sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pikkarin kanssa epiksissä

Aamukahvit on juotu eikä erityistä ohjelmaa. Niinpä Pika autoon ja kohti Ojangon Tehis-epiksiä. Supermölliradalla rallateltiin ensin hylly, kun yliohjasin ansaesteeltä pois. Aika pikkuisen outoa, että koira tulee tuolla tavalla ohjaukseen. :D Noki tai Kola ei tulisi.. Toisella radalla sitten päätin olla yliohjaamatta ja tehtiin medien toiseksi nopein nolla. :) Pika kaahottaa radalla ihan eri tavalla kuin treeneissä. Se irtosi jälleen putkiin suhteellisen hallitsemattoman tuntuisesti (jee! :D ) ja kiihdytteli muutenkin hyvällä sykkeellä.

Ensimmäinen yritys: hyl


Toinen yritys: nolla :)

lauantai 29. maaliskuuta 2014

kevättukka!

Karviaisen lauma perjantaina.
Nakusen klaani lauantaina.
Maijan ystävällisellä avustuksella isot pääsivät turkeistaan. Noki pisti lievää show'ta pystyyn, mutta Kolan ajelu kävi kuin tanssi. :) Kyllä nyt kelpaa ulkoilla rapaisemmassakin säässä, kun turkkia on noin miljoona kilometriä vähemmän.

kumpi ja kampi taisteli...

kumpi voitti. Eiku kampi?

Noki on ihan taivahisen tossukka, kiltti ja ahdistuvainen otus. Ei se siis ahdistu elämästä, ei ihmisistä, ei vieraista koirista, ei äänistä.. Se ahdistuu, jos sitä paineistetaan pahalla tuulella oman lauman koirajäsenten toimesta. Noki on sovun ja sovittelun koira henkeen ja vereen. Pikkuäiskä. "Ei tapella, jooko", se viestittää ihan villisti, jos Kola on huonolla tuulella tai jos Pika riehuttaa Kolaa. Noki menee noihin leikkitilanteisiin häntä koipien välissä vispaten, nuolee väkisin Kolan naamaa ja kellahtaa lopulta äärimmäisen sovittelun merkkinä selälleen leikkivien Pikan ja Kolan viereen.

Pika taas ei Kolan paineistavasta ärsyyntymisestä juuri häiriinny. Pikaa ei häiritse myöskään Raivomumelo-Hippi eikä Nokin pahan tuulen päivät. Se kyllä osaa olla provosoimatta noissa tilanteissa, mutta ei sitä jää ahdistamaan tai häiritsemään, kun tilanne on ohi.

..ja eilen tuli selväksi, että sitä ei ahdista myöskään se, että itse aiheuttaa paineistumista lauman jäsenissä.

Istuin sohvalla tietokoneen ääressä, kun yhtäkkiä Pika alkoi tassutella jäykin jaloin kohti makuuhuoneen oviaukkoa. Hämmästelin hetken tilannetta ja yritin ymmärtää, mistä on kyse. Oviaukkoon makuuhuoneen puolelta nousi seisomaan Noki, jota kohti Pika käveli lievän ärsyyntyneenä. Pika jurputti ääneen ja seisomaan noussut Nokikin alkoi jurputtaa ihan hiljaa takaisin. Pikan häntä oli korkeana viirinä - ja Nokikin liputti hännällään, kunnes sitä alkoi ahdistaa. Luulin ensin, ettei Pika jostain ihmeen syystä tunnista pimeän makuuhuoneen puolella seisovaa Nokia. Sitten luulin, että Pika tuijottaa itseään Nokin takana olevasta peilistä ja murisee peilikuvalleen.

Noki-rassu ei osannut ollenkaan purkaa tilannetta. Se ei toisaalta halunnut pakittaa ja väistää, mutta ei se pystynyt kävelemään tikkuhäntäisen Pikan ohikaan. Se jurputti ensin itseluottamus korkealla, mutta kun Pika ei väistänyt eikä lopettanut, Nokin itseluottamus karisi lattian rakoon, häntä putosi alas, pupillit laajenivat ja korvat vetäytyivät paineistuneesti päätä myöten. Tilanne kesti ja kesti, minuuttitolkulla. Kumpikaan koirista ei näyttänyt vihaiselta, vaan Pika näytti ärtyneeltä ja Noki ahdistuneelta.

Lopultakaan ei oikein selvinnyt, että kenelle Pika hiljaa murisi tai ylipäätään mikä jäykistelyn käynnisti. Tilanne raukesi, kun minä sekaannuin siihen ja käskin Nokin luokseni. Ilta jatkui aivan normaalisti eikä mustavalkoisilla ollut enää mitään ärtymystä toisiaan kohtaan.

Tällä hetkellä oletan, että ennemmin tai myöhemmin Nokista tulee tämän lauman alimmainen. Se on osoittautunut tuhat kertaa "nössömmäksi" kuin mitä oletin silloin, kun Pikaa ei vielä ollut. Uskon ja toivon, että Pika tulee nousemaan kakkosmieheksi verettömässä vallanvaihdossa, sillä Noki ei nostanut miekkaansa Hippi-mumelon raivoisaa kurinpalautusta vastaankaan, eikä se _ikinä_ vastaa pienimmälläkään eleellä Kolan hermostumisiin. Ja makuuhuoneen ovensuussa käyty ärsyyntynyt jurputuskeskustelukin osoitti, että Nokissa ei vain ole sitä jotain, jolla se pistäisi vakuuttavasti esiintyvän vastapuolen kuriin.

Eikä siinä mitään, pohjimmaisena on varmasti ihan hyvä olla pikkuäiskänä. :)

perjantai 28. maaliskuuta 2014

hajosikotojotasi

Nykyaika. Se on perseestä. Kaikki hajoo. Ennen kaikki oli paremmin. Vuonna -93 käytettynä saatu Osteri pelittää edelleen, mutta tästä uudesta (laivat ei oo enää puuta eikä miehet rautaa, hiiohei!) katkesi letku letkeä jo puoli vuotta sitten - ja koneella on ikää viitisen vuotta. Vaan eipä hätää, eipä huolta! Vulkaaninen teippi, tuo jokamäkgaiverin märkä päiväuni, ratkaisee pulman kuin pulman. Uudistettu johto on nyt tuettu kestämään kovempaakin käsittelyä!

Kyllä nyt kelpaa ihmisen huristella turkki pois itseltä ja koirilta, vaikka joka päivä!

---mainoskatko päättyy---

Vauhtia hakemassa

Pika on aika rennonletkeä kaveri. Se ottaa tilanteet - ja elämän yleensäkin - lunkisti eikä turhia hötkyile. Niinpä olen aksassa pyrkinyt tukemaan riehumista, hallitsemattomuutta ja sikailua. :)

Eilen tehtiin juoksuun ja etenemiseen ja irtoamiseen tähtäävää putkesta putkeen -tyyppistä rallattelua. Pika lähtee nykyään ihan mukavasti putkiin, mutta se ei kyllä edelleenkään kiihdytä irtoamistilanteessa. Niinpä näitä irtoiluita ja sinkoiluita tehdään säännöllisesti tulevaisuudessakin. :)

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

jarrupoljinta etsimässä

Pikan puomiprojekti otti tänään aimoharppauksen eteenpäin. Pääsin Tean treenikaveriksi ja sain siten kallisarvoiset apupalkkakädet käyttööni, joten rohkeasti vain namialusta puomin alastulolle, Tea puomin alastulon viereen merkiksi siitä, että "täällä on palkkaa" ja ei kun menoksi. Putkesta vauhtia ja kohti puomia! HUISKIS! Pika meni kuin Tikka Tuulispää... ja jarrupoljin punaisena hehkuen se yritti rikkoa fysiikan lait ja pysähtyä ihan pikkuisen yllättäen tulleelle palkkapisteelle. :D

Toinen suoritus olikin sitten jo paljon hallitumpi. Yllättäen. ;) Pika on kaikessa omituisuudessaan hurmaava hahmo. Kun kerran käsketään, että "Ota!" niin sitten kai vaan otetaan, ei siinä sen suurempia kevätjuhlaliikkeitä tarvita pysäytyksen palautukseen. Ensin pari toistoa Tean ja namialustan kanssa, sitten toisto niin, että namialusta on paikallaan ja Tea vähän kauempana. Sitten pelkällä namialustalla muutama toisto ja sitten ta-DAA, puomi on palautettu 2o2o-puomiksi.

Tehtiin jälleen myös keinua - ja jälleen Pika karkaili sinne itsekseenkin tekemään. Ensimmäisen (ja nopean) suorituksen jälkeen himmasi tokalla vähän, mutta teki kuitenkin koko ajan keinua rohkeasti ja reippaasti.

Minun ihana Pokemoni:



Jäähdyttelylenkin jälkeen on vielä höyryjä:



..ja mahtavan superpäivän päätteeksi Kola tekee vielä jotain sellaista, mitä se ei ole eläessään _ikinä_ koskaan milloinkaan tehnyt: se käy leikin tohinassa kyljelleen. Pikaa tosin alkaa vähän jännittää, kun herra Hirviö tuolla tavalla on puolustuskyvyttömässä asennossa, mutta leikki jatkuu silti. Kolan luotto Pikaan on aivan hämmentävän suuri.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

keinua ja puomia

Tänään otin härkää sarvista ja mentiin tekemään keinua pitkästä aikaa. Edellisen kerran jälkeenhän Pika alkoi jännittää puomisuoritustakin. Saatiin seuran helposti laskettavissa oleva keinu korjaamolta takaisin, joten virittelin sen ihan vauvakorkeudelle ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, Pika oli suorittanut sen ihan omatoimisesti. Eikä hirvittänyt yhtään. :)

Ensimmäisellä yhdessä tehdyllä suorituksella se meni tukka hulmuten eikä edes harkinnut odottavansa keinun laskeutumista.. :D

Ei keinu edelleenkään ole mikään supertykkinopea, mutta tänään tavoitteenakaan ei oikeastaan ollut keinun nopeuden treenaaminen, vaan hakusessa oli se, että Pika oppisi käskystä erottamaan, kummalle esteelle olen sitä lähettämässä. Tällä tavoin yritän ennakoida sitä, ettei Pika "tietämättään" menisi keinulle (eli luulee menevänsä puomille, mutta oho..)  ja toisaalta että se voisi luottaa siihen, että kun käsken sen puomille, se voi myös turvallisesti juosta puomille eikä pelkona ole, että ylösmeno kiikkaa alta.

Nostin keinun treenin puolivälissä vauvakorkeudesta keskikorkeuteen. Eikä jännitystä tullut tuossakaan vaiheessa. :) Pikan aksaprobleemat vaikuttaisivat tällä hetkellä olevan suht hallittavissa olevia. Ja erittäin hyvä niin. :)

Treenien lopussa istuskelin keinonurmella katselemassa kännykkään tallentuneita videoita. Pika kantoi palloaan minulla härnäsin ja härkin sitä pallolla asiaa sen kummemmin ajattelematta. Kun olin hetken härnännyt ilman, että annoin pallon Pikalle, Pika ratkaisi tilanteen omalla tavallaan: se loikki keinulle, suoritti sen ja jäi keinun päähän odottamaan pään yli lentävää palloa. :D Fiksu rakki, nimittäin se tosiaankin sai tempullaan pallon lentämään. :D


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

PomPom 7v.

PomPom Pomppunen täytti tänään seitsemän. Aika järjetöntä. Tavallaan Kola on kyllä ollut minulla ikuisesti. En pysty oikein mitenkään palauttamaan mieleeni aikaa, kun olin koiraton. Ja pitkäähän siitä jo onkin. :) Seitsemän vuoden iässä Kola on selvästi ohittanut parhaat harrastusvuotensa aksan osalta. Sen kroppa ei kestä sitä tapaa, jolla Kola itseään kohtelee. Se menee jumiin ihan liian helposti. Muutoin Kola onkin sitten ollut terve kuin pukki - mikäpä pahan tappaisi.. (Jos pieni mustan huumorin hetki tähän väliin sallitaan. ;)

Onnea Pomppu Poikanen, Paksu Peppunen! Olet ainutkertainen, opettavainen, suuriluonteinen heppu!

Kolan synttäreiden kunniaksi (ja ehkä vähän muistakin seura-aktivistisista syistä) kylään saapui Maija. Maija on Kolan lauman yksi suurista fyysisen läheisyyden kohteista. Kola survoutui tänäänkin lattialle istahtaneen Maijan syliin ja painautui vasten kuin hengenhädässä. Ei voisi suloisempaa olla. Kola valui rentona syliin ja lopulta lattialle asti - ja huitoi tassullaan Maijaa jatkamaan rapsuttelua, jos käpälöintiin tuli syystä tai toisesta tauko. Kolalla on myös tutuille (ja erityisesti Maijalle :D ) varattu oma haukkunsa, joka kuulostaa ulvonnan ja haukahtelun sekaiselta VÖYVÖYVÖYltä. Treeneissä kohdatessa Kola muistaa aina ilmoittaa Maija-haukulla, kun se saa vainun laumansa jäsenestä. :D Se käyttää tuota haukkua välillä myös muiden itselleen tärkeiden ihmisten haukkumiseen, mutta useimmin sitä kuulee nimenomaan Maijalle kohdistettuna ja siihen liittyy villiä hännän vispausta ja jaloissa onnesta muristen kiemurtelua. :) Se on se aikuisen miehen pehmopuoli. ;) 

perjantai 14. maaliskuuta 2014

vauvapuomilla ja lenkillä

Maijun kanssa kurvattiin viikonlopun alun kunniaksi Ojankoon vauvapuomin luo. Pikachu pääsi palauttelemaan mieleen puomille pysähtymistä - ja se sujuikin joka kerta ongelmitta, kun Maiju oli pistämässä puomin alastulolle pysähtymisen kunniaksi namipalkkaa. :) Pika menee todella hyvällä vauhdilla ja pysähtyy silti hallitusti oikealle paikalle.

Ojangon tuulisella pellolla toisistaan mittaa ottivat treenien jälkeen sisarukset Ii ja Pii. Painiminen on vaan niin kivaa, kun kummallakaan ei mene hermo eikä kumpikaan ota liian kovilla otteilla. :)


torstai 13. maaliskuuta 2014

WOHOOO SIISTIIII TÄYSIIII!

Jesh, Pika on yhdistänyt puomiin tällä hetkellä todella hienosti raivokkaan "TURHAUTTAA NIIN ETTÄ HALKEEN!" -tyyppisen sinkoamisen. Noki toimi jälleen tänään erinomaisena turhaumakoneena, mutta eipä Pika himmaillut puomilla edes ensimmäisellä suorituksella ennen Nokin turhauttamisvuoroa. :) Pika teki tänään siis ensimmäistä kertaa tämän nopeutusprojetin alettua Ojangon puomia, mutta "uusi" puomi ei aiheuttanut jännitystä kuten Akatemialla tiistaina ensimmäisillä kahdella suorituksella aiheutti.

Tänään tehtiin myös ensimmäistä kertaa niin, ettei kukaan pitänyt Pikaa kiinni, vaan lähetin Pikan puomille hypyn takaakierrosta. Pika sinkoutui puomia pitkin samalla raivolla kuin kiinni pidettynä. Jäi ihan tosi hyvä mieli! :)

Testailtiin tänään myös sitä, miten nopeasti niistosta voi lähteä liikkeelle ilman, että Pika kieltää hypyn. Vastaus: niin aikaisin, että en saanut Pikaa lopultakaan ottamaan hypyltä kieltovirhettä! En siis, vaikka oikein yritin. Kun olin merkannut hypyn ja lähdin siitä oikeastaan suoraan Pikaa kohti (ikään kuin rata jatkuisi 180 astetta niistohypyltä takaisin tulosuuntaan), niin Pika kävi kuuliaisesti suorittamassa hypyn ja kaahasi sitten perääni. Wautsi! Nokille ei ikimaailmassa voisi tehdä noin nopeaa liikkeelle lähtöä, koska se kääntyisi aivan takuulla perääni. Taitava pentu pentunen tuo Pikachu. :)

Puomi rokkaa!
)

Jatkossa on aikomuksena ryhtyä taas palauttelemaan pysäytystä puomille. Oli se sitten pitkä tai lyhyt projekti, niin ainakin tällä hetkellä on tunne, että se projekti on hintansa väärti. Tuo puomilla tällä hetkellä oleva nopeus ja into on niin sydäntä lämmittävää, että hinkkaan mielelläni alastuloja pidemmänkin aikaa kuntoon. ;) Tällä hetkellä suunnitelma on, että apupalkkaaja tulee namialustan ja superherkkujen kanssa alastulolle syöttelemään vauhdilla saapuvaa Pikaa. Näin minun ei tarvitse korottaa ääntäni tai tehdä mitään taikatemppuja. (Toivottavasti. ;) Eikä toivottavasti tarvitse myöskään tarjota Pikalle mielellään ainoaakaan "oho!" -suoritusta pysäytyksen palauttamisen alkutaipaleelle, koska haluaisin välttää kaikki epäonnistuneet suoritukset puomilla nyt vielä ainakin jokusen tovin.

Saas nährä kuis äijän käy.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

puomilla pinkomassa

Pikachu oli tänään alusta asti ihan eri mielellä puomin kanssa. Jes! :) Ekat kaksi tai kolme kertaa se meni "varmistellen", mutta sen jälkeen se antoi palaa. :) Täytynee ottaa seuraavaksi suunta kohti Ojankoa ja testata vauvapuomilla, onnistuuko pysähtyminen sillä enää tämän kaahailun jälkeen.. :D No, tällä hetkellä uskon siihen, että saan Pikan kyllä tarvittaessa taas pysähtymään puomin päähän, mutta siihen en oikein enää usko, että olisin mitenkään järjellisesti saanut Pikan vauhtia kasvatettua ilman pysäytyksestä luopumista.

WrooOOooOM, sanoo Pika! (Ja Noki toimii turhauttajana taukohetkillä.)


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Iik, puomi (osa2)

Miian kanssa suunnattiin tänään hallille ajatuksena tehdä puomin läpi juoksutuksia, jotta löydettäisiin vauhtia tuolle Pikaa jännittävälle esteelle. Käytössä oli kaksi keinoa: 1) Miia pitää kiinni ja minä innostan ja vedätän 2) Kolan turhauttava voima. Olin eilen sitä mieltä, ettei Kola turhauta Pikaa, mutta olin aika väärässä. Turhautti se. ;)




Illalla keskityttiin häiriköimään taloyhtiön naapureita Pikan yhdellä lempileluista. Katjalta vuosia sitten saatu vinkujättipallo ei houkuta isoja yhtään, mutta aiheuttaa Pikassa niin karmeaa kirkumiskarjuntaa, ettei kyseistä lelua yksinkertaisesti voi pitää saatavilla kovinkaan usein. :D

lauantai 8. maaliskuuta 2014

hui, puomi!

Puomi on Pikan mielestä tällä hetkellä todella jännittävä juttu. Polvet täristen se kyllä kiipeää puomin ylös, mutta vauhti on etanamaista. Se on pudonnut kertaalleen puomilta (tietenkin juuri sellaisen laukaten tehdyn puomin yhteydessä), minkä jälkeen puomi hidastui ihan köpöttelyksi ja nyt kun on treenattu myös keinua, puomi on mennyt ihan töttörööksi. (Voisin käyttää jotain vahvempaakin ilmaisua tässä.)

Ja minä turhaudun. Turhaudun ihan hurjasti, kun en keksi, miten terapoisin jännitystä pois.

Tänään käytiin Ojangossa testaamassa, miten leveä vauvapuomi sujuu. Ja sehän sujuu aivan erinomaisesti. Pika laukkaa puomin päästä päähän ja pysähtyy kontaktille. Näin ollen veikkaukseni on, että puomissa jännittää sen kapeus ja korkeus. Saatiin kuitenkin sitten lopulta kehiteltyä tapa, jolla saan Pikan laukalle myös oikealla puomilla (nimittäin maata vasten oleva puomi ei ole ongelma. Mitä korkeammaksi puomin nostaa, sitä varovaisemmin Pika sitä suorittaa). Apuohjaaja pitää Pikaa kiinni, kun minä kannustan ja innostan ja vedätän puomilla. Luovun nyt toistaiseksi täysin puomille pysäyttämisestä, koska pysäyttäminen ei sovi tähän nyt käsittelyssä olevaan ongelmaan lainkaan. Hakusessa on siis laukaten suoritettu täyskorkea puomi ja se toivottavasti saavutetaan jossain vaiheessa. Ajatuksena on käydä tekemässä vauvapuomilla pysäytystreeniä ja oikealla puomilla juoksuttamistreeniä.

Toivottavasti saan pidettyä omat hermot kasassa, koska sitä tässä nyt ei ainakaan kaivata, että omalla hermostuksellani paineistaisin Pikaa.

Argh.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

juoksuA

Aamulla mentiin Pikan kanssa hallille pohtimaan juoksuA:n syvintä olemusta. Kaivelin viime yönä videoita ja kirjoituksia netistä niin intensiivisesti, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Lopulta kuitenkin sain luotua päähäni jonkunsorttisen mielikuvan siitä, miten lähden A:ta opettamaan, minkä jälkeen sitten pystyin nukahtamaan. Huoh.. ;)

Suunnitelma on siis seuraava:
1. Pikalle esitellään boksi, jonka teen kiinnostavaksi ja kannattavaksi naksuttelemalla boksiin menemisestä. (Eli Pika suuntaa liikeen kohti neliön muotoista kehikkoa ja menee kehikon sisään seisomaan.)
2. Pika opetetaan juoksemaan boksin kautta etupalkalle.
3. Etupalkka poistetaan ja Pika opetetaan juoksemaan "agilitytaivaasta" putoavalle lelulle.
4. Kaksi matalaa hyppyä sijoitetaan 1,7 metrin päähän toisistaan simuloimaan A:n ylösmenoa ja huippua. Tässä vaiheessa ajatus on liittää boksin läpi juoksemiseen myös minun liikkeeni. Todennäköisesti tässä vaiheessa tulee myös yli loikkauksia.
5. Kun olen saanut taottua Pikalle päähän, että boksiin pitää osua, vaikka minä liikkuisin, siirrän boksin madalletulle A:lle. Harjoitellaan oikea laukan pituus madalletulla A:lla. Mukana myös liikehäiriö.
6. A:ta korotetaan ja boksin paikka "venytetään" oikealle kohdalleen.

Olin yöllä ajatellut, että menen hallille puolta tuntia ennen seurakaveriani, jonka sain sovittua apupalkkaajaksi, ja opetan Pikalle puolen tunnin aikana naksuttelemalla boksin arvon. Kaivoin netistä videoita, joissa tätä tehdään ja ensin koira naksuteltiin katsomaan boksia, lähestymään sitä, koskemaan yhdellä tassulla boksin sisälle jne. Yöllä ajattelin, että jos apupalkkaajan paikalle saaminen menee aamulla hukkaan sen takia, että naksuttelu vie koko treeniajan, niin sitten se vaan on niin. Kuinka väärässä olinkaan.

Saavuttiin siis hallille ennen aamuyhdeksää Pikan kanssa kahdestaan. Pika pursui intoa. (Se halvatun apina on saanut etureiteni aivan siniseksi mustelmista. Ihanaa olla innokkaan nuorukaisen purulelu, mutta kun en tahtoisi ihan hirveästi ryhtyä Pikan intoa rajoittamaankaan, kun se tosiaankin ON innoissaan.. ;) Etsin hallin varastosta boksin, kaivelin naksuttimen ja namit kouraan, iskin boksin maahan ja valmistauduin odottamaan, että Pika kiinnostuu boksista. Eipä tarvinnut kauaa odotella. Kun boksi oli maassa, Pika sinkosi sen luo ja meni kehikon sisään seisomaan. NAKS. Wau. Kutsuin Pikan pois ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, se oli boksissa uudelleen. NAKS. Menin kauemmas. Pika sinkoutui boksiin. NAKS. Vaihtelin paikkaani ja etäisyyttä ja Pika loikki kehikon sisään sataprosenttisella varmuudella.

Viiden minuutin päästä totesin, että eiköhän tämä ole tässä - ja ryhdyttiin kuluttamaan kahtakymmentäviittä seuraavaa minuuttia, että Noora saapuisi paikalle. :D Ei mennyt ihan niin pitkän kaavan kautta tämä boksiin tutustuminen, mitä olin etukäteen kuvitellut..

Kun Noora saapui, tehtiin boksia niin, että naksautin boksiin menosta ja Noora etupalkkasi. Päästin Pikan juoksemaan laukan mitan päästä boksista, jolloin se ikään kuin väkisin osui laukalla boksin sisälle. Vähitellen siirsin Pikaa kauemmas ja lopulta tehtiin myös sitä, että palkkapallo lentääkin minulta eikä ole edessä apupalkkaajalla odottamassa. Ei mitään ongelmia. Pika lähti pinkomaan eteenpäin, vaikka edessä ei ollut palkkaa tai ihmistä.

Etäisyys boksiin on vielä niin pieni, ettei yliloikkia tullut ainoaakaan. Luultavasti Pikalla ei tästä syystä ole myöskään mitään käsitystä siitä, että homman voisi tehdä myös jotenkin väärin. Näin ollen se ei varmaankaan tiedosta vielä lainkaan, että laatikkoon laukan kohdistaminen olisi mitenkään pakollista. Mutta eiköhän niitä epäonnistumisiakin tule, kun lisätään minun liikkeeni yhtälöön..

Täysin yllättäen tänään päästiin siis ehkä yhteensä kymmenen minuutin treenillä toimintasuunnitelmassa jo kohtaan kolme. :D

Kaiken kaikkiaan Pikan toiminnasta on tällä viikolla jäänyt todella todella hyvä mieli. Sen eteenpäin suuntautuva tekeminen on aivan ihastuttavaa seurattavaa. Se ei kyseenalaista yhtään sitä, etteikö jostain tulisi kuitenkin se etupalkka, vaikkei sitä missään näy. Ilman turkkia se ei läkähdy välittömästi, joten se jaksaa paljon paremmin hyytymättä kuin ennen trimmausta. Se puhkuu intoa ja irtoilee putkiin. Ja aamun treenien lopuksi kun tehtiin Nooran etupalkkaamana kepit muutaman kerran, se nakutti kepit itsekseen alusta loppuun ja sortui testaamaan viimeisen keppivälin tekemättä jättämistäkin, jolloin päästiin jättämään se ilman palkkaa. Eipä jättänyt keppiväliä tekemättä seuraavalla suorituksella. ;) Pystyin irtoamaan kepeillä myös todella reilusti sivusuunnassa ja niin umpikulmat kuin helpohko avokulmakin sujuivat taitavalta naperolta mainiosti.

Naku-napero on mainio pentu!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

syntyjä syviä pohtimassa

Tänään tehtiin Pikachun kanssa jälleen eteen juoksemista - koska se on kivaa niin koirasta kuin ohjaajastakin.. ;) Saa tykittää täysillä eteen, tulee hiki ja onnistumisia tulee paljon... tai ainakin välillä... No, pari onnistumista. ;) :D

Unohdin jälleen, ettei Pika selkänsä takaa vaivaudu ohjausta kuuntelemaan, vaan olettaa ja tekee sen, mitä aikasemminkin on tehty. Niinpä juoksuA-treenit näkyivät vauhtiympyrälläkin aluksi, eikä Pika vaivautunut edes vilkaisemaan, kun yritin ohjata kepeille A:n sijaan. (Joojoojoo, en mäkään edellisellä suorituksella vaivautunut katsomaan, kun Pika tuli putkesta. Juoksin vaan kädet vispaten ja yllättäen koira ei sitten tiennytkään, että minkä käden ohjausta mahdollisesti pitäisi lukea.;)

Keppejä jouduttiin hinkkaamaan muutamia kertoja, kun Pika ennakoi putkeen lähtöä ja jätti viimeisen välin suorittamatta.

Hauskaa oli silti, ja videolta tuli selväksi, että etupalkan vahti olisi ihan hyvä juttu.. :D Hauskuus ei kuitenkaan kadonnut useiden "oho kappas, Pika, oho, jaa se teki tollee!" -pätkien jälkeen, koska piski piskinen pisteli täysillä (ja puri jälleen etureisiin mustelmia..). Tälläisen vauhtiympyrän juokseminen on kerta kaikkisen palkitsevaa. On ihanaa katsella, miten epäröimättä Pika vain kirmaa minun ohitseni, vaikkei edessä olisikaan palkkaa odottamassa. Lisäksi putkiin irtoaminen on parantunut ihan huimasti, joten sekin aiheuttaa hyviä fiiliksiä. Eikä sekään ainakaan harmita, että Pika kokoaa itseään kepeille tosi hyvin, tekee rengasta sataprosenttisella varmuudella eikä pudottele rimoja. :) :)




Tänään videoin myös A-treeniä. Ajatuksena on siis tehdä juoksari, koska se on kroppaystävällisempi ja nopeampi. Tätä ei olla vielä montaa kertaa treenattu - ja tällä hetkellä kiikun ihan kahden vaiheilla sen suhteen, millä metodilla tätä lähden oikeastaan toteuttamaan. Pikan laukka ei luonnostaan alastulolle todellakaan osu, joten jotain viritelmiä täytyy miettiä. Nyt on tehty nämä muutamat treenit längillä ja niiden kanssa Pika tekeekin ihan mainion A:n. Mutta heti, kun poistan länget tai siirrän niitä kauemmas (en tiedä, onko tässä mitään järkeä ja turhauttaa, kun en osaa itse omaa toimintaani arvioida), Pika siirtää toisen laukan sijaintia liian ylös.

Löysin youtubesta vaihe vaiheelta etenevän juoksuA:n opetuksen boksi-metodilla ja tällä hetkellä se vaikuttaa kiinnostavalta tavalta opettaa juoksari. Siinä on sitä vanhan kansan (ehhehe) hinkkaamisen makua, joka tuntuu Nokin puomihinkkuun jälkeen tutulta ja ehkä siksi turvalliselta. Ensin siis tasaisella opetetaan koira juoksemaan boksin läpi, sitten lisätään häiriötä tasaisella, minkä jälkeen siirretään boksi loivennetulle A:lle ja vähitellen jyrkälle A:lle.

Tein niin tai näin, ehdottoman hyvä juttu on se, että Pika ei edes harkitse, että tarjoaisi 2on2offia A:lla eikä sen enempiä käänny minua katselemaan. Sen fokus on edessä jo valmiiksi. Se ei jarruttele eikä odottele minua - ja tämän postauksen ekana olevalla videolla (joka siis treeneissä tehtiin vasta A-treenin jälkeen) Pika tekee omatoimisen juoksuA:n ja kääntyy sen jälkeen tekemään hyppysuoran. :D Vitsin apina.

Ehkä vain otan ja alan hinkata boksin läpi juoksua, ei se ainakaan haitaksi ole.

lauantaiaamun karviaiset

Naku-Karviainen
Aamupala on syöty ja isot tietävät, että sen jälkeen levätään. Naku-Pika ei sitä tiedä. Vieläkään. Voisi tuhota lelun tai pari.

Onneksi omistajan hihassa on lauantaiaamun erikoinen: ulkoilu Täyttömäellä kera Indin ja raivis-mumelon. 
Semi-Karviainen

Tosi-Karviainen