Juhannuskisoissa sää suosi ja kisapaikka oli suorastaan paratiisi. Saimaan ranta, sininen taivas, aurinko ja viilentävä tuuli.
Juhannusaattona sään lisäksi myös agilityjumalat suosivat ja tehtiin itseni yllättäen Pikan kanssa tuplanolla. Ohoh. Kaiken järjen mukaan ensimmäinen tuomarin nollaksi tuomitsema rata olisi ollut kieltovitonen, mutta ei siinä kai auta kitistä. Tuomittu miten tuomittu. :) Tuon radan videosta näkee, miten ilmaiseksi Pika kääntyy. Kolmoshypylle ei tarvitse tehdä käytännössä mitään, ja Pika kokoaa ja kääntyy.
Perjantain toisella radalla Pika vähän yllättäen menee väärin kepeille sisään. Toinen virhe tulee, kun keinu on hi-das, eikä Pika malta odotella keinun laskeutumista. Ei ollakaan kai ikinä tehty noin hitaasti laskeutuvaa painavaa puukeinua, joten ihan täysin en pistä virhettä Pikan piikkiin.
Lauantaina Pika ensimmäisen radan lähtöön kävellessä puri reiteen moneen otteeseen. Sitä se ei ole tehnyt ikuisuuksiin, mutta en silti arvannut, mitä se tarkoitti. No, äkkiäkös se sitten selvisi. Se tarkoitti sitä, että Pikan kuppi oli aivan nurin, silmät pyörivät päässä ja sen kultakalan keskittymiskyky oli kokonaisuudessaan pistetty siihen, että se huusi ja silmät päässä pyörien tuijotti minua. Kolmantena esteenä ollut keinu ei saanut Pikalta ajatustakaan, vaikka miltei potkaisin perhanan rakin esteelle. :D Ei mennyt silläkään, joten jatkettiin matkaa kieltovitosella. Paria estettä myöhemmin olisi pitänyt venyttää kultakalan keskittymiskykyä siihen, että kepit tulee tehtyä kunnolla. No ei venynyt keskittymiskyky siihen, ei. Pika teki ehkä kaksi keppiväliä ja sen jälkeen jätti kepit kesken ja tuli karjumaan minulle. Totesin, että eiköhän tämä ole nyt nähty, nappasin Pikan syliini ja se hiljeni laakista. Silmiin palasi järjen valo ja pieni hiljainen valaistunut otus jäi hihnassa puun juureen istuskelemaan ja miettimään syntyjä syviä, kun jätin sen ihan keskenään vetämään henkeä ja palasin kisakentän reunaan katselemaan muiden suorituksia. :D
Ja kuinka ollakaan, kaksi seuraavaa rataa menivät aivan kuin eri koiran kanssa. Ihme homma. Pika irtosi, kuunteli, kääntyi ja mikä yllättävintä, juoksi loppusuoratkin kunnolla, vaikka Saariselällä oli täysin unohtanut, miten loppusuorille irrotaan. Eikä se purrut minua. Meni ainakin hetkellisesti perille, että joku järki on pidettävä päässä, tai muuten vihelletään peli poikki.
Nokin kanssa tehtiin kolme hyllyä, kaksi todella hyvää vitosta ja kolmossijaan oikeuttanut nolla. Nollaradalla jäätiin Zoista ja Riinasta vain sekunti. :) A oli tuolla radalla kyllä niin hiton rajalla kuin olla voi. Sari nosti kätensä puoliväliin vitosen merkiksi mutta perui vitosen heti perään. :D Tultiin A:lle tosi huonolla vauhdilla ja huonosta linjasta ja lisäksi A vielä oli ihan radan ulkoreunalla, joten en ihmettele suorituksen heikkoa laatua.
Oli ihan hirmuisen kiva juhannus ja Jussin Juoksuja Savonlinnassa voisi harkita ensi vuonnakin ohjelmistoon. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti