maanantai 6. helmikuuta 2017

treeniä, treeniä

Viikonlopun kisojen innoittamana mentiin tänään aloittamaan Pikan keppiprojektia. Sisäinen fiilis on, että Pika osaa kepit, mutta se ei näe syytä tehdä. Keppien aloitukseen taipuminen vaatii fyysisesti koiralta melkoista vääntämistä, ja Pika jättää usein vääntämättä. Se palkkautuu minulle karjumisesta ja yleisestä kierroksilla olosta, joten miksi nähdä vaivaa? Ja täytyy sanoa, että tämän päivän treeni vahvisti ajatustani. Lykkäsin Nokin hihnaan ihan keppien viereen karjumaan epäreilua elämää ja tehtiin Pikan kanssa ensimmäiset pimeästä keppikulmasta kepeille taipumiset. Pika keskittyi minulle karjumiseen ja teki virheen. Nappasin sen hihnaan ja otin Nokin tekemään keppejä. Noki sai hurjat kehut ja muutamat villit keppisuoritukset. Sen jälkeen Pika uudestaan asialle. Annoin aika tiukan palautteen, kun se uudestaan keskittyi minulle huutamiseen. Otin Pikan kyljistä kiinni ja pysäytin sen fyysisesti paikoilleen. Odotin, että se hiljenee ja järki palaa sen katseeseen. Sitten lähetin kepeille, ja kun se teki oikein, vedettiin palkkaushurmoksessa ihan isolla kädellä. Se pääsi tekemään vielä pari suoritusta ja jokaisen jälkeen biletettiin niin että raikuu. Sitten tuli taas Nokin vuoro vähän aiheuttaa kateutta. Ja Pika uudelleen kepeille. Alkoi muuten sujua. Pika meni aiiiivan raivopäänä kepit, eikä tehnyt enää ainoaakaan virhettä, vaikka lähetin sitä kepeille Pikalle kaikista vaikeimmasta paikasta eli poispäinkääntönä pimeään keppikulmaan. Pika nakutti kepit matalana niin lujaa kuin pääsi, ja taipui keppien oikeaan väliin, vaikka kulma oli vaikein mahdollinen. Kun keppien oikeasta suorituksesta tuli arvokasta, Pika alkoi tehdä keppejä oikein. Ketku. ;)

Papun kanssa tehtiin riehumista ja kahden lelun leikkiä. Sen lisäksi kokeilin, miten toimii riehumisen jälkeen rauhoittuminen katsetreenin kautta ja sitten paluu takaisin riehumiseen. Eli kesken villeimmän leikin keskeytin villittämisen ja otin namit käyttöön. Namin sai, kun rauhoittui katsomaan minua silmiin. Tosi nopeasti Papu laski kierrokset ja keskittyi tehtävään hienosti. Sitten keskeytettiin rauhallinen puuha ja ryhdyin riehuttamaan Papua. Kesti hetken, että Papu tajusi, mistä on kyse. Se yritti ensin kovasti tarjota silmiin tuijottelua, mutta muutamassa hetkessä löytyi taas riehumisen ilo. Nostettiin kierrokset riehumalla kattoon ja sitten pentu syliin ja ulos hallista. :)

Hauskat tehotreenit. :) Nyt kun on kolme treenattavaa koiraa, niin tunti tuntuu yllättävän lyhyeltä ajalta. :)

Ei kommentteja: