keskiviikko 10. toukokuuta 2017

kivaaaaa

Papulta ropisevat hampaat suusta. Eilen putosi kolmas kulmuri. Jee. ūüėä

T√§n√§√§n oltiin treenaamassa neiti Harvahampaan kanssa. Tehtiin Iinan treeneiss√§ pussia ja rengasta. Pussia Papu ei ole aiemmin tehnyt, mutta ei se juuri hidastanut. Ensin pidettiin pussin suuta reilusti auki ja lopulta niin, ett√§ valo kajasti vain pikkuruisesta aukosta. Tehtiin my√∂s U-putki - pussi -yhdistelm√§√§. Papu pisteli menem√§√§n iloisena ja reippaana. Hihitytt√§v√§n t√§rke√§n√§ se istuu odottamaan, ett√§ sille osoitettaisiin suunta, johon seuraavaksi juostaan. ūüėÄ

Rengasta tehtiin niin, että Iina istui renkaan toisella puolella ja minä toisella. Papu kiersi renkaan kerran, mutta kun päästiin kehumaan ja palkkaamaan namilla oikeasta suorituksesta, se nakutteli renkaasta läpi uudelleen ja uudelleen. On siinä kyllä monta hyvää puolta, että pennun opettaa tarjoamaan tekemistä ja keksimään itse. Papu käytti päätään eikä toiminut sattumanvaraisesti sinkoillen. Fiksu pikku-Papu.

Papun kanssa ei ole mikään hoppu päästä tekemään "rataa". Papu ei osaa vielä oikeastaan juuri mitään muuta kuin juosta putken läpi ja kiertää siivekettä. Mutta teknistä piipertämistä paljon tärkeämpänä tällä hetkellä pidänkin sitä, että treeneissä on hullun hauskaa, juostaan lujaa ja piiperretään teknisempiä juttuja vain pieninä annoksina. Me juostaan lujaa ja luodaan pohja sille, että tämä on vauhdin hurmaa ja huumaa, jota tehdään yhdessä.

maanantai 8. toukokuuta 2017

ekat pentutreenit

Papu Pupanen pääsi tänään ensimmäisiin pentutreeneihin, kun I-HAHin kesäkausi alkoi Kivikon lumisateisella (!!!!) hiekkakentällä. Brrrrhh..

Paikalle saavuttiin metelin saattelemana, sillä Papu tahtoi ilmeisesti esitellä koko Kivikon väelle, miten paljon pienestä söpöstä pennusta lähtee rumaa ääntä. :D Meno oli sen verran holtitonta, että olin aika vahvasti valmistautunut sellaiseenkin vaihtoehtoon, että eka treenikerta menee siihen, että ylipäätään yritetään Papun kanssa päästä kartalle sen kanssa, että olisi niin kuin edes vähän tarkoitus keskittyäkin eikä vain häröillä ja karjua. Mutta höpsistä. Kun Papu pääsi hihnasta ja sai ryhtyä työskentelemään, sen keskittyminen oli täysin yhdessä tekemisessä. Se tarjosi siivekkeen kiertoa ihan yhtä hienosti kuin se on tehnyt Ojangossa ilman ihan lähellä ja näkyvillä työskenelevien muiden koirien ja ihmisten häiriötä.

Toisella treenipisteellä minä leikitin Papua, apukoutsi Laura leikitti Papua, kokeiltiin liikkuvaa etupalkkalelua ja kuollutta etupalkkalelua. Hienosti toimi kaikki tuo. :) Lelu oli aika dramaattisen näköinen riehumisen päätteeksi, sillä yksi viimeisistä suussa vielä olleista vauvatakahampaista tipahti ja suu sen jäljiltä aika veressä.

Mukavaa oli huomata, että vaikka Papun päästää juoksemaan palkkalelun kanssa, se tulee takaisin eikä lähde holtittomasti ympäristön ärsykkeiden perään tai varasta lelua itselleen. Lisäksi mainiota oli, että Papu pystyi vaihtamaan näppärästi jälleen nameista leluun ja takaisin nameihin ilman ongelmia. Kunhan saadaan hammaskalusto takaisin, pystytään taas laajentamaan käytössä olevaa leluvalikoimaa. Tänään suussa parhaalta näytti tuntuvan pehmeä vetolelu - jota sitten vedettiinkin pahasti kiroillen. :)

maanantai 1. toukokuuta 2017

onnen papu, ja kisakuulumisia

Papu on onnellisten tähtien alla syntynyt tenava. Se ei tiedä, että maailmassa olisi jotain sellaista, mikä olisi oikeasti kurjaa, kamalaa ja pelottavaa. Se ei ole tyhmänrohkea - onneksi. Ei se änkeä väkisin vieraiden koirien iholle. Saattaapa jopa laskea hännän alas ja rauhoittaa tahtia, jos uusi koira on jollakin tavalla vähän hurja. Mutta siinäkin tapauksessa Papun toiminta näyttää siltä, että "mä tässä hetken oottelen, niin etköhän sä ihan juuri tajua rakastavasi minua, koska minä olen PAPU!"

Ihmisten osalta lapset olivat ensin outoja. Siis taaperoikäiset, jotka liikkuvat epävarman kömpelösti ja päästelevät korkeita kiljahduksia. Niinpä käytiin Maijalla moikkaamassa Minttua (2v) ja Ossia (alle 6kk) ja siinä se. Papu suhtautui ensin Minttuun varoen, mutta parin tunnin vierailun lopuksi kotiin lähti Minttuun ihan tavallisena ihmisenä suhtautuva pentu. Eivätkä lenkkien lapsivastaantulijat ole sen jälkeen kiinnittäneet Papun huomiota millään erityisellä tavalla. Lapset ovat ihmisiä. Ja ihmiset on kivoja.

Eilen oltiin vappupäivällisellä Katjalla ja paikalla oli myös kolme Papulle vierasta isokokoista miestä ja yksi vieras nainen. Musiikki pauhasi. Papu ei ole vieraita miehiä ihan hirveästi nähnyt. Mutta se ei vauhtia hidastanut. Papu oli Katjalla kuin kotonaan. Se meni keittiöön Pasin kanssa laittamaan kahvia ja karjui onnesta isolla sohvalla, siellä kun mahtui riehumaan paljon paremmin kuin kotisohvalla! Papu ei tunkenut kenenkään iholle väkisin huomiota hakemaan, mutta häntä viuhtoen ja "tietysti se haluaa silittää minua, koska minä olen PAPU!!" -asenteella se otti rapsutukset vastaan jokaiselta, joka alkoi Papua rapsutella.

Arpa ja Ronja yrittivät pitää Papulle edes jonkinlaista kuria ja nuhdetta, mutta eipä tuo onnellisten tähtien tenava niistä juuri opikseen ottanut. Se väisti juuri ne tarvittavat millimetrit, käänsi päätään pari astetta sivulle. ..ja kun murina ja hammashymy laantuivat, se jatkoi sitä mitä oli ollut tekemässä. :D Lopulta Arpa melkein leikki Papun kanssa.

RiMan kisoissa Papun vilkkaus pääsi jälleen oikeuksiinsa. Se siis on ehdottomasti laumani vilkkain tapaus. Kisapaikalla se olisi halunnut tutustua _ihan jokaiseen_ ihmiseen, koiraan, kassiin, takkiin, palloon, kuppiin... Se olisi halunnut päästä radalle ja saapuikin halliin autosta neliveto päällä miltei hihnaan tukehtuen. Ei se kuitenkaan onneksi päädy kuppi-meni-nurin -tilanteeseen, jossa pahimmassa tapauksessa ärsykekuormitus olisi koiralle ihan liikaa eikä se pystyisi toimimaan eikä missn nimessä ole ylivilkas, vaan ainoastaan laumani poikia vilkkaampi. Se lähinnä onnellisena höslää ja häslää ympäriinsä, jos sen huomiota ei kiinnitä itseen. Se bongasi paikalta Bit-siskon, jonka kanssa hammaspainiskeli tovin. Myös nelikuinen bc-pentu oli viihdyttävää seuraa.

Pikan kanssa tahkottiin kisoissa hyvää yhteistyötä. Ensimmäisellä radalla valssasin väärään suuntaan, eikä Pika tajunnut, missä seuraava hyppy on. Siitä kieltovitonen. Toisella radalla oli tosi hankala muurin jälkeen ollut välistäveto, jota en vain osannut tehdä oikein. Siitä kieltovitonen. Kolmannella radalla Pika teki nollan ja minä hyllyn - tosin tuomari ei huomannut hylkäystä. Nimittäin toiseksi viimeisellä esteellä osuin siivekkeeseen ja rima putosi. Videolla kuuluu, kun huudan "voi paska". :D Se olisi nimittäin ollut sertin arvoinen nolla. Oltaisiin voitettu tai tultu toiseksi sillä nollalla. Tyhmä minä. :D Mutta ei auta murehtia - eikä ole syytäkään. On nimittäin aika uutta, että pystytään Pikan kanssa tekemään kolme rataa peräkkäin noinkin hallittua yhteistyötä. Pika olisi jälleen pystynyt tekemään vaikka triplanollan, jos minä olisin ollut kartalla. Mutta enpä ollut.. Itselle kehuja kuitenkin siitä, että ohjasin A:n niin kuin treeneissä, eli en tuijottanut Pikaa. Ja Pika palkitsikin minut tekemällä hienon ja nopean pysäytysA:n. Jes! :) Lisäksi tein onnistuneen liikkuvavalssi-persjättö -hässäkän (olisiko japanilainen vai mikä lie onkaan), jonka onnistuminen oli kyseisen radan päätavoitteeni. Siinä kohdassa nimittäin hyllytti ihan hirveän moni koirakko, kun koirat valuivat hypyn väärälle puolelle.