maanantai 13. joulukuuta 2010

hillitöntä hihittämistä ja hikoilua

Annan, Neron, Nevan, Kolan ja Nokin kanssa lähdettiin valloittamaan täyttömäkeä yli kymmenestä pakkasasteesta huolimatta. Tuulikin oli melkoinen, mutta eihän se tätä eskimohenkistä porukkaa haitannut. (Kai?;) Rämmittiin ylös rinnettä ja välillä hanki kantoi kävelijöitä, välillä ei. Ja sekös hommasta tekikin raskasta. Ajoittain saattoi ottaa montakin askelta hangen pinnalla, kunnes HUMPS upposi jalka kovan kuoren sisälle nivusia myöten. Tästä huolimatta päästiin huipulle asti ja lähdettiin laskeutumaan toista reittiä takaisin alas. Yhtäkkiä lunta oli vähän joka puolella ihan hillittömän paljon ja hanki ei todellakaan kantanut kunnolla (, paitsi Neroa kantoi, perhanan höyhensarjalainen;)..

Tumpsahdin turvalleen ja rämmin sinne tänne. Anna säilöi kameraansa takin sisään ja minä keksin, että konttaamallahan tästä pääsee. En ihan viime vuosina ole konttaillut koiria lenkittäessäni, mutta nyt tuli kontattua hankikannon säilyttämiseksi. Nauroin aivan hillittömästi, kun katselin takana tulevaa lumeen uppoilevaa Annaa ja samalla omat kädet välillä upposivat hangen läpi. Housut olivat umpijäässä ja nenä valui. Nauroin vatsa kippuralla ja rämmin aina vain eteenpäin. Neva syöksyi nuolemaan naamaa ja Nokikin pomppi hetkittäin ympärillä. Oli aika hysteeristä. "Tänne mä tuun huomenna uudestaan lenkille!" nauraa hekotin vedet silmissä.

Jossain vaiheessa päästiin lopulta paikkaan, jossa lunta oli vähän vähemmän. Pistin käden taskuun ja: "Anna. Mun puhelin on kadonnut." "Eikä?" "On se."

Lähdettiin rämpimään takaisin. Ihan huipulla olin ottanut Kolasta kännyllä kuvan, joten sinne asti maksimissaan olisi raahauduttava. Pimeäkin laskeutui hitaasti mutta varmasti. Poskien lämpötila kohosi jonnekin niille huitteille, että olisi voinut lättysiä paistella poskea vasten. Lopulta huipulla oli todettava, että puhelin on täyttömäen uhrilahja.

Auton nokka kääntyi kohti Itäkeskusta. Puoli tuntia myöhemmin istuin kotona uusi puhelin kourassani.

En jaksa edes olla suutuksissa. Tulipahan ainakin naurettua koko viikon edestä heti maanantaina.

Ei kommentteja: