..se on sellainen, että sen tuntee..

Jaakon treenit. Hyvä mieli. :) Uutta luottoa siihen, että takaakin voi ohjata. Takaa saa ohjata. Se on outoa ja ihmeellistä, mutta niin voi ja saa tehdä. Huh.

Tuli hyvä mieli jo siinä kohdassa, kun osasin teorian tasolla selittää itse itselleni ennen Jaakkoa, miksi yhdessä kohdassa minulla ei ole kiire ja osasin itse perustella, miksi oman liikkeen rytmi pitää olla sellainen kuin sen pitää olla. Näitä tälläisiä kohtia, jossa osasin perustella ohjausvalintani ihan tosi oikeasti, ei ollut ehkä kovinkaan montaa, mutta mitä siitä. Muissa kohdissa ymmärsin saamani perustelut. En ehkä osannut noudattaa saamiani ohjeita läheskään aina, mutta ymmärsin, miksi ja miten minun pitäisi muuttaa ohjaustani.

Jo tästä jäi ihan todella leijuva olo. Olen oppinut jotain olennaista ja merkityksellistä koko lajin kannalta. Pystyn kuvittelemaan koiran kanssani radalle, näkemään ainakin ajoittain jo rataantutustumisessa, milloin olen koiran edessä ja mikä on ylipäätään mahdotonta. En aina. En ehkä edes usein. Mutta edes joskus. Aikaisemmin minä suunnittelin oman liikkumiseni ja sitten koira tuli ja teki jotain ohjaukseeni liittyvää - tai siihen näennäisesti liittymätöntä - ja koko homma oli suhteellisen hallitsematon kemiallinen reaktio. Nykyään pystyn tekemään ajoittain jopa ihan tarkkojakin ennustuksia siitä, mitä seuraa, jos. Ja mitä sitten, jos jotain muuta.

Se on vähän kuin taikaa: koskematta ja pakottamatta saan toisen olennon toimimaan haluamallani tavalla. Niin siistiä.

Taottiin allekirjoittaneen päähän takana ohjaamisen kauneutta. Sitä, miten linjojen pitää olla pehmeitä. Ei ole kiire. Samat logiikat pätevät kuin edestäkin ohjatessa, mutta liikkeen on pakko olla pehmeämpää, linjakkaampaa, loivempaa. Ei voi huitoa, nykiä, kääntyä töksähtäen.

Pitää ottaa hallintaan, ja päästää irti juuri oikealla hetkellä.

Ja voi pyhä jysäys, miten sen tuntee omassa kropassaan ja jossakin telepaattisessa yhteydessä koiraan. Sen vain aistii, kun ohjauksen ajoitus osuu. "Ei sitä poispäinkäännöksen ajoitusta voi selittää. Se pitää... tuntea." Olen tästä Jaakon kanssa tämän päivän treenien perusteella samaa mieltä. Tilanne itsessään on niin silmänräpäyksen lyhyt, ettei mitenkään voi sanallisesti selittää, että missä vaiheessa koiran voi vapauttaa hallinnasta. Hetkellisesti koira jollakin mystillisellä tavalla on hallinnassa (miten? mistä sen näkee? en tiedä) vaikka liikkuukin näennäisesti täysin samalla tavalla laukaten kuin ennen hallintaan ottamista - ja sitten se päästetään menemään (millä hetkellä? mistä sen näkee, että koira pääsee irti ohjauksesta, jossa ei alunalkaenkaan ole ollut mitenkään fyysisesti kiinni? en tiedä) ja ajoitus pitää vain... tuntea. Ja sen tuntee. Silloin kun kaikki siinä silmänräpäyksen aikana toimii oikein, sen tietää.

Poispäinkäännös muuttui tänään astetta tutummaksi ohjaukseksi. "Ei Noki/Pika sitä osaa" -lausahdus olisi taas ollut ihan pölvästin juttuja. Noki/Pika osaa sen, jos minä osaan. Ei saa pitää liian kauan kiinni ja hallinnassa. Ja hallinnan jälkeen pitää päästää koira irti ja kertoa oman liikkeen suunnalla, mihin hallinnasta vapautetun liikkeen tulee suuntautua. Helppoa. (Haha.)

..mistä päästään siihen magiikkaan takaisin. Jos tämä on ihmiselle näin hitonmoisen monimutkaista ja nanosekunneista kiinni, niin miten halvatussa koira osaa silti lukea liikettäni kuin avointa kirjaa? Miten se sen silmänräpäyksen aikana osaa lukea kropastani, nopeudestani, katseestani, käskyistäni ja käsistäni, mitä haluan?

Ehkä siksi, että eleet ja liike ovat koirien kieltä. (Mutta jumankekka, että ne osaavat puhua kieltään nopeasti. Siinä jää ihmisen puhe ihan sata-nolla nopeudessa tuolle viestintävälineelle.)

-------

Toinen hillitöntä iloa tuottava havainto tänään oli, että Pika ihan oikeasti lukee minun liikkeeni rytmiä taivahisen hyvin. Edessä oli ansaputki, mutta Pika ei harkinnut _kertaakaan_ sinne juoksemista, kun vain kevensin omaa rytmiäni. Se kääntyi rytmillä jopa liian tehokkaasti, sillä jarrupolkimen asetukset ovat yhä edelleen minulle lievästi vieraita. Vastakäännöksellä Pika kääntyi tuossa kohdassa aivan hurjan paljon liikaa. Jaakko käski juoksuttaa Pikan tahallaan putken väärään päähän, että päästään testaamaan, suostuuko se vielä sen jälkeenkin taipumaan rytmini muutoksella kääntymiseen. Olisin voinut kertoa vastauksen jo ennen testiä: suostuu se. Se ei edes ajatellut putken väärää päätä, kun tehtiin uudestaan ja kerroin rytmilläni, että suunta kääntyy pois putken väärästä päästä.

Voin säästää Pikaa yliohjaamiselta ja itseäni ihan täysin turhilta, aikaa syöviltä ja ohjausvirheiden mahdollisuuksien määrää lisääviltä pyörähdyksiltä ja käännähdyksiltä, kun hyödynnän sen taitoa lukea rytmiäni. Jes. :) Superjes. :)

-------

Ai oliko hyvät treenit? Joo, ihan hyvät!

zZz...

Hätä keinot keksii, kun makuuhuoneen koirapedit
ehditään melkein joka ilta varata Tiitiäisen nenän edestä.

Tiitiäinen synkkämieli
lattialla makaa,
miettii: häiriköi mua öisin
möröt tavan takaa.

Tiitiäinen synkkämieli
kaipaa omaa rauhaa,
harmittaa kun öisin kuorsaukset
möykkää, pauhaa.

Keksin! Huraa! Heureka!
huutaa synkkäpylly.
Vaatekaapin sisään astuu,
kutsuu alahylly.

Siel on hyvä uneksia,
kaapin uumenissa.
Hyvää yötä, Tiitiäinen
nähdään huomenissa.

 

Nyt menisi hermo, jos menisi hermo!!

En ole vielä koskaan nähnyt, että Nokilla menisi oikeasti kunnolla hermo. Se kyllä ärsyyntyy - useinkin. Tosi usein. :D Päivittäin monen monta kertaa. Se ärsyyntyy Pikaan kerta toisensa jälkeen ja pullistaa silmänsä isoiksi ja pupillit mustiksi. Ja kulmakarvat... Voihan kulmakarvat. :D Maailman synkimmät kulmakarvat, kun Tiitiäinen ärsyyntyy. Hirmuista ärsyyntymismurinaa ja silmien pullistelua, kulmakarvojen rypistelyä ja jäykistelyä, mutta ei. Ei vaan pysty menemään hermo.

Siitä syystä alkoi naurattaa mustavalkoisten tämän päivän Täyttömäki-ilottelua videoidessa. Pika rouskaisee ilmeisesti videon kohdassa 0:40 kovempaa kuin säännöt sallivat, ja Nokilla A L K A A  I H A N  K O H T A  K I R I S T Y Ä  H E R M O. Ja mikä on Pikan vastaus melkein kiristyneisiin hermoihin? Videolta sen näkee. :D (Ja Nokin reaktio melkein-hermostumisen jälkeen on lähes poikkeuksetta sama: se joko ravistelee pahan mielen pois tai alkaa nuolla Pikan naamaa, koska "jos nyt en ravistele tai pussaa sinun naamaasi litimäräksi, saattaisin ruveta harkitsemaan suuttumista!" ;)

Auringonlaskun aikaan Täyttömäellä.

veli ja sen sisko

Täyttömäen tänään valloittivat mörököllit Kola ja Hippi, luottomies Noki ja sisarukset Pika ja Indi. Lapsoset kyllä jaksavat yhä edelleen reuhata ja painia kuin heikkopäiset. Iikka pitää karmeaa merimieskiroilua ja Pikkari iskee takaisin minkä ehtii - tosin lähes äänettömästi. On ne kyllä sellainen parivaljakko. :) Touhussa ei ole mitään tyttö-poika -asetelmaa, vaan ihan täysin mennään veli ja sen sisko -pohjalta.

Noki olisi aika pahasti halunnut myös päästä lasten leikkiin, mutku. Mutku! Mutku Hippi on vähän turhan raju mummeli eikä Noki voi olla ihan varma, jos tulee rautakäsilaukusta päähän! Mitä siitä, että Hippi (ja Kola) on hihnassa, kukaan ei voi olla ihan varma psykomummelin voimista ja ulottuvuudesta. ..sanoo Noki. Niinpä Noki vain harjoitti korvat lytyssä etäällä seisoskelua lasten riehuessa ja yritti lopulta epätoivoissaan saada hihnassa olevan Kolan riehumaan kanssaan.

sovella oppimaasi

..niin se jää mieleen.

Tällä teemalla lähdettiin eilen Kotkassa radoille. Jälleen löytyi parikin kohtaa, joissa pääsin harjoittelemaan käsi matalana kääntämistä. :)

Eka aksarata näytti ja tuntui jokseenkin vaikealta. Erityisesti neljä ekaa estettä ja keinun ja putken jälkeen olleet kaksi hyppyä tuntuivat aika katastrofaalisen hankalilta. Vaikka kuinka moni koira lipsahti hypyltä 4 edessä häämöttäneeseen hämyputkeen. Ensin suunnitelmana oli selvitä neloselta ilman valssia, mutta jaa-a.. en tiedä olisiko onnistunut. Noki selvästi valmistautuu etenemään putkeen, mutta kilttinä poikana mukautuu siihen, että kerron valssilla radan jatkuvan muualle. Pitkäksihän se loikka menee, mutta ei vaan minun töppöjaloillani saanut nakutettua valsseja nopeammin.

Keinun jälkeen edessä on jälleen hämäysputki, jonne sujahti myös useita koiria. Suunnitelma oli pitää käsi matalana putken jälkeen olleella hypyllä ja toivoa, että oma liike suuntautuu oikealle linjalle. Lopputulemana putki vetää Nokia juuri sopivasti ja matalana pysynyt käsi pitää hallussa juuri sopivasti, joten Noki kaartaa kuin ajatukseni lukien hypyn taakse. :)

Tällä radalla käytin matalana pysyvää kättä myös ennen keppejä. Aikaisemmin olisin huitaissut Nokin hypystä yli - ja usein tälläiset rimat ovat myös rytisseet alas. Kotkan kisoissa ainoakaan käännösrima ei pudonnut. Huraa. :)


Hypärillä ajatus on (tyhmästi) tuplanollan teossa. Se vielä puuttuu SM-nollista, joten kyllähän se sitten jäi mieleen pyörimään, kun hypärirata oli kiva ja helpohkon näköinen etenevä tykitys. Päädyin vaihtamaan aloitusohjausta vasta rataantutustumisen jälkeen ja yllättäen se ei sitten tuntunut kovin hallitulta, kun lähdin pakkovalssaamaan ilman ohjauksen testaamista rataantutustumisessa. Selvittiin kuitenkin alusta ihan kohtalaisen kivasti (tosin peruutin typerästi pakkovalssin jälkeen Nokille ylimääräisiä metrejä kaarrokseen). Putken jälkeen olen auttamattoman myöhässä ja peitän kokonaan yhden hypyn, jolle Noki sitten ponnistaakin liki tasakäpälää, kun lopulta poistun hypyn edestä. Rima putoaa, ja ehdin seuraavan putken aikana päättää, että kepeillä tehdäänkin vitosen takia oikein kunnon vedätys. Noki nakuttaa kepit ihan ongelmitta, vaikka karkaan kauas sivulle. :) Jostain syystä - ehkä siksi, että polvi naksahti vähän kurjasti keppien jälkeen olleessa välistävedossa ja meinaan kompuroida - Noki hyppää seuraavan hypyn ihan nollakulmasta. Rima putoaa ja siivekekin kaatuu. Sitten olen vielä pitkän etenemisen jälkeen valssista myöhässä, joten Noki irtoaa melkein väärään putkeen, mutta jälleen kilttinä tulee ohjaukseen. :)



Viimeisestä radasta ei ole videota. Sillä oltaisiin tehty ihan hyväkin nolla yhtä valahtanutta kaarrosta lukuunottamatta, mutta sitten Nokille tulee kova kiire perääni, kun vedätän taas kepeiltä irtoamisen avulla oikein huolella. Rima putoaa ja lopputulemana on vitonen. Mutta äärimmäisen tyytyväinen ole siihen, että matalan käden rimat pysyivät jälleen. Käytin myös viimeisellä radalla tiukahkossa käännöksessä maagista matalaa kättä ja hyvin toimi sielläkin. :)

rakennekuvat

Perjantai-iltana on aikaa (koska unohdin Vain elämää -ohjelman TAAS, perhana!), joten värkkäsin olohuoneeseen tilaa ja pistin kameran itselaukaisimella räpsyttelemään sekunnin välein kymmenen kuvaa. Ja kuin ihmeen kaupalla sain kaikista ihan kai onnistuneen rakennekuvan.

Pojat ovat kyllä kovin erinäköisiä keskenään.
Kolalla on spagettijalat ja täysin olematon rintakehä. Sillä on urosmainen pää, jossa on otsapenger ja isot korvat. 
Nokilla on vähän paremmin rintakehää, mutta täysin olematon otsapenger ja pienet korvat. :D Kettupää. :) Nokilla on vähän vähemmän jalkoja kuin Kolalla, mutta kuitenkin rotumääritelmään verrattuna liikaa.
Pikalla on rintakehää todella selkeästi ja eri kuvista mitattuna sen mittasuhteet ovat niin lähellä espanjanvesikoiran ideaalia (8:9=0,88..) kuin olla voi. Mittasuhteet pyörivät jossain 0,86 ja 0,89 välillä, eli tosiaan selkää ja jalkoja on juuri sen verran kuin rotumääritelmä sanoo. Pikalla on myös otsapenger kuten Kolalla.

Hyvät mittasuhteet on onnistunut setä Rotumääritelmänkirjoittaja valikoimaan, koska kyllä tuo Pikan rakenne vain on sopusuhtainen ja tasapainoinen. :)

A:ta jälleen

Tänään ajettiin päivälenkkeilemään Ojangon maastoihin. Ajatuksena oli lämppäämisen jälkeen käydä Pikan kanssa tekemässä 1-2 kisanomaista "rataa" ja sitten lähteä koko lauman kanssa lenkille. Onneksi esteet olivat jotakuinkin järjellisissä paikoissa eikä tarvinnut kuin siirrellä paria hyppyä ja kääntää putken suuta. Sain kasattua putkesta putkeen juoksemista höystettynä kepeillä ja A:lla.

Eka suoritus meni pölhösti, kun jäin niin pahasti jälkeen keppien jälkeen enkä ehtinyt ohjaamaan jatkoa kunnolla. Niinpä tehtiin vielä toinen suoritus. Molemmilla kerroilla Pika teki A:n näppärästi. :) Kerättiin kimpsut ja kampsut kasaan ja sitten lähdettiin jäähdyttelemään.

Se on superjees, että treenikenttä on noin lähellä. Minuutin treenin takia ei ole mikään ongelma ajaa Ojankoon. :)

Koko treeni alusta loppuun: