tiistai 28. tammikuuta 2014

apua, passini on vanhentunut!

Passin haltija: Pika Pokémon
Passin haltijan syntymäaika: 20.9.2012
Passin haltijan status: pentu
Passin voimassaoloaika: määräraikainen - päivitettävä aikuisen passiin viimeistään 20.9.2014 tai kun ympäristö toisin määrittää.

..ja nyt on ikävä kyllä käynyt niin, että ympäristön paine pakottaa Pikan vaihtamaan passinsa aikuisen uroksen passiin - vaikkei sisäinen pentukello niin vielä yhtään sanoisi.

Nimittäin herra Tiitiäinen, tuo pehmo, kiltti, nössö, tossukka ja mukautuva otus, on todellakin päättänyt, että tähän päättyivät pennun päivät ja erityisesti pennun oikeudet. Aikaisemmin on ollut aivan mahdoton tehtävä estää Pikaa viemästä lelua Nokin suusta, koska Pika on vilauttanut pentupassia ja se siitä. Peli on pelattu ja lelu Pikan suussa. Vaan eipä enää. Pika esittelee passiaan minkä ehtii, ja Noki murisee päin näköä niin että raikuu. Ei toivoakaan, että Noki suostuisi enää pelkällä pentuloikkalähestymisellä luopumaan aarteistaan.

Tämän lisäksi rajoitetut oikeudet pätevät myös leikkeihin. Ei todellakaan ole enää ihan tosta noin vaan ok, että Pika rynnii Nokin päälle tai painin tuoksinassa käyttäytyy miten sattuu. Ei ei ei. Nokilla kärähtää käämi, jos Pika on liian röyhkeä. Ja silloin Noki ensimmäistä kertaa Pikan elämän aikana ihan aikuisten oikeesti sanoo mur ja Pikan on väistettävä, koska vaihtoehtoja ei ole. (Pikan vaihtoehtolistassa ei ole kohtaa "ryhdy tappelemaan".)

Näin se vain on. Minulle Pikachu on ihan pentupallero edelleen, mutta sillä ei taida tässä asiassa olla juuri mitään merkitystä. Ympäristön sanelemana: Pika on nyt aikuinen. Onnea matkaan, Pikachu!

lauantai 25. tammikuuta 2014

luottokoira pika

Pika lähti työkaverille kylään. Katja nosti Pikan autoon ja kiinnitti hihnalla selkänojaan. Pika seisoi paikallaan kuin lehmä. Ovi sulkeutui ja vähitellen auton perävalot katosivat näkyvistä. Ei kauhistuttanut. :) Illalla tuli viesti, jonka kuvassa Pika nukkui lattialla. Aamulla tuli viesti, että Pika oli nukkunut työkaverin lasten sängyn vieressä yönsä. Voi suloisuutta. Ja kerrottakoon tässä kohdassa, etten tosiaankaan muistanut Pikaa hoitoon antaessani, ettei se oikeastaan ikinä ole ollut lasten kanssa tekemisissä. Ainoan kerran se on moikannut lapsia pidemmän hetken ajan joskus luovutusikäisenä, kun se kävi luokkani oppilaita moikkaamassa.

Se, etten tätä asiaa muistanut kertoo jotain siitä, miten vahvasti luotan Pikan luonteeseen. :) Pika oli kuulemma rauhallinen ja kiltti ja sai osakseen runsaasti rapsutuksia ja halauksia. Voin jotenkin hyvin helposti kuvitella Pikan pörröisenä ja aivot off-tilassa halausten keskellä. :D Ainoa ongelmatilanne vierailun aikana oli koettu, kun toinen tenavista oli hermostunut pulkkamäessä ja heittänyt piponsa hankeen. Pika oli irti hihnasta, joten se tulkitsi lentävän pipon omalla tavallaan: LELU!! Ja siellä se sitten kirmasi pitkin pulkkamäkeä arvokas aarre suussan. "Se on sisällä tosi rauhallinen, mutta hitsit miten lujaa se osaa myös mennä!" :D Jollakin konstilla pipo oli lopulta saatu takaisin. Onneksi. ;)

Kotiin palatessaan Pika asteli sisälle kuin mihin tahansa asuntoon. "Moro, mä oon Pika ja sä oot kiva!" se tuntui viestittävän saapuessaan. Ei mitään villiintynyttä "MOI IHANA NÄHDÄ RAKAS OMISTAJANI!" -liehittelyä. Laiskahkoa hännän heiluttelua ja lehmänä patsastelua. Vitsi se on koominen. Noki sitä vastoin viestitti hyvinkin selkeästi - ja kovalla äänellä. Se toivotti Pikan tervemenneeksi juuri siihen osoitteeseen mistä ikinä onkaan takaisin tullut. Ei palautusoikeutta! Noki karjui ja möykkäsi. Onneksi Nokissa ei ole toimintanappulaa ääninappulan vieressä, joten se siitä. Nokia turhautti, ärsytti, suututti. Ja Pika oli lehmä.

--------

Ensi viikolla Pika aloittaa seuramme lupaavien koirakoiden varakoirakkona. Pikakin pääsee siis Lotan ryhmään treenailemaan aika ajoin. Se onkin tosi kiva juttu, koska Timon treenejä on vain joka toinen viikko, niin toiset satunnaisesti olevat ohjatut treenit eivät ole missään määrin liikaa - päin vastoin. Paikka on Pikan aina ensi kesän loppuun asti, joten pääsemme myös mm. Jenna Caloanderin koutsaukseen tässä tulevina kuukausina. :) Tosi kivaa!

perjantai 24. tammikuuta 2014

erilainen viikonloppu

Pika lähti työkaverille espanjanvesikoirakokeiluun. Nyt kotona on siis kaksi koiraa. Hetken kuluttua lähdetään isojen kanssa Lahteen, jonne jää sekä auto että Kola. Eli kotiin palaan Nokin kanssa julkisilla. Lauantai vietetään siis Nokin kanssa ja ilman autoa - mikä on ehkä omituisinta ikinä. Ei tartte harkita, että lähtisi treenaamaan tai Jakomäen sorakuopille ulkoilemaan.

Onpa muuten erinomaisen jännittävää kuulla, miten Pika sitten lopulta pärjäsi hoitopoikana. Olen lupaillut hoitoyksilön olevan helppo, ystävällinen jässikkää, mutta nähtäväksi jää. (Tämän jälkeen Katja-kollega toivottavasti ei edes harkitse ottavansa koiraa emästä/isästä, joka suhtautuu ihmisiin "varautuneesti, koska näiden kuuluukin olla varautuneita".)

torstai 23. tammikuuta 2014

pikachun treenit

Timon treeneissä Pikachu pisteli taas ihan pokemonina! Wroom. :) Yhdessä tekeminen alkaa tosiaankin luistaa kerta kerralta paremmin - tosin tänäänkin Timo hoki hokemasta päästyään, että "ÄLÄ JÄÄ VARMISTELEMAAN MENE JO!" ja "TEET VARMISTELEMATTA JA JOS SE EI OSAA NIIN OPETETAAN MENE JO!" Parit kohdat onnistuinkin lopulta tekemään varmistelematta. Jes! Erityisesti niisto sujui ihan tosi nätisti, vaikka lähdin liikkeelle ihan yhtä hyvissä ajoin kuin vaikka Nokin kanssa. :) Ja sainpa jopa kehuja yhdetä valssistakin! Pieniä on nämä ilot. ;)

Sain kritiikkiä myös siitä, että "Sä otat N Ä I N pieniä askeleita! Siis sun PISIMMÄT askeleet on T Ä N pitusia! (..Timo hiihtää miniaskelilla pitkin mattoa..) Mitä sä sipsutat?!! JUOKSE!"
"No, mä vähän niin kuin jäin varmistelemaan sitä taaksetyöntöä ja sitten jäin vähän epäröimään sitä valssiakin, niin sitten meni vähän askelet sekaisin..."
"UUDESTAAN!" 
Ja hetkeä myöhemmin Maijalle ja Maijulle: "Laskekaa ton valssin askelet! Onko KOLME?! ONKO? Ei pysty laskemaan kun on niin monta askelta ja ne otetaan niin nopeesti!"
..No siinä sipsutusvalssissa nyt vaan oli aika monta aika lyhyttä askelta! :D

Mutta saatiin me kehujakin. Kuulemma tehtiin koko porukka yksi radan kohta paremmin kuin Timon ryhmät keskimäärin!

Pikan kanssa tekeminen tuntuu siis nykyään jo ihan agilityltä. Vielä kun saadaan kontaktit pakettiin, niin mullahan alkaa olla käsissäni agilitykoira! :)

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

puomi osaksi rataa -projekti

Tänään tehtiin puomien ja keppien kanssa ympyrää, koska näin sain niistä Pikalle paljon toistoja radan osana. Juostiin ympyrää molempiin suuntiin ja selvisi, että Pikalle on ihan vierasta se, että puomilla palaan palkkaamaan alastulolle. Se ei edes harkinnut pysyvänsä puomilla. Puomilla pysymistä ylipäätään täytyy harjoitella, koska Pika lähti helposti liikkeestä mukaan, kun oli kulunut se joku maaginen sekuntimäärä, jonka päästä yleensä keskimäärin vapautan. Lisäksi se kerran tuli puomista liian pitkälle ennen kuin pysähtyi "2o2o"-paikalle. En kuitenkaan halua ihan hirveästi lähteä nyt painostamaan Pikaa puomin alastulolla seisoskeluun, koska se ei varmasti ainakaan nosta puomin vauhtia. Tärkeintä on, että Pika saa puomista kokemusta ja että rata jatkuu puominkin jälkeen.

(Voin sanoa, että puolilämpimän hallin tekonurmi on KYLMÄ, kun ulkona on -15 astetta. ;) En vain millään jaksanut ruveta vaihtamaan aksakenkiä jalkaan.. :D )

lauantai 18. tammikuuta 2014

naksahdus aivoissa?

Pikalla on tainnut naksahtaa aivoissa keppien suorittamisesta joku nappula paikoilleen. Tänään teki kai yhden vai kaksi virhettä - joskaan ei tehty avokulmia ja umpikulmakin oli aika helppo.

Pika onnistuu naurattamaan liki kaikissa treeneissä tavalla tai toisella. Tänään koomikko-Pikan isku tapahtui, kun menin virittelemään kameraa paikoilleen. Ensin Pika oli vieressäni, sitten se lipsahti omille teilleen, ja suunnisti täysin pyytämättä kepeille, suoritti ne alusta loppuun (tosin vain 6 keppiä, mutta kuitenkin) ja sai palkan omatoimisuudestaan. :D Tapahtuma tallentui myös videolle. On ainakin kirjaimellisen omatoimiset kepit.. ;)


en vain totu siihen.

En totu siihen, että Pikachu tottuu kaikkeen. Sille mikään ei ole ihmeellistä tai outoa. Tänään puin sille Kolan ulkoilutossut jalkaan, koska Kola tarkenee kyllä puolen vuoden turkissaan, mutta Pika välttämättä ei. Olin pukenut tossut Nokille hetkeä aiemmin ja hihittelin jalkoja holtittomasti nostelevalle Nokille. Pika jähmettyi off-tilassa niille sijoilleen siksi hetkeksi, kun tungin tossut jalkaan. Jäin odottelemaan bambi-jäällä -tyylisesti tapahtuvaa hallitsematonta liikehdintää. Se jäi tapahtumatta. Pika otti kaksi ensimmäistä askelta hieman korkeammalla liikkeellä ja sen jälkeen ei huomioinut tossuja mitenkään.

Kai tuo reaktiovajaus jossain vaiheessa muuttuu ihan arkiseksi ominaisuudeksi.. ;)

torstai 16. tammikuuta 2014

hän on kovin hieno!

Timon treenit olivat tänään ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Teemana oli kääntyminen (ja vaihtoehtona kontaktit, mutta niitä tehdään toistaiseksi vielä vain omatoimisesti).

Treenien loppupäätelmä Timolta oli, että Pika lukee minun jalkojani edelleen paljon (/liian paljon) ja että Pika kääntyy hyvin! Wau. Jes. :) Siis jes, että kääntyy, koska aluksi kääntyminen oli ihan tosi maailman reunoja tavoittelevaa. Pika kokoaa itsensä aivan superhienosti, kun kerron käännöksestä ajoissa. Sille riittää pelkkä peruskääntäminen. (Esim mustien neliöiden esteet 2-3, jossa kääntyminen oli tosi tiukka!) Valssitkin toimivat ja Timo jopa kielsi ylivalssaamasta ja ylijarruttelemasta, kun Pika lukee ihan tavallisen leppoisan ja vaivattoman valssin. Jesjesjes. :) (Esim. valkoisten neliöiden 3-6.)

Tigi-siskon episradan innoittamana kokeilin mustien neliöiden radan hypylle 3 hyvissä ajoin tehtyä merkkausta(/niistoa?) ja sitten lähdin tehokkaasti kohti hyppyä 4. Pika lukitsi aivan ensiluokkaisen hienosti kolmosen, vaikka lähdin karkuun hyvissä ajoin ennen kuin Pika oli ehtinyt ponnistaa hypylle. Vain kerran sain Pikan kieltämään kolmosen, kun Timo pisti lähtemään aina vain nopeammin ja nopeammin kolmoselta kohti seuraavaa hyppyä. Tällöin kielto tuli siitä, että lähdin sitten tosiaan hoppuilemaan neloselle, enkä pitänyt katsetta kolmosesteessä.

Kaikista vaikein ohjaus tänään oli päällejuoksu mustien neliöiden neloshypylle. Siis vaikea minulle, ei Pikalle. Pika tuli päällejuoksuun joka kerta, kun sen ohjasin. Mutta vaikeaa oli luottaa Pikan osaamiseen, jolloin jäin hipsuttelemaan ihmeellistä varvaspompahtelua ja hyydyin ja olin ihan myöhässä. "Lähde kolmoselta ajoissa, juokse tätä linjaa ja sitten olet jo täällä, kun se ponnistaa neloselle!" "OKEI!" Uusi yritys. Ei onnistu. "En mä jotenkin voi lähteä sieltä kolmoselta ajoissa, kun sitten mä olen liian pitkällä, kun Pika laskeutuu...." "Sun pitääkin olla pitkällä, niinhän mä juuri äsken sanoin!" Ai hitto. Niinhän se oli. Ja yllättäen tuon jälkeen saatiinkin päivän paras päällejuoksu suoritettua, kun en jäänyt munimaan. :D

Hieno aksapokemoni!

----------

Noki kävi eilen Hertassa oksentamassa 300-400 grammaa voita. Olin idioottina unohtanut voipaketin pöydälle, kun lähdin Pikan treeneihin. Ja Nokihan ei jätä tilaisuutta käyttämättä. Kolan Suuressa Sääntökirjassa kielletään syöminen niinä hetkinä, kun ihminen ei ole paikalla. Kola ei syö omia ruokiaan/luitaan/jne. silloin, eikä näköjään koske myöskään minun ruokiini. Nokin sääntökirjassa ei tätä lue, joten voi oli ihan liian hyvää jätettäväksi rauhaan. Voi ei kuitenkaan tee kauhean hyvää haimalle, joten oksetuspiikki persiiseen ja laattailemaan. Härskiksi vatsassa mennyt oksennettu voi haisee aivan julmetun pahalle, sen voin paljastaa.

Koko juttu olisi ollut huomattavasti mystisempi, ellei Pika olisi paljastanut tapahtunutta voiryöstöä. En todellakaan nimittäin olisi huomannut kadonnutta voipakettia kuin vasta joskus hamassa tulevaisuudessa ja tällöin Nokin olon syy olisi ollut aivan pimennossa. Pika kaivoi iltapalan jälkeen (Kyllä. Noki söi voin lisäksi hyvällä ruokahalulla myös iltapalansa.) jostain esille puhtaaksi nuollun voikääreen. Ja joitakin hetkiä myöhemmin Noki alkoi voida todella huonosti. Se tärisi. Se piti outoa mörinää. Sen vatsa oli kivikova ja kyljet pullistuivat. Ja se mässytti. Voipaketin kääreet ja paha olo saivat soittamaan pikaisesti apua. Onneksi päästiin Herttaan ja oksennutuksen jälkeen kotiin tassutteli nälkäinen, tyytyväinen Tiitiäinen.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

putkiaivo?

Noki ja Kola ovat suhteellisen suoraviivaisia putkiaivoja. Kolan putken pää tosin oli monen monta vuotta ensin kadoksissa, mutta kun sittemmin löysin sen, on Kolan aivoituksia suorastaan yksinkertaista seurata. Syy -> seuraus. Se on Kolan putki. Nokin putki menee samoja reittejä.

Mutta Pikan putki... Voi pyhä jysäys. Pikan putkessa on paljon seurauksia, mutta en pysty muodostamaan juuri minkäänlaista logiikkaa syyn ja seurauksen välille tai sitten syy ei johdakaan seuraukseen tai sitten syy johtaa ihan eri seuraukseen kuin edellisellä kerralla. Tai sitten syy on jossain ihan muualla, mutta seuraus tuttu. Veikkaan, että putkessa on haarakohtia tai mutkia. Tai molempia.

Tänään käytiin Tean kanssa jälleen hallilla apupalkkaushengessä. Tehtiin ensin keppejä ja lopulta ne sujuivat pari kertaa peräkkäin sen verran mallikkaasti (kuudella kepillä), että lopetettiin keppien osalta siihen. Keppien vinousaste on tällä hetkellä jossakin kymmenen asteen huitteilla. Pika osasi näillä parilla viimeisellä suorituksella koota itsensä mainiosti putki-rengas-kepit -pätkällä, vaikka vauhtia oli ensin selvästi liikaa, että olisi kyennyt taipumaan toiseen väliin tai hakemaan ensimmäisen välin huolellisesti.

Keppien jälkeen tehtiin taas keinua. Ensimmäisellä kerralla Pika töpsytteli koko rakkineen ohi. "Tänne se palkka!" Uudella yrityksellä Pika kiipesi keinulle, mutta vauhti oli jokseenkin raukea. Pika meni kyllä koko keinun ja pysähtyi 2o2o-paikalle, mutta paljon hitaammin kuin edellisellä kerralla. Tehtiin uudestaan. Ja jälleen rauhallinen käyntivauhti. Jehna.  Marssitin Pikan uudelleen lähtöpaikalle ja käskin istumaan."Hmm.. Pelkääkö se siis tätä keinua kuitenkin?" ehti Tea sanoa, kun Pika ponnahti hallinnastani liikkeelle ilman lupaa, kiihdytti vauhtiaan ja tömähteli keinun päästä päähän. Ei hirmuisella vauhdilla, mutta sitäkin päättäväisemmin. Nauratti. Ei. Pika ei edelleenkään pelkää tai varo keinua. Jostakin seurauksena oli hidas keinu, mutta syytä voi vain arvailla. Se ei ole pelko.

Se ei myöskään ollut väsymys. Nimittäin tehtiin keinu sitten muutaman kerran niin, että jätin Pikan istumaan muutamien metrien päähän keinusta ja menin itse namin kanssa pitämään keinua ylhäällä. Ensimmäisen kerran Pika tuli suhteellisen raukeaa vauhtia, mutta kun tajusi, mistä jutussa on kyse, se nosti nopeutensa taas ylemmäs. Se tuli reippaasti ihan keinun päähän asti, seisoi rauhassa keinun alas laskemisen ajan ja otti sitten 2o2o-paikan. Ja vapautui käskystä lelun perään. Tehtiin näitä pari-kolme toistoa ja sitten taas kokonainen keinu. Wroom. Sinne meni vauhdilla päähän asti, jäi oikealle paikalle ja vapautui käskystä. Ja saman teki uudelleen. Ja uudelleen. Ei pelkoa. Ei väsymystä. En keksi syytä, jolle Pikan toiminta olisi looginen seuraus.

Toinen vastaava suhteellisen yllättävä seuraus oli eilen MustiMirrilässä. Menin ostamaan Pikalle talvitakkia ja Pika marssi kauppaan kuin omille synttärikutsuilleen: "Täältä mä tuun, BILEET! Kivaa! WOHOOOOO! Antakaa lahjat tänne!" Pika vispasi häntäänsä myyjälle ja pyrki hyppimään myyjää vasten. Myyjä rapsutteli Pikaa hetken ja takkien sovittaminen olisi voinut olla tuossa mielentilassa vaikeaa, koska oli niin kivaa ja vitsi jee! Mutta sitten taas seurus, jolle en tiedä syytä. Kaivettiin parit testaustakit hyllystä ja ryhdyttiin sovittamaan. Pika muuttui lelukoiraksi. Pönäkkä ja pehmeä lelukoira seisoi kuin tatti, kun vaihdettiin takkia toiseen. "Kauheen kätevä tää sun koira, kun ei se reagoi mitenkään tähän takkien sovittamiseen!!" totesi myyjä.

Onhan se. Mutta en yhtään tiedä, miten tuohon mielialaan pystyisi vaikuttamaan. Mielialat tulevat ja menevät. Hyväntuulisuus ja rentous säilyvät, mutta moottorin kierrokset nousevat ja laskevat erittäin ennakoimattomasti. Ehkä Pikan putken suu (tai suut?) löytyy jossain vaiheessa. Veikkaan, että ennemmin myöhemmin kuin ennemmin. ;)

lauantai 11. tammikuuta 2014

treenail, treenail, treenail...

Pika Pokemon pääsi tänään tekemään lyhyitä toistopätkiä estetreenin merkeissä. Tea oli apupalkkaamassa, joten tekeminen oli kaiken kaikkiaan paljon helpompaa.

Kepeillä tehtiin muutamat toistot ja kavennettiin joka toistolla vinoja pikkuruisia määriä. Ei virheen virhettä ja Pika pujotteli omatoimisesti etupalkalle yrittämättäkään karata keppien seasta.

A:lla juoksutin ensin muutaman kerran alasmenoa länkien kautta ja nopeasti siirryttiin kokonaiseen A:han. Ei ongelmia. Pikan vauhti kasvoi joka suorituksella. Testasin myös ilman länkiä: Pika osui kyllä alastulokontaktiin, mutta ei samalla tavalla kuin länkien kanssa. Toisaalta toistoja on länkien kanssa alla jotakuinkin 15 kappaletta koko A:n suoritushistorian osalta, joten tarvitaan varmaan hieman rutiinia laukan asetteluun. Ja jos näyttää siltä, ettei laukka ala pysyä ilman länkiä, palaan tekemään 2on2off-tyylillä. :)

Lopuksi otettiin myös keinua etupalkalla. Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa korkeussäädettävällä keinulla keskikorkeutta. (Korkeutta voi siis säätää kolmeen eri korkeuteen.) Vauvakorkeudelle asetettu keinu ei ole Pikalle tuottanut koskaan mitään ongelmia. Se ei ole pelännyt liikettä tai ääntä. Hieman kuitenkin jäi eilisen treenin jälkeen mietityttämään, että oliko yksin toteutettu keinun vaikeuttaminen aiheuttanut paineistumista. Pikan käytöksessä mikään ei kielinyt paineistumisesta, mutta kunhan stressasin omaksi ilokseni.. ;) Ja no. Aika nopeastihan se sitten selvisikin, ettei traumoja ollut todellakaan jäänyt. Pika oli irti hihnasta, kun aseteltiin Tean kanssa keinu oikealle korkeudelle. Menin laittamaan videointia käyntiin, kun.... No. Näet videosta. (Pikaa kuvaa erinomaisesti yksi sana: jässikkä. Se on tuollainen lyhytniskainen painija, jonka järjenjuoksu ei ole ihan maailman nopeinta, mutta joka suhtautuu asioihin lunkisti ja ystävällisesti. Se yrittää lintsata keinun vapautuskäskyn odottamisen kanssa, mutta sitten kun sille osoitetaan, että niin ei tule tehdä, niin sitten niin ei tehdä. Paitsi ehkä ensi kerralla taas!)

Tällä hetkellä tehdään keinu 2on2off-tavalla, vaikka se ei pienemmille koirille olekaan välttämättä se paras tapa. En ole ihan varma, lähdenkö muuttamaan tätä tapaa pois, vai mitä tekisin. Toisaalta Pika kuitenkin painaa nelisentoista kiloa, joten sen massan pitäisi riittää keinun alhaalla pitämiseen kovemmassakin vauhdissa..


tiistai 7. tammikuuta 2014

sehän näyttää ihan agilityltä!

Tänään ei vaikeutettu keppiestettä esteenä, vaan vaikeutus tuli sen kautta, että liitin esteen osaksi rataa. Lisäksi otin radan osaksi myös maksipöytää vasten nostetun puomin. Pika oli selvästi puomista ensin ihan ihmeissään. Ei siis niinkään puomista esteenä, vaan siitä, että puomin jälkeen piti vielä jatkaa rataa. "Tässä kohtaa tää yleensä sais sen palkan niinku!" Mutta muutamilla 2o2o -> hyppy -> putki -> palkka -toistoilla Pika alkoi hakea puomin jälkeen olleita esteitäkin paremmin.

Kepeillä pystyin viimeisellä toistolla jopa hiuksenhienosti vedättämään Pikaa, ja siellä se pysyi keppien seassa siitä huolimatta! Liian hieno piski!


maanantai 6. tammikuuta 2014

kepkeppiä vielä

Tavoitteena on pistää kepit kuntoon tammikuun aikana. Ja ainakin tällä hetkellä näyttäisi, että tuo ei tule olemaan liian suuri tavoite. Tänään nimittäin tuli ensimmäistä kertaa tunne, että Pikalla on kepeistä ihan selkeä mielikuva.

Minun liikehäiriöni on välillä liikaa - etenkin, jos vinoja on juuri kavennettu. Mutta toistojen kautta Pika pystyi kestämään liikettäni tosi hienosti. Takana tapahtuvat liikehäiriöt eivät haittaa Pikaa, vaan se kestää vaikeammatkin takanaleikkaukset ihan ilman ongelmia. Pika haki ensimmäisen keppivälin niin avokulmasta kuin pimeästä keppikulmastakin. Ja Pikan itse kehittelemä Päivän Haaste oli tehdä ensin pyytämättä pussi ja vasta sen jälkeen kepit. :D

Maijun ideoimana ollaan nyt tehty myös rengastreeniä joka treenien osana. Renkaan treenailu on jäänyt ihan keppien ja kontaktien varjoon, joten onhan sekin pistettävä jossain vaiheessa kuntoon. Ajatuksena on tehdä ihan muutama toisto joka treenien yhteydessä. Eilen aloitettiin ja tänään Pika teki jo rengasta U-putken jälkeen ilman ainoaakaan virhettä.

Tähän saattaa olla syynä myös se, että eilen autoin Pikaa laittamalla verkot renkaan reunoille estämään väärästä aukosta juoksemista. Pika ei tietenkään viitsinyt palkkalelun kanssa ryntäillessään yhdellä kerralla katsoa, mistä aukosta renkaan omaehtoisesti suorittaa, joten juoksi verkkoon ja räpiköi siellä hetken kuin ahven kalaverkossa. :D Ei jäänyt mieltä painamaan se räpiköinti, vaan Pika suoritti rengasta senkin jälkeen vauhdikkaasti ja mielellään. Mutta kai se sen verran herätteli, että oikeasti pitää katsoa mistä reiästä tuon esteen läpi menee.. ;)


tallenteita kisoista





sunnuntai 5. tammikuuta 2014

keppejä pitkästä aikaa

Tällä kertaa tehtiin vinokepeillä - lähinnä siitä syystä, että kujien asetteleminen yksin tosi kapeaan kujaan on ihan hirveän hankalaa ja hidasta. Laitoin ensin kaikkiin väleihin verkot, jotka sitten kyllä poistin muutamien suoritusten aikana yksi kerrallaan pois. Ensin Pika yritti hyppelehtiä vinojen seassa, mutta kun nostin vinot enemmän pystyyn, niin Pika vaihtoi takaisin itselleen tuttuun suoritustapaan.

Jos ei ihmeitä tapahdu, niin tästä eteenpäin mennään vinoilla. Niiden kääntely ja vaikeuttaminen on noin sataviisikymmentäviisimiljardia kertaa helpompaa kuin kujien.


lauantai 4. tammikuuta 2014

pika ekat epikset

Käytiin tänään Maijun kanssa testailemassa, miten meidän kakarat reagoi kisatilanteeseen. Lotan halli Riihimäellä avasi ovensa ja paikalle oli saapunut valtaisa joukko epistelijöitä. Supermöllejä oli (yli?) seitsemänkymmentä!

Pika ja Indi sujahtivat hässäkkään sekaan kuin kalat veteen. Ii veti lämmittelylenkillä omalla lievästi (hahhah) vilkkaalla tavallaan, hyöri, pyöri, kävi siellä, täällä ja tuolla, huomasi tuon, tämän, sen ja monta muuta juttua. Ja Pika-jässikkä marssi suorinta mahdollista linjaa eteenpäin. Ja tulomatkalla herrasväki Äänekäs oli tietenkin viihdyttänyt minua ja Maijua huutokonsertilla, jossa yksi aloitti, toinen jatkoi ja lopetti sitten, ensimmäinen jatkoi, toinenkin jatkoi, ensimmäinen hiljeni, toinen jatkoi, ensimmäinenkin jatkoi... Niin samanlaiset. Niin erilaiset. :D

Anna Heinonen oli suunnitellut tosi kivan ja sopivan haastavan radan supermölleille. Radalla oli vain hyppyjä ja putkia, mutta käännöksiä kuitenkin sen verran, että ihan pelkällä eteenpäin juoksemisella ei radasta selvinnyt. Pääsin testaamaan, miten Pika kääntyy todella kääntävällä valssilla ja miten se reagoi liikkuvampaan valssiin. Kumpiinkin Pika reagoi kääntymällä, tosin liikkuvassa valssissa Pikalle ei ole toistaiseksi lainkaan itsestäänselvää, että mihin käteen se käännöksen jälkeen tulee. Mutta tämä korjautunee kokemuksen myötä. :)

Nokin ensimmäisissä epiksissa minua jännitti aivan todella huolella. Mutta nyt jännitys oli tipotiessään. Oli tosi kivaa olla hyvin rakennetussa siistissä hallissa, katsella erilaisia möllisuorituksia ja juoda kuppi kahvia. Meidän vuoron lähestyessä hain Pikan autosta ja Pikahan oli välittömästi sitä mieltä, että "nyt et pistä minua enää autoon, perhana, vaan tehdään jo jotain!" Se pääsi halliin sisälle vain paria minuuttia ennen omaa vuoroaan. Ja nuo kaksi minuuttia ennen omaa vuoroa se käytti parhaalla mahdollisella tavalla: se karjui. (Hiljeni onneksi, kun syötin nameja.;)

Lähtöön Pika istahti kuin vanha tekijä. Ja sinne jäi, kun kävelin omalle lähtöpaikalleni. Vitsin kiltti pokemoni. Tuli vasta käskystä ja kääntyi tokalla hypyllä nätisti. Yhtäkkiä jostain ilmestyi sheltti, joka lähti suorittamaan Pikan kanssa rataa. Ehdin pari sekuntia miettiä, mitä tekisin kahden koiran kanssa - ja päädyin pysähtymään. Lopulta nappasin Pikan syliin ja sheltin omistaja sai omansa kiinni. Pika ei ollut hommasta millänsäkään, lähinnä halusi häntä pystyssä nähdä, että "Moro kukas hitto sä oot!"

Mentiin lähtöön uudestaan ja siinä kohtaa kävi päivän eka lyhyt jännityksen ajatus siitä, että mitenköhän tämä lähtee uudelleen aloitettuna sujumaan, kun siinä shelttiä metsästäessä ei oikein pystynyt järkevästi palkkaamaan Pikaa. Hyvin se kuitenkin lähti. Pika jäi nätisti jälleen lähtöön ja kääntyi tokalta hypyltä kivasti. Olin ennakolta asennoitunut niin, että ohjaan mutkaputkiin huo-lel-li-ses-ti ja varmistan, että ihan oikeasti niistä ei tule kieltoja. ...joten eipä siitä kauhean loistelias lopputulos voi seurata, kun yhtäkkiä yllättäen minulla onkin käsissäni eteenpäin sinkoava ja putkia hakeva sekopää, joka ei jää odottelemaan, että ohjaan, vaan päättää, että "TUOLLA ON PUTKI! MATKAAN!" Pika oli todellakin korkeammilla kierroksilla kuin treeneissä ja irtosi ihan todella TODELLA enemmän kuin keskimäärin. :D

Toisella radalla otin opikseni ekan radan kokemuksesta sen verran, että luotin Pikaan enemmän, valssasin ehkä hieman paremmin nelosesteellä ja suoristin Pikan toiseksi viimeiselle hypylle.

Ja tuolla toisella suorituksella tehtiin sen verran hyvä rata, että sijoituttiin jaetulle ensimmäiselle sijalle kahden muun (miten _voi_ olla mahdollista, että kolme koirakkoa saa sadasosalleen saman ajan, en voi uskoa enkä tajuta, mutta niin se vaan meni) koirakon kanssa. Voitettiin liki 70 koirakkoa. Aika järjetöntä, etten sanoisi.

Jäi todella hyvä mieli. Pika reagoi kisatilanteeseen niin kuin vain parhaiten voi reagoida: se puhkui innostuksesta, mutta kuppi ei mennyt nurin. Sen pupillit olivat ennen ratasuorituksia lautasen kokoiset.:D



torstai 2. tammikuuta 2014

jesh!

Lotta kehotti ohjaamaan putken "väärään" päähän päällejuoksuhenkisesti. Se tuntui ihan nurinkuriselta ajatukselta, mutta hittovie. Se toimii. Niinku oikeesti. ;)

Tänään menin pitkästä aikaa Niinulan treeneihin. Siellä oli kohta, jossa A:lta mennään hypyn kautta aivan totaalisen näkymättömissä olevaan putken "väärään" päähän. Aikaisemmin käytössä olleilla keinollani ainoa vaihtoehto olisi ollut vääntää väkisin valssi hypyn ja putken väliin. Ja joo, tässä kohtaa voin sanoa, että "kyllä se vedollakin tulee, kun teet sen vaan oikein" -lausahdus ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa. "No puolivalssi sitten. Se toimii ainakin." Ei. Ei ei ei. Testattu. Moneen kertaan. Esimerkiksi Janitan kommentti puolivalssiin oli, että se ei vain toimi. "No tee vastakäännös. Sillä saat sen aivan varmasti, etkä edes ajattele sitä putken päätä, johon koiran ei pidä mennä. Ohjaat loppuun asti kunnolla sinne, mihin koiran haluat. Kyllä se tulee mukaan ohjaukseen." Ei. Ei tule. Olen testannut noita kaikkia lukuisten eri kouluttajien koulutuksissa. Eikä yksikään ole saanut sitä toimimaan, vaikka miten on testattu erilaisia systeemeitä. Ei Turun väki. Ei Niinu. Ei Ruokosen Juha. Ei Korhosen Maiju. jne jne jne.

Mutta tänään testasin Lotan päällejuoksuajatusta ihan käytännössä. Olen tehnyt tuota kokeilumielessä ainoastaan yksittäisen pikkutreenin osana tähän mennessä, joten luotto onnistumiseen oli lievästi sanottuna heikoissa kantimissa. Mutta jumatsuikka. Se toimi. Noki ei mennyt kertaakaan kuononsa edessä olleeseen putken päähän. Ei kertaakaan! Totutteluahan se vaatii ja toistoja, että itse luotan ohjauksen toimivuuteen. Mutta tällä hetkellä fiilis on enemmän kuin toiveikas. Jipii! :)

Kritiikkiä sain siitä, etten ohjaa kunnolla ja napakasti loppuun asti. Huitaisen vähän sinnepäin, kun vain sokeasti luotan, että "kyllä se Noki osaa". Ja usein osaakin. Mutta ihan suotta otan hirmuisia riskejä ja jätän ohjaamatta, vaikka ehtisin ohjata kunnolla. Viimeistä osaa radasta tehtiin toisto toiston perään. Ehdotin Niinulle, että ehkä Noki ei näe siivekettä, jonka yritän saada sen kiertämään. En oikein saanut kunnon vastausta ehdotukseeni, joten en sitten tyhmänä lähtenyt itse muuttamaan juoksulinjaani vaan toistin kerta toisensa perään samaa linjaa. Ja niin se vaan sitten kuitenkin oikeasti lopulta oli, että minun sijaintini peitti Nokilta kokonaan sen siivekkeen, jonka halusin Nokin kiertävän. Niinpä Noki ei kierrä siivekettä, vaan irtoaa kerta toisensa jälkeen putkeen. Viimeiseksi sentään saatiin onnistuminen.