keskiviikko 21. elokuuta 2013

tunnen sinut.

Tänään tuli taas koettua hetki, missä pystyin lukemaan Kolaa kuin selkokielistä kirjaa. Tiesin, mitä se haluaa sanoa.

Oltiin Jakomäessä päivälenkillä. Koirat saivat uida ja kierrettiin pitkin pitkospuita suomaisemissa. Lievästi ulkopuolisena ihailin kolmen koiran laumapuuhia. Kola touhuili syrjemmällä keppinsä kanssa ja mustavalkoiset rallasivat pitkin mättäitä kuin heikkomieliset. Koirien meno oli kerrassaan leppoisan hyväntuulista.

Ihan lenkin loppupuolella tultiin kohtaan, missä polku kääntyy niin tiukasti kuusen taakse, ettei mitenkään pysty olemaan varma siitä, mitä kulman takana tapahtuu. Kola hölkytteli lauman etumiehenä polun mutkaan ja mustavalkoiset keskittyivät metsän hajuihin. Ne keskittyivät omiin hommiinsa itse asiassa niin tarkasti, etteivät ne nähneet, mitä Kola sanoi.

"Täältä tulee joku, jonka tulemiseen pitäisi reagoida välittömästi. Mitä tehdään?" se kysyi ja kääntyi katsomaan minua.

"Selvä. Tule tänne, niin minä ratkaisen mitä tehdään."

"Ok."

Inhimillistämistä. Eihän siinä mitään oikeasti sanottu tai kysytty. Mutta tuolta se kertakaikkisen hirmuisesti tuntui. Minä en kuullut polunmutkan takaa mitään ääniä tai nähnyt vilaustakaan mistään erikoisesta. Mutta Kolan asento, minuun kääntynyt katse ja luoksetulokäskyyn reagoimisen tyyli kertoivat, että nyt on syytä ottaa koko lauma hihnaan. Kutsusta Kola tassutteli luokseni ja mustavalkoiset saapuivat samalla käskyllä tietämättä mitään Kolan hienovaraisesta ilmoituksesta. Muutama sekunti hihnaan pistämisen jälkeen polun mutkan takaa näkyviin astui ihminen ja terrieri.

Kola on ehdottomasti laumani koirista minulle tutuin. Se tuntuu vuosi vuodelta puhuvan selkeämpää ja ymmärrettävämpää kieltä. Mustavalkoisten kieli on ennakoimatonta eläinkieltä, josta en todellakaan aina ota tolkkua, ja se kohdistuu nimenomaisesti minulle vain harvoin. (Paitsi jos on ruoka-aika. Silloin Nokikin viestii minulle ERITTÄIN selkokielisesti.) Kola puolestaan lainkaan inhimillistämättä kohdistaa elekieltään nimenomaisesti minulle - ja varsinkin tilanteissa, joissa se ei itse pysty päättämään, miten kannattaisi toimia.

Hassu opettavainen otus.

Ei kommentteja: