Soitto Sannalle ja sitä kautta viesti Riinalle, että Noki tarvitsee fyssariajan. Saatiin aika heti seuraavaan iltapäivään. :) ..ja olihan siinä minun epämääräisessä tunteessani perää. Noki oli/on edelleen jumissa. Ilmeisesti oikea etujalka sai oikeasti kunnon osumaa elokuun kisoissa. Lavat olivat jumissa, mutta ristiselän alue sentään joustava, huh. Jumit saatiin suurimmalta osin auki, mutta mennään tiistaina vielä uudemman kerran.
Fyssaroinnin jälkeen Noki näytti aivan erilaiselta. Jälleen en osaa sanoa, mistä tämä epämääräinen mielikuva johtuu, mutta siltä se vain tuntuu. Noki näytti jotenkin helpottuneelta ja kaikin puolin rennommalta kuin aikoihin. Se venytti laukkaa ja pompahteli onnellisena. :) Ensi tiistain jälkeen toivottavasti päästään taas kentälle treenaamaan - ja tällä kertaa niin, että minulla on tunne, että treenaan kunnossa olevan koiran kanssa. Jatkossa aion uskoa sisäistä tunnetta vielä aikaisempaa vahvemmin. Jos koira ei ole mielestäni kunnossa, se ei ole kunnossa, vaikka kouluttaja sanoisi sen etenevän normaalisti.
Pikan viikkoon kuului Nokin fyssarikäynnin takia sekä Niinun että Jennan treenit.
Jennan treeneissä päästiin testaamaan, miten puomin layeroiminen sujuu. Ja sehän sujui ihan sairaan hienosti! Ohjasin alun puomin "yläpuolelta" ja vasta ysiputkella menin puomin "alapuolelle". Pika lenkitti nelosputkelta juuri sen verran sopivasti, että se tuli vitoshypyn vaikka minä olin sivusuunnassa ihan törkeän kaukana. :) :) :) Lisäksi se pisteli niin hirmuista kyytiä putket 9 ja 10, että oli todellakin juostava, että ehdin hypylle 11.
Sanoin jo rataantutustumisessa, että keppejä me ei osata tälläisessä kulmassa ja suunnittelin "luuseriohjausta", koska "ei se osaa, jos menen tekemään pakkovalssia kepeille ja vaihdan siinä keppien vasemmalle puolelle". Sanoin Jennallekin omalla vuorollamme, että ei me tälläistä osata. Jenna käski ottaa kahdeltatoista ja palkata keppien jälkeen. Huonona ohjaajana olin täysin luovuttanut jo etukäteen. Ajattelin, että näytetään nyt sitten, miten huonosti tämä menee. Mutta Pika yllätti minut ihan huolella ja teki kepit pakkovalssilla oikein jokaisella suorituskerralla! :O Kaksi kertaa se tuli ulos kepeiltä toiseksi viimeisestä välistä, koska tyhmänä lähdin kaivamaan palkkanamia taskusta liian aikaisin. Mutta sisäänmenot onnistuivat sataprosenttisesti. Huhhuh.
Pika sai Jennalta melko (???????) hillitöntä ylistystä. "Se on sairaaaaaaaaaaaaaaaaaan hieno! Se on TÖRKEEN UPEE! HITTO MITEN HYVÄ! Minkä ikänen se oikein on?! Siitä tulee vielä törkeeeeeeen hieno! HUHHUH! Minkä korkuinen se oikein on?! ("Joitain millejä vaille maksi, eli ihan täydellisen kokoinen.:) " ) WAU!" Jennan tyyli kouluttaa sisältää yleisesti aika rajatonta ylistämistä, mutta kieltämättä Pika oli noissa treeneissä jäätävän hyvä. :) Se pisteli suoria putkia ihan täysillä, irtosi sivusuunnassa, kääntyi putkijarrusta seiskahypylle (!!!!!! saatiin kehuja putkijarrusta, mikä on aika käsittämätöntä, koska "ei me sitä osata"), luki ohjauksia tosi mainiosti, jne jne jne.
Niinun treeneissä ei tullut ihan vastaavaa flow-fiilistä, mutta hyvin Pika sielläkin pisteli menemään. :) Nykyään luotan sen putkiin irtoamiseen niin paljon, että saan niistä hyvää etumatkaa oman ohjauksen sijoitteluun.
Olen tyytyväinen siitä, että olen oppinut "vaatimaan", että Pikan kanssa saadaan treenata kahdessa osassa. Pika kyllä tekee treenin yhdessäkin pätkässä, mutta sen eteneminen muuttuu 5-6 minuutin kohdalla köpöttelyksi ja sen keskittyminen hajoaa. Tästä syystä on ihan turha treenata 10 minuuttia putkeen, koska en halua vahvistaa köpöttelyä enkä karjumispainotteista epäkeskittymisraivoa. Pika saa kasattua keskittymisensä ja vauhtinsa, kun saa pitää tauon viiden minuutin jälkeen.
Ehkä joskus tulevaisuudessa se pystyy pitämään pakan kasassa pidempien treenienkin ajan, mutta tällä hetkellä se ei sellaiseen pysty. Ja mikäpä siinä. Koiran ehdoilla tässä mennään ja jos Pika haluaa tauottaa, niin sitten tauotetaan. :)
Ensi viikolla onkin Iina Asunnan treenit ensimmäistä kertaa tälle syksylle. Toivottavasti kyetään sielläkin näyttämään Pikan kanssa sitä, mihin parhaimmillaan pystytään! :)
...ja mitä Kolalle kuuluu? Kola on tehnyt jälleen viikon arvokasta laumanjohtotyötään ja nukkuu tällä hetkellä päiväunia. Eli sen elämä soljuu aksaeläkeläisuomissaan tasaista tahtia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti