Tänään saatiin yllärivieras, kun Nokin isi ilmestyi parkkipaikalle. Nokin kanssa mentiin asiaa ihmettelemään ja kovin oli sympaattinen ukkeli tuo Eino. :) Pussaili minua kohteliaan ystävällisesti ja piti Nokille isä-poika -henkistä luennointia erilaisista käyttökelpoisista kirosanoista. :D Noki otti kirosanaluetteloa vastaan kohteliaasti ja pienen pörinän säestämänä isä ja poika tutustuivat toisiinsa. Kumpikaan ei provosoitunut toisesta vaan ukkelit säilyttivät asialliset välit. Kun isä ja poika päästettiin juoksentelemaan Leppävaaran urheilupuiston nurmikoille, oli yhteisen sävelen löytyminen hyvin lähellä. Noki meinasi haastaa Einoa leikkimään ja Eino meinasi lähteä leikkiin mukaan. Aika kuitenkin loppui kesken, joten isä ja poika eivät päässeet ihan niin tutuiksi, että leikkimään sentään olisi alettu.
Meinasi omistajaa naurattaa, kun Nokilta selvästi puuttui isoveli kertomasta, että miten tälläisistä tilanteista on tapana selviytyä. Nokin oma valinta selviytymistaktiikaksi oli hienoinen itsekunnioituksen säilyttäminen omien rajojen edes jonkuntasoisella puolustamisella ("Et varmaan juokse mun yli, kun piehtaroin selälläni tässä nurtsilla!") mutta kuitenkin selvästi vanhempaa urosta kunnioittaen. Fiksu pikkumies tuo Tiku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti