sunnuntai 24. syyskuuta 2017

kisoja, puomia, treenejä

Nokin touhut

Noki on päässyt harmillisen vähän treenaamaan. Nokille ei ole viikottaista treenipaikkaa, joten sen treenit ovat omatoimitreenaamisen varassa. Nokin kanssa tehdään tällä hetkellä aivotreeniä, sillä tavoitteena on vahvistaa takaakiertojen sanallista käskyä. Tämäpä sitten olikin Nokista aivan todella vaikeaa. Se räkytti minulle ja vaahtosi. Silmät pullistellen ja läähättäen se yritti tajuta, miksen kerro liikesuunnalla tai edes painonsiirrolla, mitä siltä haluan. Sain sen lopulta irtoamaan siivekkeen taakse, mutta helppoa se ei ollut. :D

Tänään tehtiin toista kertaa tätä treeniä ja se sujui jo helpommin. Noki lähti huomattavasti helpommin tarjoamaan takaakiertoa. Tosin nyt oli ongelmana saada se kuuntelemaan erottelutreeninä annettua hyppykäskyä. Se lähti takaakiertoon ennen kuin vaivautui kuuntelemaan, mitä sille edes sanon. :D

Kisoissa Noki puolestaan toimii kuin junan vessa. Sen kanssa on taivaallisen helppoa tehdä. Ehdin ajatella. Ehdin ohjata toimintaani ja suunnitella, mitä teen seuraavaksi. Putkien aikana ehdin miettiä, mitä seuraavaksi olen tekemässä ja mitä pitää ottaa huomioon. Haun kisoissa lauantaina tehtiin kaksi nollaa, joista toinen oli hyvä ja toinen vähän rimpuilua. Hyllyradalla Noki hyppäsi yhden hypyn edestakaisin. Arvasin etukäteen, että se tekee niin, jos ohjaus mättää tippaakaan. Mätti se. Lisäksi Noki loikkasi A:n yhdellä alastulolaukalla, kun rytmitin liikkeeni huonosti A:lta kääntymisen ohjauksessa. Tehtiin A sitten uudestaan ja toisella suorituksella osasin rytmittää paremmin, joten Noki teki A:n oikein.

Pikan touhut

Pika on palannut kehään! Se on käynyt Iinan treeneissä nyt kaksi kertaa ja kerran Papun (hihihih) treeneissä. Ensimmäiset Iinan treenit olivat melkoista taistelua, kun Pika oli niin kädessä kiinni. Papun mölliratatreeneissä tehtiin irtoamista koko rahalla, joten seuraavat Iinan treenit menivätkin jo paljon paljon paremmin. Putkesta eteen irtoaminen ei sujunut, joten sitä ollaan nyt treenattu omatoimisesti pariin otteeseen. Kisoissa se teki ensimmäisellä radalla hyvää työtä, tosin päätti vapauttaa itsensä ensin turhan aikaisin A:lta ja sitten puomilta, minkä jälkeen se sai sylikyydin maaliin. Toisella radalla tehtiin nolla ja viimeinen rata meni varmaankin aavistuksen väsymyksen piikkiin Pikan osalta, sillä se oli vanha kunnon karjuva käsiin takertuva pokemon. :D

Papun puuhat

Papu on jatkanut puomitreeniä. Tehtiin tänään edelleen toistoja pelkällä alastulolla. Papu kestää hienosti pään yli lentävän lelun, eikä karkaa myöskään etupalkkaajan maahan pudottamalle lelulle. Testattiin sitä, että heitän lelun, kun Papu on liikkeessä puomin alastulolla. Se oli liian vaikea treeni, eikä Papu edes harkinnut pysähtymistä. Seuraavaksi olisi tarkoitus lisätä puomin ylösmeno minipöydälle ja ryhtyä vähitellen kokoamaan suoritusta ja lisäämään minun liikettä.

Kesän pentutreenit päättyivät möllirataan, ja voi pojat, miten hienosti Papu pisteli menemään. :) Se irtoaa todella hyvin putkiin. Loppusuoran hypyille irtoamista täytyy vahvistaa kuten myös putkelta eteenpäin irtoamista. Vauhtia löytyy, kääntyy kuin silakka, kiihtyy hienosti ja käyttää päätään, eikä vain pelkästään tohota menemään. Mainio pakkaus! :)

Treenin alla on myös välistävetoihin tulo ilman, että käännyn peruuttamaan. Tällä hetkellä Papulle on vielä aika vieras ajatus se, että se ei menisikään hyppyä joko takaakiertona tai suoraan edestä. Se siis lukitsee välistävedossa hypyn väärältä puolelta, eikä tule millään keinolla hypyn "väärälle" puolelle. :D Tätä on nyt kertaalleen käyty treenaamassa ja ainakin matalassa vireessä ja ilman vauhtia se alkoi tulla ohjaukseen. Vauhdin ja vireen nosto ei onnistune ihan heti, joten treenejä jatketaan. :) Lisäksi täytyy ryhtyä heti opettamaan Papua erottelemaan välistävetokäsky ja takaakiertokäsky, jotta sille tulee ymmärrys, mikä tarkoittaa välistävetoa ja mikä takaakiertoa.

Postauksen lopuksi Papun treenivideo ja Nokin ja Pikan nollaradat Haun kisoista. :)






sunnuntai 3. syyskuuta 2017

puomia jälleen

Tänään tehtiin puomitreeniä niin, että otin yhden puomin lankun ja Tea meni etupalkkaajaksi muutaman metrin päähän puomin eteen. Minulla ja Tealla oli samanlaiset lelut ja palkattiin joko niin että minä heitin lelun Papun pään yli eteen ja Papu sai vapautua käskystä. Tai sitten annoin vapautuskäskyn ja Tea pudotti lelun maahan. Papu kesti pään yli lelun lentämisen 100% varmuudella. Jessss! :) Lisäksi Papun fokus eteenpäin parani treenin aikana koko ajan ja viimeisen suorituksen se teki jo todella hyvällä ajatuksella. Eli meni päättäväisesti oikeaan paikkaan ja tuijotti vain eteenpäin, ei vilkuillut minua.

Ja se onkin tulevien treenikertojen ja oikeastaan koko puomitreenin tavoite. Että se pyrkii eteenpäin minusta huolimatta ja vapautuu vasta käskystä. Toiveissa on rakentaa Papulle vahva ajatus siitä, että se pyrkii puomin päähän ja etupalkka lentää pään yli, tai odottaa jossakin edessäpäin ilman että Papu täsmällisesti tietää palkan sijaintia. Tätä samaa toimintatapaa käytin myös Nokin kanssa ja ainakin Nokin kohdalla se tuotti ihan hillittömän hienosti toimivan puomisuorituksen. :) Ja itse asiassa myös Kolalla on yhä edelleen aivan tautisen hieno puomi. Se juoksee puomin päähän yksin, vaikka minä jäisin seisomaan toiseen päähän puomia, koska se tietää, että pään yli lentää palkkalelu, tai sitten pääsee jatkamaan rataa. :)

Tiistaina jatketaan tätä samaa treeniä. Vähitellen lisään häiriötä niin, että minä liikun eri suuntiin tai juoksen ohi. Tänään kävelin muutamien suoritusten aikana ohi ja ensimmäisellä kerralla tämä häiriö sai Papun karkaamaan. Lisäksi jossakin vaiheessa aika pian kontaktisuorituksen ja palkan väliin lisätään hyppy/putki/tms. ja kasvatetaan suoritettavan esteen pituutta niin, että minipöydälle laitetaan nojaamaan kumpikin lankku.

Hyvä mieli, jee. :)

aksaa kerrakseen

Papun kanssa tavoitteena on talven aikana rakentaa toimiva nopea pysäytyspuomi ja sitä kohti ollaan jo taivaltamassa. Torstaina kuitenkin meni sen verran penkin alle treenit, että päätin ottaa askelen taaksepäin. Papulla ei ollut ajatustakaan siitä, että puomin päässä pitäisi pysyä liimattuna juuri niin kauan, että vapautuskäsky kajahtaa ilmoille. Niinpä menin perjantaina Ojankoon seisoskelemaan samassa hengessä kuin aikanaan Nokin kanssa. :) Minä seisoin puomin reunalla ja oli Papun tehtävä toimia oikein. Ajatuksena on saada puomilla pysyminen muokattua "peliksi", jossa minä voin härkkiä ja häiritä sen verran kuin haluan ja Papun tehtävä on pitää takajalat tiukasti puomilla.

Aloitettiin sillä, että istuin maassa puomin edessä ja Papu ryhtyikin heti tarjoamaan 2o2o-temppua. Häiritsin vinkulelulla ja yritin saada pennun karkaamaan. Oltiin tehty samaa jo kotona sohvatyynyllä, joten nopeasti Papu tajusi jutun juonen. Ja hyvin se pysyikin. Parit kerrat karkasi, mutta palasi heti tarjoamaan puomia uudestaan. Lisäksi harjoiteltiin videolla näkyvää temppua eli että Papun pitää itsenäisesti tassutella 2o2o-paikalle ja pysyä siinä, vaikka heitän lelun pään yli etupalkaksi. Se oli selvästi edellistä treeniä vaikeampi ja sitä jatketaankin niin, että voin jatkossa heittää huoletta lelun Papun pään yli ja pentu pysyy siinä, missä pitääkin ja vapautuu vasta luvan kanssa.


Kolakin pääsi tekemään, vaikka sen kanssa aina vähän pelottaa, että se rikkoo itsensä. Se ei kroppaansa säästele, joten mitään kovin ihmeellistä en sen kanssa enää halua tehdä. Kolalle olen eläkevuosien aikana vahvistanut sitä, mitä olisi pitänyt vahvistaa sille jo aktiivivuosina. Eli vaadin sitä irtoamaan esteelle ilman minun apuani. Kolahan oli vahvasti iholle pyrkivä ja käteen takertuva ja se teki sen kanssa treenaamisesta ja kisaamisesta ajoittain haastavaa. Nyt se osaa irrota hypyille ja putkeen jo aika mainiosti vain minimaalisella ohjaamisella. :)


Pikakin pääsi aksaamaan! Jee! :) Ensimmäistä kertaa tauon jälkeen se pääsi tekemään muutaman kerrna puomia. Ja se tekikin ihan todella yllättävän hyvin! Olin valmistautunut aavistuksen siihen, että Pika arkailee puomia pitkän tauon jäljiltä. Mutta mitä vielä. Sehän meni suorastaan lujempaa kuin aiemmin. Ryhdyn nyt vähitellen lisäämään Pikan aksaamista ja otetaan mukaan hypyt ensi viikolla. Treenit pidän vielä aika lyhyinä ja yritän kasvattaa Pikan kuntoa kohti taukoa edeltävää aikaa. (Videon taustalla kuuluva karjaisu "EI!!!!" ei tule minun suustani vaan naapurikentällä joku karjaisee koiralleen.)


Tiistaina Papu oli jälleen Iinan treeneissä. Vitsit sentään, miten hauskaa sen kanssa onkaan treenata! Se on aivan raivoisa villipeppu, ja minun ei todellakaan auta jäädä pentuohjaamaan, koska HUISKIS! Se meni jo. Papu lukee esteitä edessään ihan hämmästyttävän hienosti. Sivuttaiset hypyt, jotka ovat olleet niin Nokille kuin Pikallekin vielä kolmosluokkaan noustuakin vaikeita, sujuivat Papulta jo nyt. Pieni ihme-eläin. :)

keskiviikko 23. elokuuta 2017

arkea ja juhlaa

Eilen tehtiin "Isojen tyttöjen" aksaa Papun kanssa. Se teki siis samaa treeniä kuin Noki - toki vain lyhyen pätkän radan varrelta, mutta kuitenkin! :) Ja voi vitsit mikä villipeppu se on. :D Ensinnäkin lelun saaminen pois Papulta on ihan oma juttunsa. Ei Papu ihan hirveästi karkuun juokse - saattaa kylläkin hetken laukata pitkin hallia lelu suussa. Mutta aika nopeasti se tulee luokse taistelemaan lelusta. Ja taistelua se tosiaan on. :D Ei se irrota otettaan oikein millään. Hirveän ärjynnän säestämänä vain nostaa kierroksiaan ja pureutuu leluun aina vain lujemmin, mitä hanakammin yritän saada lelun pois. Täytynee ryhtyä treenaamaan lelusta luopumista. Ja sitä että kun lelusta on irrotettu, ei voi siinä samassa silmänräpäyksessä pureutua leluun uudelleen vielä suuremmalla raivolla.

Ja minullahan eivät jalkojen reaktionopeudet riitä alkuunkaan siihen, mihin luulen niiden riittävän. Videolle ei päätynyt se kohta, missä lähetin Papun ekan hypyn takaakiertoon vain todetakseni, että olin auttamattoman edessä, kun Papu laskeutui, jolloin en edes nähnyt missä arvon villipeppu suihkii menemään, jolloin se kiersi minut jostain selän takaa huiskis vaan ja sinkoutui putkeen.. Se kiersi siivekkeen ihan todella paljon rivakammin kuin oletin. Toki rima on niin matala, ettei siitä tarvitse juuri yli hypätä, mutta kyllä tuo silakka myös kääntyy ihan siivekettä nuollen.

Aluksi Papu luukutti suorasta putkesta horisonttiin eikä todellakaan mennyt seuraavan hypyn siivekkeiden väliin - ei edes lähelle. Mutta kaksi kertaa palkkaamalla halutulle juoksulinjalle se muutti toimintansa. Sen jälkeen se tuli oikealle linjalle joka kerta.

Mutta on tuossa vielä tottumista. :D Papu liikkuu liukkaasti, kääntyy tiukasti, kiihtyy hetkessä. Täytyy panostaa itsenäiseen irtoamiseen, sillä minun kintuistani ei tuollaiseen kiihdyttelyyn ole.

Arkisen treenaamisen vastapainoksi on juhlaa, miten vahvasti ja innolla Pika on palannut leikkimään Papun kanssa. Kesän aikana se lähinnä irvi Papulle eikä lämmennyt yhtään Papun hassutteluille. Luulin, että Papu vaan nyt oli kasvanut ohi pentupaini-iän, eikä Pika enää ollut kiinnostunut leikkimään. Mutta totuus lienee, että painiminen ja leikkiminen aiheutti niskassa jotakin kurjia tuntemuksia, sillä nyt se leikkii joka päivä ja leikkituokiot kestävät ties miten pitkään. Äsken nuo hammastelivat toisiaan kai melkein vartin sulassa sovussa. :) Ihan hirmu mukavaa, että Peet viihtyvät noin hyvin yhdessä

torstai 17. elokuuta 2017

Papun puomi

Papun kanssa käytiin tekemässä iltamyöhäisen viileydessä kontaktitreeniä. Tea seisoi maahan lasketun puomin lankun päässä muutaman metrin päässä ja minä lähetin Papun U-putken kautta lankulle. Pari onnistumista taidettiin saada tällä asetelmalla, mutta selvästi lyhyt lankku, U-putken antama vauhti ja päivän aikana kertynyt pörinäenergian aika holtiton purkautuminen saivat Papun juoksemaan useampaan kertaan tukka hulmuten läpi suoraan etupalkkalelulle Tean luo. :D Jätettiin ensin U-putken hurmos pois ja päästiin palkkaamaan onnistumisia. Putken vauhdin palauttaminen sai taas pörinän päälle.. :D Kun minä pudotin kaiken kiihdyttävän pois omasta toiminnastani, Papun tekemiseen tuli enemmän ajatusta mukaan. Vauhti putosi myös, mutta siitä en ole huolissani.

Ensi kerralla tehdään kahdella peräkkäisellä lankulla, U-putkella ja etulelupalkalla. Ensi kerralla on myös tarkoitus yrittää pitää oma oleminen taas aika matalalla energiatasolla, koska Papulla energiaa kyllä riittää ihan omiksi tarpeiksi. :D Papulla on kyllä jo hieno ajatus siitä, mitä puomilla on tarkoitus tehdä. Se vaan ei oikein millään malttaisi. Se ensin pinkoo läpi.. ...ja palaa sitten puomille ja tekee hienon 2o2o:n, kun ei saakaan pinkomisesta palkkaa revittäväksi. Onneksi ei ole mikään kiire. Tehdään rauhassa tätä, kunnes homma sujuu kovemmillakin kierroksilla. Tavoitteena on rakentaa Papulle kiihko päästä puomin päähän, pysähtyä, ja palkaksi päästä jatkamaan rataa. :)

Iinan treeneissä Papu pääsi taas tekemään. Jotenkin ihan hämmästyttävää, miten paljon se jo osaa. Itsellä on vilpittömästi fiilis, että ei olla tehty juuri mitään. Ojangossa olen käynyt ulkokentillä joitakin kertoja kesän aikana tekemässä esteen tarjoamista ja hypylle irtoamista. Mökillä treenattiin joitakin kertoja. Ojangon hallissa on tehty vauhtiympyrää muistaakseni pari kertaa. Tämän lisäksi on alkukesästä ja nyt elokuussa käyty I-HAHin penturyhmässä, ja Iinan treeneissä muistaakseni kolme kertaa. "Rataa" en ole Papua varten rakentanut kertaakaan, vaan kaikki omatoimitreeni on tehty 1-3 esteellä. Myös seuran pentutreeneissä kaikki tehdään yksittäisellä esteellä tai juostaan eteen irtoamista 3-4 peräkkäin olevilla hypyillä.

..ja silti se osaa sen, mitä videolla osaa! Ihan oikeaa agilityä! Suloisinta on, miten raivolla se jää tekemään "loppusuoraa" edeltävää hyppyä, kun minä jo lähden kohti maalia. Juuri tuollaista esteelle tekemään jäämistä on kyllä treenattukin. Mutta vain yhdellä esteellä, ei koskaan osana kokonaisuutta.

Ehkä tuossa on kyse siitä, että Papu on oppinut hakeutumaan esteelle ja pitämään esteen lukittuna. Ja noihin taitoihin taitaa perustua aika paljon agilityssä. :)

maanantai 7. elokuuta 2017

pikan niska

Pika vingahteli harvakseltaan alkukesästä ja sillä todettiinkin sitten rtg-kuvasta laajentunut eturauhanen. Tardak-pistoksen jälkeen vingahtelu kuitenkin jatkui, joten Pika kastroitiin kesäkuun lopussa. Mutta eipä se vingahtelu siihen sitten kuitenkaan jäänyt. Omassa mielessä kalvoi ajatus, että joku mättää edelleen, enkä oikein osannut sanoa mikä. Vahva tunne, että niskassa on jotain, vaikka vingahtelu olikin erittäin epämääräistä ja epäsäännöllistä. Pika liikkui normaalisti, riehui, leikki.. Mutta silti.

Ei sitten enää oma hermo kestänyt epätietoisuutta, joten varasin Aikin suosituksesta ajan Anne Muhlelle, neurologille. Vastaanoton aikana Pikaa väänneltiin, käänneltiin, kävelytettiin, juoksutettiin, kävelytettiin portaita ylös ja alas, kottikärrykävelytettiin, tunnusteltiin nikamat... Koko setti.

Ja kun ryhdyttiin käymään läpi sitä, miltä Pika neurologin silmiin näytti, oli ainoa löydös karvaiset korvakäytävät ja ohje putsata korvat. Anne sanoi, että jos pitäisi tehdä diagnoosia pelkän tutkimuksen perusteella, hän sanoisi että kyseessä on täysin terve koira. Mutta että hän kyllä uskoo, kun sanon että ei se ole kunnossa. Anne kysyi ilmeisen toiveikkaana, että "Milloin se on vingahtanut viimeksi?" Ajatuksena tuon kysymyksen takana varmastikin oli se, että jos vingahduksesta on jo aikaa, voisi vaivan todeta mahdollisesti jo kadonneeksi. Mutta kuinka ollakaan Pika oli sattunut vingahtamaan juuri tutkimuspäivän aamuna aivan normaalissa rapsuttelutilanteessa.

Eipä siinä muu auttanut, kuin lähteä tutkimaan tarkemmin. Anne oli jäämässä lomille, mutta sai kuin saikin tungettua meidät ylimääräisenä potilaana heti muutaman päivän päähän. Magneettikuvat, rtg-kuvat, selkäydinnestenäyte... Nämä siksi, että Pikasta kesäkuun alussa otetuissa kuvissa yhdessä nikamavälissä niskassa näkyi harmaa kohta, josta Anne ei osannut sanoa, onko se jotain vai vain "ei-mitään". Selkäydinnestenäytteellä oli tarkoitus sulkea pois steriili aivokalvontulehdus.

Vein Pikan maanantaiaamuna 7.30 klinikalle ja matkalla ajattelin, että mitä jos tämä on viimeinen kerta "terveen" koiran kuskailua. Pari tuntia myöhemmin sain jo soiton. "Ei mitään hätää. En ottanut selkäydinnestenäytettä, koska magneettikuvissa on löydös." Kävi ilmi, että niskassa 2.-3. nikaman välissä on pieni välilevypullistuma. Anne sanoi, että se voidaan toki leikata, mutta leikkauksen riskit vs. pullistuman koko ja oireiden määrä, niin vaaka kallistuu siihen, että ei leikata. Pika sai hermosärkylääkettä, tulehduskipulääkettä ja ohjeen ottaa rauhallisesti seuraavat 2 viikkoa. Sitten vähitellen voidaan lisätä liikunnan määrää ja laatua.

Nyt kaksi viikkoa on kulunut. Olen vähitellen loiventanut särkylääkkeiden määrää. Tänä aamuna Pika sai vielä puolikkaan tulehduskipulääkkeen, hermosärkylääkeen määrän olin jo loiventanut niin pieneen annokseen, että tänään jätin sen kokonaan antamatta. Pika on vingahtanut kahden viikon aikana tasan kerran. Kyllä rehellisesti sanottuna jännittää, miten särkylääkekuurin purkaminen tilanteeseen vaikuttaa. Anne ei edes epäröinyt vastauksessa, kun kysyin pelosta kankeana, että miten elämä jatkossa tulee todennäköisesti sujumaan ja voidaanko palata agilityä harrastamaan. Annen arvio oli, että kyllä Pika pääsee palaamaan aivan normaaliin elämään.

Mistä tämä pullistuma sitten johtuu? Ei voi tietää. Ikävä kyllä. Rakenteellinen heikkous? Tapaturma? Sitä on mahdotonta arvioida jälkikäteen. Jatkossa vältetään repimisleikkejä, mutta muuten eletään eteenpäin ihan niin kuin tähänkin asti, jos vingahtelu häviää. Ja toivon totisesti, että niin käy, sillä järkähtämättömästä ja rauhallisesta Pikasta on kuoriutunut kesän sairausloman aikana riehaantuva villipeppu, joka hepuloi pienimmästäkin syystä kohtalaisen holtittomana. Mussukka.

torstai 3. elokuuta 2017

Papun puomi

Väliaikakatsaus siihen, mitä Papun puomin kanssa on tehty tähän mennessä.

1) Aluksi kovaa arpomista, että tehdäkö juoksari (ikään kuin se vain "tehtäisiin"...) vai opettaako pysäytyspuomi. Vai molemmat?

2) Tehtiin pohjia kumpaankin. Juoksutin mattoa ja treenasin 2o2o-temppua.

3) Totesin, että minun hermorakenteeni ei tule riittämään juoksarin opettamiseen. En osaa, jolloin turhaudun. En keksi, miten korjaisin mahdollisia virheitä, joten ärsyynnyn. En tiedä, mitä teen väärin, joten turhaudun ja ärsyynnyn lisää.

4) Päätin opettaa pysärin.

Papun kanssa on tehty 2o2o-temppua jo pitkään, joten se on sille kyllä tuttu ja sitä se alkoikin tosi helposti tarjota puomin alastulolle sivusta kiertämällä. Vaikeampaa on ollut puomin suuntaisesti tehty lähestyminen. Sitä korjattiin puomin 2o2o-paikalla olleella namietupalkkaajalla ja maahan laitetulla puomin alasmenolankulla. Vaikeutin tehtävää tosi nopealla tahdilla ja vaihdoin 2o2o-paikan etupalkkaajan ihan "oikeaan" namietupalkkaajaan parin metrin päässä puomin alastulosta parin treenin jälkeen. Tehtiin namietupalkalla jälleen parit treenikerrat ja se sujui vaihdellen. Välillä Papun kovalevy tyhjeni ja se tarjoili ties mitä temppuja puomilla. Saatiin kuitenkin myös hyviä onnistumisia.

Halusin kuitenkin mahdollisimman nopeasti päästä etulelupalkkaan, koska repimisleikit/lelut ovat Papulle selkeästi ihan paras palkka. Niinpä vaikeutettiin jälleen ja namipalkka vaihtui leluun. Olin aivan varma, että vaikeutus on suuri, sillä palkan arvo kasvoi huomattavasti, kun puomin päähän etupalkaksi tuotiin maahan lelu odottamaan.

Ja aluksi se olikin vaikeaa. Papu jäi puomin keskelle, istui, ei vapautunut luvalla, jne.  Minä sählään ja Papu sählää. Papu karkailee tekemään oikeaa suoritusta eikä treeni ole oikein missään mittakaavassa hallittua tekemistä. :D Onneksi Tea piiskasi olemaan hallitumpi. Tämän treenin lopuksi halusin testata, miten Papu suhtautuu, jos otetaan toinen puomin lankuista pois ja tehdään lähestyminen U-putken antamalla vauhdilla. Ensimmäisellä suorituksella Papu tuli niin lujaa, että se muisti pysähtymisen liian myöhään. Se pysähtyi metrin päähän lankun loppupäästä. :D Toisella suorituksella tosi hieno ja nopea pysäytys kuten myös sen jälkeen. Näihin oli hyvä lopettaa se treeni. :) Ensi kerralla varmaankin sitten U-putki ja kaksi lankkua ja leluetupalkka.