Eilen käytiin testaamassa, miten Papu treeniolosuhteissa suoriutuu lujasta vauhdista lähestytyt kepit. Yhden virheellisen lähestymisen jälkeen se osasi koota itsensä toiseen väliin varsin ensiluokkaisesti! Hidastetusta videosta näkee, miten viimetinkaan se tosiaankin jättää jarruttamisen, mutta se jarruttaa juuri sopivasti eikä ongelmia toiseen väliin taipumisessa ole kovasta vauhdista huolimatta. Jes. :)
Tänään palattiin juoksuA:n kimppuun. Yritin naksutella Papulle loivalla A:lla boksin läpi juoksemista, mutta eihän siitä tullut YHTÄÄN mitään. :D Papulle on taottu aivoihin niin vahvaksi pysähtyminen, että sen oli aivan mahdotonta rikkoa tuota sääntöä. Sille oli kuitenkin maailman helpointa suorittaa tasaisella kahden hypyn ja boksin avulla A:n suoritukseen tarvittavat laukat, joten eiköhän tästä hyvä tule, kunhan saan neiti Tunnollisen ymmärtämään, että boksin kanssa saa juosta kontaktista läpi. :) Testataan huomenna ihan litteää A:ta ja hyppyjä A:n pinnalla, jolloin ehkä rikotaan tarpeeksi kontaktiesteen vaikutelmaa, jolloin voitaisiin siitä siirtyä kohti korotettua A:ta ja siitä täysikorkeaan esteeseen. Ainakin Nokille litteä A + hypyt sen päällä olivat tarpeeksi erilainen kokemus ja se pystyi menemään kontaktista läpi.
Viikonloppuna mennään toisiin virallisiin. Ekoista jäi niin hitsin hyvä mieli, että innolla jo odottelen viikonloppua. Papun kanssa on ihan hurjan hauskaa, ja vaikkei me osata vielä kaikkea - todellakaan - me osataan jo vaikka mitä. Itseäni taputtelen selkään siitä, että en sortunut ekassa startissa pentuohjailuihin tai varmisteluihin, vaan mentiin rohkeasti tekemään sitä, mitä halutaan, eikä sitä, mikä on tulosvarminta. Esimerkiksi alussa uskalsin kokeilla sellaista ohjausta, joka voisi hyvinkin tuottaa suuria ongelmia kokemattomalle koiralle: hypytin Papun kohti "seinää" ekan esteen yli. Irrotin siis yksin tekemään ekan hypyn kentästä pois päin. Halusin kokeilla, vaikkei se varmasti nopein vaihtoehto ollutkaan. Halusin tietää, irtoaako se hypylle ja tekeekö se niin kuin se treeneissä tekisi: irtoaisi ilman mitään ongelmia. Ja tekihän se! Ihan huippufiilis, kun uskalsin kokeilla. Putkesta kääntyminen ei edelleenkään ole meidän osaamisalueellamme.. Eipä sitä olla treenattukaan, joten asia ei suoranaisesti yllättänyt. Maalissa Papu raivosi lelun kanssa kuin heikkopäinen tappaja. :D Se sai ihan selvästi kisafiiliksestä kiinni ja purki fiilistä maalissa lelun repimiseen.
Kepit eivät vielä onnistuneet osana rataa, mutta eiköhän sekin aika ole ihan pian edessä. Ja vaikkeivät kepit onnistuneet osana rataa, ne olivat yksittäisenä esteenä suoritettuna mageat! Papu ei häiriintynyt yhtään, että tein liikkuvan valssin keppien aikana, vedätin ja irtosin sivusuunnassa. Aika monta häiriötä pikkukoiraselle ensimmäisiin kisoihin! Mutta uskalsin pistää sen häiriöiden alle, koska varmistelu tuossa tilanteessa olisi ollut informaatioköyhää nössöilyä. ;) Paljon valaisevampaa oli haastaa Papua ja saada se tieto, että se kestää häiriöitä myös kisafiiliksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti