sunnuntai 5. helmikuuta 2017

papu 11 viikkoa ja kisoissa jälleen

Synttäripäiväni kisoissa Noki lahjoi omistajaansa ihan huolella. :) Kolmesta radasta kaksi tehtiin nollalla ja kummallakin oltiin palkinnoilla. Ekalla radalla oltiin hopealla ja kolmannella pronssilla. Keskimmäinen rata kääntyi hyllyksi heti kolmoshypyllä, kun tarkoitus oli tehdä niistosokkari. Noki hyppää syystä tai toisesta hypyn toooosi poikittain ja ehkä nanosekunnin ajan katson, että se kääntyy backlap-tyyliseen käännökseen. Videolta sitä ei edes huomaa, mutta itse suorituksen aikana ehdin ajatella, että käännän itseni valssilla korjaamaan väärään suuntaan laskeutunutta Nokia. Sitten kuitenkin näen, että Noki kääntyy niiston suuntaan, mutta olen jo ehtinyt epäröinnilläni rikkoa ohjauksen. Oikeastaan videolta näkee nuo ihan hemmetin lyhyessä ajassa tehdyt ajatuskuviot siinä, että pidän Noki aavistuksen liian kauan niistokädessä. Noki sekoaa sävelissä ja hyppää jo hypätyn esteen takaisin. Sen lisäksi tehdään puomi kaksi kertaa, vaikka ei pitänyt, koska ihan radan lopussa vaihdan ohjausta lennossa. Noki tekee tokan puomisuorituksen kuin pyhäkoululainen: se luulee saavansa nopean vapautuksen, mutta koska ei saakaan, se lähtee palauttamaan painopistettä takajaloille ja ojentaa takajalat kauas taakse, ettei vain karkaisi puomilta. :D Ihana, ihana, ihana Noki.

Hyppyradan nolla on aivan karmea kauhuntasapainonolla. :D Homma on vähän väliä karata lapasesta ja kepeille Nokin saan vain satumaisella tuurilla. En voi uskoa, että se putken lukitsemisesta huolimatta lopulta reagoi karjaisuuni.







Pikan kanssa tehdään samat radat ja tiedän jo ennakolta, että kepit tulevat tosiaankin olemaan suurin haaste näillä radoilla. Ja niinhän siinä käy, että mokataan kepeillä joka radalla. Eipä jää kuitenkaan harmittamaan, kun tuo on ihan selkeä meidän heikoin juttu tällä hetkellä. Muut asiat sitten sujuvatkin paremmin kuin koskaan aiemmin. :) Pika tulee ohjauksiin. Se on muuttanut pompahtelevaa laukkaa huomattavasti matalammaksi. Kontaktit ovat paremmat kuin aiemmin. (Tosin A:lta se tulee läpi, kun tahallani haastan persjätöllä karkaamaan. Seuraavan radan A:n se sitten tekeekin ylihuolellisesti. Mutta se ei haittaa, sillä ainakin meni perille läpijuoksun virheellisyys.) Ja kepeilläkin tekniikka on hyvä, kunhan vain pysyisi siellä kepeillä ja hakisi oikein sisään. Kepit ovat nyt kevään projekti.

Pikan kanssa kisaaminen on alkanut tuntua ihan isojen poikien agilityltä. En enää lähde pohtimaan sitä kautta, että "ei Pika osaa tätä" tai "en mä osaa ohjata Pikaa tälleen" tai "en tiedä miten Pika tälleen ohjattuna reagoi". Vaan ohjaan sitä niin kuin haluan ohjata ilman ajatusta siitä, mihin me pystytään tai ei pystytä.






Papu vietti kisapaikalla paljon aikaa pentukopassa, mutta myös kisakatsomon puolella. Itse asiassa se vietti hetken aikaa ihan itsekseen kisakatsomon puolella murtauduttuaan pentukopasta ulos, kun kävin autolla. Pentu oli kaivanut kisakassista lelun itselleen ja siellä se höpsötteli jotain itsekseen, kun palasin paikalle. :D Häntä pystyssä neiti Papu puuhasteli kentän laidalla ihan niin kuin se olisi aina ihan itsekseen hengaillut kisakatsomoissa. Siitä on kuoriutumassa kerrassaan mainio tapaus. Röyhkeyttä löytyy ja itseluottamusta. Se puuhailee jotain liki tauotta, kun on hereillä. Hallilla se ärjyi ja pärräsi hurjana pienpetona, kun eräs minullekin ihan vieras ihminen ilmestyi riehuttamaan pentua. Kaikki mukana olleet lelut kelpasivat paremmin kuin hyvin ja Papu otti niskalenkkiä milloin tennispallosta, milloin pehmosiasta ja milloin vinkuvasta frisbeestä. Ja hurjaa penturiehuärinää sai osakseen myös bichon-pörrö, joka tuotiin pentua katsomaan. Shelttejä Papu katseli aika hiljaa, ehkä niiden piii-itkä kuono herätti ihmetystä? ;) Yhtä kaikki, jokainen ihminen ja koira sai kisapaikalla Papussa aikaan saman reaktion: se menee häntä pystyssä kohti ja haluaa nähdä, kokea ja tutustua. JAU-hallin ilmastoinnin käynnistymisääni sai Papun keskeyttämään riehumisen ja keskittymään outoon ääneen. Lelu pysyi suussa ja häntä pystyssä ja Papu pyrki kohti äänen suuntaa. Ja kun tuli todettua, että ei sinne äänen suuntaan pääse, kun omistaja pitää hihnasta kiinni, ja suussa on lelu, jota vieras ihminen haluaisi taisteluleikkien vetää, niin eipä siinä sitten muuta kuin RIEHUMAAN!

Ei kommentteja: