maanantai 30. elokuuta 2010

Rotikossa

















Perjantaina suunnattiin poikien kanssa Lahteen ja Kola hyppäsi autoon, joka kuljetti kohti mökkiviikonloppua. Nokin kanssa puolestaan lähdettiin lauantaina ajelemaan Rotikkoon Concurrido-päiville. :)

















Timo Rannikko koulutti agilityä ja mahdollisuus olisi ollut kokeilla Annan johdolla rallytokoa, Mari Rauhalan ohjaamaa näyttelykoulutusta tai vaikkapa Jari Parkkisenniemen johdolla jälkeä. Muitakin lajeja taisi olla tarjolla, mutta minulta meni agility pois lukien kaikki lajit hieman "ohi" kevyestä sairastelusta johtuen. Lauantai-iltana saunottiin ja grillattiin ja meno oli leppoisuudessaan erittäin rentouttavaa.
















Sunnuntaiaamu valkeni ennen kaikkea flunssaisena ja puolikuntoisena. Farmariauton takakontissa nukkuminen oli toimiva ratkaisu eikä minulla ollut kylmä missään vaiheessa. Nokilla sitä vastoin taisi olla välillä viileä ja yritinkin jakaa makuupussin lämpöä sille aina kun heräilin. Yöllä meinasi iskeä pahemmanlaatuinen hyperventilaatio päälle (flunssasta ja tukkoisuudesta johtuen?), joten nukkumisesta ei tullut mitään pitkään aikaan. Sunnuntaina ei siis riittänyt energiaa juuri muuhun kuin niiskuttamiseen ja muutamien valokuvien ottamiseen. Timo Rannikon koulutuksessa sunnuntaina juoksin henki pihisten ja otin itsestäni irti sen verran, että illalla en jaksanut ajaa kotiin asti, vaan jäin Lahteen kuumetta potemaan..














Hauskaa oli silti! Noki viihtyi paremmin kuin hyvin eikä juurikaan minua kaipaillut. Se nautti Remun, Ronjan, Nevan ja Neron tutusta seurasta, mutta oli myös ihan kotonaan muidenkin koirien kanssa.

Oli muuten erittäin hämmentävää huomata, miten moni "tunsi" Piksu Paksusen, vaikka minulle suurin osa väestä oli ennalta vieraita. Hassua, miten moni tätä blogia oli käynyt kurkkaamassa! :D

(Lisää kuvia täällä ja täällä. Hei, sinä paikalla ollut ihminen tai koira! Ilmoitathan, jos haluat kuvia pois netistä syystä tai toisesta!)


torstai 26. elokuuta 2010

märkähepulipuli

arvaa mitä ajattelen

..Eräänä päivänä pallohulluudessa astuttiin ihan uudelle tasolle..




maanantai 23. elokuuta 2010

Piksu ahne pikkusika ja söpöt varvasasennot

Nokilla meinaa aivo nyrjähtää, kun suuhun ei millään mahdukaan sekä Kolan että Nokin ulkolelu. Piksu saattaa pitkiä hetkiä pudotella leluja peräjälkeen, kun se yrittää saada molemmat mahtumaan suuhun.

"Kettu on suussa. JEI! Mutta mihin mahtuu pallo! Hm. Kettu pois suusta. Nyt mahtuu pallo! Mutta heeeetkinen! Nyt ei mahdu kettu! Siispä pallo pois. JESH! Nyt mahtuu kettu! MUTTA ENTÄS PALLO!"

Tällä kertaa kävi onnenpotku ja pienen järjestelyn jälkeen kumpikin lelu pääsi Piksu Paksusen kyytiin. Ja arvatkaa ketä harmitti. Kola tuijotti minua kuin pahaisintakin petturia.
















Noki osaa Kolan tavoin pomppimisen jalon taidon. Mutta se osaa tehdä pomppimisesta myös taidetta. Katso vaikka kaksi alinta kuvaa. Varvasojennuskuvia oli kortilla useampiakin. :D Piksussa on palleriinan (vai palloriinan) ainesta. (Loput kuvat täällä.)














lauantai 21. elokuuta 2010

Missen ja Piksun päivähoitopileet

Pileet alkoi karaokella. Vedettiin yhdessä tuumin meijjän lempibiisi!
"AIIKUINEN NAINEEEEN MÄ OOOOOON..."



















"No iha sama hei eikö itelles tulis äitii ikävä, jos jättimäinen Myrskypilvi tuijottelis sua koko ajan pahalla (Myrskyn)silmällä?! "
















"Hetken aikaa tuijotin kuolemaa suoraan silmästä silmään. O_o"























"Ota kuva, mä näytän tällee tosi hyvältä!"
















"..MWHAHHAHHAHAGNAHHAHHAHAEHHHAHHAIIHHHIHIHIHIHI.."

















"Hymyile vähän, senkin höpönassukka! Mä voin auttaa. Kiristetään vähän tästä, ja venytetään vähän tästä..."
















"voi vittu."







keskiviikko 18. elokuuta 2010

treeneissä

Kontaktit sujuvat aina vain luotettavammin. :) Hyppy-A-putki -pätkä sujui mitä mainioimmin, vaikka radan jatko kontaktille pystähtymisen jälkeen oli ihan selkeästi suoraan kuonon edessä. Kola ei karannut, vaikka käänsin sille selkäni. Jei.

Poispäinkäännökset eivät sujuneet vieläkään. Tai sain lopulta Kolan tajuamaan, että hypystä todellakin on mentävä ensin ohi, että sen voi sitten suorittaa takaa. Mutta aikamoista vääntöä se oli.

Lopuksi tehtiin vauhtiympyrää ja vauhtia Kolassa todellakin on. :)

Nokikin pääsi tekemään vähän putki-hyppy-hyppy-putki -juttuja ja se olikin kaikesta odottelusta niin intona, että melkein sinkoili flipperipallona seinästä seinään. Ei tarvinnut paljon vinkata, mihin olisi tarkoitus mennä, kun Noki oli jo siellä. :D "Pu.." (sinne meni) "..tki!"

Hauskat ja haasteelliset reenit! :)

sunnuntai 15. elokuuta 2010

senkin torvelo.

Pieni pehmopääni, tuo sulomussukka, kultapoika, ihkupossukka..

Se pahuksen kakara on keksinyt, että lätäköissä on mukavaa viilennellä itseään lätsähtämällä niihin makailemaan. Siis mikä perhanan labradorinnoutaja siitä oikein on kuoriutumassa!? Saako tämän palauttaa, jos tälle muodostuu saukkohäntä, tynnyrivatsa ja lyhyt karvanlähdöstä kärsivä labradorin turkki?! Kuinka pitkälle tätä muutosta on katseltava läpi sormien, kysyn vaan!

Perhanan Piksu on totta vieköön keksinyt keinonsa selvitä lämpimistä - tai miksei viileämmistäkin, kuka sitä niin tarkasti laskee! - päivistä. Se hakeutuu pieniinkin kuralätäköihin ja asettuu niin litteäksi kuin pieni vesikoira voi asettua. Sehän on sitten ihan maailman hauskinta ottaa autoon sellainen kuraotus.

Senkin torvelo. :D

treeneissä

Treenattiin poispäinkäännöstä ja sehän osoittautuikin sitten paljon ennalta arveltavaa vaikeammaksi. Kola ei vaan voinut uskoa, että hypystä pitää mennä ohi ja sitten vielä kiepahtaa takaisin. Yhden kerran sain sen kääntymään kummassakin kohdassa, jossa se piti kääntää, mutta aika tosi huonosti Kola käännökset teki. Ei siinä ainakaan aikaa säästy, kun yksi kieppuu väkkäränä ja karjuu, että "MIKS ME MENNÄÄN HYPYN OHI HEI HALOOO!"

Lopuksi tehtiin rataa, jossa oli jälleen kontakti mukana. Kola osaa jo ottaa kontaktit oman mittapuuni mukaan _todella_ hyvin, mutta hemmetti kun se meni ja varasti tuossa videolle tallentuneessa. Murrrr. Eli varastamiseen on otettava tiukka linja jatkossa.

(Tarkkailkaapa videosta mun kauhukakarani häntää! Se vispaa niin, että joku kerta treeneissä varmaan irtoaa. Mussukka.)

torstai 12. elokuuta 2010

pikaparantuminen

Noki Pimpelipom Piksunen on operaation osalta terve kuin pukki. Haava ei vaivaa, ei paina, ei putoa. Pimpelipom sinkoilee ja syöksyilee onnellisena eikä ole ollut hetkeäkään kipeän oloinen. Se ei myöskään yritä lupsutella haavaa, joten operaatio näyttäisi olleen erittäin vaivaton ja kivuton. :)

---

Tänään Piksunen taas viihdytti itseään ja sitten myös minua. Olin Lahdessa ja viimeisen lomapäivän kunniaksi lähdin shoppailemaan. Menin käymään porukoiden työpaikalla ja sanoin äiskälle, että Piksu on ihan varmasti mennyt tutkimaan roskiksen. Se on kyllä suljetun oven takana, mutta herra Houdinia se ei pidättele. "Ei siellä roskiksessa oo paljon mitään", äiti sanoi. "Se menee sinne silti", totesin. Mutta enpä arvannut, että Noki tekisi myös jotain muuta. Aikansa kuluksi se oli ensin skannannut läpi roskiksen muovipussit ja -paketit ja kun se oli todennut, että sieltä ei löydy askarreltavaa, se oli jollakin mysteerisellä tavalla ylettänyt poimimaan tiskipöydältä muovipussissa olleen hevonsenluun. Todistusaineisto saneli karua kieltään. Aarretta oli nautiskeltu keittiön räsymatolla ja jälki oli sen mukaista. ;)

Kun pääsin kotiin, oli ihan turha ärhennellä ahkeralle Piksulle. Päästin ukon luu suussaan pihaan ja menin hetkeksi itse sisälle. Hetken kuluttua erittäin päättäväisen oloinen Piksukin saapui takaisin sisälle - ilman luutaan. Voi perhanan perhana, se oli jälleen piilottanut melkein syömättömän luun. (Eihän Piksu toki runsaan aamiaisen jälkeen ollut jaksanut syödä lähellekään kokonaan aarrettaan.)

Sherlok Holmesina hiippailin ympäri pihamaata ja yritin löytää kätkön. Ei toivoakaan. Johtolangat toki vihjaisivat siihen suuntaan, että suupielistä putoileva multa ja kielen ruskeus on peräisin kukkapenkistä. En silti löytänyt.

Tuntia myöhemmin menin jälleen ulos koirien kanssa. En edes tajunnut, että Piksu katosi näkyvistä, kunnes se ilmestyi - luu suussaan. :O On se epeli.

Ja tuokion päästä Piksu ilmestyi jälleen e-rit-täin touhukkaana - ilman luutaan. Ryhdyimme haravoimaan pihaa äiskän kanssa. Ja löytyihän sieltä kukkapenkin kulmasta ainakin yksi piilo. Ei tosin alettu myllätä piiloa, mutta Piksun ilmeestä päätellen olimme lähellä aarretta. Piksu tuijotti meitä todella erittäin viattomalla katseella, mutta räpäyttämättä silmäänsäkään. Se suorastaan mulkoili.

Sinne jäi luu - kadoksiin. Palasimme Espooseen aloittelemaan syksyn työrupeamaa. Nähtäväksi jää, löytääkö herra Jemmari luunsa seuraavalla kerralla, kun menemme Lahteen..

tiistai 10. elokuuta 2010

Koska en itse ole vielä niin syvällä agilityssä, että minulla olisi ns. agilitymielikuvitusta, hyödynnän törkeästi muiden mielikuvitusta. (Tai sitten teen muiden mielikuvituksesta omaani muokkaamalla, en tiedä..)

Ojangossa esteet ovat siis aina sijoittuneena jotenkin, kun sinne saavun. (Huikea huomio, eikö!) Niinpä olen ottanut tavaksi tämän valmiin sijoittelun avulla muodostaa jotain sellaista, mitä voin harjoitella. Lähiaikoina olen etsinyt sijoittelusta aina jotain sellaista, että voin treenata joko kontakteja osana rataa tai sitten keppejä osana rataa.

Ja tällä kertaa esteet oli sijoiteltu niin, että pääsin treenaamaan kumpaakin! (Ja lisäksi rengasta, joka on meille ihan vieras este ja sitä pitäisi ehdottomasti harjoitella varmemmaksi..)



Kola otti kontaktit ihan mielettömän hienosti! Se on selvästi tajunnut jotain olennaista kontaktiesteiden suhteen. Se näyttää tajunneen, ettei matka jatku joka tapauksessa, jos sählää, riehuu, karjuu ja karkaa kontaktilta ilman lupaa. JESH! Pystyin jopa kertaalleen kevyesti hölköttelemään kontaktin ohi, ja Kola jäi silti istumaan! Jei jei jei!


Radalla oli toki muitakin esteitä siellä täällä, joten jouduin valitsemaan.
Tältä näyttää jonkun muun mielikuvitus minun soveltamanani:

pikaoperaatio

Eipä siinä lääkäritädin nokka kauaa tuhissut, kun Noki pääsi miehuudestaan. Klo 12:55 Noki sai nukahtamispiikin ja 13:25 minulla oli jo operoitu otus takapenkilläni. Haava on minimaalisen pieni ja kaikki sujui ongelmitta. Tikit sulavat itsekseen pois ja Noki sai antibioottipiikin, joka vaikuttaa pitkään. Särkylääkettä saatiin mukaan tuleviksi päiviksi, mutta jos koiraani yhtään tunnen, se ei tule haavan perään kitisemään.


Nukkuva ukkeli ja pari kuvaa haavasta.






maanantai 9. elokuuta 2010

yötreenausta

Ojanko ja yöllinen viileys. Jesh



nokista tulee pimpelipom

Huomenna mennään Nokin kanssa vähän moikkaamaan lääkärisetää tai -tätiä Sopulitien eläinlääkäriasemalle. Noki nukkuu tunnin verran ja sitten saan sen tuoda kotiin heräilemään. Ja sen jälkeen mulla onkin täällä Kola tosimiehen roolissa ja Noki pimpelipom-poika ilman miehisiä vastuualueita.

Eli nips naps ja veks.

myrsky repii puita

Tuli todistetuksi, ettei kumpikaan koirista pelkää kovaakaan ukkosta, mutta vesisade on IHAN PERSEESTÄ. Tätä mieltä olivat kummatkin. Ajattelin nimittäin, että "kyllähän me ihan hyvin ehditään kiertää pieni noin seitsemän minuutin kierros pissalla ennen myrskyä". No ei ihan ehditty. Matkaa kotiin oli parisensataa metriä, kun alkoi tulla vettä oikein urakalla. Noki pyrki puskien alle tai ihan mihin tahansa, missä ei kastu, koska "MÄÄ SULAN MÄÄ OON SOKERISTA HEI OMISTAJA APUA APUA!" Kola hiipi mäyräkoiran säkäkorkeudella eteenpäin ja loi minuun tappavia katseita. Lopulta pistettiin juoksuksi, mutta mitä sekin sitten auttoi. Oltiin ihan uitettuja joka tapauksessa.

Harmi, etten ehtinyt kuvaamaan kirjaimellisesti minuuteissa noussutta myrskyrintamaa. Näky oli uskomattoman hieno ja maailmanlopun tunnelmat aistittavissa. Sininen taivas ja aurinkoinen (joskin savusumuinen) sää vaihtui hetkessä tähän:

torstai 5. elokuuta 2010

eiliset treenit

Aloitettiin katsomalla vähän Kolan hyppytekniikkaa. Olisi pitänyt olla videokamera mukana, niin voisi jälkikäteen tarkastella, miten hyppytekniikka on hallussa, mutta Anninan mielipide oli, että Kola hyppii ihan hyvällä tyylillä. (En nyt enää muista tarkemmin niitä hienoja yksityiskohtia, joista tämän huomaa..;)

Jatkettiin keppien treenaamisella. Kola on kepeissä jo ihan yllättävän hyvä ja eilen se ei jättänyt alusta tai lopusta ainoatakaan keppiväliä tekemättä, vaikka toistoja oli tosi monta. Lisäksi kokeiltiin, miten Kola kestää, jos menen sen edelle tai jos otan sivusuunnassa lisää etäisyyttä. Toki vaikeutettiin vain hyvin vähän näin aluksi, joten Kola kesti ilman mitään pulmia minun sijaintini muutoksen.

"Aattelin, että treenataan Kolan haltuunottoa. Miltä kuulostaa?" Annina kysyi. Nauroin. Hyvältähän se kuulostaa. Kolan kanssa agilityssä on nopeutta, intoa, voimaa. Hallinta puuttuu -se pikkuruinen osa, jonka puutos heijastuu ihan kaikkeen. Huoh. ;)

Tehtiin ensin radan alkupuolikasta eli esteitä 1-6. Kola osasi ihan todella yllättävän hyvin tehdä takaakierron hypylle 2 ja sen jälkeen ottaa putken oikean pään, vaikka väärä pää oli paljon herkullisemmin tarjolla. Nelonen ja vitonen menivät pulmitta, mutta sitten en saanutkaan Kolaa aluksi A-esteelle. Kontakteja ollaan harjoiteltu tähän asti lähinnä vain estetasolla, ei osana rataa, joten hupsis. En ole yhtään ajatellut, miten Kolan saa radan keskellä kontaktiesteelle. Eikä Kolakaan kai osannut ennakoida, että A olisi osana rataa, kun ei se yleensä koskaan ole. No, pieni ohjaavan käden nosto sai Kolan kiipeämään kevyesti A:n huipulle. Alastulossa suhisin ja Kola osaakin ottaa kontakteja jo paaaaljon aikaista paremmin. Tosin sillä on tapana ensin tehdä kontakti ihan epämääräisesti ja sitten palata tekemään kontakti uudestaan kunnolla. Täytyy alkaa karsia tuota korjaavaa kontaktin ottoa ja pistää piski suorittamaan koko este uudestaan, jos alastulokontakti ei mene kunnolla.






















Toinen osa rataa (7-11) meni myös nätisti. Kola tuli välistävedot (7-8 ja 8-9) niin hyvin, että kympille ohjaaminen meinasi pariinkin otteeseen unohtua minulta, kun vaan äimistelin rataa suorittavaa Kolaa ja vain odotin, että "kohta se tekee jotain pieleen".

Lopulta tehtiin rata kokonaan ja ihan mahtavaa, että pystyin pitämään Kolan hallinnassa näinkin monen meille tähän asti hankalan ohjausjutun läpi.

Kola oli tosi hyvin kuulolla eilisissä harkoissa. Wau.

Lopuksi Piksunenkin pääsi tekemään putkea ja vähän vauvahyppyjuttuja ja olikin niin intona, että suorastaan tärisi. :D

keskiviikko 4. elokuuta 2010

nokin isi

Tänään saatiin yllärivieras, kun Nokin isi ilmestyi parkkipaikalle. Nokin kanssa mentiin asiaa ihmettelemään ja kovin oli sympaattinen ukkeli tuo Eino. :) Pussaili minua kohteliaan ystävällisesti ja piti Nokille isä-poika -henkistä luennointia erilaisista käyttökelpoisista kirosanoista. :D Noki otti kirosanaluetteloa vastaan kohteliaasti ja pienen pörinän säestämänä isä ja poika tutustuivat toisiinsa. Kumpikaan ei provosoitunut toisesta vaan ukkelit säilyttivät asialliset välit. Kun isä ja poika päästettiin juoksentelemaan Leppävaaran urheilupuiston nurmikoille, oli yhteisen sävelen löytyminen hyvin lähellä. Noki meinasi haastaa Einoa leikkimään ja Eino meinasi lähteä leikkiin mukaan. Aika kuitenkin loppui kesken, joten isä ja poika eivät päässeet ihan niin tutuiksi, että leikkimään sentään olisi alettu.

Meinasi omistajaa naurattaa, kun Nokilta selvästi puuttui isoveli kertomasta, että miten tälläisistä tilanteista on tapana selviytyä. Nokin oma valinta selviytymistaktiikaksi oli hienoinen itsekunnioituksen säilyttäminen omien rajojen edes jonkuntasoisella puolustamisella ("Et varmaan juokse mun yli, kun piehtaroin selälläni tässä nurtsilla!") mutta kuitenkin selvästi vanhempaa urosta kunnioittaen. Fiksu pikkumies tuo Tiku!

maanantai 2. elokuuta 2010

Kola ja Noki sanoin

Edellisessä postauksessa näki Kolan ja Nokin elämää kuvien kautta. Ajattelin avata vuotispäivän kunniaksi poikien elämää myös sanoin.

Pojat ovat tulleet paremmin toimeen kuin olisin ikinä arvannut. Viikko sitten ensimmäisen kerran Kola käyttäytyi mielestäni "epäreilusti" Nokia kohtaan painostaen sen keittiön pöydän alle häntä pystyssä ja muutenkin jäykistelyasennossa. Oli ruoka-aika ja edellisenä iltana olin elämäni ensimmäistä kertaa unohtanut antaa koirille iltaruuan. Liekö kyse ollut tuosta? Ehkä Nokin aikuistuminen oli taustalla? Tai ehkä Kolalla oli hetkellinen mielenhäiriö - en tiedä. Mutta joka tapauksessa Kola koki tarpeelliseksi osoittaa Nokille, että ruokintatilanteessa laumajärjestys on ja pysyy.

Tuon jälkeen ruokatilanteet ovat menneet, kuten aina ennenkin. Kola saa ruuan ensin ja sen jälkeen pojat syövät kumpikin omat ateriansa ilman pulmia. Muutenkin elämä noiden välillä on aika selkeää. Sisällä Kola pitää järjestystä yllä, eikä halua, että Noki hyppii nenille, paitsi jos Kola itse aloittaa riehunnan. Totta tosiaan, Kola aloittaa poikien riehumishetket aina sisätiloissa. ..Enpä ole tätä aiemmin ajatellutkaan.. Sisällä Kola ei halua Nokia iholleen eikä todellakaan edelleenkään halua, että Noki häiritsee Kolan unta. Uni on Pyhä.

Ulkona pojat ovat selkeästi Majakka ja Perävaunu. Perävaunu on hilpeä vitsailija ja keppostelija ja järjestää Majakalle toimintaa. Kola poimii suuhunsa keppejä ja viiden sekunnin sisällä Noki on loikkinut paikalle ja änkenyt itsensä ihan Kolan kylkeen. Noki tarttuu keppiin ja Kola aloittaa kiroilun. "ET OTA PERKELE", se sanoo, mutta Noki melkein hihittää ääneen, tarttuu keppiin ja hetken päästä tanssahtelee keppi suussaan Kolan ympärillä ja sen eleet huutavat: "Katsopas isoveli kun on hieno keppi, eikös äsken ollut sinullakin mutta mitenkäs sattuikaan, että nyt se on minulla, katsopas isoveli, yritäpäs ottaa!" Kola ei yritä.

Vain hyvin harvoin Kola löytää Niin Arvokkaan Kepin, että se toteaa Nokille, että "ET. MUUTEN. OTA." Ja sitten Noki ei ota. Mutta yhdeksänä kertana kymmenestä Kola poimii kepin suustaan ja luovuttaa sen hetkessä aseenkantajalleen.

Noki on vuodessa oppinut Kolalta tiettyä vakavuutta. Noki puuhailee kyllä kaikkea pöhköä ja hassuttelee, mutta silti sen yleisilmeessä on samaa vakavuutta Kolan kanssa. Kola on opettanut Nokille, että vieraille pihaan/kotiin saapujille pitää karjua. Mutta kun Kolan kieltää hiljaiseksi, Nokikin hiljenee yhden HAU HAU:n jälkeen ja menee vieraan luokse sen näköisenä, että "me poikain kanssa tässä hieman karjuttiin, mutta... Et ole sattunut huomaamaan, että milleköhän me mahdollisesti huudettiin..?" Vieraalta ei saa vastausta, joten Noki poistuu jatkamaan sitä, mitä oli ennen karjumista puuhannut. Se ei jää seuraamaan, mitä saapuja tekee tai jättää tekemättä. Olen vähän sitä mieltä, ettei Noki oikein tajua oman reviirin vahtimisen päälle. Se haukkuu, koska Kola on opettanut sen haukkumaan. Mutta kun Kola hiljenee, Noki on ihan pihalla.

Noki on oppinut lukemaan Kolaa erittäin taitavasti. Noki osaa venyttää ja vanuttaa laumajärjestyksen sääntöjä, mutta silti Noki on herkkääkin herkempi huomaamaan, kun Kolalla meinaa oikeasti huumori loppua. Silloin Noki lähestyy Kolaa sivuaskelin kylki edellä, työntää villisti häntää heiluttavan pyllynsä Kolan kaulan alle ja mielistelee niin kuin vain ikinä osaa.

Pojille on muotoutunut hassuja rutiiniriehuhetkiä. Hissiriehuminen on omituista. Ulos lähtiessä sen vielä ymmärrän. Noki on intoilija ja se puhkuu onnea ja pelkkää puhkumisen iloa, kun lähdetään ulos. Silloin se runttaa Kolaa hissin seinää vasten, pomppii päin ja käyttäytyy liehakoivan pentumaisesti. Kola vastaa riehuntaan hammashymyllä, joka ei missään määrin ole aggressiivinen. Kolakin on kierroksilla ulos lähtemisestä, mutta se ei ilmaise sitä Nokin kanssa samalla tavalla. Kola ärrää ja pörrää ja hissi kolisee, kun yritän hihityksen säestämänä pitää poikia rauhassa.

Tämän siis ymmärrän.

Mutta pojat riehaantuvat samalla tavalla myös lenkiltä kotiutuessa. Mitä ihmeen riehumista siinä enää on, kun lenkki on jo ohi? Lenkinjälkeisriehunta on Kolankin osalta pentumaista hännänheiluttelupainia. Lasken pojat jo rappukäytävässä irti, koska en halua pitää niitä hississä hihnassa. Kola alkaa vispata häntäänsä ja Noki sinkoilee kuin kumipallo. Pojat painivat melkein joka kerta hissin tuloa odotellessa. Mähinä ja ähinä jatkuu hississäkin, joskin tylsä ja huumorintajuton omistaja yrittää pitää pojat edes jossain määrin lattiatasossa.. Kun kodin ulko-ovi aukeaa, molemmat rauhoittuvat ja riehuhetki on ohi.

Kaiken kaikkiaan poikien yhteiset leikkihetket ovat oikeastaan vuoden mittaan lisääntyneet jatkuvasti. Noki on saanut itseluottamusta ja uskoa siihen, että kun Kola haastaa leikkimään, sen kanssa voi riehua suhteellisen raisustikin. Noki haluaisi leikkiä juoksuleikkejä ja lelunvetoleikkejä, mutta koska Kola päättää leikeistä, pojat painivat yleensä pystypainia. Viime aikoina pojat ovat innostuneet myös Nokin "juokse-mun-perässä-niin-kaahataan-yhdessä" -leikistä ja se onkin erittäin viihdyttävää katseltavaa. :)

Vuodessa poikien yhteiselo on "voittanut" Miska&Noki -pentuyhteiselon. MisseNoki -kaksikko kyllä painii ja kiroilee yhä edelleen yhteislenkeillä, mutta silti on vahvasti nähtävissä, että Noki on Kolan alamainen ja metsässä Kolan perävaununa kulkeminen on yksi Nokin tärkeistä vastuutehtävistä.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että Nokista kyllä näkee, että se on toinen koira. Se kyllä tekee mielellään juttuja ihmisten (lue: minun) kanssa, menee ehkä kainaloon rapsuteltavaksikin, mutta kyllä sen ykköstehtävä taitaa silti olla Kolan alamaisuus. Noki ei hae juurikaan ihmisiltä seuraa, ei änkeä tutustumaan oikeastaan yhtään keneenkään eikä juurikaan kaipaa ihmisten huomiointeja. Se ei kiehnää ihmisten luona vaatimassa rapsutuksia vaan kulkee Kolan varjona ja lepää, jos Kolakin lepää. Todennäköisesti tämäkin on Kolalta opittua. Kola ei vieraita kumarra eikä hakeudu heidän luokseen, joten Nokikaan ei ole tuota käytöstapaa oppinut. Välillä vaikuttaa siltä, että oman lauman ulkopuoliset ihmiset ovat Nokille melkein ilmaa. Se suhtautuu siis ihmisiin erittäin välinpitämättömästi - ellei niillä ole jotain syötävää. ;)

Ja hyvä niin. Juuri tälläistä "epäsosiaalisuutta" perroissa arvostan. :)

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Nokin ja Kolan vuosi.

Syyskuu 2009.












Noki ja Kola yhdessä ensimmäisistä yhteiskuvista, syyskuun loppu 2009.

























Lokakuu 2009.























Marraskuu 2009.
















Joulukuu 2009.






















Tammikuun alku 2010.
















Tammikuun loppu 2010.
















Helmikuun 2010 puoliväli.
















Helmikuun 2010 loppu.













Maaliskuun 2010 alku.
















Maaliskuun 2010 puoliväli.
















Maaliskuun 2010 loppu.























Huhtikuun 2010 puoliväli.
















Huhtikuun 2010 loppu.

















Toukokuu 2010.
















Kesäkuu 2010.













Noki ja Kola 31.7.2010