keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

sukellus putkiaivoon

Aivoputkimiehellä (tai tässä tapauksessa -naisella) on melkoinen työ, kun yrittää keksiä, miten putkeen saisi tuutattua vähän mutkaa. Eli miten tuutata Nokin aivoon se, että palkan saa vain ja ainoastaan silloin, kun kontakti on tehty oikein ja minä olen sanonut taikasanan "mennään!"..?

Tänään käytiin oikeaa putkiaivo vs. tippaleipäaivo -taistelua. Meinasi tippaleivässäni hieman kärvähtää pinta tummanruskeaksi tai jopa ihan mustaksi, kun en vaan keksinyt, mikä ihmeen ohjelmointikieli saisi Nokin aivot ymmärtämään, mitä haen.

Lupasin eilen mennä seisoskelemaan Ojankoon niin pitkäksi aikaa, että Noki tulee alas kontaktilta. Jos olisin tämän lupauksen pitänyt, olisin joko Ojangossa yhä edelleen tai sitten olisin alkanut opettaa Nokille vinoja kontakteja. En rehellisyyden nimissä halunnut kumpaakaan - niin keväistä kuin lokkien kirkumisen kuunteleminen onkin.

Ai mitäkö Noki teki, kun seisoin tyynesti ja odotin? Ensimmäinen minuutti meni itkeskellessä. Sitten hiljeni. Noki pisti maate ja alkoi odottaa. Sain tarpeekseni ja nostin Nokin alas. Hetken kuluttua kokeilin uudestaan. Ja sitten vielä uudestaan. Lopulta Noki lähti liikkeelle. Jee. Mutta ikävä kyllä Noki oli tässä välissä ehtinyt _TÄYSIN_ unohtaa, mitä "ota!" -käsky pitää sisällään. Se vaelteli joko kokonaan pois puomilta tai kääntyi vinoon etutassut puomin sivulla ja tuijotti minua. Tässä vaiheessa tippaleipäni alkoi kärventyä. Muutamien rumien sanojen kautta päästelin höyryjä ulos ja pohdin jotain muuta lähestymistapaa. Testasin, että pistän puomin minun puoleiselle sivulle muurin osan pystyyn, ettei Noki pysty vänkäämään itseään vinoon. Ihan pieleen meni se testaus ja todennäköisesti tämä tapa olisi muutenkin ollut ihan pylleröstä. Mutta tulihan testattua. Noki teki yhä enemmän ihan mitä sattuu ja korvistani tuli varmaankin savua.

Pitäisi aina kiinnittää huomiota näissä tilanteissa siihen, miten omat aivoitukset kulkevat. En nimittäin enää muista, mitä mielessä kävi, kun päätin sitten kuitenkin testata etupalkkausta muutamista aikaisemmista epäonnistuneista kokeiluista huolimatta. Palloa ei näiden kokemusten perusteella kuitenkaan voi jättää näkyville, sillä Noki jähmettyy suolapatsaaksi, jos jotain pitäisi tehdä ja pallo tuijottaa silmää räpäyttämättä Nokia päin näköä. ^O_o^ (Rubi-mummoon tullut tuo ketale.) Veimme siis yhdessä pallon edessä olevan siivekkeen taakse piiloon. Lähdettiin tekemään kontaktia ja hupsis. Sehän alkoi sujua. :O Pystyin jäämään reilusti Nokin selän taakse ja lähettämään sen ota-käskyllä alas. Sinne pysähtyi.

Toki olisi ihan liian yksinkertaista, jos kaikki olisi lopulta ollut sillä selvää. Ei tietenkään. Tällä hetkellä pulmana on se, että Noki on 2on2off-asennossa niin täpinöissään kohta saatavasta pallosta, ettei se tajua mennään-käskystä hölkäsen pölähtävää. Polvet tutisten se istuu kontaktilla ja tuijottaa eteensä. Ja odottaa kai, että pallo lähtisi itsekseen siivekkeen takaa karkuun juoksemaan. :D Voi kyynel, mä sanon.

Toinen pulma on sellainen, että todennäköisesti jopa itse tiedän siihen vastauksen. Ainakin osittain. Pulma nimittäin on se, että jos Noki tulee tauon jälkeen kentälle tekemään kontaktia, se on niin kierroksilla, että juoksi näillä ensimmäisillä kerroilla kontaktin läpi ja pysähtyi vasta iiiihan liian myöhään. Ja juoksipa jollain kerralla melkein pallolle asti. Virhesuorituksen ja näin ollen myös ("ARGH"-huudon ansiosta) palkatta jäämisen jälkeen se pystyi joka kerta onneksi korjaamaan seuraavan suorituksen oikeanlaiseksi.

Tähän osaan arvella ratkaisun: lisää harjoitusta. Käsky ei siis ole hioutunut vielä Nokilla ydinjatkeeseen. Mutta siitä en ole ihan varma, onko ok pysäyttää Nokin karkumatka kontaktilta karjaisemalla "ARGH!" (Tai miten sen mölähdyksen nyt kirjalliseen muotoon pistäisi..) Tuolla tavalla saan Nokin nimittäin pysähtymään tai ainakin jättämään palkkapallon rauhaan. Ja se lienee tärkeää, jos Noki tekee kontaktin väärin..?

Nyt ollaan kuitenkin siis edetty aika harppaus. Huraa.

Ja täytyy sanoa, että jos ei olisi mahdollisuutta käydä Ojangossa (tai kesällä Kivikossa) treenailemassa ihan itsekseen ja etenkin rauhassa ilman kiirettä, niin olisipa jäänyt tämäkin putkiaivosukellus tekemättä. En ikimaailmassa olisi ryhmätreeneissä ehtinyt testata erilaisia lähestymistapoja eikä Noki olisi saanut rauhassa työstää omaa putkiaivoaan.

Olen siis löytänyt agilitystä tokomaisen hinkkauspuolen, joka vaatii aikaa ja ongelmanratkaisumielialaa. (Ja juuri se on syy, miksi tykkään myös tokoilusta.)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Periaatteessa ei palkallemenoa saisi koskaan kieltää karjaisemalla vaan avustajan pitäisi estää ( eli napata pallo pois tai peittää se jalalla).Muuten voipi olla, ettei Noki enää uskalla irrota palkalle. Tässä vaiheessa silti etupalkkaus kuulostaa parhaalta. Olisiko namikuppi ok, muttei liian kiihdyttävä palkka? Kantsii varmaan kokeilla. Ja tee mennään-käsky-lähetyksiä kuivaharjoitteluna ihan ilman kontaktia. Kuulostaa kovin tutuilta nuo ongelmat, kyllä se vähitellen alkaa sujua, tsemppiä.

Sanna the kasvattaja

emilia kainulainen kirjoitti...

Joo, testaan vaikka jo heti huomenissa namikuppia. Ja siitä tänään Annan kanssa juurikin treeneissä puhuttiin, että täytyy alkaa opettaa tuota mennään-käskyä ihan ilman kontaktilla olemista. :)