tiistai 29. maaliskuuta 2016

kivat kivat kivat treenit

Iinan treeneissä pisteltiin Pikkarin kanssa sellaista kyytiä, että ei olla ihan viimeksi pistelty. Rataprofiili sopi Pikkarille kuin nenä päähän. Sopivasti putkiin irtoamista suhteessa kääntämiseen ja vääntämiseen. Pikan helppous (ja vaikeus) on siinä, että se kyllä lähtee putkeen, kun sellainen edessä häämöttää. :) Niinpä sain putkien aikana etumatkaa ja pääsin vedättämään. Tämän lisäksi Pika yllätti totaalisesti tekemällä sairaan hienot kepit! Se pysyi kepeillä ja teki hyvällä moraalilla, vaikka minä leijeröin putken tai irtosin sivusuunnassa metritolkulla tekemään persjättöä. Piu Pikkarainen on saanut polvisaikkuni aikana itseluottamusta ja jotenkin kasvanut henkisesti. Kivaa! :) Tehtiin rata ensin lievän paniikkisena pelastelunollana ja sen jälkeen hallitumpana nollana.

Treenattava juttu päivän treenien perusteella on ehdottomasti välistäveto. Hirveän vaikea tietää, miten paljon Pikaa pitää vetää kohti ja milloin päästää menemään. Nokin kanssa tuota pohdintaa ei tarvitse tehdä. Ohjaus tulee selkärangasta ja ajoitus on ihan helppoa kohdistaa.

Noki puolestaan teki kuin sille olisi turkin leikkauksen myötä kasvanut ylimääräinen perämoottori. Luottopoika suurella asenteella, se on vaan parasta mitä olla voi.

Noki oli vielä jäähdyttelylenkilläkin kuin riivattu. :D Hyppi häntä mutkalla hepulia, sinkoili, räyhäsi, kieppui ja härnäsi hihnassa olleita. Lopulta se kiiti viimeisillä keväthangilla aivan vähäjärkisen näköisenä yksin ympyrää. Yritin väliin huomauttaa, että ikää on 6,5v. ja käytös voisi olla vähemmän päätöntä, mutta Noki ei ymmärtänyt alkuunkaan. Hepulipeppu.

Ja olipas muuten aivan käsittämättömän paljon helpompaa juosta Racinelin tekonurmella, kun vertaa juoksemista viikonloppuna Purinan ruskeassa muhjussa. En edes tajunnut Purinalla, miten vaikeaa juokseminen on. Sen hahmotti vasta tämän päivän treeneissä.


maanantai 28. maaliskuuta 2016

pääsiäisen onnistumisia :)

Auto hajosi, joten Jyväskylä jäi käymättä. Näin ollen Pika starttasi pääsiäisen aikana 3 rataa ja Noki 6. Nokin kanssa taottiin 3 puhdasta rataa ja Pikan kanssa yksi.


Pikan radalla luulin, että pituuden jälkeen meille tuomittiin kielto, sillä sen verran potkimalla Pika piti taakse vääntää. :D Aikaa kului, ja koska luulin että alla on vitonen, tehtiin kontaktitkin oikein kunnolla pysähtymällä. Varmasti ihan hyvä niin. :)


Nokin pääsiäisen eka nolla oli sarjassamme "ihan sairaan hyvää menoa". Nokin kaarrokset olivat minimaaliset ja pärjättiin bortsujen seassa ihan todella mainiosti. Etenemä oli 4,71m/s, mikä on Nokille agilityradalla kerrassaan hyvä etenemä. Alun japanilainen: törkeen jees.


Radan keskiosassa valssit vaaaaluuuuvat, mutta muuten ihan hyvää kyytiä.


Kiljaisemalla ensin neljännelle esteelle ja keinun jälkeen paniikkipelastelua. Mutta luottomies tekee mitä käsketään tekemään. :)

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

tukka pois!

Kun terä lopettaa toimintansa ja kirjaimellisesti hajoaa kappaleiksi kesken työntouhun, niin tämän näköisen koiran kanssa sitä sitten jatketaan elämää.. :D
Anu onneksi ystävällisesti lainasi terää, joten vuorokausi nyhtöpossu2016-trimmissä riitti ja päästiin rokkitukka2016-malliin. :) Kyllä nyt kelpaa lähteä karjumaan Purinalle ja Jyväskylään pääsiäiskisoihin. Toivottavasti polvi kestää.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

HUUDA, HUUDA ILOSTA!

Polven kanssa vietetään edelleen saikkua ohjatuista treeneistä ja kisoista - ja juoksemisesta ylipäätään. Mutta estetreeniä sentään pystyy tekemään. Ja kun seuran A-este on vihdoin taas kunnossa, on käyty tekemässä Pikkarin kanssa A:lle pysähtymistä. Aluksi vaikeaa oli se, että A:n alla oli putki, mutta nyt sekään ei vaikuttaisi tuottavan päänvaivaa.

Tänään nostettiin A-treenissä vähän panoksia. Toin Pikan parin metrin päähän katsomaan, kun Noki treenasi. Pika räyhäsi. Karjui. Huusi. Kirkui. Ei se ehkä ihan kirjaimellisesti ilosta huutanut, mutta huusipa kuitenkin. Pääasia, että halu päästä itse tekemään saatiin ihan tappiin. ;) Sitten Noki hihnan jatkeeksi karjumaan ja Pikkari radalle. En olisi yllättynyt, jos Pika olisi sanonut BOJOINK!!! ja tullut A:sta pysähtymättä läpi, sen verran kuumana sen kierrokset huusivat. Mutta eipä vain bojoinkannutkaan! Pysähtyi ja vapautui vasta luvan kanssa. :) Jesjes.

Lisäksi ollaan tehty muutamien toistojen verran keppien lopussa tehtävää tiukkaa päällejuoksua. Aluksi Pika rynni kerta toisensa perään kepeiltä pois, kun lähdin hyvissä ajoin vaihtamaan puolta keppien loppupäässä. Verkoilla lopulta pakotin sen tekemään oikein ja pääsin palkkaamaan. Tänään tehtiin kuudella vinokepillä ilman verkkoja ja homma toimi heti alusta asti hienosti. Mitä ilmeisimmin verkkotreeni ja lyhyet kepit yhdessä auttoivat, sillä Pika ei tehnyt yhtään virhettä. Täytyy ruveta säännöllisesti haastamaan sitä kepeillä, sillä varmuutta kaivataan paljon lisää.

Noki teki muutamat juoksuA:t, muutamat pysäytyspuomit sivuirtoamisen kera ja itsenäistä keinua. Noki-rontti tietää varsin hyvin, että treeneissä pitää tehdä hienosti, joten se teki hienosti. ;)

Kolan kanssa olen harjoitellut estehakuisuutta ihan sen takia, että sitten joskus seuraavan koiran kanssa osaisin alusta alkaen löytää estehakuisuuden ja ohjattavuuden balanssia. Kolahan on opetettu olemaan aivan liian paljon kädessä kiinni ja sen tapa on tulla iholle ja huutaa silmät päässä pyörien, jos ei ole tietoa, mihin pitäisi mennä. Pappa-agilityksi sopii erinomaisesti se, että lopetin täydellisesti Kolan auttamisen ja ohjaamisen. Seisoin keskellä kenttää niin, että ympärillä oli noin 5-7m etäisyyksillä eri esteitä. Aluksi Kolan piti vain tarjota mille tahansa esteelle irtoamista. Oli suorastaan hämmästyttävän helppoa saada Kola tajuamaan, mitä siltä halusin. (Miksi oi miksi en opettanut tätä silloin, kun Kolan kanssa vielä kisattiin..?) Kola on tottunut naksutineläin, joten kun kieltäydyin täysin reagoimasta mitenkään sen karjumisiin ja päin hyppimisiin ja vain seisoin naksutin kädessä odottamassa hiljaa ja passiivisena, se lopulta alkoi tarjota tekemistä. Ja todella nopeasti se keksi tarjota esteille menoa. Nyt ollaan siinä pisteessä, että kun asetun kentällä seisomaan hiljaa paikallani ja annan Kolalle luvan tehdä ("Mene vaan"), niin se lähtee sille esteelle, joka on rintamasuunnassani. Karsin siis vähitellen pois sen, että Kola saisi valita esteen vapaasti, vaan rajasin oikeaksi irtoamissuunnaksi vain sen, mihin kroppani osoittaa.

Tänään pyöritin Kolaa hypyllä ja U-putkella ja Kola toimi kuin junan vessa. Seisoin käytännössä paikallani hypyn ja putken välissä ja pelkästään rintamasuuntaa kääntämällä Kola irtoili hypylle ja putkeen. Lisäksi olen saanut sen kääntymään hypyn jälkeen, kun pidän rintaman niin kauan hypylle, että se lukitsee esteen, ja käännän rintaman heti sen jälkeen kertomaan käännöksestä. Kola ei enää leiskauta kohti ääretöntä, vaan se lukituksesta huolimatta reagoi myös käännösvihjeeseen. :)

Kyllä vanha (? ei Kola 9v. toki niiiiin vanha ole) koirakin näköjään oppii uusia temppuja.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

"En se minä ollut" - eli tarina siitä, miten tarina lopulta (toivottavasti) päättyi.

Lauantaina sain tekstiviestin Remontti Mieheltä. Maanantaina saapuvat keittiön ovet ja pitäisi tietää vetimien paikka. Kaikkea sitä pääsee tai joutuu remontin yhteydessä miettimään. En olisi tiennyt, että tämäkin pohdinta on osa remonttia, mutta tulihan sitten pohdittua. (3cm reunoista, kahvat vaakatasoon)

Maanantaiaamuna nappasin laumalle parit takit niskaan ja tuuppasin ne autoon työpäivän ajaksi.

Aamupäivällä puhelin soi. Remontti Mies oli ryhtymässä hommiin. Valmista olisi iltapäivällä.
"Missä kohdassa se vika lattiassa on?"
"Vessan oven edessä, noin 10cm kynnyksestä. Et voi olla huomaamatta."
"Ja mikä siinä siis on vikana?"
"Se notkuu jalan alla ihan huomattavasti."
"Ehkä siellä on pohjamateriaali rypyssä."
"Niin, en kyllä osaa sanoa."
"Minäkään en kyllä osaa sanoa, kun itse en juuri sitä kohtaa tehnyt. Sen kohdan teki Eräs Toinen."

Ja iltapäivällä puhelin lopulta soi uudestaan.
"Ovet on nyt laitettu ja avasimme lattian. Pohja oli kunnossa."
"Siis..? Siis sä et löytänyt kuoppaa?!"
"Nyt on lattia kunnossa, ei siellä mitään vikaa ollut."
":O Eli et löytänyt kuoppaa? Ihan selvästihän se notkui jalan alla!?"
"Nyt on kunnossa se. Mitään vikaa ei löytynyt."
"Siis siinä ei ole enää kuoppaa?"
"Ei ole. Kunnossa on."
"Mutta sä kuitenkin havaitsit siinä kuopan ensin?"
"Nyt se ei notku jalan alla."

----------

Eräs Toinen teki remontissani kaikenlaista pientä kujetta, johon Remontti Miehellä ei ollut osaa eikä arpaa:
* Puhelun, jossa ehdotettiin, että tapetista uusitaan 20cm alareunasta ja minä maksan tapetit, soitti Remontti Miehen puhelimesta Eräs Toinen. 
* Tapettien pohjatyöt alunperin huonosti teki Eräs Toinen.  
* Lattiaan kuopan (jota ei lopulta ollut olemassa, mutta joka silti katosi tarkastuksen yhteydessä) teki myös tuo Eräs Toinen.  

Toivon totisesti, että tämä remontti on nyt tässä. Vielä, kun saan purettua viimeiset viisi muuttolaatikkoa ja löydän paikan kaikelle epämääräiselle pienelle roinalle, niin sitten olen punaviinini ansainnut. 
"Uuden keittiöni henkilökunta, vatsani kurnii!"


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

eiköhän tämä tästä

Vähä vähältä tavarat löytävät paikalleen. Toivottavasti huomenna keittiö viimeistellään ovilla ja hyllytasoilla, jolloin pääsen purkamaan viimeisetkin muuttolaatikot. Vielä pitäisi jaksaa kuskata kylpyhuoneesta kaikki mahdollinen siellä säilössä ollut pikkuroina johonkin (suuri osa varmaankin roskikseen) ja pari jätesäkillistä vaatteita johonkin toiseen paikkaan (ja suuri osa varmaankin roskikseen). Sitten alkaisi olla valmista. VIHDOINKIN.

Polvi on tänään huomattavasti parempi. Edelleen se on jähmeä ja notkeus katoaa, kun jalka on pidempään yhdessä asennossa. Mutta enää ei satu yhtään niin paljon ja jalka taipuu eri suuntiin hyvin.

Toivottavasti pääsiäisenä päästäisiin mustavalkoisten kanssa kisaamaan.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

sehän repesi

Polvi ei vaan tuntunut yhtään paremmalta oikein missään vaiheessa. Niinpä varasin ajan fyssarille. Polvitaive oli ja on niin julmetun jäykkä ja kipeytyy nopeasti ihan vaan kävelystäkin, että pahimpana pelkona ajattelin kierukan menneen ns. tuhannen paskaksi.

Helpotus oli melkoinen, kun fyssari aika nopeasti totesi, että erittäin todennäköisesti eturistisiteen rakennusta varten takareiteen tehty haava on muodostanut kiinnikkeen/kiinnikkeitä, jotka nyt lauantaina ovat repeytyneet irti.

Pari viikkoa taukoa aksatreeneistä (paitsi estetreeniä menen tekemään, kun se ei vaadi juoksemista eikä edes kävelyä, jos ei tee mieli kävellä) ja sen jälkeen paluu treeneihin ja kisoihin.

Huh. 

---
 ..ja näköjään, kun tarpeeksi moneen osoitteeseen laittaa vaatimuksen lattian laskun eräpäivän siirrosta siihen hetkeen, että lattia on korjattu, niin eräpäivä tosiaankin siirtyy. Ei se tietenkään ensimmäisen mailin perusteella siirtynyt mihinkään. Se mailihan lähti perjantaina vain Remontti Miehelle ja firman laskutukseen. Se maili kaikui kuuroille korville. Mutta annas olla, kun tänään pistin viestin kaikkiin mahdollisiin firman osoitteisiin aina laskutuksesta johtoportaaseen asti, niin vastaus tuli puolessa tunnissa.

Olen oikea unelmien asiakas. Valitan ja reklamoin, vainoan ja löydän vikoja vikojen perään. Kuka haluaisi tulla tekemään minulle eteisremontin? Kättä reippaasti ylös vaan.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

polvi :(

Lauantain kisoissa Nokin ja Rhoon kanssa juostun radan jälkeen jalka yhtäkkiä oli niin kipeä, että astuminen vihloi ihan todella huolella. Eikä se sitten tuntunut siitä tokenevan, joten Noki pääsi juoksemaan seuraavan radan Anninan kanssa. Nakuttivat nollan etenemällä 4,51, joten Noki ei minua jäänyt kaipaamaan, vaikkei ole Anninan kanssa treenannutkaan ikinä. Kolmannen radan alkuun mennessä kipu oli jokseenkin kadonnut, joten päätin mennä kokeilemaan, miten jalka kestää. Hyvinhän se kesti. Ei mitään ongelmaa radan aikana. Hutiloin kepeille lähetyksen ja kolmanneksi viimeisellä esteellä unohdan radan, joten siitä hylly.

Radan jälkeen astelin ulos hallista ja ehdin kävellä ehkä 50 metriä, kun yhtäkkiä jalka on taas aivan todella kipeä. Eikä radalla ollut kyse siitä, että olisin adrenaliinin takia missannut kiputuntemuksen. Radan lopun unohdus meni sen piikkiin, että tunnustelin polvea koko radan ajan ja tiedostin, että siihen ei satu, joten keskittyminen itse suoritukseen oli aika kevyttä.

Sen seurauksena päätin jättää Pikan startit väliin ja ajoin kotiin jalka vihloen. Eikä tilanne ole ainakaan parempaan mennyt. Yöllä heräsin kipuun ja päivää myöhemmin jalka on jotakuinkin käyttökelvoton.

Ai harmittaako?

perjantai 4. maaliskuuta 2016

kuka mistäkin tykkää.

..mutta itse en tykkää vinyylilattiasta, jonka kahdessa kohdassa on selvästi kuoppa.

Kyllä. Muutin takaisin kotiin.
Ei. Remontti ei ole kunnolla tehty.
Kyllä. Tunnen itseni aivan oikeasti ihan vainoharhaiseksi valittajaämmäksi, joka keksii näitä ongelmia. Mutta siellä se kuoppa on edelleen, kävin juuri kokeilemassa.
Ei. En tule maksamaan euron euroa ennen kuin lattia on pistetty kuntoon.
Kyllä. Ottaa rankasti päähän.

Ja viimeisenä:
Kyllä. Kirjoitin jälleen yhden reklamaation ja lähetin sen isännöitisijälle, Remontti Miehelle ja firman laskutukseen. 

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

vaaleaa, vaaleaa!

Uusi värimaailma on vähän erilainen kuin vanha keltainen ja tunkkaisen tumma. Nyt on valkoista ja selkeän harmaata.

Vielä kun huomenna laitetaan listat (ja korjataan todella rumasti hörpsöttävä sauma + suoristetaan vinossa oleva yksi vuota. Priimaa pukkaa, huoh..), niin sitten se on muuttovalmis!

Perjantaina tulevat varastoon siirretyt huonekalut ja tavarat takaisin kotiin. Ja perjantaina kotiudumme myös minä ja koirat. Jee! :)