Päästiin tuurailemaan taas pitkästä aikaa Jenna Caloanderin treeneihin Kolan kanssa. Oli ihan supernastaa! :) Kola irtoaa putkiin ihan tajuttoman hyvin, mistä on suuri apu siinä kohtaa, kun pitäisi saada etumatkaa seuraavia esteitä varten putken aikana. Mutta eipä meinannut itseluottamus meikäläisellä riittää siihen, että ehdin ohjaamaan tekniikkatreenipätkässä Kolan viimeiseen takaakiertoon. Iski tajuntaan kuin halolla huitaisemalla, että kyse ehtimisessä oli puhtaasti siitä, etten päättänyt ehtiä. Kun sitten viimein oikeasti päätin ehtiä ja keskityin, ehdin. Typerää, että homma voi jäädä omasta päättämisestä kiinni. Toki ehtimisessä oli kyse myös siitä, että sain toistojen aikana omaan kroppaani sen liikesarjan, mitä vastakäännöksen jälkeen jaloillani ja käsilläni teen, mutta pitkälti kuitenkin paniikkikiireen tuntu johtui omista ajatuksista. Pöljät aivot.
Tehtiin myös nollatreeniä, mikä on ainakin toistaiseksi vielä melko tuntematon tapa treenata. Siinä saa kevyesti kisapainetta päälle, kun ensimmäisestä virheestä joutuu ulos radalta. Päästiin kuitenkin jo heti ekalla yrityksellä täysin yllätyksekseni esteelle 15. Lopulta saatiin ainakin kaksi nollarataa tehtyä. (Käytössä miniesteet, koska olisi ollut hirmuisen aikaa vievää sahata rimoja medeille ja makseille sopivivksi.)
Kolan kanssa homma sujuu kerta kerralta paremmin. Osasin tehdä kroppajarrutuksen muurille, koska tiesin siinä juostessani, että Kolaan se toimii todella hyvin. Vastakäännöskin toimi paremmin kuin olisin voinut ikinä uskoa. Aluksi tein sen ihan liian vahvana, kun vähempikin sitten riitti. Lähtötilanteissakin Kola pysyi - ja täytyy huolehtia jatkossa, ettei karkaamisia tule myöskään kisatilanteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti