lauantai 16. marraskuuta 2013

BATin kisoissa

Tänään tekeminen tuntui siltä, että jotain alkaa vihdoin olla tavoitettu ja opittu. Jotenkin tuntuu siltä, että Nokin ja minun yhteistyön perusteet alkavat olla hallussa. Monet kaarrokset valuvat ja minä rytmitän huonosti jne jne jne, mutta perustekeminen tuntuu hyvältä ja helpolta.

Hyppärillä rimat olivat tapissaan 65 cm:n korkeudessa. Ja ilmeisesti tästä syystä rimat sitten räiskyivät. Noki pudotti kolmessa kohdassa riman. Ja väittäisin, että nuo rimat eivät ainakaan kaikki olisi pudonneet, jos olisivat olleet 5 cm alempana. Rimat tippuivat tilanteissa, joissa en tee mitään erityisen kammottavia hirveyksiä, joten niiden olisi pitänyt pysyä. Täytyy ottaa kuusvitosia treeneihinkin taas, kun ei olla niitä tehty kai kesän SM-skabojen jälkeen.. Eka rata sujui siis riman putoamisia lukuunottamatta vaivattomasti ja ongelmitta. (Tykkäsin aivan hullusti tuosta loppusuorasta. Pussin aikana vaihdoin juoksutyylin puhtaasti minua hyödyttäväksi ja päätin luottaa siihen, että Noki kyllä suorittaa matkalla olevat esteet, vaikka minä käytän käsiäni vain oman vauhtini kiihdyttämiseen. Juoksin lujempaa kuin koskaan aikaisemmin aksakisoissa. :D Tuon lujempaa minä en tappijaloillani pääse.)

Toisella radalla oltaisiin tehty nolla, ellen olisi täysin turhaan kääntävää valssia tehdessäni käskyttänyt Nokin ollessa riman päällä "KIIPEE!" Täysin turha häiriö, täysin turha vitonen. Muuten rata oli jälleen sujuvaa menoa.

Kolmannella radalla pääsin kokeilemaan jotain, mitä en olekaan koskaan aiemmin tehnyt: layeroin tuomarin. Jep. Tuomari oli aivan keskellä juoksulinjaani, kun Noki juoksi puomilla. Minä halusin mennä seuraavalle hypylle tekemään päällejuoksua, joten olisi pitänyt saada juosta suorinta linjaa kohti sivussa olevaa hyppyä. Mutta jäi suunnitelmaksi, koska tuomari hölkkäsi täysin keskellä minun linjaani. Siinä juostessa hetket tuntuivat todella pitkiltä, kun kävin sisäistä pohdintaa, että kummalta puolelta ohitan edessä olevan tuomarin. Videolla tuo hetki on vain parin sekunnin mittainen. :D Onneksi Noki ei häiriintynyt, vaikka puomin alastulolla sen vieressä juokseekin yllättäen tuomari ja minä olen jossain ihan muualla. Noki jäi todella kiltisti puomin alastulolle ja vapautui käskystä. Minua nauratti jo siinä radalla juostessa tuomarin kiertäminen ja muurin ohjaamiseen keskittyminen meni aika plörinäksi. Sain homman kokoon vasta keinulla. Sitten keskityin vaikeaksi osoittautuneeseen keppien aloitukseen - ja unohdin vedättää niin, että pääsisin tekemään hyvän kääntävän valssin seuraavalle hypylle. Renkaalla Noki jostain syystä ponnistaa kauhean kaukaa ja rysäyttää renkaan palasiksi. Muuten rata oli jälleen kerran sujuvaa menoa.






Ja viimeisenä tuomarin leijeröinti:

Ei kommentteja: