perjantai 3. elokuuta 2018

Papun päivä

Herätään vasta ennen kymmentä ja aamuruoan jälkeen suunnataan suoraan Maijan, Mintun ja Ossin sekä Mökön ja Mustin seuraksi. Papulla on vauhti päällä. Se leikkii Malvan kanssa. Se hakee Ossin heittämän pallon. Se höseltää siellä ja täällä ja tuolla. Sitten se riehuu taas Malvan kanssa. Kerjää lounasta ja sen jälkeen välipalaa. Makaa hetken kyljellään, kun katsotaan Pyjamasankareita televisiosta. Ja sitten se taas puuhaa ja osallistuu.

Kolmeen mennessä se on touhunnut liki tauotta 4 tuntia. Tullaan kotiin ja vedetään henkeä 45 minuuttia. Sitten lähdetään Jakomäkeen Katjan lauman seurana ulkoilemaan. Papu luukuttaa reikä päässä joka suuntaan. Se ui, ui ja ui. Juoksee. Remu yrittää vokotella Papua, mutta homma kääntyy lopulta aika pitkälti siihen, että Remu ei enää jaksa, kun Papu ympärillä sinkoilee sinne ja tänne ja tuonne ja kiemurtelee selällään maassa ja haastaa Remua riehumaan vielä vähän lisää! Papu ei yhtään ymmärrä, että vokottelusta pitäisi hermostua. Eihän ole mitään hermostumisen syytä, jos kerrankin saa itselleen seuramiehen, joka hyrrää ympärillä innoissaan. Sehän on vain mahtava tilaisuus riehua!

Kuuden aikaan tullaan kotiin ja lepäillään pari tuntia. Sitten koirat autoon ja Luukkiin iltauinnille. Papu kiskoo Hepolampea kohti ja kuulostaa keuhkotautiselta. KRÖRGHHHH KRÖLGHGHHH LÄÄH LÄÄH!! Taas se ui. Kevyen näköisesti se kauhoo kerta toisensa perään hakemaan vedestä keppiä. Ja sitten kun keppiä ei enää heitetä, se touhuilee kepin kanssa rannalla ja odottaa, että ihmiset tulisivat pois vedestä. Ihmisten pukiessa Papu, Musti ja Mökö pistelevät villiä rallia ympäri metsää. Ja lammelta pois kävellessä Papu pinkoo tyylilleen uskollisena jokaista tieltä erkanevaa polkua kiiturina edestakaisin.
























Kymmenen aikaan illalla ollaan takaisin kotona.

..ja voi pojat. Papu on todellakin kaikkensa antanut. Se on raato. Se hengittää ja välillä avaa silmänsä seuratakseen, mihin liikun. Mutta se ei itse liiku. Ei se vaihda edes asentoa. Papunkin energialla on ääri ja laita. Ja tänään se todellakin pääsi tuuttaamaan jokaikisen energiapaukkunsa taivaan tuuliin.


maanantai 30. heinäkuuta 2018

kovaakovaakovaa!!

A-projekti etenee hurisemalla. Olen yllättänyt itseni nyt jo kahteen otteeseen sen kanssa, miten rohkeasti uskallan lähteä vaikeuttamaan tehtävää. Ensimmäisen kerran tarvitsin siihen henkistä tukea, mutta Aikin rohkaisemana keppiprojekti harppoi eteenpäin jättimäisin loikkauksin. Toisella kerralla pystyn jo itse näkemään, että "tätä on turha hinkata sen enempää, vaikeutetaan!" A aloitettiin toukokuun alkupuolella, kun tehtiin boksia keväisellä Ojangon parkkiksella parina päivänä. Sitten homma jäi lähestyvän loman kiireiden alle ja seuraavana kaiken huomion veivät kepit.

18 päivää sitten vihdoin sain aikaiseksi tarttua tuumasta toimeen ja ryhtyä opettamaan A:ta Papulle ihan oikeasti. Ensin piti rikkoa sen vakaa usko siihen, että jokaikisellä kontaktipinnalla kuuluu pysähtyä. Kun tämän sai tehtyä, on eteneminen ollut aivan yhtä pitkin harppauksin tapahtuvaa kuin kepeilläkin. Videoinneista päätellen noin viiden-kuuden treenin aikana ollaan päästy siihen tilanteeseen, että A eilen nostettiin täyteen korkeuteen ja aamupäivällä Katjan kanssa tehtiin 2 suoritusta täyskorkealla ja illalla Tean kanssa treenattiin lisää täyttä korkeutta.

Rutiini puuttuu toki vielä täysin, ja A:n ottaminen osaksi rataa ja ohjausten liittäminen A:lle ovat vielä vahvasti työn alla. Huipun ylittämisessä kävi eilen yksi "huisaatana"-tilanne, kun ihkaensimmäistä kertaa päästin Papun lähestymään A:ta putken kautta. Tulihan se sieltä - komealla kaarella suoraan alastulolle ilman välilaskuja.. Toisella suorituksella otin itseltäni vauhdin pois ja annettiin palaa. Papulla pysyy pää mukana tekemisessä, joten se korjasi huipun ylityksen järjelliseksi kahden laukan suoritukseksi. Onneksi.

Nyt haetaan tekemiseen rutiini, otetaan A osaksi kokonaista ratasuoritusta ja opetellaan kääntymään A:lta ainakin loivasti - ja sitten suunnataan ykkösluokkaan häntä pystyssä. Eiköhän me ennen elokuun syyskuuksi kääntymistä päästä kisakentille näyttämään, mistä meidät on tehty. :)


tiistai 24. heinäkuuta 2018

A etenee

Ollaan tämän kesän treenit painostettu miltei täysin esteosaamiseen. Ohjaamispuoli on sen seurauksena ajoittain vähän hakusessa, kun Papun itseluottamus on kasvanut ja se poimii esteitä ohjauksesta huolimatta. Ei olla käyty ohjatuissa treeneissä kohta pariin kuukauteen, mutta syksyn aikana ryhdytään taas panostamaan ohjauksen noudattamiseen. Nyt mennään vielä estepuolella, koska A pitäisi saada kisakuntoon.

Kepit ovat harpanneet ihan huimasti eteenpäin. Eikä olla niitä edes treenattu mökkikeikan jälkeen juurikaan. Toki ollaan tehty keppejä, kun on käyty treenaamassa, mutta määrä on niin vähäinen, etten voi uskoa, miten taitava Papu treenimäärään nähden jo on. Erilaiset lähestymiset täytyy vielä ottaa haltuun, mutta Papu on selvästi löytänyt tavan käyttää kroppaansa keppisuorituksessa.

Puomi ja keinu ovat ihan hyvässä vaiheessa. Puomiin tulee takuulla vielä vauhtia lisää, kunhan Papu oppii, että se on yksi este radan varrella ja homma jatkuu puomin jälkeenkin. Tähän asti puomi on ollut varmaankin 95% (luultavasti siis ihan liikaa) suorituksista vain yksittäinen este, mutta nyt olen pyrkinyt aktiivisesti tuomaan sen osaksi treenipätkiä.

A on sekin harpannut aimoannoksen eteenpäin. Nyt Papu tietää, että sen on tarkoitus juosta A:n läpi, eikä se edes harkitse pysähtymistä. Laukkamääräkin on oikea. Eilen Papu lennähti kertaalleen A:n huipun yli tyylillä "ohopsanssaa!" ja päätti heti seuraavalla korjata tekemisensä hallitummaksi. Kertaalleen se myös tarjosi loikkaamista. Tämän suorituksen jälkeen minun reaktioni oli jättää kehuminen ja palkkalelun repiminen pois (heitin pallon palkaksi, koska en persjätössä nähnyt, että se loikkasi - onneksi treeniseuralainen Aikki toimi silminäni), ja Papu korjasi suorituksensa myös tuossa tapauksessa seuraavalla yrityksellä oikeaksi. ..ja juuri tätä ominaisuutta Papussa rakastan! Se menee räkä poskella, mutta aivot toimivat silti.

Elokuun aikana pistetään A kuntoon ja sitten aletaan kiertää kisoja ihan juuri niin paljon kuin hyvältä tuntuu. :) Eli todennäköisesti viikonloput painottuvat siitä eteenpäin vahvasti tyttötiitiäisen kisamatkoihin.


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

A kuntoon, osa2

Tänään tehtiin Papun kanssa täysin litteäksi laskettua A:ta. Laitoin A:n sivuille siivekkeet ja siivekkeiden väliin riman niin matalalle, että se oli liki kiinni A:n pinnassa. Ja kuinka ollakaan, Papu pystyi nyt juoksemaan kontaktipinnan läpi boksin kautta! Sille on vaivatonta osua boksiin ja se tekee nätisti kolmella laukalla juuri niin kuin pitääkin. Kertaakaan se ei ole loikannut boksista yli ja suoritukset muuttuivat rennommiksi ja rennommiksi joka kerralla. Se ei myöskään kääntynyt katsomaan minua, vaikka hyvin tiesi, että eteen lentävä palkka on minulla. Sille on tullut vahva rutiini suorittaa asioita eteenpäin, mikä on ihan älyttömän jees.

Nyt tarvitsee nostaa A vähän kerrallaan ylös ja saada Papu luottamaan siihen, että "KOVAA!" -käskyllä on lupa luukuttaa menemään. Näyttäisi siltä, että Papu on juuri sopivan kokoinen suorittamaan A:n ilman että sen tarvitsee sen enempää venyttää kuin kootakaan laukkaansa. Se voi vain juosta.

tiistai 10. heinäkuuta 2018

projekti "A valmiiksi" ja eka kisastartti

Eilen käytiin testaamassa, miten Papu treeniolosuhteissa suoriutuu lujasta vauhdista lähestytyt kepit. Yhden virheellisen lähestymisen jälkeen se osasi koota itsensä toiseen väliin varsin ensiluokkaisesti! Hidastetusta videosta näkee, miten viimetinkaan se tosiaankin jättää jarruttamisen, mutta se jarruttaa juuri sopivasti eikä ongelmia toiseen väliin taipumisessa ole kovasta vauhdista huolimatta. Jes. :)

Tänään palattiin juoksuA:n kimppuun. Yritin naksutella Papulle loivalla A:lla boksin läpi juoksemista, mutta eihän siitä tullut YHTÄÄN mitään. :D Papulle on taottu aivoihin niin vahvaksi pysähtyminen, että sen oli aivan mahdotonta rikkoa tuota sääntöä. Sille oli kuitenkin maailman helpointa suorittaa tasaisella kahden hypyn ja boksin avulla A:n suoritukseen tarvittavat laukat, joten eiköhän tästä hyvä tule, kunhan saan neiti Tunnollisen ymmärtämään, että boksin kanssa saa juosta kontaktista läpi. :) Testataan huomenna ihan litteää A:ta ja hyppyjä A:n pinnalla, jolloin ehkä rikotaan tarpeeksi kontaktiesteen vaikutelmaa, jolloin voitaisiin siitä siirtyä kohti korotettua A:ta ja siitä täysikorkeaan esteeseen. Ainakin Nokille litteä A + hypyt sen päällä olivat tarpeeksi erilainen kokemus ja se pystyi menemään kontaktista läpi.

Viikonloppuna mennään toisiin virallisiin. Ekoista jäi niin hitsin hyvä mieli, että innolla jo odottelen viikonloppua. Papun kanssa on ihan hurjan hauskaa, ja vaikkei me osata vielä kaikkea - todellakaan - me osataan jo vaikka mitä. Itseäni taputtelen selkään siitä, että en sortunut ekassa startissa pentuohjailuihin tai varmisteluihin, vaan mentiin rohkeasti tekemään sitä, mitä halutaan, eikä sitä, mikä on tulosvarminta. Esimerkiksi alussa uskalsin kokeilla sellaista ohjausta, joka voisi hyvinkin tuottaa suuria ongelmia kokemattomalle koiralle: hypytin Papun kohti "seinää" ekan esteen yli. Irrotin siis yksin tekemään ekan hypyn kentästä pois päin. Halusin kokeilla, vaikkei se varmasti nopein vaihtoehto ollutkaan. Halusin tietää, irtoaako se hypylle ja tekeekö se niin kuin se treeneissä tekisi: irtoaisi ilman mitään ongelmia. Ja tekihän se! Ihan huippufiilis, kun uskalsin kokeilla. Putkesta kääntyminen ei edelleenkään ole meidän osaamisalueellamme.. Eipä sitä olla treenattukaan, joten asia ei suoranaisesti yllättänyt. Maalissa Papu raivosi lelun kanssa kuin heikkopäinen tappaja. :D Se sai ihan selvästi kisafiiliksestä kiinni ja purki fiilistä maalissa lelun repimiseen.

Kepit eivät vielä onnistuneet osana rataa, mutta eiköhän sekin aika ole ihan pian edessä. Ja vaikkeivät kepit onnistuneet osana rataa, ne olivat yksittäisenä esteenä suoritettuna mageat! Papu ei häiriintynyt yhtään, että tein liikkuvan valssin keppien aikana, vedätin ja irtosin sivusuunnassa. Aika monta häiriötä pikkukoiraselle ensimmäisiin kisoihin! Mutta uskalsin pistää sen häiriöiden alle, koska varmistelu tuossa tilanteessa olisi ollut informaatioköyhää nössöilyä. ;) Paljon valaisevampaa oli haastaa Papua ja saada se tieto, että se kestää häiriöitä myös kisafiiliksessä.


keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

voi papu :D

Keppiprojekti etenee harppauksin. Eilen käytiin mökillä treenaamisen jälkeen kokeilemassa, miten pujottelu suorilla puukepeillä sujuu. Se kun on aika eri juttu puikata vinksottavilla ja joustavilla muovikepeillä verrattuna jäykkiin suorana pysyviin keppeihin. Ajattelin, että varmasti ollaan edetty, mutta nähtäväksi jää, kuinka haastavana Papu suorat puukepit kokee.

No eihän se kokenut. Se karkasi kepeille jo ennen kuin ehdin sanoa "kissa". Tai mitään muutakaan. Pujottelusta puuttui täysin vauhti, koska Papu tajusi itsekin, että palkkaava henkilö on vielä aivan kuutamolla eikä kukaan ole edes käskenyt pujottelemaan. :D Mutta niin vaan Lady Brown puikkasi alusta loppuun asti. Palkkasin tietenkin hihkuen ilosta, koska se selvisi urakasta täysin ilman minun, etupalkkaajan tai ohjurien tukea. :) Kokeiltiin sitten ihan hallitusti ja yhteistuuminkin. Karoliina seisoi etupalkkaajan roolissa keppien päässä. Siivekkeen takaakierron kautta tehdyt suoritukset olivat kerrassaan mainioita! Juoksin ohi ja vedätin niin paljon kuin ehdin. Ei ongelmaa. Lähetin tekemään yksin. Ei ongelmaa. Sivulaukkasin Papun vieressä ja kosketin kädellä maata keppien aikana. Ei ongelmaa.

Seuraavaksi täytyisi kai ryhtyä urakoimaan A:n kimpussa, että saataisiin koko estepaketti kasaan lopultakin.

----------------

Tänään katselin, kun Papu juoksi. Oltiin Miikan ja Miskan kanssa metsälenkillä. Ja Papu juoksi. Ja juoksi. Kieli roikkui miltei kirjaimellisesti vyön alla, ja silti se vaan pinkoi menemään riemukas ilme kasvoilla. Ei se kaivannut seuraa mukanaan juoksemaan, koska kyse ei ollut leikkimisestä. Se oli silkkaa kropan käytön riemua. Ja sitä Papu harrastaa oikeastaan ihan jokaisella metsälenkillä. Se kiihdyttää, jarruttaa, kääntyy, kumartuu, ponnistaa liikkeelle, kiihdyttää, kääntyy ja juoksee taas.

Se on omaperäisyydessään, vilkkaudessaan ja äänekkyydessään mitä hauskin tapaus. Se ei ole mikään sopuisuuden multihuipentuma vieraiden koirien osalta. Parhaiten sen sävelet soivat yhteen niiden koirien kanssa, joilla on ns. "munaa" tai joilla on iän mukanaan tuomaa luontaista auktoriteettia. Se ei ole eläessään tapellut yhdenkään koiran kanssa, mutta hihnassa se herkästi ärjähtää vieraalle koiralle. Tästä harjoitellaan eroon pääsemistä, koska kyse on kerrassaan typerästä tavasta. Ja onneksi Papu ainakin tähän asti on irti ollessaan tullut juttuun ihan kaikkien tapaamiensa koirien kanssa sukupuoleen ja ikään katsomatta.

Tuttujen koirien kanssa Papu on mitä luotettavin. Se rakastaa peuhaamista eikä sen kuppi ole mennyt nurin edes silloin, kun Arpa murjaisee käsilaukulla päähän. :D

Ja ihmisten kanssa.. Voi Papu! Ihmisten kanssa se on maailman hurmaavin pikkukoiranen. Ei se ole mikään liehakoiva mielistelijä - ei alkuunkaan. Eikä se välttämättä edes hae ihmisten huomiota (paitsi minun :D ). Mutta se rakastaa siliteltävänä olemista, jos vain malttaa pysähtyä siliteltäväksi, se ei arastele ketään ja ennen kaikkea se RAKASTAA ihmisiä, jotka leikkivät sen kanssa taisteluleikkejä tai antavat namia. Sen voi huoletta ottaa mihin vain mukaan, ja se on turvallinen ja luotettava. Ja toki äänekäs ja vilkas. ;)

Kotikoirana Papu ei ole mikään maailman helpoin yksilö. Se haluaa tehdä, osallistua, nähdä, kokea, haistaa, maistaa, liikkua. Sille rauhoittuminen ja tylsyys on vastenmielistä, tosin kotioloissa se kyllä pystyy varsin mallikelpoisesti kumpaankin olosuhteiden pakosta. Kola ei salli kotona sähläämistä ja häröilyä, koska pienessä kodissani tilaa sellaiselle ei yksinkertaisesti ole. Jos tilaa ja ennen kaikkea tilaisuus olisi, Papu kyllä mielellään touhuaisi aamusta iltaan ja illasta milteipä aamuunkin. Noki, Kola ja Pika ovat rauhoittumisen ja tylsyyden siedon osalta huomattavasti helpompia tapauksia. Ne rauhoittuvat ihan omatoimisesti missä tahansa tilanteessa, jos ollaan paikallaan ja näyttää siltä, että mitään ei tapahdu. Papu ei sellaista osaa. Sen vilkkaus näkyy touhuiluna. Olen aivan varma, että koulutuksella olisi voinut vaikuttaa touhuilun määrään, mutta sellainen koulutus on jäänyt minulta tekemättä, koska en kai koe toimintaa riittävän häiritseväksi puuttuakseni siihen..

Kaikissa elävissä organismeissa on omat virheensä, sillä täydellistä ei ole olemassakaan. Papun kauneusvirheet ovat sen vilkkaudessa, äänekkyydessä ja tarpeessa ärvähtää koiralle hihnatilanteessa.

Mutta vaikka vilkkaus välillä kallistuu miltei häiritsevän puolelle ja meteli on melkoinen, Papu on minun käteeni juuri sellainen koira, jonka halusinkin saada:

Sen sydän on kultaa, sen moottori on titaania, sen kroppa on elohopeaa ja sen taisteluhalu on dynamiittia.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

keppiprojekti etenee jälleen

Tasan kaksi viikkoa on nyt puuhattu keppien parissa ohjureiden tukemana. Ja hyvältä alkaa näyttää!

Käytiin Ojangossa muutamat kerrat tekemässä ja sitten olikin jo juhannus, joten tultiin mökille jatkamaan pihatreenejä. Laitoin aluksi pihakepit vinoiksi, jolloin tekeminen on helpompaa ja nopeampaa. Niillä tehtiin jokunen päivä.




Ohjureita laitan tarvittaessa alkuun tai loppuun. Häiriönä olen mökkiolosuhteissa käyttänyt lähinnä sijantiani ja liikettäni. Kun palataan treenikentille, täytyy palautella ohjureita takaisin ja tehdä vielä haastavampia häiriöitä. Tällä hetkellä esimerkiksi Papua vastaan käveleminen onnistuu vain etupalkan kanssa. Myös lelun heittäminen suorituksen aikana saa Papun poistumaan kepeiltä kesken.