Auto saa syksyhuollon Lahdessa iskän toimesta. Samaan aikaan on hyvä hetki remontin lomassa testata, miten Kola on ihan oikeasti oppinut etsimään käskystä esineitä. Aiemmin Kola on poikkeuksetta etsinyt minun piilottamiani esineitä, joten treeniin on liittynyt mahdollisesti paljonkin tahattomia vihjeitä: askeleitteni haju, kehonkieleni etsintähetkellä, jo tutuiksi käyneet etsintämaastot lenkkipolun varrella, jne..
Tällä kertaa isukki piilotti avaimeni ja Kola sai etsiä. Aluksi Kola ei meinannut ymmärtää, että avaimia voi etsiä myös kotipihasta, mutta varsin nopeasti sain sen ryhtymään hommiin. Askeleitteni haju tai kehonkieleni eivät voineet Kolaa auttaa, koska en itsekään tiennyt, mihin avaimet oli piilotettu. Alle puolessa minuutissa Kola paikansi avaimet ja litistyi maahan merkkaamaan löytöään! Mahtavaa. :) Palkkasin lelulla hienon suorituksen.
Siirryttiin astetta haastavampaan puuhaan, jota ei sitäkään ole kai koskaan aiemmin kokeiltu. Toisin sanoen piilotettiinkin isän avainnippu, jossa ei minun hajuani ole lainkaan. Kolalle ei esitelty piilotettavaa esinettä tai muutenkaan vihjattu, mitä hajua tässä mahdollisesti ollaan etsimässä. Jälleen lähetin Kolan hommiin, enkä pystynyt mitenkään auttamaan etsimispuuhassa, sillä en tiennyt, missä avaimet olivat piilossa. Kola käytti jälleen alle puoli minuuttia omakotitalon puolikkaan tontin läpikäymiseen ja litistyi merkkaamaan löytöään. Aivan huikeaa! Ilman pienintäkään epäröintiä Kola merkkasi myös tuon tuoksun.
Näin ollen minulla siis on piski, joka etsii maastosta joko itselleen tuttujen ihmisten hajua, tai ihmisten hajua ylipäätään ja merkkaa ne varmalla otteella! 8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti