keskiviikko 31. elokuuta 2011

KEKEKEKEKEKEKEKE HYVVVÄÄÄÄÄÄ

Käytiin tänään sateisessa Ojangossa tekemässä vähän Nokin kanssa keppitreeniä ja Kolan kanssa hieman korkeampien hyppyjen hyppimistä ja ohjautumista. Nokilla sokea kulma alkaa olla tosi hyvässä kunnossa. Avokulma on edelleen vaikea ja onnistuu liian huonolla prosentilla.

lauantai 27. elokuuta 2011

kivikossa kisaamassa

Lyhyestä virsi kaunis: minun moka. Mokat. Taas.

Tuliko kenellekään yllätyksenä? Käpälä ylös, jos tuli.

Salme Mujusen rata noudatteli suuresti viime viikonlopun kisaratoja lähtösuorineen ja mutkaputkineen, kuten myös puomin puuttumisena. Tänään olisi siis ollut mahdollista ottaa vaikka kolme nollaa eikä oltaisi silti noustu kakkosiin, koska eka nollakin oli Mujuselta. No. Ei tullut kolmea nollaa. Eikä kahta tai yhtäkään.

Agiradat olivat oikeastaan ihan simppeleitä. Ei mitään pahoja ansakohtia, takaakiertoja tai ikäviä pakkotakaaleikkausjuttuja. Silti menin ja sössin tyhmällä jarrutusliikkeellä tai muulla hölmöilyllä rimat alas yhteensä kai kolmessa kohtaa. Pyh.

Noki siis teki kaiken niin kuin ohjasin, toimi kontakteilla kuin unelma, meni vauhdilla ja innokkaasti, luki rataa, irtosi hyvin ja ensimmäisellä radalla haki kepitkin mukavasti. Toisella ja kolmannella radalla menin kepeille ihan liian lähelle ja sähläsin muutenkin niin, että Noki sekosi ihan konsepteissaan. Virheet tulivat siis tänään rimoista ja kepeistä. Ensi viikonloppuna on hyppytekniikkakurssi, jonka esitietolomakkeessa kyseltiin koiran hyppytekniikasta. Olisi pitänyt siihen lisätä joku sellainen osa, että "Toivoisin kurssilla käytävän läpi lähinnä ohjaajan hyppytekniikkaa tai vaihtoehtoisesti sitä, että koira ei tiputa rimoja, vaikka ohjaaja ohjaisi ihan väärin tai huonosti."

Toisaalta nyppii ja pahasti, että kokonaisuudessaan hyvin menneen radan tekeminen on minulle niin vaikeaa. Ja sitten toisaalta olen äärimmäisen tyytyväinen, että kerta toisensa jälkeen Noki tekee omalta osaltaan täydellisiä ratoja. On paljon helpompaa harjoitella hyvää ohjaamista, kun on koira, joka ohjautuu helposti, on motivoitunut ja etenkin, ettei se "mene rikki", vaikka ohjaaja sösselöikin kisoissa kerta toisensa jälkeen.






--------------------

Kola oli tänään kotikisoissa kisaturistina mukana. Se käyttäytyi täysin epänormaalisti pyrkien rapsuteltavaksi (jopa Kolalle vieras mies joutui "sun-on-pakko-rapsuttaa-kun-aloitit" -käytöksen kohteeksi! :O ) ja löhöten täysin rentona kisa-alueella. Hassu Kola.

Täytyy joku kerta ottaa Kola mediluokkaan epiksiin kisan ulkopuolisena koirana mukaan ja katsoa, mitä tapahtuu. ;)

keskiviikko 24. elokuuta 2011

temppu kroonaa, komppu treenaa

Tänään oli jälleen Kolan vuoro treenailla. :) Otin tietokoneen muistilokeroista Miian Nokille viime talvena pitämän jaakotustreenin ja samaan treeniin pystyi vetämään myös vauhtiympyrää. Kola oli taas kuin tykinkuula, kun se sinkosi lähdöstä lähes maata kiertävälle radalle. Ja kyllä se vaan on niin, että Kolankin saa jaakotuksella kääntymään, kun vaan osaa jaakottaa tarpeeksi voimallisesti/oikein/oikea-aikaisesti. :D Toki Kola pitäisi vielä saada "kokoamaan" itsensä ennen hyppyä ja säätelemään hyppyvoimaa muihinkin kuin "ei hyppää" ja "HYPPÄÄN TÄYSILLÄ!" -asentoihin. Joka tapauksessa sain Kolan jopa jättämään hyppäämättä, kun jarrutin tarpeeksi. Ja se totta totisesti on ihan uusi ominaisuus Kolassa. ;)

Kola taitaa olla mitä mainioin mittari sen suhteen, minkä verran minä edistyn ohjaamisessa: onhan se nimittäin erittäin hyvää harjoitusta tehdä ensin Nokilla helpomman kautta ja sitten testata, miten sama tehdään, kun ohjattavana ei olekaan notkea pikkuauto vaan täysperävaunullinen turboahdetulla moottorilla varustettu rekka. Jos saan turboahdetun rekan pysymään hanskassa ja tottelemaan ohjausta, voi olla aika varma, että pikkuautoakin on mahdollista saada ohjailtua. :D

Ihania ovat molemmat, rekka ja pikkuautoni. :)

sunnuntai 21. elokuuta 2011

nokin ja kolan kuntokoulu

Syksyiset niitetyt pellot innottivat Iipsterin ja Kompuutterin pitämään Jassulle ja Milkalle kuntokoulua. Noki olisi ilmeisesti jaksanut ihan loputtomiin pistää tytöt juoksemaan, joten lopulta oli vaan pistettävä koirat hihnaan ja lopetettava Nokin suhteellisen maaniseksi äitynyt "ALA JUOSTA LÄSKI POSSU HAHA ET SAA KIINNI PLÖSÖ" -karjunta. :D Jassulla meinasi kiristyä hieman hermo, kun Noki karjui sen korvaan suloisella hunajaa tihkuvalla äänellään.. Mutta tehokasta karjunta kuitenkin oli, sillä tyttöihin sai sillä kummasti vauhtia.

Noki ja Kola ottivat mutakylvyn pellon ojassa ja tuoksu on saippuapesun jälkeenkin vielä ihanan maalaismainen. Ja ilmeisesti puolitoistatuntinen räyhääminen ja kirmaaminen painaa poikienkin jaloissa - sen verran hiljaista ja rauhallista täällä nyt on. ;)








lauantai 20. elokuuta 2011

hyvinkää 20.8.2011

Tänään HSKK:n kisoissa Hyvinkäällä saatiin vihdoin ensimmäinen nollatulos Nokin kanssa. Sijoitus oli 1/28, joten pakko olla hirmuisen tyytyväinen. :)

Kaksi ensimmäistä rataa (hypäri ja agi) menivät jokseenkin päin hanuria.

Ensimmäisellä radalla oli piiiiiitkä neljän esteen suora heti alussa, jossa päätin lähteä kutsumaan Nokia neljännen (hyppy-rengas-pituus-hyppy) esteen takaa. Olisikin ollut ihan hyvä ratkaisu - Noki siis odotti kiltisti, että marssin sinne asti kutsumaan - mutta Iipsteri päätti mennä renkaasta ali. Ja sen jälkeen oli ihan selvää, että hylly tulee, koska ylläripylläri Nokia ei saa sieltä neljännen esteen takaa korjaamaan omatoimisesti renkaan suoritusta oikeaksi. ;) Muutenkin eka rata meni aika sörsselsöniksi, kun lopussa päätin vetää takaaleikkauksilla sik-sak -sekaisin olevat hypyt. Noki ei ollut ollenkaan messissä sekoilutakaaleikkauksissani. Yllättäen.

Tokalla radalla unohdin taskuuni Nokin lempipehmolelun. TYHMÄ TYHMÄ TYHMÄ MINÄ. Ja Nokistahan kuoriutui lelun ansiosta minussa kiinni roikkuva omituinen ja ihan vieras otus. Sillä ikään kuin oli vauhtia vaikka muille jakaa, mutta se suuntasi vauhtinsa minuun kohdistuvaan liikehdintään ja huutamiseen. Voi kuolema. Se ei irronnut hypylle, joka oli suoraan sen edessä. Se ei katsonut radan alussa yhtään ohjaustani. Ja mitähän muuta vielä.. Joka tapauksessa karmeaa ohjata koiraa, joka toimii ihan oudosti.

Kolmannella radalla tehtiin lähes sama rata kuin hypärillä oli, mutta alkusuoran esteet vaihdettiin muotoon hyppy-hyppy-pituus-rengas ja radan keskellä olleet kaksi hyppyä vaihdettiin keinuksi ja A:ksi. Muut esteet pysyivät paikallaan. Vahingosta viisastuneena menin kutsumaan toisen ja kolmannen hypyn tietämille. Käännös renkaan jälkeen oikealla olevalle putkelle oli oikea käsijarrukäännös. Päätin siinä juostessa, että "et muuten VARMASTI menen putken väärään päähän" ja tein todella radikaalin oman vauhtini pudotuksen. Olisinko peräti lähes peruuttanut hetken. Jarru toimi eikä Noki tainnut edes harkita putken toista päätä, vaikka se olikin aika pahasti tarjolla.

A:n kohdalla meinasin itse suorittaa A:n, kun juoksulinjani oli huono. Onneksi Noki ei häiriintynyt siitä, että suuntasimme kummatkin A:n ylösmenolle. :D Radan loppu oli täsmälleen sama sik-sak -sekoilu kuin ensimmäisellä radalla. Päätin valssauksella päästä eroon yhdestä takaaleikkauksesta, vaikka olin ensimmäisellä radalla ajatellut, että en mitenkään ehdi valssaamaan. Kun oli pakko ehtiä valssata, niin sitten vaan oli valssattava nopeasti. Maalissa oli ihan törkeän hyvä fiilis. :)

Pitäisi kai oppia vähitellen sopeutumaan siihen, että koska oma juoksutekniikkani ja kropanhallintani on parantunut, ehdin tehdä nopeampiinkin kohtiin erilaisia ohjauskuvioita.



Tänään kaikilla radoilla onnistuivat
1) Kepit, loistavasti
2) Kontaktit, loistavasti
3) Putkien oikeat päät. Tämä on päivän ehdottomasti parasta antia!

Tänään ei onnistunut
1) Pitkä suora kutsumalla suoritettuna -> menee harjoitteluun
2) Renkaan omatoiminen suorittaminen -> menee harjoitteluun
3) Takaaleikkaukset -> harjoitteluun

perjantai 19. elokuuta 2011

hetki aurinkoisen syyspäivän lenkin varrelta

Niitetyt pellot ovat taas täällä. 8) Pölhö ja pölhömpi ottivat kaiken irti monella eri tavalla aurinkoisesta niitetystä viljapellosta.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

kola ja muut liitelee

Katja oli tänään pois treeneistä, joten hetken mielijohteesta nappasin Kolankin autosta halliin mukaan. Ajattelin, että teen sen kanssa jotain pientä estetreeniä, mutta sitten tehtiinkin sellaista puuhaa, mikä näytti siltä, että Kolakin voisi pystyä tekemään.

Ja kyllä tosiaan kannatti ottaa. Kolan kanssa tekeminen oli hihityttävän hauskaa. Kola teki tyylilleen uskollisena TÄYSILLÄ. Ja mitä ilmeisemmin Kolan on paljon helpompi tehdä, kun tätä nykyä ohjaajallakin on vähän hajua, mitä haluaa. :) Tai sitten sillä vaan oli hyvä päivä. ;) Ihan sama, molemmilla oli huisin hauskaa.

Noki toimii niin eri tavalla, että ensin oli hankalaa jarrutella Nokia putken jälkeen, kun Kolan jarrupoljinta oli pitänyt polkea oikein urakalla ja ylitehostetusti. Nokin jarrupoljinta polkaisin ihan liikaa ja ihan liian tehostetusti, joten ensimmäisellä suorituksella Noki reagoi menemällä koko hypyn ohi. Jälkimmäisessä videossa käännös on himppusen liian pitkä, mutta eipä tule ainakaan jarruteltua liikaa sillä kertaa.

maanantai 15. elokuuta 2011

"Ai, musta ei tosiaan tunnu siltä."

"Sä meet niin kevyen näköisesti tuolla radalla. Sä vähän niin kuin vaan sipsutat menemään."

Aika sanattomaksi jätti. (Ehkä siitä syystä, että puuskutin juoksemisen ja sinkoilun jäljiltä..;)

lauantai 13. elokuuta 2011

moi mä oon emppu, kukas sää oot?

Olen tässä lähipäivinä jostain syystä ryhtynyt pohtimaan erästä asiaa. Nimittäin sitä, että kumman koiristani tunnen paremmin ja kumpaa näin ollen osaan ennakoida ja lukea paremmin.

Nokiin luotan huomattavasti enemmän ihmisten ja koirien kanssa. Olen suhteellisen huoleton ja voin viedä Nokin koska tahansa kenen tahansa ihmisen luokse. Noki suhtautuu ihmiseen lähes täydellisellä varmuudella ystävällisesti mutta erittäin välinpitämättömästi. (Poikkeuksena äiti, johon Noki suhtautuu jotenkin ylimaallisen rakastavasti. Se on _hieman_ hämmentävää. ;) Vieraiden ja tuttujen koirien kanssa Noki ei ole koskaan tapellut ja se näyttäisi puhuvan sujuvasti "koiraa".

Mutta silti.

Niin.

Silti tunnen Kolan huomattavasti paremmin. Siltä ainakin tuntuu. Jotenkin tuntuu siltä, että pystyn näkemään Kolasta sen ajatukset. Tiedän, miksi se tekee jotain ja olen pyrkinytkin vaikuttamaan siihen, että pystyisin jollain tasolla vaikuttamaan Kolan ajatuksiin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi vieraita ihmisiä kohdatessa Kola on varma, että vieras ihminen tahtoo lääppiä. Ihminen pyrkii aktiivisesti tutustumaan Kolaan ja se ahdistaa. Kola ottaa kierroksia erittäin helposti myös minusta. Jos ennakoin tilannetta ja teen oletuksia (yleensä niin, että oletan Kolan olevan "oma itsensä": varautunut ja epäsosiaalinen), Kola toteuttaa oletukseni. Toisaalta on mukavaa huomata, että olen pystynyt muuttamaan edes pikkuruisen omia oletuksiani. Nykyään olen päättänyt olettaa, että metsässä kun koirat ovat irti vieraan koiran/ihmisen kohdatessamme, Kola ei nosta meteliä eikä mene koiran luokse vaan tulee minun luo ja vaihdamme suosiolla suuntaa. Ja kuin taikaiskusta Kola on alkanut toteuttaa oletustani.

Noissa tilanteissa en anna Kolalle mitään kieltoja tai ennakoi käskemällä. En myöskään nosta äänen volyymiä tai osoita olevani itse hermostunut. Kutsun korkeahkolla luottavaisella äänellä ja nykyään oikeastaan jo ihan rehellisesti ja oikeastikin luotan siihen, että Kola tulee itse tilanteesta pois. Aikaisemmin jouduin tietoisesti muuttamaan ajtukseni luottamuksen puolelle. Nykyään nuo ajatukset tulevat melko automaattisesti.

Muissakin tilanteissa on syvästi tunne, että tunnen Kolan paremmin kuin ehkä ikinä voin tuntea Nokin. Kolan kanssa on käyty niin pitkä ja mutkikas polku.

Ainoa paikka, jossa tunnen Nokin _selvästi_ Kolaa paremmin on agilitykenttä. Siellä tiedän täsmällisen tarkasti, miten Noki toimii ja luotan Nokiin niin hyvin kuin eläimeen nyt vain voi luottaa. (Eli en täydellisesti.)

Ja miksi en koe tuntevani Nokia niin hyvin kuin Kolaa?
En kerta kaikkiaan pysty sukeltamaan Nokin ajatuksiin kovinkaan syvälle. Välillä Noki toimii hyvin ennakoimattomasti enkä millään osaa keksiä syitä tai perusteita sen toiminnalle. Noki ohittaa metsässä ihmiset 9 kertaa kymmenestä nätisti ja täysin ihmistä huomioimatta. Mutta yhdellä kerralla kymmenestä se jostakin syystä joko meinaa haukkua tai jopa haukkuu. Samoin ennakoimattomissa on se, miksi 99 kertaa sadasta Noki kohtelee aikuista todella välinpitämättömästi - ja lapsia lelulehmämäisen pitkillä hermoilla. Mutta yhdellä kerralla sadasta Noki suhtautuu aikuiseen tai lapseen liiallisella innolla. Siis sellaisella tunkeilevalla ja päin vierasta hyppivällä innolla, jota en yhtään arvosta omassa koirassani.

Nokin aivoituksiin en ole koskaan "joutunut" sukeltamaan samalla intensiteetillä kuin Kolan ajatusmaailmaan. Noki on saanut olla oma itsensä ja toimia niin kuin toimii, enkä ole sen syvemmin analysoinut syitä toiminnan taustalla. Ja toki rehellisyyden nimissä on sanottava, että on ihan mukavaa, ettei Nokin kanssa ole tarvinnut käydä yhtä kivistä tietä kuin Kolan kanssa.

---

Äsken katselin Ceasar Millanin ohjelmaa. En ole kyseistä ohjelmaa katsonut juuri koskaan, enkä näin ollen osaa kovinkaan syvällisesti arvioida ohjelman/kyseisen ihmisen mielipiteitä. Silti ohjelmasta jäi mieleen, että Kola tosiaankin lukee minun energiatasoani tai millä nimellä sitä ikinä nimittääkin. Noki ei ole tuossa suhteessa yhtään niin tarkka. Se ei välitä juurikaan, olenko minä väsynyt, ärtynyt, iloinen vai surullinen.

Ohjelmaa katsellessa olin erittäin rentoutuneessa mielentilassa. Pötköttelin lattialla. Kola ei yleensä pidä läheisyydestä vaan haluaa oman tilansa. Nyt se kuitenkin tuli aivan kylkeeni kiinni ja vähitellen rentoutui, rentoutui ja rentoutui. Lopulta se löhösi lötkönä rintakehäni päällä ja tiesin, että sen ajatukset ovat rauhallisia ja se nautti olostaan juuri siinä ja juuri sillä hetkellä. :)

Kola <3 :)

maanantai 8. elokuuta 2011

Avain!

Käytiin vaihteeksi Kolan (ja pienen apupojan) kanssa tekemässä avainpiilojuttuja. Kola oli aivan intopinkeänä eikä meinannut ensin millään malttaa keskittyä. Se tarjosi maahan menoa eikä välillä edes yrittänyt etsiä hajua. En lähtenyt rauhoittelemaan tai suostuttelemaan vaan kävin hakemassa avaimet pois ja jatkoin lenkkiä palkkakeppi kädessäni. Parin tälläisen ratkaisun jälkeen Kola lopetti sähläämisen ja ryhtyi oikeasti tekemään sitä, mitä siltä pyydettiin.

Tällä hetkellä Kola etsii ja löytää avaimet hienosti, jos se näkee, että käyn piilottamassa avaimet johonkin. Se ei kuitenkaan etsi katseella, vaikka näkee piilottamispuuhani, vaan turvautuu nenäänsä. Kun tämä alkoi sujua, päätin vaikeuttaa hommaa ja piilotin avaimet niin, ettei Kola tiennyt, että olen ne piilottanut. Ja hommahan vaikutui heti kättelyssä.. ;)

Tätä treeniä siis lisää.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

taippareissa Lapinjärvellä

Saatiin ihan yllättäen paikka taipumuskokeisiin Lapinjärvelle viime viikolla. Olin ajatellut, että olisi ihan jännää päästä näkemään, miten Noki toimii metsässä ja kun tälläinen tilaisuus tuli, siihen piti tietenkin tarttua. :)

Päivä alkoi tuomarin puhuttelulla ja sosiaalisen käytöksen osuudella. Noki suhtautui tuomariin ystävällisesti, meni rapsuteltavaksi ja nosti toisen etukäpälänsä tuomarin kädelle. Noki käyttäytyi ihan itselleen tyypillisesti ja oli ystävällinen, muttei pyrkinyt sen kummemmin mielistelemään tai pyrkinyt esim. syliin. ;)

Tämän jälkeen lähdettiin hakuosuudelle. Pääsin Nokin irti hihnasta ja Noki jäi ihan viereeni kuljeskelemaan. Se ei lähtenyt edelleni, ei jäänyt kauas taakseni eikä hätkähtänyt ampumista lainkaan. Vietettiin siis rauhallinen kävelylenkki metsän siimeksessä. Noki kävi tosin kävelyretken aikana pariin kertaan sanomassa aseen kanssa takanamme kävelleelle miehelle ja tuomarille HAUHAU >8I, kun outo pariskunta käveli ihan takanamme eikä sanonut mitään. Kovin omituista, väitti Noki. :D

Tämän ulkoiluhetken jälkeen Noki pääsi pupun laahausjäljelle. Noki meni tarkasti jälkeä pitkin ja teki rauhallista työtä. Pupun löytäessään Noki nuuski otuksen läpikotaisin ja lupsutteli pupun korvia. Iipsteri ei olisi ollenkaan halunnut poistua saaliin luota, vaan jouduin kiskomaan sen liinasta takaisin polulle. :D :D

Viimeisenä päästiin Nokin ehdottomalle lempiosuudelle, uimaan. Ikävä kyllä koko hauskuus päättyi ihan liian nopeasti, sillä riistapukkia pääsi noutamaan vain kerran! Törkeää. Noki ui hirmuista kyytiä vasta-aallokkoon, toi riistapukin ihan lähelleni ja joutui heti takaisin hihnan päähän. Tylyä toimintaa. Iipsteri olisi mielihyvin jatkanut polskimista riistapukin kanssa vaikka koko illan.

Arvostelu:
SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN, hyväksytty
Noki on ystävällinen ja kiinnostunut muista koirista. Ystävällinen ihmisiä kohtaan.

HAKU JA LAUKAUS, hylätty
Suppea ohjaajaan tukeutuva. Noki käyttää pääosin maavainua. Laukaus ei muuta työskentelyä. Hakuosuuden aikana Noki kävi muutaman kerran haukkumassa ampujaa ja tuomaria.

JÄLJESTYS, hyväksytty
Noki jäljestää maa- ja ilmavainua käyttäen hieman kaarrellen jäljen molemmin puolin. Kulma tarkasti. Kania tutkitaan.

VESITYÖ, hyväksytty
Noki menee innolla veteen ja ui vauhdilla. Se tuo riistapukin rannalle. Erinomainen uimari.

TOTTELEVAISUUS, hyväksytty
Noki tottelee välittömästi.

YHTEISTYÖ JA YLEISVAIKUTELMA
Noki ja Emilia-ohjaaja ovat toimiva työpari.

--------------------------

Kaiken kaikkiaan päivä oli pitkä mutta oikein mukava. Pääsin tutustumaan Remun kolmeen poikaan ja heidän omistajiinsa. :) Noki pääsi testaamaan humppaamista Toffen kanssa ja pojat vetivätkin melkoista pystypainia/tangoa. :D Toffe on kyllä oikea Remu juniori! :D Ticokin olisi varmaan halunnut puuhailla tai ehkä jopa "puuhailla" meidän Iipsteri-neitosen kanssa, mutta Toffe omi Nokin aika vahvasti omaksi biatchikseen. Tarro oli eri ryhmässä kuin Noki, Toffe ja Tico, joten tämä sukulaispoika jäi meille hieman vieraammaksi kuin veljensä. :D

Ja olipa jälleen hupsua huomata, että "kaikki" tuntevat apinan, mutta apina ei tunne ketään. Blogin lukijoita näyttäisi olevan siis todellakin enemmän kuin ikinä voisin oikeasti kuvitella niitä olevan.

Ja mennäänkö me yrittämään joskus uudelleen? Tuskinpa. En itse koe metsäharrastamista niin kovin kiinnostavaksi, että lähtisin opettamalla opettamaan Iipsterille hakupuuhia. Suoraan sanottuna olen todella tyytyväinen, ettei se metsässä irtoa minusta juurikaan (paitsi jos Kola on auttamassa napanuoran venyttämisessä). Jos ollaan Nokin kanssa kahdestaan liikenteessä, se kulkee ihan tavan metsälenkeilläkin ihan lähellä ja kuuntelee ja seurailee minun toimintaani mainiosti. Ja se ominaisuus kelpaa minulle paremmin kuin hyvin. ;) Näin ollen Noki siis ilmensi kokeessa juuri niitä ominaisuuksia, mitä sillä ennakolta oletinkin olevan.

torstai 4. elokuuta 2011

Kotkassa

Maija majoitti mökilleen Nemin ja Mökön seuraksi Nokin, Hipin ja Kaukon. Mökiltä oli sopiva vartin matka Kotkan iltakisoihin, joten mikäpä sen parempaa: mökkeilyä JA agilityä.

Kisat venyivät ja venyivät ja vanuivat ja jännitys loisti poissaolollaan. Vasta juuri ennen omaa vuoroa jännitys hieman heräsi.

Ensimmäisenä makseilla oli vuorossa agilityrata. Neljäs rima putoaa, mahdollisesti siitä syystä, että oma vauhtini putoaa. Meinaan unohtaa radan ja joudun sekunnin murto-osan miettimään, että "mihin seuraavaksi, apua". Lisäksi keinulle lähetän puomikäskyllä jarruttamatta lainkaan. Lopputuloksena todella ilmava lentokeinu. Suoranainen kiitorata kohti avaruutta.



Hyppärillä teen jotain puolivalssin tapaista ja rintamasuuntani on kohti Nokia neloshypyllä, joten rima putoaa. Muuten rata menee "virheittä" - tosin Noki tekee ihan liian monta ylimääräistä kieppiä, kun en ehdi suoran putken päähän ohjaamaan.



Maijulle suurkiitos suoritusten taltioinnista! :)

---------------------------------

Tänään käytiin Nokin kanssa ns. äkkilähtönä (Anna ilmoitti treenipaikasta 35 minsaa ennen treenien alkua :D ) Anna Heinosen vetämissä treeneissä. Olipas taas ihan erilaista verrattuna muihin aikaisempiin treeneihin. Noki toimi taas jotenkin tosi hyvin ja teki juuri sen mitä sen käskin tekemään. Rata tuntui tosi haastavalta ja siinä oli hirmuisen monta sellaista juttua, jotka olivat niin minulle kuin Nokillekin hyvin vieraita.

Niinpä olin aika varma, että homma menee enemmän tai vähemmän plörinäksi. Jotain kertonee omasta agility-itseluottamuksestani seuraava tapahtuma: Lähdettiin ensimmäistä kertaa tekemään rataa ja päästiin aina esteelle 15 asti ennen kuin unohdin radan. Koutsi ei siis keskeyttänyt rataa missään kohtaa eikä Noki tehnyt väärin. Ehdin ajatella siinä rataa tehdessä, että "Tämä menee vissiin niin huonosti, ettei koutsi viitsi keskeyttää." En tajua, miksi tuollainen tyhmä ajatus tuli mieleen, mutta tulipa silti. Eihän se toki sitten niin ollut. Paljon korjausehdotuksia saatiin, mutta ei se missään nimessä kai kuitenkaan huonosti mennyt, kun päästiin omasta mielestäni meille (lue: minulle) haasteellinen rata noinkin pitkälle ilman virheitä. :)

Täytyy vaan oikeasti opetella luottamaan omaan osaamiseen. Nokiin luotan kyllä oikeastaan ihan täysin. Itseeni en.