maanantai 30. heinäkuuta 2018

kovaakovaakovaa!!

A-projekti etenee hurisemalla. Olen yllättänyt itseni nyt jo kahteen otteeseen sen kanssa, miten rohkeasti uskallan lähteä vaikeuttamaan tehtävää. Ensimmäisen kerran tarvitsin siihen henkistä tukea, mutta Aikin rohkaisemana keppiprojekti harppoi eteenpäin jättimäisin loikkauksin. Toisella kerralla pystyn jo itse näkemään, että "tätä on turha hinkata sen enempää, vaikeutetaan!" A aloitettiin toukokuun alkupuolella, kun tehtiin boksia keväisellä Ojangon parkkiksella parina päivänä. Sitten homma jäi lähestyvän loman kiireiden alle ja seuraavana kaiken huomion veivät kepit.

18 päivää sitten vihdoin sain aikaiseksi tarttua tuumasta toimeen ja ryhtyä opettamaan A:ta Papulle ihan oikeasti. Ensin piti rikkoa sen vakaa usko siihen, että jokaikisellä kontaktipinnalla kuuluu pysähtyä. Kun tämän sai tehtyä, on eteneminen ollut aivan yhtä pitkin harppauksin tapahtuvaa kuin kepeilläkin. Videoinneista päätellen noin viiden-kuuden treenin aikana ollaan päästy siihen tilanteeseen, että A eilen nostettiin täyteen korkeuteen ja aamupäivällä Katjan kanssa tehtiin 2 suoritusta täyskorkealla ja illalla Tean kanssa treenattiin lisää täyttä korkeutta.

Rutiini puuttuu toki vielä täysin, ja A:n ottaminen osaksi rataa ja ohjausten liittäminen A:lle ovat vielä vahvasti työn alla. Huipun ylittämisessä kävi eilen yksi "huisaatana"-tilanne, kun ihkaensimmäistä kertaa päästin Papun lähestymään A:ta putken kautta. Tulihan se sieltä - komealla kaarella suoraan alastulolle ilman välilaskuja.. Toisella suorituksella otin itseltäni vauhdin pois ja annettiin palaa. Papulla pysyy pää mukana tekemisessä, joten se korjasi huipun ylityksen järjelliseksi kahden laukan suoritukseksi. Onneksi.

Nyt haetaan tekemiseen rutiini, otetaan A osaksi kokonaista ratasuoritusta ja opetellaan kääntymään A:lta ainakin loivasti - ja sitten suunnataan ykkösluokkaan häntä pystyssä. Eiköhän me ennen elokuun syyskuuksi kääntymistä päästä kisakentille näyttämään, mistä meidät on tehty. :)


tiistai 24. heinäkuuta 2018

A etenee

Ollaan tämän kesän treenit painostettu miltei täysin esteosaamiseen. Ohjaamispuoli on sen seurauksena ajoittain vähän hakusessa, kun Papun itseluottamus on kasvanut ja se poimii esteitä ohjauksesta huolimatta. Ei olla käyty ohjatuissa treeneissä kohta pariin kuukauteen, mutta syksyn aikana ryhdytään taas panostamaan ohjauksen noudattamiseen. Nyt mennään vielä estepuolella, koska A pitäisi saada kisakuntoon.

Kepit ovat harpanneet ihan huimasti eteenpäin. Eikä olla niitä edes treenattu mökkikeikan jälkeen juurikaan. Toki ollaan tehty keppejä, kun on käyty treenaamassa, mutta määrä on niin vähäinen, etten voi uskoa, miten taitava Papu treenimäärään nähden jo on. Erilaiset lähestymiset täytyy vielä ottaa haltuun, mutta Papu on selvästi löytänyt tavan käyttää kroppaansa keppisuorituksessa.

Puomi ja keinu ovat ihan hyvässä vaiheessa. Puomiin tulee takuulla vielä vauhtia lisää, kunhan Papu oppii, että se on yksi este radan varrella ja homma jatkuu puomin jälkeenkin. Tähän asti puomi on ollut varmaankin 95% (luultavasti siis ihan liikaa) suorituksista vain yksittäinen este, mutta nyt olen pyrkinyt aktiivisesti tuomaan sen osaksi treenipätkiä.

A on sekin harpannut aimoannoksen eteenpäin. Nyt Papu tietää, että sen on tarkoitus juosta A:n läpi, eikä se edes harkitse pysähtymistä. Laukkamääräkin on oikea. Eilen Papu lennähti kertaalleen A:n huipun yli tyylillä "ohopsanssaa!" ja päätti heti seuraavalla korjata tekemisensä hallitummaksi. Kertaalleen se myös tarjosi loikkaamista. Tämän suorituksen jälkeen minun reaktioni oli jättää kehuminen ja palkkalelun repiminen pois (heitin pallon palkaksi, koska en persjätössä nähnyt, että se loikkasi - onneksi treeniseuralainen Aikki toimi silminäni), ja Papu korjasi suorituksensa myös tuossa tapauksessa seuraavalla yrityksellä oikeaksi. ..ja juuri tätä ominaisuutta Papussa rakastan! Se menee räkä poskella, mutta aivot toimivat silti.

Elokuun aikana pistetään A kuntoon ja sitten aletaan kiertää kisoja ihan juuri niin paljon kuin hyvältä tuntuu. :) Eli todennäköisesti viikonloput painottuvat siitä eteenpäin vahvasti tyttötiitiäisen kisamatkoihin.


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

A kuntoon, osa2

Tänään tehtiin Papun kanssa täysin litteäksi laskettua A:ta. Laitoin A:n sivuille siivekkeet ja siivekkeiden väliin riman niin matalalle, että se oli liki kiinni A:n pinnassa. Ja kuinka ollakaan, Papu pystyi nyt juoksemaan kontaktipinnan läpi boksin kautta! Sille on vaivatonta osua boksiin ja se tekee nätisti kolmella laukalla juuri niin kuin pitääkin. Kertaakaan se ei ole loikannut boksista yli ja suoritukset muuttuivat rennommiksi ja rennommiksi joka kerralla. Se ei myöskään kääntynyt katsomaan minua, vaikka hyvin tiesi, että eteen lentävä palkka on minulla. Sille on tullut vahva rutiini suorittaa asioita eteenpäin, mikä on ihan älyttömän jees.

Nyt tarvitsee nostaa A vähän kerrallaan ylös ja saada Papu luottamaan siihen, että "KOVAA!" -käskyllä on lupa luukuttaa menemään. Näyttäisi siltä, että Papu on juuri sopivan kokoinen suorittamaan A:n ilman että sen tarvitsee sen enempää venyttää kuin kootakaan laukkaansa. Se voi vain juosta.

tiistai 10. heinäkuuta 2018

projekti "A valmiiksi" ja eka kisastartti

Eilen käytiin testaamassa, miten Papu treeniolosuhteissa suoriutuu lujasta vauhdista lähestytyt kepit. Yhden virheellisen lähestymisen jälkeen se osasi koota itsensä toiseen väliin varsin ensiluokkaisesti! Hidastetusta videosta näkee, miten viimetinkaan se tosiaankin jättää jarruttamisen, mutta se jarruttaa juuri sopivasti eikä ongelmia toiseen väliin taipumisessa ole kovasta vauhdista huolimatta. Jes. :)

Tänään palattiin juoksuA:n kimppuun. Yritin naksutella Papulle loivalla A:lla boksin läpi juoksemista, mutta eihän siitä tullut YHTÄÄN mitään. :D Papulle on taottu aivoihin niin vahvaksi pysähtyminen, että sen oli aivan mahdotonta rikkoa tuota sääntöä. Sille oli kuitenkin maailman helpointa suorittaa tasaisella kahden hypyn ja boksin avulla A:n suoritukseen tarvittavat laukat, joten eiköhän tästä hyvä tule, kunhan saan neiti Tunnollisen ymmärtämään, että boksin kanssa saa juosta kontaktista läpi. :) Testataan huomenna ihan litteää A:ta ja hyppyjä A:n pinnalla, jolloin ehkä rikotaan tarpeeksi kontaktiesteen vaikutelmaa, jolloin voitaisiin siitä siirtyä kohti korotettua A:ta ja siitä täysikorkeaan esteeseen. Ainakin Nokille litteä A + hypyt sen päällä olivat tarpeeksi erilainen kokemus ja se pystyi menemään kontaktista läpi.

Viikonloppuna mennään toisiin virallisiin. Ekoista jäi niin hitsin hyvä mieli, että innolla jo odottelen viikonloppua. Papun kanssa on ihan hurjan hauskaa, ja vaikkei me osata vielä kaikkea - todellakaan - me osataan jo vaikka mitä. Itseäni taputtelen selkään siitä, että en sortunut ekassa startissa pentuohjailuihin tai varmisteluihin, vaan mentiin rohkeasti tekemään sitä, mitä halutaan, eikä sitä, mikä on tulosvarminta. Esimerkiksi alussa uskalsin kokeilla sellaista ohjausta, joka voisi hyvinkin tuottaa suuria ongelmia kokemattomalle koiralle: hypytin Papun kohti "seinää" ekan esteen yli. Irrotin siis yksin tekemään ekan hypyn kentästä pois päin. Halusin kokeilla, vaikkei se varmasti nopein vaihtoehto ollutkaan. Halusin tietää, irtoaako se hypylle ja tekeekö se niin kuin se treeneissä tekisi: irtoaisi ilman mitään ongelmia. Ja tekihän se! Ihan huippufiilis, kun uskalsin kokeilla. Putkesta kääntyminen ei edelleenkään ole meidän osaamisalueellamme.. Eipä sitä olla treenattukaan, joten asia ei suoranaisesti yllättänyt. Maalissa Papu raivosi lelun kanssa kuin heikkopäinen tappaja. :D Se sai ihan selvästi kisafiiliksestä kiinni ja purki fiilistä maalissa lelun repimiseen.

Kepit eivät vielä onnistuneet osana rataa, mutta eiköhän sekin aika ole ihan pian edessä. Ja vaikkeivät kepit onnistuneet osana rataa, ne olivat yksittäisenä esteenä suoritettuna mageat! Papu ei häiriintynyt yhtään, että tein liikkuvan valssin keppien aikana, vedätin ja irtosin sivusuunnassa. Aika monta häiriötä pikkukoiraselle ensimmäisiin kisoihin! Mutta uskalsin pistää sen häiriöiden alle, koska varmistelu tuossa tilanteessa olisi ollut informaatioköyhää nössöilyä. ;) Paljon valaisevampaa oli haastaa Papua ja saada se tieto, että se kestää häiriöitä myös kisafiiliksessä.