Lauantaina oltiin ohjaustekniikoiden teematunnilla ja pääsinkin tarkentamaan käsitystä erityisesti saksalaisen suorituksessa. Oli tosi jees päästä kokeilemaan samaan ratapätkään tosi monta erilaista ratkaisua. Helpoimmaksi, tutuimmaksi ja Nokiin eniten luottavaiseksi osoittautui niisto. Pakkovalssi tuntui ihan oudolta. Saksalaiseen sain ihan uutta tatsia. Jäi vähän sellainen olo lauantailta, että hitsi kun jotkut ohjauskuviot on niiiiin outoja. Pakkovalssista ei vaan tuntunut saavan mitään otetta.
Sunnuntaina oltiin rytmiryhmässä harjoittelemassa oman liikkeen rytmittämistä radalla. Radan osana oli lauantaina treenattu pätkä, mikä olikin erittäin toimiva ratkaisu Sannalta. :) Radalla oli niin monta haastavaa juttua, että tuntui hyvältä, kun edes osa radasta oli jo jollain tavalla hallussa ja oli jo joku näkemys, että miten tulen sen pätkän vetämään. :)
Noki teki ensimmäisenä treenatun pätkän mainiosti. Erityisen tyytyväinen olin keppeihin. Noki teki ne kerta toisensa jälkeen erittäin luotettavasti ja nopeasti. Jäi tosi hyvä maku suuhun. Poispäinkäännöskin toimi, vaikka se ei kuulukaan aktiivisesti käytettyihin ohjauskuvioihimme. Putkijarrutus ei myöskään ole erityisen tuttu, joten se sotki kerta toisensa jälkeen ajatukset kovin pahasti. Siinä kohtaa homma aina meni päässä ihan kaurapuuroksi, joten en pystynyt niinkin vaikeaan ohjauskuvioon kuin valssaukseen.. Huoh. ;)
Toisella ratapätkällä aloitettiin A:sta ja päädyttiin ensin harjoitellun ratapätkän alkupisteeseen. Tämän pätkän ehdottomasti vaikein kohta oli saada Noki tiukalla käännöksellä hypyn ympäri, sitten putken ja putkesta 7 metrin päässä sivusuunnassa olevalle hypylle niistoon. "HEILUTA SITÄ VASENTA KÄTTÄ, HEILUTA!" Neiti Kainulainen heilutti kyllä. Oikeaa. Voi tuuba. Ensin olin kerta toisensa jälkeen myöhässä, minkä lisäksi Noki hyppelehti villivarsana väärää hyppyä. Sitten olin kai jo ihan hyvissä ajoin. Noki oli siitä huolimatta edelleen villivarsa. Vasen käsi heilui kuin epilepsiakohtauksessa ja silti villivarsa hypähteli väärää hyppyä. :D Halvattu. Eipä olla Nokin kanssa kai juuri koskaan tehty noin pitkiä siirtymisiä esteeltä toiselle niin, että Nokin pitäisi juosta 7 metriä minua kohti ilman ainoaakaan estettä matkan varrella. Lopulta saatiin Nokin kanssa sovittua sävelistä ja oltiin yhtä mieltä siitä, että putkesta tullaan siihen villisti vispaavaan vasempaan.
Sain Sannalta ja katsojilta (suuret kriitikkoni neidit Maija, Annina ja rouva Katja) palautetta siitä, että selostin omaa suoritustani. :D Voi pyhä lehmä. Ei siinä siis NIIN kiire ollutkaan juoksennella vispaamaan vasenta tai kääntämään kabaita, koska ehti samalla kertoa katsomolle, että "no oohhhhoh!" tai "hhupsis, olen myöhässä" tai "voi perhanaaaaarghh.." :D Jätin sen selostamisen sitten kai aika suurelta osin siihen, kun siitä niin kovin hihitellen huomautettiin!! ;D
Lopulta yhdistettiin toinen ja ensimmäinen rata kokonaiseksi ja tehtiin päivän viimeiset suoritukset. Sanna oli kieltänyt käyttämästä "TÄSSÄ!" -käskyä muualla kuin tarkasti harkituissa kohdissa. Radan edetessä korvissa soi kerta toisensa jälkeen "NOKI TÄS" ja jälleen "TÄSSSS!" ja "NOKI TÄÄÄNNNE!" "TÄSSSÄÄÄÄÄÄ!" Suusta vaan sinkosi niitä tässiä, vaikka ei pitänyt. Mutta kuten Sanna sitten sanoi, niin nolla mikä nolla. Ei niistä tässistä jaeta miinuksia - vaikka kyllä niistä pitäisi päästä eroon.
Päivä päättyi siis loistavasti nollarataan ja oma fiilis hipoi taivaita. :) Vielä kohti Lahtea ajellessa kävin läpi kerta toisensa jälkeen päivän kulkua ja löysin monta juttua, joita pääsen soveltamaan oman torstairyhmäni kanssa! :)
Päivän viimeinen rata ja käytettyjen ohjauskuvioiden nimet (En mene vannomaan, että ohjauskuviot tulisivat oikein tehdyiksi videolla.)
Tykkäsin erityisen paljon Sannan koulutuksessa siitä, että käytiin ohjauskuvioiden nimet läpi vasta ihan viimeisenä juuri ennen kotiin lähtöä. En siinä rataa harjoitellessa edes tajunnut, miten montaa itselleni täysin nimeltä vierasta ohjauskuvioita tuli käytettyä. Ihan turhaa olisi ollut sotkea ohjauskuvioiden nimiä radan opiskeluun. Osaan pyörähtää itseni ympäri ja sitten juosta minkä jaloistani pääsen. Tai osaan ottaa askelen eteen, heittää Nokin hypylle ja tehdä sitten persjätön. No problem. Mutta en osaa tehdä kabaikäännöstä tai sylivekkiä.. Paitsi että näköjään osaan. :) (:
Kyseinen koulutustapa herätti paljon pohdintaa ihan oman työnkin osalta. Pakkoko sitä on aina paljastaa, että tässä nyt opiskellaan jotain uutta? Ikään kuin narrataan opiskelijat tekemään itselle uusia juttuja, koska hämätään luulemaan, että "kyllähän sä tämän jo osaat". Otan tämän jutun ehdottomasti omaan käyttööni ja sovellan sitä hyväksi katsomassani kohdassa! :)
Kaiken kaikkiaan sunnuntaista jäi ihan hemmetin hyvä fiilis. Jos aina olisi kevät, kesä tai syksy, niin voisin treenata vaikka miten paljon. En jättäisi päivätyötäni, sillä tykkään siitäkin. Mutta voisin sitten aina työpäivän jälkeen mennä vääntämään aksaa poikien kanssa.
Huhtikuu ja sulat maat, tule jo.
Kevät, sinua odotellaan kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti