Fyssari kertoo

Kolan vasen etujalka ja oikea takajalka olivat jonkin verran jumissa. Vasen etujalka ei ensin meinannut millään suostua venymään täysin koukkuun vaan hauislihas jumitti kovasti vastaan. Kuitenkin melko kevyellä käsittelyllä hauis suostui rentoutumaan ja päästämään jalan ihan koukkuun. Lannerangan alue oli myös jälleen jumissa ja oikea takajalka myös hieman tukossa.

Kola sai ohjeeksi venytellä selkää siten, että Kola asettuu sfinksi-asentoon makaamaan ja sitten kurottelee nameja lattialta makuuasennossa. Vastaliikkeenä köyristytetään selkää samassa asennossa tuomalla nami ihan Kolan kuonon lähelle niin, että se joutuu painamaan takapuoltaan kohti lattiaa, että se pystyisi ottamaan namin.

Toinen ohje oli venytellä kumpaakin etujalkaa suorana vatsan alle, jotta hauis venyy.

Kolmantena ohjeena tuli hieroa lannerangan alueella olevia lihaksia peukaloilla.

Muutoin Merenvalta totesi, että Kola on terve koira eikä rakenteessa pitäisi olla vikaa. Kolan rakenne on kuitenkin sellainen, että alttius takaosan jumiutumiselle on olemassa.

Agilityä saadaan jatkaa jo heti tällä viikolla ja Kola palaa Merenvallan käsittelyyn, jos hyppypulmat jatkuvat.

Jesh.

huomenna fyssarille

Saatiin ihan yllättäen peruutusaika Tamara Merenvallalle. Toivottavasti tiedän siis huomenna enemmän siitä, miksi Kola ei enää hyppää. Ja toivottavasti syy on korjattavissa.

ÄLÄ AMMU EN OO HIRVI

Lähdettiin poikien kanssa aloittamaan syyslomaviikko Lahdessa. Väsyneen aamun piristykseksi lähdettiin iskän kanssa läheiseen metsään koirien kanssa. Lenkki piteni ja piteni ja lopulta oltiin kierretty jo melkoinen mutka. Paluuta lähdettiin tekemään ryteikössä sähkölinjoja pitkin. Jyrkän rinteen päällä istui punaliivinen ja -lippispäinen ukko ja iskä totesi, että "sehän on hirvimies passissa". Ukko ei silmäänsäkään väräyttänyt vaan tuijotteli muualle. Käveltiin ihan muutaman metrin päästä ohi ja jatkettiin matkaa sen enempää ihmettelemättä. Muutaman minuutin kuluttua kajahti laukaus arviolta parinsadan metrin päässä! No. Ei osunut. Meihin. Eikä sitten lopulta hirvimiehiin törmäämisen jälkeen kuulemma kunnolla hirveenkään, vaan haavikko juoksi karkuun.

Iskä arvioi, että kuljettiin hyvän matkaa passimiesten ja hirveä edellään työntäneiden miesten välissä. HOW COOL IS THAT! Almost too cool..

Olisi ollut vielä suurempi elämys seistä siellä sähkölinjan puskissa luotisateessa tai vaihtoehtoisesti haavoittuneen hirven rynniessä yli. Mutta ehkä olen tyytyväinen, että elämys jäi vain ampumisen äänen kuulemisen tasolle. Tulipahan todistetuksi, ettei kumpikaan koirista ottanut ampumisen äänestä mitään kierroksia suuntaan tai toiseen.

Olisi jotenkin olettanut, että passissa ollut ukko olisi voinut edes jollain tavalla vinkata, että olemme kävelemässä suoraan hirven ja kiväärien tielle.. En tajunnut edes pelätä vaan ennemminkin nauratti se, että siellä metsässä kulki Kola hirvenharmaassa turkissaan, Noki huomaamattoman mustissa ja kaksi ihmistä Kolan kanssa yhtä hirvenharmaissa vaatteissa.

Vihelleltiin sitten aika ajoin merkkejä, että "ÄLÄ AMMU EN OO HIRVI!"

Ja elossa ollaan kaikki!

Noki treenaa ja Kola sairastaa

Kola ei suostunut viime keskiviikkona hyppäämään agitreeneissä hyppyjä vaan meni ali. Kola jää näin ollen nyt määräämättömäksi ajaksi sairaslomalle ja odotan, että saisin fyssariajan sille, niin pääsisi kuulemaan, onko päätös lopullinen. Toivon todella sydämeni pohjasta, että päästään vielä Kolan kanssa jatkamaan.. :/ Se ei hyppää muutenkaan mihinkään vaan kiipeää, joten jostain se on kipeä tai rikki.

Noki ottaa Kolan paikan keskiviikkotreeneissä, joten jatkossa se pääsee treenailemaan kaksi kertaa viikossa liitelyn saloja. Ja onpa se tässä viime aikoina oppinutkin ihan hitosti! Tänään I-HAHin treeneissä tehtiin eteen lähettämisiä, pussia ja A-estettä. Pussissa ei ollut mitään epäselvyyksiä eikä sitä tarvinnut Nokin kanssa mitenkään erityisesti treenata. A:lle Noki jostain syystä karkasi parikin kertaa eikä meinannut millään uskoa, että juu-u, ihan oikeasti ennen tätäkin estettä pitää pysähtyä odottamaan lupaa suorittamiselle. Targetin avulla Noki tekee kontaktiesteet (keinua lukuunottamatta, sitä me ei vielä osata yhtään) mainiosti ja jää ihan oikeaan asentoon etutassut maassa ja takajalat esteellä.

Eteen lähettämistä treenatessa Pipsa-valkku nauroi, että "tätä te ootte näköjään treenanneet, kun Noki tietää niin hyvin mistä on kyse". Joo, sitä olen osannut Nokin kanssa kesällä treenata! :) Noki jättää targetin ja namin sen päällä helposti radan loppuun odottamaan ja tulee kanssani suorittamaan rataa. Tänään näytti jo aavistuksen verran siltä, että kun oltiin ensin treenattu yhdellä radanpätkällä "ETEEEEEEEEEN!" -käskyä ja sitten vaihdettiin toiseen radanpätkään, niin Nokilla syttyi himmeä valo jossain pääkopan uumenissa eteen-käskyn kuullessaan. Se epäröi hieman, mutta irtosi sitten vaikkam miten kauas minusta ja suoritti kaikki edessä olleet esteet. Pipsa oli sitä mieltä, että Noki irtoaa loistavan hienosti minusta. En ole itse moista huomannut, mutta kai se sitten tekee niin. :) Ainoa hankaluus tässä on se, että kun Noki irtoaa niin kauas helposti, niin pitäisi keksiä joku keino, millä saan sen ohjattua oikeille esteille kaukaa. :D (Tai sitten pitäisi itse ryhtyä treenaamaan nopeutta.. Huoh.. ;)

Iikku riisuutuu

Noki pääsi tänään turkistaan ihan yllättäen. En ollut suunnitellut tämän päivän osalle Oster-hetkeä, mutta sitten se vain tuli. Ja nyt Iikku on nakupelle.

Ja nyt Kola näyttää Nokiin verrattuna jättimäiseltä ja karvaiselta turrukalta. Koskahan Kolan aika koittaa..? Nähtäväksi jää.

uuden kodin kunniaksi

Komppu ja Iikku ottavat kaiken irti uudesta kodista. Kompulla on ilmiselvästi Onni Perronen -päivä.

noki, tuo pieni liituri

Noki on kyllä mitä mainioin agiliituri. :) :) :)

Kola ei päässyt vielä tänäänkään treeneihin, kun nilkutti etujalkaansa. Niinpä Iikku tuli treenipojaksi ja melkoisen hyvä treenipoika se onkin. Tehtiin radanpätkää, jossa minä sekoilin ihan erityisen huolella. Iikku meni oikein taitavasti, vaikka se ei vielä osaakaan kovin hyvin irrota minusta - siis radalla. Eteen lähettämisessä targetin avulla sitä vastoin Iiikkuseni on erittäin erittäin taitava!

Namialustan voi viedä yhdessä Iikun kanssa eikä Iikkua tarvitse yleensä edes kieltää koskemasta alustalle pistettävään namiin, sillä Iikku kyllä tietää jutun juonikuvion tarkasti. Se ei yritä ottaa namialustan namia, kun se siihen laitetaan, vaan melkein dum-di-dumia hyräillen se pompahtelee kanssani targetilta pois. Sitten se ehkä karjahtaa muutaman intohaukun ja istuu sivulleni odottamaan lupaa. Ja kun lupa tulee, se sinkoaa suoraan targetille täysillä. :D Ihana otus.

Tehtiin tänään Nokin kanssa myös keinua. Se on meille vielä ihan mystinen laitos. Mutta hyvin Noki kesti keinun heiluttelun ja seisoi ahmimassa kinkkua, vaikka Annina liikutteli keinua Nokin jalkojen alla.

Nokin kanssa on mahtavan hauskaa treenata, sillä se ei kiihdy liikaa vaan sopivasti. Se rakastaa yhdessä tekemistä ja agilityä, mutta sen rakkaus ei ole ryppyotsaisen lähes hysteeristä kolamaista rakkautta vaan sellaista hyväntuulista "hihi-dum-di-dum-pumptsi-pum" -rakkautta. :)

Toivottavasti ensi viikolla Kolakin pääsee jakamaan ryppyotsaista agilityrakkauttaan kentälle. ;)