lauantai 21. huhtikuuta 2018

viisas tenava

Ollaan yskäkarenssin aikana käyty Papun kanssa kolme kertaa tekemässä A:n boksia. Kaksi ensimmäistä kertaa tehtiin ihan vain boksiin menoa ja sieltä poistumista namipalkalla ja muutamia kertoja lentävällä lelulla. Papu fokusoi ihan älyttömän hienosti boksiin. Sitä huomaa oppineensa Nokin ja Pikan boksihommien jälkeen pal-jon. Silloin aikanaan en todellakaan kyennyt näkemään, milloin koira ymmärtää boksin merkityksen ja milloin kyse on sattumasta. Sain siis koirat kyllä menemään boksiin, mutta minulle riitti, että se tosiaan osuu boksiin riippumatta siitä oliko kyse tuurista vai tarkoituksella tehdystä osumasta.

Kolmen treenikerran aikana on ollut hurjan helppoa nähdä Papusta, koska se tekee ajatuksella ja koska se vaan tekee ilman keskittymistä. Papu kyllä osuu joka kerta (koska etäisyys boksiin on toistaiseksi ollut ihan lyhyt ja vauhti sitä myöten varsin hallittu). Mutta suoritus on aivan eri näköinen silloin, kun se ajattelee boksia vs. kun se vain menee. Olen päässyt merkkaamaan ajatuksella tehdyt suoritukset isoilla kehuilla ja siten erottelemaan Papulle sen, mitä haluan. On ehkä aavistuksen hankalaa sanoa, mistä sen eron näkee. Papu ei suoranaisesti pysähdy boksiin, mutta se ikään kuin painaa itseään boksissa aavistuksen kauemmin ja painokkaammin maata kohti kuin niiden suoritusten aikana, jolloin se vain keskittyy juoksemaan lentävän lelun perään.

Eilen tehtiin tolpan kierron kautta boksin läpi juoksemista lelupalkalla. Etäisyys tolpalta boksiin oli ehkä ~2m, eli edelleenkään vauhti ei kasva niin kovaksi, että laukka venyisi niin pitkäksi, että on mahdollista hypätä boksin yli. Todennäköisesti lisään etäisyyttä ja sitä myöten vauhtia vasta siinä vaiheessa, kun saan apupalkkaajan helpottamaan väärien suoritusten palkkaamatta jättämisessä.

Ihan mahtavaa, että vaikka Papun kierrokset piiputtavat aivan punaisella, kun tehdään aksaa, niin sillä säilyy siitä huolimatta oppimis- ja keskittymiskyky. Ihana Pupanen. :)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

juoksuA:n kimppuun!

Tänään Papu aloitti juoksuA-urakan. Tarkoituksena on takoa Papun aivoihin boksin merkitys ja siirtää se sitten A:lle, kunhan on tehty tasaisella boksin merkitys Papulle selväksi. Ensin opetan Papun menemään boksiin ja sitten loikkaamaan boksiin ja sieltä pois. Kun tämä on harjoiteltu, lisään yhden hypyn A:n "harjaksi" ja myöhemmin toisen hypyn A:n "ylösmenoksi". Ja lopulta viedään koko komeus A:lle ja nostetaan vähitellen A täyteen korkeuteen.

Kokosin boksin ja laitoin sen maahan. Otin Papun autosta ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, Papu seistä tökötti boksissa sen näköisenä, että "anna palkka, mä teen tätä täällä jo, missä sä kuhnailet!" Se ryhtyi siis liiottelematta tai kaunistelematta välittömästi tekemään juuri sitä, mitä pitikin. Olenkohan tehnyt tätä treeniä joskus sen pikkupentuaikana, vai mistä ihmeestä se tiesi, mitä pitää tehdä? Naksuttelin boksiin menemistä ja palkkasin namilla ensin boksiin ja sitten boksin ulkopuolelle, jotta sain Papun menemään boksiin ja tulemaan sieltä pois. Mitään suoranaista opetettavaa ei ollut, kunhan vain palkkasin sitä, mitä Papu teki - se nimittäin teki koko ajan pelkkiä oikeita asioita. Ainoa juttu, jossa ohjailin sen toimintaa oikeampaan suuntaan, oli vahvistaa boksista ulos loikkaamista. Papu olisi mielellään tarjonnut 2o2o:ta. Muutamien treenisettien ja autossa lepäämisten jälkeen otin palkaksi pallon. Papu lähti boksiin ja sen jälkeen palkaksi heitetyn pallon perään. Täytyy vielä panostaa siihen, että Papu oikeasti keskittyy boksiin menoon eikä ajatus siirry liikaa eteen lentävään palloon ja osumat muutu epähuomiossa tehdyiksi vahingoiksi. Ensi kerralla voisi kokeilla namimaatin käyttöä.