torstai 30. toukokuuta 2013

Pikachu uurastaa

Pika Pallero pääsi tänään viikon tauon jälkeen Niinulaan treenailemaan. Päivän teemana olivat putkikulmat, pituuden alkeet ja takanaleikkaus.

Putkikulmat olivat tuttua juttua ja ne sujuivatkin ihan kaikilla kokeilluilla tavoilla ilman ainoaakaan pulmaa. Pika irtoaa putkeen kaukaa ja täysin nollakulmasta molemmilta puolilta ohjattuna.

Pituutta ei oltu koskaan vielä testattu, mutta eipä siinäkään ollut mitään erikoista. Pika loikkasi pituuden palan yli eikä harkinnut sen päälle astumista.

Takanaleikkaus oli myös täysin uusi tuttavuus. Tehtiin ensin yhdellä hypyllä niin, että Niinu auttoi lelua heiluttamalla keskittymisen oikeaan suuntaan. Lähti sujumaan hienosti. :) Pikaa ei häirinnyt minun liikkeeni yhtään, vaan se keskittyi omaan tehtäväänsä - eli riman ylittämiseen - ensiluokkaisen hienosti. Ainoastaan ensimmäisellä yrityksellä Pika lähti kaartamaan siivekkeen ohi suoraan palkalle. Kun Niinu nosti palkan pois Pikan ulottuvista, tuo älykäs pikkumies totesi, että "jaa se juttu mitä piti tehdä ei ollutkaan tää, joten tarjotaan arvon neideille jotain muuta" ja yritti asetella takakäpälänsä 20cm korkeudessa olevan riman päälle 2o2o-paikoille. :D Pellehermanni.

Takanaleikkaustreenit menevät kotitehtävien listalle.

Tehtiin lopuksi Pikan kanssa kahdestaan vielä muutamat kontaktitreenit ja sen jälkeen pentu pentunen näytti sen verran läkähtyneeltä, että Indin kanssa suoritettuun loppujäähdyttelyyn eivät aivot tainneet päästä lainkaan mukaan. Pennut vetivät kuin heikkomieliset pitkin niittyä. Välillä kärjessä juoksi Pika ja perässä tuli turhautumistaan karjuva Indi - välillä edellä meni Indi ja perässä tuli äänekkäästi protestoiva Pika. Hetken kuluttua mukaan saapui myös Ralli Perronen, joten kolmen pennun voimin rutistettiin viimeisetkin energiahippuset Niinulan niityille.

Kyllä nyt kelpaa nukkua.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Komppu (ja Pikachu) treenaa

Kolan liike eteenpäin on kyllä jotain todella erilaista kuin Nokilla. Se on sellaista bortsutyyppistä (?) maanista etenemistä - tosin tätä tapahtuu vain silloin, kun kuonon edessä aukeaa ikään kuin agilityradan valtatie: suht hyvässä linjassa hyppyjä ja putki. Silloin ei tarvitse kuin karjaista putkikäsky, niin Kola katoaa horisonttiin pölyvana perässään. Ja se on tosiaankin hyödyllinen taito, koska sen avulla saan (yleensä) itse aikaa tehdä asioita ja siirtyä seuraavalle ohjauspaikalle. Mutta toki tästä ilosta, riemusta ja hyödystä katoaa se terävin kärki, jos rata jatkuu putken jälkeen yhä minusta poispäin. :D

Ja tänään treeneissä kun vedettiin Juha Ruokosen viime viikon treeniä, niin minähän jäin kuin nalli kalliolle radan suoran osuuden kohdalla. Ekoilla kerroilla vielä saatoin sattumalta ehtiä juuri ja juuri niin pitkälle, että pystyin ohjaamaan Kolan seuraavalle hypylle. Mutta niihin pariin juoksukiihdytykseen kului niin paljon jalkojen voimia, että seuraavilla suorituksilla jaloista ei vaan enää millään irronnut tarpeeksi vauhtia. Ei millään, vaikka koitin pinkoa ihan täysillä.

Sain Kolan paitsi kiihtymään, myös kääntymään tänään pariin otteeseen erinomaisen hyvin. :) Lisäksi Kola lähtee takaakiertoihin paremmin kuin Noki. Noki lueskelee rataa niin omatoimisesti, että välillä on hankalaa saada se katsomaan ohjausta, kun "kyllä mä ny hei itekin osaan, älä siinä sählää edessä vaan anna tilaa!"

Kolan treenien päätteeksi oli muutama minuutti aikaa ennen seuraavan ryhmän vuoron alkua, joten nappasin Pikan radalle. Pika sinkosi ensitöikseen putkeen ja räkytti heikkomielisenä. Sitten se tarjosi kontaktia ja yritti keksiä, miten 55cm korkeudessa olevista rimoista voisi päästä ehkä yli. Tässä vaiheessa onneksi olin ehtinyt laskea rimat vauvakorkeudelle, joten päästiin testailemaan pentusen osaamista. Jätin Pikan istumaan lähtöpaikalle ja sitten käskystä lähdettiin tekemään Kolan ja Nokin tekemää Ruokosen rataa.

Ensimmäisellä suorituksella päästiin ilman mitään ongelmia aina esteelle 5 asti. Pika kääntyi valssista hyvin, muttei taipunut hypylle 6. Seuraavalla suorituksella ohjasin vähän vahvemmin kutoselle, minkä jälkeen matka etenikin aina hypylle 10 asti ilman pienintäkään probleemaa. :) Tehtiin siis Pikan elämän ensimmäistä kertaa 10 estettä yhtä soittoa - ja vieläpä valmennusryhmän rataa! On se epeli! 8)

Pika irtosi epäröimättä kolmosputken pimeään putkikulmaan ja suoritti vitosen huolettomasti mielestäni ihan hyvin tehdystä ennakoivasta valssista huolimatta. (Ei siis ottanut kieltoa tai kiertänyt hyppyjen väliin.) Lisäksi se kiersi seiskahypyn taakse täysin luonnollisesti eikä häiriintynyt seiskan valssista. Ja kirsikkana kakussa se teki myös mainion takaakierron kympille. Harmin harmi, etten pyytänyt ketään kuvaamaan, koska olisi mielenkiintoista nähdä, miten itse ohjasin.


Kola näyttää, miten ohjaajan vauhti ei vain riitä:

maanantai 27. toukokuuta 2013

mä sanon viimeisen sanan, ja se on EI!

Noki on parin viimepäivän aikana aivan yhtäkkiä ja yllättäen keksinyt, että Pikalle voi pistää rajoja ja sille voi sanoa EI. Toki Tiitiäinen on yrittänyt muotoilla eitä aikaisemminkin, mutta kiellot on pumpuloitu niin pehmoisiksi, että Pika ei ole varmaankaan edes ymmärtänyt, että sitä yritetään rajoittaa. Ehkä Pikan pentupassi alkaa vihdoinkin olla menossa vanhaksi..?

Tähän mennessä Pika on vienyt Nokilta jokaikisen lelun suusta, jonka Noki on suuhunsa poiminut. Siis kaikki lelut. Pallot. Sukat. Pehmolelut. You name it. Kaikki. Aina. Oikeastaan tässä viime aikoina Noki on ollut jo niin ryytynyt, että se pudottaa lelut suustaan heti, kun Pika ottaa ensimmäiset ponnistuspomput kohti Nokin lelua. Välillä Noki on jaksanut yrittää pitää lelunsa, mutta silloinkin käytössä on ollut vain "pakene tai piiloudu!" -keino. Eli Noki on joko kääntänyt Pikalle selkäänsä ja yrittänyt siten suojella aarrettaan tai sitten napannut lelun ja mennyt sen kanssa johonkin kulman taakse - tosin silloin koko lelusta katoaa ajatus ja pointti, kun lelun tärkein juttu on se, että sillä voi kehuskella muille.

Mutta ihmeiden aika ei tosiaankaan ole ohi. Noki piti tänään puolensa! Eihän se edelleenkään pahasti sanonut eikä käyttänyt fyysistä kieltämistä, mutta se ei myöntynyt Pikan päätökseen ottaa lelu omakseen.


torstai 23. toukokuuta 2013

taitavainen tiitus

Nokilla oli tänään ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon valmennusryhmän treenit. Juha Ruokonen tarjoili Allan Mattssonin radoista koottuja juttuja. (SM-tuomari Mattsson selkeästi herättää tunteita, sillä hänen ratateemojaan viljellään vähän siellä sun täällä eri koulutuksissa.) Teemana oli "vauhdista syheröön ja päinvastoin". :D

Ja hitsi.

Tiitiäinen toimi ihan valtavan hienosti rytmityskohdissa.

Esteet 4-8 Noki kääntyi tänään paremmin kuin yksikään siihen asti menneistä koirakoista (ja muut koirakot ovat siis minejä). :) Kolmosputki syötti niin hyvin neloselle, että ehdin mennä vitoselle rytmillä ja hyvin ajoitetulla valssilla jarruttamaan Nokia juuri ponnistusta varten.

Samat tiiviit ja hyvät käännökset saatiin tehtyä 14-17 -juoksusuoran jälkeen esteillä 18-21. Hypyllä 5/19 käänsin kummassakin kohdassa valssilla ja se toimi mahtavasti.

Tämän päivän ehdottomasti hankalin juttu olivat hypyt 10-11. En meinannut millään saada Nokia hypyn 11 takaakiertoon. (????) Outoa. Toinen Nokille selvästi uusi (ja siksi aluksi täysin epätoimiva) juttu oli päällejuoksu esteellä 14. Noki luki rintamaani niin vahvasti, ettei meinannut millään tulla suorittamana hyppyä vaan käänsi liikkeensä kohti pituutta. Palkattiin päällejuoksuun tulosta pari kertaa, minkä jälkeen ei sitten enää ollutkaan mitään hankaluutta saada Nokia hypystä 14 yli. Ei olla koskaan tehty päällejuoksua noin kohtisuorasta, joten erinomaista että sellainen kohta sattui tälle radalle. :)

Lisäksi Tiitiäinen sai tuulettaa ja nautiskella vauhdin huumasta, kun päällejuoksun jälkeen huusin heti putkikäskyn ja päästin Nokin "vapaaksi" etenemään omalla vauhdillaan kohti putkea 17. Sinne se lähti eikä taakseen katsonut. :D

Jalat hapottivat aika rankasti oman vuoron jälkeen, kun oltiin hinkattu ennen ja jälkeen puomia olevia juttuja ja siksi tehty puomia monia monia kertoja ja vielä treenattu päällejuoksun jälkeistä hyppysuoraa molemmilta puolilta ohjattuna. Sain Juhalta viimeisestä nollaratasuorituksesta tiukkaa kritiikkiä, kun esteillä 19-21 "luovutin" ja homma meni osaltani seisoskeluksi. Noki teki tuolloin kyllä ihan oikeat esteet ihan ok vauhdillakin, mutta ei missään nimessä enää antanut parastaan, koska minun ohjaamiseni muuttui paikallaan seisoskeluksi. Oikeutettu kritiikki, myönnettäköön. ;)

Treenistä jäi tosi hyvä mieli ja tunne, että Nokin kanssa pystyy vaikka mihin. Sama tunne jäi SannaK:n viikonloppukurssista: että Noki osaa ja itsekin osaan jo monia juttuja. Erityistä mielihyvää tämän päivän osalta omassa ohjaamisessani tuottavat ajoissa ja etenkin rauhassa tehdyt kääntävät valssit. :) Näissä tunnelmissa on mukavaa odotella lähestyviä SM-skaboja.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

kontakteja, piii-iitkästä aikaa

Pikan kanssa ei olla tässä kevään työkiireiden (ja Nokin ja Kolan kisakiireiden) takia juuri ehditty treenata. Onneksi loma alkaa 1,5 viikon päästä, joten ryhdytään taas säännöllisesti tekemään lyhyttä treenipätkää. :)

Lupauduin pitämään seuralaisille neljän kerran kontaktiklinikan, joten olihan sitä sitten testattava myös tuolla omalla koe-eläimellä, että miten ihan hirmu monta viikkoa pölyyntyneet kontaktit vielä sujuvat.

Ja hyvinhän ne sujuvat. Sisällä Pika otti etenkin aluksi aika rauhallisesti - tosin vauhti kyllä kasvoi kerta kerralta kovemmaksi ja yksi kameraan tallentumaton suoritus jopa päätyi 1on3offiksi osittain lattialle, kun intoa oli niin paljon. :D Lisäksi pikkumies karjui minulle epäreilua elämäänsä, kun jouduin hieman asettelemaan kameraa uusiksi ja sillä aikaa Pika kipusi laudalle pönöttämään ja joutui sitten tietenkin odottamaan hetkosen, että ehdin reagoida Hänen Pikkuruisuutensa mahtavaan taidonnäytteeseen.

Hyvin tuo kääntää katseensa eteenpäin eikä kuikuile minua selkänsä takana. Kunhan loma vihdoin alkaa, otetaan tavoitteeksi lisätä kentällä oikeilla kontaktiesteillä sitä, että liikun vauhdikkaasti Pikan ohi. Lisäksi otetaan mukaan kokonainen puomin alastulo ja todennäköisesti hyvin nopeasti myös ylösmeno niin, että pistän nousun ja laskun nojaamaan pöydän eri puolille. Ja toki ryhdistäydytään myös muiden esteiden osalta sekä esteen- ja ohjauksenlukutaidon ja eteen irtoamisen puolella.

Alkaisipa loma jo! :)


perjantai 17. toukokuuta 2013

pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi

Tietovisakysymys:
Kumpi mustavalkoisista alkaa ensin rikkoa Kolan sääntöjä, kun herra Isoherra on Lahdessa lomailemassa?

5 pisteen vihje: Ei ainakaan Noki.

Jep.

Kolan yksi säännöistä on, että pikkuväki odottaa ruokaansa olohuoneessa, kun herra Isoherra puolestaan odottaa ruokatarjoilun alkua keittiön puolella. Eilen iltaruualla kumpikin mustavalkoisista vielä noudatti kyseistä sääntöä, vaikka Kolaa ei näkynyt eikä kuulunut. Tänään aamulla pikkuherra Pika oli jo ehtinyt työstää ajatelmansa loppuun ja marssi keittiöön odottamaan kuin vanhempi konstaapeli.

Noki näytti lievästi järkyttyneeltä, mutta pitäytyi silti niissä säännöissä, joiden avulla on päässyt herra Isoherran suosikkipojaksi - ja istua nökötti melko synkkänä olohuoneessa. :D

Voi Pikachu.

torstai 16. toukokuuta 2013

viik viik ärr rää viik

On se koominen otus:

personal trainers Noki&Poika

Kola on hyvin ansaitulla vuorotteluvapaalla Lahdessa ensi viikon loppupuolelle. Niinpä Jakomäen soramontut valtasi tänään kaksikko Mustavalkoinen.

Uimisesta on tullut ilmiselvästi ihan Pikan juttu ja se menee veteen omatoimisestikin etsiskelemään mahdollisia keppiaarteita. Ja sitten jos kepin oikein varta vasten heittää jorpakkoon, niin herra pikkuherra polskahtaa innokkaasti perään. :) Noki on aivan yhtä maaninen uija kuin viime kesänäkin, joten vedessä polski onnellinen kaksikko.

Paluumatkalla osuttiin kohtaan, jossa Noki pistää kuntopiirin pystyyn oikeastaan jokaisella Jakomäen lenkillä. Niin tälläkin kertaa. Noki vetää kyllä sellaista personal trainerin kunto-ohjelmaa Pikalle, että ei voisi olla parempaa. Ensin "lämmitellään" Pika juoksuttamalla ylä- ja alamäkijuoksuna laajaa kaarrosta. Noki on kartturi ja Pika kiitää trainerinsa perässä kuin heikkomielinen. Tänään taisin nauraa ääneen, kun Pika ei pysy Nokin vauhdissa, joten sehän on oiva syy vähän avata sanaista arkkuaan ja mutkassa jos toisessakin karjaista rumasti pakenijan perään.

Lämmittelyn jälkeen hieroskellaan Pikan lihakset pehmeiksi. Hieronta onnistuu mainiosti mättäisiin runttaamalla ja myllyttämällä. Sen jälkeen otetaan vielä lyhyt jälkilämpö ylä-/alamäkijuoksulla.

Jäähdyttely hoidettiin nuuskuttelemalla ja hölkällä.

Hetkeä myöhemmin oppisopimuspentu Pika pääsi toimimaan Nokin personal trainerina. Pika meni minkä kintuistaan pääsi ja Noki ilmiselvästi joutui vähän säästelemään, ettei painelisi pennun ohi. Kummasti siinä tulee oppisopimuspennullakin vipinää kinttuihin, kun perässä kiitää kita avoinna hampaat vilkkuen karjuva Noki. Metsä rytisi, kun Pika ja Noki pistelivät menemään sydämensä kyllyydestä.

Eipä tuon parempaa ketteryystreeniä taida olla olemassakaan. Minä en mitenkään pystyisi toistamaan noin monipuolista kehonhallintatreeniä Pikan kanssa. :D Hypyt, väistöt, käännökset, ylämäet, alamäet, kivet, kannot, puut ja kylkiä tuuppiva Noki tarjoavat varsinaista ammattitason treeniä.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

4 x hyl

Anne Viitanen helli ruoskalla kisaajia. Radat olivat todella vaikeita ja tuloksia tuli äärimmäisen vähän. Ekalla radalla nollia taisi tulla 4/47 koirakkoa ja toisella radalla nollia ei tullut ainoaakaan ja tuloksiakin vain kolme. Kympillä voitti.

Ekalla radalla Kola päätti A:n jälkeen hypätä hypyn suoraan yli, vaikka kyse oli takaakierrosta - ja kun Kola on jotain päättänyt, ei minun fysiikkani sitä estä. Niinpä sitten oltiin ikään kuin PIKKUISEN samalle linjalle pyrkimässä molemmat. Kola hyppäsi täysillä ja rojahti siivekkeen päälle. Jatkettiin matkaa täydellä raivolla ihan kuin mitään ei olisi sattunutkaan. Kolalla oli aivan karmea raivo päällä ja se suorastaan tappoi pihassa ja puutarhassa ihan vain asenteellaan. :D

Noki teki ihan ok radan - minä yritin osassa kohtia sabotoida Nokin etenemistä kylläkin. Mutta ehdottomasti radalla oli onnistumisia. Noki ei mennyt putkeen, vaan suoritti hypyn takaakierron, vaikka hyppy oli _aivan_ putken suulla. Lisäksi ihan puhtaasti kokeilumielessä keksin rataantutustumisen jälkeen kokeilla radalla ohjausta, jota osa bortsuihmisistä (hehe) näytti suosivan. Eli jätin valssaamatta "turvallisesti" ja vedin käyttöön villin kortin: sylkkärin. Sehän toimi aivan törkeän hyvin! Pitäisi ottaa se ehdottomasti aktiiviseen käyttöön, kun Noki lukee sitä todella hyvin ja taipuu mainiosti. Harmi kyllä jostain syystä (jota tässä kohtaa en osaa analysoida, kun käytössä ei vielä ole illan videoita) Noki ei noudattanut keppikäskyä vaan hyppäsi matkalla yhden väärän hypyn, joten siitä hyl.

Toisella radalla päästiin Kolan kanssa esteelle 13 keppivitosella ja riman putoamisella (jos en väärin muista). Kola oli edelleen aivan hirmuisilla tappokierroksilla. Ja kun A:lla olisi pitänyt mennä kontaktin loppuun ja lähteä sitten 180 astetta paluusuuntaan, oltiin Kolan kanssa NIIN eri linjoilla radan ja esteiden suorittamisen osalta, että päädyin kulkemaan suoraan maaliin. Kola ei ensinnäkään tullut kontaktin loppuun ja toisekseen se lukitsi täysin _maanisesti_ vinossa edessä olleen renkaan. Yritin suht kovallakin äänellä saada Kolan ottamaan kontaktin oikeaoppisesti, mutta iso herra Sekopää vain tuijotti silmät päästä pullottaen rengasta ja karjui. :D Joopa joo.

Nokin kanssa toinen rata alkoi mälsästi, kun toinen rima putosi. Se itse asiassa putosi aivan hirveän monella koiralla.. Odotan videon näkemistä, että pääsen arvioimaan, mikä meni pieleen. Riman jälkeen jatkettiin matkaa esteelle 9 asti ihan pulmitta. Oma rytmitykseni oli kuitenkin pielessä ja valssi myöhässä, joten Noki leijui ilmassa hypyn 17 päällä, kun karjuin AAAARGHHhhia. Hyllyn jälkeen rata eteni jälleen ihan hyvin ja virheittä aina maaliin asti. Erityisen ylpeä tällä radalla olin vitoshypyn sujumisesta ja A:lta lähdöstä. Vastakäännös A:lta lähtiessä tuntui aika liiottelulta, mutta varmaankin 25 koiraa oli mennyt putkeen 4 (väärästä päästä), joten ajattelin varmistaa, ettei Noki lue ohjaustani mitenkään siihen suuntaan. Eikä lukenutkaan. Noki kääntyi jopa liian tiukasti A:lta, joten jouduin törkkäämään oikein kunnolla, että sain sen takaakiertoon seuraavalle hypylle.

Loppusuoralla jälleen hirmuinen määrä koiria hyllytti, kun puomin jälkeen koira ehti lukita putken renkaan sijasta. Juoksin, minkä kintuista pääsin ja päätin, että minun liikkeessäni MIKÄÄN ei jätä epäilyksen sijaa sille, mihin suuntaan rata puomilta jatkuu. Ja se toimikin. Tulin Nokista ohi sen verran äkäisesti, että Noki ei mielestäni edes vilkaissut putkelle.

Lopputulemana Nokille toiselta radalta siis vitonen ja vain (????) yksi hylly.


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

taisteluprinsessa xena

Pika ei ole mikään turha jätkä. Maijan kanssa saatiin tehdä oikein hartiavoimin töitä, että taisteluprinsessa Xena lopulta saatiin trimmattua kesätukkaan. Naama oli Tosi Paha. Kun se oli saatu ajeltua, oli seuraavaksi pahin varpaiden välit. Niiden takia kannatti jopa kirkua. Harmillista Pikan kannalta oli se, että Maijalla ja minulla ei ollut pienintäkään aikomusta antaa taisteluprinsessalle periksi - ei edes kirkumisen edessä.

Mä ja toi. Eiku toi ja mä.

Minä ja palvelijani.

Mikäs se sieltä taivaista putoaa.

Keltasilmät

Kesä tulee! :)

plörrrrgh

Pentu tahtoo!



..NOM NOM NOM NOM NOM...

Pika 7kk3vkoa. Hoikka poika.

lauantai 11. toukokuuta 2013

uimamaisteriksi opiskelemassa

Mentiin uudelleen kokeilemaan, miten uiminen sujuu. Vähän roiskahtelevaahan tuo meno vielä on, mutta kun Pika kerran noin reippaasti lähtee uiskentelemaan keppien perään, niin eiköhän tekniikka parane ihan hetkessä. :)



Uinnin jälkeen mustavalkoiset vetivät märkähepulin kourissa ympäri mättäitä. Nokin lenkkirutiineihin kuuluu juoksuttaa mukana olevia koiria tietyissä lenkin kohdissa ja tässä satuttiin juuri yhdelle parhaista juoksutuspaikoista. Pika sai sekä saalistaa Nokia että toimia Nokin saaliina. Voihan pojat. :)

Nokin erittäin vaaleanruskeat silmät tekevät ilmeikkäästä otuksesta vielä hitusen ilmeikkäämän. :)






















Vielä koko lauma söpöilemässä parhaansa mukaan.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Pika, menevaa!

..eli tarina sinnikkyydestä.

Pika ei totta totisesti ole periksiantaja. Se ei luovuttanut, vaikka vedessä kahlaaminenkin oli sille ihan uutta - puhumattakaan uimisesta. Ja typerä omistaja heitti kepin juuri sen verran syvälle, että ei sitä oikein kurottamalla tai edes kahlaamalla saa millään itselleen. Pika yritti ja perääntyi, yritti ja perääntyi ja yritti vielä. Se jatkoi yrittämistä niin kauan, kunnes pokka vihdoin riitti uimaan lähtemiseen. Menevaa!-kannustukset riittivät, eikä Pikan häntä laskenut missään vaiheessa luovutuksen merkkinä alas.

Kuusi minuuttia Pika jaksoi kiertää ja kaartaa, kahlata kerta kerralta syvemmälle ja juosta Nokin ja Kolan luota voimaannuttamisenergiaa. Ja sitten se pulahti uimaan. :) Reipas pikkumies.



-------------------------------------

Uintireissu uusittiin Katjan ja Arpan kanssa. Nyt aivot vapaalla ja telkku huutaa jääkiekkoa. Väsyttää.

torstai 9. toukokuuta 2013

Pikachu Piiran tunnilla

Piira tuli pitämään kehonhallintajuttuja Niinulaan. Harjoiteltiin pentujen kanssa sitä, miten istutaan niin, etteivät jalat lenksota sinne ja tänne. Pikan takajalat harottivat jonkin verran sivulle, mutta aika näppärästi sain omilla jaloillani tukemalla Pikan istumaan nätisti ja hallitusti. Osalle pennuista Piira "diagnosoi" vinon lantion, koska istuessa polvet asettuivat eri korkeuksille. Pika istui polvet samalla tasolla ja muutenkin tasapainoisesti. Pikan etutassut olivat istuessa suorat ja kyynärät asettuivat nätisti.

Pika osasi myös ihan mukavasti peruuttaa, kun nameja heitteli etutassujen väliin mahan alle.

Pikalle ehdottomasti vaikeinta tämän päivän treeneissä oli se, että olisi pitänyt olla rauhallinen ja malttaa odottaa. Se olisi todellakin halunnut tehdä jotain "järkevää", tai ainakin riehua siskon kanssa, jos kerran kaikki muu on kiellettyä.

Tästä "treenikerrasta" jäi sikäli hyvä mieli, että Piira ei puuttunut Pikan kroppaan oikeastaan mitenkään. Muutaman kerran kävi sanomassa, että "hyvin sujuu" ja siinäpä se. Ei siis noustu esiin oikeastaan missään mielessä, joten Pikassa ei kai ollut mitään kropanhallinnan kannalta ihmeellistä. Ja hyvä niin. :)

kun laji vie mukanaan

Agility vie ja minä vikisen. Seurakaveri Anna kysyi facebookin statuksessani osuvan kysymyksen: "Onko päivää ilman agilityä?"

Jouduin oikein miettimään.

Tänään on Pikan treenit.
Eilen oli keskiviikko. Keskiviikkoisin treenaan Nokin kanssa 17-18 ja koulutan 21-22.
Tiistaina oli Kolan treenit.
Maanantaina olin pohtimassa ja työstämässä seuran SM-kriteeristöä seurakaverin luona.
Sunnuntaina oli viisi starttia Nokin ja Kolan kanssa.
Lauantaina olin ratamestaroimassa seuran kisoissa.
Perjantaina olin Turussa treenaamassa Janitan johdolla.
Torstaina oli Juha Ruokosen valmennusryhmätreenit ja Pikan Niinulan treenit.
Keskiviikkona oli seuran talvikauden päätöskisat.
Tiistai oli vapaapäivä.
Maanantaina kävin isojen kanssa lyhyesti Ojangossa treenaamassa.
Sunnuntai oli vapaapäivä.
Lauantaina olin Purinalla isojen kanssa kisaamassa.
Perjantaina tehtiin lyhyt putkenpääerottelutreeni Ojangossa.
Torstaina oli Nokin valmennusryhmä.
Keskiviikkona oli kouluttamista.
...

Listaa voisi jatkaa taaksepäin aika pitkälle, eikä vapaapäivien kertymää taitaisi löytyä koko talven ajalta. Kolme koiraa takaa sen, että joka lähes joka päivälle riittää jotain (- ja koirat saavat silti levätä kukin vuorollaan). Ja kun lisäksi törkkää lusikkansa seurahommien soppaan, tulee tekemistä vielä aika monelle muullekin päivälle. Kesäkaudella maanatai, tiistai ja perjantai ovat ns. vapaapäiviä.

Nokin vapaapäiviä täytyy kuitenkin ryhtyä lisäämään, sillä se on osallistunut jos vaikka mihin kisoihin ja koulutuksiin lähiaikoina SM-kisoihin valmistautumisesta johtuen. Ojangon treeneissä Noki on pääosin statistina, joka pääsee osallistumaan lähinnä alkulämppään ja loppujäähdyttelyyn, mutta aina sen kanssakin tulee tehtyä vähintään kepit tai kontakti pari kertaa. Sen sentään osaan, että lyhyet treenit ovat ihan oikeasti lyhyet treenit ja kentällä viihdytään ehkä vartti.

Jospa ihan päättäisi, että viikonloppuna makaan sohvalla, käyn ulkoilemassa ja ... Ai niin, lupauduin sunnuntaina apukoirakoksi koulutusohjaajakurssille.

..SM-kisojen jälkeen sitten levätään..

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

to.. to.. tok.. TOKOA?!!

Noki kävi tänään hiomassa SM-kisakuntoa kohdilleen Lehtosen Sannan treeneissä. Muistan vielä viime kesän vastaavan tilanteen ja kyllä se vaan on nöyristelemättä myönnettävä, että tänä kesänä monet asiat sujuvat PALJON paremmin. Ensimmäinen yritys oli aikamoista räpellystä tänäänkin, mutta ensinnäkin muistin koko 22 esteen radan, vaikka luotto muistiin ei aluksi ollut vahva.

Toisen yrityksen jälkeen olin itsestäni ylpeä. Pystyin korjaamaan useita kohtia, jotka ensimmäisellä yrityksellä menivät pieleen - ja taidettiin tehdä vitosella rata läpi. Ja vielä paremmin homma eteni, kun käytiin rata Sannan kanssa läpi ja tehtiin vielä uudestaan. Hyvä mieli! :)

Jäähdyttelylenkin jälkeen vein mustavalkoiset autoon odottelemaan ja otin Kolan lenkkeilemään. Taskuun sattui jäämään pallo ihan vahingossa. Kivikko on tätä nykyä pul-lol-laan elämää, koska futiskentällä treenaa naperoita ja aikuisia sankoin joukoin, frisbeegolf-radalla viskotaan kiekkoa ja pyöräradan hyppyreillä taitojaan esittelee yksi jos toinenkin fillarisankari. Onneksi se pallo tosiaan jäi taskuun, koska Kolan kuskaaminen hihnassa on maailman tylsintä ja ilman hihnaa homma menee tuossa hulinassa liian jännittäväksi, jos Kolalla ei ole ohjattua tekemistä.

En tiedä mistä se idea oikein tuli, mutta päästin Kolan hihnasta ja käskin sivulle. Vanhat jutut palasivat mieleen niin minulle kuin Kolallekin. Kola pönötti vieressä tukka sekaisin ja innosta karjuen. Tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahan menoa. Kola läsähti käskystä maihin silmänräpäyksessä ja jäi niille tassunsijoilleen. Seuraamisessa vietti nousee samaan tappiin kuin agilityssä. Nauratti kovasti, kun Kola tuijotti minua niska kenossa ja tanssahteli oikeaan tokoseuraamispaikkaan verrattuna ihan liian edessä. Se oli kuin joku halvatun malikka. :D Peruutukset seuraamisessa sujuivat. Pysähdykset sujuivat. Käännökset sujuivat. Ihan kuin vanhoina tokoaikoina tai ehkä vielä paremmin. (Paitsi sen seuraamispaikan osalta ja lisäksi Kola on agilityssä oppinut karjumalla vuotamisen jalon taidon.. :D )

Kuljettiin vilkkaasti kansoitetuilla jalankulkuväylöillä eikä Kola edes nähnyt muita ihmisiä tai koiria. Se oli täysin työmoodissa. Yhdestä käskystä se jäi paikalleen odottamaan, kun minä jatkoin matkaani ehkä 15 metrin päähän - ja yhdestä käskystä tuli agilityhenkistä syöksykiitoa sivulle. ..tosin se tuli niin lujaa, ettei pystynyt kääntymään sivulle minun kohdallani, vaan jarrutusjäljet jatkuivat metrin verran ohitse ennen kuin kroppa kääntyi oikeaan suuntaan. :D Siirryin nurmikolle ja ajattelin, että siinä olisi helpompi kääntyä kovastakin vauhdista oikeaan paikkaan. Ei ollut. Kyllä siinäkin liukui ohitse. Vauhti vaan oli niin kova..

Liikkeestä seisomiseen oli vuosien varrella tullut pari ylimääräistä askelta.

Viime metreillä ennen autolle kävelemistä keksin kokeilla, miten Kolan viettiin vaikuttaa, jos käsken napakammin seuraamaan. Sehän toimi todella hienosti. Kola laski kierroksia hiuksen hienosti alaspäin, jolloin seuraaminen ei ollut niin mali-henkistä edistävää tanssahtelua - tosin ei se kyllä mitään "järjellistä tokoseuraamistakaan" ollut. :D Aika punaisena moottori hehkui matalalla äänellä annetusta tiukasta "SIVU"-käskystä huolimatta.

On se hassu eläin. Rakastaa todellakin ihan täysillä yhdessä tekemistä. Palkkapallon hakeminen oli sen mielestä kyllä ihan superkivaa, mutta ihan kuten vuosia sittenkin, jaksoi Kola nytkin tehdä toistoja toistojen perään ilman jättimäisiä palkkoja, hehkutuksia tai taukoja.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

kisauran paras päivä

Noki teki tänään kyllä melkoista työtä, ei voi muuta sanoa. Ekalla radalla se meni putken väärään päähän ja oli jo sitä ennen pudottanut riman, joten se siitä. Mutta tokalla radalla homma alkoi luistaa.

Noki eteni ihan älyttömän hyvällä vauhdilla, reagoi hyvin ohjaukseen, luki rataa eteenpäin, irtosi putkiin... Osa kaarroksista kyllä valui, mutta ne olivat minun mokiani. Sijoituttiin nollalla kolmanneksi - ja oltaisiin saatu kolmas agilityserti (ja siten varjovalioiduttu), mutta vuosi ensimmäisen sertin saamisesta tulee täyteen vasta 14 vuorokauden kuluttua. :D

Kolmas rata oli hyppäri, johon Mattsson oli kehitellyt kyllä harvinaisen vttumaisen alun. Kolme ensimmäistä hyppyä oli ihan sikinsokin, sen jälkeen oli pitkä sivusuuntainen siirtymä suoralle putkelle ja sen jälkeen okseri ja pituus suoran putken edessä. Eli ensin piti ohjata kolmen esteen siksok ja sitten juostava kilpaa suoralle putkelle ja suora putki, jotta ehti ohjaamaan putken edessä oleville esteille. Osa yritti ohjata putken vasemmalta puolelta, mutta homma meni plörinäksi viimeistään pituudella tai pituutta seuranneella hypyllä, josta piti saada koira välistävetoon. Lisäksi putken vasemmalla puolella oli yksi loppusuoran hypyistä niin, että kolmoshypyltä ei pystynyt juoksemaan suoraan kohti okseria, vaan olisi pitänyt ehtiä väistämään sitä ei kuvassa näkyvää hyppyä. Itse päädyin valitsemaan putken oikean puolen ja se todellakin kannatti. (Radan alku oli jotakuinkin tuollainen kuin tuossa piirroksessa.)

Jostain luonnonihmeestä tai aikavääristymästä johtuen ehdin hyvin ohjaamaan putkelle ja sain jalat kerrankin liikkumaan vauhdikkaasti, joten olin hyvässä paikassa okserille ohjaamassa, kun Noki sukelsi putkesta ulos. Sen jälkeen ei ollutkaan suurempia pulmia tai vaikeita kohtia, vaan pingottiin maaliin se, mikä jaloista päästiin. Ja tällä kertaa se riitti pronssisijalle. Ja pienten epäselvyyksien jälkeen illalla kotisohvalla päivän tuloksia tarkastellessa tuli todetuksi, että se oli kuin olikin hyppyserti. Viikko edellisestä sertistä - ja nyt niitä on kaksi. Aivan totaalisen käsittämätöntä!

(Illan pimeinä tunteina tutustuin asiaan vielä hiukan tarkemmin. Suomessa ei vielä tällä hetkellä ole ainoaakaan maksiperroa, joka olisi tavoittanut hyppyvalion arvonimen. Eli lienee ihan hyvä syy olla edelleenkin jättimäisen hämmästyksen vallassa näistä kahdesta hyppysertistä, jotka kuluneet kaksi viikonloppua ovat tarjonneet.. :) ) 

Melkein-serti ja serti yhdistettynä kahteen pronssisijaan ja oman seuran kisoihin nousee kuitenkin tämän hetkisen kisauran parhaan suorituksen paikalle. :) Sää oli kamala: tuuli niin että siivekkeet lentelivät ja lopuksi alkoi sataa vettä - mutta se ei meitä tänään haitannut! :)

------

Kolan kanssa otettiin kaksi starttia. Ekalla radalla putosi rima, Kola loikkasi puomin ylösmenon yli ja täydestä vauhdista keppien löytäminen osoittautui mission impossibleksi. Keppien hässäkän takia yliaikaa kertyi sekunnin verran.

Toisella radalla otettiin vitonen rimasta ja jälleen sekunnin verran yliaikaa. Kaarrokset valuivat ja sen lisäksi Kola keksi kesken radan, että "minäpoika se menen sanomaan ihan vain pari valittua sanaa sille äsken menneelle bortsu-urokselle, joka KEHTASI ärjyä lähdössä niin innostuneena!" Kola teki lenkin kohti maalialuetta ja hommaan meni varmasti nelisen sekuntia, kunnes sain karjuttua Kolan jatkamaan rataa. :D Oltaisiin siis tehty ihan reilusti aliaikainen vitonen, jos Kolan kupoli olisi pysynyt hallussa alusta loppuun asti. Nolla ei siis totisesti ole kaukana Kolankaan kanssa. :)

mystinen muuttuja Z

Koirien leluissa on muuttuja X, joka määrittää lelun käyttöiän. X-muuttujaan vaikuttaa myös toinen muuttuja Y, joka on lelun kiinnostavuusaste. X ja Y ovat kääntäen verrannollisia. Lelun käyttöikä on sitä pienempi mitä suurempi lelun kiinnostavuusaste on.

Lähes poikkeuksetta etenkin vinkuleluissa Y on suuri, jolloin X kutistuu lähelle nollaa (tai ainakin lähelle 5 minuuttia).

Siis lähes poikkeuksetta. Nimittäin näiden kahden muuttujan lisäksi on täysin mystinen muuttuja Z, joka sekoittaa pakan muutamassa poikkeustilanteessa. Z saa aikaan sen, että X ja Y pystyvät kumpikin olemaan suuria. Lelu kiinnostaa ja kestää.

Kolan, Nokin ja Pikan aikana tämä Z-muuttuja on sekoittanut kaavan pari-kolme kertaa. Kolan keltainen vinkuankka on kestänyt huikeat puoli vuosikymmentä. Välillä se katoaa sohvan alle tai muihin piiloihin vaikka kuukausiksi, mutta kaiken kaikkiaan sitä on vingutettu tässä taloudessa aivan hillittömän monta kertaa. Ja silti sitä ei rikota. Lateksiporsaissa on myös sama muuttuja Z. Lateksiröhköt ovat menneet rikki lähinnä käytössä, siis liitoskohdat ovat hapertuneet röhköttämisen vuoksi. Niitä ei ole revitty tuhannen päreiksi, mikä yleensä on vinkulelun kohtalo viiden ensimmäisen leikkiminuutin aikana.

Ja nyt jostain ihmeen syystä myös seuran kaudenpäätöskisoista voitettu krokotiili on päässyt mystisen Z-muuttujan vaikutuspiiriin. Kolan kulmahammas kylläkin meni läpi krokotiilin nahkasta, joten vinkuminen loppui, mutta siitä huolimatta lelu on erittäin kiinnostava ja samaan aikaan kestävä. Kukaan ei ole amputoinut siltä ulokkeita tai poistanut kirurgisin toimenpitein vinkuosaa.

Kun vain keksisi, mikä tuo mystinen Z on, niin voisi kaupasta sitten haalia kyseisellä ominaisuudella varutettuja leluja muutamia kappaleita. Vinkuleluja kun ei tule hankittua niiden lyhyen käyttöiän vuoksi.


torstai 2. toukokuuta 2013

pika niinulassa

Tänään aloitettiin Pikan kanssa alkeiskurssi Niinun johdolla. Mainiosti pikkumies jaksoi, vaikka oli joutunut odottelemaan autossa Nokin Kivikossa olleiden treenien ajan. (Mustavalkoiset murtautuivat päivällä ruokasäkkiin ja ilmeisesti vielä illallakin vatsa painoi, joten Noki kiiti kesäkauden ensimmäisissä treeneissä ehkä etenemällä 3.0m/s... :D Voi huoh!)

Tehtiin yksittäisenä esteenä rengasta ja sen lisäksi kuuden esteen "rataa". Pika tekee oikein mainiosti ja irtosi kolmoshypyllekin joka kerta. Se kuitenkin helposti kääntyy sanomaan yhden valikoidun sanan minulle aina jossain välissä - jolloin sen linja helposti kääntyy jalkojani kohti. Ei se silti hypyistä tullut ohi kertaakaan, mutta juoksulinjasta tulee ihan vänkyrä, kun on pakko kommentoida minun liikkumistani. :D (Tehtiin ensin 1-2 molemmilta puolilta ohjattuna. Sitten 1-3 niin, että Niinu palkkasi kolmosella. Sitten siirryttiin putken jälkeen palkkaamiseen, siitä vitosella palkkaamiseen ja lopulta kutoselle asti.)
Pikachu malttoi keskittyä tosi pitkään. Loppupuolella alkoi väsymys kylläkin jo näkyä ja kieli roikkui pitkänä, vaikka odotteluhetket Pika viettikin autossa poissa aksahallin hälinästä. Mukavaa oli huomata, ettei Pikalle ole mitään merkitystä, kuka sitä lähdössä pitelee. Tuttu tai vieras, mitä sen niin väliä, kun kohta päästää juoksemaan! :) Ja hyvä niin.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

yllättävää

Tänään seuran epävirallisissa talvikauden kaatajaisissa oli putkiralli, jossa kolmen putken hässäkässä juoksenneltiin mikä kintuista päästiin. Lähdin kisaan katsomaan, miten paljon Kola voittaa Nokin nopeudessa. (Keppiskabassa oli jo todettu, että Kola häviää kepeillä Nokille reilut puoli sekuntia.)

Ja kun palkinnot jaettiin ja ihanaisen saksanseisoja-Moskun jälkeen hopeapallille kutsuttiinkin Noki, olin varma, että palkintojenjakajalla oli tapahtunut joku virhe. Kävin sitten vielä palkintojen jakamisen jälkeen katsomassa tuloslistaa ja totta se vaan sen paperin mukaan ainakin oli: Nokin aika oli 12.32 ja Kolan 12.68. Kola taisi tulla sijalle neljä. Kola kylläkin valitsi viimeisellä putkella (vapaavalintainen U-putki) pään, joka oli kauempana maalihypystä, joten Kolalle tuli juostavaa kaarratuksen kera ehkä 6 metriä enemmän kuin Nokille. Mutta olisin silti voinut vaikka vannoa, että Kola voittaa vähintäänkin puolella sekunnilla Nokin.

Harmillista, ettei putkiralli tullut videolle, sillä olisin halunnut nähdä, kumpi oli johdossa ennen maalihypylle kääntymistä.

Mahtavan mainiota oli huomata, että kun karjuin putkeenputkeen, niin kumpikaan isoista ei kääntynyt katsomaan minua, vaan painelivat sinne mihin kuono osoitti. Useissa nopeissakin suorituksissa aikaa kului huomattavan paljon siihen, kun koira kääntyi suoran putken jälkeen katsomaan ohjaajaa. Noki ja Kola eivät todellakaan vaivautuneet katsomaan minua, vaan painelivat täysillä eteenpäin kohti seuraavaa putkensuuta. :D

Hauska vappu, mainiota seuraa, hyvää simaa ja munkkia, loistava sää! :)

Lopuksi video, jossa iloitaan Nokin hopeasijalla ansaitusta lelusta:

vappu 2013

Ei mulla muuta ku et:




















No okei, vähän asiallisempaakin:
täällä pari muuta kuvaa
spanielivauvalta ei voi kieltää mitään, koska: spanielivauvailme.