torstai 28. huhtikuuta 2011

kontakti osana rataa, taas

Tänään käytiin Maijan kanssa tekemässä lyhyet treenit. Nokin kanssa aloitettiin niin, että Maija otti minulta pallon, käveli kentän toiselle puolelle aika kauas kontaktista ja jäi odottamaan. Tehtiin Nokin kanssa hyppyjä ja putkia alle ja sitten kontaktille.

Noki ei tiennyt, missä palkka sijaitsee, mutta silti se teki kontaktin oikein mainiosti!

Sama toimi myös A-esteellä. 8) Seuraavaksi ruvetaan lisäämään esteitä myös kontaktin jälkeen.


maanantai 25. huhtikuuta 2011

kepit ja kontaktit

Pääsiäisen tehotreenipäivät ovat ohi. Niiden aikana keppeihin on saatu Nokille ihan uutta omatoimisuutta ja kontakteihin omistajalle uskoa siihen, että niitä voidaan alkaa tehdä myös osana rataa ihan pian.

Mitä keppien ja kontaktien jälkeen treenataan? Varmaan sitä, että omistaja oppisi juoksemaan ja ohjaamaan koiraansa. ;) (Eli tekeminen ei todellakaan lopu kesken.)


sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Ojangossa.

Tänään treenailtiin Nokin kanssa keppejä ja kontakteja ja Kolan kanssa rengasta.

Noki löytää ensimmäisen keppivälin jo ihan mukavasti ja melko etäältäkin, jos seison keppien "oikealla" puolella. Seuraavaksi siirrytään treenaamaan "väärää" puolta.

Pulma: Kontakteilla Noki hidastaa/pysähtyy keskelle kontaktia, jos olen ainoa mahdollinen palkkaaja ja palkkaa ei ole viety yhdessä johonkin odottamaan. Jos palkka on yhdessä viety odottamaan vaikkapa toiselle puolelle kenttää, kontaktit sujuvat. Tosin sitten pulmana on se, että "mennään"-käskyllä Noki lähtee hakemaan palkkaa vaikka sitten sieltä toiselta puolelta kenttää. ;)

Maijan ja Katjan avulla suoritukset paranivat, olivat nopeita ja tarkkoja - tosin Noki kääntyi katsomaan minuakin, kun yritti keksiä, että kuka meistä kolmesta heittää palkan.

Seuraavaksi aion yhdistää apuohjaajilla olevat palkat ja kontaktin jälkeen olevan hypyn/putken/jonkun muun, jotta päästäisiin siihen, ettei jokaisen kontaktin jälkeen tule palkkaa. Nähtäväksi jää, miten käy.

Mutta miten ihmeessä päästään siihen, että kontaktit sujuvat, vaikka palkkaneuvotteluita ei ole käyty ennen kontaktin suorittamista..?

---------

Kolan kanssa harjoiteltiin rengasta. Rengas on ollut Kolalle aina hankala, koska rengasta on tehty ylipäätään niin vähän. Kolalla ei siis ole oikeastaan mitään hajua, miten rengas pitäisi suorittaa. Tänään aloin naksutella oikeasta suorituksesta. (Miian ikivanha ehdotus.:) Ja sehän toimi. Kola alkoi epäröidä väärien suoritusten osalta eikä enää mennytkään läpi vääristä rei'istä, koska siitä ei naksahdusta saanut. Toki Kolalla oli sitten suuria pulmia suorittaa rengas, kun oli pysähtynyt renkaan eteen toteamaan, että "...tästä reiästä ei viimeksi saanut palkka... :/" Mutta tämän todettuaan Kola yritti kovasti pohtia, miten näin läheltä pääsisi kipuamaan oikeasta aukosta toiselle puolelle. :D Kola tunki päätä renkaaseen ja huitoi rengasta tassullaan. Mutta eihän niin läheltä oikein mitenkään saa hypättyä renkaasta läpi. Haettiin yhdessä vauhtia kauempaa ja Kola löysikin lopulta oikean läpimenoaukon erittäin taitavasti. Huraa. :)

Oli todellinen saavutus, kun sain Kolan epäröimään väärien läpikulkuaukkojen kanssa. Se osoitti, että Kola tajuaa vihdoin, että sillä on väliä, mistä aukosta renkaan suorittaa. Jee jee!

lauantai 23. huhtikuuta 2011

keppijumppaa

Tänään testattiin aluksi kontakteja kahdella apuohjaajalla. Palkka oli myös minulla ja vaihdellen palkan heitti joku meistä kolmesta. Sujui oikein mainiosti, vaikka Noki tiesi, että minullakin on pallo. :) Tehtiin jälleen muutaman hypyn ja putken pätkää ennen kontaktia, että saatiin hyvä vauhti. Ei ongelmaa. Jätettiin tältä erää kontaktit hautumaan jälleen ja jatkettiin keppien parissa vääntämistä.

Tältä keppien harjoittelu (eli sisään oikeasta välistä löytäminen) tällä hetkellä näyttää.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

ompelukone vs. emppu

En ole koskaan pitänyt pikkutarkasta pipertämisestä. Enkä ylipäätään suunnittelemisesta. Haluan ryhtyä heti hommiin ja pelata ennemminkin fiilispohjalta kuin mittaamisen ja järjen kautta. (..ja silti minusta tuli matematiikanope.. ;)

Sohva oli tylsä sininen. Sitten se ei enää ollut.

Onhan se ihan taivahan tosi, että minun ompelutyöni/virkkaukseni/maalaukseni/what ever ei ole mitään tehdastyyppistä tai totuutta muistuttavaa. En kerta kaikkiaan ole ohjelmoitu sellaiseen. Ja mikä parasta, en edes halua liian täydellistä. Käden jälki saa näkyä. 8)

Ensin kuva sovitusvaiheesta. Tätä ennen olen piirtänyt tussilla sohvan selkänojan suurpiirteisen muodon kankaalle ja ommellut jotakuinkin viivaa pitkin.

















Sohvan uusi päällinen on nyt harsittu paikoilleen. Enää puuttuu lopullinen kiinnittäminen.

kepit

Tänään alkoi keppien tehotreeni. Ajatuksena on saada Noki itse hakemaan sisäänmeno. Keppien seassa seikkailu kyllä sujuu "ihan ok" -tasolla, mutta sisäänmenovälistä Nokilla ei vielä ole oikein mitään hajua.

Noki on sikäli helppo ohjattava ja opetettava, että se ei ainakaan vielä tähän mennessä ole särkynyt henkisesti epäonnistumisista - tai mennyt lukkoon, kun ei olekaan ihan joka kerta ja kaikesta saanut palkkaa. Se ei myöskään nostata itselleen ihan hillittömiä turhaumakierroksia, vaikka joutuukin pähkäilemään ja yritys-erehdys-oikea arvaus -taktiikalla selvittämään, että mitä tässä nyt oikein haetaan.

Aluksi tehtiin helppoa juttua. Vein namialustan sisäänmenovälin "taakse" niin, että Noki haki alustalta namin ja sitten vedin Nokin toisen namin avulla toisesta välistä ulos kepeiltä. Se sujuikin ihan heti. (En sotkenut tähän kohtaan vielä ollenkaan vaikeita keppikulmia, vaan tein helpoimmasta mahdollisesta kulmasta, että saan Nokin keksimään, että mitä tässä on tarkoitus tehdä.) Muutamien toistojen jälkeen jätin namialustalta namin pois ja siirryin naksauttamaan, kun Noki oli mennyt oikeasta välistä kohti alustaa. Noki tuli automaattisesti toisesta välistä oikein kepeiltä ulos ja haki palkan minulta. Tämä sujui jälleen hyvin. :)

Vaikeutin jälleen. Otin alustan pois ja lähetin sanallisesti Nokin kepeille. Tässä kohtaa annoin Nokin aivojen raksuttaa, kun se yritti tarjota väärästä välistä kepeille menoa. Sain Nokin kuitenkin lopulta hakemaan oikean välin itse niin, että oltiin ihan lähellä keppien ensimmäistä väliä.

Lopulta kokeilin, miten Noki reagoi, jos sen lähettää kepeille käskyllä "kepi" ja sen jälkeen jatkaa omaa liikettä keppien suuntaisesti ja jatkaa käskyä "kepikepikepi..." Se meni loistavasti. Noki haki itse ensimmäisen välin ja suoritti sen jälkeen kuuden kepin sarjan kokonaan. Jei!

(Ei siis tehty tätä treeniä tällä tavalla yhteen pötköön ja ilman taukoja, vaan Noki kävi monta kertaa vetämässä henkeä niin, että Kolakin pääsi tekemään omia juttujaan.)

Keppitreeni jatkuu seuraavalla tavalla:

1) välimatka keppeihin kasvaa (helposta keppikulmasta)
2) vaikeutan vähitellen keppikulmaa
3) yritän päästä aina siihen asti, että Noki oppii kiertämään keppien oikeaan väliin, vaikka kepeille lähestyminen tehtäisiin keppien "väärältä" puolelta

Noki on kyllä hämmentävän putkiaivoinen otus. Sen kouluttaminen on kuin suoraan jostain oppimisteoriaopuksesta. Se ei turhia kikkaile, ole kiero tai muutoin mutkikas. Jos Kola olisi tehnyt Pavlovista hermoraunion mutkikkaine reaktioineen, ylikierroksilla käymisineen ja hämmentävine toimintatapoineen, olisi Noki valanut Pavloviin uskoa kuolaamalla täsmälleen silloin kuin pitääkin.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kola liitää

Kola on ollut treenitauolla oikeastaan koko alkuvuoden. Syynä on ollut oikutteleva takakoipi. Nyt Kola on käynyt kaksi kertaa hierojalla ja vielä kolmas kerta ainakin on edessä. Mutta jo kaksi hierontaa on auttanut erittäin paljon. Takaosan lihakset olivat hirmuisen jumissa ja aiheuttivat varmasti jalassa kipua. Hieronnat ovat saaneet lihasjumit auki, joten olen tässä vähitellen alkanut tehdä Kolan kanssa Ojangossa pieniä juttuja ja kun niissä ei ole ilmennyt pulmia, niin tänään oli aika tehdä ihan oikeat treenit.

Kuten jo aiemmin todettua, Kolan kanssa aion lähteä agilityn maailmaan ihan uudesta näkökulmasta käsin. Kolan kanssa ajatus on viettää hauskaa aikaa ja tarjota Kolalle sen rakastamaa tekemistä ilman liian kovia paineita. Tämä voi johtaa mainioihin agilityyn liittyviin oppimistuloksiin - tai sitten ei. Ei sen niin väliä, koska tarkoitus on ennemminkin oppia taas tekemään Kolan kanssa yhdessä. Tokikaan tämä ei johda siihen, että tehtäisiin hommia vasemmalla kädellä tai huonosti. Ei lainkaan. Yritän ohjata Kolaa niin hyvin kuin taidan ja vaadin siltä niin paljon kuin se hauskan pidon nimissä on mahdollista. :)

Tänään treenattiin saksalaista. Eli koira kiertää hypyn takaa, hyppää sen yli ja kääntyy jälleen 180 astetta jatkamaan matkaa. Ohjaajan pitäisi vaihtaa ristikkäiseen ohjauskäteen ja sitten napata koira haltuun selän takaa. Todella vaikeaa. Täytyy testata samaa myös Nokin kanssa, sillä sen kanssa uuden ohjauskuvion treenaaminen on ymmärrettävästi myös minulle helpompaa. ;)

En saanut nimittäin itseäni toimimaan ja liikkumaan niin, että olisin saanut napattua Kolan selän takaa haltuun. Joka kerta Kola ehti ponnahtaa hypyn ensin minua kohti ja kun lähdin ottamaan Kolaa selän takaa, Kola oli jo ehtinyt ponnahtaa takaisin saman hypyn. Siinä se pomppi kuin aropupu hyppyä edestakaisin. :D (Mutta eipä mennyt hypyistä ali kertaakaan!)

Kepit menivät ihan mukavasti ja muutenkin homma sujui paremmin kuin olisin arvannut. Kola ei näyttänyt paineistuvan (liikaa) kertaakaan treenien aikana. :)

Uutena käytäntönä aloin vaatia Kolalta makuuasentoa odotteluhetkinä. Eli kun muut tekivät rataa, minä vaadin (ystävällisenä ja rauhallisena) kerta toisensa jälkeen, että Kola asettuu maahan. Kola ei siis todellakaan aluksi pysynyt maassa kuin pieniä hetkiä ja karkasi sitten pystyyn haukkumaan tai muutoin vaan pingottamaan. Makuusta palkkasin aika ajoin, silittelin hitaasti ja puhuin rauhoittavalla äänellä. Vähitellen Kola rauhoittui ja jopa rentoutuikin paremmin kuin aikoihin. Toivottavasti tästä tulisi vähitellen Kolalle tuttu tapa. Kola nimittäin ei todellakaan tarvitse kierrosten nostatusta tai mitään muutakaan hetsausta ennen radalle viemistä. Kola tarvitsee kierrosten laskua, jotta treenaaminen ylipäätään on mahdollista. Ja ainakin tänään makuuttaminen toimi todella hyvin.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

kontaktitreeni osa 2

Muistin päivät ihan pieleen, joten Nokille tuli tänään kahdet aksatreenit. Elin siis ihan keskiviikkoa ja ajattelin, että vien illalla treeneihin Kolan ja päivällä treenaan Nokin kanssa Ojangossa. No, ei sitten ollutkaan keskiviikko, vaan tiistai -Nokin treenipäivä.

Aikaisemmassa postauksessa kitisin Nokin hitautta kontakteilla. Nyt on toinen mielikuva. Päätin vetäistä riskillä ja tehdä illan treeneissä A-kontaktia ikään kuin osana rataa. Tehtiin ensin alkuosa treeniradasta ja sitten ennen radalla ollutta A:ta palkkasin Nokin putken (5) jälkeen. Sitten käytiin pikapikaa juoksuttamassa pallo hypyn 11 siivekkeen taakse ja palattiin tekemään putki (5) ja sen jälkeen A. Noki ei todellakaan hidastellut. Alkurata oli kiihdyttänyt sitä sopivasti, joten se teki A:n reippaasti, mutta tarkasti.





















Kun tehtiin rataa uudelleen, toistin putken jälkeen palkkaamisen, vietiin pallo palkaksi ja putkesta (5) lähetin Nokin uudelleen A:lle. Nokin vauhti oli sen verran kova, että se lipsahti A:n kontaktista nipinnapin pois. Pysähdyin enkä ehtinyt keksiä, miten reagoisin, kun Noki alkoi reagoida tapahtuneeseen. Noki ojensi takajalkaansa suoraan taakse ja haroi ilmaa. "Ei hitsi, en yletä!" Noki otti pikkuisia teputusaskelia peruuttamalla ja haroi taas varpailla taakseen - katse koko ajan tiukasti eteen päin käännettynä. Ja lopulta harominen tuotti tuloksen ja Nokin varpaat olivat takaisin kontaktilla. Revettiin nauramaan. Näky oli todella huvittava. :D Pieni ballerina-Noki venytti varpaansa kyllä ihan äärimmilleen, että pääsisi takaisin oikeaan paikkaan joutumatta silti peruuttamaan. :DDD

No, eihän Noki olisi saanut tulla kontaktista läpi, mutta mitä ilmeisimmin se joka tapauksessa tiesi, miten sen pitää A suorittaa eikä se kääntynyt katsomaan minua.

Tehtiin rataa myös hieman eri tavalla yksi kierros. Tällä kertaa otin vielä suuremman riskin. Vietiin Nokin kanssa pallo palkaksi putken 14 taakse ja palattiin lähtöpaikalle. Hypättiin hypyt 1-3 ja sen jälkeen lähetin Nokin A:lle. Noki teki kontaktin todella hienosti. Aivan mieletöntä. 8) Ei siis olla treenattu A:ta oikeastaan lainkaan tällä uudella systeemillä, mutta Noki on yleistänyt kontaktin suorittamisen myös A:han.

Myös kepit sujuivat tänään erittäin nopeasti ja mallikkaasti.

Hyvä Noki!

kontakti jos toinenkin

Kävin yrittämässä Ojangossa kontaktitreenin vaikeutusta. Eli miten homma toimii, jos palkkaa ei olekaan yhdessä viety jonnekin kontaktiesteen eteen (piiloon). Ja sehän vaikeuttikin suoritusta ihan todella paljon. Noki alkoi hidastella ja tuijotella minua, että "mitä sä ootat, ei tuolla oo palkkaa!" Meni se kuitenkin lopulta oikealle paikalle, mutta kovin hitaasti. Lisäksi se alkoi kääntyä minua kohti vinksalleen, koska tiesi, että palkka on oikeasti vielä minulla.

Muutin taktiikkaa. Vein kyllä palkan Nokin kanssa kontaktin eteen, mutta tehtiin kontaktin jälkeen vielä esim. putki tai hyppy. Ajatuksena oli, että kontaktiesteestä saisi pikkuhiljaa osan rataa. Nokin vauhti oli edelleen kadoksissa ja se pysähtyi seisoskelemaan puomille ennen kuin suoritti alastulon.

Lopuksi palattiin ihan yksinkertaiseen vietiin pallo yhdessä ja vapautus oli suoraan palkalle ilman ylimääräisiä koukeroita. Hidasta edelleen.

Höh.

Nyt tarvitaan siis lisää vauhtia. Ja varmaankin lisää haastetta, jotta kontakteissa päästään etenemään ratasuoritukseen asti.

Ehkä palkka pitäisi viedä vielä kauemmas ihan kentän toiselle puolelle ja ryhtyä sitten lisäämään esim. palkallejuoksumatkalle putkea/hyppyä? Tai sitten ei.. Lisäksi pohdin sitä, että pitäisikö kokeilla ruokapalkkaa ja/tai sitä, että apuohjaaja heittää Nokille pallon, jotta vapautukseen tulee vauhtia? Nyt vapautuskäsky ei aiheuta Nokissa mitään räjähtävää palkanhakuintoa vaan se jähmettyy ja vapautuu huonosti.

Mielestäni tänään kyse ei ollut siitä, etteikö Noki osaisi oikeaa paikkaa. Vaan kyse on siitä, että mun pitäisi keksiä, miten rupean pidentämään suoritusta ennen palkalle pääsyä.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

sisustusarkkitehtiharjoittelija Kainulainen, päivää

Sisustaminen ei koskaan ole ollut The Juttu. Mutta nyt olen löytänyt itsestäni pienen sisustusopiskelijan, joka yrittää väellä ja vimmalla saada kodista näköistään. 8)

Parvekkeelle tuli kuin vahingossa valittua punaista ja kunhan vesivahinkojuttujen takia parvekkeella olevat roinat saadaan pois, pääsen pistämään sohvan kuntoon ja kasaamaan koirille lötköttelytason niin, että näkevät parvekkeelta paremmin jalkakäytävän vilinää.

Koska en ole missään määrin viherpeukalo, päädyin valitsemaan kukkia, joita on vaikea tappaa vähällä hoidolla. Toisin sanoen kunhan en hukuta kaktuksiani ja mehikasvejani veteen, niiden pitäisi kaiken järjen mukaan pysyä elossa. Nähtäväksi jää.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

tässä ollaan nyt

Noki tekee kontaktit jo melkoisen hyvin. Tänään tehtiin taas yksi luvaton läpijuoksu, mutta kaikki muut suoritukset olivat hienoja. Veikkaan, että seuraava pulma tulee olemaan ylösmenon yli loikkaaminen. Mutta saatan olla väärässäkin.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Ojangossa jälleen

Tänään käytiin Katjan kanssa treenailemassa kontakteja. Tai no. Katja treenasi Ronjan kanssa ja minä Nokin kanssa. ;)

Noki ottaa älyttömän hienosti jo ihan täysin ilman minun ohjaustani 2on2off-paikan. Vapautumisessa on edelleen haastetta, mutta eiköhän sekin tule kuntoon.

Nokilla on etupalkkana pallo odottamassa ja tällä hetkellä sen voi jättää näkyville tai viedä piiloon. Pallo ei siis tuijota Nokia pahalla silmällä. ;)

Jälleen Noki juoksi yhden kerran läpi kontaktista, kun tehtiin kokonaista puomia, mutta refleksinä ydinjatkeesta tullut ARGH pysäytti palkalle juoksemisen. ARGHin jälkeen Noki teki puomin hienosti oikein eikä hidastellut arghistani huolimatta. Onneksi. Muut harjoituskerrat Noki pysähtyi kuin liimattuna oikealle paikalle ja vapautui milloin ekasta, milloin vasta kolmannesta mennään-käskystä. Kokeiltiin myös sitä, että jatkan juoksemista Nokin ohi ja sekin toimi.

Noki ei häiriintynyt millään näkyvällä tavalla liikkeestäni. Jepu jee. Hyvin etenee. :)

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Nokin agilityihistoria

Ärsyttää, kun en muista, miten olen Nokille kontaktit opettanut. Ylipäätään muistista katoaa käsittämättömän nopeasti se, miten johonkin on päädytty. Mitenkäs Noki oppikaan sisäsiistiksi..? Mitenkäs se olikaan, kun pääsin eroon Kolan "en-anna-ottaa-kiinni-hähähää" -kaudesta? Jne jne jne. En vain muista.

Ihan mielenkiinnosta lähdin kaivelemaan blogieni - noiden virtuaalisten tekomuistieni - kautta Nokin agility-/kontaktihistoriaa yhteen pakettiin.

VUOSI 2010


maaliskuu


* Nokin (8kk) kanssa on aloitettu naksuttelu. Naksuttelemalla on lähdetty harjoittelemaan kosketusalustan koskemista ja se onkin jo hyvässä vauhdissa. Kosketusalustana on frisbee.

* Noki on harjoitellut putken läpi juoksemista Kolan treeneissä useampia kertoja.


huhtikuu


* Takaa kierron harjoittelu alkaa. Kierretään koivuja. ;)

* Sanna Lehtosen pentuagilitykurssi alkaa.

* Erilaiset putkikulmat aina sokeaan putkikulmaan asti.


toukokuu


* hyppy (rima maassa), rengas, irtoaminen, pussi

* KONTAKTIEN OPETTAMINEN ALKAA! Kontaktialusta! "9.5.2010 Kontakteja tehtiin myös lyhyesti omatoimitreenauksena. Noki osaa kiivetä ensin vauvapuomille, istua odottamaan namialustan virittelyä ja hölkytellä sitten 2on2off -tyylillä napostelemaan namia. Se ei tarvitse minua saattamaan vaan osaa ottaa kontaktin oikein, vaikka jäisin sen taakse seisomaan."


kesäkuu


* sokeat putkikulmat, eteen lähettäminen, kujakepit

* Sannan kurssilla 7 esteen pituinen "rata"


elokuu


* omatoimitreenailuna hyppy-putki-hyppy -juttuja, kontakteilla pelkkää puomin ja A:n alastuloa. Ei kokonaista puomia tai A:ta kai kertaakaan.


syyskuu


* "9.9.2010 Noki osaa 2on2off-asennon ajoittain erinomaisesti. Vaatii toki toistoja, toistoja, toistoja ja toistoja, ennen kuin herra Nakki oikeasti tajuaa yhdistää esteen suorittamisen ja oikean loppuasennon, mutta hyvällä tiellä tässä ollaan, olen ihan varma siitä. :)"

* eteenlähettämistä, putkea, rengasta, pöytää..

* "16.9.2010 Tänään sain olla itsekseni erittäin ylpeä piskistäni. Se osasi kosketusalustan avulla tehdä kontakteja ällistyttävän hienosti! Puomin kokonaan läpi suorittaminen on edelleen haasteellista, koska ollaan keskitytty oikeastaan sataprosenttisesti harjoittelemaan puomin alastuloa. Mutta luottavaisesti uskon, että puomista ei tule mitään ylitsepääsemätöntä haastetta, kunhan kontaktit ovat hallussa. Ja ne ovat tällä hetkellä paremmassa kunnossa Nokin kanssa kuin Kolalla oli vielä ennen kesää!"

* Sokeat putkikulmat ja takaakierto sujuvat mainiosti.

* Keinun opetus alkaa. Noki syö kinkkua, Annina kallistelee keinua.


lokakuu


*"9.10.2010 Targetin avulla Noki tekee kontaktiesteet (keinua lukuunottamatta, sitä me ei vielä osata yhtään) mainiosti ja jää ihan oikeaan asentoon etutassut maassa ja takajalat esteellä."


marraskuu


*11 esteen rata, josta A-este tehdään erikseen namialustan avulla


joulukuu


*"14.12.2010 Testasin kontaktia ensimmäistä kertaa ilman kosketusalustaa ja ensimmäisellä kerralla Noki pysähtyikin tosi hienosti alustan puuttumisesta huolimatta. :) Toisella kertaa se juoksi läpi ilman lupaa, joten läpinäkyvä kosketusalusta saa luvan vielä olla auttamassa. Siirryn siis keltaisesta läpinäkyvään."

*"14.12.2010 Tehtiin myös keinua ja Noki onnistui karkaamaan keinulle kerran saaden vauhdikkaan kyydityksen kohti maata. Ei Nokin maailma siihen kuitenkaan kaatunut, vaan se teki avustettua keinuharjoitusta vielä tuonkin kokemuksen jälkeen ilman paniikkeja."


VUOSI 2011



tammikuu


* ohjauskuviotreenit vaikeutuvat askel askeleelta


helmikuu


keppitreenit jatkuvat - ei verkkoja, pelkkä käsiohjaus

* "8.2.2011 Keinukin on edistynyt. Noki hidastaa omatoimisesti hieman keinun puolivälissä ja rämäyttää sitten keinun maahan. Hihnasta en kuitenkaan ole vielä Nokia vapauttanut keinua tekemään, ettei se ala hyppiä keinun sivulta alas."

* kepit ovat edistyneet

* renkaan tehotreeni, rengas alkaa sujua


maaliskuu


*keppitreenit jatkuvat: osoittautuu, että oma rytmini on tärkeä ja väärä rytmi sekoittaa Nokin suorituksen

* Kontakteilla on välillä kosketusalusta, välillä ei. Noki pysähtyy, mutta hakee kontaktin vain avullani ja saattaa lähteä kontaktilta liikkeestäni.

* keinu ilman hihnaa, kosketusalusta alastulon jälkeen maassa

huhtikuu

* KONTAKTIT PISTETÄÄN OSITTAIN UUSIKSI! Nokin pitää _itse_ löytää 2on2off-paikka ja vapautua paikasta vain käskyllä "mennään". Etupalkka. (Tarkemmin asia on selostettu maaliskuun 2011 blogikirjoituksissa.)

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kolan kevät

Kola on omalla tavallaan hienohelma: se inhoaa sisälle kakkaamista (hyi kuinka brutaalia, jos joku ((lue: Noki)) kakkii sisälle 8I ) ja roskia turkissa. Mutta toisaalta rapatessa/ravassa roiskuu ja se ei haittaa yhtään. Mitä mutaisempaa, sitä kivempaa on.

Noki on perheen lenkkeilyprinsessa ja inhoaa tassujen sotkeentumista ja lätäköitä.. ;)

Näistä lähtökohdista oli hauskaa päästää Kola läträämään oikein urakalla. Ja sitä se tosiaankin teki. Se keräili salaattiaineksia ja nautti kevään tulosta.


Vettä jeeeee!


perjantai 8. huhtikuuta 2011

Putkiaivon mutkassa

Tänään sain Annan seurakseni Ojankoon kontakteja ihmettelemään. Ennen Annan saapumista tein muutamia mennään-treenejä niin, että Noki jäi melko monen metrin päähän namikupista. Ei ongelmaa. Vauhtia tuli lisää.

Sitten Anna saapui ja testattiin samaa kontaktilla. Ei toimi. Ei alkuunkaan. Noki tuijottaa maanisena Annaa ja on ihan varma, että Annalla on jossain syövereissään pallo. Namikupin ravistus selvensi vähän asiaa, mutta edelleen Noki oli hyvin hyvin sekaisin. Sahanpurut eivät iskeneet kipinää. Anna=pallo, mutta mitä hittoa, palkka on silti kupissa ruoan muodossa. Putki vääntyili mutkille niin että narina kävi.

Usean toiston jälkeen alkoi sujua edes suurin piirtein. Noki siis otti omatoimisesti jälleen oman oikean paikkansa kontaktilla. Mutta vapautuminen on vaikeaa. Tosin vapautuminen helpottui heti, kun Anna marssi hieman kauemmas kaivelemaan kameraa laukusta.

Toinen sekoittava tekijä oli oma liikkeeni. Jos liikehdin, Noki tuijotti herkeämättä eteensä, mutta ei lähtenyt liikkeelle mennään-käskystä.

Ryhdyin treenaamaan pallolle vapautumista ihan ilman kontaktiestettä. Vein pallon piiloon ja tarpeeksi monen toiston jälkeen Noki alkoi vapautua pallollekin jopa ihan ensimmäisestä käskystä. Jei. Eli Noki ei mennyt TILT!-tilaan. Lisäsin omaa liikettä vapauttavan käskyn oheen, pompin ja heilutin käsiä. Ensin tämä sotki, mutta vähitellen pystyin hyppimään ja tömistelemään ja hipsuttelemaan ja kaikesta tästä huolimatta Noki lähti pallolle mennään-käskyllä.

Testasin palloa myös kontaktilla, kun oltiin aikamme treenattu ihan vaan pallolle vapautumista. Jätin pallon näkyville muutamien metrien päähän alastulosta, ja se toimikin ihan mainiosti! :O

Tehtiin kokonaista puomiakin muutamia kertoja. Jälleen ensimmäisellä suorituksella Noki karkasi palkalle ja hieman myöhemmin toisen kerran. Ensimmäisellä kerralla Noki voitti nopeudessa Annan, mutta toisella kerralla Anna voitti ja Noki jäi ilman palkkaa. Kokonaisen puomin suorittamispalkkana taisi olla yleensä pallo. Noki hölkötteli kontaktin loppuun minua vilkuilematta. Ja kerrasta riippuen se joko lähti käskystä palkalle tai sitten vaati useamman käskyn lähteäkseen.

Tällä hetkellä en ole kovin huolissani kontaktille pysähtymisen kanssa. Sen Noki tekee hyvällä luotettavuudella. Toki haastetta tuo ihan varmasti lisää se, kun kontaktista tulee osa rataa. Mutta pikkuhiljaa vaikeuttaen päästään varmaan hyvään lopputulokseen. :)

Tästä on hyvä edetä!

Jatkosuunnitelma:

1) Pallolle vapautumista treenataan ihan kotonakin.
2) Pallolle vapautumista treenataan kentällä.
3) Pallolle vapautumista vaikeutetaan häiriötreenillä (= oma liike + apuohjaaja)
4) Ryhdyn tekemään kokonaista puomia niin, että apuohjaaja on estämässä palkan saannin, jos Noki juoksee puomin kontaktien läpi.

torstai 7. huhtikuuta 2011

oppimista sadesäässä

En oikein voi uskoa, että onko tämä kontaktien "uusiksi" opettaminen tosiaan näin helppoa. :O Vai teenkö mahdollisesti jotain ihan väärin vai onko Noki koiranero? Vai mitä hitsiä? Tänään Noki taas oppi uutta eli mennään-käsky naksahti kohdilleen, kun vaihdoin pallon nameihin.

Jo tässä vaiheessa esitän nöyrempääkin nöyremmät kiitokset Sannalle. Oot mun idoli. :D Jei. En olisi ikinä itse keksinyt tätä pyörää, vaan olisin mennyt eteenpäin ilman renkaita.

irtoamista sivusuunnassa

Yritän oppia irtoamaan Nokista sivusuunnassa. Sitä treenattiin siis Anninan ja Annan treeneissä eilen. (Ja kai Nokikin opettelee irotamaan minusta sivusuunnassa, mutta väittäisin, että minulla on enemmän harjoiteltavaa.) Yritän siis pysyä etäällä hyppy-ympyrän hypyistä. Se on vaikeampaa kuin arvaisi. Meinaa väkisinkin mutkitella hyppyjen kohdalla tai juosta turhaan liian lähellä hyppyjä.

Videon lopussa tavoitteemme kesää varten.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

videoita leiriltä

Ensimmäinen päivä


Toinen päivä

sukellus putkiaivoon

Aivoputkimiehellä (tai tässä tapauksessa -naisella) on melkoinen työ, kun yrittää keksiä, miten putkeen saisi tuutattua vähän mutkaa. Eli miten tuutata Nokin aivoon se, että palkan saa vain ja ainoastaan silloin, kun kontakti on tehty oikein ja minä olen sanonut taikasanan "mennään!"..?

Tänään käytiin oikeaa putkiaivo vs. tippaleipäaivo -taistelua. Meinasi tippaleivässäni hieman kärvähtää pinta tummanruskeaksi tai jopa ihan mustaksi, kun en vaan keksinyt, mikä ihmeen ohjelmointikieli saisi Nokin aivot ymmärtämään, mitä haen.

Lupasin eilen mennä seisoskelemaan Ojankoon niin pitkäksi aikaa, että Noki tulee alas kontaktilta. Jos olisin tämän lupauksen pitänyt, olisin joko Ojangossa yhä edelleen tai sitten olisin alkanut opettaa Nokille vinoja kontakteja. En rehellisyyden nimissä halunnut kumpaakaan - niin keväistä kuin lokkien kirkumisen kuunteleminen onkin.

Ai mitäkö Noki teki, kun seisoin tyynesti ja odotin? Ensimmäinen minuutti meni itkeskellessä. Sitten hiljeni. Noki pisti maate ja alkoi odottaa. Sain tarpeekseni ja nostin Nokin alas. Hetken kuluttua kokeilin uudestaan. Ja sitten vielä uudestaan. Lopulta Noki lähti liikkeelle. Jee. Mutta ikävä kyllä Noki oli tässä välissä ehtinyt _TÄYSIN_ unohtaa, mitä "ota!" -käsky pitää sisällään. Se vaelteli joko kokonaan pois puomilta tai kääntyi vinoon etutassut puomin sivulla ja tuijotti minua. Tässä vaiheessa tippaleipäni alkoi kärventyä. Muutamien rumien sanojen kautta päästelin höyryjä ulos ja pohdin jotain muuta lähestymistapaa. Testasin, että pistän puomin minun puoleiselle sivulle muurin osan pystyyn, ettei Noki pysty vänkäämään itseään vinoon. Ihan pieleen meni se testaus ja todennäköisesti tämä tapa olisi muutenkin ollut ihan pylleröstä. Mutta tulihan testattua. Noki teki yhä enemmän ihan mitä sattuu ja korvistani tuli varmaankin savua.

Pitäisi aina kiinnittää huomiota näissä tilanteissa siihen, miten omat aivoitukset kulkevat. En nimittäin enää muista, mitä mielessä kävi, kun päätin sitten kuitenkin testata etupalkkausta muutamista aikaisemmista epäonnistuneista kokeiluista huolimatta. Palloa ei näiden kokemusten perusteella kuitenkaan voi jättää näkyville, sillä Noki jähmettyy suolapatsaaksi, jos jotain pitäisi tehdä ja pallo tuijottaa silmää räpäyttämättä Nokia päin näköä. ^O_o^ (Rubi-mummoon tullut tuo ketale.) Veimme siis yhdessä pallon edessä olevan siivekkeen taakse piiloon. Lähdettiin tekemään kontaktia ja hupsis. Sehän alkoi sujua. :O Pystyin jäämään reilusti Nokin selän taakse ja lähettämään sen ota-käskyllä alas. Sinne pysähtyi.

Toki olisi ihan liian yksinkertaista, jos kaikki olisi lopulta ollut sillä selvää. Ei tietenkään. Tällä hetkellä pulmana on se, että Noki on 2on2off-asennossa niin täpinöissään kohta saatavasta pallosta, ettei se tajua mennään-käskystä hölkäsen pölähtävää. Polvet tutisten se istuu kontaktilla ja tuijottaa eteensä. Ja odottaa kai, että pallo lähtisi itsekseen siivekkeen takaa karkuun juoksemaan. :D Voi kyynel, mä sanon.

Toinen pulma on sellainen, että todennäköisesti jopa itse tiedän siihen vastauksen. Ainakin osittain. Pulma nimittäin on se, että jos Noki tulee tauon jälkeen kentälle tekemään kontaktia, se on niin kierroksilla, että juoksi näillä ensimmäisillä kerroilla kontaktin läpi ja pysähtyi vasta iiiihan liian myöhään. Ja juoksipa jollain kerralla melkein pallolle asti. Virhesuorituksen ja näin ollen myös ("ARGH"-huudon ansiosta) palkatta jäämisen jälkeen se pystyi joka kerta onneksi korjaamaan seuraavan suorituksen oikeanlaiseksi.

Tähän osaan arvella ratkaisun: lisää harjoitusta. Käsky ei siis ole hioutunut vielä Nokilla ydinjatkeeseen. Mutta siitä en ole ihan varma, onko ok pysäyttää Nokin karkumatka kontaktilta karjaisemalla "ARGH!" (Tai miten sen mölähdyksen nyt kirjalliseen muotoon pistäisi..) Tuolla tavalla saan Nokin nimittäin pysähtymään tai ainakin jättämään palkkapallon rauhaan. Ja se lienee tärkeää, jos Noki tekee kontaktin väärin..?

Nyt ollaan kuitenkin siis edetty aika harppaus. Huraa.

Ja täytyy sanoa, että jos ei olisi mahdollisuutta käydä Ojangossa (tai kesällä Kivikossa) treenailemassa ihan itsekseen ja etenkin rauhassa ilman kiirettä, niin olisipa jäänyt tämäkin putkiaivosukellus tekemättä. En ikimaailmassa olisi ryhmätreeneissä ehtinyt testata erilaisia lähestymistapoja eikä Noki olisi saanut rauhassa työstää omaa putkiaivoaan.

Olen siis löytänyt agilitystä tokomaisen hinkkauspuolen, joka vaatii aikaa ja ongelmanratkaisumielialaa. (Ja juuri se on syy, miksi tykkään myös tokoilusta.)

tiistai 5. huhtikuuta 2011

hyvää shittii - eli kuinka noki tekee kontaktitreenistä taidetta.

Noki on suorastaan hykerryttävä otus. Treeneissä testasin tietenkin heti sitä, että palkka on kahdella ihmisellä. Aluksi tehtiin pari toistoa niin, että palkka oli vain Miialla. -> Noki kiitää 2on2off-asentoon täysin minun sijainnistani riippumatta.

Tehtiin myös niin, että Miia seisoo siellä, missä palkatessaankin oli, mutta ilman palloa. Noki ei ole mikään tyhmä kaveri, joten se luki tilannetta kuin avointa pallokaappia. "Miialla ei ole palloa. En siis näin ollen todella tiedä mitä OTA-käsky tarkoittaa." Niinpä tuo taktiikka jätettiin siltä erää siihen.

Sitten otettiin niin, että pallo on sekä Miialla että minulla ja palkka tulee siltä, jota Noki ei katso.

Ei yllättänyt ketään, että Noki tuijotti tietenkin Miiaa. Hähääää, ajattelin, annoin käskyn "mennään!" ja heitin pallon Nokin nenän eteen. Nokin katse kääntyi ehkä nanosekunniksi heitettyyn palloon ja sen ilme sanoi, että "MUN PALKKA ON TUOLLA TÄDILLÄ, KIITOS EN HALUA TUOTA HEITETTYÄ PALLOA, SE KUN ON VÄÄRÄ PALLO!" Saatiin sentään innostettua Noki pari kertaa "väärän" pallon perään. Eli kahden pallon taktiikka toimii siltä osin, että Noki suorittaa kontaktin ripeästi ja oikein. Haasteena on vain saada Noki palkkautumaan "väärästä" pallosta. Voi huoh. ;)

Huomenna menen seistä tököttelemään Ojankoon kontaktin viereen ja odotan, että Noki tulee kontaktilta alas. Eiköhän se sieltä alas tule - ennemmin tai myöhemmin.

..eli jos minusta ei kuulu mitään vähään aikaan, tuokaa ruokaa ja juotavaa Ojankoon.

Kontaktitreenisuunnitelma

Muistini on huono mutta lyhyt. Siksi pistän talteen Sannalta saadut ideat treenien eteenpäin saattamiseksi.

1. Palkka on kahdella avustajalla. Palkka tulee sieltä, mihin Noki EI katso. Ohjataan näin Nokia katsomaan eteen, joten palkka ei tule siltä avustajalta, jota Noki tuijottaa.

2. Noki tekee ITSE. _Ei saa auttaa._ Odottamaan saattaa joutua, mutta sittenhän seisoskellaan kontaktin alasmenolla ihan rauhassa. Jos ja kun suoritus onnistuu, vapautus HETI ja jättimäinen palkka. Kannattaa ensin aloittaa siitä, että Nokin tarvitsee ottaa vain esim. yksi askel ollakseen oikeassa asennossa. Jos Noki jämähtää eikä suostu liikkumaan, nostetaan Noki kontaktilta pois ja hetken kuluttua uusiksi.

3. Jos alkaa sujua, etupalkkauksen kokeileminen. Jos pallo "tuijottaa" Nokia ja häiritsee täysin suoritusta, niin pallo viedään yhdessä piiloon esim. siivekkeen taakse.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Seinäjoella leirillä

Kuinka sen nyt sanoiksi pukisi.. Ylisanoja on vaikeaa välttää. Superkivaa. Älyhauskaa. Tosi kiinnostavaa. Järjettömän opettavasta ja innostavaa. Jee. :)

Oltiin siis Seinäjoella Nokin kanssa hakemassa uusia tuulia Etelä-Pohjanmaan Espanjanvesikoirat -yhdistyksen järjestämästä Sanna Kobylinin koulutuksesta. Ajettiin perjantaina Anninan ja Katjan kanssa viiden tunnin verran Helsingistä Ilmajoelle ja lauantaiaamuna päästiin tositoimiin eli tutustumaan rataan, pohtimaan erilaisia ohjauskuvioita ja sitten lopulta myös koiran kanssa testaamaan omia ja koiran taitoja.

Jokaiselle koirakolle oli varattu 20 minuuttia/treenipäivä omaa henkilökohtaista treeniaikaa. Tuntuu ehkä jostakusta hieman hassulta, että ajoimme 5 tuntia suuntaansa treenaamaan yhteensä 40 minuutiksi. Mutta jokainen minuutti oli vaivan arvoinen. :)

Sannan kouluttamistyyli sopi minulle ja sain paljon ideoita jatkoa ajatellen. Kontaktien treenaus pistetään jossain määrin uusiksi tästä päivästä alkaen ja alan vaatia Nokilta sitä, että se todellakin itse menee 2on2off -asentoon - kiinnitän siis huomiota siihen, että Noki oikeasti tietää mitä OTA-käsky tarkoittaa - ja että sen käskyn suorittamiseen ei tarvita minun läheisyyttäni. Eli tulevaisuudessa voin toivottavasti seistä ihan missä suunnassa vain Nokista katsoen ja se menee OTA-käskyllä oikeaan paikkaan.

Lisäksi yritin imeä Sannalta kuin sieni itseeni uskoa siihen, että Noki oikeasti osaa, se on taitava ja siltä voi vaatia jo kaikenlaista. Eli että en omalla "yliohjaamisellani" pilaa Nokin omatoimisuutta. Nokia ei tarvitse saattaa esteelle asti kuin pikkupentua. Nokia ei tarvitse saattaa esteelle asti kuin pikkupentua. Nokia ei tarvitse... Yritän painaa tämän kaaliini ja toimia sen mukaisesti. Annina lupasi auttaa. ;)

Kurssin seurauksena minulla on kokemus, että olen tosiaankin oppinut agilityn saralla kaikenlaista. Pystyn käyttämään ohjauskuvioita ja pystyin kai jopa käyttämään hyväkseni Sannan neuvoja ohjaamisen korjaamisesta.

On tultu pitkälle siitä, kun Kolaa ja minua kouluttanut ihminen piirsi minulle viivan maahan, että "juokse TÄTÄ pitkin!", kun en kerta kaikkiaan pystynyt juoksemaan oikein, kun piti käsiäkin muistaa liikutella ja huutaa käsky. :D No. Se kurssi silloin aikanaan päättyikin siihen, että lähdin viimeiseltä treenikerralta itkien kotiin. (Ja siihen päättyi agilityn treenaaminen melkein pariksi vuodeksi.)

Katja videoi treenihetkiä, joten tulossa on videomatskua, kunhan saan Katjalta tiedostot itselleni. Lisäksi treenit kuvattiin toisellekin kameralle. Ehkä nuokin videot päätyvät minulle jotakin reittiä.. :)

Odotan kuin joulua sitä, että pääsisin itsekin näkemään, miltä treenit ulkopuolisen silmin katsottuna näyttävät.

Kurssin ansiota on myös se, että nyt otan Kolan treenaamisen ihan uudesta näkökulmasta. Noki on kisatoivoni ja sen treeneissä mennään tuolta pohjalta. Kola on agility-on-kivaaaa -koirani. Kolan kanssa treeneissä siis edetään siltä pohjalta, että treeneistä jäisi mahdollisesti jopa joka kerralta hyvä mieli niin koiralle kuin omistajallekin ja jos tämä treenityyli joskus johtaa siihen, että Kolan kanssa kisataan, niin sitten kisataan. Jos ei johda, niin sitten Kolan kanssa treenataan ihan vain äiti-poika -ajan merkeissä. :)

Aikaisemmin tämä ajattelutapa tuntui aika suurelta luovutukselta, mutta nyt ajattelen toisin. Nyt minulla on Noki, jonka kanssa voin toteuttaa etenemiskiinnostustani ja Kola, jonka kanssa voin pitää hauskaa. Näistä suurista tajunnanräjäytysfiiliksistä kiitän niin Sannaa kuin Etelä-Pohjanmaan Espanjanvesikoiriakin! :)