torstai 29. syyskuuta 2016

Zaragozassa

Siellähän me oltiin. Oli mahtava reissu, vaikka paluumatkalla koettiinkin Köpiksen kohdilla koneesta myöhästyminen ja kotiutuminen meinasi siirtyä 24 tunnilla eteenpäin. Univelkoja maksellaan edelleen kotimatkan jäljiltä.. :D

Zaragoza oli kerrassaan mainio paikka. Hotelli sijaitsi vanhan kaupungin puolella ja sieltä köröteltiin (...välillä liikennesääntöjen rajoja venyttäen..) espanjalaisessa hengessä taksilla kisapaikalle aamukahdeksan tietämissä. Ja hotellille palattiin 12 tuntia myöhemmin. Päivät hurahtivat katsomossa ja radanrakennuksien ajan istuttiin terassilla oluttuopposen ääressä, istuskeltiin kisapaikan ulkopuolella säästä ja ilmapiiristä nauttien ja syötiin välillä mielenkiintoisesti ja välillä paremmin. :D

Suomen katsomo piti loistavaa meteliä kannustaessaan suomalaisia. Oltiin ehdottomasti lähimaiden katsomoiden jälkeen äänekkäin sakki - näin puolueellisesta näkökulmasta tarkasteltuna tietenkin.

Ensi vuonna sitten Liberec?!
























Kotiin palaaminen oli mukavaa etenkin siitä syystä, että koirat oli ihanaa saada takaisin kotiin. Ei niitä ikävä ollut, kun reissussa oli niin paljon tohinaa ja touhua, mutta oli ne kyllä mukava saada taas arkeen mukaan. Luonnollisestikin kurvattiin tänään Ojankoon treenaamaan. Nokin juoksupuomi otti askelen uuteen suuntaan, kun ryhdyin jatkamaan takaperin ketjuttamalla länkiin totuttamista. Päästiin nopeasti siihen, että Noki tuli kohtalaisen hyvällä ja melko rennolla laukalla koko puomin. Ja koska se on Noki, se teki myös erittäin hyvän pysäytyspuomin juoksuttamisten välissä. :)

Täytyy vielä vähän testata, missä kohdassa ja minkä korkuisena länkien kannattaa olla, että Noki saa tehtyä vielä rennomman juoksun. Saisivat ehkä olla aavistuksen korkeampana kaarena, niin Nokin ei tarvitsisi litistyä ihan puomin pintaan. :D

torstai 15. syyskuuta 2016

Pikasta koulukoira?

Kävin eilen tutustumassa Hietakummun kouluun, jossa yhdessä luokassa työskentelee Mimmi-labradorinnoutaja parina päivänä viikossa. Koulutukseen osallistuneet muut opettajat kyselivät opettaja/oppilas -aiheisia kysymyksiä. Minä innostuin ihan hirveästi ja kyselin koira-aiheisia kysymyksiä. Hiljenin hetkeä myöhemmin, kun tuli tunne, että eksyin pois opettajan roolista ja vaihdoin epähuomiossa koiraharrastajan roolivaatteisiin - ja opettajat ympärilläni huomasivat sen. :D "Missä se koira lepää?!" "Väsyykö se koira paljon?!" "Kuinka usein se käy täällä?!"

Olen käyttänyt mustavalkoisia useana vuonna keväällä ja/tai syksyllä koulussa kylässä. En ole koskaan vienyt koiria sisälle, vaan vierailut on toteutettu sellaiseen vuodenaikaan, että koira voi käydä pihakylässä ja sitten nukkua lopun ajan autossa läkähtymättä tai jäätymättä. Mutta nyt olen aivan innostuksesta pulleana, koska rehtori näytti vihreää valoa koulukoirahommille, ja tähän mennessä vanhemmatkin ovat olleet positiivisissa fiiliksissä asian tiimoilta. :)

Pika olisi tehtävään aivan nappivalinta. Se ei turhista hötkyile ja tykkää huomiosta. Toisaalta se myös osaa ottaa rennosti ja pötkötellä, jos mitään ei tapahdu. Päästäisiin harjoittelemaan koiran kanssa toimimista, heikomman huomioimista, rauhallisesti liikkumista, empatian osoittamista, palkitsemista,... Jos jo "pelkkä" Krisse-akaattikotilo nosti aikanaan oppilaista pintaan monenlaisia positiivisia juttuja, niin odotan hurjan innostuksen vallassa, millaisia positiivisia reaktioita Pika läsnäolollaan saisi lapsissa aikaan.

Toivottavasti tämä jo kauan epämääräisessä ehkä-harkinnassa oleva projekti nyt vihdoin toteutuu! :)