Onhan se nyt melkoista, jos Pikkarin kanssa kisaaminen tuntuu vaivattomammalta kuin Nokin kanssa. Mutta niin se nyt vaan on parissa viime kisassa mennyt. Viikonlopun Riman kisat olivat toissaviikonlopun JAU:n kisoihin verrattuna yhtä nautintoa. Omista jaloista irtosi juoksu kuin ennen polvileikkausta ja tekeminen tuntui kevyeltä. Ehdin persjättöihin ja vedätin Nokia enemmän kuin olisin kuvitellutkaan. :)
Nokin juoksuA vaatii fiksailua, sillä se on nyt kahdessa viime agilitystartissa ottanut vitosen A:lta. Tästä syystä päätin testata, miten pysäytysA toimii. Tehtiin lämppäesteellä pysäytys, eikä siinä ollut mitään ongelmia. Viimeksi olen kokeillut pysäyttämistä joskus.. Vuosi, kaksi vuotta sitten. En edes muista. Mutta kun Noki tietää, mitä pysähdyskäsky tarkoittaa, se pysähtyy. :) Kisaradalla sen sijaan se teki kisapysäytyksen, eli jarrutti alareunaan ja vapautui vauhdin huumassa lupaa odottamatta. Korjattiin suoritus ja tultiin radalta pois. Joka tapauksessa Noki kuunteli käskyä todella hyvin ja pysähdykseen palaaminen ei takuulla olisi mikään ongelma. Mutta eiköhän me nyt kuitenkin korjata se juoksuA, kun tuskin sekään mikään ihmetemppu on. Toivottavasti ainakaan. :)
Pikan kanssa tehtiin kaksi vitosta ja yksi hylly. Vitoset tulivat rimoista, mikä on Pikalle aavistusen outo virhe. Se kun ei yleensä rimoja edes kolisuttele, saati että pudottelisi. Liekö jumissa, tai sitten se alkaa luopua nätisti tekemisestä ja siirtyä enemmän kohti "TÄÄLTÄ TULLAAN POIS ALTA" -tekemistä. ;) Riinalle mennään käsiteltäväksi joka tapauksessa torstaina, joten jumitilanne selviää silloin. Hylly puolestaan oli Pikan uran yksi hykerryttävimmistä. Se vain lähti kuin hauki rannasta. Suihkis. Irtosi lukemaan rataa kohdassa, jossa ei käynyt pienessä mielessäkään etukäteen, että lähtisi. Olisi pitänyt kääntyä keinulle, mutta Pika ei käänny mihinkään, on lukinnut kaukana edessä olevan esteen ja sen jälkeen vielä sitä seuraavankin esteen. Ja sitten vasta se lähti kaartamaan minua kohti. En usko, että se missään vaiheessa edes etäisesti huomasi lähteneensä ns. ihan lapasesta. :D Kaarrattamista pitäisi saada karsittua, sillä keskimmäisellä radalla aikaa kului ihan tolkuttomasti siihen, että odottelin selän taakse valuvaa koiraa takaisin ohjaukseen. Pitäisi löytää balanssi sille, ettei kääntämällä vedä vauhtia ihan nolliin, mutta toisaalta kuitenkin kääntää sen verran tehokkaasti, että Pokemoni ei lähde bortsupaimenkaarratukselle. Harjoitusta, harjoitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti