Noki osasi irrota erittäin mainiosti edessä olevaan putkeen kaukaakin. Jälleen. :) Putkeen irtoaminen onkin sen bravuuri, sillä sitä on harjoiteltu ihan vauvasta asti. Ja sen huomaa. 
Jaakottaminen sitten olikin hankalampi - minulle. Jälleen. Sähläsin vaikka miten: unohdin radan ja juoksentelin ihan väärään kohtaan jaakottamaan. Mutta viimeisellä suorituskerralla itselläkin oli lopulta se tunne, etten ole vain jalkojen automaattiohjauksen kyydissä täysin passiivisena vaan pystyin kontrolloimaan, mihin jalkani ohjaan. Juoksin aluksi ihan liian kauas hypystä 5 ja 9, jolloin Noki ohjautui tekemään suuren kaaren eikä muutenkaan oikein tiennyt, mitä pitäisi tapahtua. Kun sain vihdoin jalkani hallintaan, sain juostua lähes hyppyjen keskiosaa kohden, jolloin jaakotuksesta oli se hyöty, mitä sillä haetaan: Noki kaartoi tiukasti takaisin tulosuuntaan ilman ylimääräisiä mutkia.
Kepeissä Noki pompahteli Miian kertoman mukaan jotenkin korkealle toispuoleisesti. Siirsin ohjaavan käden toooosi alas ja vedin Nokin edessä palloa houkuttamassa liikettä matalammaksi. Kyllähän se parani. Ja niin: Noki osaa kepit jo ihan hirmuisen hyvin! Wau. Se on oppinut kepit kymmenen kertaa nopeammin kuin Kola. Miia uskalsi väittää, että kyse voisi olla siitä, että MINÄ osaisin ohjata ja opettaa kepit nykyään paremmin ja Kola-rassu on joutunut olemaan se koekaniini, joka yrittää ottaa epämääräisestä kepinopetuksestani jotain selkoa. Enpä ryhdy väittämään vastaankaan. ;)
Jaakottaminen sitten olikin hankalampi - minulle. Jälleen. Sähläsin vaikka miten: unohdin radan ja juoksentelin ihan väärään kohtaan jaakottamaan. Mutta viimeisellä suorituskerralla itselläkin oli lopulta se tunne, etten ole vain jalkojen automaattiohjauksen kyydissä täysin passiivisena vaan pystyin kontrolloimaan, mihin jalkani ohjaan. Juoksin aluksi ihan liian kauas hypystä 5 ja 9, jolloin Noki ohjautui tekemään suuren kaaren eikä muutenkaan oikein tiennyt, mitä pitäisi tapahtua. Kun sain vihdoin jalkani hallintaan, sain juostua lähes hyppyjen keskiosaa kohden, jolloin jaakotuksesta oli se hyöty, mitä sillä haetaan: Noki kaartoi tiukasti takaisin tulosuuntaan ilman ylimääräisiä mutkia.
Kepeissä Noki pompahteli Miian kertoman mukaan jotenkin korkealle toispuoleisesti. Siirsin ohjaavan käden toooosi alas ja vedin Nokin edessä palloa houkuttamassa liikettä matalammaksi. Kyllähän se parani. Ja niin: Noki osaa kepit jo ihan hirmuisen hyvin! Wau. Se on oppinut kepit kymmenen kertaa nopeammin kuin Kola. Miia uskalsi väittää, että kyse voisi olla siitä, että MINÄ osaisin ohjata ja opettaa kepit nykyään paremmin ja Kola-rassu on joutunut olemaan se koekaniini, joka yrittää ottaa epämääräisestä kepinopetuksestani jotain selkoa. Enpä ryhdy väittämään vastaankaan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti