Noki jaksaa edelleen kulkea musta pilvi pään päällä Papun lähellä. Kola on jo ihan luovuttanut. Pika nyt jaksoi rutkuttaa vain hetken. (Tosin kyllä sekin edelleen rutisee ihan oikeasti uskottavasti, jos Papu puree sitä tai menee ruokakupille.) Nyt ollaan kuitenkin jo siinä vaiheessa, että Noki tahtoisi ihan hirveän hirveän kovin paljon rauhoitella synkän pilven pois. Vaan mitenkä sen rauhoittelet pois, kun pitäisi kyetä nuolemaan inhotuksen kohteen kasvot.. Ja ne kasvot on kauhean piikikkäät. Aina kun meinaa yrittää, tulee nastahampaasta. Inhottava piikikäs pentu.
Papu puolestaan toimii niin kuin jokaisen itseään kunnioittavan pennun on pakko toimia: se seuraa eniten itseään inhoavaa kuin hai laivaa. Aamuisin Papu kiitää kieppumaan Nokin jaloissa vain saadakseen hurjaa murinaa ja hampaiden vilauttelua. Samaa tapahtuu pitkin päivää lukemattomia kertoja. Vähitellen Noki on alkanut antaa ajoittain periksi, mutta toisinaan se jaksaa pitää edelleen tiukkaa rumanaamapahaääni -linjaansa.
Mutta ei sekään kovin pitkälle kanna. Tai tavallaan kyllä. Murina ja hampaat ovat sen verran hurja juttu, että paikalta poistuu.. Noki itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti