sunnuntai 10. joulukuuta 2017

papu ja pika treenaa

Pikan tämän hetken tärkeimmät tavoitteet ovat juoksuA:n rutiinin hakeminen ja itsenäinen eteen irtoaminen. Näitä juttuja on helppoa ja kivaa treenata, eikä niiden treenaaminen vaadi jättimäisiä radanrakennusurakointeja. Tänään A osui aluksi varsinkin aika ylös, mutta kun otin lähetymiseen U-putken avuksi, kasvoi vauhti ja huipun ylityksen pituus sellaiseksi, että osumat olivat parempia. 

Papun kanssa työn alla on itsevarmuuden ja itsenäisen etenemisen vahvistaminen luukutusradoilla. Se saa pinkoa täysillä eteenpäin putkesta hyppyjen kautta seuraavaan putkeen. Sellaista suht aivotonta kivaa. :) Täytyy tosin jossain kohdassa ruveta miettimään, kuinka paljon vahvistan putkeen irtoamista enää lisää, sillä nytkin Papu palkkaa itse itseään putkiin ryntäilemällä.. :D 

Tämän lisäksi ollaan aloitettu 2x2-keppien treenaaminen ja palattu uudelleen keinun pariin. Keinulla tehtiin kesällä ja syksyllä kolisuttelutreeniä, mutta nyt siirryttiin tekemään madalletulla keinulla ihan kokonaista suoritusta. Tällä viikolla tehtiin alkuviikosta ensin 2o2o-temppua keinulla ja tänään saatiin etupalkka-avuksi Tea, joten tehtiin kokonaista keinua. Alkuviikosta Papu aavistuksen varoi keinun liikettä, kun ensimmäisellä suorituksella yllättyi alta putoavaa pintaa. Mutta tänään ei kyllä tuosta varomisesta ollut enää mitään jäljellä. Todella mainiosti tenava hakeutui keinun päähän ja vapautui vasta luvan saatuaan. Jeejee, hommat eteneenee! :) 

Ohjaustekniikoista harjoiteltiin Papun ja Pikan kanssa tällä viikolla takanaleikkausta. Pikan kanssa se sujui hämmentävän hyvin! Sen kanssa en takaa juuri ohjaile, kun mieluummin vedätän sen karvamoottorista edestä ohjaamalla kaiken vauhdin irti. Mutta takanaleikkausta käyttämällä treeneissä saan vahvistettua esteen lukitusta ja sitä, että ohjatusta tehtävästä ei luovuta, vaikka minä jäisin taakse. Pika on siis ottanut RÄYRÄYRÄY-huutokieltoja kisoissa, kun on kivempi huutaa minun jaloilleni kuin mennä itsenäisesti esteelle. Videolla olevassa treenissä minun jalkani ovat suorituksessa jo aivan totaalisen hapoilla, eikä Pika totta totisesti anna armoa, jos minä en juokse. Se vaihtaa hölkkään suorituksen lopussa, koska en vain enää pysty. :D 

Papun videolla takaakierto tuottaa haasteita, kun ympärillä on kaikkiaan 5 putken päätä, jotka imevät kuin magneetti, eikä neiti Teho pysty millään keskittymään hyppyyn, koska PUTKIA PUTKIA PUTKIA!! Verkolla saatiin hyppykin maailmankartalle. ;) 









Treenien päätteeksi asettelin ja kikkailin lauman jonoksi. Ja itsenikin yllättäen onnistuin tässä kikkailussa hämmästyttävän hyvin.

lauantai 9. joulukuuta 2017

nuoriso-osasto poseeraa

Papu ei enää ole niiiiin luikero. Pikkupäinen ja kevyt toki edelleen ja ehkä juuri ja juuri sen 11 kiloa. Mainio juniorijengi.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Papusen treeniasioita ja muuta

Aloitetaan sillä "muulla".

Pikan kanssa palattiin juoksuA:n pariin. :) Edellisillä kerroilla, kun ollaan otettu juoksuA käyttöön olen lopulta ollut aivan ahdistusmöykky, koska ei vaan toimi ja ärsyttää ja harmittaa ja paineistaa ja Pika tuijottaa minua A:n alastulolla ja huutaa ja hermostun eikä homma vaan toimi. No. Päätin luopua takaisin tuijottamisesta enkä edes yritä nähdä, osuiko vai ei. Katson sitten videolta. Lisäksi päätin luopua ahdistumisesta. Harmistus ja paineistuminen ei sovi alkuunkaan siihen ajatusmaailmaan, joka agilityyn mielessäni liittyy. Haluan lajin olevan nauttimista, iloa, itsensä haastamista, tyytyväisyyttä siitä, että uskalsi kokeilla, yhteissäveltä koiran kanssa, hauskoja hetkiä koiraihmisten parissa,... Joten jos juoksuA ei pidemmän päälle sittenkään toimi, ei hätää. Sitten palaamme tekemään pysäriä. :) Sen pituinen se. :)

Yllättävän hyvin Pika on palannut juoksemaan. Välillä pysäri palaa sen mieleen ja se tulee huipun jälkeen töpöttelemällä, mutta valtaosa suorituksista on (videolta jälkikäteen katsottuna) hyviä. Vielä kun vähän tulee itseluottamusta ja vauhtia huipun ylilentoon, niin se on siinä. :)

Sitten Papun treenailuja..

Papun kanssa ohjelmistossa on seuraavanlaista:

a) irtoamisen vahvistamista etenkin silloin kun minä jään taakse
Tänään harjoiteltiin tätä ja tätä pitää harjoitella jatkossakin. Papulle rohkea eteneminen minusta ohi kohti seuraavaa estettä. Nyt jäi ensimmäisillä yrityksillä ihmettelemään minun rytmiäni, kun se ei kiihdyttänyt kohti seuraavaa estettä (koska juoksin jo valmiiksi täysillä :D :D ).


b) kepit
2x2 -metodilla aloitetaan ja toki jatketaankin, jos toimii paremmin kuin Pikan kanssa aikanaan. Jos ei toimi, tehdään kujilla ja vinoilla.

c) kontaktit
Nämä nyt on ihan oma projektinsa. A:ta ei olla edes aloitettu, eikä aloitetakaan ihan hetkeen. Ensin pistetään kepit kuosiin ja sitten ryhdytään miettimään tätä asiaa. Puomille treeniä toki ja keinulle myös.

d) TÄSSÄ-ohjaus
Lähti sujumaan viime viikolla tosi mahtavasti Iinan treeneissä! Lisää tätä pikkutreeneinä mutta myös osana suurempaa kokonaisuutta.

e) serpentiini
-> poikittaisten hyppyjen osaamisen vahvistaminen

f) takaakiertojen vahvistaminen/ylläpito ja erottelu siihen, millä käskyllä lähetän hypylle ja millä lähetän takaakiertoon

g) ihmisnuoli/merkkaus
Tätä ei olla edes aloitettu.

h) loppusuora / eteen irtoaminen
Tätä pitäisi muistaa tehdä säännöllisesti!! Muista tehdä myös erotteluna sitä, että vaikka edessä on "loppusuora", se suoritetaan vain luvan kanssa.

i) putkijarru

j) niistojen vahvistaminen

k) takanaleikkausten harjoittelu

Onhan siinä jos jonkinlaista treenattavaa. :D Mutta nyt on taas treenioikeus seuran halliin talveksi, joten eiköhän tässä saada yhtä sun toista talvikauden aikana opiskeltua. :)

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

kisoja, puomia, treenejä

Nokin touhut

Noki on päässyt harmillisen vähän treenaamaan. Nokille ei ole viikottaista treenipaikkaa, joten sen treenit ovat omatoimitreenaamisen varassa. Nokin kanssa tehdään tällä hetkellä aivotreeniä, sillä tavoitteena on vahvistaa takaakiertojen sanallista käskyä. Tämäpä sitten olikin Nokista aivan todella vaikeaa. Se räkytti minulle ja vaahtosi. Silmät pullistellen ja läähättäen se yritti tajuta, miksen kerro liikesuunnalla tai edes painonsiirrolla, mitä siltä haluan. Sain sen lopulta irtoamaan siivekkeen taakse, mutta helppoa se ei ollut. :D

Tänään tehtiin toista kertaa tätä treeniä ja se sujui jo helpommin. Noki lähti huomattavasti helpommin tarjoamaan takaakiertoa. Tosin nyt oli ongelmana saada se kuuntelemaan erottelutreeninä annettua hyppykäskyä. Se lähti takaakiertoon ennen kuin vaivautui kuuntelemaan, mitä sille edes sanon. :D

Kisoissa Noki puolestaan toimii kuin junan vessa. Sen kanssa on taivaallisen helppoa tehdä. Ehdin ajatella. Ehdin ohjata toimintaani ja suunnitella, mitä teen seuraavaksi. Putkien aikana ehdin miettiä, mitä seuraavaksi olen tekemässä ja mitä pitää ottaa huomioon. Haun kisoissa lauantaina tehtiin kaksi nollaa, joista toinen oli hyvä ja toinen vähän rimpuilua. Hyllyradalla Noki hyppäsi yhden hypyn edestakaisin. Arvasin etukäteen, että se tekee niin, jos ohjaus mättää tippaakaan. Mätti se. Lisäksi Noki loikkasi A:n yhdellä alastulolaukalla, kun rytmitin liikkeeni huonosti A:lta kääntymisen ohjauksessa. Tehtiin A sitten uudestaan ja toisella suorituksella osasin rytmittää paremmin, joten Noki teki A:n oikein.

Pikan touhut

Pika on palannut kehään! Se on käynyt Iinan treeneissä nyt kaksi kertaa ja kerran Papun (hihihih) treeneissä. Ensimmäiset Iinan treenit olivat melkoista taistelua, kun Pika oli niin kädessä kiinni. Papun mölliratatreeneissä tehtiin irtoamista koko rahalla, joten seuraavat Iinan treenit menivätkin jo paljon paljon paremmin. Putkesta eteen irtoaminen ei sujunut, joten sitä ollaan nyt treenattu omatoimisesti pariin otteeseen. Kisoissa se teki ensimmäisellä radalla hyvää työtä, tosin päätti vapauttaa itsensä ensin turhan aikaisin A:lta ja sitten puomilta, minkä jälkeen se sai sylikyydin maaliin. Toisella radalla tehtiin nolla ja viimeinen rata meni varmaankin aavistuksen väsymyksen piikkiin Pikan osalta, sillä se oli vanha kunnon karjuva käsiin takertuva pokemon. :D

Papun puuhat

Papu on jatkanut puomitreeniä. Tehtiin tänään edelleen toistoja pelkällä alastulolla. Papu kestää hienosti pään yli lentävän lelun, eikä karkaa myöskään etupalkkaajan maahan pudottamalle lelulle. Testattiin sitä, että heitän lelun, kun Papu on liikkeessä puomin alastulolla. Se oli liian vaikea treeni, eikä Papu edes harkinnut pysähtymistä. Seuraavaksi olisi tarkoitus lisätä puomin ylösmeno minipöydälle ja ryhtyä vähitellen kokoamaan suoritusta ja lisäämään minun liikettä.

Kesän pentutreenit päättyivät möllirataan, ja voi pojat, miten hienosti Papu pisteli menemään. :) Se irtoaa todella hyvin putkiin. Loppusuoran hypyille irtoamista täytyy vahvistaa kuten myös putkelta eteenpäin irtoamista. Vauhtia löytyy, kääntyy kuin silakka, kiihtyy hienosti ja käyttää päätään, eikä vain pelkästään tohota menemään. Mainio pakkaus! :)

Treenin alla on myös välistävetoihin tulo ilman, että käännyn peruuttamaan. Tällä hetkellä Papulle on vielä aika vieras ajatus se, että se ei menisikään hyppyä joko takaakiertona tai suoraan edestä. Se siis lukitsee välistävedossa hypyn väärältä puolelta, eikä tule millään keinolla hypyn "väärälle" puolelle. :D Tätä on nyt kertaalleen käyty treenaamassa ja ainakin matalassa vireessä ja ilman vauhtia se alkoi tulla ohjaukseen. Vauhdin ja vireen nosto ei onnistune ihan heti, joten treenejä jatketaan. :) Lisäksi täytyy ryhtyä heti opettamaan Papua erottelemaan välistävetokäsky ja takaakiertokäsky, jotta sille tulee ymmärrys, mikä tarkoittaa välistävetoa ja mikä takaakiertoa.

Postauksen lopuksi Papun treenivideo ja Nokin ja Pikan nollaradat Haun kisoista. :)






sunnuntai 3. syyskuuta 2017

puomia jälleen

Tänään tehtiin puomitreeniä niin, että otin yhden puomin lankun ja Tea meni etupalkkaajaksi muutaman metrin päähän puomin eteen. Minulla ja Tealla oli samanlaiset lelut ja palkattiin joko niin että minä heitin lelun Papun pään yli eteen ja Papu sai vapautua käskystä. Tai sitten annoin vapautuskäskyn ja Tea pudotti lelun maahan. Papu kesti pään yli lelun lentämisen 100% varmuudella. Jessss! :) Lisäksi Papun fokus eteenpäin parani treenin aikana koko ajan ja viimeisen suorituksen se teki jo todella hyvällä ajatuksella. Eli meni päättäväisesti oikeaan paikkaan ja tuijotti vain eteenpäin, ei vilkuillut minua.

Ja se onkin tulevien treenikertojen ja oikeastaan koko puomitreenin tavoite. Että se pyrkii eteenpäin minusta huolimatta ja vapautuu vasta käskystä. Toiveissa on rakentaa Papulle vahva ajatus siitä, että se pyrkii puomin päähän ja etupalkka lentää pään yli, tai odottaa jossakin edessäpäin ilman että Papu täsmällisesti tietää palkan sijaintia. Tätä samaa toimintatapaa käytin myös Nokin kanssa ja ainakin Nokin kohdalla se tuotti ihan hillittömän hienosti toimivan puomisuorituksen. :) Ja itse asiassa myös Kolalla on yhä edelleen aivan tautisen hieno puomi. Se juoksee puomin päähän yksin, vaikka minä jäisin seisomaan toiseen päähän puomia, koska se tietää, että pään yli lentää palkkalelu, tai sitten pääsee jatkamaan rataa. :)

Tiistaina jatketaan tätä samaa treeniä. Vähitellen lisään häiriötä niin, että minä liikun eri suuntiin tai juoksen ohi. Tänään kävelin muutamien suoritusten aikana ohi ja ensimmäisellä kerralla tämä häiriö sai Papun karkaamaan. Lisäksi jossakin vaiheessa aika pian kontaktisuorituksen ja palkan väliin lisätään hyppy/putki/tms. ja kasvatetaan suoritettavan esteen pituutta niin, että minipöydälle laitetaan nojaamaan kumpikin lankku.

Hyvä mieli, jee. :)

aksaa kerrakseen

Papun kanssa tavoitteena on talven aikana rakentaa toimiva nopea pysäytyspuomi ja sitä kohti ollaan jo taivaltamassa. Torstaina kuitenkin meni sen verran penkin alle treenit, että päätin ottaa askelen taaksepäin. Papulla ei ollut ajatustakaan siitä, että puomin päässä pitäisi pysyä liimattuna juuri niin kauan, että vapautuskäsky kajahtaa ilmoille. Niinpä menin perjantaina Ojankoon seisoskelemaan samassa hengessä kuin aikanaan Nokin kanssa. :) Minä seisoin puomin reunalla ja oli Papun tehtävä toimia oikein. Ajatuksena on saada puomilla pysyminen muokattua "peliksi", jossa minä voin härkkiä ja häiritä sen verran kuin haluan ja Papun tehtävä on pitää takajalat tiukasti puomilla.

Aloitettiin sillä, että istuin maassa puomin edessä ja Papu ryhtyikin heti tarjoamaan 2o2o-temppua. Häiritsin vinkulelulla ja yritin saada pennun karkaamaan. Oltiin tehty samaa jo kotona sohvatyynyllä, joten nopeasti Papu tajusi jutun juonen. Ja hyvin se pysyikin. Parit kerrat karkasi, mutta palasi heti tarjoamaan puomia uudestaan. Lisäksi harjoiteltiin videolla näkyvää temppua eli että Papun pitää itsenäisesti tassutella 2o2o-paikalle ja pysyä siinä, vaikka heitän lelun pään yli etupalkaksi. Se oli selvästi edellistä treeniä vaikeampi ja sitä jatketaankin niin, että voin jatkossa heittää huoletta lelun Papun pään yli ja pentu pysyy siinä, missä pitääkin ja vapautuu vasta luvan kanssa.


Kolakin pääsi tekemään, vaikka sen kanssa aina vähän pelottaa, että se rikkoo itsensä. Se ei kroppaansa säästele, joten mitään kovin ihmeellistä en sen kanssa enää halua tehdä. Kolalle olen eläkevuosien aikana vahvistanut sitä, mitä olisi pitänyt vahvistaa sille jo aktiivivuosina. Eli vaadin sitä irtoamaan esteelle ilman minun apuani. Kolahan oli vahvasti iholle pyrkivä ja käteen takertuva ja se teki sen kanssa treenaamisesta ja kisaamisesta ajoittain haastavaa. Nyt se osaa irrota hypyille ja putkeen jo aika mainiosti vain minimaalisella ohjaamisella. :)


Pikakin pääsi aksaamaan! Jee! :) Ensimmäistä kertaa tauon jälkeen se pääsi tekemään muutaman kerrna puomia. Ja se tekikin ihan todella yllättävän hyvin! Olin valmistautunut aavistuksen siihen, että Pika arkailee puomia pitkän tauon jäljiltä. Mutta mitä vielä. Sehän meni suorastaan lujempaa kuin aiemmin. Ryhdyn nyt vähitellen lisäämään Pikan aksaamista ja otetaan mukaan hypyt ensi viikolla. Treenit pidän vielä aika lyhyinä ja yritän kasvattaa Pikan kuntoa kohti taukoa edeltävää aikaa. (Videon taustalla kuuluva karjaisu "EI!!!!" ei tule minun suustani vaan naapurikentällä joku karjaisee koiralleen.)


Tiistaina Papu oli jälleen Iinan treeneissä. Vitsit sentään, miten hauskaa sen kanssa onkaan treenata! Se on aivan raivoisa villipeppu, ja minun ei todellakaan auta jäädä pentuohjaamaan, koska HUISKIS! Se meni jo. Papu lukee esteitä edessään ihan hämmästyttävän hienosti. Sivuttaiset hypyt, jotka ovat olleet niin Nokille kuin Pikallekin vielä kolmosluokkaan noustuakin vaikeita, sujuivat Papulta jo nyt. Pieni ihme-eläin. :)

keskiviikko 23. elokuuta 2017

arkea ja juhlaa

Eilen tehtiin "Isojen tyttöjen" aksaa Papun kanssa. Se teki siis samaa treeniä kuin Noki - toki vain lyhyen pätkän radan varrelta, mutta kuitenkin! :) Ja voi vitsit mikä villipeppu se on. :D Ensinnäkin lelun saaminen pois Papulta on ihan oma juttunsa. Ei Papu ihan hirveästi karkuun juokse - saattaa kylläkin hetken laukata pitkin hallia lelu suussa. Mutta aika nopeasti se tulee luokse taistelemaan lelusta. Ja taistelua se tosiaan on. :D Ei se irrota otettaan oikein millään. Hirveän ärjynnän säestämänä vain nostaa kierroksiaan ja pureutuu leluun aina vain lujemmin, mitä hanakammin yritän saada lelun pois. Täytynee ryhtyä treenaamaan lelusta luopumista. Ja sitä että kun lelusta on irrotettu, ei voi siinä samassa silmänräpäyksessä pureutua leluun uudelleen vielä suuremmalla raivolla.

Ja minullahan eivät jalkojen reaktionopeudet riitä alkuunkaan siihen, mihin luulen niiden riittävän. Videolle ei päätynyt se kohta, missä lähetin Papun ekan hypyn takaakiertoon vain todetakseni, että olin auttamattoman edessä, kun Papu laskeutui, jolloin en edes nähnyt missä arvon villipeppu suihkii menemään, jolloin se kiersi minut jostain selän takaa huiskis vaan ja sinkoutui putkeen.. Se kiersi siivekkeen ihan todella paljon rivakammin kuin oletin. Toki rima on niin matala, ettei siitä tarvitse juuri yli hypätä, mutta kyllä tuo silakka myös kääntyy ihan siivekettä nuollen.

Aluksi Papu luukutti suorasta putkesta horisonttiin eikä todellakaan mennyt seuraavan hypyn siivekkeiden väliin - ei edes lähelle. Mutta kaksi kertaa palkkaamalla halutulle juoksulinjalle se muutti toimintansa. Sen jälkeen se tuli oikealle linjalle joka kerta.

Mutta on tuossa vielä tottumista. :D Papu liikkuu liukkaasti, kääntyy tiukasti, kiihtyy hetkessä. Täytyy panostaa itsenäiseen irtoamiseen, sillä minun kintuistani ei tuollaiseen kiihdyttelyyn ole.

Arkisen treenaamisen vastapainoksi on juhlaa, miten vahvasti ja innolla Pika on palannut leikkimään Papun kanssa. Kesän aikana se lähinnä irvi Papulle eikä lämmennyt yhtään Papun hassutteluille. Luulin, että Papu vaan nyt oli kasvanut ohi pentupaini-iän, eikä Pika enää ollut kiinnostunut leikkimään. Mutta totuus lienee, että painiminen ja leikkiminen aiheutti niskassa jotakin kurjia tuntemuksia, sillä nyt se leikkii joka päivä ja leikkituokiot kestävät ties miten pitkään. Äsken nuo hammastelivat toisiaan kai melkein vartin sulassa sovussa. :) Ihan hirmu mukavaa, että Peet viihtyvät noin hyvin yhdessä