hyppykurssin toinen päivä

Askeleen pidennystä treenaava juttu:
Noki osasi pidentää loikkaansa ihan mainiosti. Se oli tänään väsyneempi kuin eilen ja se selvästi osasi odottaa itselleen vieraita treenejä, sillä se suhtautui uusiin juttuihin melkoisella varovaisuudella. Se ei mennyt soitellen sotaan eikä painanut talla pohjassa, vaan teki suorituksensa suurella harkinnalla.


Alastuloa ja hyppyetäisyyttä treenaamassa:
Väsymys alkaa näkyä vielä selvemmin. Tärkein huomio kuitenkin lienee, että Noki osaa joustaa etuosallaan alastulossa ja säädellä hyppyetäisyyttään tarpeen mukaan.


Liikkuva hyppy -treenin alkeita:

Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla

Käytiin tänään hyppytekniikkakurssin ekassa osassa. Huomenna jatkuu. Aika vähän jäi siinä hetkessä mieleen, mutta tärkeintä lienee se, että Noki ei ainakaan ollut surkeista surkein ja karmean huono hyppääjä. Se hyppäsi ilmeisesti ihan hyvällä tekniikalla ja osasi koota itseään ennen hyppyä, kunhan ensin oli tajunnut, mistä harjoituksessa on kyse. Mitään suuria virheitä ei tänään siis ilmennyt. Saa nähdä, mitä tietoja ja uusia harjoituksia huominen tuo tullessaan.

set point -harjoitus


perussarjaa

KEKEKEKEKEKEKEKE HYVVVÄÄÄÄÄÄ

Käytiin tänään sateisessa Ojangossa tekemässä vähän Nokin kanssa keppitreeniä ja Kolan kanssa hieman korkeampien hyppyjen hyppimistä ja ohjautumista. Nokilla sokea kulma alkaa olla tosi hyvässä kunnossa. Avokulma on edelleen vaikea ja onnistuu liian huonolla prosentilla.

kivikossa kisaamassa

Lyhyestä virsi kaunis: minun moka. Mokat. Taas.

Tuliko kenellekään yllätyksenä? Käpälä ylös, jos tuli.

Salme Mujusen rata noudatteli suuresti viime viikonlopun kisaratoja lähtösuorineen ja mutkaputkineen, kuten myös puomin puuttumisena. Tänään olisi siis ollut mahdollista ottaa vaikka kolme nollaa eikä oltaisi silti noustu kakkosiin, koska eka nollakin oli Mujuselta. No. Ei tullut kolmea nollaa. Eikä kahta tai yhtäkään.

Agiradat olivat oikeastaan ihan simppeleitä. Ei mitään pahoja ansakohtia, takaakiertoja tai ikäviä pakkotakaaleikkausjuttuja. Silti menin ja sössin tyhmällä jarrutusliikkeellä tai muulla hölmöilyllä rimat alas yhteensä kai kolmessa kohtaa. Pyh.

Noki siis teki kaiken niin kuin ohjasin, toimi kontakteilla kuin unelma, meni vauhdilla ja innokkaasti, luki rataa, irtosi hyvin ja ensimmäisellä radalla haki kepitkin mukavasti. Toisella ja kolmannella radalla menin kepeille ihan liian lähelle ja sähläsin muutenkin niin, että Noki sekosi ihan konsepteissaan. Virheet tulivat siis tänään rimoista ja kepeistä. Ensi viikonloppuna on hyppytekniikkakurssi, jonka esitietolomakkeessa kyseltiin koiran hyppytekniikasta. Olisi pitänyt siihen lisätä joku sellainen osa, että "Toivoisin kurssilla käytävän läpi lähinnä ohjaajan hyppytekniikkaa tai vaihtoehtoisesti sitä, että koira ei tiputa rimoja, vaikka ohjaaja ohjaisi ihan väärin tai huonosti."

Toisaalta nyppii ja pahasti, että kokonaisuudessaan hyvin menneen radan tekeminen on minulle niin vaikeaa. Ja sitten toisaalta olen äärimmäisen tyytyväinen, että kerta toisensa jälkeen Noki tekee omalta osaltaan täydellisiä ratoja. On paljon helpompaa harjoitella hyvää ohjaamista, kun on koira, joka ohjautuu helposti, on motivoitunut ja etenkin, ettei se "mene rikki", vaikka ohjaaja sösselöikin kisoissa kerta toisensa jälkeen.






--------------------

Kola oli tänään kotikisoissa kisaturistina mukana. Se käyttäytyi täysin epänormaalisti pyrkien rapsuteltavaksi (jopa Kolalle vieras mies joutui "sun-on-pakko-rapsuttaa-kun-aloitit" -käytöksen kohteeksi! :O ) ja löhöten täysin rentona kisa-alueella. Hassu Kola.

Täytyy joku kerta ottaa Kola mediluokkaan epiksiin kisan ulkopuolisena koirana mukaan ja katsoa, mitä tapahtuu. ;)

temppu kroonaa, komppu treenaa

Tänään oli jälleen Kolan vuoro treenailla. :) Otin tietokoneen muistilokeroista Miian Nokille viime talvena pitämän jaakotustreenin ja samaan treeniin pystyi vetämään myös vauhtiympyrää. Kola oli taas kuin tykinkuula, kun se sinkosi lähdöstä lähes maata kiertävälle radalle. Ja kyllä se vaan on niin, että Kolankin saa jaakotuksella kääntymään, kun vaan osaa jaakottaa tarpeeksi voimallisesti/oikein/oikea-aikaisesti. :D Toki Kola pitäisi vielä saada "kokoamaan" itsensä ennen hyppyä ja säätelemään hyppyvoimaa muihinkin kuin "ei hyppää" ja "HYPPÄÄN TÄYSILLÄ!" -asentoihin. Joka tapauksessa sain Kolan jopa jättämään hyppäämättä, kun jarrutin tarpeeksi. Ja se totta totisesti on ihan uusi ominaisuus Kolassa. ;)

Kola taitaa olla mitä mainioin mittari sen suhteen, minkä verran minä edistyn ohjaamisessa: onhan se nimittäin erittäin hyvää harjoitusta tehdä ensin Nokilla helpomman kautta ja sitten testata, miten sama tehdään, kun ohjattavana ei olekaan notkea pikkuauto vaan täysperävaunullinen turboahdetulla moottorilla varustettu rekka. Jos saan turboahdetun rekan pysymään hanskassa ja tottelemaan ohjausta, voi olla aika varma, että pikkuautoakin on mahdollista saada ohjailtua. :D

Ihania ovat molemmat, rekka ja pikkuautoni. :)

nokin ja kolan kuntokoulu

Syksyiset niitetyt pellot innottivat Iipsterin ja Kompuutterin pitämään Jassulle ja Milkalle kuntokoulua. Noki olisi ilmeisesti jaksanut ihan loputtomiin pistää tytöt juoksemaan, joten lopulta oli vaan pistettävä koirat hihnaan ja lopetettava Nokin suhteellisen maaniseksi äitynyt "ALA JUOSTA LÄSKI POSSU HAHA ET SAA KIINNI PLÖSÖ" -karjunta. :D Jassulla meinasi kiristyä hieman hermo, kun Noki karjui sen korvaan suloisella hunajaa tihkuvalla äänellään.. Mutta tehokasta karjunta kuitenkin oli, sillä tyttöihin sai sillä kummasti vauhtia.

Noki ja Kola ottivat mutakylvyn pellon ojassa ja tuoksu on saippuapesun jälkeenkin vielä ihanan maalaismainen. Ja ilmeisesti puolitoistatuntinen räyhääminen ja kirmaaminen painaa poikienkin jaloissa - sen verran hiljaista ja rauhallista täällä nyt on. ;)

hyvinkää 20.8.2011

Tänään HSKK:n kisoissa Hyvinkäällä saatiin vihdoin ensimmäinen nollatulos Nokin kanssa. Sijoitus oli 1/28, joten pakko olla hirmuisen tyytyväinen. :)

Kaksi ensimmäistä rataa (hypäri ja agi) menivät jokseenkin päin hanuria.

Ensimmäisellä radalla oli piiiiiitkä neljän esteen suora heti alussa, jossa päätin lähteä kutsumaan Nokia neljännen (hyppy-rengas-pituus-hyppy) esteen takaa. Olisikin ollut ihan hyvä ratkaisu - Noki siis odotti kiltisti, että marssin sinne asti kutsumaan - mutta Iipsteri päätti mennä renkaasta ali. Ja sen jälkeen oli ihan selvää, että hylly tulee, koska ylläripylläri Nokia ei saa sieltä neljännen esteen takaa korjaamaan omatoimisesti renkaan suoritusta oikeaksi. ;) Muutenkin eka rata meni aika sörsselsöniksi, kun lopussa päätin vetää takaaleikkauksilla sik-sak -sekaisin olevat hypyt. Noki ei ollut ollenkaan messissä sekoilutakaaleikkauksissani. Yllättäen.

Tokalla radalla unohdin taskuuni Nokin lempipehmolelun. TYHMÄ TYHMÄ TYHMÄ MINÄ. Ja Nokistahan kuoriutui lelun ansiosta minussa kiinni roikkuva omituinen ja ihan vieras otus. Sillä ikään kuin oli vauhtia vaikka muille jakaa, mutta se suuntasi vauhtinsa minuun kohdistuvaan liikehdintään ja huutamiseen. Voi kuolema. Se ei irronnut hypylle, joka oli suoraan sen edessä. Se ei katsonut radan alussa yhtään ohjaustani. Ja mitähän muuta vielä.. Joka tapauksessa karmeaa ohjata koiraa, joka toimii ihan oudosti.

Kolmannella radalla tehtiin lähes sama rata kuin hypärillä oli, mutta alkusuoran esteet vaihdettiin muotoon hyppy-hyppy-pituus-rengas ja radan keskellä olleet kaksi hyppyä vaihdettiin keinuksi ja A:ksi. Muut esteet pysyivät paikallaan. Vahingosta viisastuneena menin kutsumaan toisen ja kolmannen hypyn tietämille. Käännös renkaan jälkeen oikealla olevalle putkelle oli oikea käsijarrukäännös. Päätin siinä juostessa, että "et muuten VARMASTI menen putken väärään päähän" ja tein todella radikaalin oman vauhtini pudotuksen. Olisinko peräti lähes peruuttanut hetken. Jarru toimi eikä Noki tainnut edes harkita putken toista päätä, vaikka se olikin aika pahasti tarjolla.

A:n kohdalla meinasin itse suorittaa A:n, kun juoksulinjani oli huono. Onneksi Noki ei häiriintynyt siitä, että suuntasimme kummatkin A:n ylösmenolle. :D Radan loppu oli täsmälleen sama sik-sak -sekoilu kuin ensimmäisellä radalla. Päätin valssauksella päästä eroon yhdestä takaaleikkauksesta, vaikka olin ensimmäisellä radalla ajatellut, että en mitenkään ehdi valssaamaan. Kun oli pakko ehtiä valssata, niin sitten vaan oli valssattava nopeasti. Maalissa oli ihan törkeän hyvä fiilis. :)

Pitäisi kai oppia vähitellen sopeutumaan siihen, että koska oma juoksutekniikkani ja kropanhallintani on parantunut, ehdin tehdä nopeampiinkin kohtiin erilaisia ohjauskuvioita.



Tänään kaikilla radoilla onnistuivat
1) Kepit, loistavasti
2) Kontaktit, loistavasti
3) Putkien oikeat päät. Tämä on päivän ehdottomasti parasta antia!

Tänään ei onnistunut
1) Pitkä suora kutsumalla suoritettuna -> menee harjoitteluun
2) Renkaan omatoiminen suorittaminen -> menee harjoitteluun
3) Takaaleikkaukset -> harjoitteluun