sunnuntai 23. lokakuuta 2016

kisakuulumisia ja kolmas pentue

Käytiin mustavalkoisten kanssa korkkaamassa tämän talvikauden Ojangon hallikisat. Ja olihan kisoilla kokoa ja pituutta. Kisapäivä kesti lopulta 11.50-21. Ja se oli aika paljon se. Mutta sitkeästi taisteltiin Nokin kanssa illan viimeisetkin startit ja tehtiin lopulta viittä vaille triplanolla, kun Noki teki minut täysin yllättäen keppivirheen viimeisellä radalla. Muuten ratavirheetöntä (joskin ei-koko-ajan-niin-sujuvaa) menoa. :)

Kisapäivän loppupuolella Espanjasta tuli viesti, että synnytys on alkanut. Pilar synnytti lopulta 2 narttua (musta ja beige) ja 3 beigeä/valkoista urosta. Pentujen nimet on otettu pitkälti anime-hahmoista, mikä osuu kuin kirsu päähän Pikachun pentujen nimiksi.

Pikan starteista ensimmäinen meni kontaktitreenin piikkiin, sillä pikkumies sai sylikyydin radalta vapautettuaan itse itsensä puomilta. Toisella radalla homma töksähteli enemmän kuin laki sallii ja luulin meidän ottaneen kiellon jo neloselta. Kolmoshyppy oli osoittautunut todella hankalaksi ja ihan hirmuisen moni koira suoritti sen väärältä puolelta. Niinpä itse keskitän voimat kolmoselle, jolloin Pikan mielestä mitä ilmeisimmin mistään ei pysty päättelemään, mihin pitäisi jatkaa. Niinpä Pika päättää karjua minulle ja pyöriä jaloissa. Saman valinnan se tekee radan loppupuolella, kun pitäisi irrota yksin eteen putken hieman erikoisesti sijoittuneeseen päähän. Perhanan napero. ;)

Nokin kanssa eka rata meni ihan kaaoksessa. Kolmoshyppy oli ollut vaikea jo Pikan kanssa, enkä Nokinkaan kanssa ihan luottanut, että saan sen hypylle oikein. Lisäksi keinun jälkeen oli vaikea ansaputki ja kepeiltä oli kiire jatkoon. Keppien yhteydessä lähden jonkin aivopierun seurauksena A:n vasenta puolta, vaikka tarkoitus oli mennä oikeaa puolta. Niinpä päädyn tilanteeseen, jossa Noki nakuttaa keppejä A:n toisella puolella, eikä minulla ole näköyhteyttä siihen. Pitkiltä tuntuivat ne kymmenesosasekunnit, kun odottelin näköyhteyden katkettua Nokia takaisin näkyviin. En tiennyt, tekikö se kepit loppuun tai tulisiko se A:lle vai sen ohi. Kilttinä Noki teki kepit ja suoritti A:n, vaikka suoritus ei ollutkaan kovin hallittu. Eipä olla vielä ikinä kisoissa tehty A:ta niin, että Noki tulee yksin eikä näe minua.

Toisella radalla yhteys Nokiin säilyy lähdöstä maaliin asti katkeamattomana. Näen koko ajan Nokin ja näen tauotta, mitä se tekee. Jos joku rima olisi pudonnut, olisin voinut sanoa, millä jalalla Noki riman pudotti - niin tarkasti pystyin sen menemistä koko radan ajan seuraamaan. :) Viimeisellä radalla Noki tulkitsee kepeillä hypyn leijeröinnin väärin ja luulee tehneensä virheen kepeille mennessään. Rassukka arvioi, että olisikin pitänyt tulla hypylle ja se jättää kepit kesken. Tuo tulkintavirhe rikkoo nollaradan, joten triplanolla jää saavuttamatta. Mutta ei se kaukana ollut. :)






tiistai 18. lokakuuta 2016

kisoissa

Onhan se nyt melkoista, jos Pikkarin kanssa kisaaminen tuntuu vaivattomammalta kuin Nokin kanssa. Mutta niin se nyt vaan on parissa viime kisassa mennyt. Viikonlopun Riman kisat olivat toissaviikonlopun JAU:n kisoihin verrattuna yhtä nautintoa. Omista jaloista irtosi juoksu kuin ennen polvileikkausta ja tekeminen tuntui kevyeltä. Ehdin persjättöihin ja vedätin Nokia enemmän kuin olisin kuvitellutkaan. :)

Nokin juoksuA vaatii fiksailua, sillä se on nyt kahdessa viime agilitystartissa ottanut vitosen A:lta. Tästä syystä päätin testata, miten pysäytysA toimii. Tehtiin lämppäesteellä pysäytys, eikä siinä ollut mitään ongelmia. Viimeksi olen kokeillut pysäyttämistä joskus.. Vuosi, kaksi vuotta sitten. En edes muista. Mutta kun Noki tietää, mitä pysähdyskäsky tarkoittaa, se pysähtyy. :) Kisaradalla sen sijaan se teki kisapysäytyksen, eli jarrutti alareunaan ja vapautui vauhdin huumassa lupaa odottamatta. Korjattiin suoritus ja tultiin radalta pois. Joka tapauksessa Noki kuunteli käskyä todella hyvin ja pysähdykseen palaaminen ei takuulla olisi mikään ongelma. Mutta eiköhän me nyt kuitenkin korjata se juoksuA, kun tuskin sekään mikään ihmetemppu on. Toivottavasti ainakaan. :)


Pikan kanssa tehtiin kaksi vitosta ja yksi hylly. Vitoset tulivat rimoista, mikä on Pikalle aavistusen outo virhe. Se kun ei yleensä rimoja edes kolisuttele, saati että pudottelisi. Liekö jumissa, tai sitten se alkaa luopua nätisti tekemisestä ja siirtyä enemmän kohti "TÄÄLTÄ TULLAAN POIS ALTA" -tekemistä. ;) Riinalle mennään käsiteltäväksi joka tapauksessa torstaina, joten jumitilanne selviää silloin. Hylly puolestaan oli Pikan uran yksi hykerryttävimmistä. Se vain lähti kuin hauki rannasta. Suihkis. Irtosi lukemaan rataa kohdassa, jossa ei käynyt pienessä mielessäkään etukäteen, että lähtisi. Olisi pitänyt kääntyä keinulle, mutta Pika ei käänny mihinkään, on lukinnut kaukana edessä olevan esteen ja sen jälkeen vielä sitä seuraavankin esteen. Ja sitten vasta se lähti kaartamaan minua kohti. En usko, että se missään vaiheessa edes etäisesti huomasi lähteneensä ns. ihan lapasesta. :D Kaarrattamista pitäisi saada karsittua, sillä keskimmäisellä radalla aikaa kului ihan tolkuttomasti siihen, että odottelin selän taakse valuvaa koiraa takaisin ohjaukseen. Pitäisi löytää balanssi sille, ettei kääntämällä vedä vauhtia ihan nolliin, mutta toisaalta kuitenkin kääntää sen verran tehokkaasti, että Pokemoni ei lähde bortsupaimenkaarratukselle. Harjoitusta, harjoitusta.



torstai 13. lokakuuta 2016

isipappa voimantunnossaan

Tänä aamuna Pikkarista tuli isä toistamiseen. :) Maailmaan putkahti kaksi beigeä urosta, kaksi mustaa urosta, yksi musta pikkuprinsessa ja yksi enkelipentuna syntynyt beige tyttö. Hauskaa, että Pika sai tyttären ja surullista, että toinen tytär oli kuollut jo ennen syntymää. Mukavaa oli saada tietää myös se, että Pikkari kuljettaa värigeeneissään beigeä väriä mukanaan. :) Toivottavasti Fii ja pennut voivat hyvin tulevina viikkoina. Pentuja pääsen katsomaan sitten marraskuussa.

Espanjan Pilar-morsian puolestaan synnyttää 1-2 viikon sisällä. Jospa sieltä saadaan lisää prinsessoja Pikkarin soturijoukkioon. :)

Ehkäpä juuri kasvaneen soturijoukon ansiosta Pika tänään päätti, että on aika vihdoinkin nousta tässä laumassa Kolan kakkosmieheksi ohi Nokista. Istuin iltaruuan jälkeen poikien kanssa olohuoneen lattialla höpisemässä. (Koirat osaavat arvostaa riimirunoutta.) Ja ihan yllättäen ja täysin kulman takaa Pika alkaa yhtäkkiä murista. Ei mitään pikkumurinaa, vaan ihan sellaista "NYT EI NAURATA!" -ärinämurinaa. Kola on ottanut tavaksi tulla minun luokseni, jos Pikan ja sen välit syystä tai toisesta kiristyvät. Se on kerrassaan hyvä tapa, sillä noissa hetkissä Kola luovuttaa Pikan osalta ratkaisun avaimet minun käsiini ja vetäytyy henkisenä voittajana, koska se on minun lähelläni turvassa. Niinpä Kola nytkin otti askelia minua kohti ja laskeutui mielenrauhaan. Siksi ihmetyttikin, kun Pika jatkoi selkäni takana murinaa. Mutta miksipä ei olisi jatkanut, murinan kohde kun ei ollutkaan Kola - vaan Noki! Noki oli ahdistunut välittömästi, kun murina alkoi. Noki murisi ja perusti itseluottamuksensa puhtaasti siihen, että se on minun lähelläni. Ja täytyy sanoa, että kertaalleen Kolan pureman naamaan saatuani en enää uudelleen aio tieten tahtoen hakeutua tilanteeseen, jossa koirat alkavat fyysisesti ottaa mittaa toisistaan naamani korkeudella. Niinpä asetuin Nokin puolelle ja pakotin sillä Pikan väistämään. Pika väisti minua, mutta ei kyllä takuulla väistänyt Nokia. Ainakaan henkisesti. Palo kuitenkin katosi lopulta Pikan silmistä ja Noki alkoi rakennella rauhaa Pikan silmiä nuolemalla. Ja heti perään Noki heittäytyi lattialle selälleen Pikan jalkoihin.


Vain paria minuuttia aiemmin käynnissä oli vallanvaihto.
Nyt täytyy kyllä sanoa, että enpä tiedä, onko Noki enää kakkosmies. Saattaa olla, että tällä päivämäärällä se on siirtynyt kokonaan pikkuäiskän rooliin. Toisaalta voi olla, että minun väliintuloni siirsi Nokin viraltapanoa tuonnemmaksi. Paria minuuttia myöhemmin mustavalkoiset nukkuivat jo sohvalla kylki kylkeä vasten rentoina kuin pehmolelut eli minkäänlaista kaunaa tai riitaa poikien välillä ei tuosta hetkestä jäänyt. Tilanne oli välittömästi ohi, kun Noki alkoi nuolla Pikan naamaa ja kellistyi selälleen.

Jos Kolaa ei olisi, Noki olisi aikapäivää sitten jo päätynyt laumajärjestyksessä pohjimmaiseksi. Pikan ei tarvitsisi mitään muuta kuin pistää Nokille henkistä painetta ja laittaa Noki väistämään. Se riittäisi. Enkä usko, että Noki kovin montaa hetkeä vastustaisi painetta. Mutta nyt Noki saa Kolalta tukea ja toisaalta Kolan läsnäolo estää Pikaa pistämästä Nokia riittävän kovan paikan eteen.