superihkutusteksti

Noki on paras. Ihan paras. Se on ihana. :) Se on ihana lemmikki ja se on ihana harrastuskaveri.

Näin se vaan on. Jälleen kerran.

Aloitettiin viime kisoissa kontaktitylytyskausi. Ja koska Noki on mikä on, niin se tekee niin kuin on sanottu. Tänään tehtiin ihan tylyn hyvät kontaktit. Noki pysähtyi jokaiselle ja meni päähän hyvällä vauhdilla eikä jäänyt hiippailemaan. Kertaalleen taisin joutua puomilla odottamaan, että toinenkin etutassu tulisi oikealle paikalleen. Mutta muuten se pysyi kuin liimattuna kontakteilla eikä ennakoinut millisekuntiakaan vapautusta. Kolalle jos yrittäisi samaa tylytyskautta, niin siinähän tylyttäisi - ei auttaisi yhtään. Mutta Noki. Ihana. :)

Ja kuin taikaiskusta myös rimat ovat nyt pysyneet aivan eri tavalla kuin ennen tylytyksen alkua. Epäilen, että Nokilla on tässä talven mittaan ruvennut mopo keulimaan ja homma oli lähdössä ns. lapasesta ylipäätään. Ja se näkyi niin kontakteilla kuin pudonneina rimoinakin. Tänään kolahti kai kaksi rimaa, mutta pudonnut ei ainoakaan, vaikka radoilla oli useampia 180 asteen käännöksiä poikittain olevalta hypyltä. Ja juuri nuo hypyt ovat olleet niitä ehdottomasti herkimmin putoavia.

Noki oli tänään taas jotenkin täynnä yhteistyötä, energiaa, intoa ja parhaansa yrittämistä.

Ja minulla on kerta kerran jälkeen enemmän aikaa käyttää ajattelemiseen, oman liikkumisen tietoiseen hallitsemiseen, Nokin etenemisen katsomiseen ja yhteistyön tekemiseen. Tänään(kään) ei ollut paniikin tai kiireen tuntua missään kohtaa koko päivän aikana. Ehdin esteiden välillä miettiä, että "nyt pitää juosta lujaa" tai "nyt muista antaa Nokille hyppyrauha" tai "nyt juokse askel pidemmälle kuin mitä meinasit, koska muuten okserista rysähtää rima". Se on huippua, sillä vuosia - liioittelematta - agilityradat etenivät niin, että jalat veivät minua reittejä, joita en oikeastaan yhtään pystynyt tietoisesti hallinnoimaan. Eteneminen oli pelkkää (myöhässä tapahtunutta) reagointia ympäristön yllättäviin ärsykkeisiin (eli esteisiin ja Nokin liikkeisiin). Nyt ehdin oikeasti katsoa ja ajatella. Se on uskomatonta. Nokin etenemät huitelivat tänään vähän yli neljässä, vaikka pysäytin sen kontakteille samaan tyyliin kuin aikanaan ykkös- ja kakkosluokassa. :) Eli Noki kyllä pisteli menemään ihan omaa maksimivauhtiaan. Ja siitä huolimatta kiire loisti poissaolollaan. :)


Tehtiin tänään vuoden toinen tuplanolla. Ensimmäinen aksarata kaatui hyllyksi, kun en vain keksinyt mitään järjellistä tapaa ohjata keinulta renkaan kautta takaakiertoon. Muuten rata oli ihan super. Kaksi jälkimmäistä sitten olivatkin nollia. :) Aksanollalla sijoituttiin pronssille ja hyppärinollalla vitosiksi.

hyppärinolla


Ja sitten agiradat

virallisesti medi

Tänään Pika mitattiin lopulta virallisesti mediksi. En ole itse piskiä mittaillut, kun ei se mittailemalla  muuksi muutu enkä ehdoin tahdoin halua aiheuttaa itselleni stressiä. (Mittailin siis silloin, kun Pika vielä kasvoi, ja se stressin määrä oli liki sanoin kuvailematon, joten luovuin mittailusta.)

Tuomari kysyi ennen mittausta, että "minkä korkuinen tämä on" ja kun vastasin, etten tosiaankaan tiedä, tuomari oli lievästi hämmästynyt ja kysyi, että mistä minä sitten tiedän, jos hän mittaakin vahingossa väärin. Oli minun vuoroni tuntea hämmästyksen tunteita, koska jotenkin oletus on, että tuomarin se homma on osattava, ei minun.

En ehtinyt siinä tilanteessa sitten kuin kokea hetken tätä hämmennystä, kun tuomari nosti mitan koiraa vasten. Luulin että tapahtuisi jotain asettelua tai jotain, mutta mittauksen kliimaksi oli oikea antikliimaksi. Meni ihan ohi, että mittaus tapahtui jo. Tajusin vain, että tuomari sanoi, että "jäi tilaa väliin" ja hetken kuluttua vasta ymmärsin, että tarkoitti mitan ja koiran väliä.

Oma veikkaukseni on, että Pika on jotakuinkin 42,5cm korkea. Eli oikein optimaalinen tapaus kokonsa puolesta. :)

halvatun apina

En todellakaan aina ymmärrä Pikaa. Se on omalla tavallaan tottelevainen, mutta sillä ei ole minkään valtakunnan käsitystä joistakin asioista, esimerkiksi siitä, saako sänkyyn tulla, jos sinne ei ole saanut tulla 1,5 vuoteen ikinä koskaan milloinkaan never ever.

Ja lopuksi eiliseltä takaakiertovideo, jossa tukka hulmuaa.

pikku pikkari!

"Hmm... Iltalenkille pitäis lähteä.. Toisaalta. Siellä ei juuri nyt sada ja kello on niin paljon, että Ojangossa ei varmaankaan ole enää ketään."

Niinpä kurvasimme iltalenkille Ojangon kentälle. Kentän ympäristössä ei oikein tällä hetkellä uskalla lenkkeillä, kun se on niin kyyrikasta aluetta, mutta hihnassa ensin sen verran hiekoitetulla alueella, että pojat nostaa jalkaansa ja sitten kentälle juoksemaan. :) Pojat saivat ensin lämmitellä Pokemonin ja sen jälkeen isot joutuivat katsomaan turhautumistaan karjuen kentän laidalla, kun Pikkari pääsi harjoittelemaan takaakiertoja.

Ilma oli sen verran viileä ja Pikachussa riitti potkua, että takaakiertojen jälkeen siirryttiin keinua treenaamaan. Kentän puukeinu osoittautuikin täysin erilaiseksi kuin mikään Pikan tähän mennessä tekemä keinu. Vaan eipä hätää tai huolta. Pika teki hidastakin hitaampaa keinua oikein mainiosti. Vertailun vuoksi tassuteltiin naapurikentälle tekemään normaalia, nopeaa keinua. Eikä siinäkään ihmeitä. :) Takaakierron kautta Pika kiihdytti hyvin keinulle.

Käytän tällä hetkellä keinussa namialustaa keinun alastulolla ja se näyttäisi toimivan mukavasti. Välillä palkkasin alustalle ja välillä heitin lelun tai namin vapautuksesta eteenpäin. On sellainen fiilis, että Pika tarvitsee ennakoimattomuutta treenissä ja hyötyy siitä, kun treeni ei toistu kerta toisensa perään samanlaisena. Kun välillä palkkasin vapautuksesta ja välillä pysähtymisestä, se tuli innokkaasti tukka hulmuten keinulle.

Lopuksi tehtiin vielä namialustan kanssa puomia pari kertaa. Lyhyen suoran putken vauhdittamana puomikin sujui mukavalla nopeudella ja Pika pysähtyi hyvin puomin alastulolle odottamaan vapautuskäskyä. :)

Olipas tosi kivat estetreenit, ei voi muuta sanoa. :) Kunhan A saadaan treenattua ja keppeihin vähän lisää luottoa ja harjoitusta sisäänmenojen osalta, niin mullahan alkaa olla kisakoira! :) :)

sisäinen kello

Isot tietävät varsin hyvin, milloin kello on kohdassa "ruoka-aika". Etenkin Noki on täsmällinen ja muistaa aina ilmoittaa, kun kello lähestyy kuutta. Toki joskus voi muistutella tulevasta päivän huippuhetkestä jo viidenkin aikaan, mutta kuudelta nyt viimeistään. Ja onhan se nyt hemmetti, jos kello tulee seitsemän, eikä vieläkään ole tapahtunut liikehdintää ruokakaapin suuntaan. Silloin Kolakin katsoo jo asiakseen ryhtyä muistuttelemaan. Pika ei tajua muistuttelemisesta mitään.

Synkän syyttävät katseet - ja nukkuva pentu pentunen

Aina oppii uutta :)

Eilen Timon tämän kauden viimeisissä treeneissä tehtiin Pikachun kanssa ensimmäistä kertaa ikinä 20 esteen rata yhdellä kieltovirheellä varustettuna läpi. Koko treeni meni aika vahvasti ruoskitussa nollaratatreenihengessä ja hiki suorastaan roiskui oman vuoron päätteeksi. :D "Uudestaan alusta vaan." "ALUSTA." "Uudestaan!" "Alkuun vaan." "Alusta." "Sä saat tehdä vähän pidempää pätkää tässä...  eli alusta!" Viimeisillä toistoilla tuli jo pehmeitä rumia sanoja, kun marssin lähtöpaikalle uudelleen ja uudelleen. :D Mukavaa oli huomata, että Pika kesti toistojen määrän eikä lyönyt hanskoja tiskiin. Treenin varrella sain taas suoraa palautetta siitä, miten "TÄSTÄ MATOSTA EI JÄÄNYT MILLIÄKÄÄN TAMPPAAMATTA. SÄ TÖPÖTIT J O K A I S E N KOHDAN TÄSTÄ MATOSTA. PIDEMPIÄ ASKELIA!!!"

Jäi tosi hyvä mieli ja tunne, että kyllä me Pikan kanssa yhteissävel vielä löydetään. :) Treenin lopuksi Timo kertoi, että treeni (meillä muokattu sen verran, että kepit ja kontaktit oli poistettu) oli ollut tällä viikolla mm. MM-tasolla kisaavilla koirakoilla, joten sikäli voinen olla ihan ylpeä, että Pikan kanssa selvittiin radasta yhdellä kiellolla.

Paljon on opittu Pikan kanssa tässä Timon talvikauden aikana - ja paljon on vielä opittavaa. :)

Tänään puolestaan Nokin kanssa kisoissa tuli todettua, että Noki on oppinut, että puomin kontakti ei oo niin justiinsa. Ensimmäistä kertaa kolmosluokassa saatiin kontaktivirhe puomin alastulolta! Ja siinä samalla sikaillessaan Noki sinetöi ns. kontaktitylytyskauden alkaneeksi. Meillä ei ole mitään tarvetta tehdä kisoissa mahdollisimman nopeita nollia tässä vaiheessa kautta. Voidaan ihan hyvin tehdä vaikka yliaikanollia, kunhan kontaktit tulevat jälleen taotuiksi tuon kilttiäkin kiltimmän sikailijan aivoihin. Tylytys aloitettiin heti toiselta kontaktiradalta ja kävi ilmi, että kerran käsketään napakasti ottamaan se perhanan kontakti, niin sitten se on vaan pakko ottaa. Kunnollisia pysäytyksiä tehdään siis ainakin SM-kisoihin asti. Siitäs saat, possu-Noki!

Lisäksi tajusin, että Noki on oppinut tulemaan putken "väärään" päähän ohjauksessani! Vitsi miten superia! Olen oppinut käyttämään vastakättä niin, että saan sen avulla Nokin väistämään ansaesteitä ja tulemaan putken suista ohi. Tänään kisoissa mentiin siihen "vaikeaan" päähän pariin otteeseen ja väistettiin yksi ansahyppy - ja kaikki tämä vastakäden ansiota! Jesjesjesjesjes!

Tämän päivän radoista jäi sama tunne kuin viikko sitten Kirkkonummella. Ei ole kiire. Ei ole hätä. Ehdin ajatella. Ehdin katsoa Nokia. Siis oikeasti katsoa, ei vain hätäisesti vilkaista, että "Apua se menijo!" Oma liikkumisenikin näyttää videoilla rauhallisemmalta, suorastaan hitaalta. Etenemät ovat kuitenkin ihan normaalien rajoissa, joten kai me silti liikutaan ihan tavallista vauhtia.

Huomenna uudelleen kisaamaan! Toivottavasti feng shuit ovat huomennakin yhtä hyvin järjestyksessä kuin ne tänään olivat! ;)





Lopuksi video siitä, miten Karvanappula opiskelee herra Isosedältä kuplien kalastamista. Oppimista ei voine estää - vaikka haluaisi..

Kyllä MINÄ tiiän!

Käytiin tänään ottamassa raivoaksaa turhauttajien nostatuksella. Sormesta tulee tämän seurauksena verta. Taas. ;) No, keppeihin kuitenkin tuli ihan uutta asennetta.. :D Asennetta tuli loppua kohden niin paljon, että kun oli jo tarkoitus lopettaa keppitreeni ja tehdä jotain ihan muuta, niin Pika päättää toisin. Voihan koomikko. :D "Voi H U O H mä niin tiiän mitä tässä treenissä on tarkoitus tehdä, kepitkepitkepit joojooJOO!"