maanantai 30. kesäkuuta 2014

niin parasta

Torstaina hypättiin Maijan ja kolmen koiran kanssa autoon ja kurvattiin yhden ylimääräisen mutkan kera Kangasniemelle. Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa ja illalla vähän kuuden jälkeen oltiin Rovaniemellä. Fiilis oli aivan huikea, kun majoitus ihan aikuisten oikeesti oli 200 metrin päässä kisapaikasta. Törkeen jees! Kävi ilmi, että meillä on neljä sänkyä ja kaksi huonetta ja hinta jotain ihan naurettavaa, tyyliin 30e per yö. (Tosin ensin maksettiin epähuomiossa kaksinkertainen hinta, mutta käytiin sitten myöhemmin hakemassa ylimääräiset eurot takaisin.) Tämän parempaa majoitusta ei voisi olla.

Lauantaiaamuna päästiin itse asiaan, kun maksit aloittivat hyppyradalla maajoukkuekarsinnat. Rima putosi heti alussa ja kesittyminen vähän herpaantui sen seurauksena. Virhepisteillä ei ole asiaa sunnuntain radoille, joten sitten löysäilin vielä uudestaan esteellä 16 ja Noki otti hyllyn. Jäi kuitenkin hyvä fiilis, koska ei me mitään ihan maailmankaikkeuden kauheinta "voi-kunpa-maa-nielisi-minut" -nolohyllyä tehty vaan hyvää reipasta menoa.

Nokin hyppäri Koirakuvien livestreamissa

Medien ratojen aikana pääsin jännäämään Maijan, Mökön ja Gimman suorituksia ja kyynelet silmissä saikin sitten karjua HYVÄMAIJAa, kun viikonlopun jokaisella mediradalla kyseinen mahtityyppi ja jompikumpi koirista tarjoili nollan hurrattavaksi.

Toista rataa rakennettiin noin puoli ikuisuutta. Rakentaminen kesti ja kesti ja maksiohjaajien parissa alkoi olla lievää ärtymystä, kun koirien lämmittely meni aika mönkään venyneen aikataulun takia. Minulla ei tuota ongelmaa ollut, koska kenneltyttö Maija piti Nokia lämpimänä kävelyttäen sitä hallin ulkopuolella. Siitä päästiin melkein käänteiseen ongelmaan, kun sitten lopulta vihdoin ja viimein oltiin tutustuttu, niin ulkona odotti villisti läähättävä koira - eihän Maija ollut voinut viedä Nokia mihinkään lepäämäänkään venyneen lämpän aikana, kun kukaan ei tiennyt, missä vaiheessa neljäntenä lähtijänä ollutta Nokia tarvittiin paikalle. Hypin omia jalkoja lämpimäksi ja lievästi alkoi hirvittää, kun Noki ei hyppinyt mukana. Yleensä se pomppii tasatahtia kanssani ja huutaa, mutta nyt se vain seisoi maassa ja läähätti. Mutta koska Noki on Noki, niin siihen voi luottaa. :) Se teki lopulta meidän vuorollamme täysillä kaikkensa antaen. :)

Toinen rata tuntui tutustumisessa jo kivalta ja jopa omituisen simppeliltä. Ainoastaan hyppy ennen keinua ja A:n jälkeinen hyppy jännittivät hieman. Suoriuduttiin keinua edeltävästä hypystä ihan ongelmitta, mutta A:n jälkeen ollut hyppy koitui meidän jatkopaikkamme ratkaisijaksi. Valitsin ohjaukseksi sylivekin, joka ei missään nimessä ole minulle erityisen tuttu ja turvallinen ohjaus, eikä näin ollen Nokinkaan perustekemistä. Mutta se sopi siihen paremmin kuin mikään muu ohjaus, joten päätin sen ohjauksen valita. Niistopersjätöllä olisin saanut Nokin hypystä yli todennäköisesti ilman sitä kieltoa, joka sylivekistä seurasi, mutta rima olisi voinut pudota ja Noki olisi laskeutunut ihan todella paljon huonompaan paikkaan kuin sylivekillä ohjattuna. Tavallaan olen ylpeä siitä, etten lähtenyt varmistelemaan. Ja toki sitten rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että toiselta kantilta harmittaa. Niistopersjättö olisi hyvin todennäköisesti vienyt meidät sunnuntain finaaliradoille, sillä Nokin aika olisi kuin ihmeen kaupalla riittänyt jatkopaikkaan.

Nokin agirata Koirakuvien livestreamissa

Bortsujen, kelpieiden ja belgien lisäksi finaaliradoille pääsi ainoastaan yksi lapinkoira ja yksi lyhytkarvainen collie, joten Noki olisi tehnyt aika mielettömän huikean työn, jos se olisi raivannut tiensä finaaleihin ei-perinteisenä maksimenestyjärotuisena koirana.

Sunnuntaina ei kuitenkaan tarvinnut tuhlata aikaa harmitukselle, sillä Maija ja tytöt tekivät niin hienoja suorituksia, että tunteet olivat jatkuvasti ihan katossa. :) Juoksenneltiin majoituksen, syömisen, vessan ja kisapaikan väliä, lämpättiin ja jäähdyteltiin koiria. Ja sitten viimeisen finaaliradan aikana luotiin kaikkina luppohetkinä suunnitelmaa sen varalle, että Maija ei ehdi radoilta pois puoli kahdesaan mennessä. Autojunaan piti nimittäin viedä auto vihoviimeistään klo 20 ja medien finaali alkoi puoli kuuden aikaan. Lopulta Maija saavutti sijan 6. Mökön kanssa ja kello näytti seitsemää, joten paitsi että saatiin puhkua aivan hurjan käsittämätöntä menestystä, puhkuttiin myös junaan ehtimisen riemua. (Ja riemua siitä, että löydettiin paikallinen Teboil, josta sai lihapullia perunamuusilla.)

Yöjuna oli aivan tyrmäävän hyvä veto. VR pakkasi auton junaan, me majoituimme neljän neliömetrin kokoiseen tyrmään, joka viihtyisyydessään voitti kaikesta huolimatta autolla kotiin ajamisen aivan 100-0. Koirat kaatuivat suorilta jaloilta nukkumaan. Oulussa käytettiin koirat vielä yöpissalla ja sitten unen kautta kohti Helsinkiä.

Viikonlopun plussat:
+ majoitus ihan lähellä
+ aurinko paistoi
+ ihmiset oli iloisia
+ paljon tuttuja
+ paljon huikeita suorituksia
+ majoitukseen kuului aamupala
+ löydettiin Rovaniemeltä intialainen ravintola ja saatiin sieltä ruokaa, vaikka ensin tilattiin ruuat kyseisen raflaketjun Oulun toimipisteeseen
+ kisapaikka oli arvokisoille erittäin sopiva ja toi sopivasti isojen kisojen fiilistä
+ radat oli TOSI kivoja, ei ainakaan liian vaikeita, mutta ei silti mitään pelkkää suoraan juoksemista
+ parkkitilaa oli tosi hyvin

...ja miinukset:
- mäkäräiset tunki iholle, mutta ei niitä onneksi ihan mustaksi pilveksi asti ollut ;)

Tämä oli minun agilityurani ehdottomasti paras kisareissu. Ensi vuonna uudestaan. (Majoitus on jo varattu SM-kisoihin ensi kesälle ja varmasti karsintoihinkin ihan tuota pikaa.. ;)

torstai 26. kesäkuuta 2014

mummi ja mä

Noki ja mummo-Noki. Eikun poika-Ronja ja Ronja. Sama koira uroksen ja nartun kasvoilla joka tapauksessa. :D

..tai siis värimuunneltu Noki testaamassa, miltä elämä Ronjan värisenä näyttäisi.. ;)

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Jakomäessä

Tänään Jakomäessä lenkkeilivät mustavalkoisten kanssa Ronja, Remu, Arpa, Tara ja Sofi. Oltiin Pikan ja Nokin kanssa paikalla jonkin aikaa ennen muita. Lopulta vinkkasin Nokille, että kohta on saapumassa lenkkeilyseuraa ja Noki istui saapujia odottamaan - vaikkei Anun ja Katjan autot olleet vielä saapuneet suoran päässä olevalle parkkipaikalle. Noki istui ja odotti. Ja odotti. Ja odotti. Ja Pika... No..
Toisella on kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä - ja toisella ei niinkään. ;) "Joko? Nytkö? Tuoltako ne tulee? Eikö ne jo tule? Koska ne tulee? Mistä ne tulee? Ei ne taida tulla." "Huoh. Tulee ne."
Noki ja Ronja-mummi on kyllä jotenkin kovin samasta puusta veistettyjä. :)
Arpa, Tara, Noki, Ronja, Pika, Remu ja Sofi
Pika harjoittelee Concurrido-niskanvenytyshaukkua.

poka-pika

Pika lähestyy kahden vuoden ikää vähitellen, mutta se on säilyttänyt pentumaisuutensa hämmästyttävän vahvasti. Se on perheen urpo, jolla ei ole huolta huomisesta (tai tästä päivästä tai eilisestä). Sen lisäksi se on ollut autuaan ymmärtämätön siitä, että se on uros. Se ei yritä humppailla ketään, vaan haastaa leikkimään.

..paitsi sitten, kun rakkaus iskee. Ja sehän iskee niin, että vaaleanpunaiset pilvet vain lentelevät ja ilmassa soi sinfonia jos toinenkin.

Pika on ihastellut Annan Enviä jo aiemminkin, mutta eilen päästiin pokailussa ihan uudelle asteelle. Pika karjui. Karjui lisää. Huusi ja karjui. Sheikkasi peppuaan. Vispasi häntäänsä. Leikkikumarteli. Karjui. Nuuski silmät päästä pullistellen Envin korvia. Huusi ja karjui. Asetteli tassuaan Envin kaulalle. Ja voi pojat, löysi itsestään humppalihakset! :D

Olin jo aika varma, että Pikan sisäinen levysoitin ei humppaa soittele, mutta niin vain Jätkän humppa löytyi tästäkin jukeboxista. :D



tiistai 24. kesäkuuta 2014

Eilen Elinalla, tänään A:ta juoksemassa

Eilen käytiin mustavalkoisten kanssa Elinalla Turussa.

Eiliseltä seuraavia huomioita:

Nokin treeni
1) KATSO sitä perhanan rakkia, kun se hyppää. Älä huitaise ja lähde karkuun. Rimat putoilevat, kun Nokilla tulee kiire perääni.
2) Ohjaa jalalla, älä kädellä. "Kumpi käsi ohjaa tämän hypyn?" -kysymyksen oikea vastaus on "Ei kumpikaan vaan jalka."
3) Noki hakee kepit ihan todella hyvin vaikeissakin paikoissa. :)

Pikan treeni
1) Älä oleta. Pika ei ole Noki, joten sillä ei ole vielä Nokin kokemuspohjaa radan etenemisen osalta. Ohjaa, hittovie! Katso koiraa valsseissa äläkä päästä valumaan selän taakse.
2) Keppien opetukseen mukaan törkkäisyt! Eilen sujui ihan hiton hienosti, kun tehtiin pari toistoa, joissa olin kutsumassa Pikaa hypyn ja renkaan antaman vauhdin jälkeen keppien ekassa välissä ja palkkasin ennen keppien ekaan väliin saapumista. Jarrun jälkeen sitten vain koiralle tilaa tehdä kepit. Alkoi nopeasti sujua tosi näppärästi! Lisää tälläistä treeniä, niin pentu pentunen oppii kokoamaan itsekin itseään kepeille kovaa tultaessa.
3) Voihan puomi! Jostain ihmeen syystä Pika köpötteli jälleen puomin. Arrrrg. Pisti kyllä heti juoksuksi, kun juoksutin läpi. Jatkossa läpijuoksutuksissa avuksi länki, niin ei pääse tekemään puomin viimeistä laukkaa pomppuna! (Tämän päivän juoksuA-treeneissä testasin puomin tekemistä neljä kertaa. Joka halvatun kerralla juoksi ja joka halvatun kerralla juoksi myös ihan itse puomin loppuun asti vaikka minä jäin todella reilusti selän taakse, ja katsoi eteensä, kun oli etupalkkaaja, kuten A-treenissä. Lisää tätä treeniä.) 
4) Seinää kohti oleva pituus treenin alle. Se oli Pikalle ihan uusi juttu.

---------

Tänään tehtiin 5 A:n juoksutusta. Ensimmäistä kertaa käytettiin eri merkkistä A:ta. Tähän asti on tehty Vuokkosilla ja Ojangon ulkokentillä juoksutusta ja treeniA on ollut kummassakin paikassa saman merkkinen. Huomasi selkeästi, että A oli Pikan mielestä jotenkin outo ja itsekin huomasi, että tuo nyt käytössä ollut A ei joustanut yhtään Pikan jalkojen alla. Pika tuli eri näköisesti esteen yli ja kertaalleen se osui boksiin vain yhdellä jalalla. A:n ylitys näytti lievästi haparoivalta, en osaa sitä sen tarkemmin kuvailla. Hyvin Pika kuitenkin osui boksiin ja viimeisellä suorituksella tehtiin jo kepit-putki-hyppy-A-hyppy -pätkä. :)

Täytyy siis vähitellen alkaa ottaa myös erilaisia A-esteitä treenin alle.


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

KOVAA!

Tällä kertaa tehtiin 2x4 A:n juoksutusta hyppy-putki-hyppy-A-hyppy-hyppy -hässäkän kanssa. Ensimmäistä kertaa vedätin Pikaa A:lle oikein kunnolla - ja sehän sitten näkyi. Huh. Ensimmäinen suoritus tehtiin ihan tavalliseen tapaan ihan vain siksi, että aloitetaan tutulla ja varmalla suorituksella. Tokalla vedätän paljon enemmän kuin koskaan ennemmin, tosin en mitenkään suunnattoman paljon. Mutta vaikutus on aika hallitsematon. Pika linkoutuu huipun yli aivan karmeassa asennossa, mutta ei onneksi heitä kuperkeikkaa. Jaiks. No. Pikaan luottaen vedätän seuraavallakin suorituksella ja annan Pikalle mahdollisuuden itse ratkaista haastavan tilanteen. Niin se sen ratkaiseekin. :) Seuraava suoritus on hal-lit-tu ja jopa ylikontrolloitu. Laukkojen määrä on kuitenkin oikea, ja loput suoritukset menevät rennosti hurjan näköisestä leiskautuksesta huolimatta.

ONNEKSI tuolla näyttäisi olevan itsesuojeluvaistoa, vaikka mennään lujaa.


torstai 19. kesäkuuta 2014

jaiks

Tänään käytiin taas tekemässä viisi toistoa A:lla ja siinä kaikki. Palkka oli tällä kertaa maassa muurin takana. Ensin tehtiin hyppy-A-muuri, sitten putki-hyppy-hyppy-A-muuri kolme kertaa ja viimeiseksi hyppy-putki-hyppy-hyppy-A-muuri. Viimeisellä kerralla juoksin sitten jo ihan oikeasti lujaa, että ehtisin edes jotakuinkin samaan aikaan A:n alastulolle Pikan kanssa. Aika tiukkaa teki ehtiä, kun putken jälkeen ollut hyppykin olisi pitänyt ohjata. Täytyy muuttaa oma ajatus kontaktiesteistä aika vahvasti, kun A ei olekaan enää minun kannaltani ns. "rauhoittumiseste", jossa ehtii saamaan pakan kasaan, jos se on levinnyt. Ennemminkin Pika oikein kiihdyttää A:ta kohti, joten tulevaisuudessa pitää töppöstä pistää toisen eteen vielä vinhemmin A:ta lähestyttäessä. Huhhuh. :D


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

A:ta ja keppejä

Tänään tehtiin viisi toistoa hyppy-hyppy-A-hyppy -pätkällä ja sen lisäksi kepit joitakin kertoja. Ihan todella toimivaa, kun agilitykenttä on käytännössä naapurissa. Voi ihan ongelmitta ajella tuollaisen treenin takia kentälle. :) Ensimmäiset A:n juoksutukset teetin taas paikalta istumasta ja sen jälkeen kolme viimeistä hyppyjen antaman vauhdin kanssa. Kolmannesta suorituksesta kyllä näkeekin, että on vauhtia alla: Pika lentää huipun yli liian pitkälle ja saa osumaan boksiin vain takajalat. On se niin älykkö sitten kuitenkin, että kaksi seuraavaa suoritusta tekee samojen hyppyjen kautta tehtynä paljon hallitummin.

Kepeillä avokulmat ovat kaikista vaikeimpia. Niissä tuli muutamia epäonnistumisia, jotka alla olevan videon lopussa eivät ole mukana. Umpikulmassa kestää takanaleikkauksen ihan hitsin hienosti, kun vain maltan odottaa, että saa pujottelun rytmistä kiinni. Jes. :)


tiistai 17. kesäkuuta 2014

juoksuA:n kimpussa jälleen

Indin, Hipin ja Maijun seurana mentiin tänään palauttelemaan lyhyen aksatauon jälkeen juoksuA:ta. Ensimmäinen suoritus unohtui videoida, mutta kaiken kaikkiaan tehtiin siis viisi A:n juoksuttamista. Ensimmäisellä istumasta aika läheltä A:ta, sitten kaksi vähän kauempaa niin, että palkka oli hypyn takana. Sen jälkeen putken vauhdilla ja niin, että palkka oli hyppy-suora putki -etenemän takana ja sitten hyppy-putki-A-hyppy-putki -sarjana. :) Kaikilla suorituksilla tuli osuma, joskin ensimmäisellä toinen etutassu jää boksin ulkopuolelle. Hyvin Pika kuitenkin kesti sen, että etupalkka siirtyi todella paljon kauemmas kuin missä se tähän asti on ollut.

Tehtiin myös pakkovalssi/valssi -treeniä. Oli valssin ajoitus snadisti hukassa ja Pikalle muurilla tehty tiukka valssi aika uusi tuttavuus, kun kääntyi sen useampaankin kertaan väärään suuntaan.



PALVELUA!!

Kola ja Pika olivat Lahdessa (ja mökillä) SM-kisojen ajan vanhempien seuramiehinä. Ja ilmeisesti tuona aikana Pika oli päässyt osoittamaan osaamistaan ja ihanuuttaan, sillä SM-onnistumisen kunniaksi sain äidiltä tälläisen kyltin. Kuulemma herra Paksupöksy oli nukkunut sängyssä (!!!!), koska Kola oli ilmoittanut että makuuhuoneen lattia on varattu kokonaisuudessaan Kolan käyttöön. (Ja arvatkaa vain, mihin Pika pompahti nukkumaan eilen illalla, kun oltiin Lahdessa. Vanhempieni sänkyyn. Herranjumala.) Pika oli kuitenkin suostunut ihan itse kiipeämään autokyytiin ja kuulemma totellut käskyjäkin oikein mallikkaasti.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

yksilöhyppäri

Yksilöradalla saatiin Nokin kanssa tehtyä virheettä ne kohdat, jotka oletin radan meille vaikeimmiksi. Ennakoin, että ennen keppejä ollut rima on todennäköinen putoaja. Seuraava vaikea oli keppien jälkeen oleva okseri. Tein rohkean vedätyksen okserin ohi ja Noki tikutti kepit uskollisesti loppuun asti. :) :) Putken jälkeen tuli koko radan Nokille vaikein hyppy. Tiukan käännöksen poikittaiset hypyt ovat putoilleet ihan liian usein, joten päätin ehtiä tekemään sylivekin hypyn eteen, jolloin Noki on paremmalla linjalla ponnistamassa. Ja sehän toimikin! Harmi kyllä keskittyminen oli niin vahva sille hypylle, että oma pakka sekosi. Jäin muurin väärälle puolelle ja loppu on  historiaa. Joudun tekemään vähän yllättäen takanaleikkauksen, joka ei ollut missään määrin pakollinen. Ja sitten en enää pystynyt hahmottamaan, miten kaksi seuraavaa hyppyä ohjaan, joten päädyn vielä toistamiseen väärälle puolelle, jolloin lähestyminen pituudelle meni ns. perseelleen. :D

Virheet menevät siis puhtaasti minun piikkiini. Noki olisi tehnyt nollan, jos en olisi niin vahvasti sabotoinut. ;) No, ehkä ensi vuonna sabotoin edes vähän vähemmän.

sm-kisoissa

Nokin kanssa edustettiin SM-kisoissa tänä vuonna joukkueen finaalikoirakkona ja yksilöissä.

Meidän seura ei ole vielä koskaan onnistunut saavuttamaan tulosta maksien joukkueradoilla, joten oli aika huikea tunne, kun pääsin starttaamaan finaalissa sijalta 14 ja vieläpä niin, että tulos oli varma, vaikka Nokin kanssa tehtäisiin hylkäys. Minun ja Nokin tehtävänä oli siis ainoastaan yrittää parantaa sijoitusta. Ja niinhän siinä kävi, että juostiin rata ihan hirmuisessa flow-tilassa nollana läpi eikä muistikuvia radalta ihan hirveästi jälkikäteen ollut. Muistan ainoastaan kepeille mentäessä kääntäneeni Nokia paremmalle linjalle ja puomilla ajatelleeni, että "nyt juoksen lujaa enkä hölkyttele!" Loppusuoran avautuessa Petra huusi yleisöstä juuri oikealla hetkellä, että "JUOKSE!" En varmaankaan ehtinyt edes nähdä Nokia, kun se tuli viimeisestä putkesta ulos ennen loppusuoraa, mutta muistin kyllä kääntää katsetta hyppyä kohti. Sen jälkeen pudotin ohjauksen pois ja keskityin vain juoksemaan täysillä loppusuoraa.

Oli hämmästyttävä tunne nähdä, miten Noki tuli hyvin nopeasti ohitseni ja jatkoi tukka tuulessa hulmuten maalia kohti täysillä. Olin aivan varma, että se kääntyisi viimeistään ennen maalihyppyä katsomaan, että mihin minä jäin. Mutta ei kääntynyt. Se pisteli loppuun asti itsenäisesti ja tarkasti ja minua odottelematta. :D Ihana Noki. En tiedä, mistä se tuon itsenäisen loppusuoran suorittamisen juuri tähän saumaan keksi, sillä ei se aiemmin tuolla tavalla ole singonnut.

Nollaradalla nostettiin joukkueen sijoitus historiallisen korkealle tullessamme kuudensiksi. Tähän mennessä seuran paras joukkuesijoitus oli viime vuoden medien 8. sija. Meni aika hymy korviin asti levinneenä koko loppupäivä. :)

Yksilöhypärillä tehtiin ihan hyvää rataa aina 9. esteelle asti. Sen jälkeen epähuomiossa törmäsin siivekkeeseen, mutta onneksi en kaatanut sitä. Jälleen joku yleisöstä tsemppasi huutaen jatkamaan. :)  Sainkin pakan kasaan ihan nopeasti, mutta putken jälkeen ollut hyppy koitui sikäli kohtalokseni (ei Nokin kohtaloksi), että keskityin niin kovasti sen ohjaamiseen (koska se oli juuri täsmälleen sellainen hyppy, jossa Noki helpoimmin pudottaa riman), että kun se hyppy saatiin tehtyä virheettä, ajatus katkesi ja hetkessä homma luisui sekoilun puolelle. Päädyin eri puolelle kuin mihin olin aikonut, joten muurin jälkeen tein takanaleikkauksen varmaankin jotenkin huonosti. Rima putosi ja sen jälkeen jouduin jälleen täysin väärälle puolelle. Noki hyppäsi pituuden kuuliaisesti, mutta tasajalkapompputyylillä se astui pituuden päälle. Loppu rata tehtiin sitten ongelmitta maaliin asti. Kympillä ei finaaliin ollut asiaa.

Viikonloppu oli kuitenkin huikea. Seurakaverit kannustivat aivan hurjasti ja joukkueradan jälkeen sai kyllä hetken nieleskellä kyyneliä, kun karjunta yleisössä oli niin mieletöntä.

Tavoitteet saavutettiin ihan täysin: pystyttiin tekemään SM-kisoissa puhdas varmistelematon vauhdikas rata ja yksilöissä tulos. Ensi vuonna lähdetään tavoittelemaan yksilöratojen finaalipaikkaa. :)


tiistai 10. kesäkuuta 2014

vitsin pikkari, senkin paksupöksy!

Pika oli tänään varakoirakkoilemassa Iina Asunnan treeneissä. Teemana oli Alen Marekovicin kuviot. Tähän asti (pahana) tapanani on ollut kertoa uudelle kouluttajalle heti kättelyssä, että "Tää on vielä ihan nuori ja tää ei osaa puomia kovin hyvin eikä A:ta ollenkaan eikä keppejäkään oikeestaan ja mä en vielä oikein itsekään tiedä, miten tätä ohjataan.." Olin jo luettelemassa saman litanian, mutta sitten ajattelin, että hitto enkä sano. Olen kerrankin hiljaa ja sanon vain, että ei tehdä A:ta radalla.

Ja ihan kuin sanoakseen "HAH MITÄS TÄSTÄ SANOT JA SIITÄS SAIT!" Pika kuunteli ohjausta todella hyvin, teki puomin vauhdikkaasti ja hienosti ja teki kepit osana rataa! :O Huh. :) Keinu sujui ensimmäisenä tehdystä lentokeinusta huolimatta ongelmitta ja hyvällä vauhdilla. Keinulta alkanut serpentiini tuotti ensimmäisen hypyn osalta ensin ongelmia. En millään meinannut keksiä oikeaa ajoitusta, jolla saan Pikan oikealle puolelle hyppyä, mutta silti vapautan sen ohjauksesta tarpeeksi ajoissa, että se ehtii reagoida hyppyyn. Kunhan vain löysin oikean ajoituksen, lopun serpentiini meni kuin itsekseen. Ei tarvinnut ohjata Pikaa vaan pelkästään juosta eteenpäin, niin Pika hoiti oman hommansa eli poimi matkan varrella olleet hypyt. :)

Jäi ihan todella hyvä mieli. Pystyin tekemään rennosti ja luottavaisesti hommia tuon paksupöksyn kanssa. (Se on ihan totta todellakin paksupöksy: sen reisimuskelit ovat ihan lähiaikoina ottaneet sellaista massaa, että Pika tarvitsee kohta bodarihenkiset salihousut peittämään hirmuisia lihaksiaan. :D )

Vitosen jälkeen Iina laittoi  hypyn, koska satoi vettä ja puomi oli liian liukas tuollaiselle lähestymiselle.


jälkitoimituksesta päivää!

Jälkitoimitus (liittyy n. 1,5 vuotta sitten toimitettuun tuotteeseen): sisältää varaosia ja/tai laajennussarjan
saaja: pikku Pokémon
osoite: Itä-Helsinki

Voitteko uskoa: Pikan kuulolaite on ilmeisesti jonakin lähiviikkona saapunut ja Pika on vastaanottanut laajennussarjansa/varaosansa minua informoimatta!

Aloin huomata laajennussarjan saapumisen vähitellen, kun Pika alkoi reagoida "Tuus kattoo!" -huudahdukseen. Ensimmäisen vuoden aikanahan Pikaa oli suhteellisen vaikeaa saada reagoimaan mihinkään luoksetulokutsun tapaiseenkaan. Se ei tajunnut nimeään. Se ei reagoinut siihen, että Noki ja Kola tulevat luokse. Sitä ei kiinnostanut nähdä, mitä ojennetussa kädessä mahdollisesti on. (Se sitä ei kyllä kiinnosta edelleenkään. Kättä voi ojennella ihan niin kuin tykkää, leikkiä pitävänsä kädessä namia, heilutella kättä, jutella kimeällä äänellä, jne. Pikaa EI kiinnosta. Tai kiinnostaa sitä, jos se on nähnyt, että taskusta otetaan nami, mutta pelkkä ojennettu käsi: öö ketä kiinnostaa joku käsi.) Ja tietysti kaiken tämän lisäksi Pika on aina ollut tosi itsenäinen ja kiinnostunut kaikenlaisista asioista, joista nyt kiinnostua voi: mm. kakka, koirat, ihmiset.

Pika ei mielestäni koskaan ole "uhmannut" luoksetulokäskyä, koska ihan rehellisesti se ei ole sitä oikeastaan koskaan tajunnutkaan. Se ei ole myöskään _koskaan_ harrastanut kiinniottajalta karkuun juoksemista tai muuta "lällättelyä". Toisin sanoen jos sen on ehdottoman varmasti halunnut saada kiinni, on vain (?? haha) täytynyt kävellä sen luokse ja laittaa hihnaan. Mutta onhan se ollut aina vähän sellaista, että metsälenkeillä saa olla silmät selässäkin, että bongaa Pikaa kiinnostavat asiat ennakolta. Ei se aina onnistu, mutta onneksi nämä tapaukset ovat kuitenkin poikkeuksia.

Vieraiden koirien luvattomia (mutta erittäin hyväntahtoisia) moikkausreissuja on ollut onneksi niin vähän, että olen uskaltanut pitää Pikaa irti. Ja nyt - noin 1,5 vuotta Pikan saapumisen jälkeen - joka halvatun lenkillä harjoiteltu asia alkaa vihdoin kantaa hedelmää. :D Pika on vihdoin ja viimein tajunnut, että omaan nimeen/lempinimeen kannattaa reagoida tai että oman nimen/lempinimen huutamisella on ylipäätään joku merkitys Pikan maailmankaikkeudessa.. ;)

Aluksi Pika siis alkoi syystä tai toisesta (en keksi syytä enkä toista) reagoida "Tuus kattoo" -huutoon. Tuossa vaiheessa nimen huutaminen oli edelleen täysin turhaa. Pika ei korvaansa lotkauttanut. Nyt jälkitoimituksen laajennussarjat ja varaosat on ilmeisesti asennettu loppuun, koska tällä hetkellä Pika reagoi jo omaan nimeensäkin jokseenkin hämmästyttävällä nopeudella. Tänään aamulenkillä Pika mm. bongasi kauempana kallioilla ihmisen, jonka läsnäolosta se ilmoitti kurkkutorvi suorana "VÄYYYYY!!" Mutta sitten, kun kutsuin sitä nimeltä, se kääntyi minua kohti ja tuli luokse, joten päästiin jatkamaan lenkkiä. Pika ei mennyt katsomaan, kuka kiva ihminen se mahdollisesti on, vaan luopui tuosta noin vaan kohteestaan. Wautsi.

Samoin se luopuu kakka-aarteistaan nykyään hämmästyttävän helposti. Ei se luopuminen tietenkään joka kerta toimi ja edelleen Pika hyödyntää tilaisuuden, jos minä en huomaa vahtia, että se ihan oikeasti noudattaa kieltoa käydä herkuttelemassa kakkapökäleillä. Mutta aikasempaan verrattuna edistys on huimaa. Tulee tunne, että sitkeys todellakin ollaan nyt palkitsemassa. Olisin voinut tämän kakka-asiankin kanssa luovuttaa jo aikapäivät sitten ja antaa sen vain nautiskella tuoreista ja vanhemmista aarteistaan. Mutta enpäs luovuttanut ja nyt ollaan jo paljon paremmissa asemissa pelisääntöjen osalta.

Luoksetuloasia toimii jopa niinkin hankalassa paikassa kuin Rajasaaren koirapuistossa. Käytiin nimittäin eilen moikkaamassa Pabloa, Arwia ja Pitaa paikassa, jossa Pika ei ole kanssani koskaan käynyt: koirapuistossa. Ja hittovie, sielläkin se kykeni tulemaan luokse kutsuttaessa. Yritän toki luonnollisesti välttää tilanteita, joissa tiedän, ettei se tottele kuitenkaan. Mutta melkoisen haastavan näköisistäkin tilanteista se kykeni irrottautumaan. :) Ylipäätään koko reissusta jäi hurjan positiivinen fiilis. Pika tykkäsi kaikista ihmisistä ja koirista. Se kävi tervehtimässä rennon ystävällisesti tanskandoggia, rhodesiankoiraa, pieniä terriereitä, ihmisiä, ... Se sieti loistavasti Pablon ja Arwin aikuisen uroksen ominaisuudessa toteuttamat pomostelueleet eikä provosoitunut/provosoinut tai pelännyt isoja poikia. Se ei yrittänyt astua Pitaa eikä ketään muutakaan saarella ulkoillutta. Se ei kadonnut näköpiiristä, mutta lähti kyllä Leenan ja Arwin kanssa muutamien kymmenien metrien päähän keppiä vedestä noutamaan. Siellä se leikki oman aikansa rennosti ja stressittömästi ja minua kaipaamatta, mutta sitten jossakin vaiheessa etsiytyi luokseni omatoimisesti. :)

Pika on vaan aivan ensiluokkainen lemmikki. Ei tuon ystävällisempää voisi olla ilman, että se menisi sähläämisen ja mielistelyn puolelle. Noki on ihmisten suhteen välinpitämätön - ja se on ihan täydellistä. Pika ei ole niinkään välinpitämätön. Se lähestyy itse aktiivisesti uusia ihmisiä ja koiria. Mutta se ei silti ole tunkeileva eikä ylivuotava lähestymisyrityksissään. Jos Pikaa ei huomioi, se jättää kyseisen ihmisen rauhaan. Ja jos Pikan huomioi, se pyörii häntä kopterina heiluen väkkäränä jaloissa ja ottaa riemukkaana huomion vastaan.

:) Jes. 

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

kepit kuntoon -projekti alkaa

Pika on nakkimies. Se tykkää leluista ja palkkautuu niistä hyvin, mutta erittäin hyvin se palkkautuu myös nameista. Ajatuksena on nyt liittää keppeihin se mielikuva, että kun ne tekee oikein alusta loppuun asti, saa supernamnamia. Nakkia. Nakki on siitä hyvä superherkku, että siitä kun leikkaa sopivan ison palan, sen voi heittää "lelupalkkana" keppien eteen. Näin ei tule epähuomiossa liittäneeksi keppien suoritukseen sitä, että minä juoksen aina yhtä matkaa keppien päähän asti ja kädestä saa palkan. "Pakotan" Pikan hakemaan keppejä ja lisään häiriöesteitä (erityisesti putkia) lähistölle - ja nakkia saa vain, kun löytää kepit häiriöistä huolimatta.

Ollaan ehditty tehdä keppejä vasta hillittömän vähän. Niinpä tänään oli hieno saavutus, kun tehtiin keppejä "radan" osana. Seitsemän esteen jälkeen tulleet kepit sujuivat ihan hyvin, jos linjasin Pikan pois ihan täydestä avokulmasta. Sisäänmenoja täytyy siis myös vahvistaa hurjasti.

Kesän projekteja on nyt siis kaksi: A ja kepit. Onneksi kumpaakin kannattaa treenata lyhyillä täsmäiskutreeneillä, joten suunnitelmana on kurvata joka päivä tekemään 5-8 toistoa niin, että joka toinen päivä tehdään A:ta ja joka toinen päivä keppejä. Tänään oli keppipäivä, joten huomenna tehdään A:ta. :)

lauantai 7. kesäkuuta 2014

torstai 5. kesäkuuta 2014

A:lla juoksemassa jälleen :)

Tänään tehtiin Vuokkosilla kuusi toistoa, joista ensimmäinen meni ihan vain sen toteamiseen, että täytyy ruveta vuorottelemaan tässä kohtaa valmiin etupalkan ja minulta lentävän palkan kanssa. Pika nimittäin oli sitä mieltä, että "ei ole ehkä etupalkkaa, en mene täysillä". Toistot 2 ja 3 oli ns. "tavallisia" suorituksia ja ne onnistuivatkin ihan nappiin eikä Pikaa häirinnyt mitenkään, että palkkapallo oli An jälkeen olevan hypyn takana.

4. suorituksella testasin persjättöä ensimmäistä kertaa ikinä. :) Se toimi ihan ongelmitta ja suoritus näytti tasapainoiselta. Seuraavalla suorituksella Pika ottaa kyllä alastulolle kaksi askelta, mutta toinen laukka on tosi lyhyt töpölaukka, joten se ei osu boksiin. Täytynee ehkä kuitenkin vetää boksia ihan hieman ylöspäin, sillä nyt se on niin alhaalla kuin olla voi, joten huipulta pystyy näköjään ottamaan kaksi laukkaa osumatta boksiin. Viimeinen suoritus osuu boksiin kolmella jalalla eli sekin kielii ehkä hieman sen suuntaan, että boksia voisi vetää 10-15cm ylöspäin. Pika joutuu venyttämään huipun jälkeen tulevaa laukkaa niin äärimmilleen, että se saattaa tuntua turhaan vähän hankalalta.

Hyvin tuo kuitenkin näin vähillä toistoilla kesti persjätön tekemisen eikä missään kohtaa tarjonnut ihan puhdasta loikkaa, vaikka toisella suorituksella ei osunutkaan kontaktille.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

mainoskatko

Jos olet kiinnostunut näkemään, minkälaisia lyhytelokuvia saa aikaan 48 tunnissa, käy katsomassa Yle Areenasta Prime Bokehin elokuva Suojakerroin 50, jonka musiikit ovat pikkuveljeni Miikan käsialaa. Uneton48-kisan voittajaa pystyy äänestämään tämän sivun alalaidassa olevien boksien kautta positiivista palautetta antamalla.

Voittajaa pystyy äänestämään 6.6. asti ja elokuvat ovat nähtävissä Areenassa aina elokuun loppuun asti. :) 

Pikkari, lainakoira

Pikkari lähti eilen jälleen tekemään tärkeää lainakoiran työtä. Työkaveri kurvasi pihaan, jossa me Pikan kanssa jo odottelimmekin noutajaa. Pika ponnahti työkaveria vasten, vispasi häntäänsä ja oli onnesta soikeana - kuten aina. Takakontin avaaminen oli Pikalle merkki: "Tää lähtis nyt ajelulle, se on morjens, palvelijat nostakaahan mut kyytiin!" (Joo, ei se vieläkään osaa itse kiivetä takakonttiin, huoh..)

Luukku meni kiinni ja kyydissä istui tärkeän näköinen Lainakoira. Sinne menivät ja tänään on tarkoitus hakea Lainakoira takaisin kotiin. Ilmeisesti vierailu on sujunut hyvin ja juuri niissä merkeissä missä oli tarkoituskin, sillä viestin perusteella Pikan läsnäolo on vaikuttanut perheen tenaviin sopuisuutta ja mielenrauhaa lisäävästi. :)

Tällä kerralla ei huolettanut yhtään antaa Pikachua lainaan. Se on osoittanut olevansa mainio hoitopoika jo niin monta kertaa, että aika ihmeitä saisi tapahtua, jos Pika jotenkin erityisen kurjalla tai inhottavalla tavalla yllättäisi hoidossa/lainassa ollessaan.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

juoksuA:n yhdeksäs kerta

Jipii! Tänään tehtiin ihan tavallista korkeaa A:ta ja vieläpä niin, että Pika tuli lopulta A:lle mutkaputken antamalla vauhdilla eli ei enää pelkästään pysähdyksistä! Jipii! :)

Ensimmäinen suoritus oli jälleen sellainen IIK!TUKKAHULMUAA! -loikka, kun Pika tuli liian isolla loikalla huipun yli. Mutta se korjasi liikettään heti toiseen suoritukseen eikä sen jälkeen enää tehnyt ainoaakaan loikkaa. :) Aivan superia.

Kuvasin myös Nokin pysäytysA:n, jossa pyrin vapauttamaan Nokin heti kun se on tullut 2o2o-paikalle eli niin nopeasti kuin mahdollista. Ja sitten, kun pistää rinnakkain Pikan ja Nokin A:n niin eihän siinä jää epäilystäkään.. Pikan suoritus (jossa se suorittaa A:n ensimmäistä kertaa ikinä mutkaputken kautta, eli suoritukseen saattaa vielä tulla rutiinia ja sitä myöten nopeutta) on 0,7 sekuntia nopeampi. Yksi ainoa este ja 0,7 sekuntia. Huh.

Täällä voi katsoa Nokin ja Pikan suoritukset rinnakkain. 


maanantai 2. kesäkuuta 2014

juoksuA:n kahdeksas treenikerta

Ihan hitsin hyvin etenee tämä juoksuA:n treenaaminen. Homma oikeastaan muuttuu sitä helpommaksi, mitä "normaalimmaksi" A nostetaan. Tänään se oli jo minun hartiani korkeudessa ja varmaankin ensi kerralla tehdään jo ihan Isojen Poikien A:ta. Tänään ainoastaan ensimmäinen kokonaisen A:n suoritus meni peppu edellä huipulta sinkoutumisena, mutta heti sen perään Pika korjasi suorituksen tosi mainioksi. Eikä se näytä ottavan mitään häiriötä siitä, että itse pistin jo hölkäksi esteen vieressä. :) Noki NIIIIIIN pääsee saman projektin kimppuun, kun karsinnat ovat ohi. :)

Katja seisoo jälleen etupalkan päällä ja WAUUUU-kehusta nostaa jalan pallon päältä pois. (Naksutin unohtui kotiin, joten wau sai luvan kelvata. ;) Kun on päästy oikean A:n korkeuteen, niin täytyy alkaa lisätä esteitä ennen ja jälkeen A:n ja ryhtyä jossain kohtaa miettimään myös kääntymistä esteeltä.


Tästä projektista tulee väkisinkin tunne, että miksi oi miksi en aikanaan lähtenyt Nokille opettamaan juoksuA:ta. No.. Oikea vastaus on se, etten edes tiennyt mistään juoksukontakteista eikä silloinen osaamiseni olisi riittänyt näinkään helppoon projektiin. Mutta on kyllä sanottava, että tällä tämänhetkisellä kokemuksella en lähtisi pysäytystä A:lle enää opettamaan. Toki Pikan kanssa voi tulla vielä vaikka minkälaista takapakkia ja joudun syömään sanani ja perumaan kaiken ja opettamaan pysäytyksen myös A:lla. Mutta tällä hetkellä projekti etenee niin älyttömän vaivattomasti ja A:n suoritus näyttää livenopeudella ja hidastettuna niin hemmetisti paljon kroppaystävällisemmältä kuin vaikkapa Nokin pysäytysA, että ei mitään järkeä. Ja sen lisäksi suoritusnopeuksista ei jää epäselväksi, kumpi on nopeampi. Vaikka Noki tekisi maailman nopeimman pysähdyksen 2o2o-paikalla, sen suoritus olisi ihan takuulla hitaampi kuin Pikan juoksuA.

Ugh, olen puhunut.

;)