torstai 29. toukokuuta 2014

KOIKKALOIKKANEN!

Tänään käytiin tekemässä kahdessa osassa yhteensä 12 suoritusta. Ensimmäiset viisi suoritusta sujuivat tosi nastasti: viisi jackpottia ja yksi etujalkojen osuma. Tauon jälkeen tehtiin kolme suoritusta niin, että jätin Pikan hypyn taakse ja kutsuin siitä A:lle. Ja sehän sitten näkyy. :D Vauhti oli ihan hurja ja huipun yli Pika tuli niin hurjalla leiskautuksella, ettei toivoakaan, että osuisi boksiin. On sillä kuitenkin käsitys oikeasta suorituksesta selvästi, koska kun jäi kaksi kertaa yliloikan takia ilman palkkaa, kolmannella yrittää väkisin saada jalkoja osumaan. Vain yksi jalka kuitenkin osuu. Seuraavalla osuvat etujalat, mutta takajalat ponnistavat yli. Sitä seuraavilla suorituksilla osuu aina vähintään kaksi jalkaa ja viimeisellä suorituksella jackpot. :) Otin yliloikkien jälkeen hypyn pois ja toin Pikan lähemmäs A:ta, koska ei se hyvällä vauhdilla saa laukkaansa mitenkään osumaan boksiin, kun ylösmeno on noin loiva.

Ensi kerralla jyrkennän A:ta taas lisää ja nähtäväksi jää, miten nopeudelle silloin käy.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Pikkari JEE Tiitiäinen JEE

Tänään mustavalkoiset pääsivät taas kumpikin Jennan treeneihin. Pikachulle tällä hetkellä suurinta päänvaivaa tuottavat kepit, jotka ovat ihan sinnepäin ja sikinsokin. Niitä pitää harjoitella vielä melkoisesti ennen kuin lähdetään kisaamaan. Mutta muuten Pikan kanssa tänään tuntui huisin hauskalta. Pika tuli ohjauksiin ihan todella mahtavasti ja luki esteitä matkan varrella kuin mikäkin aksakoira. :) Saatiin erityiskehuja keinusuorituksesta! "Luuliko se tekevänsä äsken puomin vai tekeekö se keinun yleensäkin noin vauhdilla?" "Öööö, kyllä se musta tekee yleensäkin keinun noin." Ja kyllä Pika sen teki sitten useaan kertaan uudelleenkin yhtä nopeana. Jesjes! :)

Nokin kanssa väännettiin nollaratatreeniä ilman nollarataa. Ei siis missään vaiheessa päästy rataa nollalla loppuun asti. Mutta ei ruvennut harmittamaan, ei suututtamaan, ei ärsyttämään tai edes pienesti hermostuttamaan. Muutaman prkeleen siinä kyllä ilmoille päästin, mutta en missään nimessä _oikeasti_ ärtyneenä. Kolan kanssa opittu asenne yhdessä tekemiseen näköjään kestää myös Nokin kanssa tehdessä. Ei vaan voi hermostua tai ärsyyntyä. Hyvä mieli jäi, vaikka taidettiin päästä parhaimmallakin suorituksella vain esteelle 14 ja maali oli esteellä 20. Hyvä mieli jäi erityisesti siitä, että nollaratatreeni nosti esiin sen, missä ihan takuuvarmasti tulee helposti mokia arvokisoissakin: kepeiltä täyskäännös takaisin tulosuuntaan. "Kun olet lähdössä kepeiltä ja koira tekee keppejä loppuun, ota vielä YKSI askel. Tönää koira sen yhden askelen verran vielä ja lähde vasta sitten." Hitto että oli hyvä ohje. Tuon ohjeen jälkeen Noki teki kepit joka kerta kunnolla ja mikä hämmästyttävintä: kun otin sen yhden askelen vielä, minullekin jäi enemmän aikaa keskittyä seuraaviin esteisiin. Lisäaskel vähensi kiirettä. :) Lisäksi hyvä huomio oli se, että putkiin pitää oikeasti ohjata kunnolla. Ei voi huitaista vähän sinne päin ja luottaa, että "se on tiitiäinen, kyllä se menee aina".

Noki pudotteli rimoja tänään erittäin harvakseltaan. Ensimmäinen rima putosi kaksi kertaa ja keppien jälkeen ollut rima kerran. Ja kentän pohja on niin pehmeä ja rimat olivat paikoitellen 65 sentissä, että kohtalaisen tyytyväinen rimojen pysymiseen voinee olla. :)

Hyvä mieli sadesäästä huolimatta!

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Indi, Noki ja Pika uiskentelemassa

täällä lisää kuvia Jakomäen uintiretkeltä





Olympus PEN mini

"Osta hyvään hintaan minijärkkäri!" sanoi Pikkuveli. "Okei", sanoin minä.

Ja tässä sitä nyt sitten ollaan minijärkkärin omistajia. ;) Joko Miika on törkeän hyvä kauppamies tai minä tolkuttoman huono vastustamaan huonompiakin myyntipuheita. :D No, totuuden nimissä vanha Canon1000D on jo runkonsa osalta suorastaan romu, joten sitä en ole viitsinyt vaivautua käyttämään enää aikoihin.

Kuivankälppeen Tiitiäisen niskanahkassa ei rasva viihdy.

Minä? Kaunis? Tiedän sen.

kesäpilkutus on iskenyt Tiitiäiseen jälleen :)

kiiltävä silakka syöksyy

"Yritäpäs sanoa minulle ei. Et pysty siihen, vai mitä! HAH!"


Täältä tullaan, kesäloma!! HIIOHEI!

Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa, puut metsän huminoivat jo lehtiverhossa.




Harmi, että youtube huonontaa minijärkkärin videon laadun suorastaan laaduttomaksi. HÖH.

torstai 22. toukokuuta 2014

takajalkojen paikkaa etsimässä

Siirsin boksin A:lle, koska tasaisella Pika menee sen verran vauhdilla, etten millään saa bongattua takajalkojen osumia ja kaikkien neljän jalan kokoaminen boksiin tuntuu vaikealta. Tehtiin madallettua A:ta. Ensimmäiset suoritukset menivät ihan totuttelemiseen sekä minulla että Pikalla. Pika ei kyllä loikannut kertaakaan koko boksin yli, mutta takajalat ponnistivat edelleen aluksi usein koko boksin yli.

Pika lähtee tosi hyvin kuolleelle lelulle ja lelun saamisen pystyy helposti estämään, kun apupalkkaaja pitää jo valmiiksi jalkaa pallon päällä ja nostaa jalan pois vain, jos minä palkkaan kehulla. Suhteellisen hyvin pystyin näkemään takajalkojen osumisen tässä vauhdissa - eli kun suoritus aloitetaan pysähdyksistä. Toivottavasti päästään pian uudelleen testaamaan, miten Pika on työstänyt tätä nyt tehtyä treeniä mielessään. Boksiin osuminen paranee loppua kohden ja viimeisellä suorituksella Pika venyttää laukan täydelliseksi jackpotiksi. :) Jos boksiin venyttäminen näyttää seuraavalla kerralla vaikealta, siirrän boksia ihan snadisti ylemmäs ja sitten vähitellen venytän sen oikealle paikalleen. Pika kuitenkin selvästi pystyy pysähdyksistäkin venyttämään laukkansa alastulolle sopivaksi, joten tämän suhteen ei ongelmaa pitäisi tulla. :)




keskiviikko 21. toukokuuta 2014

kirkkonummella iltakisoissa

1
borcol Wiu Eyewitness White-Hot Pasi Kangas HPSK 32,04   4,84  -7,96


2
auskel Emmi Coshagh Alegria Janne Karstunen BAT 33,42 4,64   -6,58


3
borcol Dao Glenda Jaakko Suoknuuti LAW 34,00 4,56 -6,00


4
belpag Mendez Je M'appelle Mendez Petri Mannonen TSAU 34,01 4,56 -5,99


5
auskel Binka Kengurukolon Deja Vu Jan Dahl HANKO 34,75 4,46 -5,25


6
espves Noki Concurrido Zarpazo Emilia Kainulainen I-HAH 35,79 4,33 -4,21



7
belpag Pyry      Rokkitassun Diapason    Eija Grof KKK      38,31    4,05  -1,69


8
borcol Jedi      Tending Eager    Juha Ruokonen       KKK 39,31 3,94  -0,69


Ei sitä aina pieni Tiitäinen ihan horisonttiin jää, vaikka isot pojat kaasuttelee samoissa kisoissa. :) Jäätiin voittajasta vain 3,5 sekuntia ja Jaakosta ja Daosta vain 1,8 sekuntia - ja minä vieläpä vaadin Tiitiäiseltä puomilla ihan oikeain kunnon pysähdyksen. Tiitiäinen pisti kampoihin The Maksikoirille koko turboahdetulla perromoottorillaan. :D

Risto Ojanperän radat olivat kumpikin - sekä tämä agilityrata, että jälkimmäinen hyppyrata - kovin mukavia. Hyppyradalla etenemä oli kuitenkin täysin mahdoton (tuomarin sanojen mukaan 4,0m/s , mutta se ei varmaankaan voinut pitää paikkaansa). Voittaja-bortsu teki aliaikaa vain 1,5 sekuntia ja agilityradan voittanut Wiu sekunnin aliaikaa. Nokin kanssa ei nollatuloksellakaan olisi näin ollen ikimaailmassa päästy aliaikaan vaan oltaisiin ihan kaasutin punaisena hehkuen tehdyn radan jälkeenkin juostu maaliin reilulla yliajalla. Aika jäi kuitenkin lopulta saamatta, kun sekosin omassa liikkumisessani jo viidennellä esteellä ja oikein ohjaamalla ohjasin Nokin putken väärään päähän. Paketti levisi kuin Jokisen eväät ja loppu rata vain hassuteltiin.

Onneksi tuli lähdettyä, vaikka työjutut ovat vieneet liki kaikki mehut ja jaksamisen. Kisoista jäi hyvä fiilis, sillä käytin elämäni ensimmäistä kertaa edellisessä postauksessa mainostettua japanilaista kisaradalla! Ja se toimi! Ja tuntui ihan vaivattomalta ohjaukselta. Jes! :)

maanantai 19. toukokuuta 2014

opettajat ja oppimiskohteet

Helteisellä Jakomäen lenkillä ehtii pohtia kaikenlaista. Tänään pohdiskelin sitä, miten vahvasti tietyt agilityn asiat henkilöityvät oman oppimiseni osalta juuri tiettyihin kasvoihin.

Anna ja Annina opettivat sillon ihan alussa, että agility on aivan hurjan huikaisevan kivaa ja että Kolan kanssakin voi harrastaa, vaikkei sen pää ihan meinaa lajia kestääkään.

SannaK opetti, että agilitystäkin löytyy pikkutarkka "tokopuoli" ja opasti kontaktien opettamisessa aivan kädestä pitäen. Ylipäätään tämän Seinäjoen viikonloppuaksakurssilla käynnistyneen projektin aikana ymmärsin ensimmäistä kertaa, että agilityssä voi opettaa asioita systemaattisesti pienistä paloista. Tämä havainto on osoittautunut jotakuinkin kaiken peruspilariksi: agility ei ole vain juoksentelemista ja sattumanvaraisia onnistumisia ja epäonnistumisia, vaan asioita voi (ja pitää) opettaa palasista.

SannaL opetti olemaan pelkäämättä persjättöjä. Persjättöjä tehtiin vuoden verran niin hurjan paljon, että nykyään koen sen olevan yksi niistä ohjauksista, jotka oikeasti osaan suorittaa ja jossa uskallan luottaa ajoituksen suhteen koiraan. Koira kyllä lukitsee esteen ja sen jälkeen persjättö pitääkin jo tehdä - tai muuten se on myöhässä.

Anne Savioja opetti katselemaan rataa koiran näkökulmasta. "Muurin yli koira ei näe seuraavaa estettä. Muista se." Ja muistankin. :)

AnnaH opetti vekkaamisen alkeet. Vekkaamista en edelleenkään koe osaavani kovinkaan hyvin, mutta teorian tasolla kyllä ymmärrän sen tausta-ajatuksen ja usein pystyn näkemään paikkoja, joihin vekkaaminen sopisi.

Next Level -kurssilla kuunteluoppilaana opin Kaplaksen Marin selostamana pakkovalssin.

Lotta opetti, miten Nokin saa vastakäden ohjauksella tulemaan oikeaan putken suuhun. Ja sitä kautta tajusin, että vastakäsi on hirmuisen tehokas keino hallita kauempanakin olevaa koiraa.

Timolta olen oppinut japanilaisen käyttöä. Se tuntui jossain kohtaa lähihistoriassa vielä täysin järjettömältä ja mahdottomalta ajoituksen suhteen. Vaan eipä ole! Lauantaina Anu Rajaheimon koulutuksessa japanilainen tuntui ihan yhtä helpolta kuin tavallinenkin persjättö.

Elinalta opin niiston käyttöä ja tuplasylkkärin.

Jaakolta sylivekin.

Janitalta koiran näkökulman huomioimista. "Mihin koira katsoo, kun sä olet noin?" Tosin tätä pitää harjoitella vielä aivan hurjasti lisää, jotta siitä tulisi osa automaattista ajattelua.

Niinu opetti yhden talven aikana takanaleikkauksen aivan uusiksi, sillä ajatukseni takanaleikkauksesta oli siihen asti täysin nurinkurinen eikä se "yllättäen" sitten Nokilla toiminutkaan ennen tuota talvea. Nykyään takanaleikkaus on persjätön kanssa yksi varmimmista ohjauksistani.

Niin monta kouluttajaa. Niin monta tärkeää isoa hienoa oppimiskokemusta. :)

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

uimassa

Jakomäen hiekkakuopilla on hellepäivinä ruuhkaa ihan jo ihmisten toimesta. Eilen ruuhkaa muodosti myös viiden ihmisen ja 12 perron lauma. ;) Kivaa on ja sopu sijaa antaa!

Envi, Nero, Neva, Indi, Kola, Noki, Pika, Ronja, Remu, Arpa, Sofi ja Tara (eli 11 nelikirjaimista ja Ronja)



lauantai 17. toukokuuta 2014

juoksuA, taas :)

Tänään testattiin apupalkkaajan vaikutusta juoksemiseen. Todella harmillisesti toinen osa treenistä jäi tulematta videolle, kun kamera kuvaili taivaita.. Ensimmäisessä setissä ihan vain totutin Pikaa kahteen hyppyyn ennen boksia ja homma oli aika sekoilua. :D Pari ihan ok-suoritusta kuitenkin saatiin ja Pika sai käsitystä siitä, mitä tässä on tarkoitus tehdä.

Toisessa setissä Maija meni boksin eteen 2-3 metrin päähän ja laittoi palkkapallon maahan. Minä pidin Pikaa rintakehästä hyppyjen takana ja päästin Pikan sitten etenemään. Se teki komean yliloikan, mutta kun Maija ehti polkaista jalan pallon päälle ja Pika jäi ilman palkkaa, se korjasi toimintaansa heti seuraavalle suoritukselle ja suoritti boksin ilman ylipomppua. Varma en ole, osuiko suoritus neljällä jalalla boksiin, mutta ainakin saatiin Pikalle tosi näppärästi havainnollistettua, mitä ei ainakaan haluta sen tekevän.

Tästä on ehdottomasti hyvä jatkaa. :) Apupalkkaajat siis mukaan ja etupalkalla harjoittelemaan. Sen avulla voin helposti lisätä omaa liikehäiriötäni, kuten myös esim putken boksin jälkeen, kun minun ei tarvitse huolehtia palkan heittämisestä tai pois ottamisesta.


torstai 15. toukokuuta 2014

lomafiiliksissä

Töissä kollega kyseenalaisti kevätstressini. "Onko sulla joskus jäänyt jotain hoitamatta?" "No ei." "Mitä sitten, jos jotain jää hoitamatta?" "No ei sitten kai mitään?" "Montako vuotta sä oot jo ehtinyt aina keväisin hoitaa  kaikki pakolliset hommat?" "No jotain kymmenen vissiin." "Nii."

Ja tottahan se on. Olen vain niin armottoman huono hallitsemaan aikaa (joo, ei sitä voi hallita, mutta jotkut tuntuu silti hallitsevan), että kevään dead-line on joustamattomuudessaan hillittömän ahdistava.

Mutta kollegan huomioista jotenkin keventyneenä Timon treenien jälkeen kurvattiin nauttimaan Jakomäen hiekkakuopista ja auringosta. Jakomäestä löytyi kesäloma. Ihan huimaa. Istuin hiekalle ja pojat alkoivat puuhata lempihommiaan: Kola metsästi kuplia aivan hurjana, Noki kaivoi joka toiselle kuoppaa eikä langennut siihen itse kertaakaan ja Pika repi välillä Nokia hännästä, välillä harjoitteli kuplien metsästystä (tai oikeasti se toimi kuplakoneena, koska painoi päätään veden alle ja puhalteli porinakuplia pintaan :D :D :D ), välillä kiipeili pinnan alla olevien kivenlohkareiden päällä ja hetkittäin yhdisti Nokin ja Kolan puuhat kaivamalla kuplia raivokkaasti rantavedestä.

Oikein tunsi, miten stressi liukeni ja loma valui tilalle. Nauratti ääneen, kun pojat jaksoivat puuhata omia hommiaan ihan juuri niin kauan kuin minä maltoin istua nauttimassa auringosta. Ne eivät kaivanneet minua tai toisiaan, vaan olivat keskittyneitä omiin tärkeisiin touhuihinsa. 

Kesälomalla aion tehdä vastaavanlaisia retkiä, istua hiekalla ja tuntea, miten aikaa vain riittää ja riittää. Aion käydä Ojangossa ja Kivikon kentällä usein usein usein usein. Aion saada A:n kisakuntoon ja startata mediluokassa. (HUH!) Aion syödä aamiaista parvekkeella ja käydä mökillä. Aion nauttia, levätä, treenata juuri niin paljon kuin vain mieli tekee (lepopäivät muistaen). Aion nähdä Tampereen ja Rovaniemen.

Ei mitään järkee hei! Ihan kohta on kesäloma! Oppilaita siteeratakseni: "Miten tää vitosluokka meni jotenkin niin äkkii?!"

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

boksin kanssa puuhaamassa

Tänään vahvistin boksiin osumista namittamalla välillä boksiin. Lisäksi nostin takareunaa reippaasti, että saan Pikan paremmin keskittymään takajalkojen ponnistukseen. Seuraavalla treenikerralla liitän boksin eteen joko bumpin tai hypyn / bumpit tai hypyt. Katsotaan, miten hyvin Pika silloin osuu boksiin. Lähitulevaisuuden treenikohteita on myös minun sijaintini ja liikkeeni harjoitteleminen.

maanantai 12. toukokuuta 2014

intoa puhkuen!

Eilisestä opittua: 1) Katso takajalkoja. 2) Ajoita palkkaus. 3) Etureunan nostaminen helpottaa laukkapompun aikaansaamista.

Tänään pohdittua:  1) Nosta boksin takareunaa, niin takajalkojen osumisen tarkkailu on helpompaa. 2) Palkan ajoitus ei ehkä olekaan NIIN merkityksellinen, koska Pika (ja Noki) pitävät sittenkin katseen ihan hyvin eteen, kun lähetän boksiin niin, että jään itse selän taakse. (Tai näin kuvittelen ainakin nyt, kun en ole vielä nähnyt videota.. ;) 3) Vanha koira oppii uusia temppuja - jopa ihan hämmästyttävän nopeasti.

Tulevaisuuden ajatus: Ryhdyn aluksi systemaattisesti opettamaan oikea/väärä suoritus -erottelua siten, että jään koiran selän taakse lähdössä. Tässä asetelmassa pystyn säätelemään koiran lähtönopeutta (paikalla istuen / minun ympäri kiepsahtaen) ja etäisyyttä boksista helposti ja voin ajoittaa palkan heiton aluksi hienoisen myöhäiseksi. Mustavalkoiset pitävät liikkeensä ja katseensa kyllä eteenpäin, vaikka palkka putoaisikin myöhässä. Lisäksi alan systemaattisesti merkata kehulla oikein mennyttä suoritusta välittömästi, kun tassut ovat osuneet boksiin ja väärästä suorituksesta jätän kehumatta.

Ja sitten hehkutusta: Ei hitto miten hyvin Noki keksi, mikä jutussa on ideana! Eilisen treeni meni lähinnä siihen, että Noki huusi ja vaahtosi. Luulin, ettei se ehtinyt karjumisen lomassa tajuta mitään siitä, mistä palkka tuli. Mutta kyllä se vaan ehti. Tänään se alkoi heti tarjota boksia. Palkkasi boksiin ponnistamisesta boksin sisälle ja sen jälkeen heitin namin boksin ulkopuolelle. Ihan muutamien toistojen jälkeen Noki alkoi itse tarjota sitä, että se ponnisti boksiin ja heti sieltä pois pysähtymättä odottamaan boksin namia. Sitten pystyinkin vaihtamaan jo pallopalkkaan. Noki teki muutamia kertoja boksia "pituusesteenä", mutta se oli pelkästään positiivista, koska jätin niistä suorituksista pallon heittämättä ja Noki sitten korjasikin kahden väärän palkattoman suorituksen jälkeen tekemisensä oikeaksi. Pääsin siis opettamaan, mikä on väärä ja mikä oikea suoritus. JESSS!

Nokin toiminnasta huomasi, että sillä on selkeä ajatus siitä, että oman kropan toiminnalla on merkitystä ja omaa liikettä voi hallita. Kahden väärän suorituksen jälkeen se oikein tähtäsi keskelle boksia ja ponnisti sieltä hallitusti ulos.

Pikan kanssa palkkasin käsittääkseni (ennen videon katsomista väitän näin) pari-kolme kertaa suorituksesta, jossa takajalat eivät osuneet boksiin. Niillä kerroilla en kehunut vaan sanoin "oho". Pallo oli kuitenkin jo lähtenyt kädestä, joten Pika sai pallon siitä huolimatta. Ryhdyin treenien loppupuolella tekemään samaa kuin Nokin kanssa, eli lähetin Pikaa boksiin ja kehut ja pallo tulivat vain oikeasta suorituksesta - joskin pallo vähän myöhässä. Toivon, että kehu muuttuisi "naksuttimen ääneksi", joka merkkaa koiralle sen, että palkka on tulossa, koska suoritus oli oikea. Ja jos kehua ei tule, ei pallokaan ole lentämässä mihinkään.

Illalla aksakouluttamisen jälkeen värkkään videon, josta toivottavasti näen vahvistuksen omille tässä kirjatuille veikkauksilleni tämän päivän treenin sujumisesta. ;)

Vitsit, olen ihan lieskoissa tämän projektin kanssa! Kivaa hinkkaamista, joka ei vaadi mitään hirveitä järjestelyitä tai virittelyitä ja jossa onnistumisia (ja epäonnistumisia) on helppo tuottaa suhteellisen hallitusti!


----

Jälkikäteen kirjoitettua:
Videoiden katsomisesta huomaan, etten näe vielä oikein yhtään, osuvatko takajalat boksiin vai eivät. Yritän hioa videoiden perusteella itselleni silmää sen suhteen, milloin Pika juoksee hyvällä laukalla ja milloin se jättää takajalkojen yhden askelen väliin ja venyttää ne boksin ulkopuolelle. Ehkä vähitellen silmä harjaantuu näkemään nämä suoritukset erilaisina. Ja ovathan ne toki erilaisia, kun Pika joutuu muuttamaan laukan ihan oudoksi yhden askelen ajan - tosin tuo aika on vain silmänräpäys, joten sen huomaaminen on aika haastavaa.. ;)

..ja kun videoita on hetken katsonut, niin kyllähän se silmä alkaa nähdä, koska takapuoli tekee oudon pompahduksen ja koska ei.

Ensin hidastettuja ja sitten ilman hidastusta. Pystytkö näkemään jälkimmäisistä, koska osuu ja koska ei? ;)

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

juoksu-A

Projekti käynnistettiin tänään uudelleen, kun sain Aikin kautta itselleni erinomaisen selkeän ja jämäkän tuntuisen valkoisen boksin - siis muovi"rimasta" rakennetun neliön, johon koira pitäisi opettaa laukatessa osumaan kaikilla neljällä tassullaan.

Joskus talvella naksuttelin Pikalle boksiin menosta, mutta silloin oma mielikuva koko projektista oli täysin hämärä. Ei ollut käsitystä siitä, mihin pyrin ja ajan takaa, joten tuli lievä pakokauhu ja turhauma ja pelko, että pieleen menee. Niinpä homma jäi siltä erää siihen - ja hyvä, että niin kävi! Sillä Iida Vakkurin juoksariseminaariviikonloppu avasi silmät ymmärtämään ainakin jossain määrin, mitä tässä ollaan tekemässä.

Tänään siis haettiin Kivikosta ensin ikioma boksi ja kurvattiin sitten koirien kanssa Ojankoon testailemaan. Ilmeisesti naksuttelu oli ihan oikeasti jäänyt Pikalle muistin syövereihin, vaikka tehtiin sitä vain kaksissa treeneissä, sillä se lähti pyrkimään boksiin aivan hämmästyttävän hienosti. Nostin heti aluksi boksin etureunaa, koska talvella Pika vain ravasi boksin läpi enkä saanut sitä millään nostamaan laukkaa. Pika alkoi heti ensimmäisestä suorituksesta alkaen suorittaa boksia laukalla ja kohdisti katseensa hyvin eteen (, joskin ehti kääntää katsetta palloa etsien, joten palkkauksen ajoitusta täytyy tarkentaa). Se luotti jälleen kerran siihen, että eteenpäin kannattaa juosta, kyllä se palkka jostain taivaista aina vaan putoaa. :) Ja niinhän se putosikin.

Onneksi videoin treenin, koska etenkin hidastuksesta näkee, miten Pika ehtii suorituksissa kääntää päätään sivulle palloa etsien. Syykin pallon myöhäiselle lentämiselle on ihan selkeä: pelkäsin, että Pika loikkaa boksin yli, jos heitän liian ajoissa. Videolla viimeinen suoritus on palkan ajoituksen osalta täydellinen, eli heitin ihan pikkuruisen aiemmin palkan. Ja hyvinpä tuo silti osui. Eli seuraavalla kerralla vaan rohkeammin palkkaamaan! Huomenna erityishuomioon menevät takajalat, koska nyt Pika ponnistaa osan suorituksista niin, että etujalat osuvat mutta takajalat eivät.



Huomenna uudelleen juoksentelemaan! 8)
Suunnitelma takajaloille: palkka lähemmäs boksia, aluksi ihan tosi lähelle, oma sijainti boksin viereen niin on helppo pudottaa palkka. Sen jälkeen omaa sijaintia pidemmälle ohi boksista. Muista katsoa takajalkoja, etujalat kyllä huomaa!

torstai 8. toukokuuta 2014

wRoOOOoomM!

Tänään Timon treeneissä tehtiin ensimmäistä kertaa rataa, jossa on puomi. On kyllä omatoimitreeneissä tehty puomia, mutta Timon treenit ovat olleet talven ajan hyppyratoja. Ja eipä puomi olisi voinut paremmin sujua. :) :) :) Pika kiipesi todella hyvällä vauhdilla puomin ja vielä kiihdytti alastulolla - ja siitä huolimatta pysähtyi nätisti oikealle paikalle. Vitsi miten hienoa! Muutenkin alkaa pikkumiehen kanssa löytyä kerta kerralta enemmän yhteistä säveltä ja minulta käsitystä siitä, mitä voin Pikalta odottaa.

Putkelta kääntymistä pitää treenata PALJON. Pika valuu valuu valuu ja valuu aivan hillittömiä metrimääriä. Lopetan toistaiseksi putkelta eteen palkkaamisen kokonaan ja palkkaan vain kädestä ja sitten kun Pika alkaa putken jälkeen hakea minua katseellaan, vaihdan palkkaamisen sille juoksulinjalle, mihin Pikan putkesta haluan.

Hyvin tuo ukkeli kuitenkin hakee esteitä, sillä voin huoletta tehdä esim. persjätöt ihan samalla tavalla kuin tekisin ne Nokin kanssa.

Jipii. :)

tiistai 6. toukokuuta 2014

taas niin ihanaa :)

Nokin kanssa Jennan treeneissä sujui tänään jälleen oikeastaan kaikki kuin rasvattu. Ensimmäinen välistäveto täytyi ottaa ensin uusiksi ja paria käännöstä tiukentaa paremmin ajoitetuilla ja sijoitetuilla ohjauksilla, mutta erityisesti Nokin estetekniikka ja kääntyminen sai tänään koutsilta kiitosta. Ja Nokin luonne. "Se antaa koko ajan kaikkensa ja tekee täysillä ja on silti kiltti!! Tollaset on niin parhaita!" Jep. Minun Noki. :)

A sujui tänään aivan tautisen hienosti. Noki teki täysin itsenäisen A:n, kun minä jäin kepeille tekemään pakkovalssia ja tuijotti eteensä ihan A:n alastulolle asti. Vasta 2o2o-paikalla se kääntyi katsomaan minua. Kontaktitylytys kantaa hedelmää. :)

Ainoa ongelma tänään oli lähellä aitaa ollut hyppy, johon piti lähettää ja sitten lähteä itse juoksemaan kohti keppejä. Rima putosi kerta toisensa jälkeen. Testattiin lopulta, että vekkaan Nokin paremmalle linjalle ja sehän toimi. Täytynee jatkossa auttaa Nokia noilla tuon tyyppisillä hypyillä - etenkin, jos kyse on SM-radoista tai vastaavista. Toki jatkan niiden tehotreeniä, mutta ehkä turha ottaa riskiä vaikkapa sitten arvokisoissa, kun vekkaamalla saa Nokin paremmalle hyppylinjalle. 

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

superihkutusteksti

Noki on paras. Ihan paras. Se on ihana. :) Se on ihana lemmikki ja se on ihana harrastuskaveri.

Näin se vaan on. Jälleen kerran.

Aloitettiin viime kisoissa kontaktitylytyskausi. Ja koska Noki on mikä on, niin se tekee niin kuin on sanottu. Tänään tehtiin ihan tylyn hyvät kontaktit. Noki pysähtyi jokaiselle ja meni päähän hyvällä vauhdilla eikä jäänyt hiippailemaan. Kertaalleen taisin joutua puomilla odottamaan, että toinenkin etutassu tulisi oikealle paikalleen. Mutta muuten se pysyi kuin liimattuna kontakteilla eikä ennakoinut millisekuntiakaan vapautusta. Kolalle jos yrittäisi samaa tylytyskautta, niin siinähän tylyttäisi - ei auttaisi yhtään. Mutta Noki. Ihana. :)

Ja kuin taikaiskusta myös rimat ovat nyt pysyneet aivan eri tavalla kuin ennen tylytyksen alkua. Epäilen, että Nokilla on tässä talven mittaan ruvennut mopo keulimaan ja homma oli lähdössä ns. lapasesta ylipäätään. Ja se näkyi niin kontakteilla kuin pudonneina rimoinakin. Tänään kolahti kai kaksi rimaa, mutta pudonnut ei ainoakaan, vaikka radoilla oli useampia 180 asteen käännöksiä poikittain olevalta hypyltä. Ja juuri nuo hypyt ovat olleet niitä ehdottomasti herkimmin putoavia.

Noki oli tänään taas jotenkin täynnä yhteistyötä, energiaa, intoa ja parhaansa yrittämistä.

Ja minulla on kerta kerran jälkeen enemmän aikaa käyttää ajattelemiseen, oman liikkumisen tietoiseen hallitsemiseen, Nokin etenemisen katsomiseen ja yhteistyön tekemiseen. Tänään(kään) ei ollut paniikin tai kiireen tuntua missään kohtaa koko päivän aikana. Ehdin esteiden välillä miettiä, että "nyt pitää juosta lujaa" tai "nyt muista antaa Nokille hyppyrauha" tai "nyt juokse askel pidemmälle kuin mitä meinasit, koska muuten okserista rysähtää rima". Se on huippua, sillä vuosia - liioittelematta - agilityradat etenivät niin, että jalat veivät minua reittejä, joita en oikeastaan yhtään pystynyt tietoisesti hallinnoimaan. Eteneminen oli pelkkää (myöhässä tapahtunutta) reagointia ympäristön yllättäviin ärsykkeisiin (eli esteisiin ja Nokin liikkeisiin). Nyt ehdin oikeasti katsoa ja ajatella. Se on uskomatonta. Nokin etenemät huitelivat tänään vähän yli neljässä, vaikka pysäytin sen kontakteille samaan tyyliin kuin aikanaan ykkös- ja kakkosluokassa. :) Eli Noki kyllä pisteli menemään ihan omaa maksimivauhtiaan. Ja siitä huolimatta kiire loisti poissaolollaan. :)


Tehtiin tänään vuoden toinen tuplanolla. Ensimmäinen aksarata kaatui hyllyksi, kun en vain keksinyt mitään järjellistä tapaa ohjata keinulta renkaan kautta takaakiertoon. Muuten rata oli ihan super. Kaksi jälkimmäistä sitten olivatkin nollia. :) Aksanollalla sijoituttiin pronssille ja hyppärinollalla vitosiksi.

hyppärinolla


Ja sitten agiradat

virallisesti medi

Tänään Pika mitattiin lopulta virallisesti mediksi. En ole itse piskiä mittaillut, kun ei se mittailemalla  muuksi muutu enkä ehdoin tahdoin halua aiheuttaa itselleni stressiä. (Mittailin siis silloin, kun Pika vielä kasvoi, ja se stressin määrä oli liki sanoin kuvailematon, joten luovuin mittailusta.)

Tuomari kysyi ennen mittausta, että "minkä korkuinen tämä on" ja kun vastasin, etten tosiaankaan tiedä, tuomari oli lievästi hämmästynyt ja kysyi, että mistä minä sitten tiedän, jos hän mittaakin vahingossa väärin. Oli minun vuoroni tuntea hämmästyksen tunteita, koska jotenkin oletus on, että tuomarin se homma on osattava, ei minun.

En ehtinyt siinä tilanteessa sitten kuin kokea hetken tätä hämmennystä, kun tuomari nosti mitan koiraa vasten. Luulin että tapahtuisi jotain asettelua tai jotain, mutta mittauksen kliimaksi oli oikea antikliimaksi. Meni ihan ohi, että mittaus tapahtui jo. Tajusin vain, että tuomari sanoi, että "jäi tilaa väliin" ja hetken kuluttua vasta ymmärsin, että tarkoitti mitan ja koiran väliä.

Oma veikkaukseni on, että Pika on jotakuinkin 42,5cm korkea. Eli oikein optimaalinen tapaus kokonsa puolesta. :)

perjantai 2. toukokuuta 2014

halvatun apina

En todellakaan aina ymmärrä Pikaa. Se on omalla tavallaan tottelevainen, mutta sillä ei ole minkään valtakunnan käsitystä joistakin asioista, esimerkiksi siitä, saako sänkyyn tulla, jos sinne ei ole saanut tulla 1,5 vuoteen ikinä koskaan milloinkaan never ever.




































Ja lopuksi eiliseltä takaakiertovideo, jossa tukka hulmuaa.

torstai 1. toukokuuta 2014

pikku pikkari!

"Hmm... Iltalenkille pitäis lähteä.. Toisaalta. Siellä ei juuri nyt sada ja kello on niin paljon, että Ojangossa ei varmaankaan ole enää ketään."

Niinpä kurvasimme iltalenkille Ojangon kentälle. Kentän ympäristössä ei oikein tällä hetkellä uskalla lenkkeillä, kun se on niin kyyrikasta aluetta, mutta hihnassa ensin sen verran hiekoitetulla alueella, että pojat nostaa jalkaansa ja sitten kentälle juoksemaan. :) Pojat saivat ensin lämmitellä Pokemonin ja sen jälkeen isot joutuivat katsomaan turhautumistaan karjuen kentän laidalla, kun Pikkari pääsi harjoittelemaan takaakiertoja.

Ilma oli sen verran viileä ja Pikachussa riitti potkua, että takaakiertojen jälkeen siirryttiin keinua treenaamaan. Kentän puukeinu osoittautuikin täysin erilaiseksi kuin mikään Pikan tähän mennessä tekemä keinu. Vaan eipä hätää tai huolta. Pika teki hidastakin hitaampaa keinua oikein mainiosti. Vertailun vuoksi tassuteltiin naapurikentälle tekemään normaalia, nopeaa keinua. Eikä siinäkään ihmeitä. :) Takaakierron kautta Pika kiihdytti hyvin keinulle.

Käytän tällä hetkellä keinussa namialustaa keinun alastulolla ja se näyttäisi toimivan mukavasti. Välillä palkkasin alustalle ja välillä heitin lelun tai namin vapautuksesta eteenpäin. On sellainen fiilis, että Pika tarvitsee ennakoimattomuutta treenissä ja hyötyy siitä, kun treeni ei toistu kerta toisensa perään samanlaisena. Kun välillä palkkasin vapautuksesta ja välillä pysähtymisestä, se tuli innokkaasti tukka hulmuten keinulle.

Lopuksi tehtiin vielä namialustan kanssa puomia pari kertaa. Lyhyen suoran putken vauhdittamana puomikin sujui mukavalla nopeudella ja Pika pysähtyi hyvin puomin alastulolle odottamaan vapautuskäskyä. :)

Olipas tosi kivat estetreenit, ei voi muuta sanoa. :) Kunhan A saadaan treenattua ja keppeihin vähän lisää luottoa ja harjoitusta sisäänmenojen osalta, niin mullahan alkaa olla kisakoira! :) :)

sisäinen kello

Isot tietävät varsin hyvin, milloin kello on kohdassa "ruoka-aika". Etenkin Noki on täsmällinen ja muistaa aina ilmoittaa, kun kello lähestyy kuutta. Toki joskus voi muistutella tulevasta päivän huippuhetkestä jo viidenkin aikaan, mutta kuudelta nyt viimeistään. Ja onhan se nyt hemmetti, jos kello tulee seitsemän, eikä vieläkään ole tapahtunut liikehdintää ruokakaapin suuntaan. Silloin Kolakin katsoo jo asiakseen ryhtyä muistuttelemaan. Pika ei tajua muistuttelemisesta mitään.

Synkän syyttävät katseet - ja nukkuva pentu pentunen