Noki radalla, jälleen.

Mentiin testaamaan, millaisia hitler-treenejä Miia-serkkunen vetää. Ja kyllähän siinä riittikin haastetta. Radan suoritus piti jälleen suunnitella itse, ja siinä kysytään jo melkoisia muistivarastoja hahmottamisen epämaailmanmestari-minulta, kun sama hyppy suoritettiin radan aikana "pahimmillaan" kolme kertaa eri kohdissa. Yllättävän hyvin kykenin painamaan radan muistiin! :O Ja Noki toimi ihan hirmuisen hienosti. :) Huraa! Noki meni kontaktiesteen radan osana kuin vanha tekijä, joskin kosketusalusta on edelleen varmistamassa, että Noki ei puksuta kuin höyryveturi kontaktien läpi.



Ensimmäisellä ratakierroksella sain Nokin tekemään radan muistaakseni ilman suurempia pulmia. Tämä johtui suureksi osaksi varmaankin siitä, että valitsin mahdollisimman helpot ja luotettavimmat ohjauskuviot (, joista osan sitten vielä unohdin rataantutustumisessa tehdyistä suunnitelmista huolimatta). Toisella kerralla hitler pakotti käyttämään ohjauskuvioita, joita ei muuten käyttäisi. HmpH. ;) Jaakotin jossain vaiheessa. Kokeilin takaaleikkausta kohdassa, jossa sen käytössä ei ollut mitään älyä. Tein persjätön. Ja menihän se radan suorittaminen huomattavasti sekavammin, kun jouduin keskittymään siihen, että teen kaikkia omituisia pyörähdyksiä, joihin kroppani ei meinaa vielä mukautua.



Oli tosi mukavat treenit ja Noki on oppinut aivan älyttömästi tässä syksyn aikana. :O Minulla ei luotto pelaa vielä yhtään siihen, että uskoisin Nokin hakevan itsenäisesti edessä olevia esteitä, joten välillä jään tuijottamaan kuin lehmä uutta veräjää, kun Noki laukkaa kohti hyppyä ja sitten myös hyppää sen. Ja tietenkin itse olen siinä hetken tuijoteltuani autuaan myöhässä seuraavilta esteiltä. Täytyisi jotenkin vaan opetella luottamaan, että menee se.

Jee. Tämä on mahtava laji. :)