perjantai 27. marraskuuta 2015

Just because I can.

Kävin tekemässä juoksuharjoituksia Ojangon pimenneessä perjantai-illassa ja siinä samallahan voi kätevästi aktivoida palloilla kolme koiraa. Lopulta palloista oli jäljellä hiekkavaahtokuorrutteiset raadot ja polven lihaksia oli haastettu vähintäänkin tarpeeksi.

Isot luopuivat omista pallonromuistaan ilman suurempia taikatemppuja - ja pallot joutuivat kentän roskikseen. Pika sitä vastoin.. No. Yritin pyytää nätisti. Yritin pyytää vähän rumemmin (tosin alkoi naurattaa). Mutta ihan pelleilyksihän puuha sitten meni. Riiviö tuli kyllä ihan lähelle, mutta ei nin lähelle, että olisi edes etäisesti ollut toiveita saada napattua pellehermannilta aarre pois. Luovutin ja ryhdyin odottelemaan. Minuutit kuluivat eikä pallo pudonnut pikkusankarin suusta. Lopulta touhua oli jatkunut jo sen verran pitkä tovi, että kaivoin kännykästä videokameran esille ja annoin Pikan rauhassa nauttia passiivisaggressiivisesta loppuverryttelystään. :D


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

puomia taas

Tänäänkin käytiin Ojangossa tekemässä muutamat madalletut puomit. Pikkarilla oli jostain syystä kierrokset aivan kaakossa. :D Meteliä ja "MINÄHÄN EN NYT KYLLÄ ISTU!!!" -nykimistä. Hyvin Kiljusen herra juoksi puomin päähän asti, vaikka minä en kävellen kerkeä suorituksen aikana kuin puomin puoliväliin. Kerran Pika pääsi karkaamaan palkalle sekunnin murto-osia ennen vapautusta. Ja sen jälkeenhän Pikkari kokikin sitten suuren vapautumisen tunteen, eikä edes aikonut seuraavalla suorituksella odottaa vapautusta. "ODOTA ITE MÄ EN AINAKAAN ODOTA SE ON MORO." Onneksi Tea piti etupalkkapallon itsellään, joten Pika jäi karkaamisesta ilman palkkaa. Seuraavalla suorituksella saatiin taas onnistunut pysähdys ja vapautus käskystä. Eikä karkaamisia sen jälkeen sitten enää tullutkaan. :)

Kun vain saisi luvan hölkätä/juosta, niin pääsisi haastamaan Pikaa lisää ja yhdistämään puomiin lisää esteitä.

Oli ihan tosi hauskaa! Pikalle sopivat lyhyet täsmätreenit tosi hyvin ja se on niin rakastettava kaikessa räyhäisyydessään, että eihän treeneistä voi jäädä huono mieli. Posket hehkuivat punaisina, kun pääsin Ojangon ulkokentiltä kotiin - treenien aikana nimittäin satoi lunta.

lauantai 21. marraskuuta 2015

kepikepi

Aamulla käytiin taas katsomassa kisoja. Ja medien päätteeksi Pikkari pääsi tekemään Ojangon ulkokentälle muutaman madalletun puomin. Herra Pikkarström teki varsin hyviä suorituksia. Viimeinen suoritus oli ihan napakymppi, joten siihen oli hyvä lopettaa. Itsenäisesti hyvällä nopeudella koko puomi ja vapautus vasta käskystä. Jes jes. :)

Illalla Nokikin pääsi hallille uurastamaan. Nokin tukka alkaa olla sen verran pitkä ja tuuhea, että Nokilla tuli todella hiki keppitreeneissä. Myös Nokin aivot hikoilivat. Ja kun Nokin aivot hikoilevat, niin siitä tulee kuulkaa meteliä. Paljon meteliä. Ja vaahtoa.

Nokin piti vain tehdä kepit. Mutta siinä oli aivohalvaus lähellä, kun keppien takana noin metrin päässä oli putken suu. ;) Noki sinkosi putkeen kerta toisensa perään. Ja karjui ja vaahtosi. Lopulta keksin, että kun takaaleikkaan avokulmaan (A) mennessä, niin Noki kääntyy kiltisti kepeille. Jos vain lähetin kepeille ja rintamasuuntani oli epämääräisesti keppien (ja putken) suuntaan, niin Noki vilahti putkeen.

Umpikulmaan (B) kääntyminen oli yhtä haasteellista. Noki tarjosi putkeen menoa, keppien puolesta välistä keppien tekemistä, huutamista, pomppimista ja paikallaan pyörimistä. Saatiin kuitenkin lopulta onnistumisia umpikulmaankin. Mutta harjoittelua tämä tosiaankin vaatii yhä edelleen. :D

Pika teki vinokeppejä. Tavoitteena on, että kepit ovat mieluisa este ja niihin voi fokusoida samalla tavalla kuin muihinkin esteisiin. Hyppy-hyppy-umpikulma -suoritus alkoikin luistaa ja Pika irtosi ihan hitsin hyvin yksin suorittamaan hypyt ja kepit. Avokulma oli taas vaikeampi, Pika meni turhan herkästi toiseen väliin. Mutta hyvin se nakutteli kepit yksin loppuun asti, eikä häiriintynyt myöskään siitä, jos vedätin piiiiitkälle sivulle ja eteen. Treeni oli kovin onnistunut, sillä lopulta Pika jopa karkasi kepeille, kun yritin ohjata ihan toisaalle. :D Erittäin jees! ;)

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kyllä Noki tietää

Kola ei panosta etukäteissuunnitelmiin, joten se nukkuu olohuoneessa pedissään.
Noki sitä vastoin valmistautuu eteisessä pahimpaan.
Trimmasin Pikan. Projekti kesti kai peräti pari tuntia, sillä istuin pariin kertaan trimmerin kuumennuttua tietokoneen ääreen facettamaan.

Noki katosi näkyvistä heti, kun kaivoin trimmerin kaapista. Noki majoittui eteiseen ja aina Pikan trimmauksen mennessä tauolle se saapui hätääntyneenä kurkistamaan olohuoneeseen ja livahti sitten äkkiä takaisin eteiseen.

Eikä Nokia niin vain jalliteta trimmattavaksi. (Ei sillä, että edes aikoisin sitä tänään trimmata. En todellakaan aio.) Sain trimmauksen valmiiksi yli puoli tuntia sitten, mutta Noki jatkaa edelleen eteisessä majailuaan. :D Noki tietää, etten ole pakannut trimmeriä vielä kaappiin, joten on mahdollista, että jos se tulee salaisesta piilostaan eteisen matolta olohuoneeseen, sekin joutuu luopumaan turkistaan. Koskaan ei voi olla liian epäluuloinen trimmaamisen suhteen!

lauantai 14. marraskuuta 2015

keppejä ja puomia

Viikonloppuaamuksi aikainen treeniajankohta, ohjaajan orastava flunssa ja hallin sisälämpötila jossakin 25C huitteissa - mutta eipä se koiria haitannut. :) Aamutreenit Tean ja Mallun kanssa olivat nappisuoritus mustavalkoisille (Kola ei tällä kertaa päässyt pappa-aktivointijuttuja tekemään). Yhtään pidempiä treenejä ei olisi tarvittukaan, sillä hallissa oli todellakin kuuma. 30min ja 3 koiraa, joten suoritusten määrä pysyi niin alhaisena, että koirat eivät sulaneet lätäköksi.

Pika teki vinokeppejä sekä itsenäisesti edeten että vedättämällä. Vedättämällä sain Pikkarin panostamaan etenemiseen niin paljon, että se kauhoi kepit! :) :) Siis siirsi painon vain yhdelle etutassulle ja ponnisti sillä seuraavalle, jonka jälleen suoritti vain yhden etutassun askelella. Tätä lisää! :)

Noki puolestaan pääsi juoksemaan Tean kanssa puomia. Pulmattomasti sujui niin itsenäisesti loppuun tehty puomi kuin kisanomaisesti yhtä matkaa tehty nopea vapautuskin. Tällä kertaa Nokille ei tarvinnut selittää, että Tea ohjaa ja minä vain katselen. Noki vei pyynnöstä pallon Tealle ja taakseen katsomatta (ja pahaa meteliä pitäen) lähti treenaamaan.

Sunnuntaina värkkään puomin taas ihan matalaksi ja mennään Pikkarin kanssa hakemaan räyhämielialaa yhdistettynä hallittuun pysähtymiseen. Kun vain saisi kohta luvan hölkätä, niin pääsisi haastamaan Pikaa lisää puomilla pysähtymisessä.

maanantai 9. marraskuuta 2015

perustreeniä ja kisavideoita

Mustavalkoisten kanssa tehtiin puomin perustreeniä. Itse asiassa tehtiin niin vauvatreeniä, että nostin ylös- ja alasmenot minipöydän päälle ja tehtiin siinä. Pikan kanssa suurin haaste on se, että Pika fokusoi aivan liikaa minuun ja minun etenemiseeni. Niinpä palattiin tekemään ihan vauvatreeniä, jossa Pikan tehtävänä on yksin suorittaa "puomi" ja jäädä sitten 2o2o-paikalle. Sehän sujuikin tosi hyvin, joten pääsin vaikeuttamaan. Tavoitteena on saada Pikan puomista niin varma, että se pysyy paikallaan, vaikka heitän pallon sen eteen. Tällä hetkellä se pysyy kyllä pallon pudotessa paikallaan, jos tehdään vain alastuloa. En vielä viitsinyt haastaa pysähtymään koko vauvapuomin suorittamisen yhteydessä, kun jo pelkkä minun liikkeeni vauhdin lisääminen sai tekemään pari virheellistä suoritusta pidemmän juoksumatkan nostattamassa innostuksessa. :) Ensi kerralla testataan taas vähän vaikeampaa, mutta pakko sanoa, että tänäänkin sujui jo paljon paremmin kuin olisin uskonut. Pika nytkähteli paikallaan pallon lentäessä ja ajoittain kyykkäsi niin etupainoiseksi, että takajalat pysyivät kontakilla vain vaivoin. Mutta se ei karannut! :)

Nokin kanssa haettiin sitä, että Noki menee hyvällä vauhdilla alas asti ja edes ajatuksen tasolla pyrkii pitämään päätä eteenpäin. Eihän se sitä kyllä oikeasti eteenpäin pidä, mutta kun nyt edes nykäyksenä väräyttäisi päätään eteenpäin.. :D Ja kyllähän Noki meni hyvällä vauhdilla. :) Se otti treenistä niin suuria kierroksia, että veti pukkilaukkaa ympäri hallia ja haukkui äänenvaimentimena toiminut pallo suussaan sellaisia BWWOOOGH-haukahduksia. :D Ja vaahdotti tennispalloa kuin heikkopäinen.

Kas näin. Nam.. ;)









maanantai 2. marraskuuta 2015

haasteita ratkomassa

Opetin lauman seisomaan etutassuillaan. Ihan vaan siitä syystä, että olin jotenkin ajatellut sen olevan vaikeaa, mutta sitten keksin miten sen opetan - ja se olikin helpompaa kuin olisin voinut arvata. Ei se ollut edes mikään uusi temppu. Se oli vain 2on2off suoritettuna sohvatyynylle, joka on laitettu seinää vasten.

Pojat läähättivät onnesta, kun kaivelin naksuttimen esille. Alkoi hässäkkä, kun lauma järjestäytyi portin taakse odottamaan ja yksi kerrallaan portin toiselle puolelle etutassuseisontaa tekemään. Ensin tehtiin ihan tavallista 2o2o:ta lattialla olevalla sohvatyynyllä ja sitten nostin sohvatyynyn sohvaa vasten pystyyn.

Kola ja Pika ratkaisivat pulman putkiaivoisesti ja nostivat takajalat pystyssä olevalle tyynylle. Etutassuilla seisonta oli valmis. Noki teki paljon monimutkaisemman päätelmän siitä, mitä tässä ollaan hakemassa. Noki päätteli, että ollaan treenaamassa agilityä, koska 2o2o ON agilityä. Ja koska ollaan treenaamassa agilityä, on olemassa este, joka suoritetaan. Joten olihan se vähän haastavaa keksiä, että mikä este tässä ollaan suorittamassa, kun sohvatyyny on sohvaa vasten pystyssä. Noki kiersi ja kaarsi sohvatyynyn sivuilla ja ympärillä ja yritti keksiä, miten tämä este suoritetaan niin, että lopuksi tullana 2o2o-paikalle. Meinasi pikkueläimen pää piiputtaa ylikuumaksi, kun se lopulta tarjosi maahan menoa ja ruokakupissa seisomistakin. (Kola tarjosi ihan aluksi vaatekasan päälle istumista. Kirkui ja länttäsi takapuoltaan raivolla vaatekasaan ja oli _varma_, että tätä tässä haetaan. Saatoin hihittää.) Kun ei auttanut itku markkinoilla, Noki lopulta ratkaisi ongelman niin, että se hyppäsi sohvalle ja pompahti siitä kyljellään olevan sohvatyynyn reunan yli lattialle etutassuseisontaan niin, että takajalat jäivät sohvatyynyyn nojaamaan. Löytyihän se agilityeste! Lopulta Noki sentään totesi, että nopeampaa on nostaa takajalat suoraan sohvatyynylle ja jättää sohvalle kiipeämisen kautta tehty mutka väliin.

Pitäisi naksutella useammin noille. Pojat kerrassaan riehaantuvat touhusta ja temppujen tarjoaminen on niiden mielestä äärimmäisen motivoivaa puuhaa.