keskiviikko 30. marraskuuta 2011

..kun jaloista loppuu puhti.

Tänään Annan treeneissä tehtiin TopTeamin treenirataa. Vaikutti melkoisen haastavalta kaikkine putkineen. Ja aika selvää oli, että pääsen taas juoksemaan ihan riittävästi.. ;) Aivan todella yllättävää oli, että ehdin taas tekemään persjättöjä pariinkin kohtaan, kun vaan luotin Nokiin ja lähdin juoksemaan enkä jäänyt ihastelemaan, että "voi vitsi, kun se tuossakin hopsansaa hyppää, voi ihQ!"

Video on treenien viimeisestä suorituksesta, kun jalat ovat jo ihan pökkelöt. Videon viimeiset sekunnit kruunaavat painavien jalkojen aarian, kun en enää meinaa pysyä pystyssä, luulen että Noki jättää kepit kesken ja teen hallitsemattomia mutkia. Samaan aikaan Noki kaikesta sekoilusta huolimatta nakuttaa kepit loppuun asti kuin ompelukone. ;) :D

tiistai 29. marraskuuta 2011

muru hei takki auki, täältä tulee hauki..

..joka treeniaamisesta tykkää.

Päivälenkki Ojangon metsissä päättyi jälleen kerran lyhyisiin aksatreeneihin. Tästä alkaa tulla jo tapa. :)

Kola pääsi hakemaan rutiinia kyysikymppisten hyppyjen ja renkaan hyppimisessä ja lähinnä vaan hassuteltiin kaikenlaista, minkä ohessa Kola pompahteli hyppyjen yli erilaisissa yhteyksissä ja erilaisista kulmista, kutsumalla ja lähettämällä. :) Lisäksi hinkattiin kontaktien alastuloa ja se alkaakin olla Kolalla erittäin hyvin hallussa. Jopa niin hyvin, ettei ronttia meinannut saada radalta ilman pannasta kuskaamista pois, kun kerta toisensa jälkeen se loikahteli kontaktin alastulolle kököttämään. :)

Nokin kanssa tehtiin muutama muurin takaakierto (viikonlopun kokemusten takia) ja kierrot sujuivat ilman ainoaakaan pudotusta tai holtitonta loikkaa. Jei. Lisäksi tehtiin itsenäisyyttä keppeihin -projektin jatko-osaa, jossa oletuksena oli, etten radalla ehtisi saattaa Nokia kepeille, vaan Nokin olisi pakko hakea kepit itse minun jäädessä keppien loppupäähän.

Ensimmäisellä kerralla seisoin kauempana putkesta ja lähempänä keppien alkua. Lähetin paikallaan seisten Nokin putkeen ja kun Noki lähestyi putken ulostulopäätä, huusin keppikäskyn yhä paikallaan seisten. Ensimmäisellä kerralla Noki meni toiseen väliin, mutta "OHO!" -huomautuksen ja uuden putkeen lähettämisen jälkeen Noki korjasi suoritustaan ja haki kepit loistavasti. Parin toiston jälkeen siirryin vielä kauemmas keppien aloituksesta ja lähemmäs putken suuta. Tämäkin treeni toimi hienosti ja vääriä suorituksia tuli jälleen muistaakseni yksi. On se upea ukko. :)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

oman seuran kisoissa Hyvinkäällä

Kaksi agistarttia ja tuloksena 10 ja toiselta HYLly.

Ja päällimmäisenä tunteena on todella puhdas ärsytys. Ei ärsytys Nokin suorituksen takia. Ei ärsytys oman suorituksen takia. Vaan ärsytys siksi, että rata oli aivan perseestä ottaen huomioon Hyvinkään hallin alustan liukkauden.

Molemmilla radoilla oli pätkiä, missä koira kiihdytetään kovaan/täyteen vauhtiin ja sitten pitäisi kääntää koiraa 90-180 astetta hirmuisesta vauhdista. Etenkin takanurkassa nämä käännökset kaatoivat koiria tai saivat ne kiertämään seuraavan hypyn, kun kroppa ei vaan ilman kaatumista tai liukastumista olisi kääntynyt hypylle. Tuomari ei ollut MITENKÄÄN huomioinut, että alusta on tuollaisella radalla koiralle suoraan sanottuna vaarallinen. Kaksi maksikakkosta hyppäsi suoraan päin muuria niin kovasti, että muurin tolppa kaatui tai muuri hajosi. Ja useampi koira meni takanurkassa kyljelleen. Lisäksi kaarroksissa näki puusilmälläkin, että koirien kaarrosten suuret linjat johtuivat siitä, ettei tassuille ollut pitoa. Etenkin bortsut, belgi ja muutama muu erittäin nopea koira kärsi ja meni aivan varmasti todella suurella loukkaantumisriskillä.

Noki tuli ohi yhdestä hypystä. En tiedä, johtuiko ohitus liukkaudesta vai minun ohjauksestani, mutta minua pelotti tuo kohta mukaan lukien Nokin puolesta useassa kohdassa. Muuri oli sijoitettu esim. niin, että koiran piti hypätä se takaakiertona - ja voi sitä muurin palojen lentelyn määrää. Ponnistaminen muurille näytti todella vaivalloiselta lähes kaikilla koirilla.

Enpä ole yksissäkään kisoissa tähän mennessä nähnyt yhtä paljon kaatumisia ja hypyissä epäonnistumisia. Ja toivottavasti ei jatkossakaan tarvitse nähdä. Aika vahva tunne on, etten halua enää pistää Nokia tuollaista riskiä Hyvinkäällä ottamaan. En pysty elämään itseni kanssa, jos se teloo esimerkiksi selkänsä kaatuessaan tai katkoo kinttunsa.

-------

Jotain tuli kuitenkin myös opittua. Noki pudotti ensimmäisen riman, kuten se teki myös viikko sitten. Ja nyt pystyin näiden kahden pudotuksen perusteella päättelemään myös syyn. Nokille tulee liian kiire, jos minä lähden liikkeelle samalla, kun Noki suorittaa vielä ensimmäistä hyppyä. Pitää siis jatkossa malttaa odottaa, että Noki on tullut hypystä yli ennen kuin itse lähden juoksemaan.

lauantai 26. marraskuuta 2011

keppirojektin osa n+1

torstai 24. marraskuuta 2011

viime lauantain toinen rata

Tässäpä myös viime viikonlopun toinen rata, jonka nollatulos kaatui ensimmäisen riman putoamiseen. Noki mahdollisesti hämmentyi siitä, että minä jäin niin lähelle lähtötilanteessa. Tähän astihan lähdöt ovat pääosin menneet niin, että olen marssinut PALJON kauemmas ottamaan Nokia vastaan.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

hyvän treenin resepti

Kolan kanssa hyvä treeni koostuu seuraavista asioista:

1) Omistajan hyvä mieli.
2) Omistajan hyvä mieli.
3) Omistajan hyvä mieli.

Sekoita ainekset ja tarjoile Kolalle agilitykentällä. :)

Olen ihan oikeasti oppinut ottamaan Kolan kanssa huumorilla. En mitenkään löysin rantein tai niin, että tehtäisiin tahallaan jotain-vähän-sinne-päin. Me tehdään ihan kunnolla ja yritetään parhaamme, mutta ryppyotsaisuus on pyyhitty pois. Täysin. Kolan hysteerinen rakkaus agilityyn näyttää minun silmissäni tällä hetkellä rakastettavan sympaattiselta ja sen dynamiittiräjähdykset aiheuttavan pelkkää hyvää mieltä. Ei stressiä tai ahdistusta. Rutistelen ja pussailen hassua lyhytsytytyslankaista otustani ja möyritään yhdessä onnistuneiden (ja epäonnistuneiden) juttujen jälkeen.

Tänään Kola pääsi taas kouluttajien treeneihin mukaan. Kouluttamassa oli Annan aviomies Petri. Petrin reaktio Kolaan oli tuttu: "Oho. Wau. Se on nopea." No onhan se. :D Radalla lähinnä räpiköin, että pysyisin Kolan vauhdissa. Radan kolme putkea aiheuttivat sen, että olin jatkuvasti myöhässä. Nauratti kovasti. "Sun tarvii opettaa tota sun koiraasi irtoomaan ja tekemään kauempaa ja lukemaan rataa, koska susta me tuskin saadaan ton nopeempaa." Oliko se kehu vai joku muu, se jäi epäselväksi, mutta hihitytti silti.

Rata päättyi siihen, että Kolan olisi pitänyt kiivetä tekemään puomi. Ikävä kyllä - tai Kolan riemuksi - puomin ylösmenon vieressä oli putki, johon pystyi räjähtämään kerta toisensa jälkeen. Lopulta Petri meni seisomaan putken suulle niin, että jalat peittivät putken. Kola inhoaa vieraita miehiä, joten ratkaisu oli toimiva. Tai niinhän sitä luulisi. Kola kyllä inhoaa vieraita miehiä, mutta miesinho ei pääse lähellekään agilityyn kohdistuvaa intohimoa. Niinpä Kola syöksyi kohti Petrin jalkoja, imaisi varmaan kyljet sisään ja pinnisti itsensä Petrin jalkojen välistä putkeen ihan hirveällä vauhdilla. Nauratti vielä hieman lisää. :D Tehtiin vielä kerran niin, että Petri peitti putken suun takillaan. Kola syöksyi. Ja syöksyi. Syöksyi. Kunnes ihan viime hetkellä teki paniikkijarrutuksen ja pysähtyi kuono kiinni Petrin takissa. Kolan pokka petti ihan viimeisellä sentillä, eikä se sitten rohjennut testata, mitä tapahtuu jos syöksyy takin läpi.

Mainio mainio hypersuperKola. :)

Kola on minun pieni projektini, jonka kanssa piiperretään kaikkea pientä mukavaa: kontakteja ja keppejä ja sen sellaista. Ja ehkä jonain päivänä olen niin hyvä, että riitän Kolalle myös radoilla, en pelkissä pikkupiiperrystreeneissä. :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

SAY CHEEESE!

Aina ei valokuviin tallennu niitä maailman näteimpiä ilmeitä. Tänään kuvissa loistavat muun muassa "kyy puri naamaan" -ilme, "hammaslääkärissä" -ilme ja "slurts"-ilme.

Ai mitäkö ihmettä?

No kato ite.

eilinen rata ja jotain teistä

Eilinen agirata



..ja sitten jotain teistä:
Lukijat kertovat kai jotain blogista. Siis ketkä tätä blogia oikein lukevat? Ja miten te tänne eksytte? Katsotaanpa..

Hakusanoja, joilla tänne on päädytty Googlesta:
"kun kodin putkimies ei auta"
"noki ja kolsa"
"noki ja cola"
"noki jak ola"
"näe kola ollin hurja video"
"poika rakastaa anua video"
"seppi savikko ratoja"
"nalle puh oppiminen"
"paksunen"

..ja sitten tietysti näitä ehkä vähän vähemmän kirjoittajaa naurattavia, asiallisia:
"emilia kainulainen"
"vesikoira kola"
"nokikola" (ja muilla vastaavilla yhdistelmillä)
"sami osenius"
"kontaktitreeni" (ja muilla agilityyn liittyvillä termeillä)

Mistä muualta tänne päädytään, paitsi Googlen kautta?
Yhä edelleen päivittäin kilinkolin.blogspotin kautta. Hämmentävää. :)
Mutta myös LuruZialan, RonjaRemulan, Åsan ja Iipan, SeraSaagalan, foorumin, NeroNevalan, RamboRoomeoRiialan, MindyMettelän, Toffelan, jne kautta.. Viittaavissa sivustoissa on viitisentoista tuttua karvakuonoblogia. :)

Sivun latauksia on alle 1,5 vuodessa ollut 19 648 kappaletta. Yksilöityjä kävijöitä (eli ilmeisesti eri ip-osoitteita) on kaikkiaan 3498 kappaletta. Huikeaa. :)

Istutte koneillanne lähinnä Helsingissä, Lahdessa, Jyväskylässä, Tampereella, Turussa, Vantaalla, Lappeenrannassa ja Kotkassa. Yhteensä kävijöitä on 112 Suomen kaupungista. :)

Kivaa, kun käytte! Tervetuloa uudelleen. :)

lauantai 19. marraskuuta 2011

BATin kisoissa

Hyvinkäällä BATin kisoissa fiilis oli jotenkin tosi leppoisa. En oikein osannut jännittää kuin vasta ihan siinä lähtöpaikalle kävellessä.

Anne Saviojan rata oli ihan mukava: ei erityisiä ansapaikkoja tai muuta paniikin aihetta. Suoraan sanottuna tämäkin rata tuntui ykkösten ratoja helpommalta. (Olisi enemmän kuin mielenkiintoista päästä testaamaan kesän ekoja ykkösten ratoja uudelleen Nokin kanssa. Selviäisi, että onko sitä oikeasti oppinut jotain tästä lajista vai ovatko nämä kakkosten radat ihan todellakin helppoja.)

Kontaktit sujuivat luotettavasti ja nopeasti. Kepit onnistuivat kuin treeneissä, kun muistin vedättää. :) Eipä siinä jää minulle sitten kovin paljoa ihmeteltävää, kun Noki tekee sen mitä osaa ja minä näytän mitä sen pitää tehdä. Viimeistä hyppyä kohti juostessa tiesin, että nyt saatiin nolla. Kulunutta aikaa en osannut arvioida, mutta kuulin sitten maalissa, että aliaikaa tuli. Ja varmaan myös luva-nolla.

Lopulta selvisi, että sijoituttiin tuloksella itse asiassa ykkösiksi, joten kotiintuomisena oli nollavoitto! :O Voitettiin 21 muuta koirakkoa ja jopa yksi nollan saanut bortsu!




Toinen rata sujui myös varsin mallikelpoisesti. Ainoastaan radan ensimmäinen rima aivan minulle käsittämättömästä syystä putosi, joten tuloksena oli aliaikavitonen.

Kakkosissa on takana tällä hetkellä 7 starttia, joista 1 nollavoitto, kolme aliaikavitosta, yksi yliaikavitonen, yksi kymppi ja yksi 15vp. Olen tuloksiimme sikäli erittäin tyytyväinen, että ensimmäistä kahta starttia (vitonen ja 15vp) lukuunottamatta kaikki lähdöt ovat tuntuneet jotenkin tosi hallituilta. Ei kaaosta tai paniikkia. Ja etenkin: ei hyllyn hyllyä. :) Ykkösissä lähes joka toinen tulos on hylly, joten tämä on huimaa parannusta!

Noki on alkanut hallita kierroksiaan entistä paremmin. Se odottelee vuoroaan radan reunalla täysin hiljaa, häntä ja pää rennosti roikkuen. Se näyttää lähes apaattiselta. (Tänään jopa jossain kohtaa hieman mietin, että onko jotain pielessä, kun ukkeli oli niin rauhallinen.. ;) Ja kun kävelemme lähtöpaikalle, se herää eloon, alkaa karjua ja hyppiä. Maalissa Noki kulkee kanssani pois radalta ja tuijottaa minua jännittyneenä. Se tietää jo rutiinin: nyt on palkkapallon aika. :)

perjantai 18. marraskuuta 2011

keppejä ja yhteistyötä

Yhteistyössä on voimaa: Kola noutaa, muttei tuo. Noki tuo, muttei nouda. :)




Kepit marraskuussa 2011



Iltaan mennessä yhteistyöajatus on karissut. Tässä ravintolassa vain yhdellä voi olla päivän paras annos.


(..Kerrottakoon, että hetkeä myöhemmin paha katse on pois pyyhitty. Nuoriherra on syönyt omansa pois, joten herra Vanhaherra tarttuu omaan pötkelöönsä ja käpertyy nakertamaan sitä tyytyväisenä..)

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

treeneissä taas :)

Olipas ihan huisin hauskaa taas treeneissä. :) Noki toimi jälleen itselleen tyypillisesti, eli kuuliaisesti mutta silti sopivan itsevarmasti. Vaikein paikka radalla oli jostain ihmeen syystä ehdottomasti putkelle 12 vienti. Noki valitsi ensimmäisellä suorituksella putken väärän pään, eikä sitten päässyt enää oikein millään siitä irti. Hinkattiin ja hinkattiin, mutta lopultakin suoritus jäi aika epämääräiseksi.

Hypyt 7-8 menivät ihan hirmuisen hyvin. Noki jäi A:n alastulolle, heitin sen seiskalle ja viskasin suorittamaan kasia. Samalla lähdin pinkomaan kohti hyppyä 10, joten kaarros hypyltä 8 tuli siivekettä nuolevaksi. Putken 13 jälkeen Noki kiersi hienosti hypylle 14 ja minä lähdin jälleen minkä jaloistani pääsin hyppyjen oikealla puolella kohti keppejä (17). Otin Nokin vahvasti vastakkaisella kädellä pituuden jälkeen ja sylkkäri-henkisesti käänsin kepeille. Noki luki kepit erinomaisesti ja teki kepit varmasti. Anna käski luottaa koiraan ja kielsi käyttämästä vastakkaista kättä. "Luota siihen, se osaa kepit!" Lopulta sain jätettyä vastakkaisen käden pois ja kuinka ollakaan: Noki luki kepit aivan törkeän hienosti. Suuntasin ohjaavan vasemman käden kohti keppejä ja käänsin katseeni samaan suuntaan, joten Noki luki kepit ja teki ne loistavasti. 8)

Keppien jälkeen loppurata oli pelkkää juoksemista. Oltiin siihen mennessä otettu putkelta 13 hyppysuoran 14-15-16 läpi kiitäen kepeille vientiä varmaan 4-5 kertaa , joten olin joutunut tekemään täyteen vauhtiin kiihdytyksiä enemmän kuin tarpeeksi. Jalat olivat ihan hapoilla. Pussin 21 jälkeen ainoa tehtäväni oli juosta Nokin perässä lyijynraskailla jaloilla puomin loppuun asti. Anna nauraa käkätti, kun loppusuoran jälkeen istuin A:n alastulolle puuskuttamaan. "Jee, kiva nähdä kun joku joutuu juoksemaan!" No niin varmasti :D "Ei taideta enää ottaa uudestaan?" Anna kysyi. "En mä pysty enää juoksemaan, että joo ei.."

Treenien päätteeksi seurakaveri Mika (jolla on n. 2 metriset jalat) halusi testata Nokin kanssa radan tekemistä. Nokista irtosi vielä yksi uusi vaihde, kun se paineli Mikan vauhdissa. Treenit päättyivät siihen, että minä läähätin ja Nokin jalat tärisivät rasituksesta. :D

tiistai 15. marraskuuta 2011

Auringossa aina...

..varjo seuraa kulkijaa.


























Ai miten koiran saa katsomaan kameraan?


lauantai 12. marraskuuta 2011

toiset kisat kakkosissa

Riihimäellä meitä oli odottamassa kolmen startin verran kakkosratoja - kaksi hyppäriä ja yksi agirata. Ei jännittänyt, oli vaan hyvä fiilis.

Allan Mattsonista tuli kertaheitolla minua miellyttävä tuomari. Radat olivat paikoitellen erittäin haastavia, mutta silti ei tullut lainkaan epätoivo. Vaikeisiin paikkoihin oli ihan mahdollista löytää hyvät ohjauskuviot. :) Etenkin keppikulmat olivat tooodella paljon vaikeampia kuin ykkösluokassa. Selvitettiin ne kuitenkin virheittä, vaikka parannettavaakin jäi.

Ensimmäisellä radalla (hypäri) Noki sössi kepeillä. Taas. ARgh. Saatiin siitä vitonen. No, jotain hyvää tässäkin: tajusin, missä yhteydessä Noki sössii kepit. Menen kisoissa ihan liian lähelle keppejä ja kuljen Nokin kanssa samaa vauhtia. Tällöin Noki tekee helposti virheitä tulemalla kepeiltä kesken pois. Jos vedätän ja pistän Nokiin vauhtia, Noki tekee kepit oikein ja nopeasti. Oppia ikä kaikki.


Toisella radalla (agi) jännitin ainoastaan sitä, miten Noki tekee kontaktit. Ensimmäisissä kakkosten kisoissahan Noki rynni läpi sekä A:n että keinun kontaktista. Olin päättänyt, että pienikin moka kontaktissa, niin se on siinä. Tehdään kontakti uudestaan ja kävellään pois radalta. Ei tarvinnut kävellä pois. :) Tältä radalta otettiin vitonen, kun Noki meni muurin jälkeen olleesta hypystä ohi. Olisi pitänyt ottaa Noki tarkemmin ohjaukseen ja tehdä huolellisempaa työtä.


Kolmas rata (hypäri) meni sujuvasti ja takaaleikkaukset toimivat niin hyvin, että edelleenkin hykerryttää. :) :) :) Olen keksinyt, miten saan Nokin kääntymään takaaleikkauksella. Ja mikä parasta, olen keksinyt sen ihan itse. Kukaan ei ole edes vihjannut tätä keinoa. Ja keinoni on seuraava: pidän ääntä, kun vaihdan puolta Nokin takana. Tällä kertaa pidensin hyppy-käskyä hyyyyyyyyyyyyyyyppy-käskyksi ja näin ollen Noki kuuli, miten vaihdoin puolta. Se kääntyi juuri sinne, minne pitikin. Takaaleikkauksia oli kolmella radalla yhteensä muistaakseni kai 3 ja kaikissa näissä sain Nokin kääntymään äänellä. Mah-ta-vaa! Aivan mahtavaa! Aivan parasta ikinä, että keksin itse, miten homman saa toimimaan hallitusti ilman, että Nokin tarvitsee tehdä ylimääräisiä pyörähdyksiä tai päänkääntöjä minua kohti.

Kolmannella radalla Noki pudotti kaksi rimaa. Varmaankin tein jotain tyhmää, valssaisin huonolla ajoituksella tai jotain. (Katjan videokamerassa on radat tallessa. Laitan ne tänne, kunhan Katja saa ne masiinastaan ulos. :) Mutta ei se mitään. Muuten oli oikein sujuva fiilis ja olo oli kuplivan hyvä. :) Loistava loistava loistava kisapäivä!


Nyt illalla Arska-koiran kainalossa köllöttelee läähkipuuhkipoikkinainen Tiitiäinen. Noki on todennut, että Arska on hyvä kainalokaveri, joten ne viettävät sylityksin aikaa melkein joka ilta.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

kola vs. noki

Anna Heinosen treeneihin pääsivät jälleen kummatkin karvaturvat. Ja tällä kertaa mukana oli myös kamera. :) Mä en niiiiin osaa toimia Kolan kanssa. Nokin tekemisiä osaan ennakoida ja voin arvata, missä ehkä menee pieleen. Kolan kanssa en todellakaan osannut ennakoida, että pelkästään suhteellisen suorassa linjassa olevien kolmen ensimmäisen hypyn suorittaminen on monimutkainen tapahtuma. ;) Nokillakin on haasteita ensimmäisen kolmen hypyn kanssa, mutta pulmat ovat ymmärrettävämpiä ja ennalta aavistettavampia.


Noki


Kola

maanantai 7. marraskuuta 2011

2 x 2 = 6

Tänään kävin lisäämässä Nokin laskutoimitukseen yhden keppivälin lisää. Avointakin avoimemmat kulmat eivät näyttäisi enää olevan minkään valtakunnan ongelma, vaikka keppejä on jo kuusi. 8) Jesh!

lauantai 5. marraskuuta 2011

2 x 2 = 4

Ollaan Nokin kanssa skannailtu näkökulmia keppien suorittamiseen tässä pitkin syksyä. Ja samalla on tullut sivusta seurailtua Maijan ja Mökön matkaa 2x2-keppitreenien sokkeloissa. Mökön kepit ovat erittäin mainiota katseltavaa, joten Maijan opastuksella ollaan Nokinkin kanssa lähdetty tutkailemaan keppejä ihan uudesta näkökulmasta. :)

Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että Noki metsästää oikeaa väliä neljän kepin seasta. Aivot sauhuten se kyllä löytää oikean välin ihan mistä kulmasta tahansa, jos vain malttaa keskittyä. Välillä homma menee aivosauhun takia pelkäksi pomppimiseksi ja karjumiseksi (siis Nokin osalta - minä seison viileänä viilipyttynä vieressä ;). Ensimmäisen välin löytäminen etenkin niistä inhottavista avokulmista on neljälläkin kepillä haastavaa, mutta tänään taidettiin Maijan kanssa pähkäillen tehdä läpimurto tässäkin pulmassa. Huomattiin, että ensimmäisen välin löytäminen vahvistui ja varmistui huomattavasti, kun huikkasin "jeee!" oikean välin kohdalla ja "oho!" kun valituksi tuli väärä väli. Olin kyllä aikaisemminkin ohotellut väärää väliä, mutta olin tyhmyyksissäni jättänyt jeejettelemättä oikean välin.

Nyt siis toimintasuunnitelma on seuraava:
1. Oikean välin kohdalla sanon "jee!"
2. Oikean välin jälkeen Noki tekee seuraavan välin ja naksautan sen kohdalla -> lelu lentää palkaksi.
3. Väärän välin kohdalla sanon "oho!" ja olen passiivinen.
4. Treeniä vaikeutetaan mahdollisimman jatkuvalla syötöllä tavalla tai toiselle. Kun "kipupiste" (eli se, ettei homma enää meinaa onnistua) löytyy, odotan, että Noki tekee oikein. EN auta. Kun Noki tekee oikein, palkkaan ja kehun isosti ja helpotan seuraavaa suoritusta.

Saas nähdä, miten äijän käy.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

kotimatka hihitellen

Heinosen Annan treeneissä vapautui yllättäen tälle päivälle paikka meidän omasta ryhmästä, joten poikkeuksellisesti Kolakin pääsi mukaan. Tehtiin rataa, joka oli ollut TopTeamin (?) "pääsykoerata" jossakin karsintatilaisuudessa. Aika silmät pyöreinä katselin edellisen ryhmän treeniä ja olin varma, että Kola ampuu katosta läpi, kohti ääretöntä - ja sen yli! ..tai ainakaan se ei mene sellaista ohjaussiksakkia, jota rata näytti olevan pullollaan. Nopeita käännöksiä, valssia, ohjaamista ohjaamista ohjaamista..

"Magee koira", Anna sanoi, kun oltiin väännetty ensimmäistä pätkää pari kertaa. Hymyilytti.

"Nyt vaan pistät renkaan kuntoon Kolan kanssa ja sit kisaamaan!" Anna sanoi, kun oltiin väännetty oma treeniaikamme loppuun asti.

Hitto. Kola teki lähes juuri niin kuin ohjasin ja jopa sain paikoitellen ohjattua juuri niin kuin ajattelin. Ja ehdin valssatakin siellä täällä! :O Loppusuoralla oli neljä estettä ja taustalla kuulen, miten Anna karjuu, että "JUOKSE JUOKSE!!!!" ja pehmeällä hiekkapohjalla jalat eivät vain enää toimi. Kola pääsee edelle ja minä yritän saada jaloistani irti jotain ylimaallista. Todellisuudessa jään jälkeen ja Kola menee renkaan väärin. Naurattaa kovasti. Miten voi näin lyhyet jalat painaa näin paljon?

Heti perään tulee Nokin vuoro. "Jaksatsä", kysyy Anna. "Totta kai", läähätän hikeä valuen ja noudan Tiiperön kehiin. Siinä sitä onkin sitten tekemistä, kun enää käsissä ei ole rautakanki vaan pehmeäksi vaivattua savea, joka taipuu lähes ajatuksen voimalla.

Minä paiskon Nokia kuin se olisi samanlainen jähmeä savimöykky kuin Kola. Tuntuu, että teen Nokille sitä samaa alkuvaivausta, mikä juuri käsittelyyn otetulle savelle pitää tehdä. Paiskon ja vaivaan. Käytän raakaa hartiavoimaa. Niin Kolaa pitää vielä käsitellä. Ja Noki-raasu on varmasti hieman hämillään kaikesta siitä vääntämisestä. "Ei sun tartte niin hirveästi vedättää sitä tuossa keppien jälkeen. Käännät vähän rintamasuuntaa ja lähetät sitten hypylle. Se lukee rataa niin hyvin, ettei tuossa ole mitään ongelmaa." Jaa niin. Se ei olekaan jähmeä paiskottava savimöykky vaan taipuisa ja pehmeä, lämmin savi. Käännän rintamasuuntaa vain aavistuksen ja Noki sinkoaa juuri sinne mihin pitikin.

Loppusuora häämöttää taas U-putken jälkeen. Lähetän Nokin putkeen ja jälleen Anna karjuu. "LÄHDE JO!! JUOKSE! MENE MENE!!!" Kintut eivät vie yhtään niin nopeasti kuin pitäisi. Ja mitä tekee Noki? Ehdin miettiä, että himputin jalat, kun ette kanna nopeammin! Siinä samassa Noki painelee ohitseni ja... ja se kiitää itsenäisesti koko loppusuoran ilman minun ohjaustani! Voi jumantskekku. Kisaaminen ja ratojen harjoittelu on tehnyt tehtävänsä. Täysin minun tietämättäni Noki on oppinut lukemaan loppusuoraa! Aivan mieletöntä. Niin pieni juttu ja jotenkin varmaan ihan itsestään selvää, mutta miten iloiseksi tuosta voi tulla tälläinen tappijalka kuin minä? Kovin iloiseksi. Vielä kesällä ensimmäisten kisojen aikana Noki ei todellakaan lukenut loppusuoraa itsenäisesti. Nyt se sen tekee ja täysin epäröimättä. Se ei hetkeäkään edes harkinnut kääntyvänsä katsomaan minua ja hakemaan tukea, kun edessä kerran oli suora linja esteitä suoritettavaksi.

Jestapo jepulis, mahtavat treenit. 8)