sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

onko Mikkeliin mänijöitä?

Kaksi iltaa Kotkassa. Ei tunnu juuri missään.

Mutta se alkoi kyllä sitten tuntua, kun istuin Sannan kyydissä matkalla kohti kotia, kello on yli yhdeksän illalla ja takana on 6 starttia ja 14 tuntia agilitypäivää.

Ja kyllä se tuntui sitten vielä tänä aamunakin. Yritin päästä sängystä ylös "jo yhdeksältä", mutta pää oli aivan kaurapuuroa edelleen. Koiratkaan eivät nousseet sängyistään, joten nukuttiin vielä tunti. ..ja tuntui ihan ansaitulta palautteelta, kun seuran kevätkokouksessa puoliltapäivin rakas seuramme puheenjohtaja repeili ja kertoi minun näyttävän aika räjähtäneeltä. Kiitti palautteesta, Sonja! *sydän* Kahvia koneeseen, niin kyllä se päivä sitten lopulta lähti käyntiinkin.

Mutta palataanpa Mikkeliin.

Nokin kanssa eka rata oli ihan pelkkää flow-olotilaa. Kaikki sujui kuin rasvattu. Yksi parhaista radoista ikinä, lopputulemana pronssia. Ja vitsit, käytin hallitusti ja suunnitellusti vastakäännöksiäkin. Niitä tulee käytettyä ihan äärimmäisen vähän, kun yleensä Noki ei sellaisia tarvitse.



Toisella radalla huitaisen hölmösti ja saan Nokin pudottamaan yhden riman, muuten rata on samanlaista tykitystä kuin ekakin. :)  Kolmannella radalla vedätän ihan turhaan ihan liikaa, enkä edes vaivaudu katsomaan, kuinka kauas Noki on jäänyt. Tiedän heti jo siinä juostessani, miksi rima putoaa, kun kuulen kolahduksen. Minun syy. Taas. Riman putoamisen jälkeen päätän pistää töppöstä toisen eteen ja ehtiä ohjaamaan loppu"suoran", joka oli aika karmea vänkyrä. Ehdin kyllä ohjaamaan sen kohdan, johon ajattelin ehtiä, mutta jätin sitten ohjaamatta loppu"suoran" ensimmäisen esteen. Noki lipsahtaa hypyn väärälle puolelle, joten tuloksena hyllyrata.





Pikkarin kanssa tehdään Nokin kanssa hyllytetyllä radalla vitonen, kun Pikkarin keskittyminen kisakierrosten huumassa menee pitkälti minulle karjumiseen. :D Tuomari helpotti loppusuoran vänkyrää huomattavasti, joten Pika pääsee näyttämään osaamistaan. Se juoksee ohitseni ja kääntyy kohti minua vasta, kun karjaisen. (Se teki näitä eteen irtoamisia Mikkelin radoilla aika monta. Huomattavan monta. Enemmän kuin olisi ollut oikeastaan tarvekaan.. ;) )



Kisakierrokset näkyivät Pikassa hienosti. Sillä pysyi vauhti ja raivo yllä alusta loppuun asti. Mutta kierrosten hintana oli se, ettei Pika keskittynyt radan lukemiseen niissä hetkissä, kun sen piti tulla ohjaukseen ja sitten irrota poikittain olevalle hypylle. Ei irronnut, ei. Pakkovalssiin ja japanialaiseen Pika tuli kyllä hyvin, mutta seuraavalta hypyltä tulikin sitten kielto, kun Pika vain räykytti minulle. Ihana raivo-Pikkari. :D



Puu-A tehtiin ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen. Ja sehän sitten näkyi. Ensimmäiseltä pomppuA:lta tuli vitonen. Toisella pomppuA:lla Pika osui vain hiuksenhienosti.

Viimeinen rata osoittautuu kovin kovin vaikeaksi. Nollia tulee lopulta tasan kaksi - ja voiton vie ihanainen sisko Tigi. Pika irtoaa poispäinkäännöksessä lueskelemaan rataa ja suorittaa ylimääräisen renkaan. Hyllyn jälkeen testaan kepeillä sivulle vedättämistä. Se ei _vielä_ toimi. (Mutta tulee kyllä toimimaan, kepit on tarkoitus hioa samalla tavalla vahvaksi kuin Nokilla. :)

Tehtiin Pikan kanssa tulos kahdelta radalta. Radat eivät todellakaan olleet kolmosluokan helpoimpia, joten kisoista jäi hyvä fiilis. Poikittaiset hypyt ja A vaativat vielä paljon työtä. Keppejä pitää harjoitella paljon lisää. Pikkari voisi keskittyä enemmän rataan ja vähemmän minulle kiroilemiseen. Se voisi pitää takapuolensa lähdössä edes hetken aikaa maassa. ;) Harjoiteltavaa riittää. Ja hyvä niin! Oppiminen ja opettaminen on hauskaa - ja Pikan kanssa kisaaminen on koomisuudessaan äärimmäisen viihdyttävää.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Pika ja Noki samalla agilitykisaradalla ekaa kertaa ikinä

Kotkassa Karstunen rakennutti torstaina medikolmosille ja perjantaina maksikolmosille samat radat. Oli tosi hauskaa päästä tekemään mustavalkoisilla samoja ratoja. On niiden osaamisessa ja ohjaamisessa vaan eroja, ei voi muuta sanoa. Toki samanlaisia juttujakin löytyy, ja pääosin ohjaan niitä hyvin samankaltaisesti, mutta jestas, miten eri tavalla esim hypyn kaksi joutuu ohjaamaan riippuen siitä, onko kyseessä maksi vai medi.

Pikasta näkee, että se on vielä kovin kokematon, sillä puomia ennen ja puomin jälkeen ollut hyppy jää tekemättä. Syy on selkeä: hypyt ovat ns. "poikittaisia", joten Pikan pitäisi ihan oikeasti keskittyä katsomaan rataa ja suorittaa hyppy minusta poispäin tai minua kohti. Ei sellaista ehdi, koska NYT ON HEI VÄHÄN KIIRE! POIS ALTA! :D

Nokista puolestaan näkee, ettei sitä ole opetettu irtoilemaan eteepäin samalla tavalla kuin Pikaa. Pikalle oli ihan itsestäänselvää, että jos minä huudan MENEMENE! niin sitten mennään johonkin suuntaan. (Ei välttämättä siihen suuntaan, mihin minä ajattelin, mutta joka tapauksessa johonkin itsenäisesti.) Nokilla ei tuota vastaavaa taitoa ole olemassakaan. Se kääntyy minua kohti, jos jään paljon selän taakse. Ja tämän puutteen takia tänään Noki teki kaksi hyllyä.

Videoilla olevilla radoilla ohjaan A:n alla olevan putken eri tavalla Nokin ja Pikan ratojen kesken. Nokin radalla ohjaus on _paljon_ parempi. Olisi pitänyt tehdä sama myös Pikalle, sillä tuo vain toimi ihan hemmetisti paremmin. Kun koiran sai heitettyä A:n jälkeen olleelta hypyltä seuraavalle hypylle, pääsi irtoamaan seuraaville esteille todella paljon tehokkaammin kuin valssilla A:n vasemmalle puolelle vaihtamalla. Nokin etenemä oli 4,65m/s ja nollalla oltaisiin noustu viidensiksi. Voittajasta jäätiin pari sekuntia, eli hyvin me taas pisteltiin menemään. :) Ja Pikkarikin suihki menemään sellaista kyytiä, että kiirettä piteli allekirjoittaneella. :)


sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

lappeenrannassa

Lappeenrannassa Jari Suomalaisella oli tänään kyllä tosi kivat kolme rataa. Neljäs rata oli aika omituinen - etenkin pituuden osalta. Varmaankin 95% hyllyttäneistä koirista suoritti pituuden tuolta viimeiseltä radalta vinoon, koska koiran olisi pitänyt lähteä ohjaajasta poispäin suorittamaan pituutta, ja siihen ei näyttänyt juuri kukaan koirista kykenevän vaivattomasti. Noki ei ottanut pituudelta tuolla radalla virhettä, mutta meni pituuden kyllä niin vinoon kuin sen nyt voi ilman virhepisteitä mennä.

Ekalla radalla teen typerän mokan, kun en kerro Nokille yhtään, että renkaan jälkeen olevalta hypyltä käännytään. Noki saa informaation käännöksestä leiskauttaessaan mielettömän pitkää kaarta - ja laskee jalat alas. Rima rämähtää. Muuten rata on tosi hyvä ja etenemä 5,11.


Tokalla radalla nakutetaan yhtä valunutta kaarrosta lukuunottamatta erittäin sujuva ja vauhdikas rata 4,84 etenemällä, jolla sijoitutaankin sitten neljänneksi. Kolmanneksi viimeisellä hypyllä Noki epäröi nanosekunnin, hyppääkö sylivekkiohjauksella ohjattua hyppyä. Mutta hyppää sentään, kun maltan odotella hetkosen. ;)



Kaksi viimeistä rataa menee hyllyn puolelle. Ensimmäinen hylly tosin tulee ihan sen takia, että kun Noki on tehnyt keppien sisäänmenossa virheen (!!!! se ei kai vaan taipunut sokean keppikulman ekaan väliin..? Näin vain, että tuomarin käsi nousi ylös, joten lähdettiin ottamaan kepit uudestaan), niin päätän keskittyä testaamaan, miten Noki suorittaa juoksuA:n, jos vedätän niin paljon mitä jaloista irtoaa. Ehdin kyllä todella pitkälle Nokin edelle, mutta samalla menetän keskittymisen seuraavan esteen ohjaamisen osalta, joten Noki tulee pituudesta ohi. En edes harkitse virheen korjaamista, koska Noki teki A:n tosi hienosti ja rata jatkuu sujuvasti ilman pituuden suorittamistakin. :D Puomille Noki tulee todella hyvää vauhtia, tekee puomin ihan päähän asti ihan tuulispäänä JA pysähtyy odottamaan vapautusta! Paras Noki. :)


Viimeisellä radalla pituus on tosiaan hyvin hyvin hyvin outo - tosin rata on muuttunut harjoitusradaksi jo esteellä 3, kun Noki ottaa kiellon niistosta. Ylipäätään koko rata oli aika SUIHKIS! HUPSIS! RÄYH! -sinkoilua ja Noki tuntuu olevan jotenkin ihan hallitsematon. :D Testailin tänään vähän Nokin virittelyä, haukutin, läpsytin kylkiin ja nostatin, minkä ikinä sain nostatettua. Edellisillä radoilla totesin nostattelun alkaneen turhan ajoissa, sillä 6-7 koirakon ajan Nokin hervottoman karjumisen ja hihnassa rempomisen pelkkä katselu&kuuntelukin tuntui vähän raskaalta. :D Niinpä vikalla radalla toin Nokin autosta halliin vain muutamaa koiraa ennen ja nostattelin sitä parin koirakon ajan. No, kyllä se siitä virittyikin. :D Jopa siinä määrin, että radalla Noki luisui ohjauksesta jotenkin suhteellisen omituisesti ja toisaalta ei irronnut putkeen toisessa kohdassa. Nauratti jo radalla, kun ihan ei vissiin ollut homma lapasessa Nokilla, vaan se keskittyi ennemminkin pullistelemaan silmiään ja karjumaan minulle kuin radan suorittamiseen. No, jatketaan tätä virittelyn testailua tulevissa kisoissa. :)



Nokin etenemät ovat viime aikoina olleet sellaisia, että ryhdyin silkasta uteliaisuudesta keräämään Nokin etenemiä kolmosluokassa kisaamisen ajalta. Muutos lähiaikojen suorituksissa on merkittävä! :O Jotain on mitä ilmeisimmin tapahtunut ihan viime kuukausien aikana, sillä etenemät ovat harpanneet 4,2 tietämistä yli neljään ja puoleen. Aikamoista. Toki juoksuA alkaa vähitellen näkyä agilitynollissa, mutta jotain on tapahtunut jo ennen sitä, sillä jo tammikuun etenemät ovat pompsahtaneet. Jännä huomio. :)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

MYLLYTI MYLLYTI!

Kotiin saapuessani Pika mitä ilmeisimmin oli kerrassaan törkeä. Kola vihaa sitä, kun Pikkari nuuskii sen sukukalleuksia - etenkin, kun Kola moikkaa töistä saapuvaa allekirjoittanutta. Mutta silti Pikan on vaan pakko pikkuisen nuuskaista. Tällä kertaa onnistui nähtävästi olemaan sen verran törkeä toimissaan, että Kolalla meni lopulta käpy aivan jäähän. Kola alkoi luennoida talouden sääntöviidakosta oikein suurella äänellä. Epäselväksi jäi, kuinka paljon Pika luennosta kuuli, sillä se kirkukarjahteli vastalauseita. Se köllötti Kolan jaloissa selällään kuin koppakuoriainen ja ääni muistutti aavistuksen pussipirua. Sellaista kiukkuista rääyntää. Ei vaan pikkuapina antanut periksi, ei millään.

Kola luennoi oman aikansa, enkä viitsinyt asiaan sen kummemmin ottaa kantaa, koska Pikkaria ei lennätelty mihinkään niskapers-otteella. Kunhan vain läksytettiin ääntä käyttäen - ja mitä ilmeisimmin ihan ansaitusti. Luento kesti kuitenkin sen verran pitkään, että Tiitiäinen ehti ensin ahdistua suuresti ja sitten todeta, että "nyt muuten pistetään tuo ärsyttävä pikkuäijä pakettiin!" Tiitiäinen-rassukka asteli ahdistusta puhkuen ja kumartui tehottomasti murahtaen ärjyvää Kolaa ja pussipirumaista Pikaa kohti. Eikä pokka sen pidemmälle sitten riittänyt. Siinä se kumarteli ja jumiutui, kun ei keksinyt, miten etenisi. Tokaisin Nokille, että "elä sinä mene siihen sekaantumaan" ja Noki poistui helpottuneen näköisenä kauemmas.

Lopulta Kola oli sanasensa sanonut. Noki tulkitsi tilanteen niin, että "nyt apulaisseriffi tulis ja pistäis sen pikkunilkin lopullisesti matalaksi!" ..tosin Nokia ahdisti niin, että se tutisi kuin haavanlehti. Pikaakin jännitti vielä, vaikka Kola olikin jo osansa hoitanut. Lopulta apulaisseriffi lähti ratkomaan tilannetta: Noki murisi. Murisi. ...Nuoli Pikan silmiä. Ja murisi sitten lisää. Ja nuoli. Ja murisi. :D Huh, hirveä työ pestä jälkipyykkiä riidan jälkeen! ajatteli Noki aivan varmasti.

Komppu rauhoittui lopullisesti, kun vihdoin uskoi, ettei se ole saamassa minulta kurinpalautusta ärjynnästään. Noki sitä vastoin kantoi huolta ja ärtymystä sydämessään pidempään, sillä lenkillä se ei edes harkinnut, että suostuisi takaa-ajoleikissä juoksemaan pupun roolissa. Kumpikin mustavalkoinen kieltäytyi tehokkaasti ja päättäväisesti olemasta pupu, sillä hemmetti sentään! Äijiähän tässä ollaan, eikä mitään kaneja! Juokse ite edellä, jos haluut, mä en ainakaan juokse!

Niinpä ne juoksivat sitten kylki kylkeä vasten ja rinta rinnan.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

senttejä kerrakseen

Nyt on Nakusen lauma koolla taas. Ja koska Nakusen perheen mittaaminen on helpompaa kuin Karvasen perheen mittaaminen, tartuin tuumasta toimeen.

Olen kysyttäessä sanonut, että Noki on ehkä 47cm korkea. Kolasta olen sanonut kysyjille, että se on jotakuinkin 50cm korkea. No ei. Ei kyllä. Tuohon kuvassa olevan puiseen mittaan on laitettu kaksi himmeästi näkyvää viivaa mustalla tussilla. Ylempi viiva on 50cm ja alempi viiva on 47cm.

Nokin säkä kohoaa jonnekin lähelle viittäkymmentä ja Kola.. Niin. Sen takaa ei koko mittaa ede näy. :D Se on siis 52-53cm korkea.

Pikkarin korkeus on tullut mitattua (yllättäen :D ) niin monta kertaa, että se nyt ei yllättänyt. Se on jotakuinkin täydellisen kokoinen medikoira.

Olihan se sitten mitan seinään teippaamisen ja kaiken virittelyn takia pakko hyödyntää tilannetta vielä sen verran, että tavoittelin Nokin kanssa medikorkeuksia. Voin sanoa, että 49cm korkean koiran käskeminen paikalleen, jalkojen asettelu harottamaan, namien virittely käteen, toisen käden asettelu kameran kuvausnappulalle, kurottaminen Nokin edessä olevaa lattiaa kohden ja toisella kädellä kurottaminen kameran kanssa mahdollisimman kauas koirasta - se EI ole helppoa. Ja sillä metodilla ei saa teräviä kuvia. ;) Mutta kyllähän sen Nokinkin saa matalaksi. Harmi kyllä pylly jäisi makseihin, vaikka etuosa siirrettäisiinkin medeihin. Eikä kaksijalkaisella medillä taida pärjätä - ei, vaikka ne kaksi jalkaa olisivat Nokin maailman kultaisimmat etujalat.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

äänekkäitä ja koomisia

 Vesikoirat - ei aivan se hiljaisin rotu (aika monta todisteaineistokuvaa)
AAAAA MÄ HUKUN TÄNNE MÄ HUKUN TÄNNE EN OSAA UIA EN OSAA UIA!!!

OIKEESTI OIKEESTI AAAAAA AAAAAAA... AAA?

..ei menny täydestä, häh? muistit, että mä osaan uia, häh?

Kyllä, tuo karvainen ystäväni osaa tosiaankin laulaa. Katso vaikka.

EIIII MUUUUUUMITALOA LUUUUUKITA YÖKSIIII..

*välisoitto*

HEI MUUUU--UUUUUUMIIIIIT!

...oOoOOOOOOooo....

Saisinko?

Ajattelinkin.

kotona

Täällä sitä istutaan tietokoneruudun live-streamin äärellä kisakatsomossa. Kotona. Niin jäivät Pikan ensimmäiset kolmosluokan kisat käymättä, kun flunssa ei vaan anna periksi. En ehkä olisi kuollut kisakentälle kesken radan, mutta kun ihan jo aamulenkilläkin hengästyy, vaikka kävellään suht tasaista maastoa maksimissaan kilometri, kaksi, niin ei taida olla mitään järjen hiventäkään lähteä juoksemaan kisaradoille.

Enpä muista ihan viimeksi olleeni niin kipeä, että kahdet treenit ja kisat jäävät käymättä. Kun vaan saa keuhkot yskittyä tyhjiksi limasta, niin kyllä tämä tästä, joten eiköhän tulevalla viikolla treenata jo ihan normaalisti. Ensi viikonlopun kisoihin unohdin ilmota (voi perhana, jo toistamiseen sama vika!), mutta sitä seuraavalla viikolla olisikin sitten aikomuksena startata sekä Kotkassa että Mikkelissä kummankin mustavalkoisen kanssa. Jee! :)

torstai 9. huhtikuuta 2015

..zzz..

Kuinka monta tuntia vuorokaudessa voi nukkua? Vastaus: Ei loputtoman monta.

Tai no.

Koirat ovat hämmästyttävän hyviä nukkumisessa. Ollaan vietetty niiden kanssa puhumattomuuden päiviä, kun ensin allekirjoittaneelta lähti ääni ja sittemmin tukkeutuivat myös korvat ja nenä. (Noki oli muuten ensimmäisenä puhelakkopäivänä hyvin ahdistunut ja seuraili minua huolestuneena: "Sanoisit edes jotain, jooko.. Tämä tälläinen meininki on Hyvin Outoa..")

Koirat siis nukkuvat aamulla siihen asti, kun nousen, oli se sitten kuudelta tai kymmeneltä. Sitten syödään nopea aamiainen ja käydään kiertämässä 10 minuutin aamukierros pihalla. Ja sitten nukutaan. Ja nukutaan. Ja nukutaan. Ensimmäisenä saikkupäivänä minäkin nukuin monet päiväunet ja painuin yöunille kymmenen aikaan, nukkuakseni aamukahdeksaan ta -yhdeksään. Mutta tällä hetkellä on pakko taipua ja todeta, että koirat voittavat minut nukkumisessa. Viime yönä olisin voinut nousta uuteen päivään klo 1:45, 5:30 ja 7:00. Lopulta 7.30 päätin, että uusi päivä voi alkaa. Aamuöisten heräämisten vuoksi koirat eivät edes päätään pedeistään nostaneet, vaikka kaivelin padin käyttöön yrittäessäni löytää työnsä jo tehneen nukkumatin uudelleen.

Ja nyt ne nukkuvat taas. Todennäköisesti ne nukkuvat kahteen tai kolmeen - tai nousevat tukka sekaisin ja silmät sikkuralla lyhyeksi hetkeksi seurailemaan, jos liikun jääkaapille sairaslomatelakoitumisasemaltani sohvalta. Ja painuvat sitten taas nukkumaan.

Oma univelka on kuitattu jo monta nukuttua tuntia sitten. Harmi vain, ettei hereillä olosta ole mitään iloa, kun ulkoilla ei jaksa ja televisiosta tulee pelkkää totaalista tuubaa.

Onneksi on internet ja face. Käryäisi nimittäin kovalevy päästä, jos pitäisi olla hiljaa JA kommunikoimatta kenenkään kanssa kovin monta päivää, kun jo pelkkä hiljaa olo tuntuu kovin kovin hankalalta. Onneksi koirien kysymyksiin voi usein vastata niiden omalla kielellä, eleillä ja ilmeillä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

pääsiäistreenit

Unohdin ilmoittautua pääsiäisen kisoihin. Niinpä ei kisattu tänä pääsiäisenä. Päästiin kuitenkin treenaamaan ja oli tosi hauskaa. :) Pikkari on saanut raivoa tekemiseensä ja Noki on Noki. Tiitiäisen kanssa seuraava projekti on kääntymisen parantaminen. Kyllä se takaakierroista kääntyy, mutta kun tullaan lujaa loivaa linjaa pitkin, se loikkaa liian pitkälle eikä edes yritä taivuttaa itseään.