tiistai 27. joulukuuta 2011

vuoden viimeiset treenit ja tavoitteita ensi vuodelle

Keskiviikkona 22.12. käytiin vielä viimeisen kerran tälle vuodelle treenailemassa Anna H.:n johdolla. Vuodenvaihteen jälkeen sitten siirrytäänkin Saviojan Annen treeniryhmään.



----------------------

Kisavuosi 2012 alkaa tammikuun puolivälissä ja ajatuksissa on hakea kakkosten nollia ainakin seuraavissa kisoissa:
15.1. Porvoossa
21.1. Vantaalla
4.2. Vantaalla
25.2. Vantaalla

Tavoitteena agilityvuodelle 2012 on se, että noustaan jossain vaiheessa kolmosiin Nokin kanssa ja toivottavasti ryhdytään testaamaan kolmosissa kisaamista. :) Lisäksi tavoitteena on saada Kola kisakuntoon ja päästä sen kanssakin tavoittelemaan nollia. Kolan tulosten suhteen en osaa asettaa sen kummempia tavoitteita.

Treenirintamalla tavoitteena on oppia ohjaamaan vielä paljon paremmin ja ehkä saada itselle juoksunopeutta ja -kestävyyttä edes hivenen lisää. ;) Nokille voisi ryhtyä miettimään vielä nopeampia kontakteja ja Kolalle luotettavuutta renkaaseen ja parempaa minusta irtoamista.

Siinäpä noita tavoitteita ja lisää muotoutuu vuoden edetessä, siitä olen ihan varma.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!


Eläimellistä joulua toivottavat Noki, Kola ja Krisse.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

kola.

Kolan suhtautuminen agilityyn on ollut erittäin äärimmäistä. Se on rakastanut lajia äärimmäisyyksiin asti, mikä johti lopulta siihen, ettei mistään tullut mitään. Kola veti överikierrokset pelkästä hypyn eteen istumisesta. Silloin minä hermostuin. Kola hermostui lisää. Minä hermostuin täysin. Kolan toimintakyky katosi ja siitä kuoriutui karjuva ja hihoissa roikkuva mitään kuulematon seko.

Tänään tajusin, että Kola on muuttanut suhtautumistaan lajiin. Se rakastaa agilityä edelleen hurjan hurjan paljon. Mutta tekemiseen on tullut mukaan huumoria. Tai hyväntuulisuutta. Jotain sellaista, mitä ei voi kuvailla kuin inhimillistävillä sanoilla. Kolan ilme ei ole enää sama. Sen silmät eivät vedä enää hedelmäpeliä eikä se yritä roikkua hihassa. Toki se karjuu edelleen, ja saakin karjua. Mutta se on kuulolla ja se haluaa saada ohjeita minulta. Se pystyy rauhoittumaan lähtöpaikalle ja se reagoi ohjaukseeni. :) Sen päätarkoitus ei enää ole singota ulkavaruuteen tai räjäyttää agilityhallia tuhannen tuusannuuskaksi. Sydänhän siinä sulaa.

Kola ei edelleenkään osaa lukea rataa edessään kovinkaan hyvin ja se on "kädessä kiinni" ihan liikaa. Mutta se on halukas saamaan ohjeita ja pyrkii reagoimaan antamiini ohjeisiin parhaansa mukaan. Tänään sain sen jopa jättämään putken jälkeen olleen hypyn hyppäämättä pelkällä rintamasuunnan käännöksellä (joskin erittäin radikaalilla käännöksellä, mutta kuitenkin!)

Tänään mössötin ja nuhjutin Kolaa treeneissä. Kola kiehnäsi lähes sylissä, kun höpöttelin sille ennen rataa. Se heilutti takapuolta ja teki kahdeksikkoa jalkojani vasten. Sovittiin yhteisymmärryksessä, että tehdään hyvä rata. Ja Kola oli lähes onnesta soikeana siitä yhdessä nuhjaamisesta. :) Radalla Kola teki taas täysillä, ja minä olin lähes jatkuvasti myöhässä. Mutta Kola kesti sen. :) Se ei seonnut tai alkanut täysin järjettömänä karjua. Se kyllä huusi ja purnasi, kun olin huono, mutta se ei flipannut. Kuppi ei mennyt nurin.

Lopulta Kola oli niin poikki, että se lösähti keskelle treenikenttää. Kola oli tehnyt hurjasti paljon töitä ja ottanut samoja kohtia uudestaan ja uudestaan. Se pystyi treenaamaan itsensä fyysisesti aivan väsyksiin, mutta henkinen kantti kesti! Saatiin tehtyä Kolan kanssa 19 esteen mittainen rata lopulta ilman ratavirheitä. 8)

Kolan paras aika radalla oli jotakuinkin 30s ja Nokin 27s. Jos Kola lukisi rataa edessään enkä olisi joutunut palauttamaan sitä renkaan suoritukseen U-käännöksellä, Kola olisi varmaankin voittanut reilusti ajassa.

Noki toimii kuin junan vessa ja taipuu kuin kuminauha.
Kola puolestaan toimii kuin kuminauha (eli sinkoilee vähän sinne ja tänne) ja kääntyy kuin juna.

On aivan huikeaa, että minulla on kaksi näin eri tavalla toimivaa piskiä. :) :) :)

maanantai 12. joulukuuta 2011

oppimista kerrassaan

Kola ei pidä sinusta. (Tai jos se pitää sinusta, olet osa sen pientä laumaa.)

Tästä lähtökohdasta ponnistaen Kolan vapaana ulkoiluttaminen on erilaista kuin Nokin ulkoiluttaminen. (Nokin kanssa pitää olla tarkkana, ettei se mene hyppimään kuratassuineen päin ihmisiä.) Kolan kanssa pitää koko ajan tiedostaa, mitä ympärillä tapahtuu. Kola ei ole koskaan vahingoittanut ihmisiä eikä se mene vieraita ihmisiä liki, mutta väittäisin sen olevan aika pelottava näky, jos se tulee viiden metrin päähän karjumaan häntä pystyssä.

Alkusyksystä oltiin Katjan, Ronjan ja Remun kanssa tuossa lähimetsässä ulkoilemassa ja yhtäkkiä yllättäen koirat bongasivat polun mutkan takaa kolme aussieta omistajineen. Huudot kaikuivat suhteellisen kuuroille korville, kun joku laumasta sanoi ensin vuh, toinen komppasi VUH ja hyvin pian kaikki neljä kiitivät kohti hihnassa olleita koiria. Mahtavan fiksut omistajat siirsivät koiransa selän taakse ja karjaisivat saapuville vesipäille, että alahan-mennä-siitä-stana. Tiitiäinen ja Komppu olivat murheen murtamia ja järkytyksestä litteitä, kun ne tekivät välittömästi U-käännöksen ja luikkivat korvat ja hännät matalina minun luo. Kiitimme Katjan kanssa aussie-ihmisiä ja saatiinkin heiltä jotain huvittuneita kommentteja vastaukseksi. :)

Tämä siinä vaiheessa suhteellisen mitättömältä vaikuttanut välikohtaus sai kauaskantoisemmat siivet kuin olisin koskaan voinut arvata. Nimittäin tuon tapauksen jälkeen sekä Noki että Kola ovat ryhtyneet reagoimaan vapaana ollessaan vastaan tuleviin koiriin suurella kunnioituksella ja väistämismentaliteetilla. Aikaisemmin koirat sai käskyttämällä käskyttää luo. Nyt ne pysähtyvät ilman minkään valtakunnan käskyjä eivätkä näytä eleelläkään edes harkitsevan vieraan koiran luo ryntäämistä. :O

Tämän lisäksi Kolan aivoihin on iskostunut toimintatapa, joka vetää vertoja kaikille muille sen hyville tavoille. :) Kuljetan nykyään poikia irti enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja syy on seuraava: Noki kulkee ohi ihmisistä, jos se tietää, että ohituksesta on luvassa palkka - kuten nykyään aina onkin. Ja Kola puolestaan on oppinut aivan järjettömän mainion reaktion matalaan Ei-käskyyn.

Kolan napanuora on paljon Nokia pidempi, joten se kulkee lenkeillä reilusti minun edelläni. Onneksi Kola on myös erittäin taitava kertomaan kärkimiehenä tekemistään huomioista minulle. Hännän asento kertoo välittömästi, jos edessä on jotain, mihin minun pitäisi reagoida. Jos häntä (ja korvat) nousee pystyyn, lausun rauhallisella ja matalalla äänellä "ei" - Kola kääntyy välittömästi ympäri, laskee häntänsä ja korvansa alas ja menee selkäni taakse kulkemaan. Kuinka kätevää!

Ja mikä parasta, tämä on selvästi positiivinen noidankehä. Minä luotan itseeni ja siihen, että saan Kolan kääntymään. Tästä seuraa se, että Kolakin luottaa minuun, jolloin minun luottamukseni Kolaan jälleen kasvaa. Tietenkin myös Noki vaistoaa tilanteen rauhallisen ilmapiirin ja sekin kulkee ihmisten ohi täysin rauhallisesti. Lisäksi Kola on oppinut luottamaan siihen, että minä hoidan vastaantulevien ihmisten ohittamisessa vastuupuolen ja sheriffioinnin, joten sen ei tarvitse. Se ei kiinnitä ohitettaviin ihmisiin minun luokseni päästyään kerrassaan mitään huomiota. Ohituksen ajan Kola katselee joko minua tai pitää katseen eteenpäin, eikä käänny tuijottamaan ohitettavia.

Koirien ohittamisessa en halua ottaa riskiä, että ohitettava koira provosoisi tai hyökkäisi kohti, joten pojat pääsevät hihnaan näissä tilanteissa. Mutta eipä se haittaa, koska Kola kääntyy ei-käskyllä myös vastaantulevien koirien luota minua kohti ja pojat saa kiinni ilman sen ihmeellisempiä taikatemppuja tai maanitteluja. Niinpä lenkkeilystä on tullut entistäkin stressittömämpää ja jotenkin seesteisempää. Eikä ainoakaan ohitettava ole vielä koskaan huomauttanut siitä, että koirani ovat irti. Ennemminkin olen saanut myhäileviä katseita, kun koirat liimautuvat ympärilleni ohitustilanteissa. :)

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

kiltti koira ja back-lap (?)

Tänään meinasin mennä turvalleni, kun nauratti Nokin kiltteys/kuuliaisuus niin paljon. Polvi naksahti siinä nauraen juostessa ja Heinosen Anna tuli kauhistelemaan, että sattuiko. Jos nyt vähän kirpaisi, niin sitä ei lasketa.

Noki nimittäin teki radalla sellaisen yllätysvedon, että eihän sitä voinut kuin nauraa ja ihmetellä. Olin lähettänyt Nokin keinulta (8) putkeen ja olin puomin "väärällä" puolella ohjaamassa kymppiputkeen. Noki sukelsi esiin ysiputkesta ja olin käskyineni ihan myöhässä. Huusin PUTKI!!-käskyn, kun Noki oli jo ehkä metrin verran putken 10 suun matkalla kohti hyppyä 11.

Ja mitä tekee kuuliainen, kiltti muruseni? Se pistää pakin silmään, jättää minut laukkaamaan kohti hyppyjä 12-13 ja menee itse suorittamaan putken. Se siis hitto vie teki täyskäännöksen minun karkuun juoksemisestani huolimatta ja suoritti sen, mitä käskin sen suorittaa. :D Voi mussu.













Esteellä 22 tehtiin back-lap -ohjaus (?). Eli kirmasin minkä jaloistani pääsin hyppyjen 19-21 ohi ja lähetin Nokin kiertämään hyppyä 22. Heti perään työnsin Nokin ohjauksella jatkamaan hypyn oikeanpuoleisen siivekkeen kautta kohti pussia 23. Itse jäin kuitenkin vasemman siivekkeen puolelle, eli Noki kiersi hypyn oikean siivekkeen ja minä vasemman kautta.


Noki teki kepit molempiin suuntiin ihan maagisen hienosti. Se ei epäröinyt hetkeäkään ja vedätin sitä molempiin suuntiin niin paljon kuin halli antoi myöten. ;) Kolmoskepeillä juoksin pitkälle eteen ja tein persjätön A:lle. Kepeillä 24 puolestani juoksin keppien vasenta puolta kokonaan keppien ohi ja aina maalihypylle asti odottamaan, että Noki saa kepit suoritettua.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

hyvinkään radat

Ensimmäinen rima putoaa ja muurista kolisevat palat. Takakulmassa pituuden jälkeen jännitti tosi paljon, että luiskahtaako piski kyljelleen käännöksessä. Ei luiskahtanut.




Toka rata. Yhdessä hypyssä vaikeuksia, enkä videon useiden tutkailuiden jälkeenkään keksi, miksi Noki ei suorita hyppyä, jota jäädään hinkkaamaan. Lisäksi A:n persjätössä Noki karkaa kontaktilta, joten otetaan se uudestaan ja laukataan pois radalta.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

..kun jaloista loppuu puhti.

Tänään Annan treeneissä tehtiin TopTeamin treenirataa. Vaikutti melkoisen haastavalta kaikkine putkineen. Ja aika selvää oli, että pääsen taas juoksemaan ihan riittävästi.. ;) Aivan todella yllättävää oli, että ehdin taas tekemään persjättöjä pariinkin kohtaan, kun vaan luotin Nokiin ja lähdin juoksemaan enkä jäänyt ihastelemaan, että "voi vitsi, kun se tuossakin hopsansaa hyppää, voi ihQ!"

Video on treenien viimeisestä suorituksesta, kun jalat ovat jo ihan pökkelöt. Videon viimeiset sekunnit kruunaavat painavien jalkojen aarian, kun en enää meinaa pysyä pystyssä, luulen että Noki jättää kepit kesken ja teen hallitsemattomia mutkia. Samaan aikaan Noki kaikesta sekoilusta huolimatta nakuttaa kepit loppuun asti kuin ompelukone. ;) :D

tiistai 29. marraskuuta 2011

muru hei takki auki, täältä tulee hauki..

..joka treeniaamisesta tykkää.

Päivälenkki Ojangon metsissä päättyi jälleen kerran lyhyisiin aksatreeneihin. Tästä alkaa tulla jo tapa. :)

Kola pääsi hakemaan rutiinia kyysikymppisten hyppyjen ja renkaan hyppimisessä ja lähinnä vaan hassuteltiin kaikenlaista, minkä ohessa Kola pompahteli hyppyjen yli erilaisissa yhteyksissä ja erilaisista kulmista, kutsumalla ja lähettämällä. :) Lisäksi hinkattiin kontaktien alastuloa ja se alkaakin olla Kolalla erittäin hyvin hallussa. Jopa niin hyvin, ettei ronttia meinannut saada radalta ilman pannasta kuskaamista pois, kun kerta toisensa jälkeen se loikahteli kontaktin alastulolle kököttämään. :)

Nokin kanssa tehtiin muutama muurin takaakierto (viikonlopun kokemusten takia) ja kierrot sujuivat ilman ainoaakaan pudotusta tai holtitonta loikkaa. Jei. Lisäksi tehtiin itsenäisyyttä keppeihin -projektin jatko-osaa, jossa oletuksena oli, etten radalla ehtisi saattaa Nokia kepeille, vaan Nokin olisi pakko hakea kepit itse minun jäädessä keppien loppupäähän.

Ensimmäisellä kerralla seisoin kauempana putkesta ja lähempänä keppien alkua. Lähetin paikallaan seisten Nokin putkeen ja kun Noki lähestyi putken ulostulopäätä, huusin keppikäskyn yhä paikallaan seisten. Ensimmäisellä kerralla Noki meni toiseen väliin, mutta "OHO!" -huomautuksen ja uuden putkeen lähettämisen jälkeen Noki korjasi suoritustaan ja haki kepit loistavasti. Parin toiston jälkeen siirryin vielä kauemmas keppien aloituksesta ja lähemmäs putken suuta. Tämäkin treeni toimi hienosti ja vääriä suorituksia tuli jälleen muistaakseni yksi. On se upea ukko. :)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

oman seuran kisoissa Hyvinkäällä

Kaksi agistarttia ja tuloksena 10 ja toiselta HYLly.

Ja päällimmäisenä tunteena on todella puhdas ärsytys. Ei ärsytys Nokin suorituksen takia. Ei ärsytys oman suorituksen takia. Vaan ärsytys siksi, että rata oli aivan perseestä ottaen huomioon Hyvinkään hallin alustan liukkauden.

Molemmilla radoilla oli pätkiä, missä koira kiihdytetään kovaan/täyteen vauhtiin ja sitten pitäisi kääntää koiraa 90-180 astetta hirmuisesta vauhdista. Etenkin takanurkassa nämä käännökset kaatoivat koiria tai saivat ne kiertämään seuraavan hypyn, kun kroppa ei vaan ilman kaatumista tai liukastumista olisi kääntynyt hypylle. Tuomari ei ollut MITENKÄÄN huomioinut, että alusta on tuollaisella radalla koiralle suoraan sanottuna vaarallinen. Kaksi maksikakkosta hyppäsi suoraan päin muuria niin kovasti, että muurin tolppa kaatui tai muuri hajosi. Ja useampi koira meni takanurkassa kyljelleen. Lisäksi kaarroksissa näki puusilmälläkin, että koirien kaarrosten suuret linjat johtuivat siitä, ettei tassuille ollut pitoa. Etenkin bortsut, belgi ja muutama muu erittäin nopea koira kärsi ja meni aivan varmasti todella suurella loukkaantumisriskillä.

Noki tuli ohi yhdestä hypystä. En tiedä, johtuiko ohitus liukkaudesta vai minun ohjauksestani, mutta minua pelotti tuo kohta mukaan lukien Nokin puolesta useassa kohdassa. Muuri oli sijoitettu esim. niin, että koiran piti hypätä se takaakiertona - ja voi sitä muurin palojen lentelyn määrää. Ponnistaminen muurille näytti todella vaivalloiselta lähes kaikilla koirilla.

Enpä ole yksissäkään kisoissa tähän mennessä nähnyt yhtä paljon kaatumisia ja hypyissä epäonnistumisia. Ja toivottavasti ei jatkossakaan tarvitse nähdä. Aika vahva tunne on, etten halua enää pistää Nokia tuollaista riskiä Hyvinkäällä ottamaan. En pysty elämään itseni kanssa, jos se teloo esimerkiksi selkänsä kaatuessaan tai katkoo kinttunsa.

-------

Jotain tuli kuitenkin myös opittua. Noki pudotti ensimmäisen riman, kuten se teki myös viikko sitten. Ja nyt pystyin näiden kahden pudotuksen perusteella päättelemään myös syyn. Nokille tulee liian kiire, jos minä lähden liikkeelle samalla, kun Noki suorittaa vielä ensimmäistä hyppyä. Pitää siis jatkossa malttaa odottaa, että Noki on tullut hypystä yli ennen kuin itse lähden juoksemaan.

lauantai 26. marraskuuta 2011

keppirojektin osa n+1

torstai 24. marraskuuta 2011

viime lauantain toinen rata

Tässäpä myös viime viikonlopun toinen rata, jonka nollatulos kaatui ensimmäisen riman putoamiseen. Noki mahdollisesti hämmentyi siitä, että minä jäin niin lähelle lähtötilanteessa. Tähän astihan lähdöt ovat pääosin menneet niin, että olen marssinut PALJON kauemmas ottamaan Nokia vastaan.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

hyvän treenin resepti

Kolan kanssa hyvä treeni koostuu seuraavista asioista:

1) Omistajan hyvä mieli.
2) Omistajan hyvä mieli.
3) Omistajan hyvä mieli.

Sekoita ainekset ja tarjoile Kolalle agilitykentällä. :)

Olen ihan oikeasti oppinut ottamaan Kolan kanssa huumorilla. En mitenkään löysin rantein tai niin, että tehtäisiin tahallaan jotain-vähän-sinne-päin. Me tehdään ihan kunnolla ja yritetään parhaamme, mutta ryppyotsaisuus on pyyhitty pois. Täysin. Kolan hysteerinen rakkaus agilityyn näyttää minun silmissäni tällä hetkellä rakastettavan sympaattiselta ja sen dynamiittiräjähdykset aiheuttavan pelkkää hyvää mieltä. Ei stressiä tai ahdistusta. Rutistelen ja pussailen hassua lyhytsytytyslankaista otustani ja möyritään yhdessä onnistuneiden (ja epäonnistuneiden) juttujen jälkeen.

Tänään Kola pääsi taas kouluttajien treeneihin mukaan. Kouluttamassa oli Annan aviomies Petri. Petrin reaktio Kolaan oli tuttu: "Oho. Wau. Se on nopea." No onhan se. :D Radalla lähinnä räpiköin, että pysyisin Kolan vauhdissa. Radan kolme putkea aiheuttivat sen, että olin jatkuvasti myöhässä. Nauratti kovasti. "Sun tarvii opettaa tota sun koiraasi irtoomaan ja tekemään kauempaa ja lukemaan rataa, koska susta me tuskin saadaan ton nopeempaa." Oliko se kehu vai joku muu, se jäi epäselväksi, mutta hihitytti silti.

Rata päättyi siihen, että Kolan olisi pitänyt kiivetä tekemään puomi. Ikävä kyllä - tai Kolan riemuksi - puomin ylösmenon vieressä oli putki, johon pystyi räjähtämään kerta toisensa jälkeen. Lopulta Petri meni seisomaan putken suulle niin, että jalat peittivät putken. Kola inhoaa vieraita miehiä, joten ratkaisu oli toimiva. Tai niinhän sitä luulisi. Kola kyllä inhoaa vieraita miehiä, mutta miesinho ei pääse lähellekään agilityyn kohdistuvaa intohimoa. Niinpä Kola syöksyi kohti Petrin jalkoja, imaisi varmaan kyljet sisään ja pinnisti itsensä Petrin jalkojen välistä putkeen ihan hirveällä vauhdilla. Nauratti vielä hieman lisää. :D Tehtiin vielä kerran niin, että Petri peitti putken suun takillaan. Kola syöksyi. Ja syöksyi. Syöksyi. Kunnes ihan viime hetkellä teki paniikkijarrutuksen ja pysähtyi kuono kiinni Petrin takissa. Kolan pokka petti ihan viimeisellä sentillä, eikä se sitten rohjennut testata, mitä tapahtuu jos syöksyy takin läpi.

Mainio mainio hypersuperKola. :)

Kola on minun pieni projektini, jonka kanssa piiperretään kaikkea pientä mukavaa: kontakteja ja keppejä ja sen sellaista. Ja ehkä jonain päivänä olen niin hyvä, että riitän Kolalle myös radoilla, en pelkissä pikkupiiperrystreeneissä. :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

SAY CHEEESE!

Aina ei valokuviin tallennu niitä maailman näteimpiä ilmeitä. Tänään kuvissa loistavat muun muassa "kyy puri naamaan" -ilme, "hammaslääkärissä" -ilme ja "slurts"-ilme.

Ai mitäkö ihmettä?

No kato ite.

eilinen rata ja jotain teistä

Eilinen agirata



..ja sitten jotain teistä:
Lukijat kertovat kai jotain blogista. Siis ketkä tätä blogia oikein lukevat? Ja miten te tänne eksytte? Katsotaanpa..

Hakusanoja, joilla tänne on päädytty Googlesta:
"kun kodin putkimies ei auta"
"noki ja kolsa"
"noki ja cola"
"noki jak ola"
"näe kola ollin hurja video"
"poika rakastaa anua video"
"seppi savikko ratoja"
"nalle puh oppiminen"
"paksunen"

..ja sitten tietysti näitä ehkä vähän vähemmän kirjoittajaa naurattavia, asiallisia:
"emilia kainulainen"
"vesikoira kola"
"nokikola" (ja muilla vastaavilla yhdistelmillä)
"sami osenius"
"kontaktitreeni" (ja muilla agilityyn liittyvillä termeillä)

Mistä muualta tänne päädytään, paitsi Googlen kautta?
Yhä edelleen päivittäin kilinkolin.blogspotin kautta. Hämmentävää. :)
Mutta myös LuruZialan, RonjaRemulan, Åsan ja Iipan, SeraSaagalan, foorumin, NeroNevalan, RamboRoomeoRiialan, MindyMettelän, Toffelan, jne kautta.. Viittaavissa sivustoissa on viitisentoista tuttua karvakuonoblogia. :)

Sivun latauksia on alle 1,5 vuodessa ollut 19 648 kappaletta. Yksilöityjä kävijöitä (eli ilmeisesti eri ip-osoitteita) on kaikkiaan 3498 kappaletta. Huikeaa. :)

Istutte koneillanne lähinnä Helsingissä, Lahdessa, Jyväskylässä, Tampereella, Turussa, Vantaalla, Lappeenrannassa ja Kotkassa. Yhteensä kävijöitä on 112 Suomen kaupungista. :)

Kivaa, kun käytte! Tervetuloa uudelleen. :)

lauantai 19. marraskuuta 2011

BATin kisoissa

Hyvinkäällä BATin kisoissa fiilis oli jotenkin tosi leppoisa. En oikein osannut jännittää kuin vasta ihan siinä lähtöpaikalle kävellessä.

Anne Saviojan rata oli ihan mukava: ei erityisiä ansapaikkoja tai muuta paniikin aihetta. Suoraan sanottuna tämäkin rata tuntui ykkösten ratoja helpommalta. (Olisi enemmän kuin mielenkiintoista päästä testaamaan kesän ekoja ykkösten ratoja uudelleen Nokin kanssa. Selviäisi, että onko sitä oikeasti oppinut jotain tästä lajista vai ovatko nämä kakkosten radat ihan todellakin helppoja.)

Kontaktit sujuivat luotettavasti ja nopeasti. Kepit onnistuivat kuin treeneissä, kun muistin vedättää. :) Eipä siinä jää minulle sitten kovin paljoa ihmeteltävää, kun Noki tekee sen mitä osaa ja minä näytän mitä sen pitää tehdä. Viimeistä hyppyä kohti juostessa tiesin, että nyt saatiin nolla. Kulunutta aikaa en osannut arvioida, mutta kuulin sitten maalissa, että aliaikaa tuli. Ja varmaan myös luva-nolla.

Lopulta selvisi, että sijoituttiin tuloksella itse asiassa ykkösiksi, joten kotiintuomisena oli nollavoitto! :O Voitettiin 21 muuta koirakkoa ja jopa yksi nollan saanut bortsu!




Toinen rata sujui myös varsin mallikelpoisesti. Ainoastaan radan ensimmäinen rima aivan minulle käsittämättömästä syystä putosi, joten tuloksena oli aliaikavitonen.

Kakkosissa on takana tällä hetkellä 7 starttia, joista 1 nollavoitto, kolme aliaikavitosta, yksi yliaikavitonen, yksi kymppi ja yksi 15vp. Olen tuloksiimme sikäli erittäin tyytyväinen, että ensimmäistä kahta starttia (vitonen ja 15vp) lukuunottamatta kaikki lähdöt ovat tuntuneet jotenkin tosi hallituilta. Ei kaaosta tai paniikkia. Ja etenkin: ei hyllyn hyllyä. :) Ykkösissä lähes joka toinen tulos on hylly, joten tämä on huimaa parannusta!

Noki on alkanut hallita kierroksiaan entistä paremmin. Se odottelee vuoroaan radan reunalla täysin hiljaa, häntä ja pää rennosti roikkuen. Se näyttää lähes apaattiselta. (Tänään jopa jossain kohtaa hieman mietin, että onko jotain pielessä, kun ukkeli oli niin rauhallinen.. ;) Ja kun kävelemme lähtöpaikalle, se herää eloon, alkaa karjua ja hyppiä. Maalissa Noki kulkee kanssani pois radalta ja tuijottaa minua jännittyneenä. Se tietää jo rutiinin: nyt on palkkapallon aika. :)

perjantai 18. marraskuuta 2011

keppejä ja yhteistyötä

Yhteistyössä on voimaa: Kola noutaa, muttei tuo. Noki tuo, muttei nouda. :)




Kepit marraskuussa 2011



Iltaan mennessä yhteistyöajatus on karissut. Tässä ravintolassa vain yhdellä voi olla päivän paras annos.


(..Kerrottakoon, että hetkeä myöhemmin paha katse on pois pyyhitty. Nuoriherra on syönyt omansa pois, joten herra Vanhaherra tarttuu omaan pötkelöönsä ja käpertyy nakertamaan sitä tyytyväisenä..)

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

treeneissä taas :)

Olipas ihan huisin hauskaa taas treeneissä. :) Noki toimi jälleen itselleen tyypillisesti, eli kuuliaisesti mutta silti sopivan itsevarmasti. Vaikein paikka radalla oli jostain ihmeen syystä ehdottomasti putkelle 12 vienti. Noki valitsi ensimmäisellä suorituksella putken väärän pään, eikä sitten päässyt enää oikein millään siitä irti. Hinkattiin ja hinkattiin, mutta lopultakin suoritus jäi aika epämääräiseksi.

Hypyt 7-8 menivät ihan hirmuisen hyvin. Noki jäi A:n alastulolle, heitin sen seiskalle ja viskasin suorittamaan kasia. Samalla lähdin pinkomaan kohti hyppyä 10, joten kaarros hypyltä 8 tuli siivekettä nuolevaksi. Putken 13 jälkeen Noki kiersi hienosti hypylle 14 ja minä lähdin jälleen minkä jaloistani pääsin hyppyjen oikealla puolella kohti keppejä (17). Otin Nokin vahvasti vastakkaisella kädellä pituuden jälkeen ja sylkkäri-henkisesti käänsin kepeille. Noki luki kepit erinomaisesti ja teki kepit varmasti. Anna käski luottaa koiraan ja kielsi käyttämästä vastakkaista kättä. "Luota siihen, se osaa kepit!" Lopulta sain jätettyä vastakkaisen käden pois ja kuinka ollakaan: Noki luki kepit aivan törkeän hienosti. Suuntasin ohjaavan vasemman käden kohti keppejä ja käänsin katseeni samaan suuntaan, joten Noki luki kepit ja teki ne loistavasti. 8)

Keppien jälkeen loppurata oli pelkkää juoksemista. Oltiin siihen mennessä otettu putkelta 13 hyppysuoran 14-15-16 läpi kiitäen kepeille vientiä varmaan 4-5 kertaa , joten olin joutunut tekemään täyteen vauhtiin kiihdytyksiä enemmän kuin tarpeeksi. Jalat olivat ihan hapoilla. Pussin 21 jälkeen ainoa tehtäväni oli juosta Nokin perässä lyijynraskailla jaloilla puomin loppuun asti. Anna nauraa käkätti, kun loppusuoran jälkeen istuin A:n alastulolle puuskuttamaan. "Jee, kiva nähdä kun joku joutuu juoksemaan!" No niin varmasti :D "Ei taideta enää ottaa uudestaan?" Anna kysyi. "En mä pysty enää juoksemaan, että joo ei.."

Treenien päätteeksi seurakaveri Mika (jolla on n. 2 metriset jalat) halusi testata Nokin kanssa radan tekemistä. Nokista irtosi vielä yksi uusi vaihde, kun se paineli Mikan vauhdissa. Treenit päättyivät siihen, että minä läähätin ja Nokin jalat tärisivät rasituksesta. :D

tiistai 15. marraskuuta 2011

Auringossa aina...

..varjo seuraa kulkijaa.


























Ai miten koiran saa katsomaan kameraan?


lauantai 12. marraskuuta 2011

toiset kisat kakkosissa

Riihimäellä meitä oli odottamassa kolmen startin verran kakkosratoja - kaksi hyppäriä ja yksi agirata. Ei jännittänyt, oli vaan hyvä fiilis.

Allan Mattsonista tuli kertaheitolla minua miellyttävä tuomari. Radat olivat paikoitellen erittäin haastavia, mutta silti ei tullut lainkaan epätoivo. Vaikeisiin paikkoihin oli ihan mahdollista löytää hyvät ohjauskuviot. :) Etenkin keppikulmat olivat tooodella paljon vaikeampia kuin ykkösluokassa. Selvitettiin ne kuitenkin virheittä, vaikka parannettavaakin jäi.

Ensimmäisellä radalla (hypäri) Noki sössi kepeillä. Taas. ARgh. Saatiin siitä vitonen. No, jotain hyvää tässäkin: tajusin, missä yhteydessä Noki sössii kepit. Menen kisoissa ihan liian lähelle keppejä ja kuljen Nokin kanssa samaa vauhtia. Tällöin Noki tekee helposti virheitä tulemalla kepeiltä kesken pois. Jos vedätän ja pistän Nokiin vauhtia, Noki tekee kepit oikein ja nopeasti. Oppia ikä kaikki.


Toisella radalla (agi) jännitin ainoastaan sitä, miten Noki tekee kontaktit. Ensimmäisissä kakkosten kisoissahan Noki rynni läpi sekä A:n että keinun kontaktista. Olin päättänyt, että pienikin moka kontaktissa, niin se on siinä. Tehdään kontakti uudestaan ja kävellään pois radalta. Ei tarvinnut kävellä pois. :) Tältä radalta otettiin vitonen, kun Noki meni muurin jälkeen olleesta hypystä ohi. Olisi pitänyt ottaa Noki tarkemmin ohjaukseen ja tehdä huolellisempaa työtä.


Kolmas rata (hypäri) meni sujuvasti ja takaaleikkaukset toimivat niin hyvin, että edelleenkin hykerryttää. :) :) :) Olen keksinyt, miten saan Nokin kääntymään takaaleikkauksella. Ja mikä parasta, olen keksinyt sen ihan itse. Kukaan ei ole edes vihjannut tätä keinoa. Ja keinoni on seuraava: pidän ääntä, kun vaihdan puolta Nokin takana. Tällä kertaa pidensin hyppy-käskyä hyyyyyyyyyyyyyyyppy-käskyksi ja näin ollen Noki kuuli, miten vaihdoin puolta. Se kääntyi juuri sinne, minne pitikin. Takaaleikkauksia oli kolmella radalla yhteensä muistaakseni kai 3 ja kaikissa näissä sain Nokin kääntymään äänellä. Mah-ta-vaa! Aivan mahtavaa! Aivan parasta ikinä, että keksin itse, miten homman saa toimimaan hallitusti ilman, että Nokin tarvitsee tehdä ylimääräisiä pyörähdyksiä tai päänkääntöjä minua kohti.

Kolmannella radalla Noki pudotti kaksi rimaa. Varmaankin tein jotain tyhmää, valssaisin huonolla ajoituksella tai jotain. (Katjan videokamerassa on radat tallessa. Laitan ne tänne, kunhan Katja saa ne masiinastaan ulos. :) Mutta ei se mitään. Muuten oli oikein sujuva fiilis ja olo oli kuplivan hyvä. :) Loistava loistava loistava kisapäivä!


Nyt illalla Arska-koiran kainalossa köllöttelee läähkipuuhkipoikkinainen Tiitiäinen. Noki on todennut, että Arska on hyvä kainalokaveri, joten ne viettävät sylityksin aikaa melkein joka ilta.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

kola vs. noki

Anna Heinosen treeneihin pääsivät jälleen kummatkin karvaturvat. Ja tällä kertaa mukana oli myös kamera. :) Mä en niiiiin osaa toimia Kolan kanssa. Nokin tekemisiä osaan ennakoida ja voin arvata, missä ehkä menee pieleen. Kolan kanssa en todellakaan osannut ennakoida, että pelkästään suhteellisen suorassa linjassa olevien kolmen ensimmäisen hypyn suorittaminen on monimutkainen tapahtuma. ;) Nokillakin on haasteita ensimmäisen kolmen hypyn kanssa, mutta pulmat ovat ymmärrettävämpiä ja ennalta aavistettavampia.


Noki


Kola

maanantai 7. marraskuuta 2011

2 x 2 = 6

Tänään kävin lisäämässä Nokin laskutoimitukseen yhden keppivälin lisää. Avointakin avoimemmat kulmat eivät näyttäisi enää olevan minkään valtakunnan ongelma, vaikka keppejä on jo kuusi. 8) Jesh!

lauantai 5. marraskuuta 2011

2 x 2 = 4

Ollaan Nokin kanssa skannailtu näkökulmia keppien suorittamiseen tässä pitkin syksyä. Ja samalla on tullut sivusta seurailtua Maijan ja Mökön matkaa 2x2-keppitreenien sokkeloissa. Mökön kepit ovat erittäin mainiota katseltavaa, joten Maijan opastuksella ollaan Nokinkin kanssa lähdetty tutkailemaan keppejä ihan uudesta näkökulmasta. :)

Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että Noki metsästää oikeaa väliä neljän kepin seasta. Aivot sauhuten se kyllä löytää oikean välin ihan mistä kulmasta tahansa, jos vain malttaa keskittyä. Välillä homma menee aivosauhun takia pelkäksi pomppimiseksi ja karjumiseksi (siis Nokin osalta - minä seison viileänä viilipyttynä vieressä ;). Ensimmäisen välin löytäminen etenkin niistä inhottavista avokulmista on neljälläkin kepillä haastavaa, mutta tänään taidettiin Maijan kanssa pähkäillen tehdä läpimurto tässäkin pulmassa. Huomattiin, että ensimmäisen välin löytäminen vahvistui ja varmistui huomattavasti, kun huikkasin "jeee!" oikean välin kohdalla ja "oho!" kun valituksi tuli väärä väli. Olin kyllä aikaisemminkin ohotellut väärää väliä, mutta olin tyhmyyksissäni jättänyt jeejettelemättä oikean välin.

Nyt siis toimintasuunnitelma on seuraava:
1. Oikean välin kohdalla sanon "jee!"
2. Oikean välin jälkeen Noki tekee seuraavan välin ja naksautan sen kohdalla -> lelu lentää palkaksi.
3. Väärän välin kohdalla sanon "oho!" ja olen passiivinen.
4. Treeniä vaikeutetaan mahdollisimman jatkuvalla syötöllä tavalla tai toiselle. Kun "kipupiste" (eli se, ettei homma enää meinaa onnistua) löytyy, odotan, että Noki tekee oikein. EN auta. Kun Noki tekee oikein, palkkaan ja kehun isosti ja helpotan seuraavaa suoritusta.

Saas nähdä, miten äijän käy.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

kotimatka hihitellen

Heinosen Annan treeneissä vapautui yllättäen tälle päivälle paikka meidän omasta ryhmästä, joten poikkeuksellisesti Kolakin pääsi mukaan. Tehtiin rataa, joka oli ollut TopTeamin (?) "pääsykoerata" jossakin karsintatilaisuudessa. Aika silmät pyöreinä katselin edellisen ryhmän treeniä ja olin varma, että Kola ampuu katosta läpi, kohti ääretöntä - ja sen yli! ..tai ainakaan se ei mene sellaista ohjaussiksakkia, jota rata näytti olevan pullollaan. Nopeita käännöksiä, valssia, ohjaamista ohjaamista ohjaamista..

"Magee koira", Anna sanoi, kun oltiin väännetty ensimmäistä pätkää pari kertaa. Hymyilytti.

"Nyt vaan pistät renkaan kuntoon Kolan kanssa ja sit kisaamaan!" Anna sanoi, kun oltiin väännetty oma treeniaikamme loppuun asti.

Hitto. Kola teki lähes juuri niin kuin ohjasin ja jopa sain paikoitellen ohjattua juuri niin kuin ajattelin. Ja ehdin valssatakin siellä täällä! :O Loppusuoralla oli neljä estettä ja taustalla kuulen, miten Anna karjuu, että "JUOKSE JUOKSE!!!!" ja pehmeällä hiekkapohjalla jalat eivät vain enää toimi. Kola pääsee edelle ja minä yritän saada jaloistani irti jotain ylimaallista. Todellisuudessa jään jälkeen ja Kola menee renkaan väärin. Naurattaa kovasti. Miten voi näin lyhyet jalat painaa näin paljon?

Heti perään tulee Nokin vuoro. "Jaksatsä", kysyy Anna. "Totta kai", läähätän hikeä valuen ja noudan Tiiperön kehiin. Siinä sitä onkin sitten tekemistä, kun enää käsissä ei ole rautakanki vaan pehmeäksi vaivattua savea, joka taipuu lähes ajatuksen voimalla.

Minä paiskon Nokia kuin se olisi samanlainen jähmeä savimöykky kuin Kola. Tuntuu, että teen Nokille sitä samaa alkuvaivausta, mikä juuri käsittelyyn otetulle savelle pitää tehdä. Paiskon ja vaivaan. Käytän raakaa hartiavoimaa. Niin Kolaa pitää vielä käsitellä. Ja Noki-raasu on varmasti hieman hämillään kaikesta siitä vääntämisestä. "Ei sun tartte niin hirveästi vedättää sitä tuossa keppien jälkeen. Käännät vähän rintamasuuntaa ja lähetät sitten hypylle. Se lukee rataa niin hyvin, ettei tuossa ole mitään ongelmaa." Jaa niin. Se ei olekaan jähmeä paiskottava savimöykky vaan taipuisa ja pehmeä, lämmin savi. Käännän rintamasuuntaa vain aavistuksen ja Noki sinkoaa juuri sinne mihin pitikin.

Loppusuora häämöttää taas U-putken jälkeen. Lähetän Nokin putkeen ja jälleen Anna karjuu. "LÄHDE JO!! JUOKSE! MENE MENE!!!" Kintut eivät vie yhtään niin nopeasti kuin pitäisi. Ja mitä tekee Noki? Ehdin miettiä, että himputin jalat, kun ette kanna nopeammin! Siinä samassa Noki painelee ohitseni ja... ja se kiitää itsenäisesti koko loppusuoran ilman minun ohjaustani! Voi jumantskekku. Kisaaminen ja ratojen harjoittelu on tehnyt tehtävänsä. Täysin minun tietämättäni Noki on oppinut lukemaan loppusuoraa! Aivan mieletöntä. Niin pieni juttu ja jotenkin varmaan ihan itsestään selvää, mutta miten iloiseksi tuosta voi tulla tälläinen tappijalka kuin minä? Kovin iloiseksi. Vielä kesällä ensimmäisten kisojen aikana Noki ei todellakaan lukenut loppusuoraa itsenäisesti. Nyt se sen tekee ja täysin epäröimättä. Se ei hetkeäkään edes harkinnut kääntyvänsä katsomaan minua ja hakemaan tukea, kun edessä kerran oli suora linja esteitä suoritettavaksi.

Jestapo jepulis, mahtavat treenit. 8)

perjantai 21. lokakuuta 2011

KÄÄNTYY KÄÄNTYY!

Tänään treeneihin pääsivät kummatkin karvaturvat.

Keskiviikkona Anna Heinosen treeneissä yritettiin saada kauempaa vekattua koiraa hyvälle linjalle ja se oli sekä Nokille että minulle uutta. Niinpä otettiin tämän päivän treeneissä omatoimista kääntymistä niin, että ihan toivotun laskeutumispaikan lähelle pistettiin palkka odottamaan ja sitten lähetys kaartuvasti hypylle.



















Kuvassa sininen viiva on etenkin Kolan tapa hypätä. Nokikin hyppää tuon suuntaisesti, mutta ei läheskään noin vahvasti. Vihreä viiva, miten saatiin juoksulinjaa muutettua treenin avulla.

Noki kääntyi jo aluksi ihan kivasti, vaikka ilmiselvästi homma on sille vielä uutta. Loppua kohden se alkoi toimia paremmin ja paremmin ja tälläiset treenit tekevät varmasti sen hypyille tosi hyvää, koska se joutuu tekemään itsenäistä hyppyä muutenkin kuin vain täysiä suoraan yli ponnahtamalla.

Kolalle tehtiin tietenkin samaa treeniä ja olin enemmän kuin odottavassa mielialassa, jotta pääsisin näkemään, miten Kola kääntyy itsenäisesti hypyn yhteydessä. Aluksi Kola ei oikein tajunnut, mikä on koko jutun juoni. Lelupalkka näkyi hypyn takaa, joten Kola säntäsi silmät hehkuen hypyn ali lelun kimppuun kuin tuulispää. Laskettiin hypyn toista puolta ja homma alkoikin toimia. Vähitellen Kolakin alkoi kääntyä. :O Sain vekattua sitä hyvän matkan päästä ja Kola taipui paremmin kuin koskaan aiemmin.

Ehkä, ehkä Kolan kanssakin joskus tulee fiilis, että saan ohjattua sitä myös ratasuorituksen yhteydessä! :O

Lopuksi Noki teki itsenäisten keppien harjoitusta muutamien toistojen verran tavalla jos toisellakin. Anna ja Annina pinkoivat sinne tänne ja tuonne häiriötekijöinä keppien suuntaisesti ja keppien suoritussuuntaa vastaan. Minä juoksin välillä Nokin ohi täysillä ja osan kerroista kävelin reipasta vauhtia Nokia vastaan. Avokulmia lukuunottamatta Noki teki kepit huomattavalla luotettavuudella ja sekosi oikein aloitetuissa kepeissä muistaakseni vain kerran. :) Noki ei tarvitse enää etupalkkaa keppien loppupäähän vaan palkka voi olla minun taskussani ja tästä huolimatta Noki suorittaa kepit hyvällä vauhdilla itsenäisesti loppuun asti. Ja tämä kaikki siis, vaikka jäisin seisomaan lähetyspaikalle.

Mainio otus.

perjantai 14. lokakuuta 2011

pieniä kiireisiä hiiriä

Näitä videoita on niin kovin viihdyttävää katsella jälkikäteen vaikka vuosienkin päästä. :)


Pieni kiireinen Tiitiäinen teki kepeistä selvää tämän illan treeneissä. :)

torstai 13. lokakuuta 2011

kola, avain!

Auto saa syksyhuollon Lahdessa iskän toimesta. Samaan aikaan on hyvä hetki remontin lomassa testata, miten Kola on ihan oikeasti oppinut etsimään käskystä esineitä. Aiemmin Kola on poikkeuksetta etsinyt minun piilottamiani esineitä, joten treeniin on liittynyt mahdollisesti paljonkin tahattomia vihjeitä: askeleitteni haju, kehonkieleni etsintähetkellä, jo tutuiksi käyneet etsintämaastot lenkkipolun varrella, jne..

Tällä kertaa isukki piilotti avaimeni ja Kola sai etsiä. Aluksi Kola ei meinannut ymmärtää, että avaimia voi etsiä myös kotipihasta, mutta varsin nopeasti sain sen ryhtymään hommiin. Askeleitteni haju tai kehonkieleni eivät voineet Kolaa auttaa, koska en itsekään tiennyt, mihin avaimet oli piilotettu. Alle puolessa minuutissa Kola paikansi avaimet ja litistyi maahan merkkaamaan löytöään! Mahtavaa. :) Palkkasin lelulla hienon suorituksen.

Siirryttiin astetta haastavampaan puuhaan, jota ei sitäkään ole kai koskaan aiemmin kokeiltu. Toisin sanoen piilotettiinkin isän avainnippu, jossa ei minun hajuani ole lainkaan. Kolalle ei esitelty piilotettavaa esinettä tai muutenkaan vihjattu, mitä hajua tässä mahdollisesti ollaan etsimässä. Jälleen lähetin Kolan hommiin, enkä pystynyt mitenkään auttamaan etsimispuuhassa, sillä en tiennyt, missä avaimet olivat piilossa. Kola käytti jälleen alle puoli minuuttia omakotitalon puolikkaan tontin läpikäymiseen ja litistyi merkkaamaan löytöään. Aivan huikeaa! Ilman pienintäkään epäröintiä Kola merkkasi myös tuon tuoksun.

Näin ollen minulla siis on piski, joka etsii maastosta joko itselleen tuttujen ihmisten hajua, tai ihmisten hajua ylipäätään ja merkkaa ne varmalla otteella! 8)

noki ja tara

Noki ja Tara kävivät yhteistuumin juoksemassa Mellunmäen pellot litteiksi. Spurtteja riitti kilometrikaupalla. :) Tosi mukavaa, että Taran kanssa Noki osaa leikkiä ihan hipihiljaa ja nautiskella juoksuvauhdin huumasta. Nevan ja Miskan kanssa leikitään merimieskiroiluleikkejä, Kolan kanssa hillittyjä painijuttuja, Ronjan ja Remun kanssa ollaan kolmantena pyöränä yrittämässä innosta puhkuen äiti-poika -leikkeihin mukaan ja Taran kanssa juostaan kuin aropuput. :)










keskiviikko 12. lokakuuta 2011

itsenäiset kepit -treeni jatkuu

"Emppu ei häiritse keppisuoritusta, vaikka tekisi kärrynpyöriä" -projekti etenee. Nyt pystyin jo kävelemään Nokia vastaan ja sen lisäksi siirtämään palkan sivulle ja jopa Nokin taakse. Noki katsoo keppien jälkeen ohjaustani ennen kuin pääsee palkalle. Seuraavana on tavoitteena opettaa avokulmia. Ne ovat meidän heikko lenkki.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

välitilinpäätös

Ykkösistä kakkosiin nousemiseen kului n. 30 starttia. Kasvattaja-Sanna jossain vaiheessa sanoi, ettei nousemiselle ole mitään kiirettä, että kannattaa pysyä ykkösissä ja oppia kisaamista. Silloin nyökyttelin, mutta en kyllä todellisuudessa tajunnut syytä. :) Nyt tajuan. Ykkösissä olen oppinut ihan huimasti paljon vaikka mitä. Ja suurin osa oppimisesta on ollut sellaista, mitä kakkosen radoilla on varmasti paljon kivikkoisempaa oppia. Ykkösten radoilla on pieniä lyhyitä kohtia, jotka haastavat ihmettelemään ja oppimaan. Ja tälläisiä pieniä juttuja pystynkin kisoista poimimaan ja työstämään sitten treeneissä tai aivotyöskentelynä itsekseni. Kakkosissa todennäköisesti haasteen paikkoja on paljon aikaista enemmän ja tuntuisi aika hurjalta lähteä ihan ummikkona ja kevyin eväin etsimään oppia kakkosten radoilta. Miten ihmeessä sieltä ikinä saisi onnistumisen kokemuksia, jos oma käsitykseni Nokin toiminnasta ja omasta toiminnastani ohjaajana olisi hirmuisen hataraa? Vähitellen olen oppinut ennakoimaan tilanteita ja näkemään kisaradat palasina.

Mitä siis oikeastaan olen oppinut kisaamisen aikana? (Suuri osa näistä asioista on käyty läpi treeneissä koutsin kanssa, mutta rehellisyyden nimissä niissä hetkissä en ole tajunnut, mitä koutsi ihan oikeasti on halunnut sanoa.) Tässä kymmenen ensimmäisenä mieleen tullutta asiaa:

1. Jaakotus ei ole paniikkipyörähdys koirasta pois päin vaan hallittu jarrutus ja suunnanvaihto ohjaajan rintamasuunnan avulla.

2. Valssaus ei tapahdu paikoillaan vaan liike etenee seuraavaa estettä kohti. (Pikkuhiljaa tulee myös olo, että joku muu ohjauskuvio sopii Nokille - ja varsinkin minulle - monessa kohtaa valssia paremmin.)

3. Jaakotus ja persjättö/saksalainen/jotain siihen suuntaan saattaisi olla monessa kohdassa meidän juttu - niin hullulta kuin se omaan korvaani kuulostaakin.

4. Vekkaus on ehdottaman tärkeä oppia tekemään. Lisäksi olisi ehdottoman tärkeää oppia tuntemaan Nokin liikettä sen verran, että tietäisin, millon yliohjaan vekkauksella ja milloin aliohjaan. Kaksissa viimeisimmissä kisoissa olen rataantutustumisen yhteydessä pääättänyt vekata ja pystynyt tekemään kummassakin onnistuneen vekkauksen täsmälleen suunnitelman mukaisesti. Tänään jopa niin tehokkaasti, että melkein sain Nokin nollaradalla putkesta kokonaan ohi. On siis tullut hieman sellaista oloa, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa esim. siihen, minkä pään U-putkesta Noki valitsee, kunhan vain teen rataa Nokin KANSSA enkä vain hutaise jotakin siihen suuntaan. Hutaisemalla Noki ainoastaan arpoo seuraavan esteen, eikä arpaonni ikävä kyllä osu kovinkaan usein kohdalle.

5. Kontaktien osaamisen vuoksi Nokin kanssa kilpailemisessa ei oikeastaan koskaan tule paniikkitunnetta, vaan hommassa säilyy hallinta. Siksi pidän agiradoista paljon hyppyratoja enemmän.

6. Hyppyjen häiritseminen liikekellä/äänellä saa rimat tippumaan. Hyppyihin pitäisi
saada lisää itsenäisyyttä. Onneksi kisarutiini on opettanut myös Nokia: se ei häiriinny minusta enää niin paljon kuin alussa.

7. Löydän radalta ne meille vaikeat kohdat. En ehkä osaa vielä reagoida niihin kisatilanteessa kovin luotettavasti ja oikein, mutta tärkeää on, että löydän haastepaikat. En lähde tekemään rataa kokonaisuutena vaan lähinnä pyrin painottamaan niitä vaikeita kohtia.

8. Keppien itsenäisen suorittamisen opettamiselle on Hyviä Syitä. Radasta katoaa iso hätäännyksen ja kiireen paikka, kun koira löytää itse ensimmäisen välin ja tekee kepit ilman, että minä sählään kädellä vieressä. Kontaktien ohella keppien osaaminen tuo ratoihin eniten hallinnan tunnetta. Keppien ja kontaktien aikana ehdin rauhoittua ja koota itseäni.

9. Minun ei ole pakko AINA juosta täysillä. Toki kakkosissa on pakko ruveta nostamaan vauhtia, mutta täysillä juoksemiselle on aikansa ja paikkansa. Ohjaajalla ei välttämättä aina ole pakokauhuinen hysteerinen kiire, vaikka koira menisi nopeutensa äärirajoilla.

10. Kisoissa PITÄÄ koiralle jäädä hyvä mieli. Noki ei mokaa. Minä mokaan. Jos Nokille ei jää hyvä mieli, miksi se myöhemminkään tekisi parastaan?

kakkosiin :)

Tänään vihdoin ja viimein saatiin kolmas nolla ykkösistä. :)

Ensimmäinen rata oli hyppäri, jossa saatiin kymppi kahden riman putoamisen takia. Rimojen pudottelu oli hieman outoa, sillä hypyt olivat ainoastaan 55cm:n korkeudessa. Mahdollisesti yksi syy oli alusta, jollaisella ei olla aiemmin treenattu tai kisattu eli hiekkapohjainen urheilukenttä. Todellinen yllätys tuli ilmi, kun menin kisapäivän jälkeen katsomaan tuloslistoja: Noki oli koko hyppärin nopein koira! :O Ei tokikaan sijoituttu, kun virhepisteitä riitti, mutta oltiin silti nopeimpia. Ohitettiin bortsu ja aussi jos toinenkin.

Toiselta radalta otettiin hylly, kun en voinut uskoa, että Noki menisi ihan suoralta linjalta U-putken väärään päähän. Kepit-pituus -yhdistelmä veti ohjauslinjani ilmeisesti niin pahasti väärään päähän, että pelkkä käden ohjaus ei riittänyt viemään oikeaan päähän. Noki valitsi väärän pään. Muuten rata meni hienosti. :)

Viimeiseltä agi-radalta saatiin lopulta nolla. Aika taistelun takana se oli ja radalla oli parikin sellaista kohtaa (puomin jälkeen 2 hyppyä -> keinu + A:n jälkeen kahden hypyn hyppääminen niin, että päästään putken oikeaan päähän), joiden suoriutumiseen tiesin nollan kaatuvan, jos se johonkin kaatuu. Eipä kaatunut, vaikka lähellä oli. Nollan lisäksi tärkeintä on, että olen oppinut ennakoimaan vaikeita kohtia ja ajattelemaan ohjauksessa koiran linjoja. :)

Kakkosiin, siis!

hyppyrata

Eka agirata

Toinen agirata, se nollarata siis

maanantai 3. lokakuuta 2011

keppeihin itsenäisyyttä -projekti

Sateinen Ojanko kutsui ja kepit saivat kyytiä niin Nokilta kuin Kolaltakin. Kolan kanssa treenattiin vedättämisen kestämistä ja Nokin kanssa keppeihin haetaan itsenäistä suorittamista.

Otettiin ensin pelkkää hyppy-kepit -treeniä niin, että vietiin yhdessä palkka odottamaan piiloon. Sen jälkeen otettiin kepit-hyppy -suoritusta pari kertaa ja vieläpä niin, että kävelin Nokia vastaan. Hyvin sujui. Noki ei edes harkinnut karkaavansa palkalle vaan teki kepit matalana täyttä vauhtia loppuun asti ja haki vasta sitten palkan.

Lopuksi vietiin palkka odottamaan ja tehtiin hyppy-hyppy-hyppy-kepit-siivekkeet -treeniä pari kertaa. Meni aivan mahtavan hienosti.

lauantai 1. lokakuuta 2011

syksy 2011

Kolan korvilla kuulee vaikka avaruuteen asti.
























Tiitiäinen och Kompis.
















OOoooOOolioLIOoooOO.. TARZAN TAHTOO JANEN KEPIN. O_o




































Älyn jättiläiset.


















Silmä vinksahti.























Komppu ja Pomppu.








































Jokaisella Kolalla on hopeiset reunat. :)



tiitiäinen ja kompis, nakupellet

Kompis och Tiitiäinen nakuuntuivat Katjan ystävällisellä avustuksella. Ysiterällä pojista tuli nakummat kuin koskaan aiemmin. Tämän seurauksena Kolasta kuoriutui sellainen Min Bästa Kompis, että se pyrkii iholle ja syliin ihan taukoamatta.

Nyt kelpaa odotella talven tuloa ja menoa ja sitten maaliskuussa ajella kevättukka. Eli todennäköisesti turkki saa kasvaa tulevat kuukaudet ja helmi-maaliskuun vaihteessa täällä asustaa melkoinen pörröperropariskunta. :) (Paitsi siinä tapauksessa, että kyllästyn pitkiin turkkeihin ja jaksan ruveta pukemaan nakuja poikia talvella.)

tiistai 27. syyskuuta 2011

saksalainen, Mein Gott!

Pää näyttelee varsin suurta roolia agilityssä. Jännä juttu. Ja vielä jännempi juttu on se, että jonkun ohjauskuvion osaa yhdessä kohdassa, mutta kun feng-shui ei toimi jossain toisessa kohdassa treenialuetta, niin sittenhän se ohjauskuvio ei onnistukaan. Eli sama suomeksi: Osaan hyppiä yhdellä jalalla olohuoneessa, mutta makuuhuoneessa menen turvalleni, jos edes yritän.

Onneksi tuli videoitua tämän päivän Maijun treenit, sillä enpä olisi muuten itse uskonut, että osaan tehdä saksalaisen yhdessä kohdassa rataa, mutta en täsmälleen samanlaisessa tilanteessa toisessa kohdassa rataa - kun en vaan tajunnut, että kyse on samasta ohjauskuviosta. Tai tajusin kai, mutten tajunnut, että esteetkin ovat täsmälleen samalla tavalla molemmissa kohdissa. En vaan tajunnut. Pölhö minä.

Videon alussa saksalainen EI. VAAN. ONNISTU. Ei millään. Ei missään vaiheessa treeniä. Puomi-putki -yhdistelmän jälkeen saksalaisessa ei puolestaan ole mitään ongelmia kuten ei myöskään keinun jälkeen olevan hypyn yhteydessä. On se jännä.

itsenäisyyttä kehiin

Keppien kanssa aloitetaan uusi aikakausi. Aion testata samaa lähestymistapaa kuin kontaktien kanssa, koska kuten käytäntö osoitti, kontakteista tuli sillä tavalla hillittömän hienot ja varmat. :)

Eli ryhdyn etupalkkaamaan Nokia keppien itsenäisestä suorittamisesta ja vähitellen niin, että lisään oman liikkeeni häiriötä hidastamalla omaa liikettä, vedättämällä tai liikkumalla täysin eri suuntaan kuin Noki. Jo ensimmäinen testi osoitti, että Noki tajuaa etupalkan pointin mahdottoman hienosti. Se ei yrittänyt luistaa keppien suorittamisesta vaan päin vastoin pisti hommaan sellaista moottoria, ettei minun sijainnillani tai tekemisilläni näyttänyt olevan hommaan mitään vaikutusta.

Jos onkin kai hirveän vanhanaikaista opettaa koira käsiavulla tekemään keppejä, niin en kyllä tiedä, miten ohjureilla tai verkoilla olisi saanut hommasta yhtään hienomman näköistä. :) (: :) (:

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Maijun treeneissä

Päästiin Nokin kanssa pitkästä aikaa Korhosen Maijun treeneihin. Polvi on vielä kipeä, joten ohjaaminen tuntui vähän kankealta varsinkin, kun piti kääntyä ja vaihtaa juoksusuuntaa. Mutta onneksi polvi on kuitenkin jo paljon parempi kuin viikko sitten..

Maijun treeneissä pääsee aina tuntemaan, että osaa ohjata koiraansa, mutta että silti on myös paljon paikkoja, missä voi parantaa. Treeneistä jää poikkeuksetta hyvä mieli ja niin koira kuin omistajakin saavat onnistumisen kokemuksia. :)

Treeni sisälsi meille aivan upouuden keppikulman (totaalinen avokulma) ja "vaikket näe oikeaa valssauskohtaa, sinun pitää tuntea se!" -henkistä filosofointia. :D AVOkulma meni aivan tyrmistyttävän hienosti, vaikka minä pessimistinä oletin, että kun menen kepeille söhläämään - ja sitä en ole koko kesänä tehnyt - niin Noki menee hommasta aivan sekaisin. Eikä mennytkään, vaan teki kuin oltaisiin aina tehty tuollaista treeniä. :)

Putkesta putkeen irtoaminen meni loistavasti. Kepit sen sijaan tarvitsevat taas treeniä. Noki osaa kyllä tehdä kepit hienosti ja hakea aloitusvälin, mutta jos minun vauhtini hidastuu, se hidastaa myös ja tulee pois kepeiltä.

Treenit tiiviissä viiden minuutin koosteessa: (ääniraitana ja virallisena kommentaattorina Maija;)

perjantai 16. syyskuuta 2011

mistä tietää, että on oppinut ohjaamaan ainakin vähän?

Siitä, että I-HAHin seuramestaruuskisoissa saa Kolan tekemään möllirataa niinkin siististi ja hallitusti kuin se tänään teki. Tosin en saanut Kolaa millään keinolla kolmantena olleen putken oikeaan päähän. Etenkin uusintaradalla karjuin minkä ääntä lähti, mutta lukittu mikä lukittu. Ei Kolaa saa lukitulta esteeltä pois oikein millään keinolla.

Onnistumisia: 1) Lähtötilanne. Kola rauhoittuu! 2) Kontaktit. Wau, ou jea. 3) Hypyt olivat viidessäkympissä ja Kola pudotti vain yhden riman. Oujee.




---------------

Nokin lähtötilanne toimi TÄY-DEL-LI-SES-TI. 8) Noki hillui kuin vähäjärkinen, kun mentiin lähtöpaikalle, huusi, hyppi, karjui. Lisäksi jouduttiin odottelemaan sekuntikellon paikalle saapumista ehkä minuutin verran siinä lähtöpaikan välittömässä läheisyydessä. Tästä huolimatta Noki istui käskystä viereeni ja pysyi kuin liimattuna. Se ei nytkähdellyt tai muutenkaan näyttänyt edes harkitsevan lähdöstä karkaamista. Wohooo!´

Noki sijoittui nollaradallaan seuramestaruuksien maksi kisaavissa kolmanneksi heti Anna&Nero -pariskunnan taakse.

torstai 15. syyskuuta 2011

"ai se on kiellettyä?!"

Fakta1: Noki ei ole käytännössä KOSKAAN aikuisen koiranelämänsä aikana karannut lähdöstä.
Fakta2: Nokia ei oikeastaan koskaan ole agilitykentällä kielletty mistään.

Näin asiat olivat viime sunnuntain BATin kisoihin asti. Sitten Fakta1 lopetti olemassa olonsa, joten Faktaan2 tuli myös muutos.

Alkuviikon Noki piti ihan täyttä lepoa agilitystä. Huomenna on seuramestaruuskisat, joihin ajattelin osallistua Nokin kanssa, joten oli aika reilua Nokin kannalta mennä selvittelemään tämä asia ennen oikeaa kisatilannetta. Suunnitelmana oli muodostaa hallittu tilanne, jossa Noki karkaa lähdöstä ja saa vastareaktiona reilun ärjäisykiellon ja täysin tyynen seinään viennin ja treenin keskeyttämisen kuin seinään. "Ootko varma, että saat sen treenitilanteessa karkaamaan?" kysyi useampikin henkilö. Tiesin saavani. Tämä lähdöstä karkaaminen on leijunut ilmassa kuin painostava ukkosmyrsky, joten arvelin, että koska Noki kisatilanteessa sai karkaamisesta palkkion saamalla suorittaa radan loppuun, se ei epäröisi karata treeneissäkään.

Tunsin koirani. Nostatin Nokin kierroksia kisanomaiseen tilaan treenaamalla ensin Kolan kanssa. Noki karjui epäreilua kohteluaan kentän laidalla kuin sumutorvi. Hetken treenattuani vein Kolan aitaan kiinni ja otin Nokin mukaani. Vein Nokin lähtöpaikalle aikomuksenani kävellä melko kauas ja käskyllä hypyttää ensimmäisen hypyn yli. Noki istui hienosti ja jäi paikalleen, mutta kun käännyin pois ja otin ensimmäisen "epärytmisen" hölkkäaskelen (yleensä siis kävelen lähtöpaikalta), Noki irtosi paikaltaan. Karjaisin EI ja syöksyin kohti. Noki pysähtyi kuin seinään erittäin hämmästyneen näköisenä. Otin Nokin hihnaan ja vein seinään.

Hetken Kolan kanssa treenattuani toistin lähtötilanteen. Noki istui hienosti lähtöön eikä irronnut luvatta perääni, vaikka kävelyrytmiäni vaihdellen menin omalle lähtöpaikalleni. Ryhdyin nostamaan kättäni, ja silloin Noki karkasi jälleen. Karjahdus ja koira seinään. Noki selvästi muodosti pikkuruisissa aivoissaan yhteyttä karkaamisen ja karjumisen välillä.

Ja jälleen hetki treeniä Kolan kanssa.

Kolmas kerta toden sanoi, sillä Noki ei edes harkinnut luvatta lähtemistä. Sain hölkätä lähtöpaikalta pois ja nostaa käteni ja siellä pysyi. Leikittiin ja riehattiin, kun sain Nokin kahden hypyn yli putkeen. Siirryin kentällä toiseen kohtaan ja toistin lähtöharjoituksen. Noki istui paikallaan kuin tatti ja lähti vasta käskyn saatuaan. Lopetettiin treeni siihen ja riehattiin yhdessä pallon kanssa kuin heikkopäiset. :)

Jännittävää nähdä, miten huomisissa seuramestaruuksissa lähtötilanteessa käy! (Jos käy huonosti, reaktioni on jälleen ärähdys ja täysin eleetön koiran seinään vieminen.)

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

varsahyppyjä ja hyviä suorituksia

BATin järjestämissä kisoissa Ojangossa sattui ja tapahtui. Sattui siis kirjaimellisesti.

Ensin kuitenkin tärkein: saatiin nolla. :) Ja voitettiin sillä maksi ykkösten eka rata.

Ikävä kyllä tuolla radalla olin NIIN keskittynyt, että jostain halvatun syystä eläydyin Nokin muurisuoritukseen niin paljon, että tein täysin käsittämättömästä syystä varsahyppelyn ja laskeuduin todella paskasti, joten polvi muljahti. Loikka ei voi jäädä huomaamatta (videolla 43 sekunnin kohdalla). Loppurata meni itsellä lähinnä nilkuttaessa, vaikkei sitä videolta niin vahvasti näekään. Radan päätteeksi tiesin, että nolla tuli, mutta päällimmäisenä oli adrenaliiniryöppy polven takia. Kädet tärisivät ja hain Maijan ja Anninan ohjeistamana jäitä kanttiinista. Nähtäväksi jää, joutuuko raahautumaan lääkäriin..

Toisen radan pystyin juoksemaan, vaikka polvi tuntuikin (ja tuntuu edelleen) vähän oudolta. Tällä radalla oma keskittyminen oli lähinnä omassa jalassa. Rata meinasi mennä täysin pieleen heti alusta (ja oikeastaan menikin), kun Noki ensimmäistä kertaa ikinä karkasi lähdöstä. :O Mielessä on häilynyt jo parissa kisatilanteessa, että Noki saattaa karata ja nyt se sen teki. Kuin ihmeen kaupalla erotin yleisön seasta Katjan äänen. Katja karjui, että "se karkasi!" tai jotain vastaavaa. En tiedä miten ehdin reagoida niin nopeasti, mutta sain välittömästi ohjauksesta kiinni, käänsin Nokin kolmosputkelle ja ryhdyin tekemään rataa. Rata meni erittäin hienosti aina kolmanneksi viimeisenä olleille kepeille asti. Keppien puolivälissä tajusin, että olen väärällä puolella keppejä. Suunnitelma oli ollut mennä toiselle puolelle, mutta jalan takia keskittyminen oli vähän heikkoa ja unohdin täysin vaihtaa puolta. Niinpä oma linjani oli toiseksi viimeisenä olleelle renkaalle tosi huono, jouduin väistämään rengasta ja niinpä Noki tulee viimeiselle hypylle huonosti ja rima putoaa.

Jos rima olisi pysynyt, oltaisiin voitettu toinenkin startti. Nyt sijoituttiin vitosella toiseksi. Voiton vei nopeammalla vitosella Siiri-portugeesi ja Sanna. :)




Kola Onni Perronen hyppytekniikkakurssilla

Maija onnistui bongaamaan Ulla Kaukosen hyppykurssin tällekin viikonlopulle ja siellä sattui olemaan kaksi vapaata paikkaa. Nemi ja Kola pääsivät siis Ullan tsekattavaksi.

Kurssin luennon jälkeen Ulla käpälöi osallistuvat koirat. Etukäteen vähän jännitti, että miten Kola mahtaa suhtautua siihen, että vieras ihminen vääntelee ja kääntelee, nostelee tassuja ja takapuolta ilmaan, koskettelee ja tutkii. Koska en haluaisi turhaan viedä Kolaa sille "liian vaikeisiin" tilanteisiin, päätin pyrkiä tekemään tilanteesta Kolalle tutun. Eläinlääkärihommathan ovat Kolalle ihan tuttua juttua ja niissä se tietää, mitä tapahtuu: mennään pöydälle eikä kukaan kumarru päälle. Niinpä ehdotin Ullalle, että Kolan voisi tsekata agilitypöydällä. Ja se menikin erittäin hyvin. :) Kola oli itse rentous, suorastaan lötkö.

Tuomio oli, että etenkin takapään syvät lihakset ovat heikot ja Kolan kulmaukset niin edessä kuin takanakin agilityn näkökulmasta liian suorat. Ullan ehdotus oli, että hakeudun Kolan kanssa fyssarille ja saadaan sieltä syvälihastreeniin ohjeet.

Itse hyppytreenissä olin jälleen negatiivisena itsenäni ( ;) ) olettanut, että meidät nauretaan kurssilta ulos. Ensimmäinen suoritus meni lähes juhlallisen rauhallisesti. Kola teki set point -harjoituksen hiljaisuuden vallitessa. Sen suorituksen jälkeen Kola tajusi, että "voi hitto näähän on agilityesteitä!" ja kierrokset nousivat paljon korkeammalle. :D Kola pystyi kuitenkin keskittymään yllättävän hienosti ja räykytti ja pomppi ainoastaan silloin, kun siirryttiin uudelleen kohti hyppytreenin lähtöpistettä. Harjoitukset se teki hienosti ja perussarjan mielestäni jopa paremmin kuin Noki. :O

Kommenttia tuli siitä, että Kola tekee hyvää työtä sillä kropalla mikä sillä on, joskin välillä se on vähän liian etupainoinen. Rimojen alitusta ryhdyn "poistamaan" liikkuva hyppy -treenillä. Eli kolme perussarjan hyppyä ja sitten hieman kauempana hyppy/muuri/rengas/jne, jonka etäisyyttä ei ainakaan alussa Kolan kanssa vaihdella vaan viimeisenä on tavallinen hyppy, jonka korkeutta vähitellen nostetaan kohti 65 senttiä. Lisäksi Ulla ehdotti, että alan vähitellen nostaa rimoja muussakin treenauksessa ylemmäs. Nythän Kola on tehnyt vuoden verran jo mini/medikorkeudella olevia rimoja.

Kurssin aikana Kola nautti tilanteesta koko pienellä sydämellään. Se aivan ilmeisen selvästi tunnistaa tilanteet, joissa se on oppinut, että se saa olla rauhassa eikä kukaan tule yllättäen lääppimään tai tuijottelemaan. Ja agilitytreenit/tokotreenit/muut koiratapahtumat ovat tälläisiä tilanteita. Niissä tilanteissa Kola on jopa ylikorostuneen tyyni. Lötkö. Valuva karvapallero, joka muistuttaa enemmän pörröistä mattoa kuin koiraa. Kola valui ja lötkyi Maijan jaloissa ja vaati rapsutuksia silmät lurpallaan. Se makasi selällään reporankana ja omistaja nautti moisesta lölleröstä. :) Kola änki ja tunki myös muiden kurssilla olleiden läheisyyteen ja yritti hakea rapsutuksia kaikilta lähellä olleilta. Aika poikkeuksellista, että Kolaa joutui kutsumaan pois vieraan ihmisen iholta, kun tämä vieras ihminen olisi halunnut keskittyä videoimaan hyppysuorituksia. ;)

Jatkossa hyppytekniikan osalta suunnitelma on siis seuraava:
¨
Kolan kanssa tehdään perussarjaa, set pointia, liikkuvaa hyppyä ja alastuloharjoituksia sekä käydään fyssarilla hakemassa treeniohjeet.

Nokin kanssa aletaan harjoitella häiriötreeniä perussarjassa, kunhan saan Nokille ensin taottua aivoon, miten perussarja tehdään oikein (eli viimeistä kahta hyppyä ei suoriteta yhdellä jättiloikalla).

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

hyppykurssin toinen päivä

Askeleen pidennystä treenaava juttu:
Noki osasi pidentää loikkaansa ihan mainiosti. Se oli tänään väsyneempi kuin eilen ja se selvästi osasi odottaa itselleen vieraita treenejä, sillä se suhtautui uusiin juttuihin melkoisella varovaisuudella. Se ei mennyt soitellen sotaan eikä painanut talla pohjassa, vaan teki suorituksensa suurella harkinnalla.


Alastuloa ja hyppyetäisyyttä treenaamassa:
Väsymys alkaa näkyä vielä selvemmin. Tärkein huomio kuitenkin lienee, että Noki osaa joustaa etuosallaan alastulossa ja säädellä hyppyetäisyyttään tarpeen mukaan.


Liikkuva hyppy -treenin alkeita:

lauantai 3. syyskuuta 2011

Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla

Käytiin tänään hyppytekniikkakurssin ekassa osassa. Huomenna jatkuu. Aika vähän jäi siinä hetkessä mieleen, mutta tärkeintä lienee se, että Noki ei ainakaan ollut surkeista surkein ja karmean huono hyppääjä. Se hyppäsi ilmeisesti ihan hyvällä tekniikalla ja osasi koota itseään ennen hyppyä, kunhan ensin oli tajunnut, mistä harjoituksessa on kyse. Mitään suuria virheitä ei tänään siis ilmennyt. Saa nähdä, mitä tietoja ja uusia harjoituksia huominen tuo tullessaan.

set point -harjoitus


perussarjaa

keskiviikko 31. elokuuta 2011

KEKEKEKEKEKEKEKE HYVVVÄÄÄÄÄÄ

Käytiin tänään sateisessa Ojangossa tekemässä vähän Nokin kanssa keppitreeniä ja Kolan kanssa hieman korkeampien hyppyjen hyppimistä ja ohjautumista. Nokilla sokea kulma alkaa olla tosi hyvässä kunnossa. Avokulma on edelleen vaikea ja onnistuu liian huonolla prosentilla.

lauantai 27. elokuuta 2011

kivikossa kisaamassa

Lyhyestä virsi kaunis: minun moka. Mokat. Taas.

Tuliko kenellekään yllätyksenä? Käpälä ylös, jos tuli.

Salme Mujusen rata noudatteli suuresti viime viikonlopun kisaratoja lähtösuorineen ja mutkaputkineen, kuten myös puomin puuttumisena. Tänään olisi siis ollut mahdollista ottaa vaikka kolme nollaa eikä oltaisi silti noustu kakkosiin, koska eka nollakin oli Mujuselta. No. Ei tullut kolmea nollaa. Eikä kahta tai yhtäkään.

Agiradat olivat oikeastaan ihan simppeleitä. Ei mitään pahoja ansakohtia, takaakiertoja tai ikäviä pakkotakaaleikkausjuttuja. Silti menin ja sössin tyhmällä jarrutusliikkeellä tai muulla hölmöilyllä rimat alas yhteensä kai kolmessa kohtaa. Pyh.

Noki siis teki kaiken niin kuin ohjasin, toimi kontakteilla kuin unelma, meni vauhdilla ja innokkaasti, luki rataa, irtosi hyvin ja ensimmäisellä radalla haki kepitkin mukavasti. Toisella ja kolmannella radalla menin kepeille ihan liian lähelle ja sähläsin muutenkin niin, että Noki sekosi ihan konsepteissaan. Virheet tulivat siis tänään rimoista ja kepeistä. Ensi viikonloppuna on hyppytekniikkakurssi, jonka esitietolomakkeessa kyseltiin koiran hyppytekniikasta. Olisi pitänyt siihen lisätä joku sellainen osa, että "Toivoisin kurssilla käytävän läpi lähinnä ohjaajan hyppytekniikkaa tai vaihtoehtoisesti sitä, että koira ei tiputa rimoja, vaikka ohjaaja ohjaisi ihan väärin tai huonosti."

Toisaalta nyppii ja pahasti, että kokonaisuudessaan hyvin menneen radan tekeminen on minulle niin vaikeaa. Ja sitten toisaalta olen äärimmäisen tyytyväinen, että kerta toisensa jälkeen Noki tekee omalta osaltaan täydellisiä ratoja. On paljon helpompaa harjoitella hyvää ohjaamista, kun on koira, joka ohjautuu helposti, on motivoitunut ja etenkin, ettei se "mene rikki", vaikka ohjaaja sösselöikin kisoissa kerta toisensa jälkeen.






--------------------

Kola oli tänään kotikisoissa kisaturistina mukana. Se käyttäytyi täysin epänormaalisti pyrkien rapsuteltavaksi (jopa Kolalle vieras mies joutui "sun-on-pakko-rapsuttaa-kun-aloitit" -käytöksen kohteeksi! :O ) ja löhöten täysin rentona kisa-alueella. Hassu Kola.

Täytyy joku kerta ottaa Kola mediluokkaan epiksiin kisan ulkopuolisena koirana mukaan ja katsoa, mitä tapahtuu. ;)

keskiviikko 24. elokuuta 2011

temppu kroonaa, komppu treenaa

Tänään oli jälleen Kolan vuoro treenailla. :) Otin tietokoneen muistilokeroista Miian Nokille viime talvena pitämän jaakotustreenin ja samaan treeniin pystyi vetämään myös vauhtiympyrää. Kola oli taas kuin tykinkuula, kun se sinkosi lähdöstä lähes maata kiertävälle radalle. Ja kyllä se vaan on niin, että Kolankin saa jaakotuksella kääntymään, kun vaan osaa jaakottaa tarpeeksi voimallisesti/oikein/oikea-aikaisesti. :D Toki Kola pitäisi vielä saada "kokoamaan" itsensä ennen hyppyä ja säätelemään hyppyvoimaa muihinkin kuin "ei hyppää" ja "HYPPÄÄN TÄYSILLÄ!" -asentoihin. Joka tapauksessa sain Kolan jopa jättämään hyppäämättä, kun jarrutin tarpeeksi. Ja se totta totisesti on ihan uusi ominaisuus Kolassa. ;)

Kola taitaa olla mitä mainioin mittari sen suhteen, minkä verran minä edistyn ohjaamisessa: onhan se nimittäin erittäin hyvää harjoitusta tehdä ensin Nokilla helpomman kautta ja sitten testata, miten sama tehdään, kun ohjattavana ei olekaan notkea pikkuauto vaan täysperävaunullinen turboahdetulla moottorilla varustettu rekka. Jos saan turboahdetun rekan pysymään hanskassa ja tottelemaan ohjausta, voi olla aika varma, että pikkuautoakin on mahdollista saada ohjailtua. :D

Ihania ovat molemmat, rekka ja pikkuautoni. :)

sunnuntai 21. elokuuta 2011

nokin ja kolan kuntokoulu

Syksyiset niitetyt pellot innottivat Iipsterin ja Kompuutterin pitämään Jassulle ja Milkalle kuntokoulua. Noki olisi ilmeisesti jaksanut ihan loputtomiin pistää tytöt juoksemaan, joten lopulta oli vaan pistettävä koirat hihnaan ja lopetettava Nokin suhteellisen maaniseksi äitynyt "ALA JUOSTA LÄSKI POSSU HAHA ET SAA KIINNI PLÖSÖ" -karjunta. :D Jassulla meinasi kiristyä hieman hermo, kun Noki karjui sen korvaan suloisella hunajaa tihkuvalla äänellään.. Mutta tehokasta karjunta kuitenkin oli, sillä tyttöihin sai sillä kummasti vauhtia.

Noki ja Kola ottivat mutakylvyn pellon ojassa ja tuoksu on saippuapesun jälkeenkin vielä ihanan maalaismainen. Ja ilmeisesti puolitoistatuntinen räyhääminen ja kirmaaminen painaa poikienkin jaloissa - sen verran hiljaista ja rauhallista täällä nyt on. ;)