Ollaan yskäkarenssin aikana käyty Papun kanssa kolme kertaa tekemässä A:n boksia. Kaksi ensimmäistä kertaa tehtiin ihan vain boksiin menoa ja sieltä poistumista namipalkalla ja muutamia kertoja lentävällä lelulla. Papu fokusoi ihan älyttömän hienosti boksiin. Sitä huomaa oppineensa Nokin ja Pikan boksihommien jälkeen pal-jon. Silloin aikanaan en todellakaan kyennyt näkemään, milloin koira ymmärtää boksin merkityksen ja milloin kyse on sattumasta. Sain siis koirat kyllä menemään boksiin, mutta minulle riitti, että se tosiaan osuu boksiin riippumatta siitä oliko kyse tuurista vai tarkoituksella tehdystä osumasta.
Kolmen treenikerran aikana on ollut hurjan helppoa nähdä Papusta, koska se tekee ajatuksella ja koska se vaan tekee ilman keskittymistä. Papu kyllä osuu joka kerta (koska etäisyys boksiin on toistaiseksi ollut ihan lyhyt ja vauhti sitä myöten varsin hallittu). Mutta suoritus on aivan eri näköinen silloin, kun se ajattelee boksia vs. kun se vain menee. Olen päässyt merkkaamaan ajatuksella tehdyt suoritukset isoilla kehuilla ja siten erottelemaan Papulle sen, mitä haluan. On ehkä aavistuksen hankalaa sanoa, mistä sen eron näkee. Papu ei suoranaisesti pysähdy boksiin, mutta se ikään kuin painaa itseään boksissa aavistuksen kauemmin ja painokkaammin maata kohti kuin niiden suoritusten aikana, jolloin se vain keskittyy juoksemaan lentävän lelun perään.
Eilen tehtiin tolpan kierron kautta boksin läpi juoksemista lelupalkalla. Etäisyys tolpalta boksiin oli ehkä ~2m, eli edelleenkään vauhti ei kasva niin kovaksi, että laukka venyisi niin pitkäksi, että on mahdollista hypätä boksin yli. Todennäköisesti lisään etäisyyttä ja sitä myöten vauhtia vasta siinä vaiheessa, kun saan apupalkkaajan helpottamaan väärien suoritusten palkkaamatta jättämisessä.
Ihan mahtavaa, että vaikka Papun kierrokset piiputtavat aivan punaisella, kun tehdään aksaa, niin sillä säilyy siitä huolimatta oppimis- ja keskittymiskyky. Ihana Pupanen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti