Polven kanssa taistelussa on useita rintamia, joiden kesken yritän tasapainoilla. Pitäisi saada lisää voimaa. Pitäisi saada yliojennettua. Pitäisi saada koukistettua.
Olen lähiviikot keskittynyt niin paljon suoristamiseen, että koukistaminen on jäänyt sivummalle. Ei kerta kaikkiaan ole riittänyt kipukynnys ja hermorakenne siihen, että suoristamisen - joka on ollut kipua ja turhaumaa aiheuttavaa - jälkeen vielä tekisin koukistamista, joka on vielä suoristamista enemmän sattuvaa hommaa. Voimatreeniä on tullut tehtyä kuntopyörällä ja suoristamistreenin yhteydessä.
Eilen vihdoin otin itseäni niskasta (tai kirjaimellisemmin säärestä) kiinni ja ryhdyin koukistamaan ja koukistamaan ja koukistamaan. Toissakerralla fyssarilla polvi taipui 120 astetta ja viime kerralla 125 astetta. Eli koukistusaste oli kyllä kasvanut, mutta terveeseen jalkaan verrattuna koukistus oli vielä tosi paljon vähäisempi. Eilisen treenin jäljiltä saan maassa istuen ja säärestä jalkaa koukkuun auttamalla jalan nyt ihan lähes yhtä koukkuun kuin oikeankin.
Viime fyssarikerralla sain melkoisen paljon aikaisempaa rankemmat voimatreeniohjeet ja olenkin käynyt kerrostalon rappukäytävässä tekemässä kyykkäystreeniä. Vasemmalla jalalla portaissa kyykkään ja kosken terveen jalan kantapäällä alempaa rappusta. Ihan hiton raskasta puuhaa.
Ja nyt, kun teen porrastreeniä ja koukistamista ja suoristamista, on kuntopyöräilyn määrä romahtanut. Tuntuu siltä, että en vain pysty keskittymään ihan kaikkeen. Toisaalta tunnen itseni laiskaksi, mutta toisaalta teen edelleen polven kanssa niin paljon, että ehkä saan olla itselleni tässä asiassa armollinen ja keskittää taistelua muutamalle rintamalle kerrallaan..?
Ennen kuin pystyn turvallisesti ottamaan ensimmäisiä hölkkäaskelia, pitäisi pystyä hyppäämään vasemmalla jalalla. Testasin eräänä päivänä ensin oikealla ponnistamista ( - se oli tietenkin täysin vaivatonta - ) ja sen jälkeen yritin jäljitellä ponnistamista vasemmalla niin, että pelkästään nousisin "hyppäämällä" varpailleen. Miten painavalta oman kropan vastus vasemmalla tuntuukaan..
Kävely alkaa viimeinkin tuntua kävelyltä. Koukistumismäärän kasvu vaikutti kertarysäyksellä askelen normalisoitumiseen. Mutta samalla, kun askel muuttui normaalimmaksi, joutuivat sellaiset lihakset töihin, jotka ovat olleet levossa pitkään. Niinpä kävely väsyttää nopeammin kuin aikaisemmin. Ja se hermostuttaa ja ärsyttää. Tämä tarkoittaa sitä, että lenkin alussa tuntuu ihanalta kävellä, kun vasen jalka tekee työn automaattisesti. Ja kilometrin, kahden, jälkeen hermoni kiristyvät, kun jalka alkaa tuntua vaikealta ja vastentahtoiselta. Mutta kyllä tämä tästä, kunhan lihakset taas mukautuvat tilanteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti