Käytiin testailemassa toista keppiväliä Ojangossa. Pika on kovin tykästynyt yhdessä tekemiseen, joten se on aina hiljaisen porun paikka, kun treenit tulevat päätökseensä. Pika EI tahdo lopettaa. Ei ihan vielä. Vielä ihan vähän jos tehdään. Ihan vaan vähän, jooko. En lähde vielä! EN.
Pikan päätös treenien jatkumisesta on vahvistunut kerta kerralta. Kunnes viime kerralla Pika sitten totesi, että sinä voit lopettaa, minä jatkan ja tästä ei neuvotella. Pika hölkytteli kentän toiselle puolelle seisomaan ja tuijotti minua sieltä sellainen ilme kasvoillaan, ettei jäänyt epäselväksi. Pikan treenit jatkuvat vielä. Piste.
No. Eihän siinä sitten mitään. Pika sai jatkaa treenejään. Yksin. Minä nappasin isot mukaani ja lähdin. Illan pilkkopimeydessä Pika seisoi valaistulla kentällä aika riemuissaan. Avasin Ojangon treenialueen portin ja kerroin, että me olemme nyt menossa, mutta hauskoja treenejä sitten vaan! Pika seisoi lelu suussaan ja oli täydellisen varma, että jatkaa treenaamista. Käänsin selkäni treenaajalle ja lähdimme isojen kanssa tallustamaan pimeyteen. Hetki siinä meni, kun Pika katseli menoamme. Vähitellen olimme niin pitkällä pimeyden seassa, ettei se enää valaistulta kentältä nähnyt meitä. Ja silloin Pikan treenit yllättäen loppuivat. Se lähti juoksentelemaan verkkoaidan viertä ja testasi, mahtuisiko kentän aidan ali kanssamme samalle jäähdyttelylle. Ei mahtunut. Rupesi näyttämään siltä, ettei Pika ehkä haluakaan jäädä treenailemaan yksin, vaan ihan oikeasti haluaa nimenomaan juuri meidän kanssamme jäähdyttelemään. Katselin tilannetta vielä hetken hiljaisuudessa ja pimeydessä. Kun olin todennut, että näköjään se pikkumies ihan oikeasti haluaa mukaamme, lähdimme isojen kanssa avaamaan porttia. Mutta kuinka ollakaan, treenit eivät sittenkään päättyneet vielä. Pika pinkaisi takaisin esteiden sekaan ja minä totesin, että ei sitten. Otin isot ja lähdimme uudestaan kävelylle. Nyt Pika vaihtoi mieltään jotenkin kauhean nopeasti. (Kerrassaan päättämätön koira.) Kun katosimme pimeään, Pika laukkasi portille. Odotin vielä hetken ja menin avaamaan portin ilman isoja. Ja sillä erää treenit Pikankin osalta olivat siinä. Se oli kanssani ihan samaa mieltä siitä, että treenit ovat nyt päättyneet, joten lähdimme jäähdyttelylle yhdessä koko lauman kesken.
Tänään tehtiin jäähdyttelyt Ojangon kentillä, koska unohdin otsalampun kotiin eikä pilkkopimeässä kerta kaikkiaan pystynyt kulkemaan. Kuljettiin ympäri kenttiä. Sitten jäähdyttelyt oli tehty - paitsi ei Pikan osalta. Pikan jäähdyttelyt jatkuivat vielä. Huikkasin isot mukaani ja Pikallekin sanoin, että on tervetullut lähtemään kotiin. Pika jäi esteiden sekaan: "En vielä. Mullon vielä kuuma, mun pitäis vielä jäähdytellä vähän." Mjaa. No, urheilija tuntee kroppansa paremmin kuin minä, joten mikäpä siinä, silloin on jatkettava jäähdyttelyä. Käänsin selkäni urheilijanuorukaiselle ja lähdimme isojen kanssa portille. Mutta kuinka ollakaan, kun avasin portin, aivan kuin sattuman oikusta myös urheilijanuorukainen oli saanut jäähdyttelynsä saatettua loppuun asti ja se luikahti samalla portin avauksella kentältä pois. Jouduin kuitenkin vielä palaamaan kentälle sammuttamaan treenikentän valoja. Pika pinkaisi kentälle ja oli aloittamassa treenailua esteiden seassa. Sammutin treenikenttäni valot ja avasin portin uudelleen. Ja kuin taikaiskusta pikkuherra Pikachukin päätti jättää treenailun sittenkin sikseen ja lähti autolle yhtä matkaa minun ja isojen kanssa.
Niin. Minä en rupea pikkuherrojen kanssa neuvottelemaan. Sitä joko treenataan - ja lopetetaan treeni - silloin kun minulle sopii tai sitten treenataan ja jäähdytellään ihan keskenänsä. Tylyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti