juoksuA, taas :)

Tänään testattiin apupalkkaajan vaikutusta juoksemiseen. Todella harmillisesti toinen osa treenistä jäi tulematta videolle, kun kamera kuvaili taivaita.. Ensimmäisessä setissä ihan vain totutin Pikaa kahteen hyppyyn ennen boksia ja homma oli aika sekoilua. :D Pari ihan ok-suoritusta kuitenkin saatiin ja Pika sai käsitystä siitä, mitä tässä on tarkoitus tehdä.

Toisessa setissä Maija meni boksin eteen 2-3 metrin päähän ja laittoi palkkapallon maahan. Minä pidin Pikaa rintakehästä hyppyjen takana ja päästin Pikan sitten etenemään. Se teki komean yliloikan, mutta kun Maija ehti polkaista jalan pallon päälle ja Pika jäi ilman palkkaa, se korjasi toimintaansa heti seuraavalle suoritukselle ja suoritti boksin ilman ylipomppua. Varma en ole, osuiko suoritus neljällä jalalla boksiin, mutta ainakin saatiin Pikalle tosi näppärästi havainnollistettua, mitä ei ainakaan haluta sen tekevän.

Tästä on ehdottomasti hyvä jatkaa. :) Apupalkkaajat siis mukaan ja etupalkalla harjoittelemaan. Sen avulla voin helposti lisätä omaa liikehäiriötäni, kuten myös esim putken boksin jälkeen, kun minun ei tarvitse huolehtia palkan heittämisestä tai pois ottamisesta.

lomafiiliksissä

Töissä kollega kyseenalaisti kevätstressini. "Onko sulla joskus jäänyt jotain hoitamatta?" "No ei." "Mitä sitten, jos jotain jää hoitamatta?" "No ei sitten kai mitään?" "Montako vuotta sä oot jo ehtinyt aina keväisin hoitaa  kaikki pakolliset hommat?" "No jotain kymmenen vissiin." "Nii."

Ja tottahan se on. Olen vain niin armottoman huono hallitsemaan aikaa (joo, ei sitä voi hallita, mutta jotkut tuntuu silti hallitsevan), että kevään dead-line on joustamattomuudessaan hillittömän ahdistava.

Mutta kollegan huomioista jotenkin keventyneenä Timon treenien jälkeen kurvattiin nauttimaan Jakomäen hiekkakuopista ja auringosta. Jakomäestä löytyi kesäloma. Ihan huimaa. Istuin hiekalle ja pojat alkoivat puuhata lempihommiaan: Kola metsästi kuplia aivan hurjana, Noki kaivoi joka toiselle kuoppaa eikä langennut siihen itse kertaakaan ja Pika repi välillä Nokia hännästä, välillä harjoitteli kuplien metsästystä (tai oikeasti se toimi kuplakoneena, koska painoi päätään veden alle ja puhalteli porinakuplia pintaan :D :D :D ), välillä kiipeili pinnan alla olevien kivenlohkareiden päällä ja hetkittäin yhdisti Nokin ja Kolan puuhat kaivamalla kuplia raivokkaasti rantavedestä.

Oikein tunsi, miten stressi liukeni ja loma valui tilalle. Nauratti ääneen, kun pojat jaksoivat puuhata omia hommiaan ihan juuri niin kauan kuin minä maltoin istua nauttimassa auringosta. Ne eivät kaivanneet minua tai toisiaan, vaan olivat keskittyneitä omiin tärkeisiin touhuihinsa. 

Kesälomalla aion tehdä vastaavanlaisia retkiä, istua hiekalla ja tuntea, miten aikaa vain riittää ja riittää. Aion käydä Ojangossa ja Kivikon kentällä usein usein usein usein. Aion saada A:n kisakuntoon ja startata mediluokassa. (HUH!) Aion syödä aamiaista parvekkeella ja käydä mökillä. Aion nauttia, levätä, treenata juuri niin paljon kuin vain mieli tekee (lepopäivät muistaen). Aion nähdä Tampereen ja Rovaniemen.

Ei mitään järkee hei! Ihan kohta on kesäloma! Oppilaita siteeratakseni: "Miten tää vitosluokka meni jotenkin niin äkkii?!"

boksin kanssa puuhaamassa

Tänään vahvistin boksiin osumista namittamalla välillä boksiin. Lisäksi nostin takareunaa reippaasti, että saan Pikan paremmin keskittymään takajalkojen ponnistukseen. Seuraavalla treenikerralla liitän boksin eteen joko bumpin tai hypyn / bumpit tai hypyt. Katsotaan, miten hyvin Pika silloin osuu boksiin. Lähitulevaisuuden treenikohteita on myös minun sijaintini ja liikkeeni harjoitteleminen.

intoa puhkuen!

Eilisestä opittua: 1) Katso takajalkoja. 2) Ajoita palkkaus. 3) Etureunan nostaminen helpottaa laukkapompun aikaansaamista.

Tänään pohdittua:  1) Nosta boksin takareunaa, niin takajalkojen osumisen tarkkailu on helpompaa. 2) Palkan ajoitus ei ehkä olekaan NIIN merkityksellinen, koska Pika (ja Noki) pitävät sittenkin katseen ihan hyvin eteen, kun lähetän boksiin niin, että jään itse selän taakse. (Tai näin kuvittelen ainakin nyt, kun en ole vielä nähnyt videota.. ;) 3) Vanha koira oppii uusia temppuja - jopa ihan hämmästyttävän nopeasti.

Tulevaisuuden ajatus: Ryhdyn aluksi systemaattisesti opettamaan oikea/väärä suoritus -erottelua siten, että jään koiran selän taakse lähdössä. Tässä asetelmassa pystyn säätelemään koiran lähtönopeutta (paikalla istuen / minun ympäri kiepsahtaen) ja etäisyyttä boksista helposti ja voin ajoittaa palkan heiton aluksi hienoisen myöhäiseksi. Mustavalkoiset pitävät liikkeensä ja katseensa kyllä eteenpäin, vaikka palkka putoaisikin myöhässä. Lisäksi alan systemaattisesti merkata kehulla oikein mennyttä suoritusta välittömästi, kun tassut ovat osuneet boksiin ja väärästä suorituksesta jätän kehumatta.

Ja sitten hehkutusta: Ei hitto miten hyvin Noki keksi, mikä jutussa on ideana! Eilisen treeni meni lähinnä siihen, että Noki huusi ja vaahtosi. Luulin, ettei se ehtinyt karjumisen lomassa tajuta mitään siitä, mistä palkka tuli. Mutta kyllä se vaan ehti. Tänään se alkoi heti tarjota boksia. Palkkasi boksiin ponnistamisesta boksin sisälle ja sen jälkeen heitin namin boksin ulkopuolelle. Ihan muutamien toistojen jälkeen Noki alkoi itse tarjota sitä, että se ponnisti boksiin ja heti sieltä pois pysähtymättä odottamaan boksin namia. Sitten pystyinkin vaihtamaan jo pallopalkkaan. Noki teki muutamia kertoja boksia "pituusesteenä", mutta se oli pelkästään positiivista, koska jätin niistä suorituksista pallon heittämättä ja Noki sitten korjasikin kahden väärän palkattoman suorituksen jälkeen tekemisensä oikeaksi. Pääsin siis opettamaan, mikä on väärä ja mikä oikea suoritus. JESSS!

Nokin toiminnasta huomasi, että sillä on selkeä ajatus siitä, että oman kropan toiminnalla on merkitystä ja omaa liikettä voi hallita. Kahden väärän suorituksen jälkeen se oikein tähtäsi keskelle boksia ja ponnisti sieltä hallitusti ulos.

Pikan kanssa palkkasin käsittääkseni (ennen videon katsomista väitän näin) pari-kolme kertaa suorituksesta, jossa takajalat eivät osuneet boksiin. Niillä kerroilla en kehunut vaan sanoin "oho". Pallo oli kuitenkin jo lähtenyt kädestä, joten Pika sai pallon siitä huolimatta. Ryhdyin treenien loppupuolella tekemään samaa kuin Nokin kanssa, eli lähetin Pikaa boksiin ja kehut ja pallo tulivat vain oikeasta suorituksesta - joskin pallo vähän myöhässä. Toivon, että kehu muuttuisi "naksuttimen ääneksi", joka merkkaa koiralle sen, että palkka on tulossa, koska suoritus oli oikea. Ja jos kehua ei tule, ei pallokaan ole lentämässä mihinkään.

Illalla aksakouluttamisen jälkeen värkkään videon, josta toivottavasti näen vahvistuksen omille tässä kirjatuille veikkauksilleni tämän päivän treenin sujumisesta. ;)

Vitsit, olen ihan lieskoissa tämän projektin kanssa! Kivaa hinkkaamista, joka ei vaadi mitään hirveitä järjestelyitä tai virittelyitä ja jossa onnistumisia (ja epäonnistumisia) on helppo tuottaa suhteellisen hallitusti!


----

Jälkikäteen kirjoitettua:
Videoiden katsomisesta huomaan, etten näe vielä oikein yhtään, osuvatko takajalat boksiin vai eivät. Yritän hioa videoiden perusteella itselleni silmää sen suhteen, milloin Pika juoksee hyvällä laukalla ja milloin se jättää takajalkojen yhden askelen väliin ja venyttää ne boksin ulkopuolelle. Ehkä vähitellen silmä harjaantuu näkemään nämä suoritukset erilaisina. Ja ovathan ne toki erilaisia, kun Pika joutuu muuttamaan laukan ihan oudoksi yhden askelen ajan - tosin tuo aika on vain silmänräpäys, joten sen huomaaminen on aika haastavaa.. ;)

..ja kun videoita on hetken katsonut, niin kyllähän se silmä alkaa nähdä, koska takapuoli tekee oudon pompahduksen ja koska ei.

Ensin hidastettuja ja sitten ilman hidastusta. Pystytkö näkemään jälkimmäisistä, koska osuu ja koska ei? ;)

juoksu-A

Projekti käynnistettiin tänään uudelleen, kun sain Aikin kautta itselleni erinomaisen selkeän ja jämäkän tuntuisen valkoisen boksin - siis muovi"rimasta" rakennetun neliön, johon koira pitäisi opettaa laukatessa osumaan kaikilla neljällä tassullaan.

Joskus talvella naksuttelin Pikalle boksiin menosta, mutta silloin oma mielikuva koko projektista oli täysin hämärä. Ei ollut käsitystä siitä, mihin pyrin ja ajan takaa, joten tuli lievä pakokauhu ja turhauma ja pelko, että pieleen menee. Niinpä homma jäi siltä erää siihen - ja hyvä, että niin kävi! Sillä Iida Vakkurin juoksariseminaariviikonloppu avasi silmät ymmärtämään ainakin jossain määrin, mitä tässä ollaan tekemässä.

Tänään siis haettiin Kivikosta ensin ikioma boksi ja kurvattiin sitten koirien kanssa Ojankoon testailemaan. Ilmeisesti naksuttelu oli ihan oikeasti jäänyt Pikalle muistin syövereihin, vaikka tehtiin sitä vain kaksissa treeneissä, sillä se lähti pyrkimään boksiin aivan hämmästyttävän hienosti. Nostin heti aluksi boksin etureunaa, koska talvella Pika vain ravasi boksin läpi enkä saanut sitä millään nostamaan laukkaa. Pika alkoi heti ensimmäisestä suorituksesta alkaen suorittaa boksia laukalla ja kohdisti katseensa hyvin eteen (, joskin ehti kääntää katsetta palloa etsien, joten palkkauksen ajoitusta täytyy tarkentaa). Se luotti jälleen kerran siihen, että eteenpäin kannattaa juosta, kyllä se palkka jostain taivaista aina vaan putoaa. :) Ja niinhän se putosikin.

Onneksi videoin treenin, koska etenkin hidastuksesta näkee, miten Pika ehtii suorituksissa kääntää päätään sivulle palloa etsien. Syykin pallon myöhäiselle lentämiselle on ihan selkeä: pelkäsin, että Pika loikkaa boksin yli, jos heitän liian ajoissa. Videolla viimeinen suoritus on palkan ajoituksen osalta täydellinen, eli heitin ihan pikkuruisen aiemmin palkan. Ja hyvinpä tuo silti osui. Eli seuraavalla kerralla vaan rohkeammin palkkaamaan! Huomenna erityishuomioon menevät takajalat, koska nyt Pika ponnistaa osan suorituksista niin, että etujalat osuvat mutta takajalat eivät.



Huomenna uudelleen juoksentelemaan! 8)
Suunnitelma takajaloille: palkka lähemmäs boksia, aluksi ihan tosi lähelle, oma sijainti boksin viereen niin on helppo pudottaa palkka. Sen jälkeen omaa sijaintia pidemmälle ohi boksista. Muista katsoa takajalkoja, etujalat kyllä huomaa!

wRoOOOoomM!

Tänään Timon treeneissä tehtiin ensimmäistä kertaa rataa, jossa on puomi. On kyllä omatoimitreeneissä tehty puomia, mutta Timon treenit ovat olleet talven ajan hyppyratoja. Ja eipä puomi olisi voinut paremmin sujua. :) :) :) Pika kiipesi todella hyvällä vauhdilla puomin ja vielä kiihdytti alastulolla - ja siitä huolimatta pysähtyi nätisti oikealle paikalle. Vitsi miten hienoa! Muutenkin alkaa pikkumiehen kanssa löytyä kerta kerralta enemmän yhteistä säveltä ja minulta käsitystä siitä, mitä voin Pikalta odottaa.

Putkelta kääntymistä pitää treenata PALJON. Pika valuu valuu valuu ja valuu aivan hillittömiä metrimääriä. Lopetan toistaiseksi putkelta eteen palkkaamisen kokonaan ja palkkaan vain kädestä ja sitten kun Pika alkaa putken jälkeen hakea minua katseellaan, vaihdan palkkaamisen sille juoksulinjalle, mihin Pikan putkesta haluan.

Hyvin tuo ukkeli kuitenkin hakee esteitä, sillä voin huoletta tehdä esim. persjätöt ihan samalla tavalla kuin tekisin ne Nokin kanssa.

Jipii. :)

taas niin ihanaa :)

Nokin kanssa Jennan treeneissä sujui tänään jälleen oikeastaan kaikki kuin rasvattu. Ensimmäinen välistäveto täytyi ottaa ensin uusiksi ja paria käännöstä tiukentaa paremmin ajoitetuilla ja sijoitetuilla ohjauksilla, mutta erityisesti Nokin estetekniikka ja kääntyminen sai tänään koutsilta kiitosta. Ja Nokin luonne. "Se antaa koko ajan kaikkensa ja tekee täysillä ja on silti kiltti!! Tollaset on niin parhaita!" Jep. Minun Noki. :)

A sujui tänään aivan tautisen hienosti. Noki teki täysin itsenäisen A:n, kun minä jäin kepeille tekemään pakkovalssia ja tuijotti eteensä ihan A:n alastulolle asti. Vasta 2o2o-paikalla se kääntyi katsomaan minua. Kontaktitylytys kantaa hedelmää. :)

Ainoa ongelma tänään oli lähellä aitaa ollut hyppy, johon piti lähettää ja sitten lähteä itse juoksemaan kohti keppejä. Rima putosi kerta toisensa jälkeen. Testattiin lopulta, että vekkaan Nokin paremmalle linjalle ja sehän toimi. Täytynee jatkossa auttaa Nokia noilla tuon tyyppisillä hypyillä - etenkin, jos kyse on SM-radoista tai vastaavista. Toki jatkan niiden tehotreeniä, mutta ehkä turha ottaa riskiä vaikkapa sitten arvokisoissa, kun vekkaamalla saa Nokin paremmalle hyppylinjalle.