sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

mökkihöperöt

Iippa ja Kompressori, kesälomakoirat, jäivät Kangasniemelle mökkeilemään, kun omistaja suuntaa kuononsa kohti Ahvenanmaan pyöräteitä. Koirat saavat uurastaa ja puurtaa rankkaa mökkivahdin ja kapulankantajan hommaa ilman omistajaansa aina perjantaihin asti. Ja sen jälkeenkin pari päivää omistajan seurassa. Lauantaina tosin suunnataan Iippasen kanssa kuonot Mikkeliin ja käydään kokeilemassa kisakenttien kuntoa Kookoo99:n kisoissa kolmen startin verran. :)

Tuli muuten tässä juhannuksen aikana todettua, että Iippanen ei todellakaan ole mikään uskollisen ihmisen parhaan ystävän elävä esimerkkikappale. Olimme saaneet serkkusen koirineen kylään. Kun kotimökille lähdön hetki koitti, serkku lähti koiralaumansa kanssa kulkemaan alamäkeä parin sadan metrin matkan omalle mökilleen. Ja mitä tekee Iippa? Se marssii häntä pystyssä serkkuni koiralaumassa eikä edes vilkaise taakseen. Sinne meni. Seurasin hämmästyksen vallassa ikkunasta ja odotin, että ihan tuota pikaa takaisin kiitää mustavalkoinen salama. Ei varmaan muuten kiitänyt. Ehkä vartin päästä marssin serkkujen mökille katsomaan, että mitäs halvattua. Iippanen oli kuin kotonaan ja puuhaili serkkuni kanssa pihassa niitä näitä, kun villakoiralauma oli sisällä syömässä iltapalaansa eikä Iippasta oltu huolittu sisälle aterioimaan. Ei mitään kiirettä tai kaipausta mihinkään! Ei niin minkäänlaista. Sentään tuli häntä heiluen minua katsomaan, kun tulin pihaan.. 8I

Sama toistui seuraavana päivänä. Tällä kertaa Iippanen lähti jälleen häntä pystyssä eikä taakseen vilkaissut. Voi morjens! :D Törkeä otus. Iippanen viihtyi omatoimivierailulla puolisen tuntia, kunnes lähdin hakemaan kyläluutaa kotiin. Sillä olisi ollut ihan täydet mahdollisuudet laukata mökkitietä 15 sekunnissa kotimökille, mutta siitä huolimatta se valitsi jäädä kyläilemään. :D Mutta eipä se kuitenkaan ihan ilman seuraneitejä ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt villakoiralaumaa morjestamaan, vaan matkalle on tarvittu joku ystävällinen matkaseuralainen. Onneksi mökkitie ei ole vilkkaasti liikennöity valtaväylä, vaan päättyvänä tienä siinä kulkevat lähinnä meidän ja serkkujen perheen autot - ja nekin hölkkäysvauhtia.

Kola on käynyt serkkujen mökillä muistaakseni kerran vai kahdesti ilman lupaa, mutta se ei ole viihtynyt reissullaan montaakaan minuuttia ja on palannut nopeasti takaisin omaan pihaan. Nokilla sitä vastoin ei ole huolta siitä, että koti ja oma lauma katoaisivat yhtään mihinkään. (Tai sitten Nokin lauma ja koti ovat siellä, missä on ruokaa. Ja villakoirarikkaassa serkkujen mökissä totisesti koiranruokaa löytyy. Sen Noki, pieni murtovaras ja suursyömäri, jälleen kerran eilen totesi, murtautuessaan luvatta serkkujen mökillä koiranruokasäiliöön. GRRRRrrRrRR...)

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

hyppyjä

Nokin kanssa suunnataan kuonot kohti Mikkeliä ja hyppy- ja agilityratoja 2.7. Sitä ennen pitäisi kuitenkin juhlistaa juhannusta ja käydä mutka Ahvenanmaalla, joten treenaamaan ehtii seuraavan kerran vasta Mikkelin lämppäysalueella.. ;) (Ja ehkä mökillä, jos saadaan Miian treenikepit mahtumaan autoon.)

No. Lahjattomat treenaa, ja niin edelleen. Vai kuinka? ;D

Kaikesta lahjakkuudestamme huolimatta (tai sen puutteesta johtuen;) käytiin tänään läpi hyppyradan salaisuuksia. Tuli todetuksi, että Noki ei ole takaaleikkauksista millänsäkään ja sylikäännöksissä se taipuu ihmeen helposti ohjaukseen. :)

maanantai 20. kesäkuuta 2011

agilityn SM 2011

Olipas erityisen viihdyttävää istuksia agilityn suomenmestaruusskabojen yleisössä! :) Kentän laidalla kului niin lauantai kuin sunnuntaikin ja nähtävää riitti. Lauantain joukkueskaboissa kisasi monta tuttua koirakkoa (tuttua joko ihan "livenä" tai sitten foorumilta:) ja niiden suorituksia tuli jännättyä kameran linssin takaa.

Sunnuntaina sain seurakseni Annan, Miian ja Maijan. :) Iltapäivän finaaleista ehdimme nähdä maksit ja medit. Maksien finaali oli melkoista bordercollieiden tykitystä. Tokihan sitä on erittäin viihdyttävää katsella ja suoritukset olivat ajoittain huikaisevia. Mutta olisi vielä viihdyttävämpää, jos kärkeä hätyyttelisi myös joku muu kuin mustavalkoinen paimen. ;)

Etenkin medien finaalissa yllätti, miten paljon virhepisteitä ropisi kontaktivirheistä. Puomin alasmenoilla monella koitui kohtaloksi kontaktipinnan yli loikkaus. Ihaillen puolestaan tuli seurattua etenkin ohjaajien juoksutekniikkaa. Aivan mielettömiä valssisuorituksia. Vauhti ei hidastunut hetkeksikään eikä etenemissuunta muuttunut mihinkään, vaikka ohjaaja pyörähti parin sivuttaisaskelen ja takaperin juostun askelen kautta ympäri! :O

Valokuviin tallentui perroja, perroja, perroja... mutta sen lisäksi myös monen monta muuta karvanaamaa ja ohjaajaa. :) Harmi kyllä kameran akku hiljeni ennen medien finaalin päätöstä, joten viimeiset parisenkymmentä koirakkoa jäivät kuvien ulkopuolelle. :(

Jos käytät valokuviani jossain, ilmoitathan minulle ja mainitsethan kuvan yhteydessä kuvaajan (jos sitä ei ole kuvaan jo merkitty). :)

lauantain suorituksia
lisää lauantain suorituksia
lauantain ja sunnuntain suorituksia

perjantai 17. kesäkuuta 2011

suu kuin sahara.

Ai mistäkö päättelin, että se oli Iippa Pikkarainen, joka söi kolmen päivän kuivamuonat? Ai että ei se välttämättä mitään kerro, että Iippasen kyljet ovat kuperammat kuin aikoihin? Ai että mistä muka voi olla ihan varma, että se ei ollutkaan esimerkiksi Komppu?

Siitä, että Iippa Pikkaraisen suu oli kuin Sahara ennen kuin ystävällinen omistaja huomasi juomakupin rutikuivaksi. Ja miltä se näyttää, kun pienen koiran suuta kuivaa? Se näyttää siltä, että huulet eivät oikein laskeudu enää luonnollisesti. Huulet pysyvät väärässä asennossa minuuttikaupalla.

Syyllinen.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

ohijuoksutreeniä

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

ekat viralliset :)

Jos on varmasti vesisade ikävä keli käydä kisaamassa, niin täytyy kyllä sanoa, että +30 on myös erittäin ikävä vaihtoehto. Noki ei ollut kovinkaan läkähdyksissä, sillä pidin sen froteeloimen märkänä ja seisoimme varjossa. Mutta omistajalla meinasi kyllä tulla ihan läkähdys eikä ratojakaan pystynyt seurailemaan, kun radan ympäristössä ei näköetäisyydellä ollut varjon varjoa. Totesin, että minulle olisi helpointa ja mukavinta, jos pääsisin katsomaan edeltäviä suorituksia. Niistä näkee hyvin, mitkä voivat olla vaaranpaikkoja.

Hyppärille mennessä itsellä oli jotenkin ihan epävarma olo. En ole treenannut hyppäreiden suorittamista vielä koskaan, joten kontaktiesteiden hidastava vaikutus loisti poissaolollaan. Lisäksi iski epävarmuus keppien osalta, joten menin varmistelemaan niitä kai liikaa. Noki tuli kepeiltä kesken pois, lähti tekemään keppejä väärään suuntaan ja sitä rataa. ;) Muutenkin ensimmäinen rata oli aikamoista sähellystä, mm. rengas tuli suoritettua väärin.

Toisella radalla oli ihana päästä tekemään tuttua agilityrataa. Eniten päänvaivaa ja jännitystä aiheutti se, osaanko vapauttaa Nokin nopeasti kontaktien alastulolta. Lisäksi keppien sössiminen ensimmäisellä radalla aiheutti melkoista tutinaa puntteihin. Rata meni hienosti, kepit sujuivat, rimat pysyivät, osasin ottaa Nokin kontaktilta nopeasti mukaani ja virheitä ei tullut - paitsi toiseksi viimeisellä esteellä.. Noki syöksyi putkelta keinulle ja loikkasi kontaktin yli! Pahuksen pahus. Puomilla olin muistanut jarruttaa Nokia ylösmenolla ja se ottikin ylösmenon siinä kohtaa oikein. Keinussa annoin suhinajarrutuksen ihan liian myöhään ja näin sivusilmällä, miten tuomarin käsi nousi. Kyllä harmitti! Nollarata oli _niiin_ lähellä. Kunpa vain olisin tajunnut, että keinuunkin pitää tietysti jarruttaa. Varsinkin, kun alla on vauhtia nostattava putki. No. Otan tästä opikseni. ;)

Ekalta radalta siis HYL.


Toiselta radalta 5 virhepistettä ja aikavirhe -9.48. :)

perjantai 10. kesäkuuta 2011

hyvinkään epikset

Tälläinen rata oli tänään työstettävänä Hyvinkään epiksissä. Aikamoisia haasteita ja aluksi olinkin ihan varma, että koko homma kaatuu kolmeen ensimmäiseen hyppyyn ja vieressä olleisiin keppeihin. Ei sentään. Annina antoi kädestä-pitäen -ohjausta ja treenailin kuviot kahdella lämmittelyhypyllä kuosiin omaa vuoroa odotellessa. ;)

Myös siirtymä kepeiltä seuraavalle hypylle oli jotenkin hirmuisen pitkä ja koira piti saada kahden houkuttelevan hypyn välistä. Moni epäonnistui, joten päätin "layeroida" (ehhh.. sanasto hallussa..), lähettää Nokin kepeille ja tulla kauas kepeistä vastaanottamaan Nokia seuraavalle hypylle TOSI tiukalla otteella. Kepit menivätkin hienosti, vaikka irtosin Nokista kauas ja sain Nokin vedettyä hyppyjen välistä. Ikävä kyllä olin unohtanut rataan tutustuessa suunnitella, miten toimin sen jälkeen, kun Noki on ohittanut vaaranpaikat ja enää pitäisi hypätä. Näin ollen en itsekään tiennyt, mitä teen, joten Nokikaan ei osannut arvata oikein. :D Noki teki pienen U-käännöksen, jonka aikana minä kasasin suunnitelmat ja sain Nokin kielto ja 5 virhepistettä rikkaampana hypystä yli. Oma moka. ;) Yllättäen.

Kepit menivät suorastaan mahtavasti. Noki löysi kepit ihan itse, en mennyt lähelle auttamaan ja pystyin irtoamaan siitä sivusuunnassa kauas. Harjoiteltavaa riittää siinä, että oppisin vapauttamaan Nokin nopeasti kontaktilta. Nyt olen tottunut siihen, että aina _varmistamalla_ varmistan, että Noki on varmasti pysähtynyt, suunnittelen itse seuraavan liikkeeni ja vasta sitten vapautan. Tähän kuluu turhaa aikaa sekuntikaupalla, joten hommaa on saatava nopeammaksi.





Toisella radalla kuulin puomin jälkeen, miten yksi rima ensin kolahti ja sitten toinen putosi. A:lla kaiken lisäksi Nokin takajalat lipsahtivat pois kontaktilta, joten palautin sen kintut kontaktille ja otin tietoisesti hyllyn. Siinä kahden ikävän vastoinkäymisen jälkeen en enää kasannut itseäni kunnolla, joten Noki teki mitä lystäsi, kun minun ohjaamiseni oli sellaista pullataikinaa. ;D No. Hyvä mieli ja neljäs sija (-5 ja 3,38 aikavirhettä) takataskussa ajeltiin Lahteen odottamaan sunnuntaisia ensimmäisiä virallisia. :)


Videoista kiitos Vidan ja Nanan Sannalle! (Kyllä näitä agilityyn liittyviä Sannoja todellakin riittää! ;)

kesän Big Plan

Noin yleisesti ottaen inhoan kesäloman järjestelmällistä suunnittelemista. En pidä loman "suorittamisesta" vaan haluan löllyä ihanassa epätietoisuuden ja suunnitelmattomuuden pehmohöttöisyydessä.

Mutta nyt näyttää siltä, että olen sukeltanut ihan huomaamatta lomailuun, jossa alkaa muotoutua vähä vähältä kiireisempi ja kiireisempi aikataulu. Ja miksi? Agility. Tarvitseeko enempää sanoa? Toki suunniteltuna on myös pyöräretki Ahvenanmaalle, vaelluskeikka Leivonmäelle ja mökkeilyä epämääräisen ennalta-arvaamattomina aikoina.

Mutta agilityn osalta suunnitelmissa:

Tänään 10.6. epikset Hyvinkäällä, kisaavien rata
12.6. kisat Kouvolassa (2 starttia)
18.-19.6. Nastolassa yleisön seassa SM-skaboja katsomassa
30.6. Porvoon ykkösluokan kisa? (2 starttia)
4.7. HAU openin virallinen 1-luokan kisa (1 startti)
13.7. HAU openin virallinen 1-luokan kisa (1 startti)
2.8. Kotkan ykkösluokan kisa? (2 starttia)

Eihän tuo kai mikään superhirveä määrä tapahtumia ole, mutta minun mittakaavassani määrä ylittää kaikken edellisten palkallisten kesälomien suunnitelmien määrän. Kirkkaasti.

Jännittääkö kisaamisen aloittaminen? No ei. Ennemminkin olen innoissani. :) On kiva päästä testaamaan itseään "tositoimissa".


Jos tälläinen epäviherpeukalo on saanut kaktuksen kukkimaan, niin silloin mikään ei enää ole mahdotonta.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

näkökulma vaihtuu

Ohjelmasarja Agilityn erilaiset näkökulmat








tiistai 7. kesäkuuta 2011

kivikon kivat

Kivikossa aurinko lämmitti lempeästi. Kola löysi pallon rämän nurmikon uumenista, ja siitä riittikin iloa koko ulkoilun ajaksi. Toki iloa irtosi myös piehtaroinnista ja ojassa rypemisestä.

Loput kuvat täällä.
























































nakupellehyppyjä

Iippa Pikkarainen ja Kompressori Perronen pääsivät talviturkeistaan. Kymppiterä vain surisi, kun paksu villapaita putoili tuulen vietäväksi. Nyt on kummallakin oikea kesätukka. Kola ei ole ollut näin naku varmaankaan pariin vuoteen. Niin häntä kuin korvatkin ovat tällä kertaa millisiiliä.

Ihanat samettipeput rannalla -elokuvan harjoituksissa Iippa ja Kompressori tekivät jättimäisiä pelleloikkia Jakomäen hiekkakuoppien viileään veteen. Pojat olisivat kai uineet tunnin jos toisenkin, mutta pakkohan sekin riemu on jossain kohtaa viheltää poikki. Olin ajatellut, että jos Jakomäkeen suuntaa vähän kahdeksan jälkeen aamulla, saa uittaa koirat ihan kaikessa yksinäisyydessä. Samaa ajatuskuviota olivat ilmiselvästi käyneet läpi kymmenet muutkin ihmiset, sillä koiramäärä rannoilla oli melkoinen. Ja kun marssimme aamu-uinnilta kohti autoa, paikalle tassutteli yhä lisää karvaturpia omistajineen.

Nyt kelpaa viettää aamusiestaa kahvikupposen ääressä. 8)




Niin omistaja kuin koiratkin ottavat kesän vastaan rennoissa merkeissä.


torstai 2. kesäkuuta 2011

epiksissä

Tänään käytiin kokeilemassa ekaa kertaa epiksissä kisaavien rataa. Molemmista tuli hylly, mutta tiedänpä nyt ainakin, millainen on ns. "hyvä hylly". :) Ihan mielettömän hyvä fiilis jäi ja mokat oli puhtaasti minun tekemiäni. Noki teki juuri niin kuin sanoin ja juuri niin kuin parhaiten osaa. Ei alisuoriutumisia, ei sähläämistä.

Ensimmäisellä radalla tuli hylly, kun hypyllä 17 ikään kuin oletin, että Noki lukee ajatuksia ja jätin Nokin ottamatta haltuun vetääkseni sen hyppyjen 16 ja 17 välistä hypylle 18. Noki ei tajunnut löperöstä ohjaamisestani tietenkään mitään, eikä osannut arvata, mihin pitäisi mennä, joten se teki kiepin itsensä ympäri ja hyppäsi hypyn 17 takaisin.

Toisella radalla tein (kuten ykköskerrallakin) takaaleikkauksen hypylle 12 ja vedin / yritin vetää Nokin itseäni kohti hypyn 13 yli. Ensimmäisellä kerralla se onnistui, vaikka takaaleikkaus tuli tosi tökeröstä kulmasta ja ihan viime hetkellä. Toisella kerralla onni ei enää suosinut minua, vaan Noki ehti jälleen tehdä kiepin ja tuli välistävetona suorittaen hypyn 13 väärään suuntaan.


Ensimmäinen suoritus


Toinen suoritus

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

ärripurri ja hop

Noki menee ajoittain hypyistä ali. ÄRRIPURRI. >:I

Ja ajoittain Emppu menee hypyistä yli. hop.



Ja videon loppupuolella Kola tekee myös radasta osan.