oppimista kerrassaan

Kola ei pidä sinusta. (Tai jos se pitää sinusta, olet osa sen pientä laumaa.)

Tästä lähtökohdasta ponnistaen Kolan vapaana ulkoiluttaminen on erilaista kuin Nokin ulkoiluttaminen. (Nokin kanssa pitää olla tarkkana, ettei se mene hyppimään kuratassuineen päin ihmisiä.) Kolan kanssa pitää koko ajan tiedostaa, mitä ympärillä tapahtuu. Kola ei ole koskaan vahingoittanut ihmisiä eikä se mene vieraita ihmisiä liki, mutta väittäisin sen olevan aika pelottava näky, jos se tulee viiden metrin päähän karjumaan häntä pystyssä.

Alkusyksystä oltiin Katjan, Ronjan ja Remun kanssa tuossa lähimetsässä ulkoilemassa ja yhtäkkiä yllättäen koirat bongasivat polun mutkan takaa kolme aussieta omistajineen. Huudot kaikuivat suhteellisen kuuroille korville, kun joku laumasta sanoi ensin vuh, toinen komppasi VUH ja hyvin pian kaikki neljä kiitivät kohti hihnassa olleita koiria. Mahtavan fiksut omistajat siirsivät koiransa selän taakse ja karjaisivat saapuville vesipäille, että alahan-mennä-siitä-stana. Tiitiäinen ja Komppu olivat murheen murtamia ja järkytyksestä litteitä, kun ne tekivät välittömästi U-käännöksen ja luikkivat korvat ja hännät matalina minun luo. Kiitimme Katjan kanssa aussie-ihmisiä ja saatiinkin heiltä jotain huvittuneita kommentteja vastaukseksi. :)

Tämä siinä vaiheessa suhteellisen mitättömältä vaikuttanut välikohtaus sai kauaskantoisemmat siivet kuin olisin koskaan voinut arvata. Nimittäin tuon tapauksen jälkeen sekä Noki että Kola ovat ryhtyneet reagoimaan vapaana ollessaan vastaan tuleviin koiriin suurella kunnioituksella ja väistämismentaliteetilla. Aikaisemmin koirat sai käskyttämällä käskyttää luo. Nyt ne pysähtyvät ilman minkään valtakunnan käskyjä eivätkä näytä eleelläkään edes harkitsevan vieraan koiran luo ryntäämistä. :O

Tämän lisäksi Kolan aivoihin on iskostunut toimintatapa, joka vetää vertoja kaikille muille sen hyville tavoille. :) Kuljetan nykyään poikia irti enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja syy on seuraava: Noki kulkee ohi ihmisistä, jos se tietää, että ohituksesta on luvassa palkka - kuten nykyään aina onkin. Ja Kola puolestaan on oppinut aivan järjettömän mainion reaktion matalaan Ei-käskyyn.

Kolan napanuora on paljon Nokia pidempi, joten se kulkee lenkeillä reilusti minun edelläni. Onneksi Kola on myös erittäin taitava kertomaan kärkimiehenä tekemistään huomioista minulle. Hännän asento kertoo välittömästi, jos edessä on jotain, mihin minun pitäisi reagoida. Jos häntä (ja korvat) nousee pystyyn, lausun rauhallisella ja matalalla äänellä "ei" - Kola kääntyy välittömästi ympäri, laskee häntänsä ja korvansa alas ja menee selkäni taakse kulkemaan. Kuinka kätevää!

Ja mikä parasta, tämä on selvästi positiivinen noidankehä. Minä luotan itseeni ja siihen, että saan Kolan kääntymään. Tästä seuraa se, että Kolakin luottaa minuun, jolloin minun luottamukseni Kolaan jälleen kasvaa. Tietenkin myös Noki vaistoaa tilanteen rauhallisen ilmapiirin ja sekin kulkee ihmisten ohi täysin rauhallisesti. Lisäksi Kola on oppinut luottamaan siihen, että minä hoidan vastaantulevien ihmisten ohittamisessa vastuupuolen ja sheriffioinnin, joten sen ei tarvitse. Se ei kiinnitä ohitettaviin ihmisiin minun luokseni päästyään kerrassaan mitään huomiota. Ohituksen ajan Kola katselee joko minua tai pitää katseen eteenpäin, eikä käänny tuijottamaan ohitettavia.

Koirien ohittamisessa en halua ottaa riskiä, että ohitettava koira provosoisi tai hyökkäisi kohti, joten pojat pääsevät hihnaan näissä tilanteissa. Mutta eipä se haittaa, koska Kola kääntyy ei-käskyllä myös vastaantulevien koirien luota minua kohti ja pojat saa kiinni ilman sen ihmeellisempiä taikatemppuja tai maanitteluja. Niinpä lenkkeilystä on tullut entistäkin stressittömämpää ja jotenkin seesteisempää. Eikä ainoakaan ohitettava ole vielä koskaan huomauttanut siitä, että koirani ovat irti. Ennemminkin olen saanut myhäileviä katseita, kun koirat liimautuvat ympärilleni ohitustilanteissa. :)