kohti, vaan Noki valui liian kauas. Annen ohjeistamana vedin Nokin hypyltä puolivalssilla itseäni kohti ja käänsin sitten kepeille. Toimi mainiosti.

Vedätin Nokia oikein huolella kepeillä ja juoksin itse aina A:n puoliväliin melkein hypylle 19 asti ja vieläpä niin, että layeröin hypyn 19 taakse ottamaan Nokia niistolla A:lta hypylle. Noki teki uskollisesti kepit kerta toisensa jälkeen loppuun asti, eikä näyttänyt edes harkitsevan keppien kesken jättämistä, vaikka etäisyys minuun kasvoi hurjan suureksi. Vedättämisestä ja layeröinnistä seurasi kuitenkin se, ettei minun liikkeessäni oikein mikään enää ohjannut A:lle vaan ennemminkin A:n ohi.

Noki teki parikin kertaa niin, että se kävi A:n ylösmenolla, mutta usko loppui kesken ja se ryntäsi huipulle kiipeämättä perääni kohti hyppyä 19. "Sun tarttee käyttää kokonaista kontaktikäskyä. Sun etäisyys tohon A:han on niin suuri, ettei pelkkä Kii!-käsky riitä." Noki suoritti A:n, kun reippaalla volyymillä annoin kokonaisen käskyn KIIPEE!. Eipä ole tullut tuokaan mieleen, että käskyn osittaminen heikentää sen tehoa. Noki tarvitsi tuossa tilaneessa vahvistusta sille, että tosiaan tarkoitan A:ta, vaikka oma liikkeeni on jo tosi vahvasti A:n ohi. Oppia ikä kaikki. :)

A:lla Noki alkoi nopeasti ennakoida seuraavaa hyppyä, eikä meinannut oikein pysyä alastulokontaktilla. Tai kyllä se pysähtyi, mutta se oli niin valmis räjähtämään kohti seuraavaa hyppyä, että sen takajalat lipsahtivat alas kontaktilta kaksi kertaa. "HYVÄ!! Jatka vaan!" Anne huusi, kun Noki kovasta vauhdista kyllä näennäisen nätisti pysähtyi A:n jälkeen - mutta takajalat olivat hiekalla. "En muuten jatka", sanoin ja palasin ottamaan kepeiltä uudestaan. Eihän Anne tietenkään voi vielä tietää, mikä on meidän tapamme kontakteilla ja mitä minä koiraltani haluan ja mitä Nokilta voi ihan huoletta vaatia. En siis todellakaan aio lähteä luistamaan kontaktien suorittamisesta, koska siihen ei ole mitään älyllistä syytä. :) Onneksi oma käsitys Nokin taidoista ja etenkin luotto omaan harkintaan on tässä puolen vuoden sisällä vahvistunut, joten pystyn sanomaan kouluttajalle myös "ei", jos tilanne siltä jostain syystä näyttää.

Treenien lopuksi käännettiin puomin alla ollut musta putki vielä tiukemmaksi J-kurviksi ja siirrettiin hyppyjä niin, että saatiin aikaseiksi suoralinjainen helppo juoksurata. Yllätys oli, kun musta J-putki olikin Nokille (ja jokaiselle muullekin koiralle) TODELLA vaikea. :O Nokilla ei meinannut millään usko riittää siihen, että mustasta putkesta pääsee ulos, kun sisään sukeltaessa ei ilmeisesti putken päässä juuri valo kajasta putken väristä ja muodosta johtuen. Jälleen päästiin oppimisen äärelle. "Muistakaa aina huomioida mustat putket", sanoi Anne. En ole aiemmin huomannut mitään eroa värikkäiden tai mustien putkien välillä, mutta eipä ollakaan taidettu koskaan testata noin tiukasti kääntyvää mustaa putkea. Nokilla kesti varmaan ainakin sekunnin pidempään tulla tuosta putkesta läpi kuin mitä sillä yleensä kestää. Ja odottavan aika todellakin on pitkä, kun meinaa epäusko ohjaajalla iskeä, että "eikö se löydä ollenkaan tietään ulos tuolta putkesta?!"

Päivän opit:
1) käskyn osittaminen heikentää tehoa -> pidemmän välimatkan päästä tarvitaan lisää ääntä ja/tai kokonainen käsky
2) musta putki!
3) Nokin voi työntää kontaktilta melko kaukanakin olevaan putkeen. (10 ja 11)
En ollut koskaan aiemmin testannut koiran noin kaukaa tuuppaamista ja luotto Nokiin oli aika heikoissa kantimissa. Ihan turhaan. Noki lähti minusta pois päin ohjauksen ja käskyn voimalla ihan helposti.

uimassa

2012-01-04T12:42:00.001+02:00

Käytiin Kolan, Nokin ja Neron kanssa läträämässä puoli tuntia Helsingin uudessa koirauimalassa. Matkaa sinne on kolmisen kilometriä, joten eiköhän siellä tule piipahdettua toistekin - sen verran hauskaa koirilla näytti taas olevan. :)

vuoden viimeiset treenit ja tavoitteita ensi vuodelle

2011-12-27T12:06:00.006+02:00

Keskiviikkona 22.12. käytiin vielä viimeisen kerran tälle vuodelle treenailemassa Anna H.:n johdolla. Vuodenvaihteen jälkeen sitten siirrytäänkin Saviojan Annen treeniryhmään.

----------------------

Kisavuosi 2012 alkaa tammikuun puolivälissä ja ajatuksissa on hakea kakkosten nollia ainakin seuraavissa kisoissa:
15.1. Porvoossa
21.1. Vantaalla
4.2. Vantaalla
25.2. Vantaalla

Tavoitteena agilityvuodelle 2012 on se, että noustaan jossain vaiheessa kolmosiin Nokin kanssa ja toivottavasti ryhdytään testaamaan kolmosissa kisaamista. :) Lisäksi tavoitteena on saada Kola kisakuntoon ja päästä sen kanssakin tavoittelemaan nollia. Kolan tulosten suhteen en osaa asettaa sen kummempia tavoitteita.

Treenirintamalla tavoitteena on oppia ohjaamaan vielä paljon paremmin ja ehkä saada itselle juoksunopeutta ja -kestävyyttä edes hivenen lisää. ;) Nokille voisi ryhtyä miettimään vielä nopeampia kontakteja ja Kolalle luotettavuutta renkaaseen ja parempaa minusta irtoamista.

Siinäpä noita tavoitteita ja lisää muotoutuu vuoden edetessä, siitä olen ihan varma.

Hyvää joulua!

2011-12-24T00:23:00.003+02:00

Eläimellistä joulua toivottavat Noki, Kola ja Krisse.

kola.

2011-12-14T22:40:00.003+02:00

Kolan suhtautuminen agilityyn on ollut erittäin äärimmäistä. Se on rakastanut lajia äärimmäisyyksiin asti, mikä johti lopulta siihen, ettei mistään tullut mitään. Kola veti överikierrokset pelkästä hypyn eteen istumisesta. Silloin minä hermostuin. Kola hermostui lisää. Minä hermostuin täysin. Kolan toimintakyky katosi ja siitä kuoriutui karjuva ja hihoissa roikkuva mitään kuulematon seko.

Tänään tajusin, että Kola on muuttanut suhtautumistaan lajiin. Se rakastaa agilityä edelleen hurjan hurjan paljon. Mutta tekemiseen on tullut mukaan huumoria. Tai hyväntuulisuutta. Jotain sellaista, mitä ei voi kuvailla kuin inhimillistävillä sanoilla. Kolan ilme ei ole enää sama. Sen silmät eivät vedä enää hedelmäpeliä eikä se yritä roikkua hihassa. Toki se karjuu edelleen, ja saakin karjua. Mutta se on kuulolla ja se haluaa saada ohjeita minulta. Se pystyy rauhoittumaan lähtöpaikalle ja se reagoi ohjaukseeni. :) Sen päätarkoitus ei enää ole singota ulkavaruuteen tai räjäyttää agilityhallia tuhannen tuusannuuskaksi. Sydänhän siinä sulaa.

Kola ei edelleenkään osaa lukea rataa edessään kovinkaan hyvin ja se on "kädessä kiinni" ihan liikaa. Mutta se on halukas saamaan ohjeita ja pyrkii reagoimaan antamiini ohjeisiin parhaansa mukaan. Tänään sain sen jopa jättämään putken jälkeen olleen hypyn hyppäämättä pelkällä rintamasuunnan käännöksellä (joskin erittäin radikaalilla käännöksellä, mutta kuitenkin!)

Tänään mössötin ja nuhjutin Kolaa treeneissä. Kola kiehnäsi lähes sylissä, kun höpöttelin sille ennen rataa. Se heilutti takapuolta ja teki kahdeksikkoa jalkojani vasten. Sovittiin yhteisymmärryksessä, että tehdään hyvä rata. Ja Kola oli lähes onnesta soikeana siitä yhdessä nuhjaamisesta. :) Radalla Kola teki taas täysillä, ja minä olin lähes jatkuvasti myöhässä. Mutta Kola kesti sen. :) Se ei seonnut tai alkanut täysin järjettömänä karjua. Se kyllä huusi ja purnasi, kun olin huono, mutta se ei flipannut. Kuppi ei mennyt nurin.

Lopulta Kola oli niin poikki, että se lösähti keskelle treenikenttää. Kola oli tehnyt hurjasti paljon töitä ja ottanut samoja kohtia uudestaan ja uudestaan. Se pystyi treenaamaan itsensä fyysisesti aivan väsyksiin, mutta henkinen kantti kesti! Saatiin tehtyä Kolan kanssa 19 esteen mittainen rata lopulta ilman ratavirheitä. 8)

Kolan paras aika radalla oli jotakuinkin 30s ja Nokin 27s. Jos Kola lukisi rataa edessään enkä olisi joutunut palauttamaan sitä renkaan suoritukseen U-käännöksellä, Kola olisi varmaankin voittanut reilusti ajassa.

Noki toimii kuin junan vessa ja taipuu kuin kuminauha.
Kola puolestaan toimii kuin kuminauha (eli sinkoilee vähän sinne ja tänne) ja kääntyy kuin juna.

On aivan huikeaa, että minulla on kaksi näin eri tavalla toimivaa piskiä. :) :) :)

oppimista kerrassaan

2011-12-12T15:25:00.003+02:00

Kola ei pidä sinusta. (Tai jos se pitää sinusta, olet osa sen pientä laumaa.)

Tästä lähtökohdasta ponnistaen Kolan vapaana ulkoiluttaminen on erilaista kuin Nokin ulkoiluttaminen. (Nokin kanssa pitää olla tarkkana, ettei se mene hyppimään kuratassuineen päin ihmisiä.) Kolan kanssa pitää koko ajan tiedostaa, mitä ympärillä tapahtuu. Kola ei ole koskaan vahingoittanut ihmisiä eikä se mene vieraita ihmisiä liki, mutta väittäisin sen olevan aika pelottava näky, jos se tulee viiden metrin päähän karjumaan häntä pystyssä.

Alkusyksystä oltiin Katjan, Ronjan ja Remun kanssa tuossa lähimetsässä ulkoilemassa ja yhtäkkiä yllättäen koirat bongasivat polun mutkan takaa kolme aussieta omistajineen. Huudot kaikuivat suhteellisen kuuroille korville, kun joku laumasta sanoi ensin vuh, toinen komppasi VUH ja hyvin pian kaikki neljä kiitivät kohti hihnassa olleita koiria. Mahtavan fiksut omistajat siirsivät koiransa selän taakse ja karjaisivat saapuville vesipäille, että alahan-mennä-siitä-stana. Tiitiäinen ja Komppu olivat murheen murtamia ja järkytyksestä litteitä, kun ne tekivät välittömästi U-käännöksen ja luikkivat korvat ja hännät matalina minun luo. Kiitimme Katjan kanssa aussie-ihmisiä ja saatiinkin heiltä jotain huvittuneita kommentteja vastaukseksi. :)

Tämä siinä vaiheessa suhteellisen mitättömältä vaikuttanut välikohtaus sai kauaskantoisemmat siivet kuin olisin koskaan voinut arvata. Nimittäin tuon tapauksen jälkeen sekä Noki että Kola ovat ryhtyneet reagoimaan vapaana ollessaan vastaan tuleviin koiriin suurella kunnioituksella ja väistämismentaliteetilla. Aikaisemmin koirat sai käskyttämällä käskyttää luo. Nyt ne pysähtyvät ilman minkään valtakunnan käskyjä eivätkä näytä eleelläkään edes harkitsevan vieraan koiran luo ryntäämistä. :O

Tämän lisäksi Kolan aivoihin on iskostunut toimintatapa, joka vetää vertoja kaikille muille sen hyville tavoille. :) Kuljetan nykyään poikia irti enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja syy on seuraava: Noki kulkee ohi ihmisistä, jos se tietää, että ohituksesta on luvassa palkka - kuten nykyään aina onkin. Ja Kola puolestaan on oppinut aivan järjettömän mainion reaktion matalaan Ei-käskyyn.

Kolan napanuora on paljon Nokia pidempi, joten se kulkee lenkeillä reilusti minun edelläni. Onneksi Kola on myös erittäin taitava kertomaan kärkimiehenä tekemistään huomioista minulle. Hännän asento kertoo välittömästi, jos edessä on jotain, mihin minun pitäisi reagoida. Jos häntä (ja korvat) nousee pystyyn, lausun rauhallisella ja matalalla äänellä "ei" - Kola kääntyy välittömästi ympäri, laskee häntänsä ja korvansa alas ja menee selkäni taakse kulkemaan. Kuinka kätevää!

Ja mikä parasta, tämä on selvästi positiivinen noidankehä. Minä luotan itseeni ja siihen, että saan Kolan kääntymään. Tästä seuraa se, että Kolakin luottaa minuun, jolloin minun luottamukseni Kolaan jälleen kasvaa. Tietenkin myös Noki vaistoaa tilanteen rauhallisen ilmapiirin ja sekin kulkee ihmisten ohi täysin rauhallisesti. Lisäksi Kola on oppinut luottamaan siihen, että minä hoidan vastaantulevien ihmisten ohittamisessa vastuupuolen ja sheriffioinnin, joten sen ei tarvitse. Se ei kiinnitä ohitettaviin ihmisiin minun luokseni päästyään kerrassaan mitään huomiota. Ohituksen ajan Kola katselee joko minua tai pitää katseen eteenpäin, eikä käänny tuijottamaan ohitettavia.

Koirien ohittamisessa en halua ottaa riskiä, että ohitettava koira provosoisi tai hyökkäisi kohti, joten pojat pääsevät hihnaan näissä tilanteissa. Mutta eipä se haittaa, koska Kola kääntyy ei-käskyllä myös vastaantulevien koirien luota minua kohti ja pojat saa kiinni ilman sen ihmeellisempiä taikatemppuja tai maanitteluja. Niinpä lenkkeilystä on tullut entistäkin stressittömämpää ja jotenkin seesteisempää. Eikä ainoakaan ohitettava ole vielä koskaan huomauttanut siitä, että koirani ovat irti. Ennemminkin olen saanut myhäileviä katseita, kun koirat liimautuvat ympärilleni ohitustilanteissa. :)

kiltti koira ja back-lap (?)

2011-12-07T22:52:00.005+02:00

Tänään meinasin mennä turvalleni, kun nauratti Nokin kiltteys/kuuliaisuus niin paljon. Polvi naksahti siinä nauraen juostessa ja Heinosen Anna tuli kauhistelemaan, että sattuiko. Jos nyt vähän kirpaisi, niin sitä ei lasketa.

Noki nimittäin teki radalla sellaisen yllätysvedon, että eihän sitä voinut kuin nauraa ja ihmetellä. Olin lähettänyt Nokin keinulta (8) putkeen ja olin puomin "väärällä" puolella ohjaamassa kymppiputkeen. Noki sukelsi esiin ysiputkesta ja olin käskyineni ihan myöhässä. Huusin PUTKI!!-käskyn, kun Noki oli jo ehkä metrin verran putken 10 suun matkalla kohti hyppyä 11.

Ja mitä tekee kuuliainen, kiltti muruseni? Se pistää pakin silmään, jättää minut laukkaamaan kohti hyppyjä 12-13 ja menee itse suorittamaan putken. Se siis hitto vie teki täyskäännöksen minun karkuun juoksemisestani huolimatta ja suoritti sen, mitä käskin sen suorittaa. :D Voi mussu.

Esteellä 22 tehtiin back-lap -ohjaus (?). Eli kirmasin minkä jaloistani pääsin hyppyjen 19-21 ohi ja lähetin Nokin kiertämään hyppyä 22. Heti perään työnsin Nokin ohjauksella jatkamaan hypyn oikeanpuoleisen siivekkeen kautta kohti pussia 23. Itse jäin kuitenkin vasemman siivekkeen puolelle, eli Noki kiersi hypyn oikean siivekkeen ja minä vasemman kautta.

Noki teki kepit molempiin suuntiin ihan maagisen hienosti. Se ei epäröinyt hetkeäkään ja vedätin sitä molempiin suuntiin niin paljon kuin halli antoi myöten. ;) Kolmoskepeillä juoksin pitkälle eteen ja tein persjätön A:lle. Kepeillä 24 puolestani juoksin keppien vasenta puolta kokonaan keppien ohi ja aina maalihypylle asti odottamaan, että Noki saa kepit suoritettua.

hyvinkään radat

2011-12-04T13:22:00.002+02:00

Ensimmäinen rima putoaa ja muurista kolisevat palat. Takakulmassa pituuden jälkeen jännitti tosi paljon, että luiskahtaako piski kyljelleen käännöksessä. Ei luiskahtanut.

Toka rata. Yhdessä hypyssä vaikeuksia, enkä videon useiden tutkailuiden jälkeenkään keksi, miksi Noki ei suorita hyppyä, jota jäädään hinkkaamaan. Lisäksi A:n persjätössä Noki karkaa kontaktilta, joten otetaan se uudestaan ja laukataan pois radalta.

..kun jaloista loppuu puhti.

2011-11-30T21:35:00.003+02:00

Tänään Annan treeneissä tehtiin TopTeamin treenirataa. Vaikutti melkoisen haastavalta kaikkine putkineen. Ja aika selvää oli, että pääsen taas juoksemaan ihan riittävästi.. ;) Aivan todella yllättävää oli, että ehdin taas tekemään persjättöjä pariinkin kohtaan, kun vaan luotin Nokiin ja lähdin juoksemaan enkä jäänyt ihastelemaan, että "voi vitsi, kun se tuossakin hopsansaa hyppää, voi ihQ!"

Video on treenien viimeisestä suorituksesta, kun jalat ovat jo ihan pökkelöt. Videon viimeiset sekunnit kruunaavat painavien jalkojen aarian, kun en enää meinaa pysyä pystyssä, luulen että Noki jättää kepit kesken ja teen hallitsemattomia mutkia. Samaan aikaan Noki kaikesta sekoilusta huolimatta nakuttaa kepit loppuun asti kuin ompelukone. ;) :D

muru hei takki auki, täältä tulee hauki..

2011-11-29T16:26:00.004+02:00

..joka treeniaamisesta tykkää.

Päivälenkki Ojangon metsissä päättyi jälleen kerran lyhyisiin aksatreeneihin. Tästä alkaa tulla jo tapa. :)

Kola pääsi hakemaan rutiinia kyysikymppisten hyppyjen ja renkaan hyppimisessä ja lähinnä vaan hassuteltiin kaikenlaista, minkä ohessa Kola pompahteli hyppyjen yli erilaisissa yhteyksissä ja erilaisista kulmista, kutsumalla ja lähettämällä. :) Lisäksi hinkattiin kontaktien alastuloa ja se alkaakin olla Kolalla erittäin hyvin hallussa. Jopa niin hyvin, ettei ronttia meinannut saada radalta ilman pannasta kuskaamista pois, kun kerta toisensa jälkeen se loikahteli kontaktin alastulolle kököttämään. :)

Nokin kanssa tehtiin muutama muurin takaakierto (viikonlopun kokemusten takia) ja kierrot sujuivat ilman ainoaakaan pudotusta tai holtitonta loikkaa. Jei. Lisäksi tehtiin itsenäisyyttä keppeihin -projektin jatko-osaa, jossa oletuksena oli, etten radalla ehtisi saattaa Nokia kepeille, vaan Nokin olisi pakko hakea kepit itse minun jäädessä keppien loppupäähän.

Ensimmäisellä kerralla seisoin kauempana putkesta ja lähempänä keppien alkua. Lähetin paikallaan seisten Nokin putkeen ja kun Noki lähestyi putken ulostulopäätä, huusin keppikäskyn yhä paikallaan seisten. Ensimmäisellä kerralla Noki meni toiseen väliin, mutta "OHO!" -huomautuksen ja uuden putkeen lähettämisen jälkeen Noki korjasi suoritustaan ja haki kepit loistavasti. Parin toiston jälkeen siirryin vielä kauemmas keppien aloituksesta ja lähemmäs putken suuta. Tämäkin treeni toimi hienosti ja vääriä suorituksia tuli jälleen muistaakseni yksi. On se upea ukko. :)

oman seuran kisoissa Hyvinkäällä

2011-11-27T21:26:00.007+02:00

Kaksi agistarttia ja tuloksena 10 ja toiselta HYLly.

Ja päällimmäisenä tunteena on todella puhdas ärsytys. Ei ärsytys Nokin suorituksen takia. Ei ärsytys oman suorituksen takia. Vaan ärsytys siksi, että rata oli aivan perseestä ottaen huomioon Hyvinkään hallin alustan liukkauden.

Molemmilla radoilla oli pätkiä, missä koira kiihdytetään kovaan/täyteen vauhtiin ja sitten pitäisi kääntää koiraa 90-180 astetta hirmuisesta vauhdista. Etenkin takanurkassa nämä käännökset kaatoivat koiria tai saivat ne kiertämään seuraavan hypyn, kun kroppa ei vaan ilman kaatumista tai liukastumista olisi kääntynyt hypylle. Tuomari ei ollut MITENKÄÄN huomioinut, että alusta on tuollaisella radalla koiralle suoraan sanottuna vaarallinen. Kaksi maksikakkosta hyppäsi suoraan päin muuria niin kovasti, että muurin tolppa kaatui tai muuri hajosi. Ja useampi koira meni takanurkassa kyljelleen. Lisäksi kaarroksissa näki puusilmälläkin, että koirien kaarrosten suuret linjat johtuivat siitä, ettei tassuille ollut pitoa. Etenkin bortsut, belgi ja muutama muu erittäin nopea koira kärsi ja meni aivan varmasti todella suurella loukkaantumisriskillä.

Noki tuli ohi yhdestä hypystä. En tiedä, johtuiko ohitus liukkaudesta vai minun ohjauksestani, mutta minua pelotti tuo kohta mukaan lukien Nokin puolesta useassa kohdassa. Muuri oli sijoitettu esim. niin, että koiran piti hypätä se takaakiertona - ja voi sitä muurin palojen lentelyn määrää. Ponnistaminen muurille näytti todella vaivalloiselta lähes kaikilla koirilla.

Enpä ole yksissäkään kisoissa tähän mennessä nähnyt yhtä paljon kaatumisia ja hypyissä epäonnistumisia. Ja toivottavasti ei jatkossakaan tarvitse nähdä. Aika vahva tunne on, etten halua enää pistää Nokia tuollaista riskiä Hyvinkäällä ottamaan. En pysty elämään itseni kanssa, jos se teloo esimerkiksi selkänsä kaatuessaan tai katkoo kinttunsa.

-------

Jotain tuli kuitenkin myös opittua. Noki pudotti ensimmäisen riman, kuten se teki myös viikko sitten. Ja nyt pystyin näiden kahden pudotuksen perusteella päättelemään myös syyn. Nokille tulee liian kiire, jos minä lähden liikkeelle samalla, kun Noki suorittaa vielä ensimmäistä hyppyä. Pitää siis jatkossa malttaa odottaa, että Noki on tullut hypystä yli ennen kuin itse lähden juoksemaan.

keppirojektin osa n+1

2011-11-26T00:26:00.000+02:00

viime lauantain toinen rata

2011-11-24T16:57:00.001+02:00

Tässäpä myös viime viikonlopun toinen rata, jonka nollatulos kaatui ensimmäisen riman putoamiseen. Noki mahdollisesti hämmentyi siitä, että minä jäin niin lähelle lähtötilanteessa. Tähän astihan lähdöt ovat pääosin menneet niin, että olen marssinut PALJON kauemmas ottamaan Nokia vastaan.

hyvän treenin resepti

2011-11-23T22:02:00.002+02:00

Kolan kanssa hyvä treeni koostuu seuraavista asioista:

1) Omistajan hyvä mieli.
2) Omistajan hyvä mieli.
3) Omistajan hyvä mieli.

Sekoita ainekset ja tarjoile Kolalle agilitykentällä. :)

Olen ihan oikeasti oppinut ottamaan Kolan kanssa huumorilla. En mitenkään löysin rantein tai niin, että tehtäisiin tahallaan jotain-vähän-sinne-päin. Me tehdään ihan kunnolla ja yritetään parhaamme, mutta ryppyotsaisuus on pyyhitty pois. Täysin. Kolan hysteerinen rakkaus agilityyn näyttää minun silmissäni tällä hetkellä rakastettavan sympaattiselta ja sen dynamiittiräjähdykset aiheuttavan pelkkää hyvää mieltä. Ei stressiä tai ahdistusta. Rutistelen ja pussailen hassua lyhytsytytyslankaista otustani ja möyritään yhdessä onnistuneiden (ja epäonnistuneiden) juttujen jälkeen.

Tänään Kola pääsi taas kouluttajien treeneihin mukaan. Kouluttamassa oli Annan aviomies Petri. Petrin reaktio Kolaan oli tuttu: "Oho. Wau. Se on nopea." No onhan se. :D Radalla lähinnä räpiköin, että pysyisin Kolan vauhdissa. Radan kolme putkea aiheuttivat sen, että olin jatkuvasti myöhässä. Nauratti kovasti. "Sun tarvii opettaa tota sun koiraasi irtoomaan ja tekemään kauempaa ja lukemaan rataa, koska susta me tuskin saadaan ton nopeempaa." Oliko se kehu vai joku muu, se jäi epäselväksi, mutta hihitytti silti.

Rata päättyi siihen, että Kolan olisi pitänyt kiivetä tekemään puomi. Ikävä kyllä - tai Kolan riemuksi - puomin ylösmenon vieressä oli putki, johon pystyi räjähtämään kerta toisensa jälkeen. Lopulta Petri meni seisomaan putken suulle niin, että jalat peittivät putken. Kola inhoaa vieraita miehiä, joten ratkaisu oli toimiva. Tai niinhän sitä luulisi. Kola kyllä inhoaa vieraita miehiä, mutta miesinho ei pääse lähellekään agilityyn kohdistuvaa intohimoa. Niinpä Kola syöksyi kohti Petrin jalkoja, imaisi varmaan kyljet sisään ja pinnisti itsensä Petrin jalkojen välistä putkeen ihan hirveällä vauhdilla. Nauratti vielä hieman lisää. :D Tehtiin vielä kerran niin, että Petri peitti putken suun takillaan. Kola syöksyi. Ja syöksyi. Syöksyi. Kunnes ihan viime hetkellä teki paniikkijarrutuksen ja pysähtyi kuono kiinni Petrin takissa. Kolan pokka petti ihan viimeisellä sentillä, eikä se sitten rohjennut testata, mitä tapahtuu jos syöksyy takin läpi.

Mainio mainio hypersuperKola. :)

Kola on minun pieni projektini, jonka kanssa piiperretään kaikkea pientä mukavaa: kontakteja ja keppejä ja sen sellaista. Ja ehkä jonain päivänä olen niin hyvä, että riitän Kolalle myös radoilla, en pelkissä pikkupiiperrystreeneissä. :)

SAY CHEEESE!

2011-11-20T22:39:00.002+02:00

Aina ei valokuviin tallennu niitä maailman näteimpiä ilmeitä. Tänään kuvissa loistavat muun muassa "kyy puri naamaan" -ilme, "hammaslääkärissä" -ilme ja "slurts"-ilme.

Ai mitäkö ihmettä?

No kato ite.

eilinen rata ja jotain teistä

2011-11-20T11:57:00.005+02:00

Eilinen agirata

..ja sitten jotain teistä:
Lukijat kertovat kai jotain blogista. Siis ketkä tätä blogia oikein lukevat? Ja miten te tänne eksytte? Katsotaanpa..

Hakusanoja, joilla tänne on päädytty Googlesta:
"kun kodin putkimies ei auta"
"noki ja kolsa"
"noki ja cola"
"noki jak ola"
"näe kola ollin hurja video"
"poika rakastaa anua video"
"seppi savikko ratoja"
"nalle puh oppiminen"
"paksunen"

..ja sitten tietysti näitä ehkä vähän vähemmän kirjoittajaa naurattavia, asiallisia:
"emilia kainulainen"
"vesikoira kola"
"nokikola" (ja muilla vastaavilla yhdistelmillä)
"sami osenius"
"kontaktitreeni" (ja muilla agilityyn liittyvillä termeillä)

Mistä muualta tänne päädytään, paitsi Googlen kautta?
Yhä edelleen päivittäin kilinkolin.blogspotin kautta. Hämmentävää. :)
Mutta myös LuruZialan, RonjaRemulan, Åsan ja Iipan, SeraSaagalan, foorumin, NeroNevalan, RamboRoomeoRiialan, MindyMettelän, Toffelan, jne kautta.. Viittaavissa sivustoissa on viitisentoista tuttua karvakuonoblogia. :)

Sivun latauksia on alle 1,5 vuodessa ollut 19 648 kappaletta. Yksilöityjä kävijöitä (eli ilmeisesti eri ip-osoitteita) on kaikkiaan 3498 kappaletta. Huikeaa. :)

Istutte koneillanne lähinnä Helsingissä, Lahdessa, Jyväskylässä, Tampereella, Turussa, Vantaalla, Lappeenrannassa ja Kotkassa. Yhteensä kävijöitä on 112 Suomen kaupungista. :)

Kivaa, kun käytte! Tervetuloa uudelleen. :)

BATin kisoissa

2011-11-19T20:53:00.003+02:00

Hyvinkäällä BATin kisoissa fiilis oli jotenkin tosi leppoisa. En oikein osannut jännittää kuin vasta ihan siinä lähtöpaikalle kävellessä.

Anne Saviojan rata oli ihan mukava: ei erityisiä ansapaikkoja tai muuta paniikin aihetta. Suoraan sanottuna tämäkin rata tuntui ykkösten ratoja helpommalta. (Olisi enemmän kuin mielenkiintoista päästä testaamaan kesän ekoja ykkösten ratoja uudelleen Nokin kanssa. Selviäisi, että onko sitä oikeasti oppinut jotain tästä lajista vai ovatko nämä kakkosten radat ihan todellakin helppoja.)

Kontaktit sujuivat luotettavasti ja nopeasti. Kepit onnistuivat kuin treeneissä, kun muistin vedättää. :) Eipä siinä jää minulle sitten kovin paljoa ihmeteltävää, kun Noki tekee sen mitä osaa ja minä näytän mitä sen pitää tehdä. Viimeistä hyppyä kohti juostessa tiesin, että nyt saatiin nolla. Kulunutta aikaa en osannut arvioida, mutta kuulin sitten maalissa, että aliaikaa tuli. Ja varmaan myös luva-nolla.

Lopulta selvisi, että sijoituttiin tuloksella itse asiassa ykkösiksi, joten kotiintuomisena oli nollavoitto! :O Voitettiin 21 muuta koirakkoa ja jopa yksi nollan saanut bortsu!

Toinen rata sujui myös varsin mallikelpoisesti. Ainoastaan radan ensimmäinen rima aivan minulle käsittämättömästä syystä putosi, joten tuloksena oli aliaikavitonen.

Kakkosissa on takana tällä hetkellä 7 starttia, joista 1 nollavoitto, kolme aliaikavitosta, yksi yliaikavitonen, yksi kymppi ja yksi 15vp. Olen tuloksiimme sikäli erittäin tyytyväinen, että ensimmäistä kahta starttia (vitonen ja 15vp) lukuunottamatta kaikki lähdöt ovat tuntuneet jotenkin tosi hallituilta. Ei kaaosta tai paniikkia. Ja etenkin: ei hyllyn hyllyä. :) Ykkösissä lähes joka toinen tulos on hylly, joten tämä on huimaa parannusta!

Noki on alkanut hallita kierroksiaan entistä paremmin. Se odottelee vuoroaan radan reunalla täysin hiljaa, häntä ja pää rennosti roikkuen. Se näyttää lähes apaattiselta. (Tänään jopa jossain kohtaa hieman mietin, että onko jotain pielessä, kun ukkeli oli niin rauhallinen.. ;) Ja kun kävelemme lähtöpaikalle, se herää eloon, alkaa karjua ja hyppiä. Maalissa Noki kulkee kanssani pois radalta ja tuijottaa minua jännittyneenä. Se tietää jo rutiinin: nyt on palkkapallon aika. :)

keppejä ja yhteistyötä

2011-11-18T16:19:00.002+02:00

Yhteistyössä on voimaa: Kola noutaa, muttei tuo. Noki tuo, muttei nouda. :)

Kepit marraskuussa 2011

Iltaan mennessä yhteistyöajatus on karissut. Tässä ravintolassa vain yhdellä voi olla päivän paras annos.

(..Kerrottakoon, että hetkeä myöhemmin paha katse on pois pyyhitty. Nuoriherra on syönyt omansa pois, joten herra Vanhaherra tarttuu omaan pötkelöönsä ja käpertyy nakertamaan sitä tyytyväisenä..)

treeneissä taas :)

2011-11-16T22:30:00.007+02:00

Olipas ihan huisin hauskaa taas treeneissä. :) Noki toimi jälleen itselleen tyypillisesti, eli kuuliaisesti mutta silti sopivan itsevarmasti. Vaikein paikka radalla oli jostain ihmeen syystä ehdottomasti putkelle 12 vienti. Noki valitsi ensimmäisellä suorituksella putken väärän pään, eikä sitten päässyt enää oikein millään siitä irti. Hinkattiin ja hinkattiin, mutta lopultakin suoritus jäi aika epämääräiseksi.

Hypyt 7-8 menivät ihan hirmuisen hyvin. Noki jäi A:n alastulolle, heitin sen seiskalle ja viskasin suorittamaan kasia. Samalla lähdin pinkomaan kohti hyppyä 10, joten kaarros hypyltä 8 tuli siivekettä nuolevaksi. Putken 13 jälkeen Noki kiersi hienosti hypylle 14 ja minä lähdin jälleen minkä jaloistani pääsin hyppyjen oikealla puolella kohti keppejä (17). Otin Nokin vahvasti vastakkaisella kädellä pituuden jälkeen ja sylkkäri-henkisesti käänsin kepeille. Noki luki kepit erinomaisesti ja teki kepit varmasti. Anna käski luottaa koiraan ja kielsi käyttämästä vastakkaista kättä. "Luota siihen, se osaa kepit!" Lopulta sain jätettyä vastakkaisen käden pois ja kuinka ollakaan: Noki luki kepit aivan törkeän hienosti. Suuntasin ohjaavan vasemman käden kohti keppejä ja käänsin katseeni samaan suuntaan, joten Noki luki kepit ja teki ne loistavasti. 8)

Keppien jälkeen loppurata oli pelkkää juoksemista. Oltiin siihen mennessä otettu putkelta 13 hyppysuoran 14-15-16 läpi kiitäen kepeille vientiä varmaan 4-5 kertaa , joten olin joutunut tekemään täyteen vauhtiin kiihdytyksiä enemmän kuin tarpeeksi. Jalat olivat ihan hapoilla. Pussin 21 jälkeen ainoa tehtäväni oli juosta Nokin perässä lyijynraskailla jaloilla puomin loppuun asti. Anna nauraa käkätti, kun loppusuoran jälkeen istuin A:n alastulolle puuskuttamaan. "Jee, kiva nähdä kun joku joutuu juoksemaan!" No niin varmasti :D "Ei taideta enää ottaa uudestaan?" Anna kysyi. "En mä pysty enää juoksemaan, että joo ei.."

Treenien päätteeksi seurakaveri Mika (jolla on n. 2 metriset jalat) halusi testata Nokin kanssa radan tekemistä. Nokista irtosi vielä yksi uusi vaihde, kun se paineli Mikan vauhdissa. Treenit päättyivät siihen, että minä läähätin ja Nokin jalat tärisivät rasituksesta. :D

Auringossa aina...

2011-11-15T15:41:00.005+02:00

..varjo seuraa kulkijaa.

Ai miten koiran saa katsomaan kameraan?

toiset kisat kakkosissa

2011-11-12T19:24:00.009+02:00

Riihimäellä meitä oli odottamassa kolmen startin verran kakkosratoja - kaksi hyppäriä ja yksi agirata. Ei jännittänyt, oli vaan hyvä fiilis.

Allan Mattsonista tuli kertaheitolla minua miellyttävä tuomari. Radat olivat paikoitellen erittäin haastavia, mutta silti ei tullut lainkaan epätoivo. Vaikeisiin paikkoihin oli ihan mahdollista löytää hyvät ohjauskuviot. :) Etenkin keppikulmat olivat tooodella paljon vaikeampia kuin ykkösluokassa. Selvitettiin ne kuitenkin virheittä, vaikka parannettavaakin jäi.

Ensimmäisellä radalla (hypäri) Noki sössi kepeillä. Taas. ARgh. Saatiin siitä vitonen. No, jotain hyvää tässäkin: tajusin, missä yhteydessä Noki sössii kepit. Menen kisoissa ihan liian lähelle keppejä ja kuljen Nokin kanssa samaa vauhtia. Tällöin Noki tekee helposti virheitä tulemalla kepeiltä kesken pois. Jos vedätän ja pistän Nokiin vauhtia, Noki tekee kepit oikein ja nopeasti. Oppia ikä kaikki.

Toisella radalla (agi) jännitin ainoastaan sitä, miten Noki tekee kontaktit. Ensimmäisissä kakkosten kisoissahan Noki rynni läpi sekä A:n että keinun kontaktista. Olin päättänyt, että pienikin moka kontaktissa, niin se on siinä. Tehdään kontakti uudestaan ja kävellään pois radalta. Ei tarvinnut kävellä pois. :) Tältä radalta otettiin vitonen, kun Noki meni muurin jälkeen olleesta hypystä ohi. Olisi pitänyt ottaa Noki tarkemmin ohjaukseen ja tehdä huolellisempaa työtä.

Kolmas rata (hypäri) meni sujuvasti ja takaaleikkaukset toimivat niin hyvin, että edelleenkin hykerryttää. :) :) :) Olen keksinyt, miten saan Nokin kääntymään takaaleikkauksella. Ja mikä parasta, olen keksinyt sen ihan itse. Kukaan ei ole edes vihjannut tätä keinoa. Ja keinoni on seuraava: pidän ääntä, kun vaihdan puolta Nokin takana. Tällä kertaa pidensin hyppy-käskyä hyyyyyyyyyyyyyyyppy-käskyksi ja näin ollen Noki kuuli, miten vaihdoin puolta. Se kääntyi juuri sinne, minne pitikin. Takaaleikkauksia oli kolmella radalla yhteensä muistaakseni kai 3 ja kaikissa näissä sain Nokin kääntymään äänellä. Mah-ta-vaa! Aivan mahtavaa! Aivan parasta ikinä, että keksin itse, miten homman saa toimimaan hallitusti ilman, että Nokin tarvitsee tehdä ylimääräisiä pyörähdyksiä tai päänkääntöjä minua kohti.

Kolmannella radalla Noki pudotti kaksi rimaa. Varmaankin tein jotain tyhmää, valssaisin huonolla ajoituksella tai jotain. (Katjan videokamerassa on radat tallessa. Laitan ne tänne, kunhan Katja saa ne masiinastaan ulos. :) Mutta ei se mitään. Muuten oli oikein sujuva fiilis ja olo oli kuplivan hyvä. :) Loistava loistava loistava kisapäivä!

Nyt illalla Arska-koiran kainalossa köllöttelee läähkipuuhkipoikkinainen Tiitiäinen. Noki on todennut, että Arska on hyvä kainalokaveri, joten ne viettävät sylityksin aikaa melkein joka ilta.

kola vs. noki

2011-11-09T23:04:00.004+02:00

Anna Heinosen treeneihin pääsivät jälleen kummatkin karvaturvat. Ja tällä kertaa mukana oli myös kamera. :) Mä en niiiiin osaa toimia Kolan kanssa. Nokin tekemisiä osaan ennakoida ja voin arvata, missä ehkä menee pieleen. Kolan kanssa en todellakaan osannut ennakoida, että pelkästään suhteellisen suorassa linjassa olevien kolmen ensimmäisen hypyn suorittaminen on monimutkainen tapahtuma. ;) Nokillakin on haasteita ensimmäisen kolmen hypyn kanssa, mutta pulmat ovat ymmärrettävämpiä ja ennalta aavistettavampia.

Noki

Kola

2 x 2 = 6

2011-11-07T15:34:00.001+02:00

Tänään kävin lisäämässä Nokin laskutoimitukseen yhden keppivälin lisää. Avointakin avoimemmat kulmat eivät näyttäisi enää olevan minkään valtakunnan ongelma, vaikka keppejä on jo kuusi. 8) Jesh!

2 x 2 = 4

2011-11-05T15:14:00.003+02:00

Ollaan Nokin kanssa skannailtu näkökulmia keppien suorittamiseen tässä pitkin syksyä. Ja samalla on tullut sivusta seurailtua Maijan ja Mökön matkaa 2x2-keppitreenien sokkeloissa. Mökön kepit ovat erittäin mainiota katseltavaa, joten Maijan opastuksella ollaan Nokinkin kanssa lähdetty tutkailemaan keppejä ihan uudesta näkökulmasta. :)

Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että Noki metsästää oikeaa väliä neljän kepin seasta. Aivot sauhuten se kyllä löytää oikean välin ihan mistä kulmasta tahansa, jos vain malttaa keskittyä. Välillä homma menee aivosauhun takia pelkäksi pomppimiseksi ja karjumiseksi (siis Nokin osalta - minä seison viileänä viilipyttynä vieressä ;). Ensimmäisen välin löytäminen etenkin niistä inhottavista avokulmista on neljälläkin kepillä haastavaa, mutta tänään taidettiin Maijan kanssa pähkäillen tehdä läpimurto tässäkin pulmassa. Huomattiin, että ensimmäisen välin löytäminen vahvistui ja varmistui huomattavasti, kun huikkasin "jeee!" oikean välin kohdalla ja "oho!" kun valituksi tuli väärä väli. Olin kyllä aikaisemminkin ohotellut väärää väliä, mutta olin tyhmyyksissäni jättänyt jeejettelemättä oikean välin.

Nyt siis toimintasuunnitelma on seuraava:
1. Oikean välin kohdalla sanon "jee!"
2. Oikean välin jälkeen Noki tekee seuraavan välin ja naksautan sen kohdalla -> lelu lentää palkaksi.
3. Väärän välin kohdalla sanon "oho!" ja olen passiivinen.
4. Treeniä vaikeutetaan mahdollisimman jatkuvalla syötöllä tavalla tai toiselle. Kun "kipupiste" (eli se, ettei homma enää meinaa onnistua) löytyy, odotan, että Noki tekee oikein. EN auta. Kun Noki tekee oikein, palkkaan ja kehun isosti ja helpotan seuraavaa suoritusta.

Saas nähdä, miten äijän käy.

kotimatka hihitellen

2011-11-02T21:48:00.003+02:00

Heinosen Annan treeneissä vapautui yllättäen tälle päivälle paikka meidän omasta ryhmästä, joten poikkeuksellisesti Kolakin pääsi mukaan. Tehtiin rataa, joka oli ollut TopTeamin (?) "pääsykoerata" jossakin karsintatilaisuudessa. Aika silmät pyöreinä katselin edellisen ryhmän treeniä ja olin varma, että Kola ampuu katosta läpi, kohti ääretöntä - ja sen yli! ..tai ainakaan se ei mene sellaista ohjaussiksakkia, jota rata näytti olevan pullollaan. Nopeita käännöksiä, valssia, ohjaamista ohjaamista ohjaamista..

"Magee koira", Anna sanoi, kun oltiin väännetty ensimmäistä pätkää pari kertaa. Hymyilytti.

"Nyt vaan pistät renkaan kuntoon Kolan kanssa ja sit kisaamaan!" Anna sanoi, kun oltiin väännetty oma treeniaikamme loppuun asti.

Hitto. Kola teki lähes juuri niin kuin ohjasin ja jopa sain paikoitellen ohjattua juuri niin kuin ajattelin. Ja ehdin valssatakin siellä täällä! :O Loppusuoralla oli neljä estettä ja taustalla kuulen, miten Anna karjuu, että "JUOKSE JUOKSE!!!!" ja pehmeällä hiekkapohjalla jalat eivät vain enää toimi. Kola pääsee edelle ja minä yritän saada jaloistani irti jotain ylimaallista. Todellisuudessa jään jälkeen ja Kola menee renkaan väärin. Naurattaa kovasti. Miten voi näin lyhyet jalat painaa näin paljon?

Heti perään tulee Nokin vuoro. "Jaksatsä", kysyy Anna. "Totta kai", läähätän hikeä valuen ja noudan Tiiperön kehiin. Siinä sitä onkin sitten tekemistä, kun enää käsissä ei ole rautakanki vaan pehmeäksi vaivattua savea, joka taipuu lähes ajatuksen voimalla.

Minä paiskon Nokia kuin se olisi samanlainen jähmeä savimöykky kuin Kola. Tuntuu, että teen Nokille sitä samaa alkuvaivausta, mikä juuri käsittelyyn otetulle savelle pitää tehdä. Paiskon ja vaivaan. Käytän raakaa hartiavoimaa. Niin Kolaa pitää vielä käsitellä. Ja Noki-raasu on varmasti hieman hämillään kaikesta siitä vääntämisestä. "Ei sun tartte niin hirveästi vedättää sitä tuossa keppien jälkeen. Käännät vähän rintamasuuntaa ja lähetät sitten hypylle. Se lukee rataa niin hyvin, ettei tuossa ole mitään ongelmaa." Jaa niin. Se ei olekaan jähmeä paiskottava savimöykky vaan taipuisa ja pehmeä, lämmin savi. Käännän rintamasuuntaa vain aavistuksen ja Noki sinkoaa juuri sinne mihin pitikin.

Loppusuora häämöttää taas U-putken jälkeen. Lähetän Nokin putkeen ja jälleen Anna karjuu. "LÄHDE JO!! JUOKSE! MENE MENE!!!" Kintut eivät vie yhtään niin nopeasti kuin pitäisi. Ja mitä tekee Noki? Ehdin miettiä, että himputin jalat, kun ette kanna nopeammin! Siinä samassa Noki painelee ohitseni ja... ja se kiitää itsenäisesti koko loppusuoran ilman minun ohjaustani! Voi jumantskekku. Kisaaminen ja ratojen harjoittelu on tehnyt tehtävänsä. Täysin minun tietämättäni Noki on oppinut lukemaan loppusuoraa! Aivan mieletöntä. Niin pieni juttu ja jotenkin varmaan ihan itsestään selvää, mutta miten iloiseksi tuosta voi tulla tälläinen tappijalka kuin minä? Kovin iloiseksi. Vielä kesällä ensimmäisten kisojen aikana Noki ei todellakaan lukenut loppusuoraa itsenäisesti. Nyt se sen tekee ja täysin epäröimättä. Se ei hetkeäkään edes harkinnut kääntyvänsä katsomaan minua ja hakemaan tukea, kun edessä kerran oli suora linja esteitä suoritettavaksi.

Jestapo jepulis, mahtavat treenit. 8)

KÄÄNTYY KÄÄNTYY!

2011-10-21T21:59:00.009+03:00

Tänään treeneihin pääsivät kummatkin karvaturvat.

Keskiviikkona Anna Heinosen treeneissä yritettiin saada kauempaa vekattua koiraa hyvälle linjalle ja se oli sekä Nokille että minulle uutta. Niinpä otettiin tämän päivän treeneissä omatoimista kääntymistä niin, että ihan toivotun laskeutumispaikan lähelle pistettiin palkka odottamaan ja sitten lähetys kaartuvasti hypylle.

Kuvassa sininen viiva on etenkin Kolan tapa hypätä. Nokikin hyppää tuon suuntaisesti, mutta ei läheskään noin vahvasti. Vihreä viiva, miten saatiin juoksulinjaa muutettua treenin avulla.

Noki kääntyi jo aluksi ihan kivasti, vaikka ilmiselvästi homma on sille vielä uutta. Loppua kohden se alkoi toimia paremmin ja paremmin ja tälläiset treenit tekevät varmasti sen hypyille tosi hyvää, koska se joutuu tekemään itsenäistä hyppyä muutenkin kuin vain täysiä suoraan yli ponnahtamalla.

Kolalle tehtiin tietenkin samaa treeniä ja olin enemmän kuin odottavassa mielialassa, jotta pääsisin näkemään, miten Kola kääntyy itsenäisesti hypyn yhteydessä. Aluksi Kola ei oikein tajunnut, mikä on koko jutun juoni. Lelupalkka näkyi hypyn takaa, joten Kola säntäsi silmät hehkuen hypyn ali lelun kimppuun kuin tuulispää. Laskettiin hypyn toista puolta ja homma alkoikin toimia. Vähitellen Kolakin alkoi kääntyä. :O Sain vekattua sitä hyvän matkan päästä ja Kola taipui paremmin kuin koskaan aiemmin.

Ehkä, ehkä Kolan kanssakin joskus tulee fiilis, että saan ohjattua sitä myös ratasuorituksen yhteydessä! :O

Lopuksi Noki teki itsenäisten keppien harjoitusta muutamien toistojen verran tavalla jos toisellakin. Anna ja Annina pinkoivat sinne tänne ja tuonne häiriötekijöinä keppien suuntaisesti ja keppien suoritussuuntaa vastaan. Minä juoksin välillä Nokin ohi täysillä ja osan kerroista kävelin reipasta vauhtia Nokia vastaan. Avokulmia lukuunottamatta Noki teki kepit huomattavalla luotettavuudella ja sekosi oikein aloitetuissa kepeissä muistaakseni vain kerran. :) Noki ei tarvitse enää etupalkkaa keppien loppupäähän vaan palkka voi olla minun taskussani ja tästä huolimatta Noki suorittaa kepit hyvällä vauhdilla itsenäisesti loppuun asti. Ja tämä kaikki siis, vaikka jäisin seisomaan lähetyspaikalle.

Mainio otus.

pieniä kiireisiä hiiriä

2011-10-14T14:02:00.004+03:00

Näitä videoita on niin kovin viihdyttävää katsella jälkikäteen vaikka vuosienkin päästä. :)

Pieni kiireinen Tiitiäinen teki kepeistä selvää tämän illan treeneissä. :)

kola, avain!

2011-10-13T17:08:00.002+03:00

Auto saa syksyhuollon Lahdessa iskän toimesta. Samaan aikaan on hyvä hetki remontin lomassa testata, miten Kola on ihan oikeasti oppinut etsimään käskystä esineitä. Aiemmin Kola on poikkeuksetta etsinyt minun piilottamiani esineitä, joten treeniin on liittynyt mahdollisesti paljonkin tahattomia vihjeitä: askeleitteni haju, kehonkieleni etsintähetkellä, jo tutuiksi käyneet etsintämaastot lenkkipolun varrella, jne..

Tällä kertaa isukki piilotti avaimeni ja Kola sai etsiä. Aluksi Kola ei meinannut ymmärtää, että avaimia voi etsiä myös kotipihasta, mutta varsin nopeasti sain sen ryhtymään hommiin. Askeleitteni haju tai kehonkieleni eivät voineet Kolaa auttaa, koska en itsekään tiennyt, mihin avaimet oli piilotettu. Alle puolessa minuutissa Kola paikansi avaimet ja litistyi maahan merkkaamaan löytöään! Mahtavaa. :) Palkkasin lelulla hienon suorituksen.

Siirryttiin astetta haastavampaan puuhaan, jota ei sitäkään ole kai koskaan aiemmin kokeiltu. Toisin sanoen piilotettiinkin isän avainnippu, jossa ei minun hajuani ole lainkaan. Kolalle ei esitelty piilotettavaa esinettä tai muutenkaan vihjattu, mitä hajua tässä mahdollisesti ollaan etsimässä. Jälleen lähetin Kolan hommiin, enkä pystynyt mitenkään auttamaan etsimispuuhassa, sillä en tiennyt, missä avaimet olivat piilossa. Kola käytti jälleen alle puoli minuuttia omakotitalon puolikkaan tontin läpikäymiseen ja litistyi merkkaamaan löytöään. Aivan huikeaa! Ilman pienintäkään epäröintiä Kola merkkasi myös tuon tuoksun.

Näin ollen minulla siis on piski, joka etsii maastosta joko itselleen tuttujen ihmisten hajua, tai ihmisten hajua ylipäätään ja merkkaa ne varmalla otteella! 8)

noki ja tara

2011-10-13T14:34:00.003+03:00

Noki ja Tara kävivät yhteistuumin juoksemassa Mellunmäen pellot litteiksi. Spurtteja riitti kilometrikaupalla. :) Tosi mukavaa, että Taran kanssa Noki osaa leikkiä ihan hipihiljaa ja nautiskella juoksuvauhdin huumasta. Nevan ja Miskan kanssa leikitään merimieskiroiluleikkejä, Kolan kanssa hillittyjä painijuttuja, Ronjan ja Remun kanssa ollaan kolmantena pyöränä yrittämässä innosta puhkuen äiti-poika -leikkeihin mukaan ja Taran kanssa juostaan kuin aropuput. :)

itsenäiset kepit -treeni jatkuu

2011-10-12T12:52:00.003+03:00

"Emppu ei häiritse keppisuoritusta, vaikka tekisi kärrynpyöriä" -projekti etenee. Nyt pystyin jo kävelemään Nokia vastaan ja sen lisäksi siirtämään palkan sivulle ja jopa Nokin taakse. Noki katsoo keppien jälkeen ohjaustani ennen kuin pääsee palkalle. Seuraavana on tavoitteena opettaa avokulmia. Ne ovat meidän heikko lenkki.

välitilinpäätös

2011-10-09T22:49:00.006+03:00

Ykkösistä kakkosiin nousemiseen kului n. 30 starttia. Kasvattaja-Sanna jossain vaiheessa sanoi, ettei nousemiselle ole mitään kiirettä, että kannattaa pysyä ykkösissä ja oppia kisaamista. Silloin nyökyttelin, mutta en kyllä todellisuudessa tajunnut syytä. :) Nyt tajuan. Ykkösissä olen oppinut ihan huimasti paljon vaikka mitä. Ja suurin osa oppimisesta on ollut sellaista, mitä kakkosen radoilla on varmasti paljon kivikkoisempaa oppia. Ykkösten radoilla on pieniä lyhyitä kohtia, jotka haastavat ihmettelemään ja oppimaan. Ja tälläisiä pieniä juttuja pystynkin kisoista poimimaan ja työstämään sitten treeneissä tai aivotyöskentelynä itsekseni. Kakkosissa todennäköisesti haasteen paikkoja on paljon aikaista enemmän ja tuntuisi aika hurjalta lähteä ihan ummikkona ja kevyin eväin etsimään oppia kakkosten radoilta. Miten ihmeessä sieltä ikinä saisi onnistumisen kokemuksia, jos oma käsitykseni Nokin toiminnasta ja omasta toiminnastani ohjaajana olisi hirmuisen hataraa? Vähitellen olen oppinut ennakoimaan tilanteita ja näkemään kisaradat palasina.

Mitä siis oikeastaan olen oppinut kisaamisen aikana? (Suuri osa näistä asioista on käyty läpi treeneissä koutsin kanssa, mutta rehellisyyden nimissä niissä hetkissä en ole tajunnut, mitä koutsi ihan oikeasti on halunnut sanoa.) Tässä kymmenen ensimmäisenä mieleen tullutta asiaa:

1. Jaakotus ei ole paniikkipyörähdys koirasta pois päin vaan hallittu jarrutus ja suunnanvaihto ohjaajan rintamasuunnan avulla.

2. Valssaus ei tapahdu paikoillaan vaan liike etenee seuraavaa estettä kohti. (Pikkuhiljaa tulee myös olo, että joku muu ohjauskuvio sopii Nokille - ja varsinkin minulle - monessa kohtaa valssia paremmin.)

3. Jaakotus ja persjättö/saksalainen/jotain siihen suuntaan saattaisi olla monessa kohdassa meidän juttu - niin hullulta kuin se omaan korvaani kuulostaakin.

4. Vekkaus on ehdottaman tärkeä oppia tekemään. Lisäksi olisi ehdottoman tärkeää oppia tuntemaan Nokin liikettä sen verran, että tietäisin, millon yliohjaan vekkauksella ja milloin aliohjaan. Kaksissa viimeisimmissä kisoissa olen rataantutustumisen yhteydessä pääättänyt vekata ja pystynyt tekemään kummassakin onnistuneen vekkauksen täsmälleen suunnitelman mukaisesti. Tänään jopa niin tehokkaasti, että melkein sain Nokin nollaradalla putkesta kokonaan ohi. On siis tullut hieman sellaista oloa, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa esim. siihen, minkä pään U-putkesta Noki valitsee, kunhan vain teen rataa Nokin KANSSA enkä vain hutaise jotakin siihen suuntaan. Hutaisemalla Noki ainoastaan arpoo seuraavan esteen, eikä arpaonni ikävä kyllä osu kovinkaan usein kohdalle.

5. Kontaktien osaamisen vuoksi Nokin kanssa kilpailemisessa ei oikeastaan koskaan tule paniikkitunnetta, vaan hommassa säilyy hallinta. Siksi pidän agiradoista paljon hyppyratoja enemmän.

6. Hyppyjen häiritseminen liikekellä/äänellä saa rimat tippumaan. Hyppyihin pitäisi
saada lisää itsenäisyyttä. Onneksi kisarutiini on opettanut myös Nokia: se ei häiriinny minusta enää niin paljon kuin alussa.

7. Löydän radalta ne meille vaikeat kohdat. En ehkä osaa vielä reagoida niihin kisatilanteessa kovin luotettavasti ja oikein, mutta tärkeää on, että löydän haastepaikat. En lähde tekemään rataa kokonaisuutena vaan lähinnä pyrin painottamaan niitä vaikeita kohtia.

8. Keppien itsenäisen suorittamisen opettamiselle on Hyviä Syitä. Radasta katoaa iso hätäännyksen ja kiireen paikka, kun koira löytää itse ensimmäisen välin ja tekee kepit ilman, että minä sählään kädellä vieressä. Kontaktien ohella keppien osaaminen tuo ratoihin eniten hallinnan tunnetta. Keppien ja kontaktien aikana ehdin rauhoittua ja koota itseäni.

9. Minun ei ole pakko AINA juosta täysillä. Toki kakkosissa on pakko ruveta nostamaan vauhtia, mutta täysillä juoksemiselle on aikansa ja paikkansa. Ohjaajalla ei välttämättä aina ole pakokauhuinen hysteerinen kiire, vaikka koira menisi nopeutensa äärirajoilla.

10. Kisoissa PITÄÄ koiralle jäädä hyvä mieli. Noki ei mokaa. Minä mokaan. Jos Nokille ei jää hyvä mieli, miksi se myöhemminkään tekisi parastaan?

kakkosiin :)

2011-10-09T17:36:00.008+03:00

Tänään vihdoin ja viimein saatiin kolmas nolla ykkösistä. :)

Ensimmäinen rata oli hyppäri, jossa saatiin kymppi kahden riman putoamisen takia. Rimojen pudottelu oli hieman outoa, sillä hypyt olivat ainoastaan 55cm:n korkeudessa. Mahdollisesti yksi syy oli alusta, jollaisella ei olla aiemmin treenattu tai kisattu eli hiekkapohjainen urheilukenttä. Todellinen yllätys tuli ilmi, kun menin kisapäivän jälkeen katsomaan tuloslistoja: Noki oli koko hyppärin nopein koira! :O Ei tokikaan sijoituttu, kun virhepisteitä riitti, mutta oltiin silti nopeimpia. Ohitettiin bortsu ja aussi jos toinenkin.

Toiselta radalta otettiin hylly, kun en voinut uskoa, että Noki menisi ihan suoralta linjalta U-putken väärään päähän. Kepit-pituus -yhdistelmä veti ohjauslinjani ilmeisesti niin pahasti väärään päähän, että pelkkä käden ohjaus ei riittänyt viemään oikeaan päähän. Noki valitsi väärän pään. Muuten rata meni hienosti. :)

Viimeiseltä agi-radalta saatiin lopulta nolla. Aika taistelun takana se oli ja radalla oli parikin sellaista kohtaa (puomin jälkeen 2 hyppyä -> keinu + A:n jälkeen kahden hypyn hyppääminen niin, että päästään putken oikeaan päähän), joiden suoriutumiseen tiesin nollan kaatuvan, jos se johonkin kaatuu. Eipä kaatunut, vaikka lähellä oli. Nollan lisäksi tärkeintä on, että olen oppinut ennakoimaan vaikeita kohtia ja ajattelemaan ohjauksessa koiran linjoja. :)

Kakkosiin, siis!

hyppyrata

Eka agirata

Toinen agirata, se nollarata siis

keppeihin itsenäisyyttä -projekti

2011-10-03T15:39:00.003+03:00

Sateinen Ojanko kutsui ja kepit saivat kyytiä niin Nokilta kuin Kolaltakin. Kolan kanssa treenattiin vedättämisen kestämistä ja Nokin kanssa keppeihin haetaan itsenäistä suorittamista.

Otettiin ensin pelkkää hyppy-kepit -treeniä niin, että vietiin yhdessä palkka odottamaan piiloon. Sen jälkeen otettiin kepit-hyppy -suoritusta pari kertaa ja vieläpä niin, että kävelin Nokia vastaan. Hyvin sujui. Noki ei edes harkinnut karkaavansa palkalle vaan teki kepit matalana täyttä vauhtia loppuun asti ja haki vasta sitten palkan.

Lopuksi vietiin palkka odottamaan ja tehtiin hyppy-hyppy-hyppy-kepit-siivekkeet -treeniä pari kertaa. Meni aivan mahtavan hienosti.

syksy 2011

2011-10-01T13:06:00.002+03:00

Kolan korvilla kuulee vaikka avaruuteen asti.

Tiitiäinen och Kompis.

OOoooOOolioLIOoooOO.. TARZAN TAHTOO JANEN KEPIN. O_o

Älyn jättiläiset.

Silmä vinksahti.

Komppu ja Pomppu.

Jokaisella Kolalla on hopeiset reunat. :)

tiitiäinen ja kompis, nakupellet

2011-10-01T10:34:00.003+03:00

Kompis och Tiitiäinen nakuuntuivat Katjan ystävällisellä avustuksella. Ysiterällä pojista tuli nakummat kuin koskaan aiemmin. Tämän seurauksena Kolasta kuoriutui sellainen Min Bästa Kompis, että se pyrkii iholle ja syliin ihan taukoamatta.

Nyt kelpaa odotella talven tuloa ja menoa ja sitten maaliskuussa ajella kevättukka. Eli todennäköisesti turkki saa kasvaa tulevat kuukaudet ja helmi-maaliskuun vaihteessa täällä asustaa melkoinen pörröperropariskunta. :) (Paitsi siinä tapauksessa, että kyllästyn pitkiin turkkeihin ja jaksan ruveta pukemaan nakuja poikia talvella.)

saksalainen, Mein Gott!

2011-09-27T22:45:00.003+03:00

Pää näyttelee varsin suurta roolia agilityssä. Jännä juttu. Ja vielä jännempi juttu on se, että jonkun ohjauskuvion osaa yhdessä kohdassa, mutta kun feng-shui ei toimi jossain toisessa kohdassa treenialuetta, niin sittenhän se ohjauskuvio ei onnistukaan. Eli sama suomeksi: Osaan hyppiä yhdellä jalalla olohuoneessa, mutta makuuhuoneessa menen turvalleni, jos edes yritän.

Onneksi tuli videoitua tämän päivän Maijun treenit, sillä enpä olisi muuten itse uskonut, että osaan tehdä saksalaisen yhdessä kohdassa rataa, mutta en täsmälleen samanlaisessa tilanteessa toisessa kohdassa rataa - kun en vaan tajunnut, että kyse on samasta ohjauskuviosta. Tai tajusin kai, mutten tajunnut, että esteetkin ovat täsmälleen samalla tavalla molemmissa kohdissa. En vaan tajunnut. Pölhö minä.

Videon alussa saksalainen EI. VAAN. ONNISTU. Ei millään. Ei missään vaiheessa treeniä. Puomi-putki -yhdistelmän jälkeen saksalaisessa ei puolestaan ole mitään ongelmia kuten ei myöskään keinun jälkeen olevan hypyn yhteydessä. On se jännä.

itsenäisyyttä kehiin

2011-09-27T14:49:00.003+03:00

Keppien kanssa aloitetaan uusi aikakausi. Aion testata samaa lähestymistapaa kuin kontaktien kanssa, koska kuten käytäntö osoitti, kontakteista tuli sillä tavalla hillittömän hienot ja varmat. :)

Eli ryhdyn etupalkkaamaan Nokia keppien itsenäisestä suorittamisesta ja vähitellen niin, että lisään oman liikkeeni häiriötä hidastamalla omaa liikettä, vedättämällä tai liikkumalla täysin eri suuntaan kuin Noki. Jo ensimmäinen testi osoitti, että Noki tajuaa etupalkan pointin mahdottoman hienosti. Se ei yrittänyt luistaa keppien suorittamisesta vaan päin vastoin pisti hommaan sellaista moottoria, ettei minun sijainnillani tai tekemisilläni näyttänyt olevan hommaan mitään vaikutusta.

Jos onkin kai hirveän vanhanaikaista opettaa koira käsiavulla tekemään keppejä, niin en kyllä tiedä, miten ohjureilla tai verkoilla olisi saanut hommasta yhtään hienomman näköistä. :) (: :) (:

Maijun treeneissä

2011-09-21T16:55:00.003+03:00

Päästiin Nokin kanssa pitkästä aikaa Korhosen Maijun treeneihin. Polvi on vielä kipeä, joten ohjaaminen tuntui vähän kankealta varsinkin, kun piti kääntyä ja vaihtaa juoksusuuntaa. Mutta onneksi polvi on kuitenkin jo paljon parempi kuin viikko sitten..

Maijun treeneissä pääsee aina tuntemaan, että osaa ohjata koiraansa, mutta että silti on myös paljon paikkoja, missä voi parantaa. Treeneistä jää poikkeuksetta hyvä mieli ja niin koira kuin omistajakin saavat onnistumisen kokemuksia. :)

Treeni sisälsi meille aivan upouuden keppikulman (totaalinen avokulma) ja "vaikket näe oikeaa valssauskohtaa, sinun pitää tuntea se!" -henkistä filosofointia. :D AVOkulma meni aivan tyrmistyttävän hienosti, vaikka minä pessimistinä oletin, että kun menen kepeille söhläämään - ja sitä en ole koko kesänä tehnyt - niin Noki menee hommasta aivan sekaisin. Eikä mennytkään, vaan teki kuin oltaisiin aina tehty tuollaista treeniä. :)

Putkesta putkeen irtoaminen meni loistavasti. Kepit sen sijaan tarvitsevat taas treeniä. Noki osaa kyllä tehdä kepit hienosti ja hakea aloitusvälin, mutta jos minun vauhtini hidastuu, se hidastaa myös ja tulee pois kepeiltä.

Treenit tiiviissä viiden minuutin koosteessa: (ääniraitana ja virallisena kommentaattorina Maija;)

mistä tietää, että on oppinut ohjaamaan ainakin vähän?

2011-09-16T22:38:00.006+03:00

Siitä, että I-HAHin seuramestaruuskisoissa saa Kolan tekemään möllirataa niinkin siististi ja hallitusti kuin se tänään teki. Tosin en saanut Kolaa millään keinolla kolmantena olleen putken oikeaan päähän. Etenkin uusintaradalla karjuin minkä ääntä lähti, mutta lukittu mikä lukittu. Ei Kolaa saa lukitulta esteeltä pois oikein millään keinolla.

Onnistumisia: 1) Lähtötilanne. Kola rauhoittuu! 2) Kontaktit. Wau, ou jea. 3) Hypyt olivat viidessäkympissä ja Kola pudotti vain yhden riman. Oujee.

---------------

Nokin lähtötilanne toimi TÄY-DEL-LI-SES-TI. 8) Noki hillui kuin vähäjärkinen, kun mentiin lähtöpaikalle, huusi, hyppi, karjui. Lisäksi jouduttiin odottelemaan sekuntikellon paikalle saapumista ehkä minuutin verran siinä lähtöpaikan välittömässä läheisyydessä. Tästä huolimatta Noki istui käskystä viereeni ja pysyi kuin liimattuna. Se ei nytkähdellyt tai muutenkaan näyttänyt edes harkitsevan lähdöstä karkaamista. Wohooo!´

Noki sijoittui nollaradallaan seuramestaruuksien maksi kisaavissa kolmanneksi heti Anna&Nero -pariskunnan taakse.

"ai se on kiellettyä?!"

2011-09-15T16:27:00.003+03:00

Fakta1: Noki ei ole käytännössä KOSKAAN aikuisen koiranelämänsä aikana karannut lähdöstä.
Fakta2: Nokia ei oikeastaan koskaan ole agilitykentällä kielletty mistään.

Näin asiat olivat viime sunnuntain BATin kisoihin asti. Sitten Fakta1 lopetti olemassa olonsa, joten Faktaan2 tuli myös muutos.

Alkuviikon Noki piti ihan täyttä lepoa agilitystä. Huomenna on seuramestaruuskisat, joihin ajattelin osallistua Nokin kanssa, joten oli aika reilua Nokin kannalta mennä selvittelemään tämä asia ennen oikeaa kisatilannetta. Suunnitelmana oli muodostaa hallittu tilanne, jossa Noki karkaa lähdöstä ja saa vastareaktiona reilun ärjäisykiellon ja täysin tyynen seinään viennin ja treenin keskeyttämisen kuin seinään. "Ootko varma, että saat sen treenitilanteessa karkaamaan?" kysyi useampikin henkilö. Tiesin saavani. Tämä lähdöstä karkaaminen on leijunut ilmassa kuin painostava ukkosmyrsky, joten arvelin, että koska Noki kisatilanteessa sai karkaamisesta palkkion saamalla suorittaa radan loppuun, se ei epäröisi karata treeneissäkään.

Tunsin koirani. Nostatin Nokin kierroksia kisanomaiseen tilaan treenaamalla ensin Kolan kanssa. Noki karjui epäreilua kohteluaan kentän laidalla kuin sumutorvi. Hetken treenattuani vein Kolan aitaan kiinni ja otin Nokin mukaani. Vein Nokin lähtöpaikalle aikomuksenani kävellä melko kauas ja käskyllä hypyttää ensimmäisen hypyn yli. Noki istui hienosti ja jäi paikalleen, mutta kun käännyin pois ja otin ensimmäisen "epärytmisen" hölkkäaskelen (yleensä siis kävelen lähtöpaikalta), Noki irtosi paikaltaan. Karjaisin EI ja syöksyin kohti. Noki pysähtyi kuin seinään erittäin hämmästyneen näköisenä. Otin Nokin hihnaan ja vein seinään.

Hetken Kolan kanssa treenattuani toistin lähtötilanteen. Noki istui hienosti lähtöön eikä irronnut luvatta perääni, vaikka kävelyrytmiäni vaihdellen menin omalle lähtöpaikalleni. Ryhdyin nostamaan kättäni, ja silloin Noki karkasi jälleen. Karjahdus ja koira seinään. Noki selvästi muodosti pikkuruisissa aivoissaan yhteyttä karkaamisen ja karjumisen välillä.

Ja jälleen hetki treeniä Kolan kanssa.

Kolmas kerta toden sanoi, sillä Noki ei edes harkinnut luvatta lähtemistä. Sain hölkätä lähtöpaikalta pois ja nostaa käteni ja siellä pysyi. Leikittiin ja riehattiin, kun sain Nokin kahden hypyn yli putkeen. Siirryin kentällä toiseen kohtaan ja toistin lähtöharjoituksen. Noki istui paikallaan kuin tatti ja lähti vasta käskyn saatuaan. Lopetettiin treeni siihen ja riehattiin yhdessä pallon kanssa kuin heikkopäiset. :)

Jännittävää nähdä, miten huomisissa seuramestaruuksissa lähtötilanteessa käy! (Jos käy huonosti, reaktioni on jälleen ärähdys ja täysin eleetön koiran seinään vieminen.)

varsahyppyjä ja hyviä suorituksia

2011-09-11T13:06:00.003+03:00

BATin järjestämissä kisoissa Ojangossa sattui ja tapahtui. Sattui siis kirjaimellisesti.

Ensin kuitenkin tärkein: saatiin nolla. :) Ja voitettiin sillä maksi ykkösten eka rata.

Ikävä kyllä tuolla radalla olin NIIN keskittynyt, että jostain halvatun syystä eläydyin Nokin muurisuoritukseen niin paljon, että tein täysin käsittämättömästä syystä varsahyppelyn ja laskeuduin todella paskasti, joten polvi muljahti. Loikka ei voi jäädä huomaamatta (videolla 43 sekunnin kohdalla). Loppurata meni itsellä lähinnä nilkuttaessa, vaikkei sitä videolta niin vahvasti näekään. Radan päätteeksi tiesin, että nolla tuli, mutta päällimmäisenä oli adrenaliiniryöppy polven takia. Kädet tärisivät ja hain Maijan ja Anninan ohjeistamana jäitä kanttiinista. Nähtäväksi jää, joutuuko raahautumaan lääkäriin..

Toisen radan pystyin juoksemaan, vaikka polvi tuntuikin (ja tuntuu edelleen) vähän oudolta. Tällä radalla oma keskittyminen oli lähinnä omassa jalassa. Rata meinasi mennä täysin pieleen heti alusta (ja oikeastaan menikin), kun Noki ensimmäistä kertaa ikinä karkasi lähdöstä. :O Mielessä on häilynyt jo parissa kisatilanteessa, että Noki saattaa karata ja nyt se sen teki. Kuin ihmeen kaupalla erotin yleisön seasta Katjan äänen. Katja karjui, että "se karkasi!" tai jotain vastaavaa. En tiedä miten ehdin reagoida niin nopeasti, mutta sain välittömästi ohjauksesta kiinni, käänsin Nokin kolmosputkelle ja ryhdyin tekemään rataa. Rata meni erittäin hienosti aina kolmanneksi viimeisenä olleille kepeille asti. Keppien puolivälissä tajusin, että olen väärällä puolella keppejä. Suunnitelma oli ollut mennä toiselle puolelle, mutta jalan takia keskittyminen oli vähän heikkoa ja unohdin täysin vaihtaa puolta. Niinpä oma linjani oli toiseksi viimeisenä olleelle renkaalle tosi huono, jouduin väistämään rengasta ja niinpä Noki tulee viimeiselle hypylle huonosti ja rima putoaa.

Jos rima olisi pysynyt, oltaisiin voitettu toinenkin startti. Nyt sijoituttiin vitosella toiseksi. Voiton vei nopeammalla vitosella Siiri-portugeesi ja Sanna. :)

Kola Onni Perronen hyppytekniikkakurssilla

2011-09-11T08:55:00.002+03:00

Maija onnistui bongaamaan Ulla Kaukosen hyppykurssin tällekin viikonlopulle ja siellä sattui olemaan kaksi vapaata paikkaa. Nemi ja Kola pääsivät siis Ullan tsekattavaksi.

Kurssin luennon jälkeen Ulla käpälöi osallistuvat koirat. Etukäteen vähän jännitti, että miten Kola mahtaa suhtautua siihen, että vieras ihminen vääntelee ja kääntelee, nostelee tassuja ja takapuolta ilmaan, koskettelee ja tutkii. Koska en haluaisi turhaan viedä Kolaa sille "liian vaikeisiin" tilanteisiin, päätin pyrkiä tekemään tilanteesta Kolalle tutun. Eläinlääkärihommathan ovat Kolalle ihan tuttua juttua ja niissä se tietää, mitä tapahtuu: mennään pöydälle eikä kukaan kumarru päälle. Niinpä ehdotin Ullalle, että Kolan voisi tsekata agilitypöydällä. Ja se menikin erittäin hyvin. :) Kola oli itse rentous, suorastaan lötkö.

Tuomio oli, että etenkin takapään syvät lihakset ovat heikot ja Kolan kulmaukset niin edessä kuin takanakin agilityn näkökulmasta liian suorat. Ullan ehdotus oli, että hakeudun Kolan kanssa fyssarille ja saadaan sieltä syvälihastreeniin ohjeet.

Itse hyppytreenissä olin jälleen negatiivisena itsenäni ( ;) ) olettanut, että meidät nauretaan kurssilta ulos. Ensimmäinen suoritus meni lähes juhlallisen rauhallisesti. Kola teki set point -harjoituksen hiljaisuuden vallitessa. Sen suorituksen jälkeen Kola tajusi, että "voi hitto näähän on agilityesteitä!" ja kierrokset nousivat paljon korkeammalle. :D Kola pystyi kuitenkin keskittymään yllättävän hienosti ja räykytti ja pomppi ainoastaan silloin, kun siirryttiin uudelleen kohti hyppytreenin lähtöpistettä. Harjoitukset se teki hienosti ja perussarjan mielestäni jopa paremmin kuin Noki. :O

Kommenttia tuli siitä, että Kola tekee hyvää työtä sillä kropalla mikä sillä on, joskin välillä se on vähän liian etupainoinen. Rimojen alitusta ryhdyn "poistamaan" liikkuva hyppy -treenillä. Eli kolme perussarjan hyppyä ja sitten hieman kauempana hyppy/muuri/rengas/jne, jonka etäisyyttä ei ainakaan alussa Kolan kanssa vaihdella vaan viimeisenä on tavallinen hyppy, jonka korkeutta vähitellen nostetaan kohti 65 senttiä. Lisäksi Ulla ehdotti, että alan vähitellen nostaa rimoja muussakin treenauksessa ylemmäs. Nythän Kola on tehnyt vuoden verran jo mini/medikorkeudella olevia rimoja.

Kurssin aikana Kola nautti tilanteesta koko pienellä sydämellään. Se aivan ilmeisen selvästi tunnistaa tilanteet, joissa se on oppinut, että se saa olla rauhassa eikä kukaan tule yllättäen lääppimään tai tuijottelemaan. Ja agilitytreenit/tokotreenit/muut koiratapahtumat ovat tälläisiä tilanteita. Niissä tilanteissa Kola on jopa ylikorostuneen tyyni. Lötkö. Valuva karvapallero, joka muistuttaa enemmän pörröistä mattoa kuin koiraa. Kola valui ja lötkyi Maijan jaloissa ja vaati rapsutuksia silmät lurpallaan. Se makasi selällään reporankana ja omistaja nautti moisesta lölleröstä. :) Kola änki ja tunki myös muiden kurssilla olleiden läheisyyteen ja yritti hakea rapsutuksia kaikilta lähellä olleilta. Aika poikkeuksellista, että Kolaa joutui kutsumaan pois vieraan ihmisen iholta, kun tämä vieras ihminen olisi halunnut keskittyä videoimaan hyppysuorituksia. ;)

Jatkossa hyppytekniikan osalta suunnitelma on siis seuraava:
¨
Kolan kanssa tehdään perussarjaa, set pointia, liikkuvaa hyppyä ja alastuloharjoituksia sekä käydään fyssarilla hakemassa treeniohjeet.

Nokin kanssa aletaan harjoitella häiriötreeniä perussarjassa, kunhan saan Nokille ensin taottua aivoon, miten perussarja tehdään oikein (eli viimeistä kahta hyppyä ei suoriteta yhdellä jättiloikalla).

hyppykurssin toinen päivä

2011-09-04T20:49:00.002+03:00

Askeleen pidennystä treenaava juttu:
Noki osasi pidentää loikkaansa ihan mainiosti. Se oli tänään väsyneempi kuin eilen ja se selvästi osasi odottaa itselleen vieraita treenejä, sillä se suhtautui uusiin juttuihin melkoisella varovaisuudella. Se ei mennyt soitellen sotaan eikä painanut talla pohjassa, vaan teki suorituksensa suurella harkinnalla.

Alastuloa ja hyppyetäisyyttä treenaamassa:
Väsymys alkaa näkyä vielä selvemmin. Tärkein huomio kuitenkin lienee, että Noki osaa joustaa etuosallaan alastulossa ja säädellä hyppyetäisyyttään tarpeen mukaan.

Liikkuva hyppy -treenin alkeita:

Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla

2011-09-03T19:14:00.005+03:00

Käytiin tänään hyppytekniikkakurssin ekassa osassa. Huomenna jatkuu. Aika vähän jäi siinä hetkessä mieleen, mutta tärkeintä lienee se, että Noki ei ainakaan ollut surkeista surkein ja karmean huono hyppääjä. Se hyppäsi ilmeisesti ihan hyvällä tekniikalla ja osasi koota itseään ennen hyppyä, kunhan ensin oli tajunnut, mistä harjoituksessa on kyse. Mitään suuria virheitä ei tänään siis ilmennyt. Saa nähdä, mitä tietoja ja uusia harjoituksia huominen tuo tullessaan.

set point -harjoitus

perussarjaa

KEKEKEKEKEKEKEKE HYVVVÄÄÄÄÄÄ

2011-08-31T22:38:00.003+03:00

Käytiin tänään sateisessa Ojangossa tekemässä vähän Nokin kanssa keppitreeniä ja Kolan kanssa hieman korkeampien hyppyjen hyppimistä ja ohjautumista. Nokilla sokea kulma alkaa olla tosi hyvässä kunnossa. Avokulma on edelleen vaikea ja onnistuu liian huonolla prosentilla.

kivikossa kisaamassa

2011-08-27T15:38:00.006+03:00

Lyhyestä virsi kaunis: minun moka. Mokat. Taas.

Tuliko kenellekään yllätyksenä? Käpälä ylös, jos tuli.

Salme Mujusen rata noudatteli suuresti viime viikonlopun kisaratoja lähtösuorineen ja mutkaputkineen, kuten myös puomin puuttumisena. Tänään olisi siis ollut mahdollista ottaa vaikka kolme nollaa eikä oltaisi silti noustu kakkosiin, koska eka nollakin oli Mujuselta. No. Ei tullut kolmea nollaa. Eikä kahta tai yhtäkään.

Agiradat olivat oikeastaan ihan simppeleitä. Ei mitään pahoja ansakohtia, takaakiertoja tai ikäviä pakkotakaaleikkausjuttuja. Silti menin ja sössin tyhmällä jarrutusliikkeellä tai muulla hölmöilyllä rimat alas yhteensä kai kolmessa kohtaa. Pyh.

Noki siis teki kaiken niin kuin ohjasin, toimi kontakteilla kuin unelma, meni vauhdilla ja innokkaasti, luki rataa, irtosi hyvin ja ensimmäisellä radalla haki kepitkin mukavasti. Toisella ja kolmannella radalla menin kepeille ihan liian lähelle ja sähläsin muutenkin niin, että Noki sekosi ihan konsepteissaan. Virheet tulivat siis tänään rimoista ja kepeistä. Ensi viikonloppuna on hyppytekniikkakurssi, jonka esitietolomakkeessa kyseltiin koiran hyppytekniikasta. Olisi pitänyt siihen lisätä joku sellainen osa, että "Toivoisin kurssilla käytävän läpi lähinnä ohjaajan hyppytekniikkaa tai vaihtoehtoisesti sitä, että koira ei tiputa rimoja, vaikka ohjaaja ohjaisi ihan väärin tai huonosti."

Toisaalta nyppii ja pahasti, että kokonaisuudessaan hyvin menneen radan tekeminen on minulle niin vaikeaa. Ja sitten toisaalta olen äärimmäisen tyytyväinen, että kerta toisensa jälkeen Noki tekee omalta osaltaan täydellisiä ratoja. On paljon helpompaa harjoitella hyvää ohjaamista, kun on koira, joka ohjautuu helposti, on motivoitunut ja etenkin, ettei se "mene rikki", vaikka ohjaaja sösselöikin kisoissa kerta toisensa jälkeen.

--------------------

Kola oli tänään kotikisoissa kisaturistina mukana. Se käyttäytyi täysin epänormaalisti pyrkien rapsuteltavaksi (jopa Kolalle vieras mies joutui "sun-on-pakko-rapsuttaa-kun-aloitit" -käytöksen kohteeksi! :O ) ja löhöten täysin rentona kisa-alueella. Hassu Kola.

Täytyy joku kerta ottaa Kola mediluokkaan epiksiin kisan ulkopuolisena koirana mukaan ja katsoa, mitä tapahtuu. ;)

temppu kroonaa, komppu treenaa

2011-08-24T22:30:00.002+03:00

Tänään oli jälleen Kolan vuoro treenailla. :) Otin tietokoneen muistilokeroista Miian Nokille viime talvena pitämän jaakotustreenin ja samaan treeniin pystyi vetämään myös vauhtiympyrää. Kola oli taas kuin tykinkuula, kun se sinkosi lähdöstä lähes maata kiertävälle radalle. Ja kyllä se vaan on niin, että Kolankin saa jaakotuksella kääntymään, kun vaan osaa jaakottaa tarpeeksi voimallisesti/oikein/oikea-aikaisesti. :D Toki Kola pitäisi vielä saada "kokoamaan" itsensä ennen hyppyä ja säätelemään hyppyvoimaa muihinkin kuin "ei hyppää" ja "HYPPÄÄN TÄYSILLÄ!" -asentoihin. Joka tapauksessa sain Kolan jopa jättämään hyppäämättä, kun jarrutin tarpeeksi. Ja se totta totisesti on ihan uusi ominaisuus Kolassa. ;)

Kola taitaa olla mitä mainioin mittari sen suhteen, minkä verran minä edistyn ohjaamisessa: onhan se nimittäin erittäin hyvää harjoitusta tehdä ensin Nokilla helpomman kautta ja sitten testata, miten sama tehdään, kun ohjattavana ei olekaan notkea pikkuauto vaan täysperävaunullinen turboahdetulla moottorilla varustettu rekka. Jos saan turboahdetun rekan pysymään hanskassa ja tottelemaan ohjausta, voi olla aika varma, että pikkuautoakin on mahdollista saada ohjailtua. :D

Ihania ovat molemmat, rekka ja pikkuautoni. :)

nokin ja kolan kuntokoulu

2011-08-21T15:34:00.006+03:00

Syksyiset niitetyt pellot innottivat Iipsterin ja Kompuutterin pitämään Jassulle ja Milkalle kuntokoulua. Noki olisi ilmeisesti jaksanut ihan loputtomiin pistää tytöt juoksemaan, joten lopulta oli vaan pistettävä koirat hihnaan ja lopetettava Nokin suhteellisen maaniseksi äitynyt "ALA JUOSTA LÄSKI POSSU HAHA ET SAA KIINNI PLÖSÖ" -karjunta. :D Jassulla meinasi kiristyä hieman hermo, kun Noki karjui sen korvaan suloisella hunajaa tihkuvalla äänellään.. Mutta tehokasta karjunta kuitenkin oli, sillä tyttöihin sai sillä kummasti vauhtia.

Noki ja Kola ottivat mutakylvyn pellon ojassa ja tuoksu on saippuapesun jälkeenkin vielä ihanan maalaismainen. Ja ilmeisesti puolitoistatuntinen räyhääminen ja kirmaaminen painaa poikienkin jaloissa - sen verran hiljaista ja rauhallista täällä nyt on. ;)

hyvinkää 20.8.2011

2011-08-20T16:36:00.005+03:00

Tänään HSKK:n kisoissa Hyvinkäällä saatiin vihdoin ensimmäinen nollatulos Nokin kanssa. Sijoitus oli 1/28, joten pakko olla hirmuisen tyytyväinen. :)

Kaksi ensimmäistä rataa (hypäri ja agi) menivät jokseenkin päin hanuria.

Ensimmäisellä radalla oli piiiiiitkä neljän esteen suora heti alussa, jossa päätin lähteä kutsumaan Nokia neljännen (hyppy-rengas-pituus-hyppy) esteen takaa. Olisikin ollut ihan hyvä ratkaisu - Noki siis odotti kiltisti, että marssin sinne asti kutsumaan - mutta Iipsteri päätti mennä renkaasta ali. Ja sen jälkeen oli ihan selvää, että hylly tulee, koska ylläripylläri Nokia ei saa sieltä neljännen esteen takaa korjaamaan omatoimisesti renkaan suoritusta oikeaksi. ;) Muutenkin eka rata meni aika sörsselsöniksi, kun lopussa päätin vetää takaaleikkauksilla sik-sak -sekaisin olevat hypyt. Noki ei ollut ollenkaan messissä sekoilutakaaleikkauksissani. Yllättäen.

Tokalla radalla unohdin taskuuni Nokin lempipehmolelun. TYHMÄ TYHMÄ TYHMÄ MINÄ. Ja Nokistahan kuoriutui lelun ansiosta minussa kiinni roikkuva omituinen ja ihan vieras otus. Sillä ikään kuin oli vauhtia vaikka muille jakaa, mutta se suuntasi vauhtinsa minuun kohdistuvaan liikehdintään ja huutamiseen. Voi kuolema. Se ei irronnut hypylle, joka oli suoraan sen edessä. Se ei katsonut radan alussa yhtään ohjaustani. Ja mitähän muuta vielä.. Joka tapauksessa karmeaa ohjata koiraa, joka toimii ihan oudosti.

Kolmannella radalla tehtiin lähes sama rata kuin hypärillä oli, mutta alkusuoran esteet vaihdettiin muotoon hyppy-hyppy-pituus-rengas ja radan keskellä olleet kaksi hyppyä vaihdettiin keinuksi ja A:ksi. Muut esteet pysyivät paikallaan. Vahingosta viisastuneena menin kutsumaan toisen ja kolmannen hypyn tietämille. Käännös renkaan jälkeen oikealla olevalle putkelle oli oikea käsijarrukäännös. Päätin siinä juostessa, että "et muuten VARMASTI menen putken väärään päähän" ja tein todella radikaalin oman vauhtini pudotuksen. Olisinko peräti lähes peruuttanut hetken. Jarru toimi eikä Noki tainnut edes harkita putken toista päätä, vaikka se olikin aika pahasti tarjolla.

A:n kohdalla meinasin itse suorittaa A:n, kun juoksulinjani oli huono. Onneksi Noki ei häiriintynyt siitä, että suuntasimme kummatkin A:n ylösmenolle. :D Radan loppu oli täsmälleen sama sik-sak -sekoilu kuin ensimmäisellä radalla. Päätin valssauksella päästä eroon yhdestä takaaleikkauksesta, vaikka olin ensimmäisellä radalla ajatellut, että en mitenkään ehdi valssaamaan. Kun oli pakko ehtiä valssata, niin sitten vaan oli valssattava nopeasti. Maalissa oli ihan törkeän hyvä fiilis. :)

Pitäisi kai oppia vähitellen sopeutumaan siihen, että koska oma juoksutekniikkani ja kropanhallintani on parantunut, ehdin tehdä nopeampiinkin kohtiin erilaisia ohjauskuvioita.

Tänään kaikilla radoilla onnistuivat
1) Kepit, loistavasti
2) Kontaktit, loistavasti
3) Putkien oikeat päät. Tämä on päivän ehdottomasti parasta antia!

Tänään ei onnistunut
1) Pitkä suora kutsumalla suoritettuna -> menee harjoitteluun
2) Renkaan omatoiminen suorittaminen -> menee harjoitteluun
3) Takaaleikkaukset -> harjoitteluun

hetki aurinkoisen syyspäivän lenkin varrelta

2011-08-19T17:13:00.001+03:00

Niitetyt pellot ovat taas täällä. 8) Pölhö ja pölhömpi ottivat kaiken irti monella eri tavalla aurinkoisesta niitetystä viljapellosta.

kola ja muut liitelee

2011-08-17T22:27:00.002+03:00

Katja oli tänään pois treeneistä, joten hetken mielijohteesta nappasin Kolankin autosta halliin mukaan. Ajattelin, että teen sen kanssa jotain pientä estetreeniä, mutta sitten tehtiinkin sellaista puuhaa, mikä näytti siltä, että Kolakin voisi pystyä tekemään.

Ja kyllä tosiaan kannatti ottaa. Kolan kanssa tekeminen oli hihityttävän hauskaa. Kola teki tyylilleen uskollisena TÄYSILLÄ. Ja mitä ilmeisemmin Kolan on paljon helpompi tehdä, kun tätä nykyä ohjaajallakin on vähän hajua, mitä haluaa. :) Tai sitten sillä vaan oli hyvä päivä. ;) Ihan sama, molemmilla oli huisin hauskaa.

Noki toimii niin eri tavalla, että ensin oli hankalaa jarrutella Nokia putken jälkeen, kun Kolan jarrupoljinta oli pitänyt polkea oikein urakalla ja ylitehostetusti. Nokin jarrupoljinta polkaisin ihan liikaa ja ihan liian tehostetusti, joten ensimmäisellä suorituksella Noki reagoi menemällä koko hypyn ohi. Jälkimmäisessä videossa käännös on himppusen liian pitkä, mutta eipä tule ainakaan jarruteltua liikaa sillä kertaa.

"Ai, musta ei tosiaan tunnu siltä."

2011-08-15T21:30:00.003+03:00

"Sä meet niin kevyen näköisesti tuolla radalla. Sä vähän niin kuin vaan sipsutat menemään."

Aika sanattomaksi jätti. (Ehkä siitä syystä, että puuskutin juoksemisen ja sinkoilun jäljiltä..;)

moi mä oon emppu, kukas sää oot?

2011-08-13T18:37:00.003+03:00

Olen tässä lähipäivinä jostain syystä ryhtynyt pohtimaan erästä asiaa. Nimittäin sitä, että kumman koiristani tunnen paremmin ja kumpaa näin ollen osaan ennakoida ja lukea paremmin.

Nokiin luotan huomattavasti enemmän ihmisten ja koirien kanssa. Olen suhteellisen huoleton ja voin viedä Nokin koska tahansa kenen tahansa ihmisen luokse. Noki suhtautuu ihmiseen lähes täydellisellä varmuudella ystävällisesti mutta erittäin välinpitämättömästi. (Poikkeuksena äiti, johon Noki suhtautuu jotenkin ylimaallisen rakastavasti. Se on _hieman_ hämmentävää. ;) Vieraiden ja tuttujen koirien kanssa Noki ei ole koskaan tapellut ja se näyttäisi puhuvan sujuvasti "koiraa".

Mutta silti.

Niin.

Silti tunnen Kolan huomattavasti paremmin. Siltä ainakin tuntuu. Jotenkin tuntuu siltä, että pystyn näkemään Kolasta sen ajatukset. Tiedän, miksi se tekee jotain ja olen pyrkinytkin vaikuttamaan siihen, että pystyisin jollain tasolla vaikuttamaan Kolan ajatuksiin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi vieraita ihmisiä kohdatessa Kola on varma, että vieras ihminen tahtoo lääppiä. Ihminen pyrkii aktiivisesti tutustumaan Kolaan ja se ahdistaa. Kola ottaa kierroksia erittäin helposti myös minusta. Jos ennakoin tilannetta ja teen oletuksia (yleensä niin, että oletan Kolan olevan "oma itsensä": varautunut ja epäsosiaalinen), Kola toteuttaa oletukseni. Toisaalta on mukavaa huomata, että olen pystynyt muuttamaan edes pikkuruisen omia oletuksiani. Nykyään olen päättänyt olettaa, että metsässä kun koirat ovat irti vieraan koiran/ihmisen kohdatessamme, Kola ei nosta meteliä eikä mene koiran luokse vaan tulee minun luo ja vaihdamme suosiolla suuntaa. Ja kuin taikaiskusta Kola on alkanut toteuttaa oletustani.

Noissa tilanteissa en anna Kolalle mitään kieltoja tai ennakoi käskemällä. En myöskään nosta äänen volyymiä tai osoita olevani itse hermostunut. Kutsun korkeahkolla luottavaisella äänellä ja nykyään oikeastaan jo ihan rehellisesti ja oikeastikin luotan siihen, että Kola tulee itse tilanteesta pois. Aikaisemmin jouduin tietoisesti muuttamaan ajtukseni luottamuksen puolelle. Nykyään nuo ajatukset tulevat melko automaattisesti.

Muissakin tilanteissa on syvästi tunne, että tunnen Kolan paremmin kuin ehkä ikinä voin tuntea Nokin. Kolan kanssa on käyty niin pitkä ja mutkikas polku.

Ainoa paikka, jossa tunnen Nokin _selvästi_ Kolaa paremmin on agilitykenttä. Siellä tiedän täsmällisen tarkasti, miten Noki toimii ja luotan Nokiin niin hyvin kuin eläimeen nyt vain voi luottaa. (Eli en täydellisesti.)

Ja miksi en koe tuntevani Nokia niin hyvin kuin Kolaa?
En kerta kaikkiaan pysty sukeltamaan Nokin ajatuksiin kovinkaan syvälle. Välillä Noki toimii hyvin ennakoimattomasti enkä millään osaa keksiä syitä tai perusteita sen toiminnalle. Noki ohittaa metsässä ihmiset 9 kertaa kymmenestä nätisti ja täysin ihmistä huomioimatta. Mutta yhdellä kerralla kymmenestä se jostakin syystä joko meinaa haukkua tai jopa haukkuu. Samoin ennakoimattomissa on se, miksi 99 kertaa sadasta Noki kohtelee aikuista todella välinpitämättömästi - ja lapsia lelulehmämäisen pitkillä hermoilla. Mutta yhdellä kerralla sadasta Noki suhtautuu aikuiseen tai lapseen liiallisella innolla. Siis sellaisella tunkeilevalla ja päin vierasta hyppivällä innolla, jota en yhtään arvosta omassa koirassani.

Nokin aivoituksiin en ole koskaan "joutunut" sukeltamaan samalla intensiteetillä kuin Kolan ajatusmaailmaan. Noki on saanut olla oma itsensä ja toimia niin kuin toimii, enkä ole sen syvemmin analysoinut syitä toiminnan taustalla. Ja toki rehellisyyden nimissä on sanottava, että on ihan mukavaa, ettei Nokin kanssa ole tarvinnut käydä yhtä kivistä tietä kuin Kolan kanssa.

---

Äsken katselin Ceasar Millanin ohjelmaa. En ole kyseistä ohjelmaa katsonut juuri koskaan, enkä näin ollen osaa kovinkaan syvällisesti arvioida ohjelman/kyseisen ihmisen mielipiteitä. Silti ohjelmasta jäi mieleen, että Kola tosiaankin lukee minun energiatasoani tai millä nimellä sitä ikinä nimittääkin. Noki ei ole tuossa suhteessa yhtään niin tarkka. Se ei välitä juurikaan, olenko minä väsynyt, ärtynyt, iloinen vai surullinen.

Ohjelmaa katsellessa olin erittäin rentoutuneessa mielentilassa. Pötköttelin lattialla. Kola ei yleensä pidä läheisyydestä vaan haluaa oman tilansa. Nyt se kuitenkin tuli aivan kylkeeni kiinni ja vähitellen rentoutui, rentoutui ja rentoutui. Lopulta se löhösi lötkönä rintakehäni päällä ja tiesin, että sen ajatukset ovat rauhallisia ja se nautti olostaan juuri siinä ja juuri sillä hetkellä. :)

Kola <3 :)

Avain!

2011-08-08T19:24:00.002+03:00

Käytiin vaihteeksi Kolan (ja pienen apupojan) kanssa tekemässä avainpiilojuttuja. Kola oli aivan intopinkeänä eikä meinannut ensin millään malttaa keskittyä. Se tarjosi maahan menoa eikä välillä edes yrittänyt etsiä hajua. En lähtenyt rauhoittelemaan tai suostuttelemaan vaan kävin hakemassa avaimet pois ja jatkoin lenkkiä palkkakeppi kädessäni. Parin tälläisen ratkaisun jälkeen Kola lopetti sähläämisen ja ryhtyi oikeasti tekemään sitä, mitä siltä pyydettiin.

Tällä hetkellä Kola etsii ja löytää avaimet hienosti, jos se näkee, että käyn piilottamassa avaimet johonkin. Se ei kuitenkaan etsi katseella, vaikka näkee piilottamispuuhani, vaan turvautuu nenäänsä. Kun tämä alkoi sujua, päätin vaikeuttaa hommaa ja piilotin avaimet niin, ettei Kola tiennyt, että olen ne piilottanut. Ja hommahan vaikutui heti kättelyssä.. ;)

Tätä treeniä siis lisää.

taippareissa Lapinjärvellä

2011-08-07T18:58:00.003+03:00

Saatiin ihan yllättäen paikka taipumuskokeisiin Lapinjärvelle viime viikolla. Olin ajatellut, että olisi ihan jännää päästä näkemään, miten Noki toimii metsässä ja kun tälläinen tilaisuus tuli, siihen piti tietenkin tarttua. :)

Päivä alkoi tuomarin puhuttelulla ja sosiaalisen käytöksen osuudella. Noki suhtautui tuomariin ystävällisesti, meni rapsuteltavaksi ja nosti toisen etukäpälänsä tuomarin kädelle. Noki käyttäytyi ihan itselleen tyypillisesti ja oli ystävällinen, muttei pyrkinyt sen kummemmin mielistelemään tai pyrkinyt esim. syliin. ;)

Tämän jälkeen lähdettiin hakuosuudelle. Pääsin Nokin irti hihnasta ja Noki jäi ihan viereeni kuljeskelemaan. Se ei lähtenyt edelleni, ei jäänyt kauas taakseni eikä hätkähtänyt ampumista lainkaan. Vietettiin siis rauhallinen kävelylenkki metsän siimeksessä. Noki kävi tosin kävelyretken aikana pariin kertaan sanomassa aseen kanssa takanamme kävelleelle miehelle ja tuomarille HAUHAU >8I, kun outo pariskunta käveli ihan takanamme eikä sanonut mitään. Kovin omituista, väitti Noki. :D

Tämän ulkoiluhetken jälkeen Noki pääsi pupun laahausjäljelle. Noki meni tarkasti jälkeä pitkin ja teki rauhallista työtä. Pupun löytäessään Noki nuuski otuksen läpikotaisin ja lupsutteli pupun korvia. Iipsteri ei olisi ollenkaan halunnut poistua saaliin luota, vaan jouduin kiskomaan sen liinasta takaisin polulle. :D :D

Viimeisenä päästiin Nokin ehdottomalle lempiosuudelle, uimaan. Ikävä kyllä koko hauskuus päättyi ihan liian nopeasti, sillä riistapukkia pääsi noutamaan vain kerran! Törkeää. Noki ui hirmuista kyytiä vasta-aallokkoon, toi riistapukin ihan lähelleni ja joutui heti takaisin hihnan päähän. Tylyä toimintaa. Iipsteri olisi mielihyvin jatkanut polskimista riistapukin kanssa vaikka koko illan.

Arvostelu:
SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN, hyväksytty
Noki on ystävällinen ja kiinnostunut muista koirista. Ystävällinen ihmisiä kohtaan.

HAKU JA LAUKAUS, hylätty
Suppea ohjaajaan tukeutuva. Noki käyttää pääosin maavainua. Laukaus ei muuta työskentelyä. Hakuosuuden aikana Noki kävi muutaman kerran haukkumassa ampujaa ja tuomaria.

JÄLJESTYS, hyväksytty
Noki jäljestää maa- ja ilmavainua käyttäen hieman kaarrellen jäljen molemmin puolin. Kulma tarkasti. Kania tutkitaan.

VESITYÖ, hyväksytty
Noki menee innolla veteen ja ui vauhdilla. Se tuo riistapukin rannalle. Erinomainen uimari.

TOTTELEVAISUUS, hyväksytty
Noki tottelee välittömästi.

YHTEISTYÖ JA YLEISVAIKUTELMA
Noki ja Emilia-ohjaaja ovat toimiva työpari.

--------------------------

Kaiken kaikkiaan päivä oli pitkä mutta oikein mukava. Pääsin tutustumaan Remun kolmeen poikaan ja heidän omistajiinsa. :) Noki pääsi testaamaan humppaamista Toffen kanssa ja pojat vetivätkin melkoista pystypainia/tangoa. :D Toffe on kyllä oikea Remu juniori! :D Ticokin olisi varmaan halunnut puuhailla tai ehkä jopa "puuhailla" meidän Iipsteri-neitosen kanssa, mutta Toffe omi Nokin aika vahvasti omaksi biatchikseen. Tarro oli eri ryhmässä kuin Noki, Toffe ja Tico, joten tämä sukulaispoika jäi meille hieman vieraammaksi kuin veljensä. :D

Ja olipa jälleen hupsua huomata, että "kaikki" tuntevat apinan, mutta apina ei tunne ketään. Blogin lukijoita näyttäisi olevan siis todellakin enemmän kuin ikinä voisin oikeasti kuvitella niitä olevan.

Ja mennäänkö me yrittämään joskus uudelleen? Tuskinpa. En itse koe metsäharrastamista niin kovin kiinnostavaksi, että lähtisin opettamalla opettamaan Iipsterille hakupuuhia. Suoraan sanottuna olen todella tyytyväinen, ettei se metsässä irtoa minusta juurikaan (paitsi jos Kola on auttamassa napanuoran venyttämisessä). Jos ollaan Nokin kanssa kahdestaan liikenteessä, se kulkee ihan tavan metsälenkeilläkin ihan lähellä ja kuuntelee ja seurailee minun toimintaani mainiosti. Ja se ominaisuus kelpaa minulle paremmin kuin hyvin. ;) Näin ollen Noki siis ilmensi kokeessa juuri niitä ominaisuuksia, mitä sillä ennakolta oletinkin olevan.

Kotkassa

2011-08-04T16:38:00.005+03:00

Maija majoitti mökilleen Nemin ja Mökön seuraksi Nokin, Hipin ja Kaukon. Mökiltä oli sopiva vartin matka Kotkan iltakisoihin, joten mikäpä sen parempaa: mökkeilyä JA agilityä.

Kisat venyivät ja venyivät ja vanuivat ja jännitys loisti poissaolollaan. Vasta juuri ennen omaa vuoroa jännitys hieman heräsi.

Ensimmäisenä makseilla oli vuorossa agilityrata. Neljäs rima putoaa, mahdollisesti siitä syystä, että oma vauhtini putoaa. Meinaan unohtaa radan ja joudun sekunnin murto-osan miettimään, että "mihin seuraavaksi, apua". Lisäksi keinulle lähetän puomikäskyllä jarruttamatta lainkaan. Lopputuloksena todella ilmava lentokeinu. Suoranainen kiitorata kohti avaruutta.

Hyppärillä teen jotain puolivalssin tapaista ja rintamasuuntani on kohti Nokia neloshypyllä, joten rima putoaa. Muuten rata menee "virheittä" - tosin Noki tekee ihan liian monta ylimääräistä kieppiä, kun en ehdi suoran putken päähän ohjaamaan.

Maijulle suurkiitos suoritusten taltioinnista! :)

---------------------------------

Tänään käytiin Nokin kanssa ns. äkkilähtönä (Anna ilmoitti treenipaikasta 35 minsaa ennen treenien alkua :D ) Anna Heinosen vetämissä treeneissä. Olipas taas ihan erilaista verrattuna muihin aikaisempiin treeneihin. Noki toimi taas jotenkin tosi hyvin ja teki juuri sen mitä sen käskin tekemään. Rata tuntui tosi haastavalta ja siinä oli hirmuisen monta sellaista juttua, jotka olivat niin minulle kuin Nokillekin hyvin vieraita.

Niinpä olin aika varma, että homma menee enemmän tai vähemmän plörinäksi. Jotain kertonee omasta agility-itseluottamuksestani seuraava tapahtuma: Lähdettiin ensimmäistä kertaa tekemään rataa ja päästiin aina esteelle 15 asti ennen kuin unohdin radan. Koutsi ei siis keskeyttänyt rataa missään kohtaa eikä Noki tehnyt väärin. Ehdin ajatella siinä rataa tehdessä, että "Tämä menee vissiin niin huonosti, ettei koutsi viitsi keskeyttää." En tajua, miksi tuollainen tyhmä ajatus tuli mieleen, mutta tulipa silti. Eihän se toki sitten niin ollut. Paljon korjausehdotuksia saatiin, mutta ei se missään nimessä kai kuitenkaan huonosti mennyt, kun päästiin omasta mielestäni meille (lue: minulle) haasteellinen rata noinkin pitkälle ilman virheitä. :)

Täytyy vaan oikeasti opetella luottamaan omaan osaamiseen. Nokiin luotan kyllä oikeastaan ihan täysin. Itseeni en.

Noki Iippa Piiperöinen, 2v. !

2011-07-31T15:36:00.003+03:00

"En ole saanut mitään lahjaa vieläKÄÄN.. 8( Olen ollut kai tuhma poju. :("

Omistaja heltyi, ja Iipsteri sai synttärilahjaksi jotain suoraan sydämestä(/vaatekaapista) ja ajatuksella valittua: sukka - ja sen sisällä herkullisia nappuloita! Hyvää synttäriä, Noki Iippa Piiperöinen!

Synttärivieras oli melkein kateellinen sukasta, mutta tyytyi sitten myhäilemään oman herkkunsa kanssa.

Janakkala 30.7.

2011-07-30T12:19:00.007+03:00

Aamuvarhaisella lähdettiin Nokin kanssa ajelemaan kohti Janakkalan kahta agirataa. (Tosin luulin paikalle ajaessani, että toinen olisi hypäri, mutta sellaista sattuu.. ;)

Rataan tutustuessa yritin käyttää Ville Liukan treeneissä saatuja huomioita hyväkseni ja koitin nähdä rataa koiran silmin ja miettiä, millaisilla linjoilla aion Nokin ohjata läpi radan. Tuomioni oli, että etenkin kakkoshypyltä oli riski saada Noki A:n huipulle ja hypyltä 13 putken väärään päähän. Päätin suoristaa Nokin linjaa hyppyjen 12-13 välissä niin, että Noki näkisi hypyltä 13 oikean putken pään. Kakkoshypyllä päätin jaakottaa. Muutoin en kokenut, että rata olisi ylitsepääsemättömän vaikea. Ajattelin, että putkelta kepeille viennissä saattaisi ehkä tulla hoppu ehtiä Nokin oikealle puolelle, mutta ajattelin ehtiväni kyllä.

Kun seurailin meitä ennen radalla menneitä totesin, että kepeille vienti saattaa hyvinkin koitua meidän kohtaloksi. Todella moni koira joko törmäsi puolta vaihtamassa olevaan ohjaajaansa putkesta tullessaan tai meni muurille. Kepeiltä tuli lähes toistuvasti joko kielto tai hylly. No. En sitten kuitenkaan vaihtanut suunnitelmiani, koska en millään olisi myöskään valssaamalla 2-3 välissä saanut Nokia putken oikeaan päähän, kun oma liikkeeni olisi vetänyt niin pahasti Nokia väärään suuntaan.

Näillä ajatuksilla astelimme lähtöpaikalle. Jätin Nokin melko kauas ykköshypystä (ja tajusin tämän jo siinä jättäessäni, mutta en tehnyt silti mitään siirtääkseni Nokin lähemmäs, tyhmä minä.) Ja niinhän siinä kävi, että Noki ei varmaankaan edes nähnyt ensimmäistä hyppyä, vaan juoksi hypyn ali ja hyppäsi toisen. Hylly. Jatkoin kuitenkin ihan kisanomaisesti. Sain Nokin käännettyä kolmoselle ja kuin ihmeen kaupalla ehdin aivan mainiosti putken päähän ottamaan Nokia vastaan ja blokkaamaan muurille pääsyn. Koko loppu rata meni aivan kuin junan kyydissä raiteita pitkin. Ihan mielettömän helppoa ja vaivatonta menoa. Ei virheitä missään kohtaa. Puomilla ehdin ajatella Maijaa hämärästi (hihi) ja päätin, että juoksen _TÄYSILLÄ_ Nokin ohi ja vapautan sen kontaktilta vasta sen jälkeen. Spurttasin vauhtiin ja annoin "ota"-käskyn hyvissä ajoin. En kääntynyt katsomaan, vaan juoksin viimeisen hypynkin ohi maalialueelle asti niin lujaa kuin pääsin ja vasta sitten annoin vapautuskäskyn. Noki ei liikahtanutkaan. :D :D :D :D Yleisö hihitti ja kuuluttaja ylisti Nokin kontaktia. Kutsuin hihittäen itsekin Nokia vapautuskäskyllä uudestaan ja sieltä se tuli kuin raketti viimeisenkin hypyn yli lopulta. :D Jäi aivan sairaan hyvä mieli tuosta radasta ja puomin istuskelusta huolimatta tehtiin reilusti aliaikaa.

Toinen rata tuntui ensimmäiseen verrattuna paljon helpommalta. Siinä ei ollut mikään ansakohtia ja mielestäni Nokin linjoista tulisi ihan perusohjauksella sellaiset, ettei olisi riskiä hyllyyn. Ikävä kyllä Noki syystä tai toisesta pudotti riman 4 ja 7. Niinpä saaliiksi tuli aliaikakymppi.

Kaiken kaikkiaan radoista jäi niin hyvä mieli, että lauleskelin koko kotimatkan radion tahdissa ja olin pakahtua tyytyväisyydestä. Noki toimi jälleen aivan törkeän (jotain muitakin ylisanoja tähän voi lisätä) hyvin. Se sopii minun "käteeni" kuin hanska. Kun tultiin kisapaikalle ja otin Nokin autosta pissalle, Noki tunnisti välittömästi tilanteen. Se kuuli koirien haukun ja sen silmissä syttyi tekemisen into. Se pomppi ja olisi halunnut ihan heti tekemään rataa. Rataan tutustumisen aikana puolestaan Noki istui hipihiljaa autossa odottamassa. Ja jälleen, kun hain sen radan laidalle, se nosti kierroksensa juuri sellaisiksi kuin niiden kisatilanteessa pitää ollakin. Ei mitään virittelyjä tai kierrosten ylläpitämistä. Noki hoitaa sen ihan itsenäisesti. Ja radan jälkeen se laskee kierroksensa lähes heti takaisin normaaliksi.

Kuuntelin sivusta, kun erään malin omistaja selitti, miten hänen koiraansa pitää juuri ennen lähtöä haukuttaa ja hetsata ja jos sen lopettaa hetkeäkään liian aikaisin, koiran kierrokset putoavat ja suoritus menee pilalle. Puhkuin onnea. Minun koirani ja malikka. Ja niistä kierroksensa paaaaljon paremmin hallitsee se puudelimpi. ;)

Nokin kanssa tekeminen tuntui tänään siltä, kuin Noki olisi jollain tapaa minun jatkeeni. Ei mikään erillinen eläin vaan jotenkin kiinteässä yhteydessä juuri minuun. Se oli aivan hulppea tunne. Itseluottamukseni nousi ja tuntui siltä, että oikeasti tiesin, mitä haluan tehdä ja tein niin kuin päätin.

Edelleenkin 3 tuntia kisojen jälkeen puhkun onnea. Olen syvästi kiitollinen Sannalle ja Raimolle Nokista, sillä en pysty kuvittelemaan sen paremmin minulle sopivampaa agilitykoiraa. Mitä siitä, että tänään ei tullut nollaa. Se jää kaaaauas taakse tämän tunteen kanssa, että minun ja Nokin tiimi on jollain tapaa saumaton.

Voi vitsi. 8)

ohjauskuvioita kerrakseen

2011-07-28T12:49:00.004+03:00

Ekaksi siis taisteltiin poispäinkäännöksen kanssa hyppyjen 11 ja 12 välissä. Ei meinannut taipua millään oma ohjaus oikeaan asentoon. Harjoiteltiin sitten sen kunniaksi Iippasen kanssa ihan pelkkää poispäinkäännöstä hetki ja kävihän se selvääkin selvemmäksi, että "koira on toispuoleinen ja sen takia se ei taivu tähän toiseen suuntaan" -löpinä on ihan legendaa - ainakin tässä tapauksessa. Kyse oli ihan puhtaasti siitä, etten itse osaa ohjata toiseen suuntaan poispäinkäännöstä oikein. Miten se voikin olla niin vaikeaa?

Muuten rata meni ihan nätisti, vaikkakin hyppyjen 3 ja 4 välissä tehty jaakotus oli aina vähän myöhässä. 10-hypyltä yhdelletoista mennessä Iippanen ei edes yrittänyt mennä hypylle 7.

Ikään kuin peruuttamalla tehdyssä versiossa sitten olikin haastetta kerrakseen. 3-hypyltä siirsin saksalaisella Nokin vasempaan käteen ja poispäinkäännöksellä vippasin hypylle 5. Se toimi yllättävän hyvin. Kasilta nappasin Nokin sylkkärillä kiinni ja käänsin hypylle 9. Toimi ihan hirmuisen hyvin. :)

Kaiken kaikkiaan Noki toimi jälleen erittäin mallikelpoisesti, vaikka sisähallin lämpötila huiteli jossain 25 asteen ja saunan välimaastossa. Kun kerran näinkin vaikeat ohjauskuviot sujuvat ihan yllättävänkin hyvin, niin olisiko liikaa vaadittu, että edes joissakin kisoissa en mokaisi jollain typerällä putkeen viennillä? Mur.

(Anna piirsi lopulta ratakuvan. Oma aivo ei toiminut tarpeeksi, että olisin saanut oikean kuvan aikaiseksi.)

kisat, here we come again!

2011-07-26T10:31:00.002+03:00

Noki kaatui treeneissä ja nilkutti muutaman päivän. Käytin sen hierojalla, kun nilkutus oli päättynyt ja hieroja-Heidi totesi, että mitään isompia jumeja ei löytynyt. Hyvä niin.

Ja koska piskin kroppa on ilmeisen kunnossa, voidaan taas jatkaa kisaamista.

Janakkalassa ensi lauantaina 30.7. päästään kokeilemaan sekä hypäriä että aksarataa ja Kotkan iltakisoissa 2.8. on sama meininki. Saa nähdä, pystyisikö tämä ohjaaja kerrankin vetäisemään hyvän suorituksen, vai tuleeko taas sössittyä jotain ihan typerää.

Koeajossa tänään: Noki.

2011-07-20T23:01:00.000+03:00

Leivonmäellä

2011-07-19T22:24:00.003+03:00

Mökin "naapurissa" parinkymmenen kilometrin päässä on Leivonmäen kansallispuisto, johon lähdettiin tutustumaan Miikan, Main, Missen, Kolan ja Nokin kanssa. Kannettiin rinkat Soimalammen rannalla olevalle laavulle mukavaa mäntymetsässä kiertelevää polkua pitkin ja lähdettiin siitä kävelemään kohti pohjoista. Virhe. Pohjoiseen menevä reitti oli ikävä kyllä sepelipäällysteistä metsäautotietä, joten käveleminen kävi aika nopeasti aika tylsäksi. Tien päätteeksi oltiin sen verran puhki ja sen verran turtuneita, että rämmittiin ryteikön läpi kännyköiden suunnitusohjelmien avulla suolammen rantaan ja täydennettiin siellä vähiin käynyt juomavesivaramme. Vesikirput ja hyttysentoukat kummasti hiljenivät, kun vettä vähän lämmitti kaasukeittimellä. ;) Pasta carbonara oli keltaista limaa rapeilla murusilla varustettuna, mutta sillä selvisi takaisin laavulle. ;D

Laavulla Noki ja Misse olivat ihan rättipoikki ja Iippanen olikin koko paluumatkan pyrkinyt hoitamaan paimenkoiran hommiaan pysymällä puolivälissä laumaa ja pysähtymällä odottamaan hidasta emäntää, jonka feelmax-tossut olivat jo ennen päivän reissua hieman puhki ja päivän reissun jälkeen roskiskamaa.. Iippasesta tosiaan kuoriutui varsinainen paimen, kun se alkumatkasta juoksenteli kärkimiehen ja häntäpäässä kulkevan väliä ja yritti kovasti pysyä selvillä siitä, että kaikki ovat vielä matkassa mukana. Kola ravasi reippaana miehenä etummaisena ja Misse ei astunut kai ainoaakaan ylimääräistä askelta koko matkalla kävellessään tiukasti jonojärjestelmän keskivaiheilla. :D Jokaiselle koiralle löytyi siis matkalla oma tärkeä tehtävänsä.

Kolan voimat eivät näyttäneet päivän 16 kilometristä kärsineen lainkaan, vaan se kantoi keppiä, heilui ja riehui ja osallistui kaikkeen vielä illallakin. Se olisi halunnut uida uida uida ja juosta kepin perässä. Sekopää. Lopulta omistaja teki tylsät ja pisti piskin pakkolepoon hihnan päähän.

Koirat nukkuivat laavussa sulassa sovussa, joskin Misse olisi halunnut rimpsessana vallata Main makuualustan ja sitten saikin äkäisen häädön omistajiltaan hyttysverkon alta potkittuaan ja vallattuaan alaa melkein aamu kolmeen asti. Iippanen nukkui pienellä kerällä hyttysverkon alla minun ja Main välissä ja Kola omalla backontrack-alustallaan laavun kulmassa.

Yöllä oli suorastaan hiki ja vain odotin, koska nuotio laavun edessä sammuisi ja lämpötila putoaisi edes lähelle kolmeakymmentä. :D :D Makuupussin kyljessä lukenut "soveltuu käytettäväksi +5 asteeseen asti" -teksti voitaisiin mielestäni ja kokemukseni perusteella lukea myös näin: "Ei sovellu käytettäväksi yli 25 asteessa". ;D

Hauskaa oli silti. Ja löytyi taas ihan uusia paikkoja, joissa on lihaksia. Pohkeet jumittavat ja polvien sisäsyrjissä on ilmeisesti lihakset, joita tulee käytettyä, kun rämpii aluskasvillisuuden seassa melkein pystysuoraa seinämää ylös reppu selässä.

Kola puuhaa

2011-07-16T14:33:00.004+03:00

Kolan "uudesta" videolle (13.7.2011 bloggaus) talletetusta taidosta innostuneena ajattelin opettaa Kolan etsimään tavaroita luonnosta. Ajatuksena siis se, että jos joskus kadotan vaikka avaimeni johonkin, Kola osaa paikallistaa ne minulle metsästä.

Ensin harjoiteltiin ihan Ojangon hiekkakentällä sitä, että Kola hakeutuu avainten luokse. Pelkästä luokse menemisestä sai ensin naksun. Koska pelkkä luokse hakeutuminen on ihan liian helppoa eikä Kola tarvitse siihen oikein minkään valtakunnan älyllistä ponnistelua, vaikeutin heti reilulla käpälällä. En naksauttanutkaan avainten viereen hakeutumisesta enkä edes siitä, että Kola haroi avaimia tassullaan. Ja mitä siihen herra Kompressori? No se kaivelee aivojensa perämutkista sen reaktiotavan, jonka opetin sille 2 vuotta sitten sienikurssilla. :O Se kävi avainten viereen maahan niin, että avaimet jäivät nätisti etutassujen väliin. NAKS. Jesh. Palkkasin ensin namilla, mutta se ei jotenkaan nostanut kierroksia eikä saanut Kolaa innokkaasti etsimään. Vaihdoin lelupalkkaan ja kierrokset nousivat hienoisesti. Tehtiin aika monta toistoa hiekkakentällä ja välillä homma toimi paremmin, välillä huonommin. Kola kyllä takuulla haistoi avaimet, mutta ei niinkään innostunut merkkaamaan niitä. Tai sitten merkkasi, mutta vasta monien mutkien jälkeen.

Ajattelin, että jätän homman hautumaan ja vein pojat lenkille lähimetsään. Kuitenkaan en sitten osannut luopua harjoittelemisesta, joten ajattelin testata, miten Kola reagoi, jos vaihdankin yhteen parhaista palkoista ikinä: lentävään keppiin. Muutamien koukeroiden ja kiekeröiden kautta sain kuin sainkin Kolan etsimään avaimia metsästä, merkkaamaan ne maahan menolla tarkasti juuri siihen kohtaan, missä avaimet ovat. Palkaksi ensin kehuja, kun Kola pysyi merkkipaikalla ja sitten lentävä keppi. Mainiota! Keppi ja porkkana -keinoista Kolaan siis toimii _ehdottomasti_ paremmin keppi. :D

Tätä harjoittelua täytyy jatkaa heti tänään myöhemmin. Otan pelkän Komppusen lenkille ja keppi lentää ainoastaan löydettyjen ja merkattujen avainten jälkeen.

nokin suoritus valokuvina

2011-07-15T22:19:00.004+03:00

Miika tuli kameroineen paikalle. Sainpa kerrankin kuvia myös Nokin agilitysuorituksesta, kun kuvia on tähän asti ollut vain muiden suorituksista.. :)

HAU open (osa2) ja Kolan iltapuuhailua

2011-07-13T22:16:00.006+03:00

13.7. Hau Openin viimeinen osa. Tuloksena hylly. Putken väärä pää vei ja renkaalla tuli melkein törmäys.

+ Noki teki kontaktit jälleen hienosti.
+ Sain jarrutettua Nokia puomin ylösmenolle niin, että kisatilanteessa jarrutus tuntui HUOMATTAVALTA, mutta videossa se ei onneksi hyppää silmille. Osaan siis jarruttaa. Jes.
+ Kepit menivät hienosti, vaikka kannustin vain alussa.
+ Nokin kierrokset nousivat jälleen täydestä nollatilasta sopivaan kisavireeseen, kun käveltiin lähtöpaikalle.
+ Mokat olivat jälleen minun mokiani. Noki teki jälleen juuri sitä, mitä ohjasin.
+ Hyllystä huolimatta jatkoin hyvällä fiiliksellä ja tarkasti loppuun asti. En höllännyt tai lössähtänyt. Jes.

- En tajunnut vedättää kepeillä, vaikka alla oli hylly. (Uskalsin/tajusin kuitenkin testata kisatilanteessa keppien kannustamisen pois jättämistä. Siitä plussa minulle.)
- Oma ohjaaminen tai sen puute alkaa vähitellen nyppiä.
- Turhauttaa.
- Ärsyttää.

Ja silti tiedän, että tämä on _paaaaaljon_ parempi tilanne kuin se, että minun ohjaamiseni olisi hyvää ja tarkkaa ja oikeaa, mutta koira tekisi virheitä. (Esim. pudottelisi rimoja, olisi hidas, tekisi huonot kepit/kontaktit, ei innostuisi tekemään yhdessä, jne. jne.)

Ärsyttää silti. Ketä voisin syyttää?! Perhanan perhana. Itseäni.

------------------

Henkisen jäähdyttelyn lenkillä Kolan kanssa kisojen jälkeen tajusin, että olen opettanut Kolalle tokomaailmasta tutun tunnarin loistavan varmaksi suoritukseksi. Ainoa miinus lienee, että tunnarikapula tulee löytämisen jälkeen syödyksi.

parhaat lelut IKINÄ

2011-07-13T16:03:00.005+03:00

Sininen ja punainen reikäpallo ovat tämän hetken ihan ehdottomia lempileluja. Kola on tehnyt omaan siniseensä pieniä trimmausoperaatioita, mutta noin keskimäärin pallot ovat säilyneet kauemmin kuin olisin ikinä uskonut.

Onni on... pieni koira ja reikäinen pallo. (loput kuvat täällä)

kesävieras

2011-07-11T22:24:00.005+03:00

Krisse-akaattikotilo saapui sulostuttamaan arkeamme. Alkukesän se on kiertänyt luokkamme toisen aikuisen kanssa Suomea ja nyt on minun vuoroni ottaa huoltajuus haltuun.

Krisse on ollut luokkamme lemmikkinä pian 1,5 vuotta ja vaikkei Krissen kasvua päivittäin seurattuna huomaa, niin kuvista voi päätellä, että tuo on varmaankin kolminkertaistanut painonsa.

Vauva-Krisse kurottelee ja venyttelee dokumenttikameran paisteessa.

Krisse tänään. Kurkut (ja erityisesti niiden keskusta) ovat edelleen sen herkkua, mutta enää se ei mahdu millään istumaan yhden siivun päälle.

nokin kontaktitaival

2011-07-10T18:24:00.004+03:00

1. Kosketusalustan opettaminen (ennen 9kk:n ikää opetettu)
2. Kosketusalusta vauvapuomin alastulolle. Ei ainoaakaan ylösmenoa tai kokonaista puomia. Pelkkiä alasmenoja. Epäonnistumisien _vahva_ välttäminen. (9kk-12kk)
3. Oikean puomin alastuloa. Ei ainoaakaan kokonaista puomia. Edelleen vältellään epäonnistumisia. (12kk-14kk)
4. I-HAH:in alkeiskurssilla ensimmäisen kerran kokonainen puomi ja A. (14kk) Kosketusalusta vahvistamassa oikeaa suoritusta. Ei koskaan ilman kosketusalustaa.
5. Ajoittain ilman kosketusalustaa kokonaista puomia ja A:ta. Noki osaa hakeutua oikealle paikalle hyvin kosketusalustan kanssa ja ilmankin, mutta vaatii minut vierelleen. Ei omatoimista 2on2off-paikalle hakeutumista. (15kk-20kk)
6. Siirtyminen uuteen ajattelutapaan. Noki hakeutuu _itse_ oikealle paikalle. Minä en auta liikkeelläni vaan jään taakse seisomaan. Pelkkiä alastuloja, ei kokonaisia kontakteja. (melkein 20-21kk)

6a. etupalkka kahdella ihmisellä ja Noki lähellä oikeaa paikkaa, joten siirtyä tarvitsee vain vähän -> palkka tulee siltä, jota Noki ei katso
6b. etupalkka yhdellä ihmisellä ja minulla -> minä palkkaan kun Noki ei katso
6c. etupalkka piilossa siivekkeen takana -> vapauttava käsky VAIN, kun Noki katsoo eteenpäin

Näitä harjoituksia (6a,b,c) sekoitellaan treeneissä, ettei jämähdetä yhteen.

7. Uudistettu kontakti alkaa valmistua. (22kk->)

7a. etupalkka siivekkeen takana, koko puomi ja apuohjaaja varmistamassa, ettei palkalle pääse, jos tekee läpijuoksun -> vapauttava käsky VAIN, kun Noki katsoo eteenpäin
7b. etupalkka putken jälkeen
7c. etupalkka parin esteen jälkeen (apupalkkaaja)
7d. kontakti osana rataa, mutta myös _paljon_ pelkkiä kontaktitreenejä ja pelkkiä alastuloja -> apupalkkaaja kontaktin jälkeen palkkaamassa

---> Ainakin toistaiseksi ERITTÄIN varma kontakti. :)

Jos ja kun joskus tulevaisuudessa opetan pentukoiralle kontakteja, niin:

A) Teen kokonaisen puomin/keinun/A:n vasta, kun alasmeno on hallussa. Kyllä koira oppii tekemään kokonaisen esteen, vaikka sen suorittamisen harjoittelun jättäisi pitkällekin tulevaisuuteen. Kontakteja sitä vastoin on haasteellista opettaa kunnolla, jos koira kerta toisensa jälkeen tekee kokonaista kontaktiestettä väärin.

B) Jätän todennäköisesti kosketusalustan pois ja ohjaan koiran jollain muulla keinolla oikeaan paikkaan.

C) Käytän paljon apuohjaajia ja etupalkkaa, jotta koira ei hakeudu minuun kiinni liikaa.

agirotu 2011

2011-07-10T17:37:00.002+03:00

Lappeenrannassa käytiin kokeilemassa, miten surkean suorituksen voikaan tehdä. Noki meni ohi hypystä ja sukelsi edessä olevaan putkeen. -> hyl. No, jatkettava oli, koska kyse oli joukkuekisasta ja rata on tehtävä loppuun meni miten tahansa. Seuraavaksi kepit menivät väärältä puolelta, kun sähläsin jotain enkä edes huomannut, että menivät väärin. Siitä toinen hylly. Sitten repäisin Noki pois putken väärästä päästä oikein hartiavoimin. Noki sinkosi repäisyn ansiosta vastakkaiseen suuntaan A:n huipulle. Hylly. Ja menipä kai hypynkin jossain kohtaa väärään suuntaan. Hylly. Ja sitten taisi käydä jossain väärällä esteellä jossain kohtaa. Ja takaakiertoon meni, kun lähes potkaisin (eli estin koko hemmetin kropallani väärän suorituspuolen, kun alkoi _hieman_ jo hermostuttaa itseä se sähläyksen määrä).

Tuloksena noin sataviisi virhepistettä. ;)

Mutta koska ei ole mitään iloa pelkkiin mokiin tuijottamisessa, niin jotain hyvääkin:
Kontaktit sujuivat jälleen täydellisesti. :) Noki meni keinun ja A:n ripeästi ja pysähtyi juuri sinne mihin pitikin. Lisäksi loppusuoralla hankalassa lähestymiskulmassa ollut rengas (jonka oikein suorittamiseen en siis Nokin osalta vielä oikein täysin luota) meni hienosti, vaikka takaaleikkasin ja ennakko-oletus oli, että rengas ei varmaan tule menemään oikein. (Joo, tuolta pohjalta on hyvä valita ohjauskuviot..)

Pohjakosketus on nyt siis tehty. Tästä on suunta kai vain ylöspäin.

loma-emppu, loma-miika ja loma-koirat

2011-07-08T20:17:00.004+03:00

Mökillä ei aina ole pakko näyttää hyvältä. Kunhan tuntuu hyvältä, niin muulla ei liene niin väliä.. ;)

Käytiin Miikan ja koirien kanssa taas testailemassa kameran uimapukua. Hauskaa puuhaa ja koirat ovat tunnin polskimisen jälkeen totaalisen poikki.

Adoptiomatka

2011-07-07T14:43:00.004+03:00

Blogimaailma on jollain tapaa outo. Kirjoitan tänne asioita ja ne lukee joku, joka siten tietää minut, mutta jota minä en välttämättä lainkaan tiedä. "Sä et tunne mua, mutta mä tiedän sut", sanoi Tilli-perron omistaja Mikkelin kisoissa. Eikä tämä lausahdus ollut lainkaan ainoa laatuaan. :) "Ai tämä on se Noki! Olen lukenut siitä paljon!" Minun Nokini ja silti joku minulle ihan vieras tuntee sen. Tuntee koirani. Outoa.

Tietysti seuraan itsekin erinäisiä blogeja. Toki koiraihmisten kirjoituksia, mutta myös monia muita. Olen seurannut sivusta ja hiljaa kahden ihmiselämän päättymistä. Se on lähes absurdia. Olen myötäelänyt, vaikken oikeasti tunne.

Useamman vuoden ajan olen seuraillut myös Anna Pihlajaniemen - minulle täysin vieraan ja tähän asti nimettömän - ihmisen elämää Adoptiomatka-blogin kautta. Lopulta Adoptiomatka tuli tietyllä tavalla päätökseensä ja muuntui blogista kirjaksi.

Ja koska blogimaailma on outo, kävi lopulta niin, että Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka-kirja päätyi minulle arvosteltavaksi. Kops, sanoi postiluukku ja ruskeasta kirjekuoresta löytyi minulle lähetetty kirja. Minä en tunne Annaa eikä Anna tunne minua. Silti sain häneltä kirjan luettavakseni. Outoa.

Kirja tarjosi minulle jo ennakolta tutun tarinan. (Voinko sanoa noin? Eihän se ole tarina, vaan ihan totta. Ihan oikea elämä.) Kaikesta tuttuudestaan huolimatta koin suurta tarvetta kahlata sivut välittömästi läpi, jotta tarina saisi päätöksensä. Tuntui ahdistavalta lukea ensimmäisiä sivuja, kun tiesin, että tarinan päätös on vielä niin kovin kaukana. Jossain kohtaa alkoi ärsyttää. Hitaasti vuosien aikana luettuna blogi ei aiheuttanut ärsytystä. Mutta kahdessa päivässä luettuna tuntui, että viha-, suru-, kaipaus- ja pelkoajatuksia oli melkein liikaa. Eikö mitään positiivista? Ei hyvää ruokaa? Ei hyviä ystäviä? Ei mukavia reissuja? Ei ihania laiskotteluviikonloppuja? Pelkkää surua ja ahdistusta.

Ja silti tiesin järjellä ajateltuna, että kirja on vain siivu kirjoittajan elämää. Eihän minunkaan elämäni ole oikeasti pelkkää koirien kanssa puuhaamista. (Ainakaan ihan kokonaan.;) Nokin ja Kolan blogi tarjoaa lukijoille vain palan minua ja koiriani. Ei kokonaista minua tai kokonaisia koiriani.

Ahmin Adoptiomatkan läpi, jotta pääsisin tuntemaan helpotusta. Nyt se on ahmittu. On oikeastaan lähes mahdotonta kertoa mielipidettäni kirjasta. Voiko toisen elämästä kertoa mielipidettä? "Minun mielestäni sinun elämäsi oli aika ahdistava." tai "Mielestäni elämäsi oli jännä ja tykkäsin siitä!" Se ei tunnu ollenkaan asialliselta tai millään tapaa järkevältä.

Anna Pihlajaniemen elämä on Anna Pihlajaniemen oma ja hän on kertonut siitä niin kuin sen kokee ja elää. Kirjan/blogin kautta lukijana pääsin kurkistamaan adoptioprosessin etenemiseen ja niihin tunteisiin, mitä lastaan odottavat adoptiovanhemmat tuntevat. Pääsin tuntemaan surua ja lopulta silmät kyyneldyttävää iloa. Jotain tunnelmistani ja lukukokemuksestani varmaan kertoo myös se fakta, että olen seurannut kyseistä blogia vuosia ja yhä edelleen vierailen blogissa säännöllisesti. :)

Suosittelen tutustumaan!

HAU open

2011-07-04T23:01:00.010+03:00

Tänään käytiin kokeilemassa HAUn kisoja täällä Helsingissä. Rata oli ihan kiva ja väittäisin sen olleen rutkasti Mikkelin ratoja helpompi. Suoranaisia ansapaikkoja ei mielestäni ollut ainoatakaan, vaan linjat olivat aika letkeän yksioikoisia. Ihanneaika sitä vastoin oli tiukka: 40s.

Tänään ei jännittänyt kovinkaan pahasti, sillä ehdin seurailla rataa ja suorituksia kolmisen tuntia ennen omaa vuoroa.

Omalla vuorolla tuli tehtyä radan puolivälissä yksi ylläripylläriratkaisu, joka ei kuitenkaan maksanut yhtään virhepistettä - vaikka olisi kyllä erittäin hyvin voinut maksaa. Sen sijaan virhepistesaldo nousi vitoseen, kun ihan turhaan rynnistin keppien jälkeen hypylle ja liikkeeni pysähtyi kuin seinään, kun rata jatkuin kyseisen hypyn jälkeen takaisin tulosuuntaan. Mieleen jäivät Nokin ihmettelevät silmät, kun se kääntyi katsomaan, että "mihin hittoon mun siis pitää mennä, kun 20 sentin päässä kuonosta on hyppy, mutta sä lähdet rynnimään taaksepäin?!!" Ei kuitenkaan kääntynyt hypyltä pois, vaan lähinnä pysähdyksistä ponnahti ilmaan ja pudotti riman siinä samalla. Minun moka. Ja kultainen kiltti suloinen kuuliainen Noki noudatti ohjettani niin tarkasti kuin pystyi. Pysähtyi kun pysähdyin ja ponnisti niiltä jalansijoiltaan ilmaan, kun käskin.

Positiivista: 1) Taas tuli opittua yksi asia. Oma liike EI yksinkertaisesti VOI pysähtyä kuin seinään, jos on tarkoitus saada koira esteestä yli. Ihan turhaa ja väärin siis rynniä ja kiirehtiä seuraavalle esteelle koiran edellä, jos oma liikesuunta jatkuu esteen kohdalla koiran näkökulmasta muualle kuin eteenpäin.
2) Noki ei taaskaan mokannut. Noki teki juuri niin kuin ohjasin eikä pyrkinyt kehittelemään kirjaimellisesti _mitään_ omia ratkaisuja. Se toimii kuin junan vessa. Tai ainakin vielä toistaiseksi se tekee niin. :) Ja mikäpä sen parempaa. 3) Noki osasi relata omaa vuoroa odotellessa ja lähinnä nuokkui, kun oma vuoro vihdoin tuli. Lähtöpaikalle mennessä Nokin kone hyrähti täysille ja se puhkui menointoa. :) :)
4) Hypyt olivat kisatilanteessa ekaa kertaa 60 sentissä. Rimat eivät alkaneet putoilla viiden sentin noususta huolimatta.

Negatiivista: Tein jonkun tosi hämärän ja aivan suunnittelemattoman valssihässäkään ihan oudossa kohdassa, koska olikin _paaaaaljon_ nopeampi kuin luulin olevani. Luulin, että en välttämättä edes ehdi hakemaan Nokia putken jälkeen vaan joudun ehkä tekemään jonkun paniikkiratkaisun, mutta täysin yllättäen totesin olevanikin Nokin edellä ihan reilusti.

Lopputulemana siis 5 virhepistettä ja -0,10 sekuntia aliaikaa. :)

ai niin mitkä kontaktit..??

2011-07-04T13:14:00.002+03:00

Nokilla on käynyt kovalevyn formatointi tai aivosolut ovat muuten vaan formaliinissa. Voi pyhä perslihas. "Ai mikä hitsin 2on2off..? Mähän äiskä katos pysähyin tähän ja tota, tälleenhän tätä on aina tehty.. Ma ei puhuta enklanti, mita sa tarkoittaa 2on2off?"

Toisin sanoen tämän päivän HAU openin jälkeen palataan hinkkaamaan kontakteja taas perusteellisemmin. Sahanpurut ovat menneet viikossa homeeseen ja Noki pysähtyy kontaktilla liian ylös. Kuitenkin - kuin ihmeen kaupalla (IT'S A F*CKING MIRACLE!!) sahajauhot iskevät kipinää, kun tehdään pelkkää alastuloa. Silloin pystyy ja kykenee ja osaa ja tietää ihan heti, miten kontakti pitäisi tehdä.

Voihan löysä liha, mä sanon. ;)

Mikkeli 2.7.2011

2011-07-02T15:33:00.005+03:00

Mikkelin hyppäri.
Rata meni ihan kivasti aina toiselle putkelle asti. (Tosin Noki rysäytti aika pahan näköisesti renkaaseen, vaikka suorittikin sen ihan oikeasta reiästä..) Toisella putkella unohdin vetää Nokia pois putken lähimpänä olevasta päästä, joten Noki lipsahti väärään päähän. Hylly.
Positiivista: Kepit meni tosi kivasti ja oma fiilis oli, että "ei nää hyppärit ehkä ookaan ihan kauheita". ;)
Negatiivista: Noki astui pituuden päälle.
Erittäin negatiivista: Kun kuulin riman putoavan, oma keskittyminen meni ihan plörinäksi. Fiilis oli, että "äh, ihan sama" ja ehkä siitä syystä Iippa lipsahti putken väärään päähän, kun en enää keskittynyt.

Ensimmäinen agilityrata.
Rata vaikutti ihan kivalta, joskin löytyi monta ansapaikkaakin. Aikomus oli ensin mennä lähdössä esteiden oikeaa puolta, mutta suunnitelma oli pakko vaihtaa, kun totesin meitä edeltäneiden koirakkojen yksi toisensa perään menneen putkeen neloshypyn jälkeen. TARKOITUS oli tehdä takaaleikkaus nelos- ja vitoshypyn väliin, mutta unohdin sen täysin. Noki pääsi lukitsemaan kehän toisella puolella olleen putken ja sinkosi sinne. Hylly. Hyllytyksen jälkeen oma ohjaus oli taas ihan-mitä-sattuu -henkistä, vaikka mentiinkin videon katsottuani näköjään ihan niitä esteitä, mitä pitkin..;) Olisi-varmaan-pitänyt-keskeyttää-rata-eikä-jatkaa-sähläämistä -fiilis oli ennen videon katsomista, mutta eihän tuo nyt _niiiin_ pahalta näyttänytkään.
Positiivista: Kontaktit meni kivasti, Noki ei edes harkinnut karkaamista ennen lupaa. JA sain jarrutettua Nokia ylösmenoille niin, ettei se hypännyt kontakteista yli! Keinu oli ensimmäinen kontakti viikkoon ja olin melkein 100% varma, että Noki juoksee keinusta läpi. Ei juossut!
Negatiivista: Unohdin takaaleikkauksen ja kropalla painoin Nokin väärään putkeen. Menin kepeille ylimielisesti ja jätin kannustamatta keppien lopussa. Noki vissiin meni viimeisen välin väärin. Videosta en oikein näe tarkasti, mutta sellainen fiilis jäi, että kepeissä meni joku väärin lopussa.

Toinen agilityrata.
Rata oli muuten ihan mukava ja suhteellisen helppokin, mutta puomin jälkeen olleet kaksi putkea olivat harvinaisen v*ttumaisesti. Koiraa olisi pakko saattaa toisellekin putkelle, ettei oma liikesuunta käänny vetämään koiraa pois putkesta, mutta samalla olisi ihan sairas kiire hakemaan toisesta putkesta ulos sinkoavaa koiraa, että sen saisi käännettyä muurille. Todettiin Miian kanssa katsomossa minien ja medien perusteella, että ei ole mitenkään mahdollista, että ehdin hakemaan Nokia muurin puolelta, joten oli pakko tehdä sylkkäri toisen putken päähän. Vähän vaikeaa, mutta kylläpä tuo kääntyi ilman ylimääräisiä lenkuroita, vaikka käännös olikin melkoisen sekavaa touhua. Lisäksi olin niin keskittynyt toisen putken päässä tehtävään sylkkäriin, että unohdin ottaa Nokin ensimmäiseltä putkelta haltuun. Tiukka rääkäisy sai Nokin jättämään A:n suorituksen sittenkin sikseen ja palaamaan minua kohti. Huh.

Harmillisesti rääkäisen jotain MENEMENE-tyyppistä toiseksi viimeisen hypyn päällä. Noki kääntyy katsomaan ilmassa minua - ja rima putoaa. Toiseksi viimeinen este taas. No. Jäi hyvä mieli kuitenkin. :)

mökkihöperöt

2011-06-26T18:34:00.003+03:00

Iippa ja Kompressori, kesälomakoirat, jäivät Kangasniemelle mökkeilemään, kun omistaja suuntaa kuononsa kohti Ahvenanmaan pyöräteitä. Koirat saavat uurastaa ja puurtaa rankkaa mökkivahdin ja kapulankantajan hommaa ilman omistajaansa aina perjantaihin asti. Ja sen jälkeenkin pari päivää omistajan seurassa. Lauantaina tosin suunnataan Iippasen kanssa kuonot Mikkeliin ja käydään kokeilemassa kisakenttien kuntoa Kookoo99:n kisoissa kolmen startin verran. :)

Tuli muuten tässä juhannuksen aikana todettua, että Iippanen ei todellakaan ole mikään uskollisen ihmisen parhaan ystävän elävä esimerkkikappale. Olimme saaneet serkkusen koirineen kylään. Kun kotimökille lähdön hetki koitti, serkku lähti koiralaumansa kanssa kulkemaan alamäkeä parin sadan metrin matkan omalle mökilleen. Ja mitä tekee Iippa? Se marssii häntä pystyssä serkkuni koiralaumassa eikä edes vilkaise taakseen. Sinne meni. Seurasin hämmästyksen vallassa ikkunasta ja odotin, että ihan tuota pikaa takaisin kiitää mustavalkoinen salama. Ei varmaan muuten kiitänyt. Ehkä vartin päästä marssin serkkujen mökille katsomaan, että mitäs halvattua. Iippanen oli kuin kotonaan ja puuhaili serkkuni kanssa pihassa niitä näitä, kun villakoiralauma oli sisällä syömässä iltapalaansa eikä Iippasta oltu huolittu sisälle aterioimaan. Ei mitään kiirettä tai kaipausta mihinkään! Ei niin minkäänlaista. Sentään tuli häntä heiluen minua katsomaan, kun tulin pihaan.. 8I

Sama toistui seuraavana päivänä. Tällä kertaa Iippanen lähti jälleen häntä pystyssä eikä taakseen vilkaissut. Voi morjens! :D Törkeä otus. Iippanen viihtyi omatoimivierailulla puolisen tuntia, kunnes lähdin hakemaan kyläluutaa kotiin. Sillä olisi ollut ihan täydet mahdollisuudet laukata mökkitietä 15 sekunnissa kotimökille, mutta siitä huolimatta se valitsi jäädä kyläilemään. :D Mutta eipä se kuitenkaan ihan ilman seuraneitejä ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt villakoiralaumaa morjestamaan, vaan matkalle on tarvittu joku ystävällinen matkaseuralainen. Onneksi mökkitie ei ole vilkkaasti liikennöity valtaväylä, vaan päättyvänä tienä siinä kulkevat lähinnä meidän ja serkkujen perheen autot - ja nekin hölkkäysvauhtia.

Kola on käynyt serkkujen mökillä muistaakseni kerran vai kahdesti ilman lupaa, mutta se ei ole viihtynyt reissullaan montaakaan minuuttia ja on palannut nopeasti takaisin omaan pihaan. Nokilla sitä vastoin ei ole huolta siitä, että koti ja oma lauma katoaisivat yhtään mihinkään. (Tai sitten Nokin lauma ja koti ovat siellä, missä on ruokaa. Ja villakoirarikkaassa serkkujen mökissä totisesti koiranruokaa löytyy. Sen Noki, pieni murtovaras ja suursyömäri, jälleen kerran eilen totesi, murtautuessaan luvatta serkkujen mökillä koiranruokasäiliöön. GRRRRrrRrRR...)