Opeeee...

"Ope, sit jos sulle tulee kolmas koira, niin sen nimi pitää olla Ri!" "Nii just, NokiKolaRi!" "Opeee, koska Noki tulee kylään taas?" "Ope, se Noki oli niiiiiiiiin iiiiiiihana!" "Mä muistan kun se Noki kävi, niin se söi kalkkunaa!" "Voisiks Noki tulla taas kylään, pliiiiiiiiiiiiis.."

No. Tänään aion yllättää oppilaani. Tällä hetkellä menossa on lukutunti, eikä kukaan mitä ilmeisimmin ole huomannut parkkipaikalla olevassa autossani odottavaa yllätystä. :)

---
---
---
Neljä tuntia myöhemmin...

Nokin ja minun työpäivä on päättynyt. Tänään oppilaat ovat suorastaan pursunneet sitä, miten "tänään on paras päivä!", koska ruokana oli hampurilaisia ja ranskalaisia, Noki oli kylässä, Krisse-akaattikotilolle vaihdettiin mullat, illalla on pelipäivä ja äiti tekee huomenna ruuaksi HAMPURILAISIA!

Myös ope on pursunnut onnellista ylpeyttä. Noki käyttäytyi paremmin kuin olisin voinut arvatakaan. Toki Iikku tuuppasi yhden "NOKI ON NIIIIIIIIN IHANA" -tytön melkein kaaduksiin, kun kummatkin olivat toisistaan niin innoissaan. Mutta muutoin vierailu ei olisi voinut juurikaan paremmin sujua.

Lapset kulkivat jonossa minun ja Nokin takana ensin kentälle, jossa kaikki halukkaat saivat muutaman koiranruokanappulan Nokille annettavaksi. Noki kulki nuuskimassa jokaisen läpi ja poimi namit suuhunsa. Sitten käytiin vähän kävelyttämässä Nokia pitkin Aurinkolahden rantaa. Innokkaita taluttajia olisi ollut yllinkyllin, mutta tällä kertaa vain minä olin ohjaksissa, sillä Noki on melkoinen jyrä, jos se päättää johonkin lähteä. Välillä seisahduttiin katselemaan sitä, miten se Noki edelleen vaan on niiiiiiiiiiin ihana. Parikymmentä lasta ympäröi Nokin ja tungos oli melkoinen. Opastin innokkaimpia, että jos Iikkusen häntä laskee alas, niin sillon pitää antaa lisää tilaa. Ja innokkaimmin Nokia odottanut tyttö ohjeisti, että Nokille pitää jättää rako, josta se pääsee heti pois, jos haluaa.

Aluksi Iikkusen häntä olikin puolitangossa ja se kai arvioi tilannetta. Mutta pian häntä nousi pystyyn ja alkoi heilua verkkaisen levolliseen tahtiin, vaikka ympärillä touhusi kädet ojossa melkoinen lapsikatras. Lapset rutistelivat ja silittelivät Nokia - ja Noki näytti siltä, että suoraan sanottuna sitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Siis toki se otti silittelyt vastaan ja seisoi rennosti keskellä kaikkia, mutta se ei ollut liian innokas, ei hyppinyt tai töninyt muttei toisaalta siirtynyt poiskaan vaan armeliaasti seisoi hellittävänä. ;)

Käsiä vaelteli pitkin Nokin selkää, osa rapsutti päätä, toinen taputti pyllyä, kolmas sipaisi varovasti kylkeä, joku työnsi kätensä kuonon eteen nuuskittavaksi. Ja Noki seisoi kaiken tämän keskellä tyynen rentona kuin olisi ikänsä harrastanut juuri tälläistä toimintaa. Lopuksi vielä kaikki halukkaat pääsivät hyvästelemään Nokin ja Noki kai lipaisi paria innokkaimmin kasvonsa lähelle tuoneen nenääkin.

Nokin työpäivä oli ohi ja se pääsi päiväunille autoon.

Oman työpäiväni päättyessä yksi luokkamme aikuisista tuli ihastelemaan, miten hyväluonteinen koira minulla onkaan. :) Ja täytyy sanoa, että olen täsmälleen samaa mieltä. En tuntenut missään vierailun vaiheessa jännitystä sen puolesta, kestääkö Noki lähelle tulevat ja joka puolelta silittelevät äänekkäät lapset. Nokin hermot olivat rautaa ja ainoa tehtäväni olikin huolehtia vain siitä, ettei Noki pääse liian nopeasti liian lähelle niitä lapsia, jotka suhtautuivat Nokiin varovaisen uteliaasti, mutta eivät halunneet Nokia ihan iholle.

melkein-törmäyksiä ja pierunaamoja

Kola ja Noki viettivät puolitoistatuntisen riehuen ja räyhäten. Etenkin Noki kunnostautui räyhäämisen, härnäämisen ja suoranaisen v*ttuilun saralla.

Kas tässä.

taikajuttuja

Iikun perheeseeni saapumisen jälkeen on tapahtunut paljon pieniä erikoisia asioita. Kerran molemmista sandaaleistani katosivat soljet. Muuten kengät olivat täysin ehjät. Vain soljet olivat kadonneet. Kerran korkokengästäni hävisi korko. Erään kerran takin taskusta oli kadonnut pussillinen sinne unohtuneita treeninameja. Eräänä päivänä perinteisestä suorakulmion muotoisesta kirjasta oli tullutkin pyöreä ja kulmaton taideteos. Seuraavana päivänä samainen kirja oli kadottanut kantensa kokonaan.

Mystisiä tapahtumia. Iikkunen on tuonut mukanaan taikahenkäyksen talouteeni.

Tänään kotiini oli ilmeisesti murtauduttu. Ja jäljistä päätellen murtomies on ollut yli-innokas ja erittäin tehokas sähkömies. Sähkömies oli avannut paketistaan upouuden hdmi-johdon ja valmistanut yhdestä johdosta toooosi monta lyhyttä pikkujohtoa.

On kuitenkin hieman riskaabelia jättää Iikku ja Kola erinäisten taikaotusten käsiin työpäivien ajaksi. Siksipä Iikkunen viettää jatkossa päivänsä makuuhuoneessa koiraportin takana. Kola saa luvan puolustaa pikku-Iikkua koiraportin olohuoneen puoleisella alueella kaikilta mahdollisilta taikaotuksilta ja olen aika varma, että jatkossa olohuone ja eteinen saavatkin olla kaikilta katoamisilta ja sähkömiehiltä rauhassa.

nokin terveystuloksia

Noki on kuvattu ja hyväksi havaittu.

Kyynärät ovat nollia molemmat ja lonkat kauniit A:t. Kyllä nyt kelpaa moista priimakoiraa esitellä ihmisjoukoille!

;)

vuoristossa jälleen

Miika ja Misse tulivat mukaan valokuvauspuuhiin. Sää oli huikea ja lempeä etelätuuli heitteli koirien korvia mukanaan. :)

Lisää kuvia täällä.

Iikku, pikku pelle

Alkuun syksyistä fiilistä ja Kolan patsastelua, ja sen jälkeen se, mitä muistikortille tänään pääasiassa tallentui - eli Iikkusen pelleilyä. Hassuja ilmeitä, hirmuista pomppimista, Kolalle sikailua ja sen sellaista pientä kivaa.
Loput kuvat täällä. (Sisältää itseäni naurattaneita kuvasarjoja, joissa Iikku ja Pomppu törmäilevät ja peuhaavat.)

huipulla tuulee

Käytiin itähelsinkiläisellä vuorella. Siellä tuuli. Ja pojat ottivat kaiken irti viileän sään tuomasta juoksuinnosta.